keskiviikko 7. elokuuta 2013

On vanha jengi koossa taas

Eilen minulle tarjoutui loistava tilaisuus päästä uuden vanhan porukan kanssa treenaamaan hakua ja vieläpä meille uudessa paikassa. Jouduin ottamaan Kuukan mukaan mutta onneksi porukka oli myötämielinen ja laittoivat minut keskilinjalle hommiin.

Superille teimme alkuun virityksen eli tulin alueelle ja kaksi maalimiestä näytti palkkapurkit Superille ja lähtivät menemään etukulmiin houkutellen Superia peräänsä. Tässä vaiheessa me menimme pois lähetyspaikalta niin, ettei Super täysin nähnyt minne maalimiehet menivät piiloon. Tässä vaiheessa Super alkoi huutaa. Tästä muuten tuli "palautetta" eli jatkossa minun pitää pitää huoli siitä, ettei Super pura itseään haukkumalla vaan pikemminkin saisi patouttaa intoaan. Jokatapauksessa oli hienoa nähdä, että vanha kunnon Super oli tullut takaisin. Ajatukseni haussa niin kuin muissakin lajeissa on se, että koiraa ei tarvitse käskeä tekemään töitä vaan se päästetään tekemään töitä. Tämä pätee agilityyn, jälkeen, esineruutuun, tokoon, tottikseen.... Ihan mihin tahansa.

Kun maalimiehet olivat piilossa, lähetin Superin ensin vasemmalle etukulmaan. Tyttö suorastaan singahti käskystä metsään, löysi ukon, haukkui muutaman kerran ja sitten alkoi palkkaus. Menin ukolle, kytkin koiran ja kävelin keskilinjalle. Tähänkin sain vinkin, että jatkossa minun ei kannata hirveästi kehua Superia tässä vaan pikemminkin virittää seuraavalle ukolle ja sekin hillitysti. Super on kova minun perään ja haussa minun on oltava mahdollisimman väritön. Maalimiehet ovat se juttu, joka vie tätä lajia eteenpäin. Myöskin seuraava lähetys oli todella vauhdikas ja onnistunut. Tällä maalimiehellä Super ei ehtinyt haukkumaan mutta ihan hyvä niin.

Kolmannelle lähetykselle tuli suunnittelematon ääniapu, koska meidän piti varmistaa oliko maalimies kakkosella vai kolmosella mutta ihan hyvä, että tuli ääniapu. Super lähti vauhdikkaasti metsään, työsti aluetta ja löysi maalimiehen kivenkolosta. Taas hain Superin pois metsästä ja sitten lähetys neljännelle maalimiehelle. Maalimiehet siis olivat koko ajan ne samat kaksi, jotka siirtyivät takalinjalla. Neljännellä pistolla maalimies oli radalla olevan umpipiilon takana - ehkä noin viisi metriä umpparista. Ikävä kyllä piilo ei ollut auki, minkä vuoksi Super alkoi ilmaista piiloa. Tätä ennen piilolla oli harjoiteltu jo neljän koiran kanssa, joten oli varmastikin ns. kuuma piilo. Maalimiehellä oli kuitenkin pelisilmää ja hän antoi ääniavun, jolloin Super meni maalimiehelle ja koira päästiin palkkaamaan. Minulle oli tärkeintä se innokkuus ja iloisuus, millä Super lähti metsään. Tällaiset aloittelevan koirat virheet menivät nyt kyllä täysin läpi sormien.

Viidennelle ja kuudennelle ukolle otimme ääniavun. Molemmat onnistuivat hienosti. Minä meinasin suorastaan purskahtaa itkuun, kun olin niin onnellinen, kun Super oli taas oma itsensä. Syytä nuivuuteen en osaa sanoa. Voin vain arvailla, että olemme varmaan tehneet liian puuduttavia treenejä (pitkiä haukkuja, ei apuja, samalla kaavalla jne.). Olen myös unohtanut ennen kaikkea leikkimielisyyden!

Vanhat tutut moket osaavat myöskin palkata Superin taitavasti tai siltä se ainakin eilen näytti. Kertaakaan ei Super lähtenyt maalimiehiltä, kun menin paikalle. Superille kun riittää vähempikin - kehuminen rauhallisesti ja se kissanruoka ja/tai nakki.

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että eilen mun tyttö oli rautaa!  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti