Eiliset agilitytreenit peruttiin pakkasen vuoksi. Suunnittelin lähteväni maneesille treenaamaan hyppytekniikkaa ja hieman tokoa lenkin jälkeen mutta tulin toisiin aatoksiin, kun pakkanen kiristyi kiristymistään iltaa myöten. Kävimme kyllä reilun tunnin lenkki heittämässä 18 asteen pakkasessa. Tämähän on vielä ihan kevyttä keittoa tytöille. Lenkin jälkeen ajoinkin kotiin ja heitin muut tytöt sisälle paitsi Superin. Superin kanssa otin sitten merkille menoa pallopalkalla. Teimme myös ruutuun menoa pallo- ja lelupalkalla. Tuon tytön taisteluhalu on kyllä jotenkin kasvanut iän myötä. Pitäisi varmaan siitäkin kuvata pieni pätkä. Se sillain ihan oikeesti puistelee ja yrittää kiskoa lelun itselleen. Hauska elukka. Teimme myös luoksetulon pysäytyksiä namipalkalla niin, että heitin aina namin taakse ja juoksin taas eteenpäin. Namin löydettyään Super lähti taas uudestaan tulemaan luokseni ja taas tästä pysäytys. Ihan ensimmäisen luoksetulon tein niin, että minulla oli vetolelu kädessä. Sieltähän se lähti kuin tykin suusta tulemaan ja stoppikin valui hirveän pitkäksi. Selkeästi oli tekemässä pk-luoksetuloa. Tokon luoksetulossa tuosta vähän hitaammasta temmosta ei ole haittaa. Pystyy vähän paremmin pysähtymään. Kotosalla en sitten enää jaksanut tehdä kaukkareita. Muutoinhan yritän tehdä niitä joka ilta. Toissa iltana otimme myös käännöksiä oikealle ja täyskäännöksiä sekä ison metallisen noutokapulan nostamisia.
Kaukkareihin minun on nyt mietittävä jokin kikkakolmonen. Teemme niitä edelleen niin, että minä istun maassa. Kun laitan toisen takajalan päälle käteni, Super muistaa tehdä vaihdot teknisesti oikein. Kun kättä ei ole, onnistumisprosentti pienenee. Nyt olen yrittänyt tehdä niin, että opetan nuo kaket vain suullisilla käskyillä. Ajatuksena on se, että Superin on keskityttävä suullisiin käskyihin namikädin sijaan. Näin muuten yhden maajoukkuetason ihmisen opettaneet koiralleen kaukkarit pelkillä suullisilla käskyillä. Oli muuten ainoa noin 20 kisaajasta, joka käytti kaukoissa vain suullisia käskyjä. Näytti kyllä ihan hyvin toimivan pelkillä suullisilla käskyillä.
Toinen asia, jota olen pohtinut, on se, että viitsisikö sitä ostaa vapaavuorolaisen kortin kuukaudeksi tai kahdeksi tuonne Haukkuvaaraan. Jyväskylän Jyskään on tosiaan pistetty pystyyn lämmin treenihalli, jonne pääsevät ns. vapaavuorolaiset treenaamaan niin paljon kuin lystää 70 euron kuukausimaksulla. Näin teoriassa. Käytännössä halli on sen verran varattu, että ensimmäiset vapaat ajat viikolla sijoittuvat klo 17 jälkeen vasta iltayhdeksän tai yleisimmin iltakymmenen kiepeille. Mietin, että jaksaisiko sitä ihan oikeasti vaivautua työpäivän jälkeen ajamaan kymmeneksi hallille treenaamaan tokoa, jolloin olisin kotosalla vasta puoli kahdentoista maissa vai treenailisiko sitten ihan pienesti pihalla, parkkipaikoilla ja kotosalla. Meillähän on Laukaan koiraharrastajien jäsenenä mahdollisuus treenata tokoa joka perjantai-ilta maneesilla mutta myös maneesi on hyvin kylmä näillä hieman kylmemmillä keleillä. Maneesin etu on tietenkin se, että se on valaistu. Toisaalta mikäs kiire tässä on valmiissa maailmassa. Treenataan nyt nämä pari kylmempää kuukautta hieman verkkaisemmin ja sitten kun kelit alkavat antaa myöten, niin tiukennetaan tahtia. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti