keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Poikkeuksellinen tiistai

Olin ajatellut, että olisin eilen mennyt ensin juoksulenkille ja sitten ajanut vielä maneesille ottamaan Superille hyppytekniikkaa tiistai-illan agiryhmien vanhoille lämmöille mutta sitten jouduinkin muuttamaan suunnitelmia, kun kävi ilmi, että olinkin koko eilisen illan "yh:na". Mieheni yhdistetty palaveri- ja autonhakureissu venyisi reilusti yli puoli kymmeneen. Laitettuani pienemmät miehet nukkumaan käytin tytöt tarpeilla ja tulin sisälle treenaamaan kodinhoitohuoneeseen metalli- ja tunnistusnoutokapulan luovutusta sekä kaukkareita sekä Kiian että Superin kanssa. Kerran Kiia ei meinaa juoksujaan aloittaa, päätin jatkaa treenaamista normaaliin tapaan. Kisakalenteriakin olen katsonut nyt sillä silmällä, että jospa tässä vielä ehtisi muutamassa kokeessa käymään.

Aloitin treenin Kiian kanssa. Virtaa oli rva Virtasessa taas kiitettävästi. Metallikapulalle Kiia meni innokkaasti, nosti sen suuhun heti MUTTA tuodessaan sen minulle oli luovuttavinaan sen minulle maassa makaamalla. Olemme siis saaneet luotua uuden ilmiön. Ei ku alusta. Tämä toistui pari kolme kertaa. Annoin palautteen (höpö höpö, ei käy), peruutin pari askelta, niin sitten Kiia luovutti kapulan korrektisti. Tähän on nyt saatava treeniä ja paljon. Sama ilmiö jatkui myös tunnarilla, vaikka itse tunnari ei ole ollenkaan niin kelju kapulana kuin metallinen noutokapula. Minun on nyt kiinnitettävä huomiota myös palkkaukseen ja Kiian puruotteeseen luovutustilanteessa. Tätä siis treenattava erikseen ihan paikoillaan. Puruote ei saa löystyä ennen "Irti"-käskyä. Onhan tässäkin työsarkaa. Lopuksi teimme kaukkareita ihan siitä lähietäisyydeltä. Erityisesti teimme seisomisesta istumista ja palkka tuli vain korrektista vaihdosta.

Superin kanssa oli sama treeni mielessä. Super on nyt parantanut puruotettaan tunnariin luovutustilanteessa. Kertaakaan ei luovuttanut sitä hutiloiden. Super näemmä ottaa ihan parista kerrasta opiksi. Metallinoudossa puruotteessa on vielä parantamisen varaa mutta ei paljon. Myös kaukkareissa tuntuu, että edistymme. Seisoin nyt Superin edessä. Teimme kaikkia vaihtoja muutamia mutta lopuksi keskityimme tällä kertaa tekemään seisomisesta istumista. Välistä autoin Superia niin, että laitoin muistutukseksi jalkani Superin takatassun päälle. Laatoitetun lattian saumat toimivat hyvänä apuvälineenä arvioitaessa liikkuvatko jalat vai ei. :)

Tänään meillä onkin Superin kanssa agilityä. Jos edessämme on taas huikean monimutkainen ratatreeni, keskityn sitten eri esteiden harjoitteluun omalla vuorollani. Teen vaikka sitten tyyliin hypyn/putken kautta kontakteja, keppikulmia, rengasta ym. tuiki tarpeellista treeniä. Etenemistreenejä voimme käydä tekemässä itsenäisesti viikonloppuisin. Näin tämän asian päässäni ajattelin, eikä sitten harmita, vaikka itse treeni olisikin liian vaikea meille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti