lauantai 19. huhtikuuta 2014

The Show Must Go On

Jostain ihmeen syystä joskus aikoinaan silloiset vuoden abiturientit penkkaririehassaan osoittivat Queenin "The Show Must Go On" -kappaleen minulle. Tätä perinnettä kunnioittaen me Superin kanssa kiirastorstain tokossa annoimme yleisölle sellaisen shöyn, että oksat pois. Koe alkoi oikein lupaavasti. Paikkaistumisesta ja -makuusta molemmista täydet kympit. Vaikka olimme ryhmän viimeinen koira, Super ei mennyt kenenkään toisen käskystä maahan. Hyvä Super!

Seuraamisesta saimme jopa 8,5. Vau! Hienoa Super! Zetassa järjestys oli maahan-istu-seiso. Super teki kaksi maahanmenoa. Saimme siitä 7. Luoksetulossa Super ei sitten mennyt maahan kun vasta kolmannella käskyllä. Tässä vaiheessa kysyin yleisöltä, että haluaisiko joku ostaa bordercollienartun. Nyt olisi hyvä myynnissä. Tuomari tarjosi Superista vitosen. Teimme luoksetulon kokeenomaisesti loppuun. Stoppi oli hieman valuva ja maahanmeno jäi kokonaan tekemättä. Ruudussa merkille lähtiessä Super kävi aidan vieressä olevan hypyn taakse kurkkaamassa mutta meni siitä sitten ilman erillistä käskyä merkille itseensä täysin tyytyväisenä (häntä heiluen, korvat pystyssä). Käskin siitä Superin ruutuun. Super lähti etenemään mutta silmäili paria kentällä olevaa häiriömerkkiä (diagonaalisen luoksetulon merkit) sillä silmällä, että olisikohan nuo se ruutu mutta hoksasi sitten ruudun ja juoksi sinne iloisesti korvat pystyssä ja häntä heiluen. Saimme ruudusta 7,5 pistettä. Sitten tuli tauko.

Ohjatussa saimme vasemman ja Super haki pysäytyksestä huolimatta oikean. Siinä vaiheessa meinasi ohjaajalta loppua huumorintaju mutta liikkuri ja tuomari kannustivat jatkamaan "koko rahan edestä". Menin sitten sanomaan, että hauskutetaan sitten yleisöä koko rahan edestä ja niin me teimme. Hyppynoudossa Super hyppäsi hienosti yli, syöksähti kapulalle, tuumasi hetken, kunnes nosti sen ja lähti tulemaan laiskasti minun luo. Hyppäsi esteen yli ja tiputti kapulan siihen noin 1,5 metrin päähän ja alkoi tuijottaa minua korvat pystyssä ja häntä heiluen. Tuomari pidätteli naurua, liikkuri pidätteli naurua, minä pidättelin naurua, yleisö ei pidätellyt naurua. Hetken tuumailtuaan Super nosti kapulan ja roikotti sen minulle. Saimme siitä esityksestä armosta 7 pistettä. Tunnarissa, kun liikkuri antoi minulle kapulan, kääntyikin Super eteeni ja sanoi:"Väy!" Silloin kaikki purskahtivat nauruun, eikä hommasta meinanut tulla mitään. Käskin koiran takaisin sivulle. Loppuliikkeen Super teki todella hienosti. Normaalistihan tämä varmaan olisi mennyt nollille mutta tuomari armahti minua ja antoi 6,5. Tiesimmehän, ettei meille ollut tulossa edes tulosta. Tulkitsi lienee niin, ettei liike ollut vielä alkanut. Kaukkareissa Super ei mennyt maahan edes kolmannella käskyllä. Itse vaihdot Super teki ihan mallikelpoisesti edeten tosin noin 20 cm.

Jäin miettimään miksi ihmeessä Superille maahanmenot olivat joissain kohdin noin vaikeita. Ajattelin ensin, että hänen toissapäiväinen parcour-sessio olisi aiheuttanut joitain jumeja. Superhan oli tullut keskiviikkona yläkerrasta kahden portin yli alakertaan. Hypännyt siis varsin jyrkästi laskeviin rappusiin porttien yli. Hieroin Superin eilen. Vasen lapa oli hieman jumissa mutta ei siis mitään hälyttävää. Menimme sitten illasta Leppävedelle treenaamaan Tuijan kanssa. Nyt Super teki taas kaikki maahanmenot ja näyttävästi. Tästä päätellen kyseisen kisahallin kaikuva äänimaailma oli liian vaikea Superille. Se ei ilmeisesti yksinkertaisesti ottanut vain käskyjä vastaan ennen kuin annoin ne tarpeeksi painokkaasti.

Mutta täytyy todeta, etten ole koskaan nauranut yhtä paljon tokokokeessa, eikä varmaan moni yleisössäkään ollut nauranut yhtä paljon. Tuomarista puhumattakaan. Ihanan rento ilmapiiri, jossa ei tarvinnut hävetä sitä, että homma meni ihan lekkeriksi. Sen kunniaksi kaivelin YouTubesta teemalauluni... Sitä täällä sitten luukuttelen.

1 kommentti:

  1. Voi Super! Terkkuja pikkumustalle, oli ihanaa tavata :)

    VastaaPoista