Höröttimen kuulumisia

Vein Höröttimen keskiviikkona Tampereelle Merja Nisosen käsittelyyn. Merjaa on kovasti kehuttu ja hänen antama hoitomuoto kraniosakraaliterapia muistuttaa pitkälti osteopatiaa. Merja aluksi tutki Superin rangan ja huomasi, että lantio oli jotenkin hassusti ylhäällä ja selässä nikamat 9-11 vinossa. Syy tähän löytyi niskasta. Höröttimen runko oli aivan ässänä ja tämä johtui Merjan mukaan Superin viimevuotisesta niskoilleen lentämisestä metriseltä. Onneksi Super vastasi hienosti hoitoon ja Merja sai suoristettua nikamat. Toki hoitoja täytyy jatkaa. Hänen mukaan meidän luottohoitaja, Erika, käyttää samaa tekniikkaa ja osaa siis tytön hoitaa jatkossakin. Merjan mukaan Super nuoren ikänsä vuoksi on varmaan vielä kyvykäs hyppäämään metrisenkin mutta joudun väistämättä miettimään mitä jälkiä jo vuoden treenaaminen kipeänä on voinut Superiin jättää. Yksi vaihtoehto voisi tietysti olla, että treenaan tottiksen muuten niin mahdottoman hyväksi, että saisimme tarvittavat pisteet kasaan, vaikka metrinen jätettäisiin (ei tietysti avoimesti) suorittamatta. Voisin opettaa Superin kiertämään esteen mennen tullen omalla käskyllä.

Torstaina meillä olikin tokokoe Pieksämäellä. Paikallaolot menivät hienosti ja seuraaminenkin oli ihan mallikasta. Saimme seuraamisesta 8, mikä mielestäni oli todella hieno suoritus ottaen huomioon, että samassa kokeessa tokon SM-2010 sai seuraamisesta 8,5. ;) Zetassa istuminen jäi tekemättä mutta edelleen olimme hyvässä vireessä. Ehkä vähän liiankin hyvässä vireessä, sillä luoksetulon stoppi jäi tekemättä. Super oli tulossa lujaa vauhtia luokseni. Onneksi onnistuimme sentään maahan menemään. Ruudun merkki oli ihan ok ja ruutuun menokin oli ihan ok. Ei nopein mutta ei mikään hitainkaan. Ruudussa Super kääntyikin haistelemaan maata ja löysi sieltä namipaloja. Minä hölmöyksissäni sanoin asiasta tuomarille (kävellessäni ruutua kohti) ja Super varmaan tästä jutustelusta + jo saadusta palkasta arveli, että homma on ohi ja tuli minun luokse. Ruutu meni nollille ja minä keskeytin kokeen...

Perjantaina kävimme treenaamassa kolmella isolla välipalkalla koko setin läpi. En tosin tehnyt niin pitkiä paikallaanoloja tai seuraamista mutta jotain niistä joka tapauksessa. Super teki todella hienot liikkeet. Luoksetulon stopit olivat erinomaiset. Zeta oli loistava ja jopa kaukkarit olivat todella hienot. Olin aivan liekeissä. Lauantaina otin vähän kaukkareita pihalla ja nekin menivät hienosti. Sunnuntaina lähdinkin hyvin mielin kokeeseen. Paikallaanolot menivät taas hienosti. Kokeessa oli sotkettu liikejärjestys ja teimme kaikki ensimmäisenä koirakkona. Toisessa erässä tuli ensin tunnari, sitten kaukkarit, sitten ruutu ja lopuksi luoksetulo. Tunnarissa Superin ennakoi liikkurin käskystä. Muuten liike oli hyvä. Kaukkareissa vaihdot olivat hyvin epänormaalissa järjestyksessä eli seiso-maahan-istu-seiso-istu-maahan. En meinannut uskoa silmiäni ja meinasin yhden jättää välistä. Ensimmäiseen vaihtoon tarvittiin kolme käskyä. Muut menivät yhdellä käskyllä. Tämän lisäksi Super vähän eteni, joten saimme kaukkareista 6. Olin edelleen hyvällä mielellä, sillä aika hienostihan tuo noista selvisi, vaikka minä olin ulkona kuin lumiukko. Olin tähän kokeeseen tosin lähtenyt vähän toisella mielentilalla eli otin Superia vähän tiukemmin haltuun, enkä liikoja kehunut liikkeiden välissä. Johtuiko loppu sitten tästä vai kenties keskiviikkona saamastaan hoidosta, sitä en tiedä. Minulle nimittäin kerrottiin kokeen jälkeen, että jotkut koirat voivat alkaa käyttäytyä todella oudosti hoidon jälkeen. Jotkut oksentavat, jotkut alkavat ontua, jotkut ovat muuten vain jotenkin outoja...

Ruudun merkille ja ruutuun Super meni ravilla. Ruudussa Super ennakoi maahan-käskyn. Saimme ruudusta kuitenkin 7 pistettä. Luoksetulossa jäi taas eka stoppi tekemättä ja loppuasentokin oli mahdottoman vino. Saimme siitä 5. Kun lähdin kehästä, mietin, että voinko antaa Superille palkan, koska eihän se ollut suoriutunut tehtävistä lähellekään oman tason mukaisesti ja päätin, että en voi palkata moisesta esityksestä. Pianhan tuo oppisi, että kokeessa voi tehdä käytännössä mitä vain ja silti saa palkkaa.

Kolmas osio alkoi ohjatulta. Saimme oikean. Super meni kevyellä laukalla merkille, lähti oikealle kapulalle kevyellä laukalla ja kun näki kapulan, syöksyi siihen ja lähti nopeammalla laukalla minun luo ja tiputti raville lähempänä minua. Saimme tästä + huonosta loppuperusasennosta ansaitut pistevähennykset. Seuraavaksi oli seuraaminen, joka oli aivan luokatonta. Juoksussa Super jätätti ja täyskäännökset sekä käännökset oikealle olivat todella tehottomat. Seuraamisen jälkeen tuli hyppynouto, joka oli muuten ihan ok mutta Super piti kapulalla pienen harkinta-ajan mutta toi sen sitten kuitenkin minulle ilman erillistä käskyä. Sivulletulo oli taas vino.

Aivan lopuksi teimme zetan (istu-maahan-seiso) ja tässä tapahtui yhtä sun toista. Seuraaminen oli huonoa ja kun kiersin koiran taakse, lähti Super matkaan sekä istumisessa että seisomisessa. Maahanmeno jäi tekemättä. Muistaakseni Super ei ole koskaan tehnyt näin ja täytyy myöntää, että kyllä minua suututti. Koska tiesin jo toisen osion jälkeen, että meidän mahdollisuudet ykköstulokseen olivat lähinnä teoreettiset, olin kehässä rennolla mielellä. Meillä ei ollut enää mitään suorituspaineita, joten tästä tämä pöllöily ei voinut johtua. Ehkäpä juuri tämän takia minua suututti, kun kaikesta huolimatta Super käyttäytyi todella kummasti. Siinä tuohuspäissäni kehästä poistuttuani yritin sitten vähän kauempana saada nämä stopit onnistumaan, jotta saisin palkattua Superin. No ei ne meinannut onnistua. Ajattelin sitten, että perhana, antaa olla. Vien Superin autoon. Matkalla autolle sain kuitenkin idean käydä kokeilemassa vielä kerran noita stoppeja ja niiden kiertoja viereisellä kentällä. Super jo tässä vaiheessa raahautui hihnan perässä. Kun olimme menossa kentälle, tiuskasin Superille:"Perhana, ala nyt tulla sieltä", niin Superpa pisti maahan ja alkoi huutaa. Aivan loistavaa. Ja kun rupesin ottamaan kaulapantaa irti, jatkoi Super huutamista. En siis koskenutkaan koiraan tai siis koskin koiraan, kun otin kaulapannan pois. Voi elämän kevät... Kaiken kukkuraksi saan vielä koiran hakkaajan maineen. Syytä tähän käytökseen en voi arvata mutta päätin joka tapauksessa tehdä nuo liikkeet läpi, jotta pääsisin palkkaamaan koiran oikeista stopeista. Kun onnistuimme ensimmäisen kerran, kehuin koiraa ja annoin osan palkasta. Johan alkoi ilme muuttua Superilla ja pian nähtiin jo sen hienoa seuraamista ja napakoita stoppeja. Teimme  kolme "zetaa" lyhyineen kiertoineen ja viimeinen zeta oli jo loistava. Voi elämän kevät tätä elämää...

Täytyy myöntää, että olen tässä miettinyt tätä kisavireasiaa aika paljon. Pitänee päästä jonkun valvovan silmän alle, jotta ymmärtäisin vähän paremmin, kuinka rakentaa tuon otuksen liikkeet sellaisiksi, että ne kestävät myös kokeen ajan ja ennen kaikkea niin, ettei sitten kuitenkaan mennä ylivireen puolelle. Koska olen luonteeltani hyvin periksiantamaton, olen ajatellut siirtää Superin pennutuksen ensi keväälle ja pureutua tähän ongelmaan todenteolla. Haluan voida kisata rauhassa nyt koko vuoden. Katsotaan saammeko pk-tottiksenkin vielä tässä loppukesästä kasaan vai ei. Toisekseen onhan ne pennutkin helpompia hoitaa kesäisin.

Perjantaina tein muuten hyvin lyhyen tsekkaustreenin Kiian kanssa. Kaikki muut liikkeet pelittivät hyvin paitsi kaukkarit (intoa oli liikaa) ja hyppynouto (metallinoutokapula on edelleen ällö). Kyllähän Kiia sen minulle toi mutta harkinta-ajalla. Kaukkareissa oli nyt monen monta vikaa, joten niitäkin voisimme alkaa jumpata iltaisin.