keskiviikko 27. elokuuta 2014

Onnistumisen tunteita

Eilen matkasimme Kiian (ja Superin) kanssa Iisalmeen tokokokeeseen. Ennen omaa vuoroamme otimme pari kertaa ruutua vasemmalle, metallinoutoa tasamaalla sekä zetan jäävät. Paikkaistumisessa Kiia oli ainoa, joka istui koko ajan. Maa oli märkä ja kurainen. Kiia oli siirrellyt tassujaan muutaman kerran ja sai tämän vuoksi 7. Paikkamakuussa Kiia nousi istumaan kaverin käskystä, joten saimme paikkamakuusta 8. Olimme ensimmäinen koirakko kahdesta, joten ajattelin hieman nostattaa Kiiaa paikkamakuun jälkeen. Tämä oli virhe. Seuraaminen oli aivan kamalaa. Kiia oli syöksymässä jokaiselle törpälle mitä kentältä löytyi. Myös ruutuunkin olisi voitu syöksyä. Saimme seuraamisesta 6. Tässä kohdin sanoin tuomarille, että joudun nyt vähän tätä virettä laskemaan, kun ei tästä mitään muuten tule. Niinpä hieman nuhtelin Kiiaa sanomalla painokkaasti, että "Nyt nätisti!". Sain onneksi Kiian paremmin kuulolle. Zetassa kaikki vaihdot onnistuivat mutta saimme siitä silti vain 8. En tiedä mikä oli virheemme. Luoksetulossa Kiia tuli laukalla (ei kiitolaukalla) ja teki hyvät stopit. Saimme luoksetulosta 8. Ruudun merkille Kiia meni vauhdikkaasti, pysähtyi hienosti ja lähti vauhdilla ruutuun. En pysäyttänyt Kiiaa vaan käskin maahan ja sehän ehti läsähtää maahan ruudun ulkopuolella. Oma moka. Ruudusta siis 0.

Ohjatun noudon merkki oli hyvä ja myös itse nouto. Tosin Kiia hieman piippasi odottaessaan, joten saimme ohjatusta 8,5. Hyppynoudossa tuli pieni harkinta-aika mutta toi sen silti. Saimme hyppynoudosta 8. Tunnarissa nosti oman, tarkisti muut ja toi sitten oman. Taisipa tuo ketale hieman pureskellakin kapulaa ja saimme tämän vuoksi tunnarista 5. Kaukkareissa ensimmäiseen tarvittiin kaksi käskyä, loput meni hienosti. Etenemä oli maksimissaan 10 senttiä. Tuomari katsoi, että Kiia olisi ennakoinut jonkun vaihdon ja saimme kaukkareista 7. Vaikka emme saaneet ykköstulosta tällä kertaa, olin todella tyytyväinen koesuoritukseemme. Seuraaminen meni pipariksi, koska nostatin tuota ylivirittynyttä otusta ihan turhaan. Myös ruutu oli minun oma moka. Muut virheet tulivat ylivireestä muttei koiran taitamattomuudesta. Toisin sanoen oikein ohjaajamalla saamme vielä ne ykköstulokset. Jos tällä viikolla pääsisi vähän purkamaan tuota energiaa vaikka aksaan ja jäljelle, on meillä varmaan paremmat mahdollisuudet ykköstulokseen tulevana viikonloppuna.

maanantai 25. elokuuta 2014

EK-korkkaus

Viime viikolla treenasimme lauantaina tokoa Kiian kanssa ja sunnuntaina EK:ta Superin kanssa. Lauantain tokoilu meni muuten varsin hienosti mutta ainahan yksi aivopieru à la Border Collie Knows täytyy mahtua mukaan. Tällä kertaa se tuli ohjatussa. Kiia oli päättänyt hakea vasemman, eikä ottanut ohjeita vastaan. Kun aloitimme alusta, onnistuimme hakemaan oikean kapulan. Myös zetassa oli vaikeuksia ensialkuun mutta kun saimme korvat laitettua päälle, niin kaikki vaihdot onnistuivat. Seuraava koe meillä onkin jo huomenna Iisalmessa. Saa nähdä miten kuulottimet ovat toiminnassa...

Sunnuntaina korkkasimme vähän ex tempore Superin kanssa EK:ssa. Koe oli jäämässä vajaaksi, niin minulle tarjottiin siitä paikkaa. Vaikka en ole tehnyt jälkeä sitten toukokuun ja pudotetun sekä tarkkuusetsinnänkin treenit ovat jääneet kokoaan väliin (huhtikuussa kaksi treeniä ja elokuussa yksi pikainen), niin ajattelin, että käydäänpä tekemässä maksullinen maastotreeni. Meidänhän tottis on mennyt esteiden osalta alaspäin. Kasvattipäivillä Nokialla Super ei tehnyt kuin nostattetuna A:n. Sillä on noista esteistä varsin negatiivinen mielikuva, enkä saa sitä oikein normikeinoin nostatettua. Jos treenaan tandemina (Kiian kanssa samaan aikaan), nousee vire. Saisin myös haukuttamalla virettä ylös, joten varmaan näitä pitäisi oikeasti alkaa työstää. Viime lauantainahan kävimme koekentällä Höytiällä tekemässä tottistreeniä molempien tyttöjen kanssa. Kiia on kyllä nyt niin tulessa tottiksessa, että sitä saa aika lailla hillitä. Super sen sijaan tarvitsee selkeästi nostatusta. Hypytinkin Superia tosin 80-senttisellä. Kyllä se meni yli mutta kaatoi taas esteen. Sunnuntain treenin jälkeen katsoin parhaimmaksi olla kokonaan treenaamatta ennen koetta. Syteen tai saveen... tai lähinnä saveen. Odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla.

Kokeemme alkoi jäljellä. Super teki janan kuin oppikirjasta. Jäljellä oli aika paljon suopursua ja saimme nostettua kolme keppiä. Kolmas keppi jäi maastoon. Seuraavaksi olikin tottis. Seuraaminen oli erinomainen ja sitä se oli ihan oikeasti. Tykkäsin. Liikkeestä istuminen oli myös erinomainen. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli vähän ongelmallisempi loppuosasta. Valmisteleva osuus oli erinomainen ja maahanmeno nopea mutta sitten luoksetulo oli lopussa luvattoman hidas, sillä Super odotti pysäytyskäskyä. Tasamaannouto oli tyydyttävä, koska paluussa Super laski raville. Tälle minun pitää alkaa tehdä jotain ja nopeasti. Pitää miettiä millä saisin tuon palautuksen paremmaksi. Superhan ei vapaudu palkalle (lelulle tai pallolle) vaan pitää tiukasti kiinni kapulasta, joten varmaan pitää yrittää Janikan kikkakolmosta apparin kanssa. Heinäkuussa Janika muuten otti kuvia meidän treenistä. Minneköhän se linkki hävisi? Pitäisi tunkea muutama tänne. Oli sen verran kivoja kuvia.

Leikittään, leikitään

Sitten taas seurataan
 
Luoksetulon maahanmeno

Valmiina merkille

Merkillä

Saalispalkka

Vähän vinossa ohjattuun

Metrisellä Super lähti laiskasti, meni esteen eteen, kiersi, tuli esteen eteen, tuumaili ja kiersi. Kehuin tästä, sillä en odottanutkaan, että Super olisi hypännyt metristä. Laskin kaiken A:n varaan ja Super päätti yllättää ja kiipesi molempiin suuntiin. Laiskasti mutta kiipesi silti. Tässä kohdin herkkis Marjo purskahti itkuun, sillä olin niin onnellinen tytön sinnikkyydestä. Kun koira on treenannut kipeänä vuoden noita esteitä, niin muistikuva niistä ei voi olla kovinkaan positiivinen. Nyt kuitenkin Super pystyi voittamaan itsensä. Me voitimme itsemme. Eteenlähetys oli varmaan senkin vuoksi huono, kun olin itse niin tiloissa. :) Lähetin Superin eteen ja Super juoksi ehkä 15-18 metriä ja meni maahan ilman käskyä. Käskin uudestaan ja nyt Super lähti etenemään ja loppu menikin hienosti. Paikkamakuussa ei ollut ongelmia. Saimme tottiksesta 75 pistettä. 

Tottiksen jälkeen meillä olikin sitten hakua. Lähetin Superin vasemmalle ja Super teki sellaisen 40 metrin piston. Ei syvän mutta tarkisti kuitenkin alueen. Sitten lähetys oikealle ja nyt Super eteni pitkälle metsään ja nosti sieltä ensimmäisen ukon. Ukko oli siis noin 50 metrissä. Ei ku ukolle ja sieltä sitten takaisin keskilinjalle... Mutta mitä tekee Marjo? Pistottaa jo tarkistetun alueen niin vasemmalta ja oikealta useampaan kertaan. Siihen 70 metriin Super oli varmaan tehnyt jo 12 pistoa, ellei enemmän ja siltä alkoi loppua puhti ja usko. Kun lähetin Superin pistolle, en liikkunut itse minnekään vaan kutsuin aina takaisin luokseni. Siis aivan ihmeellistä käytöstä. Hakua olemme ehtineet treenaamaan kerran sitten toukokuun. Olisi varmaan ollut paikallaan treenata vähän enemmän... Olen turkasen huono ohjaaja haussa. En osaa lukea maastoa, enkä miettiä aluetta, jonka koira on jo tarkastanut. Tuomari varoitti ajasta ja yritin kiriä mutta se oli jo myöhäistä. Emme päässeet radan loppuun. Toinen ukko oli vasemmassa takakulmassa. Saimme henkilöetsinnästä 35 pistettä.

Esineruutu oli hyvä. Super haki ensimmäisellä pistolla yhdeen esineen ja sehän riitti alokasluokassa. Saimme siitä 30 pistettä. Sitten tuli pudotettu. Ensinnäkin alkuun pölisin valmistelemassa osiossa Superille (sain tästä noottia). Siis siinähän ei kuulu puhua, kun se on ikään kuin seuraamisella höystetty nouto maastossa. Lähetin Superin esineelle. Alkuun Super lähti etenemään todella kivasti jäljestämällä mutta sitten loppui usko jonnekin 30 metriin. Annoin toisen käskyn, josta Super palasi luokseni. Yritin vielä kerran siitä lähettää mutta se ei onnistunut. Totaalinen epävarmuus iski. No, palasi takaisin ja lähetin noin 15 metrin päästä hanskasta ja johan se löytyi. Pääsin palkkaamaan tytön. Lopuksi oli vielä tarkkuusetsintä, jonka Super suoritti hienosti. Tosin ilmaisi esineen yhden kerran aikaisemmin mutta en ollut tajunnut sitä. Pitäisi varmaan paneutua tuohon ilmaisuasiaan paremmin. Löysimme joka tapauksessa sen esineen sieltä ja olen todella ylpeä tytöstäni.

Seuraneiti Kiia pääsi tekemään pk-esteet ja eteenlähetyksen. Tein myös siinä odotellessani esineruudun kahdella esineellä. Hyvinhän se ne haki sieltä mutta jäi nyt niistä nautiskelemaan ruutuun. Esineinä tosin Kiian lempiesineet eli iso ja pieni pallo. 

Tulevien viikkojen haasteet:

26.8. tokokoe Kiia
30.8. tokokoe Kiia
31.8. tokokoe Kiia
6.9. tokokoe Kiia
7.9. jälkikoe Kiia

Superille yritän vielä saada yhden jälki- ja hakukoepaikan tälle syksylle. Sitten siirrymme tokon pariin.

 
 

perjantai 15. elokuuta 2014

Varovaista treeni-innon herättelyä

Tällä viikolla olemme aloitelleet "varovaisesti" treenailun uudestaan. Tiistaina kävin Kiian kanssa Salmen koulutuksessa. Aikahan oli Superille varattuna mutta minä hullu kun ajattelin vielä yrittää tänä syksynä tuota PK-puolta, niin sitten ne tokopanokset olisi laitettava Kiiaan. Tosin Kiiallekin on yksi jälkikoe katsottuna... Pitäisi vielä metsäänkin päästä. :)

Enivei, Kiian tokotunti meni hienosti. Muutama aivopieru mahtui mukaan mutta Salmen mukaan kyse on pitkälti siitä, että minun varsin "epärauhallinen" temperamentti on omiaan tukemaan Kiian kiihkeää luonnetta. Suorastaan sysään Kiian virheisiin. Nyt pitäisi laittaa tilaukseen aimo annos rauhallisuutta. Löytyisikö mistään lobotomiaan erikoistuneita hemmoja? Teknisestihän Kiia on jopa parempi kuin Super mutta sitten onnistun aina jotenkin sössimään ohjauksen ja ajan koiran ylivireessä virheisiin. Kuka pelastaa pikku Kiian karmealta ohjaajaltaan? :D

Keskiviikkona hakuilimme Superin kanssa pitkän tauon jälkeen. Neljä ukkoa, suora palkka ja silleen. Meni hyvin. Teimme vielä tarkkuusetsinnän. Suoritus oli todella hieno. Tarjosi nenäkosketusta ilmaisuksi. Tällä mennään. Tämän jälkeen kävimme vielä tottistelemassa. Metrisestä emme siis tehneet. Satsaan nyt siihen A:han mutta tuo pirulainen kiersi paluumatkan. Nyt pitää rakentaa motivaatiota noille esteille oikein urakalla. Tiedän Superin pystyvän siihen. Onhan se ennenkin pystynyt. Nyt vain palkkaus kohdilleen niin eiköhän irtoa.

Eilen kävimme pitkästä aikaa juoksulenkillä. Nyt tavoitteena olisi käydä juoksemassa maastossa sen kolme kertaa viikossa. Tämän lisäksi alan juoksuttaa tyttöjä pyörällä. Mummokoira saa jäädä pyöräilystä sivuun mutta Kiia ja Super saavat kyllä kyytiä. Mummokoiralle kaavailen rallytokokisoja marraskuulle. Kiialle on buukattuna nyt neljä tokokoetta. Katsotaan miten niissä käy. Joko pääsisimme juhlimaan uutta valiota? Kaikille epäilijöille tiedoksi, että kyllä minä tuosta keskimmäisestäkin valion leivon... Sitä en osaa sanoa meneekö siinä kuinka pitkä aika mutta uskon vahvasti, että pystymme siihen.

Tänään tai huomenna jos pääsisi vielä tottistelemaan molempien tyttöjen kanssa, niin olisipa luksusta. Sunnuntaina meillä onkin kasvattipäivät Nokialla. Aamupäivä aksaillaan ja iltapäivä tokoillaan. Ensi viikolla varmaan pitäisi ehtiä ajamaan edes yksi jälki, kun eihän EK:hon ole enää kuin 9 päivää, enkä ole ajanut jälkeä kuukausiin.

lauantai 2. elokuuta 2014

Radiohiljaisuus jatkunee vielä hetken

Radiohiljaisuus täällä blogissa johtuu yksinkertaisesti siitä syystä, etten ole oikein ehtinyt treenailemaan. Supran kanssa teimme tuossa vielä melko tosissaan tokoa mutta sitten Super aloitti kuukautta odotettua aikaisemmin juoksut ja jäi näin ollen treenitauolle. Kiia pääsi tuuraamaan Superin Laukaan tokokokeessa. Alla ehkä maksimissaan kolme lyhykäistä treeniä mammaloman jälkeen. Johtuiko siitä vai kenties siitä, että nyt ne palaset vain loksahtivat pienen bordercollien päässä paikoilleen mutta me teimme ykköstuloksen. Olenkin ajatellut, josko sitä nyt treenailisi Kiian kanssa pääasiassa tokoa ja Supran kanssa yrittäisi vielä tuota pk-puolta. Talvella ehdimme kyllä sitä tokoakin. Sitä paitsi en voi kisata kahden koiran kanssa EVL:ssä, joten kaikin puolin järkevämpää olisi varmaan tehdä toisen kanssa tottista ja toisen kanssa tokoa. Ja tästä videosta ammennan voimaa... Täältä me vielä tulemme, tuhmat nallet! ;)