torstai 27. helmikuuta 2014

Keskiviikon aksat

Eilen oli vuorostaan taas agilitytreenit Supran kanssa. Hyppykorkeuden pidimme edelleen 40 sentissä ja jokaisen hypyn eteen pumpperi (väli 7 jalkaa). Harjoitus oli helppo erityisesti siksi, että pystyin jättämään Supran ensimmäisen esteen taakse, menemään toiselle esteelle ja sieltä käskemään suoraan putkeen. Super hakee hienosti esteet, vaikka kolmas este oli vähän eri linjassa putken ja kahden ensimmäisen hypyn kanssa. Putkesta tultuaan käskin Supran suoraan putkeen ja sieltä sitten itse pääsin juoksemaan puomin alastulolle. Super kyllä loistavasti osaa kiivetä puomille ilman erillistä käskyä/ohjausta. Alastulot olivat hyvät. Vähän jouduin muistuttelemaan 2on-2off-tekniikasta. Loppusuoran mutkassa piti vähän "törkätä" ysihypylle. Kepit Super haki hienosti ja suoritti ne loistavasti. Oli kyllä aivan loistavat treenit, joiden siivittämänä sitä taas jaksaa.


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kaukkareita jyväpusseilla ja rallytokoa

Olemme nyt keskittyneet kaukkareiden treenaamiseen lähes joka ilta siten, että laitan Supran takajalkojen päälle joko pannulaput tai jyväpussit muistuttamaan takajalkojen olemassaolosta. Tämä tuntuu tehoavan. Pystyn näin ottamaan etäisyyttä Superiin. Mirkku on luvannut ommella minulle hernepussit. Maltan tuskin odottaa, että saan ne tokovälinerepertuaariini. Lauantaina menimme Nämpän kanssa meidän ihka ensimmäiseen rallytokokokeeseen. Rata ei ollut ollenkaan niin haastava mitä olin pelännyt. Meidän käännökset vasemmalle ovat vaikeita, kun Nancy ei enää iän myötä pysty käyttämään takapäätään niin tehokkaasti mitä nuorena. Minulla oli ongelmia hihnan pitämisen kanssa. Eihän sitä ole tarvinnut enää moneen vuoteen hihnaa pitää seuraamisessa. Saimme näistä virheistä huolimatta kasaan 95 pistettä. Sunnuntaina sen sijaan osasin kyllä pitää hihnaa mutta sitten sähläsin oikein urakalla radalla niin, ettemme saaneet tulosta. Lajiin tutustusmisekskursio oli kyllä mielenkiintoinen mutta nyt tuntuu kuitenkin siltä, ettei minulta liikene aikaa sääntöjen opetteluun ja tavoitteelliseen harjoitteluun, joka ei tuota Nancyn iän mukana tuomaa "jäykkyyttä" miksikään muuta. (Nancy on edelleen vetreä mummonen mutta takapään käyttö ei enää ole sillä mallilla mitä sen pitäisi olla erityisesti ylempiä luokkia silmällä pitäen.). Nancy kyllä nautti saamastaan huomiosta mutta toisaalta mietin myös sitä, että jos nyt alkaisin tosissani rallytokoa treenaamaan ja kisoissa juoksemaan, olisiko se mummokoiralle enää sittenkään niin hauskaa. Jatkamme varmaan siis edelleen treenejä mutta emme kisamielessä. Alla Eliaksen tallentama videointi radastamme.


torstai 20. helmikuuta 2014

Oikein mukavat agilitytreenit

Eilen olikin vuorostaan agilitytreenit, joissa tein Superin kanssa ensin alkuun kaksi hyppyä ja okseri. Ensimmäisellä kahdella kerralla teimme hypyt ilman pumppereita, jolloin Super taas hyppäsi korkeutta. Kun laitoimme pumpperit eteen, oli hyppykaari järkevästi suhteutettu hypyn korkeuteen (35-40 cm). Tämän jälkeen otin muurin kautta puomille (muuri oli minikorkeudella) ja siitä U-putkeen ja lopuksi vielä yksi hyppy. Super teki kyllä hienot kontaktit. Ai että... Tähän päälle vielä pussi, suora putki ja hyppy oikealle. Tämäkin sujui oikein hienosti. Toisella kierroksella otin vinokeppejä putken tai hypyn kautta. Hypyn kautta sisääntulo oli jo hieman haastavampi mutta Super selviytyi siitä hienosti. Oli kyllä kieltämättä todella kivat aksatreenit.

Toissailtana lenkin päätteeksi tein hieman näyttelytreeniä ja sitten kotosalla taas kaukkarijumppaa. Nyt yritän päästä irtautumaan Superista ja niinpä laitoin viivaimen Supran takajalkojen eteen. Jos viivotin liikkuu, vaihto ei ole teknisesti täysin puhdas. Onnistuimme vaihdoissa noin 80% mutta matkahan ei ole vielä kovin pitkä (olisiko noin 3 jalanmittaa). Tänään jos yrittäisi muutoin samoilla eväillä mutta laittaisi takapalkan. Voi kun saisimme nämä nyt kisavalmiiksi, niin pääsisimme kokeisiinkin näyttämään taitojamme.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Pää täynnä ajatuksia

Perjantaina menimme halille tekemään tokoa hieman luovemmalla otteella. Tein Superin kanssa alkuun pari hyppyä pumpperin avulla. Sitten ajattelin, että käynpäs rakentamassa ruudun sen taakse. Lähetin Superin ruutuun hypyn kautta. Superilla oli kivaa ja samalla tuli tehtyä 10 toistoa hypylle. Supran kanssa teimme myös tunnaria, ohjattua, hyppynoutoa metallinoutokapulan kanssa... Eli hyvin tällaiset noutopainotteiset treenit. Ei niistä sen enempää.

Kiian kanssa tein myös ruutua hypyn kautta. Jalostin tätä ajatustani niin, että laitoin hypyn myös ohjatun noudon merkin eteen. Ajatuksenani oli, että hyppy motivoisi vielä enemmän merkille menoa. Tosiasiassa tämä vähän sotki palikoita Kiian päässä mutta onnistuimme kuitenkin viemään treenin loppuun. Kiian kanssa tein myös metallinoutoa hypyn kanssa ja kaukkareita. Kiva treeni kaiken kaikkiaan.

Nancy pääsi rallytokoilemaan. Saa nähdä selviämmekö viikonlopun koitoksesta. Ongelmana se, että Nancy on oppinut nyt sitten painamaan jalkaani vasten. Voi mummoa...

Lauantaina kurvasimme Pieksämäelle treenaamaan taas tämän meidän superhauskan porukan kanssa. Tällä kertaa en tehnyt kokeenomaista treeniä vaan treenasin aivan normaaliin tapaan. Sekä Superin ja Kiian kanssa tein paljon seuraamista. Otimme myös ruutua, ohjattua pari kertaa sekä tunnarin. Teimme myös kaukkareita. Kiia edelleen etenee sen 30 cm. Ennen kaikkea se istumisesta seisominen ei onnistu puhtaasti kisamatkasta ja sitten kun siihen päälle lyödään se seisomisesta istuminen, niin etenemä on tuo 30 cm. Super teki hyvät vaihdot niin, että olin aivan Superin edessä. Viiteentoista metriin on siis vielä piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä matka. Launtain treeni kirvoitti mieleen paljon ajatuksia ihan koiran kouluttamisen perusteista: mitä treenaan? miten palkkaan? ja milloin palkkaan? Sitä usein ei osaa pilkkoa asioita tarpeeksi pieniin osiin, joita treenata ensin erikseen vaan vaatii koiralta jotain sellaista mitä ei ole tullut edes sille opettaneeksi. Pahimmillaan palkka tulee myöhässä ja on vielä koiran mielestä laimea...

Sunnuntaina ajelin erittäin hyvässä (ja paljon ajatuksia herättävässä) seurassa Helsingistä Laukaaseen. Sain paljon vinkkejä liittyen koiran palkkaukseen, noutoon, ruutuun, tunnariin, luoksetuloon, seuraamiseen jne. Paljonhan tässä on tullut opittua 10 vuoden aikana mutta näemmä on vielä paljon opittavaa. Kiitos seurasta ja vinkeistä, Hannalle! Eihän tämä koirien kanssa touhuaminen muuten näin mukavaa olisi, ellei sitä koko ajan oppisi jotain uutta itsestään että koiristaan.




torstai 13. helmikuuta 2014

Kivat aksatreenit ja tänään kokeiluja

Eilen lähdimme Superin kanssa agilitytreeneihin, jotka olivat tällä kertaa oikein passelit meidän tytölle. Paljon hyppysuoria ja putkeen menoja sekä kontaktesta A sekä keinu. Rimat pidimme ensimmäisellä kierroksella 30-40 cm välillä. Toisella kierroksella annoin niiden olla 30 sentissä. Jo nyt muutaman treenikerran jälkeen, Super tekee ihan toisenlaisella ilmeellä. Etenee ja irtoaa hienosti. Minun pitää nyt vain muistaa, ettei se palkka tulee koskaan minun kädestä. Kontakteillakin on hyvä pitää namikuppi edessä. Toisen kierroksen lopussa teimme vielä kepit neljä viisi kertaa. Käytimme vinokeppejä, jolloin Super pystyi keskittymään enemmän etenemiseen. Väliajalla tein Superin kanssa muutamat merkit mehupurkilla. Oli kieltämättä oikein mukavaa nähdä miten tyttö päästeli menemään. Treenien loputtua otin vielä Superille 10 toistoa 60 sentin hypyllä pumpperin avustuksella. Vähän se kyllä vielä hakee optimaalista hyppytekniikkaa tällä tavalla. En tiedä pitäisikö minun sittenkin jatkaa edelleen sillä perussarjalla näitä hyppytekniikkatreenejä.

Tänään kävimme iltapäivästä (lopetin työt vähän aikaisemmin) ensin juoksemassa 8,5 kilsan lenkin. Illasta kävimme vielä kävelemässä sellaiset 40 minsan lenkin. Ruoalla eli sen ajan, kun laitoin tytöille ruoan  valmiiksi, Super ja Nancy tekivät paikkaistumisen. Ruoan jälkeen pyyhkäisin vielä lattiat ja sitten olikin hyvä alkaa treenata puhtaalla lattialla yhtä sun toista. Superin kanssa aloitin tunnarikepin luovutuksilla. Nämä menivät hyvin. Sitten otin metallinoutokapulan luovutuksia. Näissä Super inhoaa kapulan nostamista ylöspäin, niinpä mietin, josko opettaisin sen kiertämään takakautta sivulle. Ei ku tuumasta toimeen. Ensin annoin käskynä "kierrä" ja ohjasin kädellä oikean liikeradan. Super kyllä lähti käsiohjaukseen mukaan mutta jossain määrin tahmeasti. Jatkoin treeniä, kunnes Super yrittikin kodinhoitohuoneessa kiertää jotain... suuntasi nurkkaan... Silloin tajusin mistä tämä tahmeus johtui. Orjallisena käskyjen noudattajana Super ajatteli, että johan on kumma. Akka käskee kiertämään, eikä täällä oikein ole mitään, mitä kiertää. Niinpä vaihdoin käskyn "Liki"-käskyksi. Nyt Super alkoi pelittää paremmin. Otin myös näitä sivulle takakautta kiertämisiä tunnarikapula suussa. Onnistuivat ihan hyvin mutta tosin pienellä käsiavustuksella. Jatkamme näitä ja katsotaan parantuuko sitten tuo metallisen tuonti tällä tavoin. Olisipa muutenkin yksi virhemahdollisuus vähemmän. :) Lopuksi jumppasimme sen kymmenen vaihdon verran seiso-istu-seiso -vaihtoja ja maahan-seiso-maahan -vaihtoja. Superilla alkaa olla jo ideaa näissä. On se vain pätevä.

Kiian kanssa tein kolme neljä tunnarin tuontia. Aluksi maasta käsin ja sitten ihan perusluovutusjuttuja. Kiia kun tahtoo innoissaan jäytää kapulaa. Teimme myös kolme noutoa metallikapulalla. Kapula nousi maasta ja tehokkaasti. On tuo tyttö vain vinkee, kun se niin mahdottoman kiihkeästi tekee noita hommia. Lopuksi jumppasimme kaukkareista vain seiso-istu-seiso -vaihtoja. Kävin ihan maahan istumaan ja laitoin välistä käteni takajalan päälle. Kiia ei kyllä tästä tykkää yhtään mutta tuntui kuitenkin apukeinona auttavan. Minun ei tarvinnut kuin pari kolme kertaa  laittaa käsi takajalan päälle, kun Kiia jo alkoi tehdä istumisen hienona hissinä. Tästä jatkamme...

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Poikkeuksellinen tiistai

Olin ajatellut, että olisin eilen mennyt ensin juoksulenkille ja sitten ajanut vielä maneesille ottamaan Superille hyppytekniikkaa tiistai-illan agiryhmien vanhoille lämmöille mutta sitten jouduinkin muuttamaan suunnitelmia, kun kävi ilmi, että olinkin koko eilisen illan "yh:na". Mieheni yhdistetty palaveri- ja autonhakureissu venyisi reilusti yli puoli kymmeneen. Laitettuani pienemmät miehet nukkumaan käytin tytöt tarpeilla ja tulin sisälle treenaamaan kodinhoitohuoneeseen metalli- ja tunnistusnoutokapulan luovutusta sekä kaukkareita sekä Kiian että Superin kanssa. Kerran Kiia ei meinaa juoksujaan aloittaa, päätin jatkaa treenaamista normaaliin tapaan. Kisakalenteriakin olen katsonut nyt sillä silmällä, että jospa tässä vielä ehtisi muutamassa kokeessa käymään.

Aloitin treenin Kiian kanssa. Virtaa oli rva Virtasessa taas kiitettävästi. Metallikapulalle Kiia meni innokkaasti, nosti sen suuhun heti MUTTA tuodessaan sen minulle oli luovuttavinaan sen minulle maassa makaamalla. Olemme siis saaneet luotua uuden ilmiön. Ei ku alusta. Tämä toistui pari kolme kertaa. Annoin palautteen (höpö höpö, ei käy), peruutin pari askelta, niin sitten Kiia luovutti kapulan korrektisti. Tähän on nyt saatava treeniä ja paljon. Sama ilmiö jatkui myös tunnarilla, vaikka itse tunnari ei ole ollenkaan niin kelju kapulana kuin metallinen noutokapula. Minun on nyt kiinnitettävä huomiota myös palkkaukseen ja Kiian puruotteeseen luovutustilanteessa. Tätä siis treenattava erikseen ihan paikoillaan. Puruote ei saa löystyä ennen "Irti"-käskyä. Onhan tässäkin työsarkaa. Lopuksi teimme kaukkareita ihan siitä lähietäisyydeltä. Erityisesti teimme seisomisesta istumista ja palkka tuli vain korrektista vaihdosta.

Superin kanssa oli sama treeni mielessä. Super on nyt parantanut puruotettaan tunnariin luovutustilanteessa. Kertaakaan ei luovuttanut sitä hutiloiden. Super näemmä ottaa ihan parista kerrasta opiksi. Metallinoudossa puruotteessa on vielä parantamisen varaa mutta ei paljon. Myös kaukkareissa tuntuu, että edistymme. Seisoin nyt Superin edessä. Teimme kaikkia vaihtoja muutamia mutta lopuksi keskityimme tällä kertaa tekemään seisomisesta istumista. Välistä autoin Superia niin, että laitoin muistutukseksi jalkani Superin takatassun päälle. Laatoitetun lattian saumat toimivat hyvänä apuvälineenä arvioitaessa liikkuvatko jalat vai ei. :)

Tänään meillä onkin Superin kanssa agilityä. Jos edessämme on taas huikean monimutkainen ratatreeni, keskityn sitten eri esteiden harjoitteluun omalla vuorollani. Teen vaikka sitten tyyliin hypyn/putken kautta kontakteja, keppikulmia, rengasta ym. tuiki tarpeellista treeniä. Etenemistreenejä voimme käydä tekemässä itsenäisesti viikonloppuisin. Näin tämän asian päässäni ajattelin, eikä sitten harmita, vaikka itse treeni olisikin liian vaikea meille.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Sunnuntain agilityt

Tänään menin taas maneesille mutta tällä kertaa treenaamaan agilitya. Alla olevasta kuvasta näet esteiden järjestyksen. Tein monenmoista treeniä näillä esteillä.Alkuun tein ihan kahden hypyn (7 ja 8) kautta putkeen ja sieltä vielä hypylle. Sitten tein ihan lyhyttä 1 + 2 ja 3. Tein myös 3, 4, 6 ja 7. Sitten teimme 1 + 3 valssilla. Teimme myös 1 + 2 + 4 + 5 + 6 + 7. Aivan lopuksi teimme tuon kuvion mukaisen radan ensin pari kertaa ja sitten myös toiseen suuntaan. Siinähän 3. hyppy piti kiertää takaa. Alkuun yritin sitä namikädillä ohjata mutta sitten muistin, ettei tämä ole paras tapa toimia Superin kanssa ja niinpä laitoin namikupin numero 3 kohdalle. Sitten käskin Superia kiertämään. Teimme takaakierron ikään kuin "tokotemppuna" eli  käsimerkki + takaa tarkoittaa sitä, että kierrä itsenäisesti esteen taakse ja hyppää yli. Tämä onnistui hienosti. Olipa todella kiva treenailla Superin kanssa. Saimme todella kivan treenin aikaiseksi kahdella putkella ja viidellä hypyllä. Myös Kiia pääsi vähän tekemään agitreeniä. Nämppäkin aivan lopussa pääsi pari hyppyä ja putkea tekemään.

Meille varsin passeli agiradan pätkä

(rally)tokoilta

Perjantaina suuntasimme maneesille treenailemaan junnujen kanssa tokoa ja mummokoiran kanssa rallytokoa. Koska paikan päällä oli muitakin treenaajia, hyödynsin tilanteen ja otimme alkuun paikkamakuun aloituksia. Teimme myös lyhyen istumisen. Pääsinpä treenaamaan henkilöryhmääkin. Supran kanssa oli sellainen sillisalaattitreeni. Teimme yhtä sun toista. Seuraamisen edistämiseen (joka on siis muka tullut jäädäkseen) kiinnitin erityisesti huomiota. Teimme myös merkkiä ja yhden ruutuun lähettämisen ennen kuin se korjattiin pois. Supran kanssa tein myös pari metallinoutoa. Ravillahan tuo tulee takaisin päin mutta luovutuksessa alkaa olla ihan asiallinen puruote. Supra sai tehdä myös pari tunnaria. Ohjattua noutoa teimme kaksi toistoa - haetutin sekä vasemman että oikean kapulan. Keskimmäistä en laittanutkaan paikoilleen. Se oli nyt sitten sellainen treeni se.

Kiian kanssa tein nyt niitä juttuja, jotka olivat meille vaikeita viime kokeessa eli metallinoutoa, tunnaria ja kaukkareita. Metallinoudossa oli pahimmillaan viiden sekunnin harkinta-aika mutta palkkaamalla lelulla saimme sen lyhennettyä kahteen sekunttiin. Jatkamme tätä eli palaamme taas tekemään noita treenejä, joissa motivaatiota nostetaan lelupalkan avulla. Tunnarissa ongelmana oli luovutus. Kiia käyttäytyi asiallisesti kapuloilla mutta luovutuksessa hätäili. Siitä tulikin sitten luovutustreeni. Aluksi niin, että heitin kapulan muutaman metrin päähän ja pyysin noutamaan. Tämä aiheutti vireen nousemista ja pureskelua. Loppujen lopuksi piti tehdä sitten ihan sellaisia perusluovutustreeniä, jossa annan Kiialle kapulan suuhun ja peruutan muutaman askeleen ja pyydän tuomaan kapulan. Nämä onnistuivat ihan hyvin. Kaukkareita jouduin ottamaan loppujen lopuksi todella läheltä, jotta Kiia keskittyisi ja tekisi teknisesti oikein vaihdot.

Nancyn kanssa tein rallytokoa. Vaikeaksi asiaksi on nyt noussut meille seuraamisesta maahanmeno, kun samalla kun pysähdyn pitää minun käskeä Nancy maahan kuitenkin niin nopeasti, ettei se ehdi pyllyään laskemaan maahan. Tätä sitten teimme. Nancy seuraamisessa edistää sen verran, että se vaikeuttaa minun kävelyä. Jouduimme siis pureutumaan tähän tapaan reilusti palkkaamalla taakse. Jatkamme tätä rataa. Nancy on nyt tosiaan vähän pirteämpi mutta kyllä täytyy myöntää, että ei sillä enää vasemmalle käännökset suju kovin jouhevasti. Vähän on sellaista vanhuuden tuomaa jäykkyyttä nähtävissä. :(

torstai 6. helmikuuta 2014

Pienoinen pettymys

Eilen lähdimme ensimmäistä kertaa Superin kanssa meidän uuteen aksaryhmään, jonka taso piti olla mölli-/ykkösluokka. Ajatuksenani olisi päästä tekemään helppoja ratatreenejä, jotta Super oppisi lukemaan rataa ja etenemään radalla. En tiedä mistä eilinen rata johtui mutta se oli kyllä ihan jotain muuta kuin möllitason rata. Alussa oli monta hyppyä neljän metrin väleillä. Tuli takakiertoa, pimeitä putkenpäitä, leijeröintiä, ylipitkiä vientejä (8-9 metriä), hankalia hyppykulmia ja ties mitä. Treeni olisi voinut mennä ihan hyvin kakkos- tai jopa kolmosluokan treenistä. Täytyy myöntää, että minua harmitti ihan suuresti. Mielestäni tuon tyyppiset treenit ovat omiaan syömään motivaatiota myös ryhmän muilta koirilta, joita ei voi nyt luonnehtia aivan pahimmiksi tykeiksi. Voihan olla, että homma muuttuu ja että kouluttaja halusi nyt pidemmän tauon jälkeen tehdä jotain vähän kinkkisempää.

Selväähän oli, etten voinut lähteä viemään tuota rataa läpi Superin kanssa vaan yritin sitten keksiä radalta parin, kolmen esteen pätkiä. Tämäkään ei oikein onnistunut ilman, että siirrettiin hyppyjä. Teimme sitten kaiken kaikkiaan tyyliin puomi-hyppy -sarjan useamman kerran, sitten hyppy-putki-hyppy muutaman kerran. Super alkoi jo tarjota muitakin esteitä, enkä tästä moittinut. Mielestäni on vain hyvä, että Super haluaa esteille ja on lukevinaan rataa. Ohjauksen jätin hyvin vähälle. Lähinnä juoksin vierellä ja annoin suullisia käskyjä.

Ennen vuoroamme otin pihalla merkkiä pallo- ja lelupalkalla. Nyt Super meni merkille vauhdilla. Teimme myös vähän jääviä lelupalkalla. Super kyllä lähtee pallon perään mutta haluaa, että taistelemme siitä. Niinpä teinkin niin, että heitin pallon mutta sitten vaihdoin sen leluun, josta sitten taistelimme. Tuota rättiä on vaikeampi heitellä. Jos olisin ollut reipas, olisin kävellyt autolle ja hakenut sieltä narupallon. Tosin tästä on jo vaikeampi taistella kuin tuosta rätistä...

Toisella aksakierroksella muutimme Niinan kanssa rataa niin, että meidän molempien koirat pääsivät juoksemaan sellaisen kiekan, jossa oli vain hyppyjä ja putkia. Se oli hauskaa se. Heti, kun Super tietää minne mennä, hyppytekniikka on hyvä. Super ojentaa jalat ja pitää pään alhaalla. Minulta kysyttiin, onko minulla kisatavoitteita ehkä hieman epäileväänkin sävyyn. Kiitos kysymästä. On minulla. Ei nyt AVA:ksi asti mutta kisakentille suuntaamme kyllä. Ihan vain tiedoksi. Onneksi uskon itse vahvasti siihen, että tällä tekniikalla saamme ongelman haltuun ja toivottavasti jo kesällä meidät nähdään kisakentillä. Jatkan vielä jonkin aikaa tuossa ryhmässä mutta jos treenit ovat kerta toisensa jälkeen aina yhtä hankalia, mietin sitten onko viisaampaa lähteä jollekin alkeiskurssille tai jotain vastaavaa. Agilitystä on näemmä tullut mahdottoman tekninen laji, ettei edes möllitasolla ole ratoja, joista selviää perusohjauskuvioilla (valssi, takaaleikkaus, mäkelät/persjättö). Suututtaa edelleen mutta lupaan, etten romahdan, enkä ennen kaikkea luovuta.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Treenintäyteinen viikonloppu

Eilen kävimme aamusta reilun tunnin mittaisella metsälenkillä heti aamusta. Pihaan tultuamme teimme tyttöjen kanssa lumityön. Tämän jälkeen piti vielä siivota kotosalla. Sen verran vei tämä touhuaminen mehut emännästä (varsinkin kun yöunet jäivät neljään tuntiin), että otimme pienet nokoset Superin kanssa. Päikkäreiden jälkeen lähdimmekin maneesille treenaamaan tokoa sekä tekemään vähän hyppytekniikkaa. Aloitimme treenin metallinoudolla. Teimme pari toistoa tasamaannoutona. Super menee laukalla kapulalle mutta tulee takaisin ravilla. Tämä on tietysti ongelma, jos liike olisi tasamaannoutona. Pitänee muistaa kiinnittää tähän huomiota seuraavan kerran, kun teemme noudon hyppynoutona. Teimme seuraamisessa vain suoraa. Lähinnä siis siksi, että pääsin kiinnittää huomiota paikkaa. Viimeksihän Pieksämäellä treenatessamme Super toisessa seuraamisessa alkoikin edistää. Miksi tuo seuraamisliike ei voi koskaan olla täysin valmis? On vissiin sen verran vaikea liike, että aina on jotain hiottavaa.

Teimme myös ruutua, merkkiä, ohjattua sekä vasemmalle että oikealle. Tähän väliin sitten teimme hyppytekniikkaa kolmella matalalla (väli 9 jalanmittaa) sekä viimeinen 60 cm. Aivan loppuun teimme sitten kaukkareita niin, että jätin taakse palkkapurkin. Nyt ajatuksena oli, ettei sinne pääse kuin täydellisestä vaihdosta. Super onnistuakseen seisomisesta maahanmenossa tarvitsi käsiapua mutta sen verran olemme edistyneet, että nyt pystyin olemaan Superin edessä. Tätä jatkamme... Kokeisiin emme lähde ennen kuin handlaamme vaihdot täydellisesti.

Tänään menimme maneesille tekemään aksaa. Hyvin helppoa hyppy-putki-hyppy-putki-hyppy-hyppy-hyppy u:n muotoisena ratana. Hypyt olivat 40 sentissä. Pirkko katsoi ensimmäisen kierroksen ja ehdotti, että laittaisimme Superille pumpperit esteiden eteen noin 7 askelmitan päähän hypystä. Tällä tavalla saimme Superin hyppämään järkevältä etäisyydeltä. Teimme kolme kierrosta. Erityisesti kolmen hypyn suora oli erinomainen. Super eteni pää alhaalla katse eteenpäin suunnattuna. Super myös ojensi itsensä eli ei pyrkinytkään hyppämään korkeutta. Treenin lopuksi teimme vähän keppitreeniä vinokepeillä ja putkesta keinulle menemistä. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun teimme keppejä vinokepeillä ja johan alkoi Superista löytyä vauhtia myös kepeillä. Aivan loistava treeni. Näitä lisää!