sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Meillä on kyllä ihan ykkösporukka!

Tänään vuorostaan oli hakua ja täytyy todeta, että meillä on kyllä aivan super kiva ja osaava porukka. Onneksemme olemme saaneet mukaamme pari todellista konkaria, jotka ovat sitten ystävällisesti ottaneet meidän keltanokat kontoilleen. Superin kanssa suunnittelin tekeväni molemmat etukulmat ja sitten vielä neljä muuta ukkoa pienellä etenemällä. Maasto oli varsin haastava molemmin puolin mutta erityisesti vasen puoli oli haastava, kun metsä loppui sähkölinjan vuoksi hakattuun maastoon. Olenkin joskus naureskellut, että kun olen katsellut muiden hakutreenivideoita, jossa koirat kirmaavat lähes tulkoon puuttomassa tai sitten hyvin harvapuisessa kangasmetsässä, että mitäköhän he mahtaisivat tuumata meidän keskisuomalaisista ryteiköistä. Maalimiehelle ei nimittäin juosta, ellei sitten halua nilkkojaan nurin ja oksaa silmään. ;)

Aloitin sitten uhkarohkeasti vasemmasta etukulmasta ja tämä menikin varsinaiseksi taikinoimiseksi. Super ei edennut tarpeeksi pitkälle tai jos eteni, lähti liiaksi oikealle. Otti jopa hajun oikealta puolelta ja meinasi sinne mennä sitten. Kaiken kaikkiaan tuuli kulki jotenkin niin, että oikea puoli oli koko treenin ajan helpompi. Sitten kun ohjeisin Supraa menemään enemmän vasemmalle, koukkasi se aivan liian vasemmalle eli alueelta ulos. Olikohan tuo kenties viidennellä lähetyksellä (olin siis koko ajan siirtynyt lähemmäksi maalimiestä syvyyssuunnassa), kun saimme täysosuman. Oli kuitenkin hienoa katsoa, että Super lähti jokaisella kerralla iloisesti metsään ja tosiaan meinasi jopa sinne toiselle puolelle karata. Olemme siis menossa oikeaan suuntaan. Oikean etukulma onnistui ensimmäisellä lähetyksellä. Kolmas pisto (toinen vasemmalle) oli jo parempi mutta ei sekään tainnut onnistua heti ensimmäisellä. Maastotyypin vaihto ilmeisesti hämäsi sen verran Superia. Neljäs pisto (toinen oikealle) oli muutoin hyvä mutta Super edettyään ensin hyvin suoraan metsään ja edettyään takalinjalla jonkin matkaa meni jostain syystä ukon ohi ja alkoi palata keskilinjalle, jolloin kutsuin tyttöä luokse mutta tässä vaiheessa Super ottikin maalimiehestä hajun ja paineli sinne. Annoin mennä tottelemattoman kakaran maalimiehelle, sillä mielestäni on parempi, että koira on tottelematon ja menee maalimiehelle kuin tulee sieltä kutsuttaessa pois. Viides pisto (kolmas vasemmalle) oli vasemmanpuoleisten pistojen paras. Siinä ei ollut mitään ongelmaa. Suorahan se ei edelleenkään ollut mutta ei kyllä täysin vinokaan. Viimeinen pisto oikealle oikein hyvä, vaikka osan matkasta Super jäljesti tallausta mutta luopui siitä ja paineli syvemmälle metsään. Vaikka pistot eivät olleet suorat, selvityi Super etsintätyöstä moitteettomasti. Eniten minua ilahdutti se, että Super oli motivoitunut maalimiehistä. Se ei myöskään jättänyt niitä edes silloin, kun tulin paikan päälle. Vasta kutsusta lähti minun mukaan. Tuntuu, että tämän porukan kanssa etenemme isoin askelin eteenpäin Superin maalimiesmotivaation takaisinsaamisessa. 

Treeniblogi on nyt tällä hetkellä hyvin Super-painoitteinen mutta Kiia kirinee sitten ensi syksynä tilastojaan, kun Super jää mammalomalle. Kiäh kiäh...

Ai niin.. Kävimmehän perjantaina tokoilemassa maneesilla. Onnistumiset liittyivät lähinnä siivekkeiden kiertoon ja sitä kautta luoksetulon pysäytyksiin. Myös ruutuun meno oli ok mutta ohjatussa noudossa vasen oli kadoksissa. Super ei kenties vain yksinkertaisesti nähnyt vasenta kapulaa. Lähti siis kääntymään vasemmalle mutta kesken matkan päättikin noutaa keskimmäisen. Saimme kummallekin puolelle yhden onnistuneen noudon. Merkit olivat vähän huonoja. Metallinouto oli ihan ok mutta yllättävintä oli paikkaistuminen. Kun tulin takaisin näkyviin, Super kävi maahan. Tämä toistui monta kertaa. Lopuilta saimme onnistuneen paluu. Mistäköhän nämä aina keksivät näitä juttuja? Note to myself: paikkaistumisia ruualla, merkkitreeniä vaikka omalla pihalla... Kokeeseen oli 2,5 viikkoa. Vielä ehtii.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Arki on palannut

Meillä on arki palannut. Laumamme on taas normi kolmen koiran lauma. Kunhan tässä hieman elvyn viime viikkojen turbulenssista, niin enköhän ala aktivoitua myös treenirintamalla varsinkin, kun sain Superille Mikkelin kokeesta paikan. ;) Eilen oli kuitenkin ohjelmassa agilityä. Rata oli todella kiva ja helppokulkuinen. Pääsimme tekemään pitkästä aikaa myös pituutta. Superin hypyt olivat nyt 45 sentin korkeudella. Ainoastaan viimeinen hyppy toisella radalla oli 50 cm. Teimme ensin radan yhteen suuntaan ja sitten toisin päin. Super oli jotenkin todella kivassa vireessä. Treenikaverit sanoivatkin, että tyttö on kehittynyt huimasti lyhyessä ajassa. Hyppytekniikka oli eilen kaikilla hypyillä erinomainen. Super on alkanut esittää kunnollisia laakahyppyjä eli ojentaa itsenä täysin auki hypyillä. Pumpperit ovat olleet tässä keskeisessä asemassa. Minun pitää nyt pitää pää kylmänä ja jatkaa sitkeästi niiden käyttöä, kunnes saan ohjelmoitua tämän oikean hyppytekniikan lihasmuistiin tai jonnekin. Mielenkiintoisinta on ollut nähdä, että nyt kun ei mitään tapahdu ja liikun vaikkapa kentältä pois, Super saattaa suorittaa hyppyjä itsenäisesti eli ne eivät olekaan enää niin inhottavia. Eilen palkkasimme vähän eri lailla kuin sunnuntaina eli palkka tuli eri kohdissa ja hieman yllättäen. Tein toki alkuun, että pätkin radan neljään viiteen osaan ja treenasin ne erikseen ja sitten kokonaan. Toisella kierroksella samalla tavalla mutta nyt osia oli vain kolmisen kappaletta ja sitten kokonaan. Tämä tuntuu toimivan. Voi että miten hyvä mieli tulikaan taas eilisistä treeneistä.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Ah, hakua! Iih, agilityä!

Eilen suuntasimme Tikkakoskelle treenaamaan hakua pitkästä aikaan. Tein Superille helpon neljän piston treenin, jossa maalimiehet antoivat palkan lyhyen ilmaisun jälkeen. Ensimmäinen lähetys oli minun puolelta huono. Lähetin Superin vähän vinoon ja Super lähti eteenpäin aluetta. Kun tuli itse takaisin keskilinjalle, otin lähetyksen uudestaan. Nyt Super teki suoran piston, löysi maalimiehen, ilmaisi lyhyesti, nautti palkan. Minä kävelin vastaan ja otin koirasta "kopin". Toinen pisto oli hyvä. Kuten myös kolmas. Nyt ei tarvitse enää "käskeä" Superia metsään mutta ei sillä vielä ole kaasu pohjassa. Neljännen piston teimme pienellä etenemällä. Tämä onnistui hyvin.

Pääsin myös kokeilemaan lyhyesti Rainan sulhasen, Rossin, hakuilua ja vau, täytyy todeta. Tässä pojassa on tulta ja tappuraa. Se myös osaa täydelliset laatikot ja on muutenkin järjesttömän pätevä. 

Kuvassa koko poppoo aamulenkin jälkeen vasemmalta oikealle Nancy, Super, Kiia, Raina ja Ross

Tänään menimme sen sijaan tekemään aksaa lyhyesti. Ajatuksena tehdä vauhtitreenejä. Käytännössä tämä tarkoitti kahta hyppyä (korkeus 45 cm + pumpperit), sitten U-putki ja lopuksi kaksi hyppyä. Viimeinen hyppy oli jo 50 cm. Super teki hienosti varsinkin, jos vähän kannustin tyttöä etenemään. Hyppytekniikka oli virheetön. Teimme myös muutaman takaakierron viimeisellä hypyllä. Myös nämä onnistuivat. Jatkamme tämän tyyppisiä treenejä mahdollisimman usein.

Sain mahdollisuuden ohjata Rossia myös aksassa ja vau, täytyy todeta jälleen kerran. Ross on luonnonlahjakkuus myös agilityssä. Hyppytekniikka on täydellinen. Koira etenee raivolla mutta on kuitenkin 100% ohjattavissa. Aivan mieletön agilitykoira! 

torstai 20. maaliskuuta 2014

Agiliitoa

Eilen menin kaikesta tällä hetkellä olevasta sälästä ja touhusta, joka minua kovasti uuvuttaa, huolimatta keskiviikon agilitytreeneihin ja kyllä kannatti. Tein tuota rataa ensin pätkissä ja sitten lopuiltaan ketjutin koko radan. Hypyt olivat 40-45 cm korkeudella. Super teki kyllä kivasti hommia ja oli varsin iloinen treenikaveri. Vähänhän se jää kiinni palkkakuppiin/palkkaajaan, joten tähän on mietittävä vaihtoehtoisia palkkauskeinoja. Palkalla yritän suunnata Superin etenemistä mutta samalla sen pitäisi tulla yllättäen. Tätä on pohdittava hetki ennen kuin keksin sopivan palkkaustavan. Teimme myös takakiertoja yhdellä esteellä.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Tokoklinikka

Eilen ajelimme aamusta Längelmäelle treenaamaan tokoa koko päiväksi. Päivään osallistui yhteensä 9 ohjaajaa. Itse treenasin sekä Superin että Kiian kanssa. Super oli muuten ihan iskussa mutta ohjatussa noudossa suunnat olivat hukassa. Myös Kiialla olivat suunnat hukassa. Tein kumpaisenkin kanssa seuraamista. Superin kanssa tein hieman kahden merkin kiertämistä. Se ei vielä ottanut tulta alleen mutta kyllä se tästä. Pitänee vaihtaa merkit joksikin muuksi kuin ohjatun tai ruudun merkiksi, koska Super helposti hakeutuu "merkille", eikä lähde kiertämään sitä. Tein myös uudella menetelmällä ruudun paikkaa. Tähän tarvitsemme vielä paljon treeniä. Tunnari oli hyvä. Myös kaukkarit olivat hyvät - tosin nekin pussien kanssa. Ruutuun Super meni aika laiskasti. Lienee uuden paikan tuoman epävarmuuden takia. Tähän minun on keksittävä nyt jotain todella sytyttävää.

Kiia teki paremman ruutuun menon. Myös tunnari oli hyvä. Tein myös jääviä mutta niissä Kiia sekoili alkuun. Kaukkareissa Kiia oli malttamaton. Ohjatussa suunnissa jouduin auttamaan. Kiia oli jotenkin vaisu virheen sattuessa. Yleensähän Kiia ei ota virheistä itseensä mutta nyt jotenkin oli epävarma ja haki minusta tukea. Lienee kevättä ilmassa... ;)

Meillä oli kyllä todella kiva päivä. On erityisen palkitsevaa kasvattajalle nähdä miten taitavia näistä minun pienistä onkaan kasvanut.

Tokoklinikan kasassa (yksi uupuu kuvasta)

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Hiljaiseloa treenin saralla

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet hiljaiseloa treenin saralla. En ole oikeastaan ehtinyt tekemään mitään Superin kanssa. Nyt keskiviikkona pääsin kuitenkin agilitytreeneihin ja eilen illalla innostuimme ottamaan kaukkareita perinteiseen tapaan. Agilityssa meillä oli tällainen virtava radan pätkä, jossa vain hyppyjä, putkia ja kepit.

Takaakierrot ovat vaikeita Superille, sillä niissä vauhti hidastuu. Minun pitää nyt erikseen opettaa niin, että kun annan "Takaa"-käskyn Super itsenäisesti hakeutuu esteen taakse ja suorittaa sen itsenäisesti. Alan tätä rakentaa systemaattisesti. Eli annan käsiavun vain lähetyksessä, enkä ota vastaan vaan väistän tieltä. Toisen putken leijeröin ensimmäisen putken edessä. Tämä toimi todella hienosti. Kepeillä oli vähän malttamattomuutta, kun pyrki namikupille, joka ei edes ollut maassa. Ensimmäisellä kierroksella laitoimme rimat 45 cm. Jokaisen suoraan suoritettavan esteen edessä edelleen pumpperi. Toisella kierroksella en tehnyt enää tuota loppukieputusta vaan etenimme suoraan palkkapurkille kepeiltä neljän hypyn kautta. Rimakorkeus 35 cm.




Eilen kun teimme kaukkareita kodinhoitohuoneessa, tulin siihen tulokseen, että Superilla toimii parhaiten pelkkä suullinen käsky seisomisesta maahanmenoon. Jos annan tähän jotain epämääräistä käsimerkkiä, sotkee Super vaihdon seisomisesta istumiseen. Kaikki eilen tehdyt vaihdot onnistuivat teknisesti täydellisesti, joten kaipa se tauko tekee aina välistä hyvää. Välimatka on nyt vasta sen metrin verran mutta hyvä, että olen päässyt irtautumaan Superista. Edistystä siis havaittavissa.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Luovaa tokoa ja agilityä

Perjantaina kävimme Superin kanssa maneesilla tokoilemassa kevyesti ja ennen kaikkea luovasti. Otimme ainoastaan ruudun paikkaa siten, että Superin piti hakeutua kosketusalustalle ruutunauhan sisäpuolelta eri kohdista. Ajatuksena oli se, että Super oppisi hakeutumaan keskelle ruutua määrittäen sen kohdan ruutunauhojen avulla. Aikaisemmin olen harjoitellut ruudun paikkaa lähettämällä koiraa ruutuun läheltä mutta tässä on ongelmana se, että koira helposti ajautuu aina vain lähemmäksi etureunaa. Pahimmassa tapauksessa (kuten Kiialle kävi viimeisimmässä kokeessamme) käskiessäni koiran maahan onkin koiran etutassun etureunan ulkopuolella. Tämän lisäksi teimme kahden merkin kiertoa ja siitä sitten muutamia luoksetulon stoppeja. Stopit olivat ok mutta kiertoon toivoisin vielä enemmän vauhtia. Tätä pitää treenata siis erikseen. Lopuksi teimme kaukkareiden vaihtoja valvovien silmien alla. Aivan loppuun teimme hyppytekniikkaa 60 cm korkealla esteellä. Niina huomautti, että pumpperin tulee olla lähempänä mitä korkeampi este on, eikä toisin päin. Kun siirsin pumpperin noin 6 jalan päähän, alkoi tekniikka näyttää todella hyvältä.

Lauantaina menin maneesille tekemään agiityä kahdella putkella ja neljällä hypyllä. Hyppykorkeus oli 45 cm. Tein ihan simppeleitä hyppy-hyppy-putkeen-hyppy jne. treenejä alkuun. Tein myös siitä sitten valssin kautta niin, ettemme tehneetkään enää putkean jne. Teimme myös takaakiertoja ja välistävetoja namikuppien avustuksella. Aina siis niin, ettei nami tule minun kädestä. Lopussa heittelin Superille palloa ja Supra vallan villinä juoksi pallon perään ja siinä mennessään hyppeli esteiden yli. Näyttäisi alkaa hyppiminen maistua myös Superille. Aivan ihanaa.

Olemme nyt tehneet joka ilta kaukkareita. Edistymistä on havaittavissa, vaikkakin töitä on edelleen tehtävä todella paljon. Alkuun siis jumppasimme ihan lattialta käsin. Nyt kun keksin laittaa takajalkojen päälle muistutukseksi pannulaput (nyttemin hernepussit), olen päässyt irtautumaan Superista. Palkkauksen kanssa pitää olla kyllä tarkka ja ennen kaikkea tarpeeksi nopea, ettei Supra ehdi kävellä vahingossa vastaan. Hernepussien avulla olen päässyt palkkaamaan ueasti oikeista suorituksista. Mielenkiintoisinta lienee se, että vaikka hernepussit usein valahtavat lattialle, Super jatkaa siirtojen tekoa oikealla tekniikalla. Alla olevaan videoon olen koostanut pätkiä muutamia vaihtoja kolmelta eri illalta viime viikolta.