keskiviikko 28. elokuuta 2013

Pikaisesti takapihalla

Pikaisesti takapihalla otimme eilen Kiian kanssa kaukkareita ja tunnaria. Aloitimme kaukkareilla. Keskityimme siis vain seisomisesta istumiseen ja seisomisesta maahanmenoon, ja kyllä, meillä on ongelmia monenmoisia näissä. Listaanko ne?

  • Kiia tekee vaihtoja oma-aloitteisesti.
  • Saamme seisomisesta istumiseen onnistuneen vaihdon ehkä joka neljännellä toistolla.
  • Kiihtyessään Kiia saattaa jopa kävellä vastaan.
  • Kiia tekee vääriä vaihtoja käsystä. Esim. "peru"-käskystä meneekin maahan. Oikeaoppisesti liukuu oikein hienosti maahan. :(

Eli Kiia ei meinaa malttaa odottaa käskyjäni vaan tekee kaikenmoisia vaihtoja aivan itsenäisesti. Joudun huomauttamaan asiasta. Lääkkeheksi kahteen ensimmäiseen ongelmaan keskittymis- ja malttamistreeniä. Itseasiassa tämä pätee myös kolmanteen ja neljänteenkin kohtaan. Eilen minulla oli palkkana lihapullat. Ne taisivat olla aivan liian kiihdyttävä palkka. Frolic on varmempi vaihtoehto kaukkaritreeniin.

Välimatka vaihdoissa vaihteli 3-6 metriin. Istumisesta maahanmenon otin täydestä matkasta. Jatkamme siis hinkkaamista. Treeniä joka ikinen päivä, kunnes alkaa homma sujua mallikkaasti. Minulla on sen suhteen vaikeuksia, etten oikein näe milloin seisomisesta istuminen on teknisesti oikein. Kiia nimittäin aika usein liikauttaa toista takajalkaansa tässä. Eihän se aiheuta etenemistä mutta jos nyt olen kuitenkin ottamassa tällaisen ehdottoman linjan, niin myöskään sitä oikeaa takajalkaa ei saa liikauttaa.

Tunnarissa tarvittiin useampi toisto. Ensimmäinen toisto oli kyllä ihmeellinen. Kiia meni kapuloille, kävi ne kaikki kiihkeästi läpi ja tuli takaisin ilman kapulaa. Jaahas, ajattelin itsekseni, kunnes muistin, että olin käytännössä nostanut laatikosta kertaalleen käytetyn kapulan suoraan riviin. Tokolaatikko on ollut ulkona/autotallissa jo vaikka kuinka pitkään, joten tässä kapulassa ei varmaankaan ollut paljon hajua. Teimme siis uudestaan nyt niin, että pidin kapulaa edes pari sekunttia kädessä. Nyt Kiia toi oman ja oli muutenkin ihan korrekti kapuloilla. Seuraavat kaksi toistoa olivat sitten taas hanurista. :) Ainahan se sieltä sen oman tuo mutta työskentelystä ei voi kyllä pisteitä jakaa. Filosofiani tässä on olla luomatta painetta ja antaa rauhan tulla varmuuden kautta. Toistot kuitenkin ilmeisesti nostattavat virettä... ja ne perhanan lihapullat.

Superin kanssa otimme hyppynoutoa. Aloitimme 70 sentistä kevyemmän kapulan kanssa. Super hyppäsi hienosti yli (jaksoi siis odottaa käskyä), haki kapulan tyylikkäästi mutta kiersi sitten esteen. No enhän minä tätä voi enää katsoa läpi sormien. Oli kuitenkin  vielä valoisaa ja estekin oli melko matalalla, joten kyllähän tuon aropupun pitäisi pystyä hyppäämään yli. Kehuin mutta en palkannut ja lähetin uudestaan. Taas sama homma. Kolmannella kerralla annoin hyppy käskyn paluuhypylle ja sitten tyttö tuli laiskasti "kiiveten" yli. Kokeilin yhden hypyn 80 sentillä. Nostatin hieman virettä ja johan hyppyynkin tuli voimaan mutta ei se edelleenkään ole kovinkaan tyylikkään näköistä. Teimme yhteensä 5 toistoa ja jätimme homman siihen ja lähdimme 8 kilsan juoksulenkille metsään. Teki muuten hyvää kaiken ahtamisen ja herkuttelun jälkeen.






maanantai 26. elokuuta 2013

Sunnuntaina hakua, tokoa ja tottista

Sunnuntaina olikin syntymäpäiväni, jonka aloitin varsin mukavissa merkeissä hakumetsässä. Superille suunnittelin puhtaan etenemistreenin. Ajatuksena lähettää Super noin 30 metriä ennen maalimiestä pistolle. Maastossa kaksi liikkuvaa ukkoa. Treenipaikkana samainen mikä viimeksi, joten sen puoleen ei ollut uusia haasteita. Ukot olivat kyllä nyt tällä kertaa valmiina piilossa. Eli ukot menivät ensin sivulinjoja pitkin kakkospiiloille ja sitten siirtyivät sieltä neloselle. Pisteet kuvassa ovat piiloja. Piilojen välit olivat noin 30 metriä. Ajatuksena, että minä menen ukolle ja haen Superin kytkemällä sen hihnaa (ei tarvitse siis seurata vaan hengaillaan takaisin keskilinjalle).



Ensimmäinen lähetys oli kuin oppikirjasta. Super teki vasemman etukulman ja sieltä sitten lähti etenemään takakulmaa pitkin, kunnes löysi ensimmäisen maalimiehen. Super selvästikin jäljesti takalinjalla maalimiehen mutta voihan se jäljestää myös kokeessakin. Aika vaikeaa sitä on tuosta lähteä ojentamaan. Yksi haukku ja palkkaus. Hain Superin maalimieheltä ja humputtelimme keskilinjalle. Nyt ennen lähetystä Super kuuli, kun ensimmäinen maalimies käveli metsässä ja käänsi päänsä vasemmalle päin. Melkeinpä arvasin, että sinnehän se yrittäisi lähteä. Siitä huolimatta koetin onneani ja laitoin Superin oikealle puolelle. Ja kas, kas... Super lähti ensin oikealle mutta sitten lähti kaartamaan vasemmalle. Tein kaksi lähetystä mutta päädyin sitten pyytämään oikeanpuoleiselta maalimieheltä ääniavun, jolloin Super teki diagonaalisen piston. Olisi tietty pitänyt siirtyä toisen piilon kohdalle ja sitten vasta pyytää ääniapu. Kolmannella pistolla Super ei ensin uponnut riittävän syvälle ja tuli tyhjin tassuin takaisin. Lähetin uudestaan ja nyt Super teki hienon piston. Neljännellä maalimiehellä Super eteni nyt tarpeeksi pitkälle mutta ei lähtenyt etenemään takalinjalla ja palasi jälleen kerran tyhjin tassuin takaisin. Otin kolme neljä metriä eteenpäin ja lähetin uudestaan matkaan ja nyt maalimies löytyi.

Kaiken kaikkiaan oikein mukava treeni.

Päivällä sitten juhlistimme Tuomaksen 4-vuotissyntymäpäivää. Illasta lähdin ajamaan junnujen kanssa Pieksämäelle treenaamaan tokoa ja tottista. Kiian kanssa hinkkasin antaumuksella zetaa, sillä nyt menivät seisominen ja istuminen koko ajan sekaisin.Onnistuimme kuitenkin saamaan useamman oikean osuman, joten oli hyvä jättää treeni siihen. Luoksetulon stopit onnistuivat. Tein ne pariin otteeseen. Kiia oli kyllä loistavassa vireessä. Ihanan tarkkaavainen ja innokas. Luoksetulon jälkeen teimme ruudun ja sekin onnistui oikein mukavasti. Taisin ottaa vähän seuraamista juosten. Viimeksihän Kiia irtosi aika roimasti juoksuosuudella. Nyt onnistuimme todella hienosti. Tätä pitää muistaa harjoitella tarpeeksi. Teimme myös ohjattua noutoa kolmen toiston verran. Kaksi oikealle, yksi vasemmalle. Kaikki kolme onnistuivat loistavasti. Myös hyppynouto isolla kapulalla onnistui ongelmitta. Tunnaria en viitsinyt lähteä tekemään, kun virtasta oli sen verran. Tehdään tätä hieman matalammalla vireellä. Lopuksi ennen lopetusruutua teimme kaukkareita niin, että serkkuni seisoi Kiian luona ja tarkkaili tekniikkaa. Leila myös naksautti ja heitti palkan taakse.

Teimme sekä seisomisesta maahanmenoja että istumisia. Istumisissa pisin onnistunein välimatka oli 3 metriä ja maahanmenossa 6 metriä. Paljon tai peräti rutkasti treeniä siis tiedossa tämän asian tiimoilta.

Superin kanssa tein pihalla tottista. Tein aivan lyhyet seuraamisen riehuttaen. Ehkä ensimmäistä kertaa Super haukkui tottistreenissä. Ei hyvä. Otan mieluummin iloisen, tarkan mutta vähemmän ponnekkaan työskentelyn kuin ylikiehuvan tottiksen. Liikeestä istuminen onnistui ongelmitta. Ei varmaan yllätä. Tein myös pari maahanmenoa ja palkkasin siis pelkästä maahanmenosta. Tein myös luoksetulon mutta ilman alkuseuraamista. Tällä kertaa en ottanut lopussa lelua esiin mutta Superilla oli kyllä hieno vauhti päällä. Myös kilosen nouto onnistui hienosti, vaikka emme vieneet kapulaa yhdessä. Näissä noudoissa Super väistää minun heittoa eli käy kyttäysasentoon. Sen tekisi mieli varastaa mutta tyytyy vain kyttäämään. Olipas outoa. Annoin moisesta palautetta. Eihän sitä tuolla tavalla pidä lähteä syöksyyn. Pöhkö akka. Estenoudon tein 75-senttisellä esteellä. Super tosin kiersi esteen mutta en siitä antanut palautetta. Piha alkoi olla jo hämärä, joten voi johtua ihan tästä. Vinoeste onnistui hyvin. Eteenlähettämisessä oli aluksi ongelmia, sillä tein sen  megapitkällä matkalla. Matkaa oli varmaan yli 70 metriä. Super juoksi sen 50 metriä ja kääntyi. Ensimmäisellä kerralla tyhmästi annoin toisen käskyn, jolloin Super juoksi purkille. Superhan ei ollut nähnyt kuin autosta, että vein purkin kentälle perälle. Pyysin Superin pois purkilla ja lähetin uudestaan. Taas matka tyssäsi siihen 50 metriin, joten aloitimme kolmannen kerran alusta. Nyt aloitin liikkeen seisoen paikallaan. Tällä kertaa Super juoksi loppuun saakka ja niin pystyimme aloittamaan juhlat. Lisähaasteena äidiltäni karannut Nasta, joka juoksi Superin luokse riekkumaan, kun Super vielä makasi palkkapurkin luona. Noh, selvisimme tästä traumoitta.

Aivan lopuksi kävin hallissa tekemässä Superille pari ohjattua noutoa sekä yhden ruutuun lähettämisen. Olipahan aivan törkeän kiva päivä. Kotona olimme puolen yhdentoista maissa. Mutta kyllä tuo koirien kanssa touhuaminen on vain niin hauskaa puuhaa. Me like.


Lauantaina häiriöesineruututreeni


Lauantaina lähdimme nuorempien poikien kanssa lenkille. Otin samalla esineruuturepun mukaan. Könysimme metsään ja siellä kävin tallaamassa täysimittaisen esineruudun. Pojat söivät kilpaa mustikoita. Tallattuani ruudun aloitin treenin Kiian kanssa. Treenihän oli ns. helpotettu treeni, kun tytöt näkivät minun tallaavan ruudun, joten tiesivät kyllä mitä piti olla tekemässä. Tein Kiialle kolme esinettä. Kummallakin lähetyksellä Kiia juoksi sen 10 metriä, kääntyi saadakseen vahvistuksen ja sen saatuaan paineli ruutuun ja haki minulle esineet.

Sitten oli Superin vuoro. Haetutin Superilla neljä esinettä. Super teki hienoa työtä, vaikka itse ruudussa Tuomas ja Luukas keräsivät mustikoita (ks. alla oleva kuva). Pahoittelen kuvan laatua. Kännykkäkamerani ei edelleenkään ota kovinkaan laadukkaita kuvia, vaikka kävi jo huollossa. Kun katsoo kuvaa oikein tarkkaa, näkee, että vasemmanpuoleisen nuolen luona vilkkaa vihreä huppari ja oikeanpuoleisen nuolen luona koira liivit päällä. Saimme muuten myös hirvikärpäsistä seuraa. Yäks!


Pojat ja Super ruudussa

Onnelliset esineruutuilijat ja mustikkasuiset pojat

Perjantaina pihatokoa

Viikonloppuna tuli treenattua sen verran, että on parempi, että kirjoittelen jokaisesta päivästä erikseen. Tosiaan meillä on nyt aika kattava piharemontti meneillään, joten mieheni uurasti perjantaina illasta kivetyksen parissa myöhään iltaan, niin itse en sitten päässytkään tokoryhmämme treeneihin. Niinpä päätin treenata takapihallamme laitettuani nuorimmaiset pojat nukkumaan. Alkoi siis jo hieman hämärtää, joten tämä toi omaa haastetta treeniin. Toinen haaste oli hieman pitkäksi päässyt nurmi ja minimaaliset etäisyydet. Loppujen lopuksi treeni oli kyllä todella antoisa, sillä niin Super kuin Kiia joutuivat oikeasti pähkäilemään.

Kiian kanssa tein aluksi zetan jääviä. Meillä kun on ollut se istuminen tosi vahva, niin nyt sitten se on ollut pari kertaa kadoksissa. Tein istu-seiso-maahan järjestyksessä niitä ja hyvinhän nuo tuntuivat luonnistuvan. Tämän jälkeen tein tunnaria. Ajatuksena oli tehdä aina tarvittaessa sellainen kapuloista luopumistreeni, joka sitten kyllä kiihdytti Kiiaa entisestään. Saimme kuitenkin ehkä viidennellä yrittämällä hyvän tunnarin aikaiseksi. Siis sellaisen, jossa Kiia ei haistellut hampailla vaan malttoi työskennellä rauhassa ja sitten tuoda nätisti minulle se oma kapula.

Tunnarin jälkeen menimme yläpihalle tekemään luoksetulon stoppeja täydestä matkasta. Nämä kyllä onnistuivat hienosti. Tosin ensimmäisellä yrittämällä Kiia meinasi varastaa lähdössä. Olen nyt kiinnittänyt huomiota noihin ennakointeihin eli en annakaan heti sitä käskyä. Itsekseni en kuitenkaan alkanut jakomielistä esittää ja huudella "käsky"-käskyjä. Luoksetulon jälkeen teimme sitten mini mini ohjattua, joka muuten oli yllättävän vaikea. Välit olivat vain kolme metriä. Merkiltä väli kapuloille oli noin 8 harppausta. Oikeanpuoleinen kapula tahtoi hävitä vähän nurmen sekaan ja Kiialla meni aikansa ennenkuin se hoksasi missä se kapula oli. Nyt onnistuimme tekemään kaksi oikealle ja yhden vasemmalle. Tein Kiian kanssa myös kaukkareita. Olen näitä nyt tehnyt joka päivä. Ajatuksena tehdä yksi vaihto ja heti palkkaus. Apuna käytän naksua. Ongelmana lähinnä se, että pitkästä matkasta en näe onko vaihto teknisesti puhdas. Nyt keskityimme vain seisomisesta maahanmenoon. Matkaa oli vain 3 metriä. Tältä matkalta Kiia tekee vaihdot hissimäisesti. Ei tässä muu auta kuin hinkata ja hinkata...

Lopuksi teimme muutaman ruutuun lähettämisen. Yhden tein maahanmenolla ja toisen suoralla vapautuksella.

Superin kanssa aloitin tokotreenin tunnarilla. Super tarvitsi vain yhden toiston, sillä se oli niin mallikas, ettei paremmaksi voisi tulla. Teimme myös ylätasanteella ohjattua. Myös Superilla oli vaikeuksia hahmottaa oikeanpuoleinen kapula mutta siitä oikein näki, kun se aikansa mietittyä hokasi, että missä se kapula oli, niin vallan oli riemuissaan hän. Vasemmalle nouto onnistui ensimmäisellä yrittämällä. (PS. Molemmat koirat kyllä siis näkivät, kun vein kapulat mutta se jotenkin siinä illan kähmällä hukkuivat nurmikkoon.)

Supran kanssa tein myös peruutusharjoituksia. Nämä ovat aivan ylivoimaisen vaikeita Superille. Saan ehkä tytön ottamaan askeleen tai kaksi avustaen mutta oma-aloitteisesti ei vielä osaa. Pitäisiköhän käyttää mummoa tässä apuna nyt, kun mummo on tullut takaisin kotiin? Superin kanssa lopetimme treenin ruutuun.


perjantai 23. elokuuta 2013

Mölliagilitykisat

Eilen olikin meidän ryhmän vuoro järjestää mölliagilitykisat. Onneksi seurassamme on tehty päätös, että jos työntekijöitä on tarpeeksi, voivat myös ryhmäläiset osallistua kisoihin. Tuomarina toimi ryhmämme vetäjä Aki Korhonen.

Möllien rata oli helppo, vaikka emme me siltäkään nollaa saaneet. Kiia suorastaan hyppäsi puomin kontaktin yli, kun käskin tekemään kontaktin. Ärsyttävää.

Kilpailevien radalla olikin sitten enemmän haastetta. Tuntui siltä, etten kyllä sitten millään pysty selviämään maaliin tuloksella. No, oikeassa olin. Ohjasin nimittäin Kiian väärin 11 ja 12 esteellä eli en tehnytkään 12:sta takaa vaan edestä. Koira meni kuten piti. Minä siis mokasin. Pyysin kuitenkin saada uusia radan heti välittömästi perään. (Meidän mölleissä on siis uusintaoikeus mutta uusintakierrokselta saatua tulosta ei enää lasketa tuloksiin.) Nyt juoksimme 10. Yksi rima tuli alas ja keppien aloituksen jouduin tekemään kahdesti. Mutta hei, me selvisimme tuosta radasta tuloksella. Oli kieltämättä tosi mahtava fiilis tämän jälkeen. 


Olen nyt tehnyt joka ilta Kiialle kaukkaritreeniä. Matkaa ei ole kuin se 6-7 metriä eli sen minkä eteinen antaa periksi. Superin kanssa olemme harjoitelleet joka päivä peruuttamista. Kyllä tekee tiukkaa. Jo kolmena päivänä asiaa on treenattu, eikä vieläkään lähde kunnolla peruuttamaan ;)

Tulevana viikonloppuna haluaisin ehtiä ajamaan yhden jäljet lauantaina ja tekemään jälkien vanhentuessa esineruututreenin. Sunnuntaina menemme hakuilemaan. Toivottavasti ei ole metsästäjiä paikan päällä. Sunnuntaina olisi tarkoitus myös ajella illasta Pieksämäelle tokoa treenaamaan. Täytyy kyllä myöntää, että viime koe kieltämättä hieman lannisti tätä tokointoa, enkä ole näin ollen lähdössä ensi kuussa en Pieksämäelle enkä piirinmestaruustokokokeeseen. Tai no joo, olen kyllä menossa piirinmestaruustokokokeeseen mutta liikkurin ominaisuudessa.

tiistai 20. elokuuta 2013

Kiviahon Katjan tottis- ja tokokoulutus

Eilen meillä olikin Superin kanssa Kiviahon Katjan tottis- ja tokokoulutus. Superin kanssa tein pk-seuraamista ja toisessa erässä tokon kaukkareita. Samalla sain vinkkejä seurakaverin koulutuksesta noutoihin sekä eteenlähettämiseen. Superhan tekee todella kivan seuraamisen pk:ssa mutta itse olen kokenut ongelmaksi sen, että se saisi vielä enemmän nousta tekemään työtä minulle. Superin seuraaminen on varsin erinomaista tokoon mutta pk-puolelle se saisi olla vielä voimakkaampaa. Neuvoksi sain olla itse hieman aktiivisempi. Minullakin pitäisi olla asenne "kohdillaan" ja nostattaa se koira oikeaan vireeseen ja sitten vasta lähteä tekemään töitä. Nyt olen ollut liian halju ja passiivinen ja kenties sitä kautta Superin seuraaminen ei ole ollut tarpeeksi voimakasta. Super kyllä pitää paikan ja kontaktin koko ajan. Häntäkin heiluu mutta se ei nouse tarpeeksi. Kyllähän tuollakin seuraamisella pisteitä tulee mutta näyttävämpää se olisi, kun Super työstäisi sitä sellaisella pienellä "raivolla". Tämä siis vain pk-puolella. Ongelmana tietty myöskin se, että Super on temperamentiltaan (uskokaa pois!) rauhallinen. Se tykkää onneksi tehdä töitä ja jaksaa keskittyä hyvin mutta sen perusvire on rauhallinen (jos se ei sitä aina ole ollut, niin iän myötä siitä on sellainen tullut). Mutta nyt siis pitää alkaa itsekin tekemään töitä, eikä aina antaa koko vastuuta Superille. Hoida sää tää seuraaminen, niin mää laahustan tässä mukana -tyyliin. Siis minä laahustan valjuna, vanhana ja väsyneenä ohjaajana, ja Super sitten työstää sen minkä nyt tällaiselle valjulle, vanhalle ja väsyneelle ohjaajalleen pystyy. :D

Seurakaveri otti koiralleen pk-noutoja. Heilläkin ongelmana ollut varastaminen. Tähän Katja neuvoi kapulasta luopumisharjoituksia. Sellaisia, jossa kapula heitetään tai sitten jatkossa ollaan heittävinään ja koira voi hetken katsoa, kun kapula lentää mutta sen jälkeen sen on nostettava katse ohjaajaan ja ns. luovuttava siitä. Tätä voi harjoitella myös niin, että ohjaajan heitettyä kapulan koira käsketäänkin seuraamaan, tekemään maahanmeno ja lyhyen luoksetulon ja taas seuraamaan kapulan eteen, kääntymään pois päin kapulasta yms. Kun koira pystyy luopumaan kapulasta ja tekee töitä käskettyä ilman että kapula taka-alalla häiritsee, voidaan koira palkata eli päästää kapulalle. Samantyyppisiä luopumisharjoituksia minun pitää tehdä Superin kanssa namin suhteen eli kun ohjaan Superia kaukoissa namikädellä, pitää Superin luopua namista eikä yrittää varastaa sitä minulta kädestä ja keskittyä vain siihen namin anastamiseen. Meillähän on ollut ongelmana tuon kaukkarijumpan suhteen se, että Super tekee kyllä vaihtoja namin perässä jumpaten mutta ei keskity itse asiaan, eikä oppi näin ollen mene perille. Tämän lisäksi sain kotiläksyksi peruuttamisen opettamisen käskystä. Superin on tiedostettava takajalkansa ja opittava siirtämään paino takajaloille. Superhan osaa peruuttaa arjessa. Esim. ahtaassa käytävässä peruuttaa sujuvasti pois minun tieltä mutta ei sitten käskystä. Kaukkaritreeniin sain vinkiksi myös omalla vartalolla ohjaamisen niin, että koira alkaa väistää ohjaajaa ja siirtää painon taakse. Superin ongelma kaukkareissa on se, ettei se siirrä painoa taakse. Samalla kysyin vinkkejä Kiian kaukkareihin. Katja kertoi, että Zenin kanssa hän oli päässyt helposti sinne 7 metriin mutta sen jälkeen matkaa pidennettiin metri metriltä. Ei siis ole helppoa tietä onneen myöskään mestareilla. Meidänkin siis pitää alkaa rakentaa noita kaukkareita metri metriltä sinne 15 metriin. Kiiahan osaa vaihdot teknisesti oikein mutta ei sitten malta tehdä niitä oikein, kun välimatkaa on enemmän kuin se 5-6 metriä. Katja ei myöskään ole käyttänyt säännöllisesti takapalkkaa. Jos sellainen on ollut, ei koira ole sitä nähnyt eli pallo on ollut esim. 3-4 metriä taaempana tai se on sinne viety kaverin toimesta. Palkka on siis tullut pääosin kädestä. Saattaa kuulostaa takapalkkaan fiksoituneelle ohjaajalle hurjalta mutta tässäkin kohdin ohjenuorana on ehdottomuus. Vain onnistuneista vaihdoista palkataan ja epäonnistumisesta annetaan palaute "höpö höpö" ja aloitetaan alusta. Ajatuksena on se, että ei ole reilua koiraa kohtaan, jos joku päivä jokin asia on ok (saa siis palkan siitä) ja sitten toinen päivä se ei käykään. Jokaisen ohjaajan on määriteltävä itselleen kriteerit ja noudatettava niitä pilkulleen.

Samainen seurakaverini otti myös eteenlähettämistä. Vinkkinä oli, että sitä palkkaa viedään aluksi yhdessä koiran kanssa. Sitten niin, että koira näkee, että se viedään. Sitten niin, että koira ei näe, että se viedään mutta niin, että se on siellä. Välistä voi taas palata taaksepäin ja viedä taas sitä palkkaa yhdessä tai niin, että koira näkee, että se viedään. Tärkeintä on se, että koira jokaisella treenikerralla syöksyy eteenpäin hyvällä ilmeellä eli sellaisia höpsänkeikka eteenlähettämisiä ei tulisi hyväksyä. Myöskin aivan ylipitkiä matkoja kannattaa harjoitella (tyyliin 70 metriä). Maahanmenoja ei kannata harjoitella lyhytmittaisella kentällä vaan koira lähetetään eteen ja juostaan palkalle palkkaamaan. Koiraa ei siis kannata päästää myöskään takaisinpäin. Jos lähetyksessä on ongelmia esim. jos koira pysähtyy kesken matkan pyytääkseen vahvistusta (toista käskyä), niin treeni aloitetaan alusta. Katja myös kertoi tehneensä useamman "piston" samassa treenissä. Vähän niin kuin minäkin olen välistä tehnyt. Tätäkin pitäisi päästä treenaamaan oikein kunnolla. Ei se ihme, ettei tuloksia tule, kun ei emäntä oikein treenaakaan näitä asioita sellaisella volyymillä mitä nämäkin liikkeet vaatisivat tullakseen erinomaisiksi. Mutta kaiken kaikkiaan oli kiva koulutus. Paljon sain taas pohdittavaa. Nyt kun vielä keksisi vuorokaudesta sitä aikaa kaiken tämän muun pyörityksen keskeltä, niin hyvä tulee.

maanantai 19. elokuuta 2013

Pieksämäen tokokoe

Olimme lauantaina kisaamassa Pieksämäellä Kiian kanssa ja täytyy sanoa, ettei nyt ihan mennyt putkeen. Koiralle tapahtui pari kämmiä ja ohjaajalle yksi. Ei siis olla tasoissa ;) (Pitänee muistuttaa, että kaikki koiralle tapahtuneet kämmit ovat ohjaajan kämmejä, sillä kysehän on vain treenin puutteesta.)

Kokeen jälkeen otin Superille tottistreenin. Se oli kyllä ihan hyväilmeinen treeni. Tykkäsin. Tein siis seuraamista sekä liikkeestä jäävät. Teimme myös vauhdikkaan luoksetulon. Myös kilosen kanssa temppuilimme. Esteillä harjoittelimme odottamista. Metrisellä onnistui ekalla yrittämällä, vinoesteellä vasta toisella. Illasta vielä jumppautin Superilla kaukkareita. Jospa meillä alkaisi kohta olla tämä pk taputeltu tältä vuodelta (lähinnä siis tottiksen kannalta) ja voisimme siirtyä tokon puolelle.

Kiian kanssa olen nyt tehnyt joka ilta kaukkaritreeniä. Kiia tarvitsee kovasti rutiinia näihin vaihtoihin. Vaikka lauantaina tuntui siltä, että antaapi olla taas vähän aikaa koko tokossa kisaaminen, niin jo kotiin ajeltuani mieli oli muuttunut. Eiku uutta ilmoa menemään...

Viime viikon treenit tosiaan jäivät sitten vähiin, kun meillä on koko etupiha remontissa, niin mieheni oli kaivurihommissa ja minä illat kotosalla poikien kanssa. Kiian kokeen kannalta tämä ei ollut kenties se parhain vaihtoehto mutta minkäs teet. Aina ei voi olla menossa.

Jospa me saisimme nuo pihahommat kohta sellaiselle mallille, että minullakin liikenisi aikaa treenata tyttöjä edes sen 3 kertaa viikossa (+ sisätreenit kotosalla).

tiistai 13. elokuuta 2013

Maanantai-ilta ja karmea... ei ku... ihana haku

Eilen olikin taas hakutreenit meille taaseen uudessa paikassa. Tein Superille viisi pistoa. Kaksi etukulmiin, yksi umpipiilo ääniavulla, yksi tyhjä väliin ja sitten puolipako toiselle puolelle. Vein tytön alueelle, josta Supra näki, kun maalimiehet lähtivät piiloille. Käänsin tytön pois ja odotin, että maalimiehet pääsevät paikoilleen. Vasen etukulma oli tarkoituksella ylipitkä eli rapiat 70 m. Hyvin se sinne upposi ja aloitti haukun välittömästi. Palkka tuli heti muutamasta haukusta. Oikeaan etukulmaan lähettäessä Super kuuli oksan katkeamisen vasemmalta puolelta, jossa maalimies siirtyi jo seuraavaan piiloon, niinpä Super eteni vain noin 10 metriä ja lähti kaartamaan toiselle puolelle. Otimme siis alusta ja nyt sitten tyttö upposi oikeaan etukulmaan. Hienoa kerta kaikkiaan.

Kolmas pisto oli tosiaan umpipiilo. Tähän otimme ääniavun. Super lähti kuin tykin suusta ja meni ukolle todella hienosti. Tähän tuli pidempi haukku. Sitten otimme sen tyhjän. Super työsti reilusti aluetta taaksepäin mutta toisaalta eipähän se ollutkaan sitä päässyt tarkistamaan, sillä olimme edenneet etukulmasta melkein 80 metriä. Kutsuin Superin luokse ja maalimies lähti etenemään maastossa. Super pinkaisi perään ilman käskyä mutta en nyt kyllä tällaisiin ala tarttua, kun tärkeintä on, että tyttö painelee mieluisasti metsään.

Kaiken kaikkiaan oli taas rohkaiseva treeni. Näitä lisää.

maanantai 12. elokuuta 2013

Agia, tokoa, näytelmiä, tokoa, näytelmiä...

Nyt on ollut taas niin haipakkaa, että alkaa tämäkin kone hyytyä. Torstaina meillä oli agilitytreenit, jotka menivät oikein mukavasti. Perjantaina lähdin Superin, Kiian ja Rainan kanssa Pieksämäen kautta Kuopioon. Pieksämäellä kävin tekemässä Kiialle zetaa, luoksetuloa, ruutua, metallinoudon, tunnarin, ohjatun ja kaukkarit. Näistä puolet menivät hienosti ja puolet ei niin hienosti. Zetassa ensimmäinen pysähtyminen eli liikkeestä seisominen ei onnistunut ja niinpä vaihdoin lennosta järjestystä ja tein sitten istumisen, seisomisen ja maahanmenon.

Luoksetulo oli nyt hyvä. Me like. Tässä olemme menneet huimasti eteenpäin. Myös ruutu oli hyvä. Samoin metallinouto mutta sitten alkoi häröily. Tunnarissa Kiia jälleen kerran haisteli hampailla mutta toi aina oman. Ei malttanut työskennellä huolella vaan hoppuili. Ohjatussa oikeanpuoleinen ei onnistunut ensimmäisellä lähetyksellä vaan vasta toisella. Mikä tässä oikein mättää. Kun teen tätä itsekseni, onnistuu aina ja kun teemme tätä liikkuroidusti, ei onnistu. Plaah...

Kaukkareissa oli enemmän virtaa kuin malttia. Kiia ei tehnyt teknisesti hyvää työtä ja tahtoi vielä siinä kävelläkin vastaan. Mietin, että olisikohan syynä ollut nälkä. Pitänee ensi kerralla treenata vähän aikaisemmin, eikä puoli 9 illasta.

Superin kanssa tein tottista. Teimme taas vauhdikkaita pitkän matkan noutoja kilosella. Nämä alkavat näyttää hyvältä. Tein myös esteiden kanssa pelkkää malttamista eli heitin kapulan mutta palkkasin odottamisesta ja lähdin seuruuttaa koiraa, enkä lähettänytkään kapulalle.

Lauantaina ajoimme Joensuuhun näytelmiin. Illasta kävimme vielä tekemässä Kiian kanssa tokoa ja Superin kanssa tottista. Mukana meillä oli Kiian poika, Oiva. Kiia teki taas hienoja luoksetulon stoppeja, hyvän ruudun mutta taas oli ongelmia tunnarin, ohjatun ja kaukkareiden kanssa. Kaukkareissa vaihdot onnistuvat moiteettomasti läheltä mutta kaukaa käskytettynä pakka hajoaa. Malttia siis treeniin. Näitä on nyt hinkattava joka päivä jotta tyttö suorastaan turtuu, eikä nostata kierroksia turhan korkealle.

Superin tottistreeni oli ihan mallikas. Olen saanut vauhtia luoksetuloon ja kilosenkin nouto alkaa näyttää ihan hyvältä. Oikealle kääntymisiä pitää hioa lisää sekä eteenlähettämistä.

Sunnuntaina oli taas näytelmiä ja illasta ajelin kotiin. Tänään olisi hakutreenit. Huomenna pidetään vapaata (paitsi Kiia, joka saa tehdä kaukkareita ja tunnaria nyt joka päivä). Keskiviikkona ajellaan BH-kokeeseen Padasjoelle. Torstaina olisi agilityä ja perjantaina taas vapaata. Lauantaina on tokokoe Pieksämäellä ja sunnuntaina järjestän tokokokeen Laukaassa. Sitten olisi taputeltu tämän viikon treenit ja harrastukset. Mietin jo, etten osallistuisikaan seuraavan viikonlopun agilitykisoihin Jyväskylässä, kun sunnuntaina 25.8. juhlistamme Tuomaksen syntymäpäivää ja jossain välissä pitäisi ehtiä leipomaakin. Jospa sittenkin kurvaisimme Kiian kanssa omissa kisoissa kuun lopussa.

torstai 8. elokuuta 2013

Pikatoko

Eilen kävin illasta tokoilemassa/tottistelemassa kaikkien kolmen kanssa. Kiialle tein pisimmän treenin, Super sai tehdä keskimittaisen treenin ja Nämppä lyhimmän. Treenin päätteeksi kävimme vielä juoksemassa 8 kilsan maastolenkin. Kotona odotti vielä lattioiden pesu. Voin kertoa, ettei enää suihkun jälkeen klo 23 nettisivujen päivitys maittanut.

Itse asiaan. Kiian kanssa aloitin treenin rohkeasti luoksetulon maahanmenoilla siten, että jätin Kiian seisomaan ja kuljin itse ensin noin 15 metrin päähän ja sitten 20 metrin päähän. Molemmilla kerroilla Kiia meni maahan ensimmäisestä käskystä. Kolmannen toiston tein kokeenomaisesti takapalkalla eli molemmilla stopeilla, jotka onnistuivat kummatkin. Pysähtyminen olisi saanut olla nopeampi mutta kyllä tuollakin mennään. Kiia kuitenkin lähtee toteuttamaan käskyä heti sen saatuaan.

Luoksetulon jälkeen tein yhden ruutuun lähettämisen merkin kautta. Kiia oli nähnyt, kun vein palkan targetille. Kiia upposi hienosti ruutuun ja sieltä palkan kautta vapautus. Tämän jälkeen lähetin Kiian ruutuun ehkä viidestä metristä ja käskin maahan (tämänkin todella nätisti) ja tein normaalin kävelyn. Palasin ruutuun ja palkkasin Kiian maassa makaamisesta. Ruudun jälkeen teimme sitten ohjattua. Yksi oikealle, toinen vasemmalle, kolmas oikealle. Kaikki onnistuivat hienosti. Kolmannella toistolla palkkasin kahdesta ekasta merkistä, kun selkeästi merkki alkoi vähemmän vetää puoleensa.

Ohjatun jälkeen teimme tunnaria. Ensimmäinen toisto oli ihan passeli mutta toinen jo hätäisempi. Tein sitten varmaan vielä kolme toistoa aina eri puolilta kapuloita. Kapulat olivat siis ympyrässä.

Tunnarin jälkeen teimme vielä kaukkareiden vaihtoja, erityisesti seiso-maahan -vaihtoa pallopalkalla. Vähänhän tuo meinaa jumittaa mutta sitten kun malttaa kyttäämiseltään, tekee oikein hyvän vaihdon pelkällä suullisella käskyllä. Ajatuksenani oli vahvistaa down-käskyä.

Aivan lopuksi teimme vielä yhden ruutuun lähettämisen ilman pysäytystä. Tähän oli hyvä lopettaa treeni. Perjantaina sitten taas treenaillaan Pieksämäellä.

Superin kanssa tein tottista. Aloitin treenin seuraamisen oikealle käännöksillä. Ne kun ovat olleet luvattoman löysät. Näitä pitää nyt muistaa tehdä oikein urakalla. Tein myös pitkiä suoria vähän isommalla palkalla. Unohdin kuitenkin ottaa sen kissanruoan mukaan. Jospa sitten perjantaina...

Seuraamistreenin jälkeen tein yhden liikkeestä istumisen. Siitä palkka välittömästi istumisen jälkeen. Kuljin itse ehkä siis noin 3 metriä eteenpäin. Sitten teimme pari vauhdikasta luoksetuloa siten, että jätin Superin maahan ja menin itse noin 30 metriin. Hienostihan tuo tulee ja tarttuu vauhdilla leluun. Luoksetulotreenin jälkeen teimme kilosen kapulan noutoa. Tämän treeni-idean kopsasin siis Aronin Heidiltä. Veimme Superin kanssa kapulan kentän toiseen päähän ja sitten vein Superin toiseen päähän, josta lähetin Superin kapulalle. Uskomatonta mutta totta: tyttö laukkasi kapulalle ja kapulalta. Myös paluuseen tulee tuolla tavalla vauhtia, vaikka Super kantaakin kiloista suussaan. Sitten tein tyhmästi ja otin yhden malttamistreenin siihen perään eli heitin kapulan normaalisti ajatuksena palkata Super odottamisesta. No, just kun olin nostattanut virettä kapulan suhteen, niin totta kai Super karkasi kapulalle. Tuli kyllä käskystä takaisin. Aloitimme alusta ja nyt Super teki ihan passelin noudon mutta joka ei ollut ollenkaan niin vauhdikas mitä noissa kahdessa ensimmäisessä. Note to myself. Treenaa näitä kahta asiaa erikseen. Lopetimme treenin eteenlähettämiseen. Se onnistui hyvin, eikä Super mennyt maahan itsekseen kuten sillä on ollut tapana mennä viime aikoina. 

Nancyn kanssa tein ihan vain seuraamista erilaisilla käännöksillä ja mutkilla. Otin myös eteenistumisia ja selän takaa sivulle tulemisia. Mummo oli varsin innoissaan, kun pääsi taas hieman tokoilemaan.

 


keskiviikko 7. elokuuta 2013

On vanha jengi koossa taas

Eilen minulle tarjoutui loistava tilaisuus päästä uuden vanhan porukan kanssa treenaamaan hakua ja vieläpä meille uudessa paikassa. Jouduin ottamaan Kuukan mukaan mutta onneksi porukka oli myötämielinen ja laittoivat minut keskilinjalle hommiin.

Superille teimme alkuun virityksen eli tulin alueelle ja kaksi maalimiestä näytti palkkapurkit Superille ja lähtivät menemään etukulmiin houkutellen Superia peräänsä. Tässä vaiheessa me menimme pois lähetyspaikalta niin, ettei Super täysin nähnyt minne maalimiehet menivät piiloon. Tässä vaiheessa Super alkoi huutaa. Tästä muuten tuli "palautetta" eli jatkossa minun pitää pitää huoli siitä, ettei Super pura itseään haukkumalla vaan pikemminkin saisi patouttaa intoaan. Jokatapauksessa oli hienoa nähdä, että vanha kunnon Super oli tullut takaisin. Ajatukseni haussa niin kuin muissakin lajeissa on se, että koiraa ei tarvitse käskeä tekemään töitä vaan se päästetään tekemään töitä. Tämä pätee agilityyn, jälkeen, esineruutuun, tokoon, tottikseen.... Ihan mihin tahansa.

Kun maalimiehet olivat piilossa, lähetin Superin ensin vasemmalle etukulmaan. Tyttö suorastaan singahti käskystä metsään, löysi ukon, haukkui muutaman kerran ja sitten alkoi palkkaus. Menin ukolle, kytkin koiran ja kävelin keskilinjalle. Tähänkin sain vinkin, että jatkossa minun ei kannata hirveästi kehua Superia tässä vaan pikemminkin virittää seuraavalle ukolle ja sekin hillitysti. Super on kova minun perään ja haussa minun on oltava mahdollisimman väritön. Maalimiehet ovat se juttu, joka vie tätä lajia eteenpäin. Myöskin seuraava lähetys oli todella vauhdikas ja onnistunut. Tällä maalimiehellä Super ei ehtinyt haukkumaan mutta ihan hyvä niin.

Kolmannelle lähetykselle tuli suunnittelematon ääniapu, koska meidän piti varmistaa oliko maalimies kakkosella vai kolmosella mutta ihan hyvä, että tuli ääniapu. Super lähti vauhdikkaasti metsään, työsti aluetta ja löysi maalimiehen kivenkolosta. Taas hain Superin pois metsästä ja sitten lähetys neljännelle maalimiehelle. Maalimiehet siis olivat koko ajan ne samat kaksi, jotka siirtyivät takalinjalla. Neljännellä pistolla maalimies oli radalla olevan umpipiilon takana - ehkä noin viisi metriä umpparista. Ikävä kyllä piilo ei ollut auki, minkä vuoksi Super alkoi ilmaista piiloa. Tätä ennen piilolla oli harjoiteltu jo neljän koiran kanssa, joten oli varmastikin ns. kuuma piilo. Maalimiehellä oli kuitenkin pelisilmää ja hän antoi ääniavun, jolloin Super meni maalimiehelle ja koira päästiin palkkaamaan. Minulle oli tärkeintä se innokkuus ja iloisuus, millä Super lähti metsään. Tällaiset aloittelevan koirat virheet menivät nyt kyllä täysin läpi sormien.

Viidennelle ja kuudennelle ukolle otimme ääniavun. Molemmat onnistuivat hienosti. Minä meinasin suorastaan purskahtaa itkuun, kun olin niin onnellinen, kun Super oli taas oma itsensä. Syytä nuivuuteen en osaa sanoa. Voin vain arvailla, että olemme varmaan tehneet liian puuduttavia treenejä (pitkiä haukkuja, ei apuja, samalla kaavalla jne.). Olen myös unohtanut ennen kaikkea leikkimielisyyden!

Vanhat tutut moket osaavat myöskin palkata Superin taitavasti tai siltä se ainakin eilen näytti. Kertaakaan ei Super lähtenyt maalimiehiltä, kun menin paikalle. Superille kun riittää vähempikin - kehuminen rauhallisesti ja se kissanruoka ja/tai nakki.

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että eilen mun tyttö oli rautaa!  


tiistai 6. elokuuta 2013

Yhden naisen "hakutreeni"

Eilen saamani neuvon mukaan kävin leikkimässä Superin kanssa kuurupiiloa metsässä ihan tytön kanssa kahdestaan. Sitä ennen kävimme juoksemassa Peurungassa kahdeksan kilsan lenkin. Kylläpä teki hyvää. Pitempikin lenkki olisi mennyt siinä suunnittelessa tulevia treenejä. Pientä kiukkua ilmassa, myönnettäköön...

Lenkin jälkeen puimme Superin kanssa työliivit niskaan ja painelimme läheiseen metikköön. Laitoin Superin maahan ja painelin metsään niin lujaa kuin kintuistani pääsin ja menin piiloon. Syvyyttä kahdella ekalla ehkä joitan 40 metriä. Vihellyksestä Super sai tulla etsimään ja hyvinhän homma toimi. Palkaksi paljon kehuja ja kokonainen nakki sekä lopuksi leikkimistä kanssani. Toinen samanlainen pisto toiselle puolelle. Nämä kaksi ensimmäistä olivat vielä melko helppoja, vaikka olin kokonaan piilossa, eikä Super tosiaankaan pystynyt maassa maatessaan näkemään kuin suunnan minne lähdin.

Kaksi seuraavaa pistoa olikin jo huomattavasti pidempiä eli varmaan jotain 60 metriä. Tein ne vielä reilulla siirtymällä sivuun niin, että Super joutui oikeasti käyttämään nenäänsä. Saa nähdä auttavatko nämä kuurupiilosilla olot meidän hakuun mutta hauskaa meillä oli yhdessä metsässä ja se lienee tärkeintä. Lenkillä sain tehtyä päässäni upean treenisuunnitelman. Tiedän kyllä mistä naruista tuota tyttöä vedellä. Äitin oma mussukka. ;)

Illasta jos suinkin vain pääsemme treenaammekin tokoa ja tottista. Jospa mummokoirakin pääsisi rallytokoilemaan. Huomenna olisi kiva päästä tekemään jälki. Saa nähdä jaksanko, kun töissäkin on käytävä ja joskus myös nukuttava. 

maanantai 5. elokuuta 2013

Hakukoe meni päin metsää

Eilen lähdimme ajamaan junnujen kanssa Hyvinkäälle hakukokeeseen. Ensimmäisenä suorituksena oli tottis. Se meni kyllä varsin mukavasti muutamaa virhettä lukuun ottamatta. Virheet olivat sitäkin raskaammat. Aloitimme paikkamakuulla. Ei ongelmia. Seuraamisessa nähtiin pitkiä pätkiä hyvääkin, rentoa seuraamista. Välistä sitten ei. Liikkestä istumisessa olin hieman pysähtynyt käskyä antaessani. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli muuten hyvä mutta tuomari olisi toivonut vielä nopeamman luoksetulon. Tätä aletaan nyt toden teolla treenata. Liikkeestä seisominen oli erinomainen. Noudossa aivan minun edessä Superin takatassuun osui jokin ja Super tiputti kapulan maahan ja katsoi tassuaan. Päätin nostaa kapulan itse ja pyytää koiran siitä sivulle. Metrisellä Super varasti ja pahasti. Meni hieman kolauttaen yli, nouti kapulan, juoksi esteelle niin, etten enää nähnyt Superia. Annoin tässä vaiheessa toisen käskyn. Super oli kuulemma käynyt istumaan aivan esteen eteen, katsonut sitä ylös (edelleen siis kapula suussa) ja sitten siltä istumalta hyppäsi esteen yli (tietty koskettaen). Vai ei muka pääse metrisen yli kapula suussa... Tuomari komentoikin tempausta sanomalla:"Sitten se päätti, että olenhan minä jo iso koira ja hyppäsi esteen yli..." Vähänkö nauratti. Myös vinoesteellä Super varasti niin, ettei kapula ehtinyt maahan. Onneksi annoin käskyn hätäisesti perään. Varastamisten vuoksi saimme molemmista puutteelliset. Eteenlähettämisessä Super juoksi noin 10 metriä, pysähtyi (taas), jolloin jouduin antamaan toisen käskyn. Nyt Super eteni hienosti eteen. Tosin olisi saanut mennä voimakkaammin. Saimme tottiksesta siis 73 pistettä.

Esineruutu olikin seuraavaksi. Sieltä Super haki 2 esinettä ajassa 3 minuuttia 40 sekunttia. Pistevähennys tuli siitä, että oli pyörinyt kolmannen esineen lähettyvillä mutta ei sitä ollut sitten jaksanut pongata kunnolla.

Lopuksi iltapäivästä olikin sitten itse henkilöetsintä. Lähetin Superin ensin vasempaan etukulmaan. Ei uponnut sinne edes toisella lähetyksellä, niinpä ajattelin ottaa oikean etukulman väliin. Ajatuksena oli, ettei siellä sitten vissiin ole maalimiestä. Oikean etukulman Super teki oikein mallikkaasti aivan upealla laatikolla. Sitten uudestaan vasempaan etukulmaan. Nyt Super upposi sinne ja kun sain tytön uppoamaan, kehuin, kutsuin luokse ja jatkoimme matkaa. Yritin lähettää pari kertaa jo melkein heti lähtöpaikalta uudestaan oikealle. Sain lähtemään ehkä kolmannella yrittämällä. Nyt tuli taas ihan hieno pisto, tosin taisi tässä kohdin tulla takaisin meidän takaa. Sitten laitoin vasemmalle. Ensimmäiset kaksi kolme yritystä olivat aivan liian lyhyitä ja pyysin pois metsästä. Hermostuksissani puhua pälätin koko ajan päättömiä juttuja ja yritin kovasti tukea ja kannustaa Superia työstämään aluetta kuumasta kelistä huolimatta. Sain Superin loppujen lopuksi vasemmallekin tekemään asiallisen piston, ja kun se teki sen, taas kehuin ja kutsuin pois. Nyt yritin taas oikealle. Olimme siis jo sadassa metrissä ja takana kenties jotain 15 lähetystä, joista oli 4 onnistunut riittävällä tasolla. Kehuin tyttöä, mistä tyttö kuumeni ja alkoi minua komentaa. Hyppi vasten ja rellesti. Tässä vaiheessa tuomari ilmoitti, että tuo on koiran virittämistä ja että Super oli jo kahdelta maalimieheltä tullut pois, kun olin tyttöä kehunut. Että sellainen rata tällä kertaa... Meillä on siis pahoja ongelmia maalimiesmotivaation kanssa. Nyt pitää yrittää saada tyttö motivoitumaan maalimiehistä uudemman kerran. Käyttää sellaisia maalimiehiä, joista tiedän tytön innostuvan. Tämän lisäksi treenien on oltava vähemmän puuduttavia ja enemmän leikkisämpiä. Tänään illasta menen harrastamaan hakua ihan itsekseni, sillä tiedän, että minä jos joku osaan koirani parhaiten palkata. Laitan Supran makaamaan paikalleen ja painelen pöheikköön piiloon. Vihellyksestä vapautan Supran. Veikkaanpa, että Supra saattaa tykätä tästä leikistä. Se on täysin poikkeavaa ja varmastikin yllättävää.

PS. En ole itse tätä omassa pienessä päässäni keksinyt vaan ihan oikea (lue kokenut) hakuihminen neuvoi minua näin. Myös Tuomas ja Elias on valjastettava näihin hommiin. :)


perjantai 2. elokuuta 2013

Mummo rallytokoilee ja Kiia tokoilee

Keskiviikkona lenkin jälkeen otin Kiialle Peurungan hiekkatiellä luoksetulon maahanmenoja, ohjattua noutoa sekä kaukkareita. Voihan positiivinen vahvistaminen. Sehän toimi!

Luoksetulon maahanmenoissa onnistuttiin sataprosenttisesti. En edes antanut käskyä kovasti vaan ihan nätisti pyytäen ja Kiia meni maahan. Saisi toki mennä vauhdikkaammin mutta uskon kyllä tuonkin osa-alueen paranevan vahvistamisen myötä. Ohjatussa ensimmäisellä lähetyksellä oli lähdössä taas vasemmalle mutta sitten pysähtyi ja suuntasi katseensa oikealle. Otin kuitenkin Kiian takaisin, ettei tulisi opittua nyt uutta väärää asiaa. Teimme kaksi ohjattua oikealle ja vielä sitten yhden vasemmalle. Kaikki kolme onnistuivat. Lopuksi jumppasimme kaukkareita hetken takapalkan avulla. Hienosti menivät kaikki mahdolliset vaihdot.

Eilen lähdimme sitten agilitytreeneihin poikien kanssa. Kuuka on mummolassa, joten liikkuminen näiden kahden vanhemman kanssa on luksusta. Ennen Kiian vuoroa otin Nämpän kanssa pari ohjattua noutoa. Osasihan se mummokin vanhasta muistista ohjatun noudon. Nämppä on vain niin ihqu. Sitten teimme hieman rallytokon alokasluokan liikkeitä. Niitä, jotka vielä muistin. Ties vaikka innostuisimme mummon kanssa lähtemään rallytokokokeisiin tässä jossain vaiheessa.

Kiian kanssa teimme tokossa taas luoksetulon maahanmenoja ja ne kaikki onnistuivat. Viimeisin oli kisamatkalla eli jätin Kiian seisomaan ja kävelin 20 metrin päähän. Merkillä käskin Kiian maahan, ja niin se vaan meni maahan. Upeaa! Tein Kiian kanssa myös ohjattua. Yhden oikealle, toisen vasemmalle ja kolmannen taas oikealle. Kaikki kolme toistoa onnistuivat täydellisesti. Tein myös tunnaria. Ensimmäinen tunnari oli hieman epävarma mutta toinen oli jo mallisuoritus. Innostuin sitten tekemään myös käännöksiä oikealle, kun ne ovat olleet viimeaikoina todella huonoja kokeissa. Tein myös liikkeestä jäävät kerran järjestyksessä: seiso-istu-maahan. Kaikki kolme onnistuivat ensimmäisellä yrittämällä. Kaiken kaikkiaan aivan huippufiilis jäi Kiian tokoilusta. Myöskään agitreenit eivät minua masentaneet. Kiia oli todella hyvin kuulolla. Rimoja hieman tippui mutta nekin pääasiassa siksi, että Kiia koki, että sille tuli kiire tai sitten, että itse olin jotenkin edessä. Kun ohjasin tarkasti ja rauhassa, rimatkin pysyivät ylhäällä.

Yhteenveto: ei ku kisoihin ja kokeisiin... :)