torstai 29. tammikuuta 2015

Ihmeidentekijä Pirkko

Laukaan Koiraharrastajien riveissä on useampi todella aktiivinen seuralainen mutta yksi on ylitse muiden - ihmeidentekijä Pirkko! Pirkko on aina jakaen seuralaisia antamalla omaa aikaansa ja osaamista. Nyt kun aloitin Nastan kanssa agilityn, olen käynyt ennen joululomaa nyt sitten yhden kerran joululoman jälkeen tiistaisin myöhään illasta treenaamassa Pirkon kanssa milloin mitäkin. Aikaisemmin olen treenannut Superin kanssa tässä yökkövuorossa. Kun Kiia vasta joskus aikanaan opetteli agilityn alkeita, kävimme treenaamassa Pirkon pihassa kontakteja ja keppejä. Kiitos Kiian vauhdikkaista kepeistä kuuluu yksinomaan Pirkolle! Sitä tosiaan saa olla kiitollinen, että seurastamme löytyy tällainen toisten eteen vilpittömästi töitä tekevä ihminen. En voi kyllin kiittää Pirkkoa vuosien varrelta annetusta avusta ja tuesta.

Mutta sitten tuohon tiistaiseen ja eiliseen treeniin. Nasta on näyttäytynyt hyvin lupaavana agilitykoirana mutta yhtä asiaa en ole onnistunut sille opettamaan - keppejä ilman verkkoja. Nyt sitten tiistaina Pirkon avustamana saimme Nastan tekemään vinokepit kokonaisuudessaan useamman kerran ja jopa hypyn kautta. Aivan loistavaa! Teimme myös puomin kontaktia sekä serpenteenikujana hyppyjä. Hypyt tehtiin siis sivusuunnassa. Eilisen agilitytreenin teemana oli merkkaus. Kiian kanssa treeni oli varsin kiva ja onnistunut. Totesimme jälleen kerran, että Kiiaan toimii parhaiten hyvin vahvat ohjauskuviot. Kyllä se pienempiinkin taipuu, jos ei ole houkutusesteitä, joita sitten pongata radalta. Kiiahan on hyvin estehakuinen ja jästipäänä lukittuaan jonkin esteen (sävelten ollessa silloin liian myöhässä minun puolelta), en saa Kiiaa taipumaan, en sitten millään. Nastalle teki eilen vaikeaa U-muotoinen putki, kun minä lähdin oikealle putken kaartuessa vasemmalle. Tuli kerta toisensa perään pois putkesta. Onneksi saimme onnistuneitakin suorituksia. Kepit Nasta teki todella hienosti. Olivat toki edelleen vinossa mutta tärkeintä, että Nasta suorittaa ne nyt kokonaisena esteenä. Onhan tuossa vielä työsarkaa ja tavoitteena möllit kesällä ja kenties kisakentät sitten syksyllä. Se nyt riippuu ihan siitä miten saan rakennettua keinun ja nuo kepit. Muutenhan Nasta pelittää kuin unelma radalla. Se on todella taipuisa ohjaukseen mutta samalla hyvin irtoava. 

Kävimme vielä juoksemassa viisi kilometriä treenien jälkeen. Kotiin tultuamme Super sai tehdä Nämpän kanssa paikkaistumisen sen ajan, kun laitoin koirille ruoat valmiiksi.

tiistai 27. tammikuuta 2015

Säälittävää puuhastelua :)

En tiedä, onko se tämä talvi vai mikä mutta treeni-into on ollut hieman hakusessa. Iltaisin olen käynyt juoksulenkillä. Yritän tässä taas kertaalleen päästä juoksukuntoon. Tavoitteenani on käydä 3-4 kertaa viikossa nyt näin alkuun 5 kilsan juoksulenkillä. Mukaan olen ottanut joko Superin tai Kiian. Nämppä on siihen hommaan vähän liian vanha ja Nasta ei pahemmin perusta juoksulenkeistä.


Kotosalla olen yrittänyt tehdä kaukkareita, metallinoutoa ja ihan sivulletuloja päivittäin. Viime lauantaina ajoin kotiin Pieksämäen kautta. Treenasimme Eikan kanssa ihan kahdestaan. Olipa kiva nähdä miten Hemmo alkoi tajuta ohjatun suuntia ja merkiltä ruutuun menoa. Super teki muuten aivan loistavaa työtä mutta yhden vaihdon ennakoi kaukkareissa. Miksi emme pääse samanlaisiin suorituksiin kokeissa? Myös Kiia oli pätevänä. Teki tosin yhden ISON virheen eli ruutuun mennessä menikin sitten luoksetulon takapalkalle, jota ei siis ollut. Toivottavasti otti opiksi. Luoksetulossa käytin muuten käsimerkkiä ekaan stoppiin ja se oli hyvä! Toisella yrittämällä ruutu oli kympin suoritus. Toinen virhe tuli tunnarissa, jossa hammasteli muita kapuloita. Hyppynoudossa oli nyt draivia. Kaukkaritkin onnistuivat täydellisesti.


Sunnuntaina otin pihassa Superille luoksetulon stoppia, erilaisia merkkejä ja ohjatun noudon palautusta. Janika neuvoi minua jo kesällä "vaihtamaan" kapula leluun heittämällä lelu taakse, jolloin koira saa tiputtaa kapulan ja syöksyä lelun perään. Kiiallahan tämä tekniikka toimii todella hyvin mutta Super ei ole aikaisemmin "suostunut" luopumaan kapulasta vaan sitkeästi pyrkinyt tuomaan sen minulle heitetystä lelusta huolimatta. Tämän vuoksi olen luovuttanut tämän tekniikan suhteen. Nyt olen kuitenkin saanut Superin luopumaan kapulasta ja syöksymään lelun perään. Teimme tällaisia palautuksia muutamia ja hyvältä näytti. Illasta Killerillä tein pari ruutua Superille. Kiia pääsi tekemään ruudut ja pari tunnaria. Jospa me nyt keskiviikkona olisimme erityisen reippaita ja treenaisimme tokoa ja aksaa. Lauantaina onkin taas Team Sählän treenit Pieksämäellä. :)

maanantai 19. tammikuuta 2015

10-0-10-0

Johan oli päivä. Johan oli tokokoe. Johan oli esitys. Ajoimme eilen Poriin tokokokeeseen. Onneksi ajokeli oli hyvä ja radio toimi koko matkan, niin eihän tuo nyt ollut temppu eikä mikään. Kokeemme alkoi etuajassa, mikä sekin oli loistava juttu. Ilmapiiri koepaikalla oli rento ja positiivinen. Pidin siitä. Jännitin koetta mutta samalla minulla oli luotto Superiin. Ruutukin näytti olevan oikealla. Fiilikset olivat erinomaiset. Lissun omistaja, Jaana, ajoi katsomaan koettamme. Tänään emme voineet epäonnistua mutta kuinkas sitten kävikään.

Paikkaistuminen: 10
Paikkamakuu: 10
Seuraaminen : 8,5 (edisti hieman ja ehkä oli ajoittain liian tiivis. Käännökset olivat nyt minun mielestä hyvät)
Zeta (s-i-m): 10
Luoksetulo: 0

...ei perkele... Super kyllä nollasi sen niin totaalisesti, ettei tuomarilla jäänyt kerta kaikkiaan enää mitään annettavaa. Maahan mentiin vasta toisella käskyllä (kaikuvan hallin syndrooma), kun käännyin, Super seisoi siellä, eka stoppi oli valuva ja kun liikkurin käskyä ei tullut heti, lähti Super uudestaan liikkumaan... Loppu joo oli kyllä hyvä. Ei paljon lohduttanut.

Ruutu: 10

Ajattelin, että perskatti, nyt taistellaan ykkösestä.

Ohjattu (oikea): 10 (merkki oli minun makuun hieman hidas ja vaihtohan tuo raville aivan liian aikaisin palautuksessa)
Hyppynouto: 0

Hyppäsi, mietti kapulalla, nosti, lönkötteli esteen taakse, hyppäsi, tiputti kapulan, hetken siinä kun katselimme toisiamme silmiin, annoin toisen käskyn, Super murisi, tarttui kapulaan ja tiputti sen nyt himpun verran lähemmäksi niin, että saatoin nostaa kapulan maasta. Loppuperusasento jäi tekemättä.

Tässä kohdin minulta loppui huumorintaju. Jatkoimme koettamme silti.

Tunnari: 10
Kaukot (s-i-m-i-s-m): 0

Aivan. Kyllä. Juuri näin. Ensimmäinen seisominen meni hyvin mutta ennen kuin liikkuri ehti pyöräyttää taulua Super ehti mennä istumaan ja tästä vielä maahan. Tuomari katsoi, että annoinko kenties käskyjä omaan tahtiin. Istuminen onnistui mutta sitten ennen kuin pääsimme seisomiseen, Super meni maahan ja minä lopetin käskyttämisen tähän. Tytöllä oli korvat ihan törröllään ja itseensä täysin tyytyväisenä hän oli kyllä.

Miksi? Luoksetulon hämäryyden selitän hallilla. Superilla meni siinä jotenkin ajatukset sekaisin ja sivuoveltakin kuului jotain kolinaa.

Metallinoutokapula oli normaalia raskaampi. Eihän se meidän neiti nyt millään voinut sitä minulle tuoda. Tähän lisää haastetta myös treeneihin ja lisää hyvää palkkaa.

Kaukkarit. Niin kaukkarit. Superilla nousee vire liian korkealle, koska tietää, että tämä on viimeinen liike, jonka jälkeen tulee se megapalkka. Seuraavissa kokeenomaisissa treeneissä teemmekin ensin kaukkarit ja sitten vasta hyppynoudon, josta se megapalkka.

No näinpä samalla reissulla Lissua, Lenniä ja Macia sekä heidän omistajiaan. 


torstai 8. tammikuuta 2015

Perusaksatokoilta

Miten tuo pitäisi yleensäkään kirjoittaa? Enivei, eilen siis oli taas perinteinen agilitytreeni-ilta, jonka yhteydessä treenasin taas tokoa. Tulipahan huomattua, että näin kun on taas töissä (nytkin luovalla kahvitauolla), niin ei sitä oikein jaksa neljän koiran kanssa treenata. Eilen Nämppä-mummo joutui paitsioon... y-hyyy... Lupaan korvata tämän ruhtinaallisesti jokin toinen kerta.

Tiia oli taas kehittänyt meille todella kivan radan ihan muutamasta esteestä. Koska meidän putki oli ihan pieni, niin laitoimme kaksi putkea peräkkäin. Kiian kanssa meille oli ehdottomasti haastavnta väli 13-14, sillä kun koiran lähetti takaakierrolle 12. hypyn taakse, tuli muuten aikamoinen kiire päästä kertomaan tuo 13 ja sitten vielä pituus. Selvisimme kyllä siitä sitten loppujen lopuksi ja täytyy sanoa, että on muuten makeeta menoa nykyään Kiian kanssa aksassa. Se on kuin tanssia. Kiia taipuu niin loistavasti käännöksiin ja ennen kaikkea minun ohjaukseen. Minun vain pitäisi alkaa opetella merkkauksia ja ohjata enemmän edessä. Tahdon vieläkin jäädä varmistelemaan ja katselemaan... Ei tuollaisen koiran kanssa oikein kannata tuumailla radalla vaan paahtaa eteenpäin kuitenkaan koiraa unohtamatta.


Nastan kanssa teimme samaa rataa 3-4 esteen pätkissä keppejä lukuun ottamatta. Kepeillä Nasta tarvitsee vielä verkkoja tuekseen. Kiian kanssa otin pihalla myös tokoa. Myös Super pääsi tokoilemaan. Tein hieman erilaisen kehän, jossa luoksetulo oli diagonaalisesti. Kiian kanssa teimme seuruuta, zetan jääviä (s-i-m), luoksetuloa, ruutua, ohjatun merkkiä ja tunnaria. Seuraaminen oli ok, zetan jäävissä meinasi ensin tarjota istumista mutta sitten toisella yrittämällä onnistuimme tekemään oikeat jäävät, luoksetulot olivat stoppeineen ok. Nyt mennään kokeeseen edelleen suullisella käskyllä. Ruudut niin vasemmalle kuin oikealle olivat hyvät. Ohjatussa teki merkin, josta palkka. Mutta ainahan jotain hauskaa pitää pienen hörderköllien keksiä ja tällä kertaa se oli tunnari. Kun laitoin tunnarit riviin, Kiia ei rauhoittunut haistelemaan ja vaan nosteli niitä sattumanvaraisesti ja toi sitten reunimmaisen. Saimme tehdä ainakin 7-8 toistoa ennen kuin onnistuimme moiteettomasti. Tähän väliin yksi tunnarin ympyrässä, ei ongelmia ja sitten vielä rivi perään, ei ongelmia. Olemme näköjään liiaksi harjoitelleet vain ympyrää ja Kiia on unohtanut tyystin koko rivin. 

Superin kanssa teimme seuraamisen oikealle käännöksiä ja täyskäännöksiä naksulla. Hienosti meni. Zetassa samat ongelmat kuin Kiialla. Mur! Luoksetulossa stoppi oli nyt hyvä. Ruutu vasemmalle oli hieno. Oikealle tuotti alkuun ongelmia ensimmäisellä kerralla. Ohjatussa merkki oli hyvä ja siitä palkka, eikä noutoa. Muuta emme tehneetkään Superin kanssa mutta täytyy sanoa, että tyttö oli kyllä tulessa. Selvästi on tekemässä juoksuja, kun alkaa olla taas kovin tulisieluinen.

Loppiaistoko - toka EVL1

Tiistaina lähdimme pakkasesta huolimatta Pieksämäelle tokokokeeseen, vaikkakin aamulla herätessäni teki mieli jatkaa unia.Olin vähän kahden vaiheilla kumman kanssa mennä kokeeseen, kun Super on täysin karvaton mutta olen nyt sen kanssa treenaillut enemmälti. Sen sijaan Kiia on lähes täydessä karvassa mutta tuon raivoapinan kanssa ei olla tehty ihan niin napakasti hommia mitä tarve vaatisi. Katselin tyttöjen liikkumista maanantai-iltana lenkillä ja koska Kiia nosteli tassujaan ja Super ei, valinta oli selvä. Super sai lähteä kokeeseen pakkasta uhmaamaan. Mittari näytti ajomatkalla -23 ja jo ehdin pelätä, että mitähän tuleman pitää. Pieksämäellä pakkasta oli vain sen 19 astetta ja hallissa tuosta vielä kymmenen astetta vähemmän. 

Paikkaistumisessa Super oli liikutellut tassujaan ja sai sen vuoksi 9. Paikkamakuusta tuli täysi 10. Seuraaminen oli varsin hyvää. Parissa oikealle käännöksessä ja yhdessä täyskäännöksessä oli löysyyttä. Saimme siitä 8,5, mihin olen todella tyytyväinen, sillä ylisympaattinen Pehkosen Mauri on tiukahkon tuomarin maineessa. Zeta (s-i-m) meni muuten hyvin mutta istumisesta jouduin antamaan toisen seuraamiskäskyn. Tämä oli kokeen pakollinen Höröttimen hööpötys. Saimme sen vuoksi zetasta 8. Luoksetulon stoppi vähän valui ja loppuperusasento oli hieman vino. Saimme luoksetulosta 7. Ruudun merkki olisi saanut olla nopeampi. Saimme siitä 9. Koska yksilöliikkeet tehtiin kahdessa osassa, ehdin käydä välissä lenkillä. Laskeskelin siellä alkuun pisteitä ja jo alkoi tulla lannistavia ajatuksia päähän mutta sitten ajattelin, että hemmetti, nyt minun pitää keskittyä ja kyllä me osaamme, kunhan itse olen kartalla. Pistelasku pitää unohtaa.

Superin partakarvatkin olivat huurussa.

Ohjattu tehtiinkin takaseinästä etuovelle päin niin, että ruutu oli siinä ihan vieressä oikealla. Totta kai me saimme oikean kapulan. Ennen kapuloiden paikallevientiä Super tsiikaili ruutua siinä vieressä, ja minä jo ehdin pelätä pahinta. Sitten kun liikkuri laittoi ensimmäisen kapulan maahan, Super tsekkasi sen ja nosti kontaktin. Ajattelin, että nyt on tyttö kartalla. Onneksi! Merkki oli kuitenkin hieman epävarma mutta hienosti Super haki oikean kapulan. Saimme ohjatusta 8 hitaan merkin vuoksi. Metallinoudon paluu oli hidas ja perusasento taas hieman vino. Saimme siitä myöskin 8. Tässä vaiheessa alkoi kyllä jännittää. Onhan minulla nuo pisteet niin tiukasti päässä, että vaikken nyt niitä laskeskellutkaan, niin tiesin, että nyt ei ole varaa mokata oikein enää mitään. Tunnari olikin hieno perusasentoa myöten. Saimme siitä 10. Kaukkarit olivat muuten todella hyvät mutta istumisesta seisomiseen tarvittiin kaksi käskyä. Saimme kaukkareista 8. Näin ollen Super teki jo toisen ykköstuloksensa 270,5 pisteellä. Sijoituimme luokassamme toiseksi ja saimme kotiin vietäväksi hienon pystin. :)

Wanna-be FI TVA Super

perjantai 2. tammikuuta 2015

Uuden vuoden tavoitteet

Tälle vuodelle, jos vain terveys ja muut elämän olosuhteet sen sallivat, asetan seuraavanlaiset tavoitteet koiraharrastusrintamalla.



Nämppä 
rallytoko: RTK1 
toko: tulos EVL:ssä 
näyttelyt: ROP VET x 1 


Lainakoira Nasta
agility: kisauran starttaus


Super
toko: FI TVA
pk: pohjat peltojäljelle
muuta: upea pentue


Kiia
toko: FI TVA
agility: enemmän tuloksia, vähemmän hylkyjä
pk: JK2
näyttely: ROP VET x 1

Oikein hyvää alkanutta vuotta ja treeni-iloa blogini lukijoille!

Hassu merkkitreeni ja kenraali

Tiistaina kävimme Peurungan parkkipaikalla tekemässä merkkitreeniä, jossa mukana oli kuusi erilaista merkkiä.Super selvitti ongelmitta kuudesta viisi mutta matalaa keltaista jouduttiin hieman hakemaan. Ihmettelin tätä itse ensin  mutta nyt kun katson kuvaa, ei kyllä ihmetytä laisinkaan. Matala keltainen tuskin erottuu lumesta.
Näistä vaikein oli yllättäen matala keltainen.
 Treeni meni siten, että minulla oli merkit alla olevan kuvan tavoin. Neliöt ovat ruutuja. Välistä lähetin tuolta yhdeltä merkiltä ruutuun mutta pääpaino treenissä oli kuitenkin merkeissä.
Merkkitreenikuvio
Aloitimme vuoden treenaamaalla Pieksämäellä. Myös Nämppä pääsi tekemään kaikki EVL-liikkeet. Tulipahan huomattua kaksi asiaa: 1) Nämppä ei ole aikaisemmin tehnyt zetaa 2) kaukkareissa minulla on aivan eri käskyn junnuille kuin heidän äidilleen. Seuraaminen ei ollut kaksista mutta muutoin Nämppä kyllä suoritti liikkeet hienosti. Tuloksen saaminen on hyvin mahdollista, jos vain ikä ja terveys sen sallivat. Super teki noin muuten hyvän treenin mutta mahtui siihen muutama meille entuudestaan tuttu virhe: 1) ruudussa mentiin maahan oma-aloitteisesti ja aika lähelle ruutunauhaa 2) ohjatun noudon merkki oli hidas 3) ohjatun noudon kapulalle taas syöksyttiin 4) kaukkareissa ennakoi seisomisesta maahanmenon. Loppiaiseksi on luvassa kovaa pakkasta. En nyt tiedä olisiko sittenkin viisampaa lähteä kokeeseen Kiian kanssa, jolla on kuitenkin täysi turkki päällä. Kiiankin treeni oli varsin hyvä mutta mahtui siihenkin muutama Kiialle tyypillisesti outo virhe: 1) ruutuun mentiin sivusta 2) ohjatussa ei meinannut mennä merkille (tämä on tosin meille jo tuttua), 3) tunnarissa meinasi nostella toisia kapuloita ja 4) hyppynoudossa piti sekunnin harkinta-ajan. 

Että näissä tunnelmissa sitten kokeeseen... Nasta pääsi päivän päätteeksi rallattelemaan vieraalla kentällä ja vierailla esteillä vähän hyppyjä, rengasta ja putkea.