lauantai 28. joulukuuta 2013

Mahdollisesti vuoden viimeinen jälkitreeni

Kelit ovat sen verran poikkeuksellisest, että valittamisen sijaan päätinkin lähteä tekemään Superille jälkitreenin. Tein kilsan jäljen, jonka annoin vanheta 1,5 tuntia. Janan pituus oli 35 m. Jäljellä oli 6 kulmaa ja yksi piikki. Tein piikin typerästi liian lähelle omaa jälkeä mutta onneksi tämä ei aiheuttanutkaan ongelmia. SportTrackerini ei piirrä ihan niin tarkkaan tuota jälkeä, joten se piikkikin näyttää enemmän 90 asteen kulmalta mutta kyllä se ihan oikea piikki oli. Jäljelle jätin 8 keppiä.

Oppikirjaesimerkki siitä miltä jäljen ei tulisi näyttää

Jana oli aivan loistava. Super nosti hienosti jäljen mutta koska ajattelin, että Super lähti jonkin matkan jäljestettyään vähän liian ylös, kutsuin pois. Tässä kohdin ilmeisesti hukkasimme ensimmäisen kepin. Ensimmäinen kulma oli hyvä. Toisen kulman Super ajoi yli mutta nosti jäljen itsenäisesti uudestaan. Olin ottanut mukaani vahingossa rikkinäiset valjaat, joten minulla oli liina pannassa kiinni. Tämän vuoksi Super sai jäljestää vapaalla liinalla. Piikistä Super ajoi yli mutta työsti sitten sen aivan oikein. Piikin jälkeinen kulma onnistui ongelmitta. Myös loput kolme kulmaa onnistuivat hienosti. Jäljeltä Super nosti 6 keppiä. En osaa sanoa missä vaiheessa hukkasimme toisen keppimme. Ensimmäisen kepin haimme jäljestettyä jälkemme loppuun. Nyt annoin Superin mennä menojaan ja sinne ylöspäinhän se lähti ja haki ensimmäisen kepin. Tästä iso palkka ja leikkituokio. Olin niin onnellinen, että Super jäljesti jo kerran jäljestettyä jälkeä ja uskoi itseensä ja nostipa vielä kepinkin sieltä. Sen toisen kadonneen jätimme suosiolla metsään.

Tuplatokotreenit Savon sydämessä

Eilen ajelin Pieksämäen hallin kautta Varkauteen. Pieksämäellä pysähdyimme ottamaan tokoa tunnin verran. Tein sekä Kiian että Superin kanssa lähes tulkoon koko setin läpi. Seuraaminen oli varsin mallikasta. Zeta onnistui loistavasti (maahan-istu-seiso). Luoksetulossa Super teki itsenäisesti maahanmenon jälkeen luokse kutsuttaessa toisen maahanmenon :/. Höpsö koira. Ruutu oli hieno, tosin Super ennakoi luoksetulon, kun viivästytin omaa käskyäni. Lähti tulemaan luokse, kun käänsin pääni kutsuakseni Superin sivulle. Ohjattu oli hieno. Myös metallinouto onnistui hienosti, vaikkakin luovutus oli vähän löysä. Tunnari oli hieno. Myös luovutus siinä oli hieno. Kaukkareissa oli hieman ongelmia ensimmäisen vaihdon kanssa mutta loput onnistuivat sitten ihan kivasti. Vielä ei ole tekniikka kohdillaan ja Super etenee n. 30 cm.

Kiian kanssa tein seuraamista, zetan jääviä satunaisesssa järjestyksessä, luoksetulon stopit ja maahanmenosta vapautus takapalkalle. Teimme myös ruudun. Tosin Kiia meni merkille hypyn kautta. Mitä pienistä... ;) Ohjatussa teimme oikean ja se oli hyvä. Myös metallinouto onnistui. Kaukkareissa sen sijaan Kiia käveli taas vastaan. Olin aikaisemmin ajatellut sen johtuvan siitä, että kokeessa Kiia olisi jotenkin epävarma mutta nyt kun se teki sen myös treeneissä, niin kysehän on ylivireestä. Kiia ei kerta kaikkiaan malta keskittyä suoriutumaan vaihdoista ilman käppäilyä. Meidän pitää mennä taaksepäin tässä ja palautella mieleen maltilliset vaihdot. Kiia oli kyllä liekeissä.

Pieksämäeltä ajelimme Varkauteen vetämään vielä toisen treenin Oiva-pojan seurassa. Aloitin treenin seuraamisella. Nyt Super ei ollut aivan niin täpäkkänä kuin Pieksämäellä. Videoimme muuten treenimme ja videoilta näkyy tämä osittainen laamailu. Super välistä tsekkaa ympärillä olevia asioita. Vieras paikka, vieraat hajut yms. Sain kuitenkin loppua kohden ilmettä esiin. Edelleen oikealle kääntymiset ovat löysät. Kontakti nykyään pysyy niissäkin mutta ne ovat löysät. Näihin on nyt panostettava toden teolla. Teimme myös zetan jääviä teemalla seiso-istu-maahan mutta minulla oli vaikeuksia saada Super seisomaan. Tarjosi koko ajan maahanmenoa. Lienee Pieksämäen treenin peruja. Kun oikein keskityin käskyttämään oikealla äänensävyllä, seisomiset onnistuivat. Luoksetulossa stoppi oli saanut olla vielä nopeampi. Maahanmeno oli hyvä mutta taas luoksetulossa Super meni uudestaan maahan. Pöljäke. Ruutu oli hyvä. Teimme myös niin, että Leila käskytti ylimääräisiä mutta Super pysyi ruudussa. Ohjatussa teimme nyt oikean. Se onnistui mutta kun sen jälkeen halusin haetuttaa vielä vasemman, niin pakka meni sekaisin. Sain kuitenkin loppujen lopuksi Superin hakemaan myös vasemman.

Metallinoudossa Super ei sitten enää tahtonutkaan tuoda minulle metallinoutokapulaa. Jouduin tsemppaamaan tyttöä siihen ja sitten se onnistui. Otin uusiksi teipitetyllä versiolla kapulaan hetsaten. Tämä oli hyvä. Aivan lopuksi tein muutamia kaukkarivaihtoja ja paikkamakuun maahanmenoja häiriössä. Tässä huomasin sellaisen jutun, ettei Super läsähdä maahan Leilan (erilaisista) käskyistä, jos vain katson Superiin päin. Tällä tavoin onnistuimme useamman kerran. Osaa ilmeisesti päätellä, ettei käskyä tule, kun suuni ei liiku. :)

Kiian kanssa teimme lyhyesti seuraamista ja ruutua ja jotain muuta hömpötystä. Olimme nimittäin varanneet tunnin puokkiin Leilan kanssa. Jos vain suinkin saan videon käsittelyohjelman toimimaan moitteettomasti, voin ladata tänne muutamia pätkiä. Pitäisi varmaankin erottaa ääniraita videoilta, kun sen verran pöljiä on omat höpinät.

Tapaninpäivän aksatreenit

Tapaninpäivänä suuntasimme 2,5 tunnin lenkin jälkeen vielä maneesille ottamaan muutamia juttuja aksan parissa Superin kanssa. Teimme ensin hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy -treeniä. Riman korkeus oli 50 cm. Super teki kyllä hyvällä ilmeellä ja melkeinpä itsenäisesti, kun pääsi jyvälle treenistä. Aion jatkaa tähän tyyliin erilaisin harjoittein niin, että Super tietää ilman ohjaustakin minne mennä. Tällä tavoin saan Superin suuntaamaan katseensa eteen. Teimme myös keppejä hypyn kautta. Nämäkin onnistuivat ongelmitta. Kepeilläkin mielestäni Superilla oli enemmän vauhtia. Olihan nämä kenties tämän vuoden puolella kolmannet keppitreenit. Teimme myös putki-hyppy-u.käännös kepeille -treenin, joka ei tuottanut Superille ongelmia. Aivan lopuksi teimme vielä hieman hyppytekniikkaa.

tiistai 24. joulukuuta 2013

Ehkä sittenkin?

Sunnuntaisesta vallan innostuneena menin sitten eilen vielä illasta treenaamaan hyppytekniikkaa, etenemistä ja keppejä maneesille. Hyppytekniikassa käytin taas perussarjaa. Kuvasin suorituksemme mutta koska olin itsekseni, tarkennus ei ollut aina täysin kohdillaan. Myöskään vanha ja rahnainen koneeni ei meinaa jaksaa pyörittää videoita, niin niiden editointi on tätä nykyään mahdotonta. Pätkin videoita ääniraidan perusteella, koska kuva laahaa niin pahasti perässä. Ai niin, aivan ensimmäiset toistot eivät menneetkään kameralle. Painon väärää starttinappulaa, joten tässä on vain yksi suoritus malliksi. Tuota treeniä kun ei oikein voi loputtomiin toistaa. Korkeus kolmessa ensimmäisessä 25 cm ja viimeisessä 60 cm.


 Tämän jälkeen innostuin tekemään taas samanlaisen etenemistreenin mitä sunnuntaina. Super ei ole supernopea mutta riittävän nopea, kunhan tietää minne pitää mennä. Mielestäni myöskään hyppytekniikassa ei ole enää sellaisia ongelmia mitä aikaisemmin. Edelleenhän Supra tahtoo hypätä epätaloudellisesti turhan korkealle mutta katse on kuitenkin nyt eteenpäin, eikä minuun.


Aivan lopuksi muistuttelin tytön mieleen keppejä. Hyvinhän tuo ne muisti. Vauhtia saisi tosin olla vielä enemmän ja katse suuntautua vieläkin eteenpäin mutta pitää nyt muistaa, ettemme ole tehneet näitä tämän vuoden puolella kuin yhden kerran aikaisemmin ja senkin heinäkuussa. Laskekaapa montako kertaa sanon:"Jes! Taitava!" :)


Aksatokoa

Lauantaina otin kotosalla Superin kanssa kaukkarijumppaa ja metallinoudon nostoja. Tämän lisäksi Super sai tuoda minulle tunnaria. Keskityimme asialliseen luovuttamiseen eli kapulasta irti vasta, kun olen antanut käskyn. Hyvin tuo tuntui asian muistavan. Olemmehan ennenkin tehneet tällaisia pitoharjoituksia mutta nyt on päässyt vanha taito unohtumaan. Sunnuntaina menin taas illasta hallille treenaamaan tokoa ja hyppytekniikkaa. Superin kanssa tein jäävistä mukaan lähtöjä, neljä viisi luoksetulon pysäytyksiä, ruudun merkkiä, ruutuun menemistä, ruudusta seuraamaan tulemista, metallinoutoa tasamaanoutona (hyvällä vauhdilla), yhden tunnarin (jossa muuten tajusin antavani aina palautteen heti, kun näen Superin nostavan oikean kapulan. Tähän on nyt jatkossa kiinnitettävä huomiota, sillä jos palautetta ei tulekaan, Super voi käydä epävarmaksi ja siksi jäytää keppiä)... Tuli siis treenattua kaikkia muita liikkeitä paitsi kaukkareita ja ohjattua. Tokotreenin jälkeen rakensin Superille perusharjoituksen hyppytekniikkaa varten. Neljä estettä 9 jalanmitan välein. Kolme ensimmäistä 25 cm ja viimeinen 60 cm. Kuvasin treenin kännykälläni mutta kuvan laatu on varsin kehno. Treenin yhteydessä Super kiipesi A:lle, mistä sain inspiraation tehdä pienen etenemistreenin, jossa on kaksi hyppyä (45 cm), putki U: ja yksi hyppy. Meno oli sen verran iloista, että olin vallan hämmästynyt. Super meinasi jopa haukahtaa minulle mutta jätti sen sitten kuitenkin tekemättä. Superhan ei koskaan ääntele treeneissä kesken tehtävän. Ainoa tilanne, missä Super saattaa komentaa minua on se, jos jään puhumaan jonkin kanssa, niin hän ei oikein malta odottaa. Yksin treenaamisen hyviä puolia Superin mielestä on se, ettei mamma puhele muille kesken treenin.

Leipää ja sirkushuveja

Perjantaina kävimme koko poppoon kanssa treenaamassa hallilla sekä tokoa että rallytokoa. Superin kanssa otin myös hyppytekniikkaa ns. sianharjalla. Korkeus oli sen 60 senttiä. Nämpän kanssa rallytokossa opettelin hihnan käyttöä. Alokasluokassahan kisataan hihnan kanssa. Tämä on erityisen haastavaa ohjaajalle, ei niinkään koiralle. Nyt en kyllä enää tahdo muistaa, mitä kaikkea teimme Superin ja Kiian kanssa mutta muistan sen, ettei mitään yllättävää ilmennyt ja teimme sellaisen pyöritystreenin eli vedin hatusta aina seuraavan treenattavan asian.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Tämä on luksusta

Pääsin eilen maneesille treenaamaan, kun agilitytreenit oli peruttu illalta. Voi mitä luksusta! Ei liukasta alustaa, ei tuulta heittelemässä ruutua ties minne, ei räntäsadetta vaakasuoraan silmiin... Vaikka maneesin pohja on tuollaista höttöä, oli eilinen treeni kyllä luksusta.

Vasemmalla: Kyborgi tokoilee Oikealla ylhäällä: Ruutu häämöttää takakulmassa Oikealla alhaalla: Kyborgi harjoittelee hyppytekniikkaa

Vedin koko setin läpi soveltuvin osin. Seuraamista tein heti alkuun pihalla siten, että seuruutin Superia Satua ja Elisaa päin. Vähän se meinaa edes silmännurkasta vilkaista paikallaan seisovia ihmisiä mutta sain loppujen lopuksi onnistuneita suorituksiakin kasan. Jatkoimme tätä treeniä maneesissa siten, että seuruutin seiniä päin. Zetassa tein istu-seiso-maahan -järjestyksen niin, että palkkasin vasta sitten, kun otin Superin seuraamaan. Vähän nihkeesti meinaa lähteä, kun vissiin ajattelee, että eikös sen nakin pitänyt olla tuolla edessä. Minun pitää tätä treenata ihan omana juttuna edelleen ilman törppöjä ja niiden kiertoa. Maahanmeno jostain syystä onnistui vasta kolmannella yrittämällä. Liekö nuotti taas hieman vääränlainen? Luoksetulon molemmat stopit olivat hyvät. Myös ruutu oli hieno. Teimme sen oikealle. Ohjatun aloitin oikealla. Palkkasin pari kertaa merkiltä ensin. Molemmat ohjatut onnistuivat hienosti. Tunnari oli ympyrän muotoinen asetelma. Super haki hienosti oman mutta nälväsi vähän kapulaa. Metallinoudon tein tasamaan noutona. Tuli nyt laukalla takaisin. Tätä pitää muistaa vahvistaa edelleen. Aivan lopuksi tein hyppytekniikkaa perussarjana. Otin pari sarjaa videolle. Ensimmäiset hypyt Super selvittää tyylikkäästi mutta se viimeinen, joka nyt oli 50 sentissä, on kyllä energian haaskausta. Super ponnistaa aivan turhan korkealle ja siten hukkaa energiaansa. Huokaus, milloin minä onnistun opettamaan järkevän hyppytekniikan tuolle elukalle? Tuuli sen verran kolisteli maneesin ovea, että mielikuvitukseni alkoi laukata ja päätin lähteä äkkiä kotiin, enkä siis enää treenannut Kiian tai Nämpän kanssa. :) Tänään teimme lenkin jälkeen paikkaistumisen sen ajan, kun laitoin ruoat tytöille valmiiksi. Tämän jälkeen tein Superille vielä metallinoutoa herkkunakeilla ja tunnaria ihan frolicilla. Tunnarissa teemana korrekti puruote alusta loppuun saakka. Hienosti tuo tyttö tajusi, ettei otetta saa hellittää ennen kuin annan käskyn eli vaikka koskenkin kapulaa, puruotteen on oltava edelleen tiukka. Aivan loppuun teimme kaukkareita. Suoriutumistaso vaihteli jonkin verran. Välistä Super ennakoi vaihtoja, välistä unohti puhtaan tekniikan mutta kyllä me saamme nuo kaukkarit kuntoon ensi kesään mennessä.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Pihatreeniä tuulisella säällä

Tänään päätinkin pitää vapaapäivän, kun lähdemme ajelemaan Helsinkiin viikonlopun viettoon näyttelyjen merkeissä. Koska treenipaikat menivät nollakelin ja sitä seuranneen pakkasen myötä, sopeuduin tilanteeseen ja päätin treenata pienesti kotitiellämme. Onneksi minun ei tarvinnut taaskaan treenata yksin vaan sain kaveriksi puhurituuli. Selän kun käänsin, oli kaverini laittanut ruudun uuteen uskoon.

Ja kun käänsin selkäni, niin tuuli oli jo tehnyt tepposensa.

Superin kanssa aloitin hyppytekniikkatreenillä. Emme ole pystyneet treenaamaan tätä ihan niin ahkerasti mitä toivoisin. Tämä nyt johtuu yksinkertaisesti siitä, etteivät liukkaat kelit ole sitä sallineet. Tämän jälkeen teimme metallinoutoa hypyn kanssa, kun kerran oli hyppykin pihalla. Super tuli takaisin ravaten mutta toisaalta olihan alusta aika liukas tai ainakin sorainen. Hyppynoudon jälkeen teimme ohjattua. Ensimmäinen oikealle onnistui täydellisesti mutta ensimmäinen vasemmalle ei niin hyvin. Super lähti kääntymään hienosti vasemmalle mutta pongasi ensin keskimmäisen kapulan ja lähtikin hakemaan sitä. En siis ollut vienyt kapuloita alussa vaan haetutin "samoja" kapuloita. Aloitimme alusta ja nyt onnistui nouto merkkeineen päivineen. Tämän jälkeen teimme ruutua ensin vasemmalle. Olen selkeästi saanut opetettua Superista toispuoleisen, vaikka olen mielestäni tehnyt tasaisesti molempia suuntia. Super oli selkeästi epävarmempi vasemmalle lähetettäessä. Kuikuili ruutua oikealta. Sain kuitenkin toisella käskyllä ruutuun ja tästä bileet pystyyn. Tein vielä yhden toiselta puolelta ja yhden vasemmalle kertaalleen. Sitten siirsin merkin lähemmäksi ja tein siltä lähetyksiä ruutuun kaksi vasemmalle ja kaksi oikealle. Teimme myös jääviä ja niistä seuraamaan lähtemisiä. Teimme myös kaukkareita läheltä. Ivan loppuun teimme neljä luoksetulon stoppia ja näyttelytreeniä.

Kiian kanssa aloitin treenin ruudulla. Ajatuksena vahvistaa välitöntä maahanmenoa ruudussa. Hassua, kun tätäkin on erikseen treenattava mutta mitäs olen opettanut, että ruudussa on aina ruokaa. Jos ei sitä näy, on se haistelemalla etsittävä. Ohjatussa ajatuksena oli tehdä vain merkkiä ja tulipa tarpeeseen, sillä Kiia ampaisi kapuloille. Tästä palaute ja kaksi merkkiä. Teimme myös yhden hyppynoudon ja näyttelytreeniä.

Nämppä sai harjoitella vain hillittyä kehäkäytösrä eli ravaamista hihnassa :)

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

O-hoh! Ei treenin treeniä.

Eilen minun piti päästä treenaamaan tokoa mutta en sitten jaksanutkaan, koska pääsin lähtemään kotoa vasta klo 20.15. Tällaista tämä on perheellisen, omakotitalossa asuvan ja työssäkäyvän ihmisen arki. Arki-illat ovat lyhyitä ja niin mahdottoman paljon tehtävää. Lunta tulee tasaiseen tahtiin, että lumitöitä pitää olla koko ajan tekemässä. Eihän siinä muu auta kuin hoitaa ensin työt ja sitten vasta huvit.

Toissa iltana kuitenkin tein pienesti tokoa Superin kanssa eteisessä. Teemana kaukkarit (osaa oikean tekniikan aivan läheltä. Up-down -vaihdot ihan pelkällä suullisella käskyllä), tunnarikepin korrekti pitäminen sekä seisomisen kierrot. Otin muutaman sivulletulonkin. Super on kyllä hauska, kun se niin sähäkästi tulee sivulle pyllyään siirtämällä. Piti ihan Teemullekin näyttää tämä temppu. Jos vain viitsin ja ehdin, voisinpa kuvata sen sivulletulon jokin kerta videolla ja ladata tänne.

Tänään illasta meillä on hoitopaikan joulujuhla Laukaan kirkossa, joten en varmaan tänäänkään ehdi treenailemaan. Jospa sitten torstaina ehtisi jotain tekemään. Perjantaina lähdenkin messariin. Siinähän se taas viikko menee, että hulina vain käy.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Vapaapäivien tokoilua

Eilen aamusta pitkän metsälenkin jälkeen ajoin Peurungan parkkipaikalle tokoilemaan pienesti. Eihän se ole vapaapäivä, eikä mikään, jos ei vähän treeniä ottaisi. Ajattelin, että teen vain seuruuta, zetaa, luoksetuloa ja ruutua. Aloitin treenin Superin kanssa, sillä olen tuumaillut, että Super saa nyt vuorostaan olla se minun ykköskoira tokossa eli se koira, jolle suunnittelen treenin. Muut saavat tehdä varioiden sen samaisen treenin läpi.

Seuraamisessa otin sellaisia päin esteitä treeniä eli vaadin Superilta kontaktia, vaikka lähestyimme lumipenkkoja. Huomasin nimittäin Varkauden kokeessa, että Super laski kontaktia juuri sellaisissa kohdissa, jossa seinä alkaa lähestyä. Toinen kohta oli se, jossa menimme esim. tuomaria hivutellen. Pitänee siis alkaa seuruuttaa päin seiniä ja ihmisiä. Tämän lisäksi otin naksun kanssa vielä niitä oikealle kääntymisiä. Nämähän olivat jo huomattavasti paremmat kokeessakin.

Zetassa otin mukaan lähtöjä niin, että ihan keskityin vasemman käteni elämään. Ei se Super sitä apua tarvitse. Minun nyt vain pitää muistaa erikseen vielä vahvistaa sitä seisomisessa taakse kiertämistä. Kotitreeninä lähinnä.

Luoksetulon stopit olivat ihan ok ottaen huomioon, että jälleen kerran alusta oli liukas. Tein muutaman vahvistuksen. Näitä olisi päästävä treenaamaan ihan normaalilla pohjalla, jotta näkisin, osaako se ihan oikeasti jo noin hyvin noin stopit.

Ruutu oli vasemmalle. Laitoin tarkoituksella merkin todella lähelle lumipenkkaa mutta ei se Superia haitannut. Meni hienosti merkille ja siitä ruutuun. Superin ruutu on kyllä vauhdikas. Maahankin se läsähtää heti, kun käsky tulee. Saamme tästä vielä kovin näyttävän liikkeen. Kävimme vielä kiertämässä muutaman kerran ruutua, jotta sain vahvistettua sinne menoa. Tämän lisäksi tein yhden kävelyn yhdistettynä luoksetuloon. Tämä oli hyvä.

Kiian kanssa tein seuraamisessa lähinnä kontaktia eli seuruuta pallo kainalossa. Minun pitäisi nyt muistaa käydä ostamassa Kiialle uusi patukka. Se on sille niin mieluinen lelu ja saan sen paremmin kainaloon piilotettua kuin meidän megapitkän vetonarun. Pallo ei motivoi ihan niin paljon mitä patukka. Toisekseen liukkaalla alustalla pallon heittely voi koitua koiralle vahingoksi. Kiia sai myös seurata penkkoja päin ja tehdä oikealle kääntymisiä. Zetassa Kiian kanssa keskityin istumisen ja seisomisen jälkeen nopeisiin maahanmenoihin. Palkaksi Kiia sai aina lelun. Kyllä on ihmeellistä, kuinka tuo tyttö osaa tehdä nopeita maahanmenoja sivulla. Ne olivat nimittäin ihan ihmeellisen nopeita Kiiaksi. Luoksetulossa Kiia ennakoi ensimmäistä pysäytystä eli alkoi hidastella. Myös maahanmeno meni kyttäämiseksi, joten aloitimme alusta. Nyt pallot ja rätit piiloon ja palkaksi vain namia. Näin tämä onnistuu tuo yhden maanisen kyttääjän kanssa. Ruutuun veimme pallon. Merkille meno oli hyvä. Myös ruutuun meno oli hyvä. Teimme myös muutaman lähilähetyksen korjauksien kanssa tarvittaessa eli jos Kiia jää liian lähelle etureunaan, käsken uudestaan ruutuun tai sanon peru, jolloin Kiia etsii oikean kohdan. En tiedä, onko tämä laisinkaan viisasta. Ajatuksenahan on, että koira osaisi jo ensimmäisellä käskyllä edetä ruudussa tarpeeksi pitkälle. Toisaalta kyllähän Kiia eteneekin mutta sitten ei oikein tottele pysäytys- tai maahankäskyä vaan alkaa kärkkyä palkkaa ja ottaa askeleita eteen. Minun varmaan pitää tässäkin olla jotenkin mustavalkoisempi. Ottaa vaikka se alusta tueksi alkuun.

Aivan lopuksi päätin tehdä samaisen treenin myös Nancyn kanssa. Kyllähän tuo mummo vielä hommat taitaa. Luoksetulon pysäytyksen taas ennakoi mutta ei pahasti. Zetan jäävissä nyt kun kierretäänkin toiselta puolelta koiran taakse, niin se vähän hämmästytti mutta ei liikaa. Ruutukin löytyi oikein mukavasti. On se vain ihana tuo minun mummokoirani. Täynnä elämää ja iloa ja niin rakas minulle.

Tänään pitkän lenkin jälkeen metsässä (mukana oli nuorimmaiseni) ajoimme taas Peurunkaan treenailemaan ohjattua, metallia tasamaanoutona, tunnaria ja kaukkareita. Superin molemmat ohjatut olivat todella buenot. Ensimmäisen vein aivan loppuun saakka ja keskityin käsiini. Metallinoudossa ei ongelmia. Tunnarissa sen sijaan luovutus oli taas löysä, joten otin pari ylimääräistä luovutusta. Tähän minun pitää nyt paneutua vaikka ihan kotitreeneissä. Kaukkareissa on epävarmuutta, kun käytän ns. uusia käskyjä (down-up ja peru). Osaa vaihdot omalla erikoisellaan tekniikallaan vanhoilla käskyillä hyvin mutta etenemä on tällöin n. 20 cm. Kaukkareita on nyt hinkattava oikein urakalla.

Kiian kanssa ensimmäinen ohjattu merkkineen oli hyvä mutta toisella oli menossa useamman kerran onnellisesti merkin ohi. Kun kaivoin taskusta haisevan lihapullan (pakastin 2 päivää parasta ennen päiväyksen umpeen menneet lihapullat ja sulatin ne nyt mutta haju oli edelleen sama), löytyihän se merkkikin. Mielestäni olen kyllä tasaisesti palkannut merkiltä mutta Kiia on varmastikin ehdollistunut siihen, kun kaivan palkan taskusta. Tämänhän toki voin tehdä kokeessakin vaivihkaan, jolloin Kiia luulee, että minulla on palkka kädessä. Saimme siis pari oikein hienoa merkkiä ja sitten perään vielä vasemman kapulan. Tunnari oli hyvä luovutuksineen päivineen. Metallinoudossa tuli ravilla takaisin mutta kaukkarit olivat täydelliset. Kaukkarijumppa alkaa kantaa hedelmää. Voi kun se kantaisi vielä koetilanteessakin.

Koska Kuuka oli tässä vaiheessa jo melko väsynyt ja nälkänen ja konsertti sen mukainen, oli minun jätettävä mummokoira treenaamatta ja pakattava kamat autoon ja ajeltava kotiin ruokkimaan yksi nälkäinen suu. Tänä iltana kun ottaisi vielä kaukkareita ja tunnarin luovutusta Superin sekä Kiian kanssa. Nyt painelen paistamaan lettuja!

perjantai 6. joulukuuta 2013

Gremlinin debyytti EVL:ssä

Tämä viikko on ollut varsin poikkeuksellinen. Alkuviikosta nuorimmainen pojistamme oli kuumeessa. Samaisena päivänä iltapäivästä vanhimmainen tuli kotiin hyvin huonovointisena, ja pian syyksi selvisi hra Yrjön ja hänen kaverinsa Ripaskan vierailu. Ensin tätä tautia sairasti Elias, sitten minä ja lopuksi mieheni. Pari päivää siinä meni maatessa. Tänään kuitenkin lähdin Luukaksen kanssa klo 7.30 ajamaan kohti Varkautta itsenäisyyspäivän tokokokeeseen. Serkkuni oli myös tulossa kyseiseen kokeeseen, joten hän lupautui katsomaan Luukaksen perään meidän suoritusvuorojen ajan.

Erikoisvoittajaluokka oli varsin iso. Kilpailjoita oli jopa 12. Varkauden halli sen sijaan oli mukavan lämmin mutta pieni. Tila, jossa muut kilpailijat odottivat vuoroaan ja seurasivat muiden sourituksia, oli melko pieni ja puheen sorina kantautui kehään asti. Pohjana toimi nurmimatto. Varsin passeli koepaikka keskellä talvea, mutta hieman haasteellinen aloittelevalle koiralle.

Minulla oli siis mukana Super. Tämä tiedoksi heille, jotka eivät tiedä ketä minun koirista kutsun Gremliniksi.

Yhdennäköisyys jopa pettävä ;)

Super oli varsin kivassa vireessä, kun aloitimme hommat. Liikkeet tehtiin perinteiseen tapaan kolmessa osassa. Istumisesta saimme kympin. Paikkamakuun alussa Super läsähti jo ensimmäisen ohjaajan käskystä maahan mutta onneksi pysyi sitten siellä. Olimme jonossa neljänsiä. Tämän lisäksi aivan siinä liikkeen alkaessa Super peruutteli perusasennossa. Oli hieman innoissaan. Saimme 7. Seuraaminen oli mielestäni varsin mukavaa. Joitain lyhyitä kontaktinlaskuja mahtui mukaan ja osittain seuraaminen oli tiivistä. Vasemmalle paikalla kääntymisen Super ylikorjasi vinoon. Saimme seuraamisesta 8. Zetan vaihdot olivat istu-maahan-seiso. Onnistuimme kaikissa kolmessa mutta minä hölmö olin aina huitassut kädellä ottaessani koiran mukaan. Siitä pistevähennys. Saimme siitä siis 8. Luoksetulon aloituksessa Super kuulosteli yleisön jorinoita, kun annoin ensimmäisen maahanmeno-käskyn. Ensimmäinen stoppi oli ok ottaen huomioon, että matto oli liukas. Super pysäytti itsensä luistellen. Luoksetulon maahanmeno oli varsin vauhdikas. Super läsähti vauhdista maahan ja liukui matolla ainakin puoli metriä. Saimme luoksetulosta 7. Ruudun merkki oli melko lähellä kehän rajavaa aitaa eli aivan siinä yleisön vieressä. Lähetin merkille mutta Super alkoi katseellaan (tai nenällään) etsiä jotakuta tai jotain yleisön joukosta. Käskin uudestaan merkille. Super jatkoi toimintaansa. Nyt yleisö hiljeni. Käskin kolmannen kerran ja nyt Super lähti merkille mutta meni merkille istumaan. Tästä lähetin ruutuun mutta Super ei pongannut sitä. Jätin leikin sikseen. Ruudusta siis tuli pyöreä nolla. 

Kolmannen osan aloitimme ohjatulla. Merkille Super meni ravaten. Minun olisi pitänyt tässä muistaa hieman virittää paremmin Super merkille käyttämällä kättä taskussa ikään kuin ottaakseni namipalan heittääkseni sen Superille. Tällä tavalla kun teen, Super menee merkille laukalla. Nyt Super hienosti pysähtyi seisomaan merkille ja haki lujalla vauhdilla vasemman kapulan. Vauhdista johtuen käpälät suti kapulan kohdalla. :) Lopussa sivulletuloon olin hölmöyksissäni antanut Superille käsiavun. Saimme ohjatusta 8,5. Ihme maneereja olen taas päässyt itselleni omaksumaan...

Hyppynoudossa kävi hassu kömmähdys. Kisakaveri oli juuri siinä kohdin aidan toisella puolella syöttämässä koiralleen kissanruokaa, kun Super hyppäsi hypyn yli ja alkoi haistella aidalle päin, että mikäs täällä näin hyvälle tuoksuu. Jouduin siis antamaan uuden noutokäskyn. Loppu meni hyvin. Saimme hyppynoudosta 5. Tunnistusnouto oli muuten hyvä mutta Super korjaili kyllä aivan liian monta kertaa otettaan kapulasta. Tämän lisäksi luovutuksessa luovutti huolimattomasti niin, että kapula tipahti minulla kädestä maahan. Saimme tunnarista kuitenkin 7. Kauko-ohjaus alkoi ihan hyvin. Super teki hienosti ensimmäiset neljä vaihtoa (i-s-m-s) mutta kun piti mennä istumaan, Super kävi epävarmaksi... ajatteli varmaan, että kyllähän sen palkan on jo nyt tultava, kun on aina aikaisemminkin jo tässä vaiheessa tullut ja otti useamman askeleen eteen. Lopetin hommat siihen ja annoin palautteen tytölle välittömästi (höpö höpö).

Emme siis saaneet tulosta mutta hetken pettymyksen jälkeen tajusin, että meillähän oli varsin kiva koe. Koepaikka oli Superille uusi ja melko haastava. Tuota paikkamakuun maahanmenoa pitää päästä jossain treenaamaan porukassa. Ei tuu muuten mitään. Zeta oli ihan minun oma moka. Samoin ohjattu nouto. Tuo luoksetulon maahanmeno jätettäessä meni kyllä nyt häiriön piikkiin. Sama ongelmahan minulla on ollut Kiian kanssa, joten varmaan minun on mietittävä, että mikä tässä menee vikaan, kun treeneissä tällaista ongelmaa minulla ei ole. Annanko treeneissä jotain käsiapua yms. siihen alkuun, että koira on paremmin kartalla tai jotain vastaavaa. Metallinouto oli nyt vain ikävä työtapaturma. En kyllä aio treenata tilanteita, jossa kolmen metrin päässä joku syöttää koiralleen jotain ylihyvää herkkua tai heittää vinkupalloa. Tai no joo, treenaan siinä vaiheessa, kun en enää keksi mitä treenata. Tunnistusnoudon nälvääminen oli kyllä mysteerinen mutta voisikohan se johtua siitä, että treeneissä yleensä annan palautteen heti ja nyt kun sitä ei tullut, Super kävi epävarmaksi vai oliko kierrokset kaikesta tästä kivasta noutamisesta vähän liian korkealla? Kaukkareihin on nyt lisättävä toistoja. Emmeköhän me saa paketti aika nopeastikin kasaan. Tuomari antoi hyvin positiivista palautetta. Kehotti jo aloittamaan TK4-kakun leipomisen :)

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Vapaapäivän touhuja

Tänään lähdimme Kuukan kanssa aamusta puistoon leikkimään. Mukana koko karvakorva-armeija. Puistossa heittelin tytöille palloa. Tytöt pääsivät revittelemään oikein kunnolla. Kotipihaan tultuamme otin Superin kanssa kaukkareita muutamia vaihtoja pallopalkalla täydestä matkasta sekä hyppytreeniä pallolla. Kaikki toistot onnistuivat ensimmäisellä yrittämällä. Palkkasin joko ekasta, tokasta tai kolmannesta vaihdosta. Lopuksi tein hieman näyttelytreenejä eli lähinnä sitä mielentilaa. Kummatkin junnut ovat kovin kaljuja, joten siinä mielessä meillä ei ole kyllä saumaa messarissa mutta eipähän tuo treeni pahitteeksi ole, kun ei se messari meidän viimeiseksi näyttelyksi jää. Myös Kiian kanssa tein samanlaisen treenin. Kaukkareita tosin niin, että oli takapalkka ja sen perään pallo, sillä pelkällä pallopalkalla Kiia alkaa kytistää.

Tokoilua Pieksämäellä

Lähdimme eilen vanhempien poikien ja tyttöjen kanssa Pieksämäelle treenailemaan. Paikan päälle tuli myös Oiva ja Hemmo ohjaajineen. Aloitin treenin Superin kanssa. Seuraaminen oli hyvää. Zetassa (seiso-istu-maahan) ensimmäisellä yrittämällä teki ensin istumisen. Toisella yrittämällä sain kaikki jäävät oikein. Super ei myöskään kääntynyt minun perään kulkiessani Supran ohi. Note to self: muista treenata lisää näitä ohituksia, jotta niistä tulee oikeasti varmoja. Luoksetulossa ensimmäinen pysäytys olisi saanut olla napakampi. Muuten ok. Ruudussa meni ensin siinä ihan meidän edessä olevalle sinisille merkille. Otimme häiriömerkin pois ja nyt sain Superin merkille mutta ruudun kanssa oli ongelmia. Super ei meinannut ensin hoksata missä se ruutu oli vaan meni katsomaan zetan merkkejä. Otimme pois toisenkin merkin. Nyt sain Superin hienosti ruutuun mutta kävelyosuudella Super lähti perään toisen käännöksen jälkeen. Kävin viemässä Superin uudestaan ruutuun ja tein kokonaisen kävelyn, jonka päätteeksi kävin palkkaamassa Superin ruutuun. Tämän jälkeen otimme muutaman ruutuun menon ihan läheltä. Tähän väliin teimme hyppynoudon. Meno oli vauhdikas, paluu hitaampi. Niinpä tein muutaman vauhtinoudon metallikapulan kanssa ilman hyppyä. Note to self: lisää varmuutta metallikapulaan. Ohjattua teimme kolme toistoa. Ensimmäisen vasemmalle, toisen oikealle ja kolmannen vasemmalle. Ensimmäisellä Super meinasi hakea keskimmäisen. Tuli kyllä pois kapulalta. Aloitimme alusta. Nyt haki vasemman hienosti. Oikea sujui ongelmitta. Myös seuraava vasen oli vahva esitys. Tunnari oli hieno. Kaukkareissa oli vaikeuksia, koska aloitti taas seisomisella. Aloitimme alusta. Nyt kävi hieman epävarmaksi, joten otin lähempää. Vaihdot onnistuivat hyvin n. 7 metristä. Treenin perusteella Super ei kyllä vielä ole valmis EVL:ään mutta eihän sitä koskaan tiedä, vai kuinka?

Kiian kanssa seuraaminen oli alkuun aika karmeaa. Muistutin Kiialle työmoraalista hieman, ja nyt seuraaminen oli paikkansa puolesta hyvä käännökset mukaan lukien mutta ilme oli huono. Myös zetassa oli ongelmia, kun Kiia jähmi. Sain kuitenkin ehkä viidennellä toistolla zetan suoritettua valitsemillani jäävillä. Luoksetulo oli hyvä. Tästä on kyllä tullut hieno liike. Kiia ei tule täyttä laukkaa mutta laukkaa kuitenkin. Pysäytys on hyvä ja maahanmeno ihan ok. Maahanmeno saisi olla nopeampi mutta kyllä tuokin kelpaa. Kiia ei myöskään vaihda askellajiaan missään vaiheessa. Ruutu oli muuten hyvä mutta merkille mentäessä Kiia kävi tekemässä vieressä olevan hypyn. :/ Teki sen myös toisella ja kolmannella kerralla, vaikka liikkuri siirsi sitä vähän sivumpaa ja seisoi sen takana. Kyllähän pieni ja päättäväinen bordercollie mahtuu sujahtamaan pienen pienestä raosta esteen ja liikkurin väliin ja sieltä sitten merkille. Voi elämän kevät tuota tyttöä. Ruutu itsessään oli ihan ok mutta ei tahtonut mennä ei sitten millään maahan vaan etsi etsimistään namipalaa ruudusta. Otimme sitten sitä ruutuun menoa ihan läheltä. Läheltä homma onnistuu hyvin mutta miksi ihmeessä ei sitten kauempaa. Eikö tarvitse totella vai mitä? Pöh ja pah, sanon minä. Ohjattu sekä vasemmalle että oikealle oli hyvä, ellei erinomainen. Myös tunnari oli erinomainen. Metallinouto oli hyvä, vaikka kapula oli lämmittämättä. Kaukkarit olivat erinomaiset. Tässäpä joutuu nyt miettimään, että kummankohan kanssa sitä oikeasti kannattaa lähteä kokeisiin. Jospa sitten vuorottelen tyttöjen kanssa. Kolikon toinen puoli. Oli kyllä hienoa nähdä taas Kiialta sen tavanomaista suorittamista (hyppyfiksaatiota lukuun ottamatta).

Nancyn kanssa tein vähän rallytokoa ja esittelin Eikalle mummon liikkeitä näyttelyhihnan päässä. Kylläpähän tuo mummeli tuo haasteita messaria varten. Miten ihmeessä saan ajoitettua meidän juoksemisen niin, etten aja kenenkään perään, kun tuolla on niin mahdoton vauhti?

Perussettiä pienesti

Perjantaina lähdin illasta treenailemaan tokoa ihan pienesti. Olin yökkövuorossa yksin, joten aikaa olisi ollut vaikka kuinka paljon. Päädyin kuitenkin tekemään vain ihan muutamia juttuja molempien junnujen kanssa. Vanhan rouvan jätin tällä kertaa matkasta pois. Superin kanssa tein muutaman luoksetulon pysäytykset, ruutua, ohjattua noutoa ja metallinoutoa. Taisinpa tehdä muutaman kaukkarinkin pitkästä matkasta. Sekä Superilla ja Kiialla on nyt jokin päähänpinttymä noiden kaukkareiden aloitusten suhteen: molemmat tarjoavat seisomista, vaikka kuinka käskisin istumaan. Tähän ongelmaan pitäisi päästä pureutumaan. En tosiaan osaa sanoa mistä tämä tulee. Olen koko ajan tehnyt aloituksia jommalla kummalla tasaisesti. Olen aloittanut kaukkareita myös ihan muistakin asennoista kuin maasta käsin. Käskyt minulla on hyvin erilaiset näissä, joten siitäkään se ei voi johtua. Tosin nousevat istumaan, jos muistan antaa käskyn tarpeeksi "kevyesti". Kiian kanssa tein samantyyppisen treenin. Ruudun kanssa tein niin, että vein pallon ruudun taakse. Sain Kiian etenemään reippaalla vauhdilla ja ruudun yli. Ajatuksena siis se, ettei Kiia juoksisi ruutuun haistelemaan. Tätä haisteluhommaa on saatava purettua tehokkaasti. Otin myös hieman lähempää ruutuun menoja niin, että käskin maahan.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Mun tytöt on kultaa - vol2

Sain aikaisemman postauksen johdosta muutamia kannustavia yhteydenottoja. Kiitos ajatuksesta ja kannustuksesta! Tämän innoittamana ajattelin, että minun on varmaan syytä selventää pari ajatusta asian tiimoilta, vaikka tämän blogin tarkoitus ei olekaan avata sielunmaailmaani yleisölle vaan toimia minulle treenipäiväkirjana. Mutta siis asiaan tai niihin ajatuksiin. Monihan minut tunteva tietää, että minulla on neljä lasta, joista vanhin täytti tässä kuussa 19 vuotta. Olen saanut siis olla äiti jo 19 vuotta (nimenomaan saanut olla äiti, sillä lapsia ei tehdä vaan niitä saadaan. Tämänkin olen päässyt ihan omakohtaisesti kokemaan.) Lähes puolet elämästäni olen vaihtanut vaippoja, pyyhkinyt pyllyjä, syöttänyt aamu- ja iltapuuroja, kuunnellut kiukkuja ja kaikkea sitä, mikä kuuluu vanhempien arkiseen aherrukseen. Tästä ajasta olen ollut lähes 10 vuotta yksinhuoltajana. Esikoiseni isä kuoli onnettomuudessa, kun olin raskaana. Näin ollen olen kasvattanut häntä yksin lähes tulkoon ensimmäiset kymmenen vuotta (toki lähipiirini tukemana). Suurin osa ihmisistähän joko tekevät lapset nuorena ja lasten kasvettua nauttivat neli-viisikymppisinä itselleen tärkeistä asioista ja omasta ajasta tai sitten hieman vanhempina, jolloin he ovat voineet toteuttaa itseään haluamillaan tavoilla ennen lasten syntymää. Minun kohdalla tarina ei ole mennyt ihan tavanomaisimmalla tavalla. Olin itse juuri täyttänyt 20 vuotta, kun sain esikoiseni. Opiskeluaikoina, kun opiskelijakaverit lähtivät kaiken maailman opiskelijarientoihin, menin minä kotiin tyttäreni kanssa. En kerro tätä sillä, että olisin silloin kokenut jääväni jostain paitsi. Esikoiseni kasvettua tarpeeksi isoksi (vaikkei hän vieläkään ole kovin iso - hädin tuskin 160 cm ja painoakin aivan liian vähän, jos minulta kysytään - pusi pusi ;) katsoin, että nyt on sopiva aika toteuttaa pitkäaikainen haaveeni ja ottaa itselleni koira. Niinpä Nancy astui elämäämme. Tämäkin on tarina erikseen mutta aivan ensihetkistä lähtien Nancy tuntui omimmalta ja sen myös näki Nancysta. Nancy tunsi myös minut omakseen. Ei itkenyt pätkääkään ensimmäisenä yönä, eikä sen jälkeen. (tähän iso sydän)

Siitä tammikuisesta päivästä tämä kaikki alkoi. Olin aina haaveillut omasta koirasta. Kaverista, jonka hoito- ja koulutusvastuu olisi täysin minulla. Tästä reilun puolen vuoden päästä törmäsin nykyiseen mieheeni, poikieni isään. Vaikka kuinka olin päättänyt, etten enää haluaisi lisää lapsia esikoiseni täytettyä 10 vuotta, toisin kävi. Olemme saaneet kolme aivan ratkiriemukkaan vilkasta ja toimeliasta poikaa. Samalla kuitenkin olen saanut pitää oman haaveeni – eli koiraharrastuksen. Kiitos siitä miehelleni, vaikka hänen huumorintajuaan usein koetellaan. Totta puhuakseni en ole missään muodossa Super Mario (tämä on lähipiirini minulle antama lisänimi - ja nimenomaan i:llä), koska jaksan käydä töissä, pyörittää viisihenkisen perheen arkea (esikoiseni asuu toisella paikkakunnalla ja on omillaan) ja vielä treenata koiriani. Itse asiassa jaksan arjessa paremmin juuri sen vuoksi, että pääsen myös toteuttamaan itseäni edes jollain tasolla. Totuuden nimissä myönnettäköön, että ilman perhevelvoitteita meno saattaisi olla vieläkin hurjempaa. Kesäisin varmaan asuisin metsässä ja jos olisin mies, kasvaisi minulle pitkä parta vaelluksieni aikana :)

Minulle sanotaan usein, että enkö voisi joku ilta vain istua alas ja katsoa telkkua rauhassa. Tottahan toki, jos fiilikset olisivat sen suuntaiset mutta usein ne eivät ole. Kyllä minä mieluummin lähden metsään tai treenikentälle. Jokainen taplaa tavallaan. Toiset rentoutuvat televisiota katsoessa, toiset punttisalilla, toiset metsälenkillä (tai tokotreeneissä) koirien kanssa. Jotkut puolestaan sanovat, että kannattaisi pitää taukoa kokeista tai olla treenaamatta niin tavoitteellisesti. Itse koen, etten treenaa ”tavoitteellisesti” siinä mielessä, mitä ehkä sanalla nykyään tarkoitetaan. Onhan minulla kotona jo 6-vuotias bordercollietyttö, joka ei vieläkään ole valio missään lajissa. Onpahan minulla pian viisi vuotta täyttävä bordercollietyttö, joka ei vieläkään ole kisannut EVL:ssä. Tottahan toki minulla on tavoitteita ja siinä mielessä treenaan tavoitteellisesti mutta missään vaiheessa en tee tätä hampaat irveessä. Tavoitteet eivät asetu koskaan etusijalle. Itse näen niin, että harrastusten on tarkoitus tuoda enemmän hyvää mieltä ja energiaa kuin stressiä. Kertaakaan en ole mennyt treenikentälle, jos fiilis on huono. Silloin lähdetään metsään latautumaan.

Kokeet ovat minun mielestä osa tätä harrastusta. Minulle kokeet ovat tilaisuus päästä mittaamaan koiran koulutustasoa. Koetilanne näyttää sen, osaako koirani todella sille opettamani asiat. Tuomarilta saan virhelistan, jota sitten alan työstää. On selvää, että minua harmittaa, jos koe menee huonosti. Kun kokeeseen ilmoittautuu, kaipa sitä toivoo siinä onnistuvansa. Onneksi pettymys on käännettävä voitoksi ja opittava virheistään. Erityisesti pk- ja tokopuolella minusta on hienointa se, että voimme puhua edelleen kokeista, eikä kilpailuista. Kaikilla kokeeseen osallistujalla on yhtäläiset mahdollisuudet saada se ykköstulos ja sen saadakseen kenenkään ei tarvitse olla sinua huonompi. Tämän lisäksi koen, että koiraharrastus on parhaimmillaan sitä, kun voi oikeasti iloita itselleen ventovieraan ihmisen onnistumisesta, saatika sitten oman treenikaverin tai ystävän. Viimeksi, kun olin tokokokeessa Pieksämäellä, yksi koirakko valioitui ja kyllähän sitä piti käydä halauksin onnittelemassa ohjaajaa, vaikka en ollut koskaan aikaisemmin tavannut kyseistä ihmistä. Kokeet ovat minulle myös tapa irtautua arjesta, tavata eri ihmisiä… Kaipa sitä hakee sitä jännitystäkin kokeista. Mutta kuten jo sanoin, jokainen taplaa tavallaan. Tämä on minun tapani.

Ja sitten eiliseen treeniin. Koska perinteeksi muodostunut messari lähestyy, sen innoittamana päätin sitten eilen treenata hieman sitä näyttelyhihnassa juoksemista. Kiia pyrkii nyt koko ajan iloisesti tokottelemaan (lue: tekee häntä tötteröllä seuruuta) ja Super sen sijaan lahnailee. Kiian kanssa otin rauhoittumisharjoituksia (katse eteenpäin ja häntä alas). Osaa kyllä, kun malttaa. Superin kanssa sen sijaan otin piristysruisketreenejä. Hihnan kanssa juostiin lujaa edessä olevalle palkalle. Saapa nähdä tuottavatko tulosta nämä minun treenit. Tämän lisäksi tein Superin kanssa etupihalla heikossa valaistuksessa hyppytreeniä baby noutokapulan kanssa. Kyllähän tuo pölhö edelleen aivan turhan korkealle hyppää esteeseen nähden. Kapulan kanssa hypystä häviää osittain myös se eteenpäin suuntautuminen mutta haenkin nyt näillä treeneillä Superille oikeaa mielentilaa hyppyihin. Super on osoittanut pääsevänsä fyysisesti esteen yli mutta haluaisin Superin suorastaan himoitsevan metristä. Kiia voisi käydä kuiskuttelemassa muutaman boostaavan taikasanan Superin superisoihin hörökorviin.

PS. Eilisen päivän arvoitus kuuluu näin: Syy koirien hiljaisuuteen kotiin tultaessa on mitä luultavimmin
a) koirat nukkuvat niin sikeästi, etteivät kuule kotiintuloani
b) olohuoneen lattialla on ripulipaska
c) koirat ovat vihdoinkin oppineet hillitsemään iloaan, jonka isäntäväen kotiintulo heissä synnyttää.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Kun siipi on maassa...

Kun siipi on maassa, on onni omistaa hyvä ystävä ja koirat. Viime aikoina olen saanut osalleni paljon murhetta ja surua kannettavaksi. (Uteliaille tiedoksi, että pojat ja mieheni voivat hyvin, emmekä ole yrittäneet viidettä lasta. Tämän enempää en lähde ruotimaan yksityiselämääni sosiaalisessa mediassa. Tila tulee olemaan pitkä, ja tämä suru on käsiteltävä pala palalta ajan kanssa.). Sosiaalisessa mediassa, lähinnä tuolla Facessa, pyöri juttu loppuunpalamisesta koiraharrastuspuolella. He, jotka seuraavat tätä blogia, ovat varmaan huomanneet, että treenaan koirieni kanssa paljon mutta syy siihen on pitkälti jossain muualla kuin tavoitteissa. Kun puuhastelen koirieni kanssa, saan pistettyä aivoni narikkaan. Aika ikään kuin unohtuu, ja voin keskittyä vain näihin minun hullunkurisiin otuksiin. He ovat minun pakokeinoni arjen pienemmistä ja isommista murheista. Niinpä taas eilen suuntasimme lenkin jälkeen Peurungan parkkipaikalle treenaamaan. Lenkin loppuvaiheessa alkoi sataa räntää vaakasuoraan mutta eipähän tämä meitä karpaaseita haittanut. Parkkipaikka on valaistu mutta kuten kuvista näkyy, en lähtisi sitä luonnehtimaan täysin valaistuksi treenipaikaksi. Sijoitin ruudun valaisimen alle, jotta tytöillä olisi edes jonkinlaiset edellytykset nähdä se vallitsevasta pimeydestä ja lumisateesta huolimatta.

Siellä se ruutu häämöttää

Aloitin treenin Kiian kanssa, vaikka niin olin uhonut pitäväni taukoa. Mutta toisaalta, jos Kiia vallan kiljuu nähdessään tokotarvikkeet, niin eikös se ole merkki siitä, että tyttö hyvinkin halukas työstämään jotain pientä kivaa. Sen verran halusin kuitenkin muuttaa treeniä, että teen nyt niistä lyhyempiä. Aloitimme zetan seuraamisella. Kiia seurasi zetan kahteen kertaan aivan täpönä. Todella loistavaa työskentelyä. Ei sitten kertaakaan tsiikaillut merkkejä. Pusi pusi, Kiia. Tämän jälkeen teimme muutaman merkin (tai itseasiassa en muista teimmekö Kiian kanssa merkkiharjoitusta laisinkaan). Ruutua teimme yhden merkiltä ja loput lähempää. Vein pallon palkaksi ruutuun, jotta saisin Kiian sinne suoraan ilman haistelua. Aivan lopuksi harjoittelimme ruudun paikkaa namipalkalla. Ennen autoon laittamista tein yhden kaukkareiden aloituksen istumisella. Tässä sitten tuli illan ensimmäinen virhe. Kiia nyt jostain syystä tarjoaa koko ajan sitä seisomista silloin, kun olen kisamatkassa. Pitänee nauhoittaa omat käskyt ja kuunnella niitä tarkkaan. En nimittäin keksi mistä moinen virhe oikein tulee. Kotona ennen lenkille lähtöä teimme muuten triplatottelemattomuustreenin, jossa Elias, Tuomas ja mieheni käskivät vuorotellen koiria maahan, eivätkä ne totelleet. Mieheni oikein tuli siihen kovasti komentamaan mutta Kiia oli hievahtamaton ja istua napotti vierelläni. Olkoonkin, että tehostin tätä pitämällä namia kädessä. ;)

Myös Superin kanssa aloitin zetan törppöjen seuraamisella. Nyt oikealle käännökset alkavat olla huomattavasti parempia. Tämän jälkeen teimme merkkejä (minulla oli neljä merkkiä eli zetan törpöt merkkeinä). Nyt Superilla oli jo aika kivasti vauhtia niissä. Neljännellä merkillä meni kyllä ensin maahan. Toisella yrittämällä kävi istumaan. Kolmannella yrittämällä seisoi. Tästä lähetin ruutuun mutta Super ei sitä heti löytänyt. Otin lähetyksen vähän lähempää ja nyt ruutu löytyi. Teimme tämän jälkeen vielä muutaman lähilähetyksen palkalla. Teimme myös luoksetulon stoppeja - sekä seisomista että maahanmenoa. Nuo seisomisethan ovat olleet meidän kompastuskivi mutta nyt ne alkavat näyttää todella hyviltä. Superille ei oikein tehoa takapalkka. Kiertämistreenit ovat olleet Superista kivoja mutta viime aikoina olen treenannut heittämällä lihapullan puolikkaan Superin taakse. Super tulee kivalla vauhdilla, pysähtyy napakasti ja saa palkan. Katsotaan saammeko tästä koevalmiin liikkeen miten nopeasti. Ai niin, tein muuten Superin kanssa zetan pysäytyksiä. Superhan hienosti tekee kaikki jäävät mutta tahtoo kääntyä minun perään, kun menen ei-totutulta puolelta Superin taakse. Tätä on nyt treenattava ahkerasti ja vaikka ihan siellä kotona. Illalla kotiin tultuamme tytöt saivat tehdä vielä paikkaistumisen sen ajan, kun laitoin ruoat kuppiin.

Ruutu löydetty by Super

Sen lisäksi, että minusta on kiva treenata koirieni kanssa, nautin myös niiden kanssa lenkkeilystä. Minusta on tärkeää, että koirat saavat nautiskella pitkistä lenkeistä haistellen ja tuusailen omiaan.Tässäpä yksi kuva tältä syksyltä.

Höröski

Olen myös miettinyt, että mitäköhän alan tehdä seuraavan koiran kanssa. Nancyn kanssa olen päässyt opettelemaan kaiken uutena ja se on ollut hieno tutkimusmatka se. Nyt Kiian ja Superin kanssa asiat eivät ole olleet ihan niin uusia minulle, vaikkakin molemmat koirat ovat tyystin erilaisia kuin äitinsä ja sillä tavalla tuoneet minulle uusia haasteita kuvioon. Superin kanssa olen päässyt tutustumaan hakuun. Kehittyäkseni tässä hommassa ja ennen kaikkea löytääkseni jutun punaisen langan olen ajatellut, että voisin kerrankin yrittää syventää osaamista jollakin alalla, jolloin minun pitäisi tehdä valintoja. Työssäkäyvänä, perheellisenä ihmisenä aikaresurssit ovat rajallisia. Vaikkakin olen uskotellut kaikille, että minulla on enemmän aikaa vuorokaudessa kuin muilla ihmisillä keskimäärin, niin se ei pidä paikkansa. Toisekseen en ole ihan satavarma, pystyykö koira omaksumaan hirveän määrän uutta tietoa useammasta lajista samanaikaisesti vai pitäisikö sitä keskittyä lajiin kerrallaan. Siinäpä pähkinää purtavaksi. Joka tapauksessa olen miettinyt, että tokoa en jätä. Niinpä aionkin opettaa seuraavalle koiralleni heti pennusta lähtien ainakin seuraavat asiat: 1) metalliesineet (aloitetaan vaikkapa lusikalla), 2) tunnari, 3) ohjattu nouto, 4) ruutu ja 5) kaukkarit. Kontakti- ym. treenin lisäksi otan nämä viisi asiaa heti repertuaariin mutta AINA leikin avulla.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Tottelemattomuusharjoitus

Olen jo varsin hyvin toipunut lauantaisesta järkytyksestä. ;) Tullut myös tulokseen, ettei tuo meidän suoritus nyt loppupeleissä kovin ihmetystä herättävä ollutkaan. Paikkamakuun jumppaa kun on nähty aikaisemminkin. Zetan istuminen epäonnistui ennakoinnin vuoksi. Luoksetulon maahanmeno jätettäessä epäonnistui, koska en osannut pitää huolta Kiian vireestä eli saada Kiia mukaan sataprosenttisesti. Seuraamisessa on koko ajan ollut ongelmia erityisesti koesuorituksissa. Ohjatussa Kiia kun päättää jotain, niin se päättää. Ei tämäkään tule yllätyksenä. Metallinouto on aina ollut inhokki nro 1, joten ei minulla ole syytä pyöritellä silmiäni. Kaukkareiden maahanmenon ongelmat jätettäessä tulivat yllätyksenä mutta toisaalta en taaskaan pitänyt huolta koiran vireestä. Olimme päivällä käyneet pitkän metsälenkin. Koe oli kestoltaan todella pitkä. Minun olisi pitänyt muistaa kaksi asiaa: a) viedä koira välillä autoon ja b) pitää Kiian virettä silmällä. Olen jotenkin aina laskenut tuon tytön turbomoottorin varaan mutta nyt taisi tulla ylimitoitettua sen tehot.

Ja eilen harjoittelimme tottelemattomuutta. Iltalenkin jälkeen otin sekä Superille että Kiialle EVL:n paikkamakuun aloituksia niin, että mieheni huuteli (pusi pusi) useampia maahan-käskyjä. Hän oikein innostui varioimaan ja todella komentamaan koiria maahan. Super erehtyi kerran. Kiia useamman mutta loppujen lopuksi sain heidät olemaan tottelemattomia Teemulle. Hullunkurinen harrastus. Minun pitäisi keksiä tähän liikkeeseen jokin todella selkeä apu. Voisiko se olla esim. sellainen, että muiden käskyjen aikana pidän kättä nyrkissä ja sitten kun tulee oma vuoro, aukaisen nyrkin? Vinkkejä otetaan vastaan.

Tottelemattomuustreenin lisäksi tein Superin kanssa kaukkareita noin 30 cm päästä. Superilla tahtoo olla intoa sen verran, että se suorittelee vaihtoja omatoimisesti. Nyt pitää kiinnittää tähän huomiota. Vaihtojen tekniikka onnistui tuolta matkalta. Kisamatkaa se ei vielä kestä mutta hitaasti hyvää tulee.


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Tilinteon aika

Keskiviikkona kävimme treenailemassa Jyskässä tokoa molempien tyttöjen kanssa. Ei kummempaa kerrottavaa treenistä. Eilen tein Superin kanssa lenkin jälkeen hyppytekniikkaa 150-grammaisen kapulan kanssa. Ei ongelmia mutta ongelmia tulikin sitten oikein roppakaupalla Kiian kanssa tokokokeessa.

Menimme paikan päälle hyvissä ajoin eli 13:45. Kokeen piti alkaa 14.30 mutta se alkoi vasta 15.50 eli saimme odotella tovin. Liikkeet oli jaettu viiteen osaan (1. paikkaistuminen ja paikkamakuu 2. seuruu, zeta ja luoksetulo, 3. ruutu 4. ohjattu 5. hyppynouto, tunnari ja kaukot). Olemme olleet tällaisessakin kokeessa, eikä mielestäni meillä ole ollut ongelmia asian suhteen.

Eilisen tokokokeen pisteet eivät päätä huimanneet.

Paikkaistuminen: 10
Paikkamakuu: 0
Seuraaminen: 8,5
Zeta: 6
Luoksetulo: 7,5
Ruutu: 7,5
Ohjattu: 0
Hyppynouto: 0
Tunnari: 8,5
Kaukot: 0

Siis mitä ihmettä? Aivan. Siis mitä ihmettä. Olen sitä itsekin miettinyt ankarasti, että missä mennään vikaan. Tuskin osaamisessa tapahtuu näin lyhyellä aikavälillä noin suuria muutoksia eli nyt ongelma on kyllä jossain muualla. Olen aina ajatellut, että Kiiaa ei tarvitse "buustata" kokeisiin, koska koira nauttii tekemisestä niin paljon, niin se kyllä menee sillä sen kokeen läpi. Ongelmana tietty se, että koira nauttii tekemisestä mutta ei pyri miellyttämään minua. Se ei myöskään paineistu minusta, enkä minä eilen nollattuamme paikkamakuun ollut enää kovin jännittynyt. Oliko tämä sitten syynä epäonnistumiseemme? Eli olin kenties itse liian löysä, enkä skarpannut. Mietittyäni yön yli olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että Kiia on nyt kisannut useamman kokeen perä perään ja päässyt varmaan oppimaan, ettei koetilanteessa tulekaan palkkaa. Eli en ole tehnyt palkatonta treeniä Kiialle, ja nyt Kiiaa ei vain napannut homma. Väitettäni nimittäin tukee se ajatus, että poistuttuamme kehästä kaukkareiden jälkeen teimme kaukkarit sataprosenttisen hienosti täydestä matkasta ja ilman suullisia käskyjä! (En tosiaan voinut käskyttää suullisesti, kun kehässä oli vielä yksi kilpailija.) Erona koetilanteeseen oli se, että nyt takana oli palkka, ja Kiia tiesi sen.

Jos Kiialla olisi enemmän miellyttämisenhalua, se pyrkisi olemaan minulle mieliksi ja palkattomuus saattaisi tehdä siitä vain epävarman. Näin ainakin homma meni Nancyn kanssa. Tämän ymmärrettyäni osasin palkata Nancyn "leipomalla" sitä ja kertomalla suullisesti kehuen, kuinka hieno hän olikaan, vaikka sitä nakkia tai palloa ei tullutkaan. Kiian kanssa homma menee vähän toisin. Ensinnäkin tämä minun "sylikoirani" ei pidä siitä, että sitä lääpitään, kun tehdään töitä, eikä se myöskään paineistu palkattomuudesta tai minun jännittämisestä. Minun ei siis tarvitse purkaa painetta. Mitä minun pitäisi sitten tehdä? Rakentaa ne liikkeet kestämään palkattomuutta. Suunnitelmani on seuraavanlainen. Alan treenata edelleen kolme kertaa viikossa mutta nyt teen lyhyitä treenejä, joissa treenaan korkeintaan kolmen liikkeen osa-alueita. Lopussa iso ja hulvaton palkka. Jotain positiivista eilisessä kokeessa kuitenkin oli. Kiia oli hanskassa koko ajan eli kyllä tuonkin kuumakallen saa latistettua tylsällä ja monotonisella ohjauksella. (Lukijat, lukekaa lausahdukseni takaa ironiaa...)

Eilisen kokeen mokat olivat siis tässä:
Paikkamakuu: Olimme neljänsiä rivissä. Kiia meni toisen ja kolmannen käskystä maahan ja nousi sieltä itsenäisesti istumaan. Note to self: tähän tarvitsemme häiriötreeniä + kokeilenkin nyt sitä, että katson koiraan. Opetan sille, että jos suuni ei liiku, ei tarvitse mennä maahan. Nythän käännän kokonaan kasvoni pois Kiiasta ja näin ollen Kiian on vaikea tietää, kuka se siellä käskyjä huutelee.
Seuraaminen: Seuraamisessa oikealle käännöksissä pakka hajosi hetkeksi. Kiia siis jatkoi matkaa 1-2 metriä suoraan, kunnes hoksasi, että akkahan on tuolla ja tuli takaisin sivulle seuraamaan. Muutoin seuraaminen oli ihan ok.
Zeta (istu-seiso-maahan): Istuminen nollille, sillä Kiia ennakoi jäävän ja jäi seisomaan, annoin käskyn mutta koska istumiseen tulee huomaamaton jalka-apu, en saanut Kiiaa istumaan.
Luoksetulo: Maahanmenoon jätettäessä tarvittiin kaksi käskyä. Kiia katseli muualle, kun liike alkoi. Eli jo tässä kohdin oli havaittavissa sellaista "ei voisi vähempää kiinnostaa nää hommat"-fiilistä. Pohja ei siis ole tarpeeksi vahva. Maahanmeno stoppina olisi saanut olla hieman nopeampi.
Ruutu: Meni hienosti ruutuun mutta haisteli ruudussa, jatkoi haistelua sinnikkäästi, kun käskin maahan ensimmäisen kerran. Toisella puolikkaalla (maaaaa--) käskyllä meni sitten maahan. Tähän nyt sellaista treeniä, että palkka on selvästi näkyvillä, ettei Kiia tarvitse etsiä sitä. Kokeissa kun esim. palloa ei näy, tietää, ettei sitä siellä olekaan. Erikseen jatkamme maahanmenotreenejä asian tiimoilta.
Ohjattu nouto (vasen): Mielestäni Kiia hienosti merkkasi vasemman kapulan mutta sitten kun sain lähettää tytön merkille, lähti sinkoamaan suoraan keskimmäiselle kapulalle. Onneksi sain pysäytettyä merkille mutta Kiia oli jo tässä vaiheessa päättänyt hakea keskimmäisen kapulan. Tähän virheeseen en kyllä nyt keksi syytä.
Hyppynouto: Varasti esteelle liikkurin käskystä, meni kapulalle, haistoi sitä ja tuli takaisin ilman kapulaa. Olisi pitänyt antaa toinen noutokäsky tähän mutta samapa se. Tähän note to self: metallikapulalle vahvaa motivointia lisää
Tunnari: Vähän korjaili otetta kapulasta, muutoin hyvä tunnari.
Kaukkarit: Ei mennyt maahan jätettäessä edes kolmannella käskyllä. Voi per#¤%&/()le!

tiistai 19. marraskuuta 2013

Toko on palastelua

Eilen lähdin tyttöjen kanssa palastelemaan muutamia liikkeitä Vihtavuoren kentälle. Ennen lähtöä tein Superin kanssa hyppytekniikkaa sen 5 edestakaisen hypyn verran. Kiian kanssa aloitimme ihan ohjatun noudon kapulan noudolla. Heitin siis kapulan ja pyysin tuomaan. Tällä tavalla sain treenattua pelkästään kapulan luovutuksia. Myös metallinoudon kanssa teimme kolme toistoa hienolla palkalla. Tästä siirryimme tekemään luoksetulon ensimmäistä stoppia. Stopin jälkeen Kiia pääsi takapalkalle ja kun sieltä lähti tulemaan luokse, niin käskin vielä maahan. Teimme myös yhden suoran luoksetulon, sillä nyt taas Kiia meinasi ennakoida ensimmäistä stoppia. Tähän väliin otin sitten kaukkareiden aloituksen täydestä matkasta niin, ettei Kiia nähnyt, kun piilotin takapalkan. Ensimmäisellä istu-käskyllä Kiia nousi seisomaan. Käskin tästä istumaan ja teinpä sitten pari vaihtoa perään ja vapautin palkalle. Kiia ei meinannut uskoa korviaan. Siis mitä täh? Onko täällä muka jossain palkka mutta lähti sitä sitten etsimään. Olipahan hyvä opetus Kiialle. Tein tällaisia aloituksia/lyhyitä sarjoja täydestä matkasta yhteensä neljä kappaletta ja kolme viimeisintä onnistuivat ongelmitta. Olin aina sopivasti esim. Kiian syöksyessä pallon perään piilottanut jonnekin kentän laidalle takapalkan. Otin näitä kaukkareita eri kohdissa kenttää, jottei Kiia ehdi oppia, että tässä kohdin tehdään nyt kaukkareita. Tein Kiian kanssa myös paljon oikealle kääntymisiä. Olen onnistunut hävittämään naksun, joten merkkaaminen oli jossain määrin vaikeaa. Pitänee käydä ostamassa uusi. Teimme myös merkkiä ja ruutua. Ruutua jopa niin, että Kiian ja minun välillä oli jalkapallomaali. Eipähän tuo tuota ihmetellyt... Luulin olevani kenkku mutta kumpikaan tytöistä ei noteeranut maalia välissämme vaan lähtivät hienosti ruutuun.

Superin kanssa tein pitkälti samantyyppisen treenin. Luoksetulon stoppeja vahvistan heittämällä lihapullan taakse. Maahanhan Super menee super nopeasti mutta tuo stoppi saa vielä terävöityä. En myöskään tehnyt Superin kanssa noita kaukkareita. Pohjustetaan ensin tekniikka kotoa käsin ja siirretään se sitten kentälle.

Nancyn kanssa teimme taas rallytokoa. Nancy on kyllä ehkä maailman ihanin mummotokokoira ikinä.

maanantai 18. marraskuuta 2013

EVL2

Kävimme torstaina treenaamassa tokoa pikaisesti ennenkuin pimeys laskeutui Laukaaseen. Ihan ok treeni oli Kiian kanssa. Superin kanssa en ehtinyt hirveän pitkälle mutta ei siitä sen enempää. Perjantai-ilta menikin juostessa.

Lauantaina lähdimme tyttöjen kanssa Pieksämäelle tokokokeeseen. Ennen paikkaistumista ja -makuuta seuruutin Kiiaa pitkät pätkät, jotta saisin tytön enemmän työmoodiin. Olemmehan nähneet, että Kiia on tällainen "onnistuu toisella kerralla" -koira. Paikkaistumisesta tuli 9,5 ja paikkamakuusta 9,5. Hyvillä mielin seuraavaan erään. Tein kaikki liikkeet (seuraaminen, zeta (maahan-istu-seiso), luoksetulo ja ruutu) läpi kertaalleen pihalla. Kyllä se ainakin siellä osaa. Seuraaminen oli muuten ihan ok mutta oikealle käännökset olivat huonoja. Kontakti herpaantui joka ikisellä oikealle kääntymisellä. Ahdistavaa. Tätä on nyt treenattava ja tehokkaasti! Saimme kuitenkin seuraamisesta 8 ja se on aika hyvin Puraselta.

Zetassa Kiia teki kaikki jäävät oikein. Saimme siitä 9. Luoksetulossa eka stoppi olisi varmaan saanut olla vieläkin napakampi ja maahanmeno nopeampi. Saimme siitä 8. Ruudusta saimme 8. Ei ylimääräisiä käskyjä, eikä minun silmään mitään mutta enpähän minä tiedä, mitä se siellä teki, kun olin Kiiaan selin. Saimme ruudusta siis 8.

Tämän jälkeen taas pihalle tekemään ohjattu molempiin suuntiin, metallinoutoa kerran (ja tässä kohdin lensin sitten täysin selälleni riehuessani ja löin pään maahan), tunnaria kerran ja kaukkareiden aloituksia. Kaikki ihan jes.

Sitten kehään. Ohjatussa saimme vasemman, jonka Kiia haki hienosti mutta luovutuksessa hyppäsi sitten sivulle siirtyessään vähän vasten. Saimme 7,5. Tämä treenin alle! Metallinoudossa olisi varmaankin saanut olla hieman nopeampi. Sivulletulossa samankaltainen hyppy kuin ohjatussa mutta ei vasten. Saimme 8. Tunnarissa nosti ensin oman, tiputti sen, haisteli yhtä kapulaa, nosti taas oman ja toi sen minulle. Saimme 7. Tässä vaiheessa minulta alkoi loppua happi. Ajattelin (mikä typerys!), että kyllähän Kiia nyt ne kaukkarit handlaa. Jos nousee ekalla seisomaan (vaikka pitäisi istua), annan vain toisen käskyn ja menetän siten yhden vaihdon mutta kyllähän ne muut vaihdot menevät hienosti. Mitä vielä! Ensimmäiseen istumiseen tuli kaksi käskyä, vaikkakin Kiia lähti nousemaan pienellä viiveellä jo ensimmäisestä käskystä. Johonkin toiseen vaihtoonkin tarvittiin kaksi käskyä. Tämän lisäksi Kiia otti useamman askeleen eteenpäin! Huokaus. Etenemä oli reilu ja siihen kun kaupan päälle saimme vielä kaksi ylimääräistä käskyä, ei pisteitä enää ollut jaossa. Saimme siis kaukkareista nollan. Voi sun...

Teimme siis kakkostuloksen 230 pisteellä. Lohduttavaa tietysti on, että tulos tuli ja vieläpä kakkonen. Eli ei me ihan niin mahdottoman surkeita olla, emmehän?

Kokeen jälkeen tein Superille kaikki EVL-liikkeet läpi. Super suoriutui oikein hyvin. Ainoastaan kaukkareissa ei vielä kestä ihan 15 metriä. Vaihdot onnistuvat nyt 10 metristä, ja silloinkin pienellä etenemällä (n. 30 cm). 

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Viri-viri-tööt-tööt

Nyt on sellainen todellinen viri-viri-tööt-tööt olo, etten jaksa raportoida eilisiä tokotreenejä Kiian ja Superin kanssa Jyskässä. Kiia teki kaksi virhettä: yhden luoksetulossa, toisen ohjatussa. Luoksetulossa lähti Jonnan käskystä ja ohjatussa haki taas väärää kapulaa mutta seuraavat kaksi toistoa menikin jo nappiin. Onnistumisprosentti huimat 66%. Muut hommat menivät ihan ok. Seuraamista tein lelupalkalla ja kas kummaa, ei enää törpöt kiinnostaneetkaan. Miten minä niin olin taas tämän unohtanut?

Superin kanssa tein naksun kanssa oikealle kääntymisiä. Luoksetulossa tein molemmat stopit sekä yhden vauhtiluoksetulon. Ruutua ja ohjattuakin tuli tehtyä. Kuten myös tunnaria ja metallinoutoa. Kaukot jätin siis väliin. Ai niin, muistinpa harjoitella zetan stopeista liikkeellelähtöjä.

Mutta joo... Nyt pistän koneen kiinni ja painelen kotiin. Illasta taas juoksulenkille ja kaukkarijumppaa. Saavatpa istua nököttää paikkaistumisenkin sen ajan, kun laitan tytöille pöperöt kippoon.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kiian tokokoe ja Superille hyppytekniikkaa

Aamusta lähdimme Kangasniemelle isänpäivätokokokeeseen. Jännitystä oli taas ilmassa mutta ei ihan kuolemaksi asti. Tässäpä pisteemme:

paikkaistuminen: 9
paikkamakuu: 8
seuraaminen: 7
zeta: 9
luoksetulo: 6
ruutu - punainen kortti

Aivan. Saimme elämämme ensimmäisen punaisen kortin, koska merkiltä Kiia lähti ilmeisesti tekemään ohjattua noutoa eli siis kaarsi oikealle ja ylitti kehänauhan. Sain Kiian tästä hanskaan (1 ohjauskäsky) ja toisella käskyllä ruutuun (1 lisäkäsky). Loppu meni hyvin.

Paikkaistumisesta saimme 9. Kiia oli hieman kääntynyt piilolle päin. Paikkamakuussa Kiia meinasi mennä viereisen käskystä maahan mutta korjasi itse virheen. Seuraamisessa oli taas sitä törppöjen kyttäytstä. Kaaviona taas megapitkä zeta kolmeen kertaan. Muutamia haksahduksia lukuun ottamatta ihan mallikas seuraaminen Kiiaksi.

Luoksetulossa tarvittiin jätettäessä kaksi käskyä maahanmenoon (ei ollut oikein kartalla) ja sitten eka stoppi oli jossain määrin valuva.

Että silleen...

Kotona teimme Superin kanssa hyppytekniikkaa sen 5 edestakaisin hyppyä 50 sentillä.

Masentaa.

Hakuilua

Eilen pääsimme pitkästä aikaan hakumetsään Superin kanssa. Ajatuksena oli tehdä helppo treeni, joka olisi omiaan nostattamaan itseluottamusta ja sitä maalimiesmotivaatiota. Suunnittelin sellaisen treenin, jossa maalimiehet lähtevät lähtöpaikalta metsään ja vien tässä vaiheessa koiran pois. Ukot menevät etukulmiin ja sieltä sitten etenevät toiselle pistolle.

Super oli aivan innoissaan, kun ukot lähtivät etenemään metsään. Kun ukot olivat piilossa, tulin lähetyspaikalle. Olin ensin ajatellut ottaa vasemman ja suuntasinkin Superia sitten mutta sitten lennosta päätinkin aloittaa oikealta ja käänsin koiran oikealle. Ensimmäisellä lähetyksellä Super jäi jotenkin kiinni sinne vasemmalle, eikä lähtenyt oikein etenemään. Otin pari askelta eteen ja lähetin uudestaan. Taas hieman epäröi, joten otin taas yhden askeleen eteen ja lähetin metsään. Nyt tyttökin pääsi kartalle ja lähti pistolle. Nosti ukon, haukkui muutaman kerran, söi nakin, lähti leikkimään pallon kanssa mutta luopui leikistä, kun näki minun tulevan piilolle. Ajatuksena siis palkata nakilla ja sitten lelulla, jos suostuu leikkimään moken kanssa. Pakottaa ei saa.

Sitten lähetys oikeaan etukulmaan. Super lähti hienosti matkaan mutta sitten lähti työstämään aluetta eteenpäin. En siis nähnyt koiraa (täällä meillä Keski-Suomessa hakumetsät ovat varsinaisia pöpelikköjä) mutta ryske kuului. Ihmettelin kovin, että mitenköhän se sillä tavalla nyt tekee, kunnes alkoi kuulua armoton haukkuminen. Ajattelin, että mitäköhän se nyt on sieltä löytänyt mutta ohjeistukseni oli ilmeisesti sen verran epäselvä, että maalimies olikin kulkenut etukulman kautta sen 30 metriä eteenpäin. Super siis teki hienoa työtä.

Kolmas pisto oikealle onnistui hyvin. Ei ongelmia. Nyt ei ehtinyt aloittamaan leikkiä moken kanssa, kun olin paikan päällä aika nopeasti. Neljännelle ja viimeiselle pistolle halusin ääniavun, koska siinä kohdin maasto oli todella hankalakulkuista. On kosteikkoa, kaatunutta puunrunkoa, tiheää puskaa jne. Ääniavun turvin Super sinkosi maalimiehelle ja kivaa oli. Mielestäni tämä  oli erittäin hyvä treeni. Seuraavan kerran teemmekin haamut siten, että ovat jo alueella ja etenevät syvälle metsään.


Tokotreeneistä kotiin ennen puoltayötä

Perjantaina lähdimme maneesille tokotreeneihin kaikkien kolmen kanssa. Paikan päälle saimme myös vierailevan tähden eli Ronjan. Tein aivan aluksi Kiian kanssa lyhyen, napakan treenin, joka sisälsi seuraamista, zetan törppien seuraamista, muutaman liikkeestä jäävän, luoksetulon stopilla ja palkalle, luoksetulon stopista maahanmeno ja palkalle minun luokse. Teimme myös ruutua. Edessä oikealla oli yksi merkki, jolle sitten Kiian hakeutui. Meni kyllä ruutuun mutta siis kahden merkin kautta. Teimme myös ohjattua ja taisivat onnistua molemmat, jos oikein muistan. Metallinoutoa teimme tasamaanoutona. Vähänhän tuo jää odottelemaan, kunnes nostaa ja tuo. Tähän pitää muistaa tarjota parempaa palkkaa. Tunnareissa karkasi kapuloille Tuijan käskystä. Otin haltuun, kävin seuruuttaa Kiiaa pienen pätkän ja sitten menimme uudestaan kapuloille. Nyt teki hyvän tunnarin. Kaukkareitakin teimme ihan pikkasen. Eka istuminen tuottaa edelleen ongelmia... Ihan läheltä alkoi kuitenkin sujua.

Kiian jälkeen Ronja teki hieman ruutua. Ronja sai harjoitella myös keskittymistä. :) Ronjan jälkeen otin sitten Superin kehään. Tein Superille samantyyppisen treenin kuin Kiialle. Helpotin treeniä siten, että hain sen yhden ylimääräisen merkin pois häiritsemästä. Super tosi meni ruutua tehdessä luoksetulon lähtöpaikalle, kun oli siellä nähnyt (tyhjän) namipala-alustan. Toisella toistolla ruutu onnistui ongelmitta. Ohjatussa karkasi keskimmäiselle kaksi kertaa. Ensimmäinen, vasen, onnistui hienosti. Jouduin käydä näyttämässä  oikean kapulan. Tästä huolimatta meinasi siis toisella yrittämällä hakea edelleen sen keskimmäisen. Kolmannella yrittämällä haki jo sen oikean kapulan. Tunnaria emme tehneet, emmekä kaukkareita. Aivan loppuun teimme nostatetun metallinoudon tasamaanoutona.

Tähän väliin Ronja sitten pääsi tekemään tunnaria useamman toiston, joihin mahtui monta aivan oppikirjan mukaista suoritusta. Hyvä Ronja ja Tuija!

Aivan treenin loppuun tein sitten vielä rallytokoa mummokoiran kanssa. Vähänhän Nancyllä on huono tuo kontakti ja vasemmalle käännökset teetättävät töitä, kun ei tuo kymppi vee enää osaa niin hienosti takapäätään käyttää mitä nuorempana mutta ihanan touhukas hän on edelleen. Saimme treenit lopetettua joskus kymmenen aikaa illalla. Lähdimme vielä heittämään lenksun yhdessä pimeällä juoksutusradalla... ja sitten jäimmekin suustamme kiinni autoilla. Kiitos, Tuija, treeni- ja juttuseurasta! Ihanaa oli nähdä touhukkaan Nämpän touhukas tyttö tokoilemassa.


torstai 7. marraskuuta 2013

Vieraalla kentällä

Tiistaina illasta ajelimme Jyskään meille vieraalle kentälle treenimään tuulen tuiverruksesta huolimatta. Kenttä oli varsin kivasti valaistu, joten päätin ottaa tytöille koko setin.

Teimme siis seuraamista, zetaa, luoksetulon maahanmenoja pari, ohjattua vaikeimman kautta niin, että ruutu oli houkuttimena vasemmalla, ruutua, metallia tasamaanoutona, tunnarin ja kaukkareita. En jaksa nyt lähteä analysoimaan onnistumisia ja epäonnistumisia mutta sen verran voin kertoa, että sunnuntain ongelmat lähtevät ilmeisesti minun äänenkäytöstä käsin. Zetassa seiso -käsky on melko korkea. Samoin kaukkareiden istu -käsky. Kiia taitaa olla aika tarkka äänensävyille eli kuuntelee enemmän tajuutta kuin sanaa. No niin, nyt kaikki fanaattiset koirankouluttajat sanovat, että kyllä sen koiran pitäisi oppia erottamaan itse sanat... joo joo... pitäisikin mutta jos ei vielä osaa, pitää minun ensi sunnuntaina kiinnittää huomiota omaan käskytykseen, että kuinka niitä käskyjä Kiialle huutelen.

Superin kanssa tein pitkälti samankaltaisen treenin. Ohjattua hieman helpotin. Luoksetulossa en tehnyt stoppia laisinkaan. Tunnarinkin taisin jättää väliin karmean tuulen vuoksi. Myöskään kaukkareita en ottanut.

Aivan lopuksi hömpöttelen Nancyn kanssa rallytokojuttuja sellaisen 10-15 minsaa, ja kivaa oli. Välistä sain ihastella Superin Lova-tyttösen tokoilua. Kylläpä tyttö meni nopeasti ja tarkasti ruutuun. On nämä vain ihanan päteviä nämä Superin tyttöset.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Kyllä se osaa... toisella kerralla.

Lauantai meni SBCAKin rotuyhdistystokomestaruuskokeessa kehäsihteerinä. Meidän tiimistä siellä nähtiin Nina ja Freya alokasluokassa. He tekivät aivan loistavan ykköstuloksen 190 pisteellä ja voittivat alokasluokan rotuyhdistysmestaruuden. Paljon onnea tätäkin kautta (face-to-face, Facebookin ja nettisivujen kautta olenkin jo onnitellut :) erittäin päheelle parivaljakolle!

Sunnuntaina lähdimme iltapäivästä Pieksämäelle treenaamaan meidän ryhmä Rämän kanssa. Mukana siis Ekku, Lara, Super, Kiia, Hemmo ja Oiva.

Aloitin oman treenin Kiian kanssa. Ajatuksena tehdä siis kokeenomaisesti eli liikkuroidusti ilman välipalkkoja.

Käynpä tässä liike liikkeeltä läpi. Loppuun teimme paikkaistumisen ja -makuun.

1) Paikkaistuminen: 8, liikuttaa tassujaan, kun menen Kiian sivulle. Kääntyy ikään kuin palkalle. Tähän lisää takapalkkausta.
2) Paikkamakuu: 8, meni maahan Leilan käskystä. Muuten ok.
3) Seuraaminen: 6,5, tsekkasi taas törpöt, edisti välistä n. 20 cm, väljyyttä juoksussa ja sitä perushuttua. Huokaus.
4) Zeta (S-I-M, jonka muutin lennosta S-S-M): 0, teki kaksi istumista ja maahanmenon. Seuraaminenkin oli koheltamista.
5) Luoksetulo: 8, seisominen saisi olla napakampi, maahanmeno oli jokseenkin hidas.
6) Ruutu: 10, ei onkelmia.
7) Ohjattu (oikea): 10, ei onkelmia.
8) Metallinouto: 6, tiputti, nosti ja toi toisella käskyllä
9) Tunnari: 0, ensimmäisellä haisteli, haisteli ja haisteli ja toi väärän! O_o Toistimme, koska liikkurin kapulat olivat pyörineet nakkitaskussa. Tosin Kiia on opetettu haistamaan minun hajun mutta useinhan treeneissä kädet haisevat jo siinä vaiheessa vahvasti myös nakille. Toisella toistolla toi kyllä oman mutta nosteli kaikkia muita.
10) Kaukkarit: 0, ei noussut istumaan vaan ensimmäisellä, toisella ja kolmannella yrittämällä aina vaan seisomaan. Suututti niin, että oli pakko vaihtaa koira.

Eli ei ykköstulosta tiedossa sunnuntain kokeesta. Toisella kierroksella tein neljä ohjattua. Kaikki onnistuivat. Yhden tunnarin, joka oli kuin oppikirjasta. Zetan stopit onnistuivat kaikki ensimmäisellä yrittämällä. Myös seuraaminen oli hyvää ja keskittynyttä. Itse ohjasin Kiiaa toooooooodella eleettömästi ja rauhallisesti. Pitänee vetää koko setti läpi ennen kehään menoa, jos onnistumisprosentti on noinkin korkea toisella kierroksella.

Ja sitten minun vasta-alkaja EVL-koiraan Superiin.
1) paikkaistuminen: 10, non problemi
2) paikkaistuminen: 10, ei ongelmia
3) seuraaminen: 9, oikealle käännökset väljiä (edelleen)
4) zeta (S-I-M): 9, saisi lähteä paremmin mukaan (tätä en ole kyllä tajunnut edes harjoitella)
5) luoksetulo: 8, vähän ennakoi ensimmäistä lähtöä nostamalla pyllyn ylös (pösilö rakas murmelini mun), stopit hyvät
6) ruutu: 7, muuten hyvä mutta nousi seisomaan liikkurin käskystä
7) ohjattu (oikea): 10, :)
8) metalli: 6, tiputti ja nosti mutta ei luovuttanut istualtaan. Kapula jäi laipalleen. Teimme uudestaan ja nyt oli kympin suoritus.
9) tunnari: 10
10) kaukkarit: 6, melkein oman mittansa.

Eli kummankohan kanssa sitä kannattaisi kokeisiin lähteä? ;)



Perjantai-illan pöllöilyä

Perjantaina meidän ALO/AVO-ryhmällä oli kurssin loppukoe, jota tuomaroin. Valitsin linjaksi tiukan mutta en tiukimman. Ajatuksena huomioida ja ottaa huomioon kaikki virheet, joihin voi sääntöjen mukaan puuttua. Tällä tavoin kurssilaiset saavat mahdollisimman realistisen kuvan osaamisestaan. Kyllähän me saimme alokkaassa yhden ykköstuloksen ja avoimessa niitä tuli kaksi. Tosin muun tuloksen saaneet eivät aivan yltäneet omalle totutulle tasolleen. Hienoja koirakoita kaiken kaikkiaan ja ennen kaikkea oli hienoa seurata heidän kehittymistä.

Loppukokeeseen meni se kaksi tuntia, joten en ollut enää mitenkään hyvässä iskussa omiin treeneihin. Niinpä päätin ottaa vain ohjattua ja ruutua. Kiian kanssa otin myös kaukkareita. Aloitimma ohjatulla Superin kanssa ja pieleen meni ensimmäiset kaksi yritystä oikealle. Jouduin käydä näyttämässä kapulan. Nyt onnistui. Vasen onnistui heti. Toinen oikealle onnistui myös. Kuten myös toinen vasen. Onnistumisprosentti 75 ensimmäisellä yrittämällä. Ruutu oli Superilla ihan ok. Vähän hidas minun makuun.

Kiian kanssa treeni oli pitkälti samankaltainen virheineen päivineen. Kaukkarit olivat ihan hyvät täydestä matkasta, vaikkakin hieman sitä vasenta takajalkaa kääntääkin sivuun. Itseäni silti ihmetyttää miten tyttöjen osaaminen voi vaihdella noinkin suuresti. Totta on, että ohjattu tehtiin eri paikkaan ja että tytöillä on juuri tuossa kyseisessä paikassa usein ollut hahmottamisongelmia oikean kapulan suhteen. Se varmaan ikään kuin maastoutuu. Toisaalta, jos ohjatun noudon on onnistunut opettamaan oikein, niin koira kääntyy käskystä haluttuun suuntaan ja lähtee etenemään, kunnes törmää kapulaan. Tällöin näillä hahmottamisongelmilla myöskään koetilanteessa ei ole merkitystä.

torstai 31. lokakuuta 2013

Zeta, ohjattu, luoksetulo... ja mummolle rallytokoa

Minulla meni töissä sen verran myöhään, etten sitten ihan ehtinyt agilitytreeneihin. Niinpä päätinkin mennä kaukalolle treenaamaan tokoa. Aloitin treenin paikkamakuulla. Se on kuule kätevää, kun on kolme koiraa, niin saa paikkamakuuryhmän ihan omista koirista. :) Tosiasiassa treenasin erikseen sanottavia maahanmeno- ja sivulle-käskyjä. EV-luokassahan jokainen koira käsketään erikseen maahan ja perusasentoon. Harjoitukseni tällaisenaan on jopa vaativampi, sillä vieressä olevana käskyttäjänä olen minä itse. Tytöt kuitenkin onnistuivat olla astumatta ansaan. Samalla, kun tytöt olivat paikkamakuussa, kävin hakemassa tavarat autossa ja kävin laittamassa ne valmiiksi kentälle.

Tytöt paikkamakuussa
Aivan aluksi tein taas Nämpän kanssa rallytokoa. Ei mitään kommentoitavaa. Kivaa oli ja se on varmaankin koko jutun juju. Seuraavaksi otin treenin alle Superin. Teimme alkuun jääviä. Alkuun, kun lähdin tekemään niitä itse zetassa, Super alkoi ennakoimaan ja teki jo muutaman askeleen jälkeen istumisen. Tämä tapahtui ehkä kolme kertaa, joten muutin suunnitelmaa ja aloitin seuruuttaa Superia sattumanvaraisesti ja tein jääviä eri järjestyksessä. Saimme varmaan 12-16 onnistunutta toistoa tällä tavalla. Tämän jälkeen teimme itse zetan seuraamista ja hieman oikealle käännöksiä. Näissä kun on rutkasti parantamisen varaa.

Zetan jälkeen siirryimme tekemään ohjattua noutoa. Ensimmäinen oikealle onnistui hienosti. Ensimmäinen vasemmalle meinasi lipsahtaa oikealle mutta sain sitten toisella tai kolmannella yrittämällä Superin vasemmalle. Toinen toisto vasemmalle onnistui hienosti. Kuten myös toinen toisto oikealle. Tämän jälkeen menimme nurmelle tekemään luoksetulon kiertoa. Tästä Super tykkää. Luoksetulon seisomiset olivat valuvat mutta maahanmenot olivat hyvät. Jatkoimme luoksetulon treeniä kaukalon puolella. Nyt yritin takapalkalla. Tämä saa Superin jähmimään. Ei hyvä. Eli vauhti tippuu roimasti. Teinpä sitten stoppeja läheltä pallon kanssa leikittäen. Nämä olivat hyviä. Katsotaan saanko rakennettua hyvät stopit tällä tavalla. Lopuksi tein vielä yhden noudon vasemmalle ja yhden oikealle. Molemmat onnistuivat hienosti.

Samanlainen treeni odotti Kiiaa. Aivan kuten Super myös Kiialla oli alkuun vaikeuksia jäävien kanssa mutta sitten kun tyttö sai korvat auki, onnistumisprosentti hipoi sataa. Teimme myös zetan seuraamista. Tässä minun pitää muistuttaa alussa, että nyt tehdään seuraamista. Ohjatut noudot olivat hienoja. Kiia kyllä tsiikaa keskimmäistä kapulaa mutta jättää sen nyt rauhaan. Jospa tämä tästä lähtisi toimimaan...

Nurmella teimme pylvään kiertoa mutta Kiialla taaseen pallo aiheuttaa megalomaanista jähmimistä Tämänhän minä olen todennut aikaisemminkin. Siirryimme siis suosiolla kaukalon puolella ja takapalkalle. Otin nyt luoksetulon maahanmenoja. Ensimmäinen oli hidas ja puolinainen. Toinen ja kolmas olivat jo nopeampia mutta eivät kuitenkaan läsähtäviä. Näillä mennään. Tein myös seisomisia mutta lyhyeltä matkalta. Aivan lopuksi myös Kiia sai hakea vielä kaksi kertaa oikean ohjatun noudon kapulan, sillä ensimmäisellä kerralla oli hieman ulkona treenistä. Kapulathan olivat valmiina paikoillaan.

Sitten tein pienen testin ja kaivoin kaikki mahdolliset lelut esiin laatikosta ja repusta. Halusin katsoa minkä lelun Kiia valitsee.

Tämän illan lelusaalis

Enpä olisi uskonut mutta Kiia tosiaan valitsi Wubban.Hain myös Nämpän ja Supran autosta ja kysyin myös heiltä heidän lempileluaan. Myös Nämppä valitsi Wuban. En kyllä tiedä johtuiko se siitä, että Kiia oli sitä juuri ylpeänä kannellut ja pallot olivat aivan kuolaisia vai onko se Wubba vaan niin ihana. Myös Super valitsi Wuban. Tosi voihan syynä olla myös se, etten ole pitkään aikaan palkannut Wubballa. Unohdin muuten laittaa mukaan myös meidän hienon reikäpallon. Patukkakin on jossain kadoksissa. Näiden lisäksi pitäisi vielä ostaa tuollainen samanlainen vinkuva pallo mutta lenksulla. Kuvassa on siis tavallinen tennispallo, punainen vinkupallo, vihreä "lussupallo", Wubba, pari narua, narupallo ja vinkuva iso keltainen pallo.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Luovaa tokoilua (+rallytokoa)

Kävimme tyttöjen kanssa tokoilemassa eilen illalla 1,5 tuntia. Nämpän kanssa tein heti alkuun rallytokon alokasluokan kaikkia liikkeitä eli lähinnä siis käännöksiä, spiraalia, pujottelua, maahanmenoa, Nämpän kiertoa, sivulletuloja vasemmalta ja oikealta jne. Mietin vain, että kuinkakohan paljon sitä saakaan rallytokossa käsillä ohjata. Pitänee selvitellä asiaa. Kehuminen ainakin on kuulemma sallittua, jopa suotavaa. Nämppä kyllä teki todella hienosti töitä. Tosin olihan minulla namia kädessä.

Kiian kanssa sen sijaan aloitin treenin rohkeasti tunnarisulkeisilla. Olin vienyt kapuloita kolmeen eri muodostelmaan, jotka voivat olla kokeessa. Itse olin bermunda-kolmion keskellä Kiian kanssa. Kiia teki todella hienot tunnarit jokaisessa muodostelmassa jo ensimmäisellä kierroksella. Matka kapuloille oli tosin vain 2-3 metriä mutta toisaalta se luo oman haasteensa, kun koira helposti säntää kepeille.

Tunnarin eri muodostelmat

Tunnarilta menimme sitten tekemään ohjattua siten, että keskimmäinen kapula olikin vain n. 7 metrin päässä merkiltä. Toisin sanoen koira kääntyessään näki väistämättä ensin keskimmäisen kapulan. Sain tämän harjoitusvinkin Annalta. Ajatuksena on se, että en yritä väistää ongelmaa vaan opetan koiran väistämään ongelman. Harjoitus tehdään siten, että koira viedään merkille, minkä jälkeen käyn näyttämässä sen kapulan, jota on tarkoitus hakea. Aloitimme vaikeammalla eli oikealla. Ensimmäisellä kerralla Kiia yritti mennä keskimmäiselle. Taisipa yrittää sitä toisellakin kerralla mutta kolmannella kerralla jo väisti sen ja haki oikeanpuoleisen kapulan. Tämän jälkeen ei tullut enää yhtään virhettä. Teimme kolme onnistunutta toistoa oikealle ja kaksi vasemmalle.

Ohjatun noudon kapuloiden paikat

Seuraavaksi siirryimme kaukaloon tekemään seuraamista ensin pujottelemalla neljää merkkiä (kuvassa keltainen viiva) ja sitten tekemällä spiraalia ensin oikealta ja sitten vasemmalta käsin. Tämän jälkeen aloimme kiertää ruutua. Välistä lähetin vain merkille, välistä sitten merkin kautta ruutuun ja taas vain merkille. Välistä vapautin suoraan seisomisesta, välistä käskin maahan, kävin palkkaamassa ruudussa ja sieltä vapautus jne. Kiersimme ruutua molempiin suuntiin, jolloin ruutuun mentiin sekä vasemmalta että oikealta. Kiia selvästi tykkäsi tällaisesta leikistä ruudun parissa. Tämän jälkeen tein ruutuun lähetyksiä eri puolilta kenttää. Kiia välistä hakeutui ensin lähimmälle merkille ja sieltä ruutuun ja sitten välistä meni suoraan ruutuun.

Seuruu- ja ruutuleikki

Ruutuleikin jälkeen menimme takaisin tunnareille ja teimme taas yhdet toistot per muodostelma. Kaikki onnistuivat hyvin. Tunnarilta menimme vielä ohjatuille kapuloille. Tein ensin kaksi vasenta, sitten kaksi oikeaa ja vielä yhden vasemman. Ohjattuun tuli siis kaikenkaikkiaan 10 toistoa.

Tein samanlaisen treenin Superille. Onnistumisprosentti tunnarissa oli 83, sillä kerran Super nosti ensin väärän ja sitten oman ja toi sen minulle. Muodostelmana oli tuo "horisontaalinen rivi" eli meille tyystin uusi. Ohjatun noudon sulkeiset menivät aivan kuten Kiiallakin. Ensimmäinen oikealle lähetys meinasi epäonnistua mutta jo toisella kerralla sain käteeni oikeanpuoleisen kapulan.

Seuraamistreenissä spiraalin kierto niin, että merkit jäävät oikealle puolelle, oli alkuun huonoa. Minun on nyt alettava työstää tuota oikealle kääntymistä. Ruutuleikki oli kivaa. Myös Super tuntui nauttivan leikistä. Toinen kierros tunnareilla onnistui 100 %:sti. Samoin ohjatun noudon sulkeiset vol 2.

Treenini ajatus on treenata tyttöjäni uusilla tavoilla niin, ettei me jämähdetä paikoilleen. Nyt kun osaamistaso alkaa olla tietty, niin treeneistä tulee pian turhan tylsiä, eikä koira joudu enää ratkomaan ongelmia. Toko alkaa pian sitten kääntyä rutiininomaiseksi puuhaksi, joka ei enää haastakaan koiraa ajattelemaan. Tänään vain lenkkeilemme ja huomenna onkin aksaa. Aksatreenin yhteydessä onkin hyvä ottaa kaukkareita ja vaikka sitten niitä oikealle kääntymisiä.


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Ohjatun noudon sulkeiset

Olimme eilen Lahdessa näyttelyssä ja oranssin ruusukkeen lisäksi toimme kotiin kaksi uutta palloa, jota piti sitten jo tänään päästä testaamaan. Ovat molemmat todella mieluisia mutta väittäisinpä, että tuo pieni punainen, joka vieläpä vinkuu, on erityisen rakas Superille.

Tyttöjen uudet pallot
Tänään kävimme tekemässä ohjatun noudon sulkeisia Vihtavuoressa. Tein varmaan jotain 6-8 toistoa molemmille tytöille. Alku oli hyvä, sitten taso notkahti ja sitten taisteltiin voittoon.

Kiialla oli ongelmia edelleen oikeanpuoleisen kapulan kanssa. Meinasi hakea keskimmäistä. Aloitimme aina alusta. Loppua kohden saimme onnistuneita toistoja ainakin se kaksi.

Superin kanssa vähän samaa vikaa mutta oli siinä muutakin. Kerran vasemmalle kun piti mennä, tyttö oli menossa oikealle jne. Mutta jatkamme hinkkaamista. Eihän tämäkään asia perille mene, ellei treenaa.

Superin tytöt tahkoavat sellaista vauhtia tulosta tokon puolella, että meillehän alkaa tulla kiire, ellemme halua jäädä tyttärien jalkoihin. ;)

Vakavissaan puhuen tähtään Superin kanssa EVL:n korkkaukseen ensi keväälle. Mahdollisesti jo tammikuussa mutta jos Kiia on silloin hyvässä iskussa ja ykköstuloksia vailla, niin sitten minun pitää panostaa Kiiaan. Kahden koiran kanssa, kun ei voi kisata samassa luokassa.

Liikkuroidun ohjatun ongelma

Perjantaina kävimme tokoilemassa oikein urakalla. Aloitin treenin Kiian kanssa ohjatulla, sillä kentällä oli myös Niina, joka lupautui liikkuroimaan. Teimme varmaan sen neljä toistoa. Ensimmäinen vasemmalle, sitten oikealle, taas oikealle ja lopuksi vasemmalle. Kaikkea siinä ehti sattua ja tapahtua. Kiia ensinnäkin on selkeästi nyt oppinut, että aina haetaan ensin oikea. Tätä vahingossa asennettua kaavaa pitää nyt sitten lähteä murtamaan. Tämän lisäksi Kiia katsoo minua niin tiiviisti, kun liikkuri vie kapulat, ettei tahdo oikein nähdä, missä ne ovat. Tähän teimme ääniavustuksia, jotka auttoivat seuraavalla toistolla. Olen nimittäin huomannut, että kun ohjattua liikuroidaan menee se useammin pieleen kuin esimerkiksi silloin, kun itse vien kapulat. Tällöinhän Kiia katsoo minua ja on jotenkin paremmin orientoitunut kapuloihin. Juttelin tästä asiasta eilen Heidin kanssa ja hän antoi hyvin tarkkanäköisen vinkin. Ongelmanahan ei ole se, että Kiia katsoo minua, kun liikkuri vie kapulat, vaan se, ettei Kiialle ole suunnat vielä niin varmat, että ne onnistuisivat, näki Kiia kapulat tai ei. Ajatuksena siis se, että käskystä koiran on käännyttävä joko vasemmalle tai oikealle ja edettävä niin kauan, kunnes löytää kapulan. Jatkossa siis voisi olla parempi, että veisin kapulat valmiiksi.

Tein Kiian kanssa myös ruutua, maasta sivulle tuloa, luoksetulon stoppeja kerran, yhden läpijuoksun, zetan merkkien kiertoa, liikkeestä jääviä ja metallinoutoa hypyllä. Näissä ei siis mitään kummempaa. Kaukkareissa tuli sitten sellainen mielenkiintoinen ilmiö esiin, että kun lähdin kävelemään takaisin Kiian luo, hyppäsi tyttö taaksepäin takapalkalle. Piti tätä minun kävelyyn lähtemistä ilmeisesti vapauttavana eleenä. Jouduinpa sitten tähän puuttumaan.

Superin kanssa teimme samantyyppisen treenin. Tosin Super esitti merkillä kaikki mahdolliset asennonvaihdot. Oli maahanmenoa, istumista ja seisomista. Super oli kyllä itse hyvin tyytyväinen suorituksiinsa. Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa. Ohjatussa vasemmat menivät paremmin mutta oikealla sitten taas tähyiltiin vieressä olevaa merkkiä, milloin mitäkin. Selvästi päässä raksutti mutta osasi tyttö sitten oikein ratkaista ongelman ja haki oikeanpuoleisen kapulan. Tosin silloinkin kapulalle syöksymällä. Oli vissiin taas vähän ylimääräistä energiaa ilmassa.

Ruutu, seuraamiset, liikkeestä jäävät olivat hyviä. Kaukkareita en tainutkaan tehdä. Tein sen sijaan hyppytekniikkaa taas sen 10 hypyn verran.

torstai 24. lokakuuta 2013

Mun tytöt on kultaa

Tänään saimme erittäin ikäviä uutisia, jotka pistivät kyllä mielen matalaksi. Päätin siitä huolimatta tai varmaankin juuri sen vuoksi lähteä Vihtavuoreen treenaamaan tokoa oikein olan takaa. Niinpä tein kummankin junnun kanssa koko EVL-setin läpi paikkaistumista, -makuuta ja metallinoutoa lukuun ottamatta. Nancyn kanssa teimme rallytokon käännöksiä.

Kiian kanssa teimme siis alkuun zetamerkkien kiertämistä. Tyttö oli kyllä hyvässä vireessä ja teki todella hienoa seuraamista. Stopeissa kaksi ensimmäistä toistoa meni pieleen. Yritin tehdä seisomista ja Kiia tarjosi istumista. Kolmannella kerralla saimme tehtyä seisomisen, maahanmenon ja istumisen. Nyt Kiia oli hyvin kuulolla. Luoksetulon stopeista seisominen onnistui hienosti. Tein ensin seisomisen ja vapautin palkalle. Sieltä sitten maahanmenon. Ensimmäinen maahanmeno oli hieman puolinainen. Kiia jäi kyttäämään. Toisella toistolla palkka oli takana ja nyt sitten maahanmeno onnistui ongelmitta. Ruutuun meno oli hyvä. Merkit myös. Ohjatussa ensimmäinen nouto oli oikealle. Meinasi ensin lähteä keskimmäiselle, joten aloitimme alusta. Nyt toisella kerralla onnistui. Toinen nouto oli vasemmalle. Ei meinannut pongata sitä vaan meinasi mennä kentän reunalla olevalle merkille mutta lähti sitten itsenäisesti hakemaan vasenta kapulaa. Kolmas toisto oli taas vasemmalle. Nyt onnistui ongelmitta. Neljäs toisto oli oikealle. Onnistui hyvin. Sitten teimme tunnarin. Tämä oli oppikirjasuoritus. Hyvä Kiia! Teimme myös kaukkarit täydestä kisamatkasta ja ne onnistuivat täysin. Super hyvä Kiia! Lopetimme treenin ruutuun. Kyllä Kiia osaa mammansa mieltä piristää.

Tein samanlaisen treenin Superin kanssa. Seuraaminen oli nyt todella hyvää. Myös zetan kaikki stopit olivat napakoita ja onnistuivat ensimmäisellä yrittämällä. Luoksetulon stoppi oli hyvä siitä vauhdista, mitä Superkin tulee. Maahanmeno oli loistava. Ensimmäisellä kerralla, kun yritin lähettää ruutuun, Super lähti vasemmalla oleville ohjatun noudon kapuloille, pysähtyi ja meni jotenkin hämilleen. Aloitimme alusta. Nyt Super meni hienosti ruutuun (oikealle siis). Ohjatussa noudossa ensimmäinen oikea meni hyvin. Vasemmalle lähetettäessä meinasi lähteä oikealle. Aloitimme siis alusta. Nyt nouto onnistui hyvin.Tunnarissa oli karmean paljon vauhtia mutta Super työskenteli täsmällisesti ja toi oman. Kaukkareita teimme metrin päästä. Vaihdot onnistuivat hienosti. Aivan loppuun teimme vielä yhden ruudun vasemmalle. Super meinasi ensin laistaa merkin teosta mutta sain kuitenkin Superin merkille. Loppu menikin hyvin.

Nancyn kanssa tosiaan teimme vain seuraamista pujotellen ja eri tavalla kääntyen. Tein myös Nancyn kiertämistä sekä pari luoksetuloa lyhyellä matkalla maasta käsin. Nancylla oli hauskaa. Kuten myös minulla.