torstai 31. lokakuuta 2013

Zeta, ohjattu, luoksetulo... ja mummolle rallytokoa

Minulla meni töissä sen verran myöhään, etten sitten ihan ehtinyt agilitytreeneihin. Niinpä päätinkin mennä kaukalolle treenaamaan tokoa. Aloitin treenin paikkamakuulla. Se on kuule kätevää, kun on kolme koiraa, niin saa paikkamakuuryhmän ihan omista koirista. :) Tosiasiassa treenasin erikseen sanottavia maahanmeno- ja sivulle-käskyjä. EV-luokassahan jokainen koira käsketään erikseen maahan ja perusasentoon. Harjoitukseni tällaisenaan on jopa vaativampi, sillä vieressä olevana käskyttäjänä olen minä itse. Tytöt kuitenkin onnistuivat olla astumatta ansaan. Samalla, kun tytöt olivat paikkamakuussa, kävin hakemassa tavarat autossa ja kävin laittamassa ne valmiiksi kentälle.

Tytöt paikkamakuussa
Aivan aluksi tein taas Nämpän kanssa rallytokoa. Ei mitään kommentoitavaa. Kivaa oli ja se on varmaankin koko jutun juju. Seuraavaksi otin treenin alle Superin. Teimme alkuun jääviä. Alkuun, kun lähdin tekemään niitä itse zetassa, Super alkoi ennakoimaan ja teki jo muutaman askeleen jälkeen istumisen. Tämä tapahtui ehkä kolme kertaa, joten muutin suunnitelmaa ja aloitin seuruuttaa Superia sattumanvaraisesti ja tein jääviä eri järjestyksessä. Saimme varmaan 12-16 onnistunutta toistoa tällä tavalla. Tämän jälkeen teimme itse zetan seuraamista ja hieman oikealle käännöksiä. Näissä kun on rutkasti parantamisen varaa.

Zetan jälkeen siirryimme tekemään ohjattua noutoa. Ensimmäinen oikealle onnistui hienosti. Ensimmäinen vasemmalle meinasi lipsahtaa oikealle mutta sain sitten toisella tai kolmannella yrittämällä Superin vasemmalle. Toinen toisto vasemmalle onnistui hienosti. Kuten myös toinen toisto oikealle. Tämän jälkeen menimme nurmelle tekemään luoksetulon kiertoa. Tästä Super tykkää. Luoksetulon seisomiset olivat valuvat mutta maahanmenot olivat hyvät. Jatkoimme luoksetulon treeniä kaukalon puolella. Nyt yritin takapalkalla. Tämä saa Superin jähmimään. Ei hyvä. Eli vauhti tippuu roimasti. Teinpä sitten stoppeja läheltä pallon kanssa leikittäen. Nämä olivat hyviä. Katsotaan saanko rakennettua hyvät stopit tällä tavalla. Lopuksi tein vielä yhden noudon vasemmalle ja yhden oikealle. Molemmat onnistuivat hienosti.

Samanlainen treeni odotti Kiiaa. Aivan kuten Super myös Kiialla oli alkuun vaikeuksia jäävien kanssa mutta sitten kun tyttö sai korvat auki, onnistumisprosentti hipoi sataa. Teimme myös zetan seuraamista. Tässä minun pitää muistuttaa alussa, että nyt tehdään seuraamista. Ohjatut noudot olivat hienoja. Kiia kyllä tsiikaa keskimmäistä kapulaa mutta jättää sen nyt rauhaan. Jospa tämä tästä lähtisi toimimaan...

Nurmella teimme pylvään kiertoa mutta Kiialla taaseen pallo aiheuttaa megalomaanista jähmimistä Tämänhän minä olen todennut aikaisemminkin. Siirryimme siis suosiolla kaukalon puolella ja takapalkalle. Otin nyt luoksetulon maahanmenoja. Ensimmäinen oli hidas ja puolinainen. Toinen ja kolmas olivat jo nopeampia mutta eivät kuitenkaan läsähtäviä. Näillä mennään. Tein myös seisomisia mutta lyhyeltä matkalta. Aivan lopuksi myös Kiia sai hakea vielä kaksi kertaa oikean ohjatun noudon kapulan, sillä ensimmäisellä kerralla oli hieman ulkona treenistä. Kapulathan olivat valmiina paikoillaan.

Sitten tein pienen testin ja kaivoin kaikki mahdolliset lelut esiin laatikosta ja repusta. Halusin katsoa minkä lelun Kiia valitsee.

Tämän illan lelusaalis

Enpä olisi uskonut mutta Kiia tosiaan valitsi Wubban.Hain myös Nämpän ja Supran autosta ja kysyin myös heiltä heidän lempileluaan. Myös Nämppä valitsi Wuban. En kyllä tiedä johtuiko se siitä, että Kiia oli sitä juuri ylpeänä kannellut ja pallot olivat aivan kuolaisia vai onko se Wubba vaan niin ihana. Myös Super valitsi Wuban. Tosi voihan syynä olla myös se, etten ole pitkään aikaan palkannut Wubballa. Unohdin muuten laittaa mukaan myös meidän hienon reikäpallon. Patukkakin on jossain kadoksissa. Näiden lisäksi pitäisi vielä ostaa tuollainen samanlainen vinkuva pallo mutta lenksulla. Kuvassa on siis tavallinen tennispallo, punainen vinkupallo, vihreä "lussupallo", Wubba, pari narua, narupallo ja vinkuva iso keltainen pallo.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Luovaa tokoilua (+rallytokoa)

Kävimme tyttöjen kanssa tokoilemassa eilen illalla 1,5 tuntia. Nämpän kanssa tein heti alkuun rallytokon alokasluokan kaikkia liikkeitä eli lähinnä siis käännöksiä, spiraalia, pujottelua, maahanmenoa, Nämpän kiertoa, sivulletuloja vasemmalta ja oikealta jne. Mietin vain, että kuinkakohan paljon sitä saakaan rallytokossa käsillä ohjata. Pitänee selvitellä asiaa. Kehuminen ainakin on kuulemma sallittua, jopa suotavaa. Nämppä kyllä teki todella hienosti töitä. Tosin olihan minulla namia kädessä.

Kiian kanssa sen sijaan aloitin treenin rohkeasti tunnarisulkeisilla. Olin vienyt kapuloita kolmeen eri muodostelmaan, jotka voivat olla kokeessa. Itse olin bermunda-kolmion keskellä Kiian kanssa. Kiia teki todella hienot tunnarit jokaisessa muodostelmassa jo ensimmäisellä kierroksella. Matka kapuloille oli tosin vain 2-3 metriä mutta toisaalta se luo oman haasteensa, kun koira helposti säntää kepeille.

Tunnarin eri muodostelmat

Tunnarilta menimme sitten tekemään ohjattua siten, että keskimmäinen kapula olikin vain n. 7 metrin päässä merkiltä. Toisin sanoen koira kääntyessään näki väistämättä ensin keskimmäisen kapulan. Sain tämän harjoitusvinkin Annalta. Ajatuksena on se, että en yritä väistää ongelmaa vaan opetan koiran väistämään ongelman. Harjoitus tehdään siten, että koira viedään merkille, minkä jälkeen käyn näyttämässä sen kapulan, jota on tarkoitus hakea. Aloitimme vaikeammalla eli oikealla. Ensimmäisellä kerralla Kiia yritti mennä keskimmäiselle. Taisipa yrittää sitä toisellakin kerralla mutta kolmannella kerralla jo väisti sen ja haki oikeanpuoleisen kapulan. Tämän jälkeen ei tullut enää yhtään virhettä. Teimme kolme onnistunutta toistoa oikealle ja kaksi vasemmalle.

Ohjatun noudon kapuloiden paikat

Seuraavaksi siirryimme kaukaloon tekemään seuraamista ensin pujottelemalla neljää merkkiä (kuvassa keltainen viiva) ja sitten tekemällä spiraalia ensin oikealta ja sitten vasemmalta käsin. Tämän jälkeen aloimme kiertää ruutua. Välistä lähetin vain merkille, välistä sitten merkin kautta ruutuun ja taas vain merkille. Välistä vapautin suoraan seisomisesta, välistä käskin maahan, kävin palkkaamassa ruudussa ja sieltä vapautus jne. Kiersimme ruutua molempiin suuntiin, jolloin ruutuun mentiin sekä vasemmalta että oikealta. Kiia selvästi tykkäsi tällaisesta leikistä ruudun parissa. Tämän jälkeen tein ruutuun lähetyksiä eri puolilta kenttää. Kiia välistä hakeutui ensin lähimmälle merkille ja sieltä ruutuun ja sitten välistä meni suoraan ruutuun.

Seuruu- ja ruutuleikki

Ruutuleikin jälkeen menimme takaisin tunnareille ja teimme taas yhdet toistot per muodostelma. Kaikki onnistuivat hyvin. Tunnarilta menimme vielä ohjatuille kapuloille. Tein ensin kaksi vasenta, sitten kaksi oikeaa ja vielä yhden vasemman. Ohjattuun tuli siis kaikenkaikkiaan 10 toistoa.

Tein samanlaisen treenin Superille. Onnistumisprosentti tunnarissa oli 83, sillä kerran Super nosti ensin väärän ja sitten oman ja toi sen minulle. Muodostelmana oli tuo "horisontaalinen rivi" eli meille tyystin uusi. Ohjatun noudon sulkeiset menivät aivan kuten Kiiallakin. Ensimmäinen oikealle lähetys meinasi epäonnistua mutta jo toisella kerralla sain käteeni oikeanpuoleisen kapulan.

Seuraamistreenissä spiraalin kierto niin, että merkit jäävät oikealle puolelle, oli alkuun huonoa. Minun on nyt alettava työstää tuota oikealle kääntymistä. Ruutuleikki oli kivaa. Myös Super tuntui nauttivan leikistä. Toinen kierros tunnareilla onnistui 100 %:sti. Samoin ohjatun noudon sulkeiset vol 2.

Treenini ajatus on treenata tyttöjäni uusilla tavoilla niin, ettei me jämähdetä paikoilleen. Nyt kun osaamistaso alkaa olla tietty, niin treeneistä tulee pian turhan tylsiä, eikä koira joudu enää ratkomaan ongelmia. Toko alkaa pian sitten kääntyä rutiininomaiseksi puuhaksi, joka ei enää haastakaan koiraa ajattelemaan. Tänään vain lenkkeilemme ja huomenna onkin aksaa. Aksatreenin yhteydessä onkin hyvä ottaa kaukkareita ja vaikka sitten niitä oikealle kääntymisiä.


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Ohjatun noudon sulkeiset

Olimme eilen Lahdessa näyttelyssä ja oranssin ruusukkeen lisäksi toimme kotiin kaksi uutta palloa, jota piti sitten jo tänään päästä testaamaan. Ovat molemmat todella mieluisia mutta väittäisinpä, että tuo pieni punainen, joka vieläpä vinkuu, on erityisen rakas Superille.

Tyttöjen uudet pallot
Tänään kävimme tekemässä ohjatun noudon sulkeisia Vihtavuoressa. Tein varmaan jotain 6-8 toistoa molemmille tytöille. Alku oli hyvä, sitten taso notkahti ja sitten taisteltiin voittoon.

Kiialla oli ongelmia edelleen oikeanpuoleisen kapulan kanssa. Meinasi hakea keskimmäistä. Aloitimme aina alusta. Loppua kohden saimme onnistuneita toistoja ainakin se kaksi.

Superin kanssa vähän samaa vikaa mutta oli siinä muutakin. Kerran vasemmalle kun piti mennä, tyttö oli menossa oikealle jne. Mutta jatkamme hinkkaamista. Eihän tämäkään asia perille mene, ellei treenaa.

Superin tytöt tahkoavat sellaista vauhtia tulosta tokon puolella, että meillehän alkaa tulla kiire, ellemme halua jäädä tyttärien jalkoihin. ;)

Vakavissaan puhuen tähtään Superin kanssa EVL:n korkkaukseen ensi keväälle. Mahdollisesti jo tammikuussa mutta jos Kiia on silloin hyvässä iskussa ja ykköstuloksia vailla, niin sitten minun pitää panostaa Kiiaan. Kahden koiran kanssa, kun ei voi kisata samassa luokassa.

Liikkuroidun ohjatun ongelma

Perjantaina kävimme tokoilemassa oikein urakalla. Aloitin treenin Kiian kanssa ohjatulla, sillä kentällä oli myös Niina, joka lupautui liikkuroimaan. Teimme varmaan sen neljä toistoa. Ensimmäinen vasemmalle, sitten oikealle, taas oikealle ja lopuksi vasemmalle. Kaikkea siinä ehti sattua ja tapahtua. Kiia ensinnäkin on selkeästi nyt oppinut, että aina haetaan ensin oikea. Tätä vahingossa asennettua kaavaa pitää nyt sitten lähteä murtamaan. Tämän lisäksi Kiia katsoo minua niin tiiviisti, kun liikkuri vie kapulat, ettei tahdo oikein nähdä, missä ne ovat. Tähän teimme ääniavustuksia, jotka auttoivat seuraavalla toistolla. Olen nimittäin huomannut, että kun ohjattua liikuroidaan menee se useammin pieleen kuin esimerkiksi silloin, kun itse vien kapulat. Tällöinhän Kiia katsoo minua ja on jotenkin paremmin orientoitunut kapuloihin. Juttelin tästä asiasta eilen Heidin kanssa ja hän antoi hyvin tarkkanäköisen vinkin. Ongelmanahan ei ole se, että Kiia katsoo minua, kun liikkuri vie kapulat, vaan se, ettei Kiialle ole suunnat vielä niin varmat, että ne onnistuisivat, näki Kiia kapulat tai ei. Ajatuksena siis se, että käskystä koiran on käännyttävä joko vasemmalle tai oikealle ja edettävä niin kauan, kunnes löytää kapulan. Jatkossa siis voisi olla parempi, että veisin kapulat valmiiksi.

Tein Kiian kanssa myös ruutua, maasta sivulle tuloa, luoksetulon stoppeja kerran, yhden läpijuoksun, zetan merkkien kiertoa, liikkeestä jääviä ja metallinoutoa hypyllä. Näissä ei siis mitään kummempaa. Kaukkareissa tuli sitten sellainen mielenkiintoinen ilmiö esiin, että kun lähdin kävelemään takaisin Kiian luo, hyppäsi tyttö taaksepäin takapalkalle. Piti tätä minun kävelyyn lähtemistä ilmeisesti vapauttavana eleenä. Jouduinpa sitten tähän puuttumaan.

Superin kanssa teimme samantyyppisen treenin. Tosin Super esitti merkillä kaikki mahdolliset asennonvaihdot. Oli maahanmenoa, istumista ja seisomista. Super oli kyllä itse hyvin tyytyväinen suorituksiinsa. Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa. Ohjatussa vasemmat menivät paremmin mutta oikealla sitten taas tähyiltiin vieressä olevaa merkkiä, milloin mitäkin. Selvästi päässä raksutti mutta osasi tyttö sitten oikein ratkaista ongelman ja haki oikeanpuoleisen kapulan. Tosin silloinkin kapulalle syöksymällä. Oli vissiin taas vähän ylimääräistä energiaa ilmassa.

Ruutu, seuraamiset, liikkeestä jäävät olivat hyviä. Kaukkareita en tainutkaan tehdä. Tein sen sijaan hyppytekniikkaa taas sen 10 hypyn verran.

torstai 24. lokakuuta 2013

Mun tytöt on kultaa

Tänään saimme erittäin ikäviä uutisia, jotka pistivät kyllä mielen matalaksi. Päätin siitä huolimatta tai varmaankin juuri sen vuoksi lähteä Vihtavuoreen treenaamaan tokoa oikein olan takaa. Niinpä tein kummankin junnun kanssa koko EVL-setin läpi paikkaistumista, -makuuta ja metallinoutoa lukuun ottamatta. Nancyn kanssa teimme rallytokon käännöksiä.

Kiian kanssa teimme siis alkuun zetamerkkien kiertämistä. Tyttö oli kyllä hyvässä vireessä ja teki todella hienoa seuraamista. Stopeissa kaksi ensimmäistä toistoa meni pieleen. Yritin tehdä seisomista ja Kiia tarjosi istumista. Kolmannella kerralla saimme tehtyä seisomisen, maahanmenon ja istumisen. Nyt Kiia oli hyvin kuulolla. Luoksetulon stopeista seisominen onnistui hienosti. Tein ensin seisomisen ja vapautin palkalle. Sieltä sitten maahanmenon. Ensimmäinen maahanmeno oli hieman puolinainen. Kiia jäi kyttäämään. Toisella toistolla palkka oli takana ja nyt sitten maahanmeno onnistui ongelmitta. Ruutuun meno oli hyvä. Merkit myös. Ohjatussa ensimmäinen nouto oli oikealle. Meinasi ensin lähteä keskimmäiselle, joten aloitimme alusta. Nyt toisella kerralla onnistui. Toinen nouto oli vasemmalle. Ei meinannut pongata sitä vaan meinasi mennä kentän reunalla olevalle merkille mutta lähti sitten itsenäisesti hakemaan vasenta kapulaa. Kolmas toisto oli taas vasemmalle. Nyt onnistui ongelmitta. Neljäs toisto oli oikealle. Onnistui hyvin. Sitten teimme tunnarin. Tämä oli oppikirjasuoritus. Hyvä Kiia! Teimme myös kaukkarit täydestä kisamatkasta ja ne onnistuivat täysin. Super hyvä Kiia! Lopetimme treenin ruutuun. Kyllä Kiia osaa mammansa mieltä piristää.

Tein samanlaisen treenin Superin kanssa. Seuraaminen oli nyt todella hyvää. Myös zetan kaikki stopit olivat napakoita ja onnistuivat ensimmäisellä yrittämällä. Luoksetulon stoppi oli hyvä siitä vauhdista, mitä Superkin tulee. Maahanmeno oli loistava. Ensimmäisellä kerralla, kun yritin lähettää ruutuun, Super lähti vasemmalla oleville ohjatun noudon kapuloille, pysähtyi ja meni jotenkin hämilleen. Aloitimme alusta. Nyt Super meni hienosti ruutuun (oikealle siis). Ohjatussa noudossa ensimmäinen oikea meni hyvin. Vasemmalle lähetettäessä meinasi lähteä oikealle. Aloitimme siis alusta. Nyt nouto onnistui hyvin.Tunnarissa oli karmean paljon vauhtia mutta Super työskenteli täsmällisesti ja toi oman. Kaukkareita teimme metrin päästä. Vaihdot onnistuivat hienosti. Aivan loppuun teimme vielä yhden ruudun vasemmalle. Super meinasi ensin laistaa merkin teosta mutta sain kuitenkin Superin merkille. Loppu menikin hyvin.

Nancyn kanssa tosiaan teimme vain seuraamista pujotellen ja eri tavalla kääntyen. Tein myös Nancyn kiertämistä sekä pari luoksetuloa lyhyellä matkalla maasta käsin. Nancylla oli hauskaa. Kuten myös minulla.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Jotain pienen pientä

Olemme olleet varsin pliisuja treenin osalta. Illasta olen ottanut iltaruoalla paikkaistumista koko porukalla. Eilen siihen meni melkein 4 minuuttia. Sen lisäksi tein kummallekin tytölle kaukkaritreeniä. Kiia sai myös nostella tunnarikapulaa. Tänään tein Superin kanssa heti töiden jälkeen (heti lämmittelyn perään) hyppytekniikkaa. Illasta tein tiellämme Superin kanssa seuraamista iltaruokapalkalla. Seuraaminen oli huomattavasti parempaa, kun menimme kuppia kohti. Jatkossa siis kupin suuntaan. Ajatuksena rakentaa tästäkin ehkä se motivoivin liike.

Katsotaan nyt mitä vielä keksitään loppuviikosta. Lauantaina lähdemmekin sulkasatoisten tyttöjeni kanssa Lahteen näytelmiin. Mainetta ja kunniaa ei ole tiedossa mutta hyvää seuraa senkin edestä.


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Team Ahma tien päällä

Eilen kello herätti 5.40, ja lähdimme serkkuni kanssa matkaan kohteena epävirallinen bortsu-hoffi -rotuottelu jäljen parissa. Aivan. Meillä oli eilen jälkikoe, vaikka lunta oli tullut ympäri Suomen, niin tätä koetta ei jouduttu perumaan lumen vuoksi. Maasto osoittautui kuitenkin hankalaksi, ja Super nosti vain viimeisen kepin. Senkin puolivahingossa. Janalta taisimme saada 35 pistettä. Super nosti ensin takajäljen. En osaa sanoa mitä jäljellä tapahtui mutta näin se nyt sitten meni tällä kertaa. Esineruudusta Super nosti kaksi esinettä ja sai täydet pisteet. Päätin käydä tekemässä ihan urheiluhengen vuoksi tottiksen.

Saimme siitä 79 pistettä, vaikkakin seuraamisessa ainakin alkuun Super jätätti ja muuten oli todella outo. Aivan paineen alla, vaikken ollut hermostunut yhtään jäljellä koko koiralle. Vaikka Super pitikin paikkansa hyvin loppuseuraamisen, teki se töitä puolella teholla, mikä ei tuntunut yhtään hyvältä. Istumiseen tarvittiin kaksi käskyä. Maahanmeno ja luoksetulo olivat erinomaiset. Kuten myös liikkeestä seisominen. Tasamaan nouto oli erinomainen. Metrisellä heitin tahallani kapulan täysin vinoon ja varmuuden vuoksi käskin vain noutamaan sen. Super harkitsi hypyn yli menemistä mutta haki sitten kapulan. Vilkaisi paluumatkalla estettä mutta ei sitten tehnyt sitä. Mielestäni ei ollut pisteiden arvoista lähteä hypyttämään osittain lumisella kentällä Superia metrisellä, koska siinä epäonnistumisen riski oli kuitenkin riittävän suuri. Koska meillä ei ollut mahdollisuutta saada tulosta, menetin oikein mielelläni ne 15 pistettä. Vinoeste oli erinomainen. Myös eteenlähetys oli erinomainen.

Moitittavaa tottiksessa omalta osaltani oli karmea henkilöryhmä ja seuraamisen alkuosa. Tätä meidän pitää nyt päästä treenaamaan. Otin myös haasteen vastaan ja alan nyt rakentaa tuota hyppyä sellaiseen kuntoon, että ensi toukokuussa me lennämme sen yli. Tarkoituksena tehdä  nyt 100 hyppyä 50 cm lähtien aina sinne 100 cm.

Tänään siis ensimmäinen hyppytekniikkatreeni 10 hypyllä, korkeutena 50 cm. Jatkamme tätä nyt lokakuun ja marraskuun.

Myös serkkuni kisasi ihan ensimmäistä kertaa jäljellä. Oiva nosti jäljen ja löysi ensimmäisen kepin mutta sitten hukkasi jäljen tai itseasiassa serkkuni oli ilmeisesti epäuskossa vetänyt Oivan pois jäljeltä. Oppia ikä kaikki. Esineruutu meni nollille kokemattomuutta. Leila ja Oiva tekivät myös tottiksen, jossa näimme kyllä paljon hyvää. Seuraaminen oli jo varsin mallikasta pitkät matkat. Välistä kontakti herpaantui. Liikkeestä istuminen meni seisomiseksi. Liikeestä maahanmeno ja luoksetulo oli muuten erinomainen mutta Oiva käytännössä käväisi vain siinä edessä ja hyppäsi samantien sivulle. Tasamaannouto oli muuten hyvä mutta luovutuksessa alkoi peruutella. Metristä Oiva ei suorittanut kumpaakaan suuntaan mutta toi kuitenkin kapulan. Vinoesteellä Oiva meni vain menosuunnan mutta toi kapulan. Eteenlähetyksessä lähti ensin hieman kaartamaan mutta oikaisi sitten ja meni heti ensimmäisestä käskystä maahan. Paikkamakuussa Leilan kävellessä nousi seisomaan mutta kävi sitten maahan ja makasi kiltisti loppuun saaakka. Pisteitä taisi tulla 64.

Myös kolmas kokeeseen osallistunut bortsu löysi vain yhden kepin, joten kyllä tämän ottelun voitti kirkkaasti hoffit. :)

Kuva: Kristiina Kerttula
Super seuraa

Kuva: Kristiina Kerttula
Superin tasamaan nouto

Kuva: Kristiina Kerttula
Jommankumman estenoudon paluu

Kuva: Kristiina Kerttula
Super vinoesteellä

Kuva: Kristiina Kerttula
Oiva seuraa

Kuva: Kristiina Kerttula
Oiva seuraa vol 2

Kuva: Kristiina Kerttula
Oiva-poika noutaa

Kuva: Kristiina Kerttula
Oiva vinoesteellä

Kuva: Kristiina Kerttula
Vauhdilla takaisin!

torstai 17. lokakuuta 2013

Ennen koetta täysi lamaannus

Monet treenaavat aivan hullun lailla kokeen kynnyksellä mutta minulle käy päin vastoin. Minulle tulee sellainen täysi lamaannus. Treenaaminen ei motivoi, joten annan olla. Olemme siis viime lauantain jälkeen jättäneet kaikki isommat treenit. Jopa iltatreenit jätin parina iltana väliin. Nyt olen tehnyt tiistaina ja keskiviikkona ruokakupeilla kaikille kolmelle paikalla istumista noin kahdella minuutilla. Ruoan jälkeen jumppasin kaukkareita sekä Kiian että Superin kanssa. Kiia alkaa olla tässä jo aika taitava. Super on myös hiffannut jotain. Tekee siis vaihdot teknisesti oikein nyt, kun olen maassa istumassa ja pidän vasenta kättä Supran takajalkojen päällä varmistuksen vuoksi. Voisin alkaa tästä pikku hiljaa siirtyä eteen. En vain oikein tiedä miten saan varmistettua edestä päin, tekeekö vaihdot teknisesti oikein vai ei. Super on nimittäin vaihdoissa todella nopea - yllätys, yllätys. Kiianhan hissit ovat oikeasti hissejä eli tekee ne hitaasti ja harkitusti, kun taas Superin hissit ovat sellaisia pikahissejä. Huiskis, ja ollaankin jo maassa tai istumassa. Se on sellainen läsähtäjä. Osaa siis läsähtää maahan pitäen takatassun paikallaan. Ihme supernainen.

Eilen illalla tein Kiian kanssa tunnarikepin noutoa ja pitelyä. Kiiahan tahtoo hieman pureskella keppiä eli korjaa sen asennon 1-3 kertaa. Ei hyvä. Aina tulee sanomista. Kyllä teki tiukkaa Kiialle keskittyä tarpeeksi niin, että tämä häntä hyvin kiihdyttävä liike tehtäisiin tyylillä, eikä vauhdilla ja vimmalla. Sain ehkä 20 toistolla 3-4 onnistunutta toistoa. Nämä siis sarjan loppupäässä. Tätäkin treeniä pitää ehdottomasti jatkaa. Tällaiset en-jaksa-millään-lähteä-kentälle-treenaamaan -illat ovat oivallisia mahdollisuuksia treenata näitä pikkuasioita, joita ei kuitenkaan tule treenattua siellä kentällä.


maanantai 14. lokakuuta 2013

Kisajälki ja tokotreeni

Lauantaina kävin ensin tallomassa Superille kilsan jäljen suhteellisen helppoon maastoon kuudella kepillä, 30 metrin janalla ja neljällä kulmalla. Vanhenemisaika oli sen 1,5 tuntia. Jana oli hyvä, kulmista 50% onnistui kuin oppikirjasta, 50% teetti hieman hakemista, kaikki kuusi keppiä nousi vaivatta. Hyvä Super!

Jäljen jälkeen ajoimme vielä Vihtavuoreen treenaamaan Kiian kanssa ruudun eri osa-alueita (sivulletuloa, ruudun paikkaa, ruutuun menemistä) sekä ohjattua noutoa. Superin kanssa tein myös ruutua, ohjattua, kilosen noutoa ja eteenlähettämistä. Hyvä treeni, parempi mieli.

Nyt chillaillaan tämä viikko treenien osalta. Varmastikin jumpataan kaukoja ja käydään agilitytreeneissä, jos ei ole aivan mahdottoman kylmä ja maa kova.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Ja tilanne vaatii Nutella-voileipiä

...ja ainakin kaksi.

Mutta menkäämme ensin eiliseen puuhailtaan. Aivan aluksi tein mummokoiran kanssa tokoa. Lähinnä siis seuraamista, liikkeestä jääviä, muutaman kaukon vaihdon ja sivulletulon takaa kiertämällä. Pääsipä se Nämppä kuolemaankin pari kertaa ammuttaessa. Nancy kyllä teki kivalla ilmeellä. Meinasi ensin alkaa laulaa mutta lopetti kyllä, kun kielsin. Mummo on kyllä rautaa.

Kiian kanssa teimme ASP-lehdestä kyhättyä rataa. Minulla oli vire huono. Kiia kävi kierroksilla, kun kerran menin treenaamaan tokoa Nämpän kanssa. Yhtälönä tämä tarkoitti hutilointia, harmistumista (lue täyttä keljuuntumista), ähräystä jne. Kiia ei keskittynyt, minä en keskittynyt, mikään ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä. Plaah...

Tokossa teimme taas zetan seuraamista, ruutua, ohjattua, kaukkareita, tunnarin pari kertaa... Olikohan vielä jotain muuta? Tokotreeni kyllä meni hyvin.

Superin kanssa teimme kanssa hieman tokoa. Lähinnä siis pylvään kiertämistä, ohjattua, ruutua ja hieman seuraamista. Ihan ok treeni. Agilityssä teimme Superin kanssa suoria pätkiä. Yhden kerran lähdin ex tempore ohjaamaan (koutsin käskystä tosin) yhdelle esteelle ja se menikin huonosti. Super hyppää ihan hyvällä tekniikalla, jos tietää minne ollaan menossa mutta jos ei tiedä suuntaa, tekniikka huononee. Super on myös aivan liikaa minun kädessä kiinni, eikä edelleenkään hakeudu esteille, ellei sitten ole namikuppia edessä. Super ei myöskään osaa vielä lukea rataa eli edetä omatoimisesti. Tähän meidän pitää paneutua tulevana talvena. Namikuppeja suorien päähän. Palkka koko ajan muualta kuin minulta. Hypyt pidämme meditasolla.

Tänään olikin vuorossa yökkötokoa. Menin kentälle kahdeksan maissa. Tiia olikin jäänyt kurssimme päätteeksi sinne treenailemaan Pepen kanssa. Auttelin Tiiaa ohjatun kanssa. Kiian kanssa aloitimme treenin ohjatulla niin, että ensin haimme oikeanpuoleisen kapulan. Se meni hyvin mutta sitten alkoi ongelmat. Vasemmalla puolella merkistä oli 10 metrin päässä toinen merkki ja siitä sitten ruutu. Kiia ei oikein tiennyt mitä sen olisi pitänyt tehdä ja kyllähän siinä meni tovi, jos toinenkin ennen kuin sain Kiian hakemaan vasemmanpuoleisen kapulan. Teimme varmaan kymmeniä toistoja, joista onnistui ehkä se 4 tai 5 mutta koko ajan paremmin ja paremmin. Alkuun tuli siis ainakin 4-5 epäonnistunutta lähetystä ja sitten onnistui. Sitten taas 3-4 epäonnistunutta lähetystä ja sitten taas onnistunut. Sitten 2-3 epäonnistunutta lähetystä ja sitten onnistunut. Lopuksi sain kaksi onnistunutta toistoa perä perää. Tein Kiian kanssa myös seuraamisen juoksuosuuksia, zetamerkkien kiertämistä, ruutua (joka oli alkuun huono, koska väisi ruutua tuon ohjatun noudon episodin vuoksi), yhden suoran luoksetulon. Tuli siis touhuttua taas yhtä sun toista. Huomenna, jos ehdin, käyn kyllä ottamassa palauttavan treenin tuohon ohjattuun.

Superin kanssa tein ohjattua kolmen toiston verran. Kaksi ensimmäistä oikealle ja yhden vasemmalle. Super hassusti vilkaisee aina keskimmäistä mutta hakee kuitenkin aina juuri sen oikean kapulan. Merkille menot olivat ihan hyvät ja vauhdikkaat. Itse noudot olivat todella vauhdikkaat. Ensimmäisessä tuli hieman vinoon eteen.

Ruudussa merkki oli hitaampi kuin ohjatussa. Vasemmalle lähetettäessä ruutu oli vauhdikkaampi kuin oikealle. Mistäköhän tämäkin johtuu? Pitänee pohtia. Tein Superille myös tasamaanoudon kilosella. Hyvällä vireellä ja vauhdilla se kyllä sen tekee. Huomenna pitää muistaa taas nostattaa tuolla kapulalla, ettei liike lässähä ennen koetta. Tein myös pari todella hyvää eteenlähetystä isolle pallolle. Se on kyllä Superille mieluisa lelu tuo Ikeasta ostettu pehmojalkapallo.

Ja palataksemme otsikkoon. Nutella-iltapalaleivät tulivat tarpeeseen kahdesta syystä. Takana pitkä ja suhteellisen intesiivinen työviikko sekä jossain määrin mieltä masentavat agitreenit eiliseltä ja tokotreenit tältä illalta. Kummasti Nutella parantaa pahan mielen ja saa taas suun hymyyn. Huomenna onkin päivä täynnä ohjelmaa. Pitäisi käydä hieman kaupungilla, siivota ja ennen kaikkea tehdä yksi hyvä jälkitreeni. Illasta voisi vielä käydä tokoilemassa. Sunnuntai meneekin Keuruulla liikkuroidessa.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Janatreeni

Eilen aamulenkin yhteydessä kävin tekemässä Superille viisi janaa, joista kolme vasemmalle ja kaksi oikealle. Janojen pituudet vaihtelivat varmaan 20 metristä yli 40 metriin. Vanhenemisaika jäi alle tuntiin. Jokaisen jäljen pituus oli noin 20 askelparia ja lopussa oli keppi.

Ensimmäinen jana lähti siis vasemmalle. Super eteni hienosti yli 15 metriä mutta sitten alkoi kaartaa jäljen suuntaisesti vasemmalle. Pyysin palaamaan luokseni ja lähetin eteenpäin. Super nosti jäljen ja ajoi jälkeä varsin vauhdikkaasti. Ajoi siis kepin yli ja lähti jäljestämään jo seuraavan janan jälkeä. Otin tytön pois ja pyysin etsimään kepin, jonka Super sitten löysi. Onneksi, sillä itse en tiennyt missä se oli mutta tiesin jo seuraavan janan päätepisteen.

Toisen janan otimme oikealle. Nyt oli taas vähän samaa ongelmaa ilmassa mutta sain sitten Superin ohjattua eteenpäin. Jäljen Super nosti hienosti, tosin tarkisti takajälkeä ehkä sen 5 metriä mutta lähti sitten jäljestämään mutta ajoi taas kepin ohi. Otin Superin haltuun ja menin kolmannelle janalle. Tämä suoritus oli hyvä! Myös keppi löytyi. Neljäs jana oli taas oikealle. Nyt tämä myös onnistui, vaikkakin kepin löytämiseen menikin aikaa. Maastossa kasvoi hyvin korkeaa mustikanvarpua, joten se oli melko vaikeasti työstettävää pienelle bordercollielle. Viides jana oli nappisuoritus. Keppikin löytyi moitteettomasti. Päätin kuitenkin ottaa vielä sen ensimmäisen oikealle lähtevän janan uudestaan. Siis sen, jota olimme jo talloneet. Super nosti jäljen, ajoi sitä ja nosti kepin. On se pähee.


Kokeenomaiset tokotreenit

Perjantaina tein hyvin lyhyen treenin molemmille tytöille, kun innostuin sitten vetämään omaa tokokurssia yhden tunnin sijasta melkein kaksi tuntia. Pitänee yrittää parantaa tapansa. :)

Kiia ja Superin kanssa tein ohjattua, zetan törppien kiertämistä, , luoksetuloa, tunnarin ja ruutua. Kiian ensimmäinen oikealle meni plörinäksi. Meni merkille mutta lähti sitten reippaana tyttönä vasemmalle. Pysäytin Kiian ja aloitin alusta. Kehotin tyttöä myös keskittymään ja nyt Kiia teki työtä käskettynä ja toi minulle oikeanpuoleisen kapulan. Seuraava toisto vasemmalle oli oikein mallikas kuten myös kolmas toisto oikealle.

Kiia seurasi hienosti, vaikka maassa olikin zetan törpöt. Minun pitää tehdä tätä treeniä vielä rutkasti lisää. Taisinpa tehdä muutaman jäävänkin mutta nyt en enää muista miten ne menivät. Luoksetulossa tein molemmat stopit. Tosin ensimmäisen aika läheltä, koska Kiia alkoi hidastella noin 15 metrin etenemän jälkeen. Tunnari onnistui ongelmitta. Myös ruutu oli hyvä. Super pääsi myös tekemään ohjattua ja ruutua sekä yhden hyvän tunnarin.

Lauantaina olikin huippupäivä, kun lähdimme Pieksämäelle treenailemaan porukassa. Tein Kiian kanssa aivan kokeenomaisen treenin, jossa jokaisen liikkeen lopussa palkkasin. Seuraaminen oli ihan ok. Vähän se vielä tsiikaili niitä merkkejä maassa mutta muuten oli kyllä kontakti ja paikkakin kohdillaan. Zetassa muistin nyt kävellä hieman hitaammin ja saimme onnistumaan kaikki jäävät ja ihan ensimmäisellä yrittämällä. Luoksetulo oli hyvä stoppeineen. Ruudussa meni maahan vasta toisella käskyllä mutta muuten liike oli hyvä. Ohjatun noudon tein oikealle vieläpä niin, että oikealla oli kapulan lähellä luoksetulon pysäytyskartio. Tästä huolimatta Kiia haki hienosti oikeanpuoleisen kapulan. Hyppynoudon teimme isolla kapulalla ja Kiia selvisi siitä hienosti. Ote olisi toki voinut olla lujempi mutta muuten ei ollut moitteen sijaa liikkeessä. Tunnari oli hyvä mutta treenin kruunasi lähes täydelliset kaukot. Itse vaihdot onnistuivat ilman etenemistä mutta Kiia ennakoi loppuperusasennon. Tällaisella suorituksella olisi kyllä kokeesta tullut se ykköstulos. Nyt enää pitäisi päästä kokeeseen...

Superin kanssa teimme tottiksen esteineen päivineen. Tosin metrinen ei ollut kuin 70-senttinen. Seuraaminen olisi saanut olla parempaa laukauksiin asti. Laukaukset taas nostattivat tyttöä niin, että selvisimme loppuseuraamisen oikein hienosti. Muut liikkeet olivat ihan ok paitsi esteiden kohdalla kapulan heitto aiheuttaa Superissa nykyisin peruuttamista. Tyttö parka joutuu itseään niin kovasti pidättelemään, että aivan on peruutettava. Pöhkö nainen. Eteenlähetyksessä eteni aluksi hyvin mutta kääntyi taas kysymään minulta toista käskyä, joten aloitin alusta. Nyt Super eteni hyvin. Minun on nyt saatava tähän treeniin se iso pallo Ikeasta, ettei Superin tarvitse zoomailla, missä se palkka on. Aivan lopuksi tein Superin kanssa vielä muutaman ruudun merkin kautta hallissa ja kahden ja puolen minuutin paikkaistumisen. Eilisestä illasta lähtien otan nyt tätä paikkaistumista ruokakupilla. Saa mummokoirakin jotain tehdä ruokansa eteen, kun laitan kaikki kolme istua napottamaan eteiseen.

Jatkamme myös jokailtaista kaukkarijumppaa junnujen kanssa. Kiia alkaa olla varsin pitkällä tässä mutta myös Superilla alkaa muodostua oikeanlainen ajatus vaihdoista. Kohtahan minulla on kaksi koiraa EV-luokassa. Mitenköhän minä sitten oikein kisaan? Olen miettinyt, että pitäisiköhän minun kisata Superin kanssa ensin TK3.

Lauantaina aamupäivästä kävimme Laukaan liikuntapuistossa ulkoilemassa. Otin myös kameran mukaan. Ties vaikka vielä tällä viikolla ehtisin purkaa kuvasaaliini ja laittaa muutaman söpöstelykuvan tännekin ihailtavaksi.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Ibuprofeiinin voimalla aksaa ja tokoa

Eilen jo töissä minua alkoi särkeä julmetusti päähän, kurkku oli kipeä ja hieman palelsi. Viime viikollahan meidän kaikki kolme poikaamme sairastivat jonkin ihmeen kuumetaudin ja tällä viikolla on mieheni ollut samaisessa taudissa. Minäpä tyttö (erityisen fiksuna) nappasin ibuprofeiinia nassuun ja pakkasin tytöt autoon. Olihan sentään pitkästä aikaan aksailta!


Rata oli jokin väkkyrä-häkkyrä valmennusrata mutta me selvisimme Kiian kanssa siitä ihmeen hienosti. Teimme sen kolme neljä kertaa läpi. Ei siitä sen enempää. Kivaa oli ja vauhtia piisasi... minulla! Nimittäin välistä jouduin ihan jäämään odottelemaan Kiiaan, että missä ihmeessä koira oikein on. ;) Harvoin näin päin mutta on vissiin Akin opit alkaneet päähäni upota eli en enää jää (ainakaan eilen) ihastelemaan vaan painoin täysiä eteenpäin ja luotin koiraani.

Teimme tyttöjen kanssa agilitytreenin ohessa myös sellaista hässäkkätokoilua eli kaikenmoisia treenikuvioita, joita yritän nyt muistella.

Kiian treeni sisälsi (ainakin) seuraavia asioita:
  • Zetan törppien kiertämistä, välillä stopeilla ja välillä ilman
  •  Ohjattua lyhyemmällä noutomatkalla ja kahdella kapulalla
  • Ruutua lyhyemmällä välillä
  • Luoksetulon stoppeja pylvästä kiertämällä
  • Kaukkareiden vaihtoja 1-3 per palkkaus, välimatkahaarukka 1-12 metriä
  • Yksi tunnari lyhyemmällä noutomatkalla

Superin treeni sisälsi (ainakin) seuraavia asioita:

  • Zetan törppien kiertämistä
  • Liikkeestä jääviä tottiksen järjestyksellä (istu, maahanmeno ja seiso)
  • Ohjattua lyhyemmällä noutomatkalla (n. 5 metriä) mutta normaaleilla väleillä ja kahdella kapulalla
  • Yksi tunnari lyhyemmällä noutomatkalla
  • Ruutua
  • Pylvään kiertoa ja siitä yksi seisominen ja yksi maahanmeno
  • Eteenlähetyksiä kaksi

Kiia selkeästi alkaa parantaa seuraamista zetassa tämän treenin ansiosta. Kiia kun on niin vahvasti fiksoitunut noihin merkkeihin, niin tätä pitää purkaa nyt pois tätä tapaa ja muistaa olla opettamatta samaa Superille. Stoppien osaamisessa oli paljon vaihtelua. Onnistumisprosentti alkuun oli melko alhainen: vaihdoista onnistui ehkä 2/6 mutta mitä useamman kerran aloitimme alusta, sitä paremmin alkoi Kiia kuunnella minua. Lopuiltaan sain useamman kerran täysin onnistuneet vaihdot.

Ohjattua teimme niin, että merkki oli siinä kolme neljän metrin päässä ja kapulat viiden metrin päästä merkiltä mutta keskenään oikealla paikalla. Eli hakumatka lyheni. Keskimmäisen kapulan jätin pois. Oikea teetti jälleen kerran vaikeuksia, koska merkiltä Kiia (samaten Super) näki ruudun. Ruutu oli itseasiassa siinä ihan minun vieressä eli ei edes kovin kaukana meistä. Sain kuitenkin Kiian lopuilta lähtemään kapulalle ja useamman kerran. Teimme varmaan 6-7 noutoa.

Väliin otin muistin virkistykseksi pylvään kiertoa ja siihen muutaman stopin. Pallopalkka ei oikein tahdo toimia Kiialle, koska Kiia on niin fiksoitunut palloon, että alkaa kytätä ja sitä kautta myös hiipiä. Kiialle ehdottomasti parempi palkkausmenetelmä on takapalkka. Tämä pitää muistaa. Sama pätee ruutuun, sillä nyt kun palkkasin pallolla, Kiialla menee korvat lukkoon käskyille (stop, maahan), alkaa mahdoton kyttäys ja vaaniminen. Kiialle ei siis pallopalkkaa näihin liikkeisiin. Jouduimme myös tästä syystä vahvistamaan ruudun paikkaa. Tämä on nyt saatava kuntoon. Kiia tahtoo jäädä vähän turhan eteen ja pahimmillaan onkin jo tassut pihalla, kun käsken maahan. Yksi askel taaemmaksi turvaisi tämän liikkeen onnistumisen.

Tunnarista selvisimme yhdellä toistolla, sillä se oli niin hyvä, ettei sitä kannattanut sen enempää hinkata. Kaukkareissa kokeilin alkuun 12 metristä istu-seiso-maahan -vaihdot. Muuten ihan hyvä mutta Kiia tahtoo mennä maahan, kun lasken käteni seiso -käskyltä. Kun pidän edes toisen käsistäni ylhäällä tai siis alhaalla töröttämässä, niin Kiia seisoo. Tästä on päästävä eroon mutta pikku hiljaa tämäkin. Testasin nimittäin tätä siitä ihan läheltä ja näinhän se on. Voi näitä meidän älykkäitä koiria...

Seisomisesta maahanmeno onnistui täysin korrektisti. Seisomisesta istumisesta en ole varma, kun välimatkaa oli kuitenkin sen 6-7 metriä. Olemme kuitenkin päässeet huimasti eteenpäin tässä liikkeessä, mistä olen todella onnellinen. Tekemämme työ alkaa kantaa hedelmää. Olen nimittäin treenannut kaukkareita vähintään sen 5 kertaa viikossa.

Superin kanssa tein tuota zetan kiertoa vähän vähemmän. Liikkeestä jäävissä Super hapuili vähän alkuun ja teki esimerkiksi mallikkaan seisomisen, kun piti mennä maahan. Keskityin ohjaamiseeni ja johan se läsähti maahan. Ohjatussa oli vähän samoja ongelmia oikeanpuoleisen kanssa mitä Kiialla mutta selvisimme siitäkin. Vasen oli bueno! Voi sitä vauhtia. Superilla oli kyllä hieman ongelmia myös merkin kanssa, sillä Super olisi mielellään painanut suoraan kapuloille. Merkkiä on muistettava vahvistaa entuudestaan.

Ruutu oli hyvä, kuten myös tunnari. Luoksetulon kiertoon Super lähtee hyvin mutta kierrolta tullessaan sillä on jo sellainen vauhti päällä, että oksat pois. Sain myös kaksi täysin onnistunutta stoppia aikaiseksi. Hyvä Super! Aivan loppuun tein kaksi eteenlähetystä säälittävän pienellä tennispallolla, kun se meidän iso pallo on kadoksissa mutta Super kyllä lähti hienosti pallolle. Tosin oli tulossa hakemaan palkkaa, kun lähdin juoksemaan tytön luo. Noh, tätähän ei tapahtuisi kokeessa, eihän? ;) Aivan lopuksi Super sai vielä tehdä agilityssä keppejä, pari putkea ja yhden hypyn. Super oli kyllä ihan täpinöissään. On näemmä vuoden tauko tehnyt hyvää. Sovimme kouluttajan kanssa, että saan jatkossa tehdä Superin kanssa rataa Kiian toisella vuorolla. Aivan huippua. Super palaa agilityyn! Aloittelemme ensin medihypyillä ja sitten kun alkaa tulla sitä varmuutta radan suorittamiseen, voin kaavailla hyppyjen nostoa. Mennään medihypyillä vaikka sitten vuosi tai kaksi. Se on minulle se ja sama, kun olen tavallaan "luovuttanut" Superin agilityuran suhteen puhtaasti ajanpuutteen vuoksi. Minulla ei kerta kaikkiaan ole aikaa lähteä purkamaan tuota ilmiötä, josta olen tehnyt itselleni ongelman. Superhan on todella hyvin ohjattavissa radalla. Se on nöyrä ja kuuntelee käskyjä, eikä sovella itse eli ohjauksen puuttuessa ei lue rataa itse ja suorita sen mukaisesti. Tämä on minulle ongelma. Toisin sanoen me menemme radalla niin lujaa kuin minä juoksen. Todella outoa. Tähän yhdistettynä huono hyppytekniikka (hyppää aivan liian korkealle, eikä suuntaa katsettaan eteen) olen nostanut kädet pystyyn ja ajatellut, että antaapi olla. Mutta eilen sitten tosiaan siinä rataa purkaessa tein pari noita juttuja ja Super oli vallan innoissaan. Siitäpä sain uutta puhtia myös agilityn puolelle... Ties vaikka me sittenkin saisimme homman hanskaan tai siis juuri toisinpäin... ettei homma pysyisi enää hanskassa ja mopo keulisi ja tuhat muuta vastaavaa sananpartta tähän. :)

PS. Ibuprofeiini rulettaa. Tänään olen ihan kunnossa!