Nyt on sellainen todellinen viri-viri-tööt-tööt olo, etten jaksa raportoida eilisiä tokotreenejä Kiian ja Superin kanssa Jyskässä. Kiia teki kaksi virhettä: yhden luoksetulossa, toisen ohjatussa. Luoksetulossa lähti Jonnan käskystä ja ohjatussa haki taas väärää kapulaa mutta seuraavat kaksi toistoa menikin jo nappiin. Onnistumisprosentti huimat 66%. Muut hommat menivät ihan ok. Seuraamista tein lelupalkalla ja kas kummaa, ei enää törpöt kiinnostaneetkaan. Miten minä niin olin taas tämän unohtanut?
Superin kanssa tein naksun kanssa oikealle kääntymisiä. Luoksetulossa tein molemmat stopit sekä yhden vauhtiluoksetulon. Ruutua ja ohjattuakin tuli tehtyä. Kuten myös tunnaria ja metallinoutoa. Kaukot jätin siis väliin. Ai niin, muistinpa harjoitella zetan stopeista liikkeellelähtöjä.
Mutta joo... Nyt pistän koneen kiinni ja painelen kotiin. Illasta taas juoksulenkille ja kaukkarijumppaa. Saavatpa istua nököttää paikkaistumisenkin sen ajan, kun laitan tytöille pöperöt kippoon.
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Kiian tokokoe ja Superille hyppytekniikkaa
Aamusta lähdimme Kangasniemelle isänpäivätokokokeeseen. Jännitystä oli taas ilmassa mutta ei ihan kuolemaksi asti. Tässäpä pisteemme:
paikkaistuminen: 9
paikkamakuu: 8
seuraaminen: 7
zeta: 9
luoksetulo: 6
ruutu - punainen kortti
Aivan. Saimme elämämme ensimmäisen punaisen kortin, koska merkiltä Kiia lähti ilmeisesti tekemään ohjattua noutoa eli siis kaarsi oikealle ja ylitti kehänauhan. Sain Kiian tästä hanskaan (1 ohjauskäsky) ja toisella käskyllä ruutuun (1 lisäkäsky). Loppu meni hyvin.
Paikkaistumisesta saimme 9. Kiia oli hieman kääntynyt piilolle päin. Paikkamakuussa Kiia meinasi mennä viereisen käskystä maahan mutta korjasi itse virheen. Seuraamisessa oli taas sitä törppöjen kyttäytstä. Kaaviona taas megapitkä zeta kolmeen kertaan. Muutamia haksahduksia lukuun ottamatta ihan mallikas seuraaminen Kiiaksi.
Luoksetulossa tarvittiin jätettäessä kaksi käskyä maahanmenoon (ei ollut oikein kartalla) ja sitten eka stoppi oli jossain määrin valuva.
Että silleen...
Kotona teimme Superin kanssa hyppytekniikkaa sen 5 edestakaisin hyppyä 50 sentillä.
Masentaa.
paikkaistuminen: 9
paikkamakuu: 8
seuraaminen: 7
zeta: 9
luoksetulo: 6
ruutu - punainen kortti
Aivan. Saimme elämämme ensimmäisen punaisen kortin, koska merkiltä Kiia lähti ilmeisesti tekemään ohjattua noutoa eli siis kaarsi oikealle ja ylitti kehänauhan. Sain Kiian tästä hanskaan (1 ohjauskäsky) ja toisella käskyllä ruutuun (1 lisäkäsky). Loppu meni hyvin.
Paikkaistumisesta saimme 9. Kiia oli hieman kääntynyt piilolle päin. Paikkamakuussa Kiia meinasi mennä viereisen käskystä maahan mutta korjasi itse virheen. Seuraamisessa oli taas sitä törppöjen kyttäytstä. Kaaviona taas megapitkä zeta kolmeen kertaan. Muutamia haksahduksia lukuun ottamatta ihan mallikas seuraaminen Kiiaksi.
Luoksetulossa tarvittiin jätettäessä kaksi käskyä maahanmenoon (ei ollut oikein kartalla) ja sitten eka stoppi oli jossain määrin valuva.
Että silleen...
Kotona teimme Superin kanssa hyppytekniikkaa sen 5 edestakaisin hyppyä 50 sentillä.
Masentaa.
Hakuilua
Eilen pääsimme pitkästä aikaan hakumetsään Superin kanssa. Ajatuksena oli tehdä helppo treeni, joka olisi omiaan nostattamaan itseluottamusta ja sitä maalimiesmotivaatiota. Suunnittelin sellaisen treenin, jossa maalimiehet lähtevät lähtöpaikalta metsään ja vien tässä vaiheessa koiran pois. Ukot menevät etukulmiin ja sieltä sitten etenevät toiselle pistolle.
Super oli aivan innoissaan, kun ukot lähtivät etenemään metsään. Kun ukot olivat piilossa, tulin lähetyspaikalle. Olin ensin ajatellut ottaa vasemman ja suuntasinkin Superia sitten mutta sitten lennosta päätinkin aloittaa oikealta ja käänsin koiran oikealle. Ensimmäisellä lähetyksellä Super jäi jotenkin kiinni sinne vasemmalle, eikä lähtenyt oikein etenemään. Otin pari askelta eteen ja lähetin uudestaan. Taas hieman epäröi, joten otin taas yhden askeleen eteen ja lähetin metsään. Nyt tyttökin pääsi kartalle ja lähti pistolle. Nosti ukon, haukkui muutaman kerran, söi nakin, lähti leikkimään pallon kanssa mutta luopui leikistä, kun näki minun tulevan piilolle. Ajatuksena siis palkata nakilla ja sitten lelulla, jos suostuu leikkimään moken kanssa. Pakottaa ei saa.
Sitten lähetys oikeaan etukulmaan. Super lähti hienosti matkaan mutta sitten lähti työstämään aluetta eteenpäin. En siis nähnyt koiraa (täällä meillä Keski-Suomessa hakumetsät ovat varsinaisia pöpelikköjä) mutta ryske kuului. Ihmettelin kovin, että mitenköhän se sillä tavalla nyt tekee, kunnes alkoi kuulua armoton haukkuminen. Ajattelin, että mitäköhän se nyt on sieltä löytänyt mutta ohjeistukseni oli ilmeisesti sen verran epäselvä, että maalimies olikin kulkenut etukulman kautta sen 30 metriä eteenpäin. Super siis teki hienoa työtä.
Kolmas pisto oikealle onnistui hyvin. Ei ongelmia. Nyt ei ehtinyt aloittamaan leikkiä moken kanssa, kun olin paikan päällä aika nopeasti. Neljännelle ja viimeiselle pistolle halusin ääniavun, koska siinä kohdin maasto oli todella hankalakulkuista. On kosteikkoa, kaatunutta puunrunkoa, tiheää puskaa jne. Ääniavun turvin Super sinkosi maalimiehelle ja kivaa oli. Mielestäni tämä oli erittäin hyvä treeni. Seuraavan kerran teemmekin haamut siten, että ovat jo alueella ja etenevät syvälle metsään.
Super oli aivan innoissaan, kun ukot lähtivät etenemään metsään. Kun ukot olivat piilossa, tulin lähetyspaikalle. Olin ensin ajatellut ottaa vasemman ja suuntasinkin Superia sitten mutta sitten lennosta päätinkin aloittaa oikealta ja käänsin koiran oikealle. Ensimmäisellä lähetyksellä Super jäi jotenkin kiinni sinne vasemmalle, eikä lähtenyt oikein etenemään. Otin pari askelta eteen ja lähetin uudestaan. Taas hieman epäröi, joten otin taas yhden askeleen eteen ja lähetin metsään. Nyt tyttökin pääsi kartalle ja lähti pistolle. Nosti ukon, haukkui muutaman kerran, söi nakin, lähti leikkimään pallon kanssa mutta luopui leikistä, kun näki minun tulevan piilolle. Ajatuksena siis palkata nakilla ja sitten lelulla, jos suostuu leikkimään moken kanssa. Pakottaa ei saa.
Sitten lähetys oikeaan etukulmaan. Super lähti hienosti matkaan mutta sitten lähti työstämään aluetta eteenpäin. En siis nähnyt koiraa (täällä meillä Keski-Suomessa hakumetsät ovat varsinaisia pöpelikköjä) mutta ryske kuului. Ihmettelin kovin, että mitenköhän se sillä tavalla nyt tekee, kunnes alkoi kuulua armoton haukkuminen. Ajattelin, että mitäköhän se nyt on sieltä löytänyt mutta ohjeistukseni oli ilmeisesti sen verran epäselvä, että maalimies olikin kulkenut etukulman kautta sen 30 metriä eteenpäin. Super siis teki hienoa työtä.
Kolmas pisto oikealle onnistui hyvin. Ei ongelmia. Nyt ei ehtinyt aloittamaan leikkiä moken kanssa, kun olin paikan päällä aika nopeasti. Neljännelle ja viimeiselle pistolle halusin ääniavun, koska siinä kohdin maasto oli todella hankalakulkuista. On kosteikkoa, kaatunutta puunrunkoa, tiheää puskaa jne. Ääniavun turvin Super sinkosi maalimiehelle ja kivaa oli. Mielestäni tämä oli erittäin hyvä treeni. Seuraavan kerran teemmekin haamut siten, että ovat jo alueella ja etenevät syvälle metsään.
Tokotreeneistä kotiin ennen puoltayötä
Perjantaina lähdimme maneesille tokotreeneihin kaikkien kolmen kanssa. Paikan päälle saimme myös vierailevan tähden eli Ronjan. Tein aivan aluksi Kiian kanssa lyhyen, napakan treenin, joka sisälsi seuraamista, zetan törppien seuraamista, muutaman liikkeestä jäävän, luoksetulon stopilla ja palkalle, luoksetulon stopista maahanmeno ja palkalle minun luokse. Teimme myös ruutua. Edessä oikealla oli yksi merkki, jolle sitten Kiian hakeutui. Meni kyllä ruutuun mutta siis kahden merkin kautta. Teimme myös ohjattua ja taisivat onnistua molemmat, jos oikein muistan. Metallinoutoa teimme tasamaanoutona. Vähänhän tuo jää odottelemaan, kunnes nostaa ja tuo. Tähän pitää muistaa tarjota parempaa palkkaa. Tunnareissa karkasi kapuloille Tuijan käskystä. Otin haltuun, kävin seuruuttaa Kiiaa pienen pätkän ja sitten menimme uudestaan kapuloille. Nyt teki hyvän tunnarin. Kaukkareitakin teimme ihan pikkasen. Eka istuminen tuottaa edelleen ongelmia... Ihan läheltä alkoi kuitenkin sujua.
Kiian jälkeen Ronja teki hieman ruutua. Ronja sai harjoitella myös keskittymistä. :) Ronjan jälkeen otin sitten Superin kehään. Tein Superille samantyyppisen treenin kuin Kiialle. Helpotin treeniä siten, että hain sen yhden ylimääräisen merkin pois häiritsemästä. Super tosi meni ruutua tehdessä luoksetulon lähtöpaikalle, kun oli siellä nähnyt (tyhjän) namipala-alustan. Toisella toistolla ruutu onnistui ongelmitta. Ohjatussa karkasi keskimmäiselle kaksi kertaa. Ensimmäinen, vasen, onnistui hienosti. Jouduin käydä näyttämässä oikean kapulan. Tästä huolimatta meinasi siis toisella yrittämällä hakea edelleen sen keskimmäisen. Kolmannella yrittämällä haki jo sen oikean kapulan. Tunnaria emme tehneet, emmekä kaukkareita. Aivan loppuun teimme nostatetun metallinoudon tasamaanoutona.
Tähän väliin Ronja sitten pääsi tekemään tunnaria useamman toiston, joihin mahtui monta aivan oppikirjan mukaista suoritusta. Hyvä Ronja ja Tuija!
Aivan treenin loppuun tein sitten vielä rallytokoa mummokoiran kanssa. Vähänhän Nancyllä on huono tuo kontakti ja vasemmalle käännökset teetättävät töitä, kun ei tuo kymppi vee enää osaa niin hienosti takapäätään käyttää mitä nuorempana mutta ihanan touhukas hän on edelleen. Saimme treenit lopetettua joskus kymmenen aikaa illalla. Lähdimme vielä heittämään lenksun yhdessä pimeällä juoksutusradalla... ja sitten jäimmekin suustamme kiinni autoilla. Kiitos, Tuija, treeni- ja juttuseurasta! Ihanaa oli nähdä touhukkaan Nämpän touhukas tyttö tokoilemassa.
Kiian jälkeen Ronja teki hieman ruutua. Ronja sai harjoitella myös keskittymistä. :) Ronjan jälkeen otin sitten Superin kehään. Tein Superille samantyyppisen treenin kuin Kiialle. Helpotin treeniä siten, että hain sen yhden ylimääräisen merkin pois häiritsemästä. Super tosi meni ruutua tehdessä luoksetulon lähtöpaikalle, kun oli siellä nähnyt (tyhjän) namipala-alustan. Toisella toistolla ruutu onnistui ongelmitta. Ohjatussa karkasi keskimmäiselle kaksi kertaa. Ensimmäinen, vasen, onnistui hienosti. Jouduin käydä näyttämässä oikean kapulan. Tästä huolimatta meinasi siis toisella yrittämällä hakea edelleen sen keskimmäisen. Kolmannella yrittämällä haki jo sen oikean kapulan. Tunnaria emme tehneet, emmekä kaukkareita. Aivan loppuun teimme nostatetun metallinoudon tasamaanoutona.
Tähän väliin Ronja sitten pääsi tekemään tunnaria useamman toiston, joihin mahtui monta aivan oppikirjan mukaista suoritusta. Hyvä Ronja ja Tuija!
Aivan treenin loppuun tein sitten vielä rallytokoa mummokoiran kanssa. Vähänhän Nancyllä on huono tuo kontakti ja vasemmalle käännökset teetättävät töitä, kun ei tuo kymppi vee enää osaa niin hienosti takapäätään käyttää mitä nuorempana mutta ihanan touhukas hän on edelleen. Saimme treenit lopetettua joskus kymmenen aikaa illalla. Lähdimme vielä heittämään lenksun yhdessä pimeällä juoksutusradalla... ja sitten jäimmekin suustamme kiinni autoilla. Kiitos, Tuija, treeni- ja juttuseurasta! Ihanaa oli nähdä touhukkaan Nämpän touhukas tyttö tokoilemassa.
torstai 7. marraskuuta 2013
Vieraalla kentällä
Tiistaina illasta ajelimme Jyskään meille vieraalle kentälle treenimään tuulen tuiverruksesta huolimatta. Kenttä oli varsin kivasti valaistu, joten päätin ottaa tytöille koko setin.
Teimme siis seuraamista, zetaa, luoksetulon maahanmenoja pari, ohjattua vaikeimman kautta niin, että ruutu oli houkuttimena vasemmalla, ruutua, metallia tasamaanoutona, tunnarin ja kaukkareita. En jaksa nyt lähteä analysoimaan onnistumisia ja epäonnistumisia mutta sen verran voin kertoa, että sunnuntain ongelmat lähtevät ilmeisesti minun äänenkäytöstä käsin. Zetassa seiso -käsky on melko korkea. Samoin kaukkareiden istu -käsky. Kiia taitaa olla aika tarkka äänensävyille eli kuuntelee enemmän tajuutta kuin sanaa. No niin, nyt kaikki fanaattiset koirankouluttajat sanovat, että kyllä sen koiran pitäisi oppia erottamaan itse sanat... joo joo... pitäisikin mutta jos ei vielä osaa, pitää minun ensi sunnuntaina kiinnittää huomiota omaan käskytykseen, että kuinka niitä käskyjä Kiialle huutelen.
Superin kanssa tein pitkälti samankaltaisen treenin. Ohjattua hieman helpotin. Luoksetulossa en tehnyt stoppia laisinkaan. Tunnarinkin taisin jättää väliin karmean tuulen vuoksi. Myöskään kaukkareita en ottanut.
Aivan lopuksi hömpöttelen Nancyn kanssa rallytokojuttuja sellaisen 10-15 minsaa, ja kivaa oli. Välistä sain ihastella Superin Lova-tyttösen tokoilua. Kylläpä tyttö meni nopeasti ja tarkasti ruutuun. On nämä vain ihanan päteviä nämä Superin tyttöset.
Teimme siis seuraamista, zetaa, luoksetulon maahanmenoja pari, ohjattua vaikeimman kautta niin, että ruutu oli houkuttimena vasemmalla, ruutua, metallia tasamaanoutona, tunnarin ja kaukkareita. En jaksa nyt lähteä analysoimaan onnistumisia ja epäonnistumisia mutta sen verran voin kertoa, että sunnuntain ongelmat lähtevät ilmeisesti minun äänenkäytöstä käsin. Zetassa seiso -käsky on melko korkea. Samoin kaukkareiden istu -käsky. Kiia taitaa olla aika tarkka äänensävyille eli kuuntelee enemmän tajuutta kuin sanaa. No niin, nyt kaikki fanaattiset koirankouluttajat sanovat, että kyllä sen koiran pitäisi oppia erottamaan itse sanat... joo joo... pitäisikin mutta jos ei vielä osaa, pitää minun ensi sunnuntaina kiinnittää huomiota omaan käskytykseen, että kuinka niitä käskyjä Kiialle huutelen.
Superin kanssa tein pitkälti samankaltaisen treenin. Ohjattua hieman helpotin. Luoksetulossa en tehnyt stoppia laisinkaan. Tunnarinkin taisin jättää väliin karmean tuulen vuoksi. Myöskään kaukkareita en ottanut.
Aivan lopuksi hömpöttelen Nancyn kanssa rallytokojuttuja sellaisen 10-15 minsaa, ja kivaa oli. Välistä sain ihastella Superin Lova-tyttösen tokoilua. Kylläpä tyttö meni nopeasti ja tarkasti ruutuun. On nämä vain ihanan päteviä nämä Superin tyttöset.
tiistai 5. marraskuuta 2013
Kyllä se osaa... toisella kerralla.
Lauantai meni SBCAKin rotuyhdistystokomestaruuskokeessa kehäsihteerinä. Meidän tiimistä siellä nähtiin Nina ja Freya alokasluokassa. He tekivät aivan loistavan ykköstuloksen 190 pisteellä ja voittivat alokasluokan rotuyhdistysmestaruuden. Paljon onnea tätäkin kautta (face-to-face, Facebookin ja nettisivujen kautta olenkin jo onnitellut :) erittäin päheelle parivaljakolle!
Sunnuntaina lähdimme iltapäivästä Pieksämäelle treenaamaan meidän ryhmä Rämän kanssa. Mukana siis Ekku, Lara, Super, Kiia, Hemmo ja Oiva.
Aloitin oman treenin Kiian kanssa. Ajatuksena tehdä siis kokeenomaisesti eli liikkuroidusti ilman välipalkkoja.
Käynpä tässä liike liikkeeltä läpi. Loppuun teimme paikkaistumisen ja -makuun.
1) Paikkaistuminen: 8, liikuttaa tassujaan, kun menen Kiian sivulle. Kääntyy ikään kuin palkalle. Tähän lisää takapalkkausta.
2) Paikkamakuu: 8, meni maahan Leilan käskystä. Muuten ok.
3) Seuraaminen: 6,5, tsekkasi taas törpöt, edisti välistä n. 20 cm, väljyyttä juoksussa ja sitä perushuttua. Huokaus.
4) Zeta (S-I-M, jonka muutin lennosta S-S-M): 0, teki kaksi istumista ja maahanmenon. Seuraaminenkin oli koheltamista.
5) Luoksetulo: 8, seisominen saisi olla napakampi, maahanmeno oli jokseenkin hidas.
6) Ruutu: 10, ei onkelmia.
7) Ohjattu (oikea): 10, ei onkelmia.
8) Metallinouto: 6, tiputti, nosti ja toi toisella käskyllä
9) Tunnari: 0, ensimmäisellä haisteli, haisteli ja haisteli ja toi väärän! O_o Toistimme, koska liikkurin kapulat olivat pyörineet nakkitaskussa. Tosin Kiia on opetettu haistamaan minun hajun mutta useinhan treeneissä kädet haisevat jo siinä vaiheessa vahvasti myös nakille. Toisella toistolla toi kyllä oman mutta nosteli kaikkia muita.
10) Kaukkarit: 0, ei noussut istumaan vaan ensimmäisellä, toisella ja kolmannella yrittämällä aina vaan seisomaan. Suututti niin, että oli pakko vaihtaa koira.
Eli ei ykköstulosta tiedossa sunnuntain kokeesta. Toisella kierroksella tein neljä ohjattua. Kaikki onnistuivat. Yhden tunnarin, joka oli kuin oppikirjasta. Zetan stopit onnistuivat kaikki ensimmäisellä yrittämällä. Myös seuraaminen oli hyvää ja keskittynyttä. Itse ohjasin Kiiaa toooooooodella eleettömästi ja rauhallisesti. Pitänee vetää koko setti läpi ennen kehään menoa, jos onnistumisprosentti on noinkin korkea toisella kierroksella.
Ja sitten minun vasta-alkaja EVL-koiraan Superiin.
1) paikkaistuminen: 10, non problemi
2) paikkaistuminen: 10, ei ongelmia
3) seuraaminen: 9, oikealle käännökset väljiä (edelleen)
4) zeta (S-I-M): 9, saisi lähteä paremmin mukaan (tätä en ole kyllä tajunnut edes harjoitella)
5) luoksetulo: 8, vähän ennakoi ensimmäistä lähtöä nostamalla pyllyn ylös (pösilö rakas murmelini mun), stopit hyvät
6) ruutu: 7, muuten hyvä mutta nousi seisomaan liikkurin käskystä
7) ohjattu (oikea): 10, :)
8) metalli: 6, tiputti ja nosti mutta ei luovuttanut istualtaan. Kapula jäi laipalleen. Teimme uudestaan ja nyt oli kympin suoritus.
9) tunnari: 10
10) kaukkarit: 6, melkein oman mittansa.
Eli kummankohan kanssa sitä kannattaisi kokeisiin lähteä? ;)
Sunnuntaina lähdimme iltapäivästä Pieksämäelle treenaamaan meidän ryhmä Rämän kanssa. Mukana siis Ekku, Lara, Super, Kiia, Hemmo ja Oiva.
Aloitin oman treenin Kiian kanssa. Ajatuksena tehdä siis kokeenomaisesti eli liikkuroidusti ilman välipalkkoja.
Käynpä tässä liike liikkeeltä läpi. Loppuun teimme paikkaistumisen ja -makuun.
1) Paikkaistuminen: 8, liikuttaa tassujaan, kun menen Kiian sivulle. Kääntyy ikään kuin palkalle. Tähän lisää takapalkkausta.
2) Paikkamakuu: 8, meni maahan Leilan käskystä. Muuten ok.
3) Seuraaminen: 6,5, tsekkasi taas törpöt, edisti välistä n. 20 cm, väljyyttä juoksussa ja sitä perushuttua. Huokaus.
4) Zeta (S-I-M, jonka muutin lennosta S-S-M): 0, teki kaksi istumista ja maahanmenon. Seuraaminenkin oli koheltamista.
5) Luoksetulo: 8, seisominen saisi olla napakampi, maahanmeno oli jokseenkin hidas.
6) Ruutu: 10, ei onkelmia.
7) Ohjattu (oikea): 10, ei onkelmia.
8) Metallinouto: 6, tiputti, nosti ja toi toisella käskyllä
9) Tunnari: 0, ensimmäisellä haisteli, haisteli ja haisteli ja toi väärän! O_o Toistimme, koska liikkurin kapulat olivat pyörineet nakkitaskussa. Tosin Kiia on opetettu haistamaan minun hajun mutta useinhan treeneissä kädet haisevat jo siinä vaiheessa vahvasti myös nakille. Toisella toistolla toi kyllä oman mutta nosteli kaikkia muita.
10) Kaukkarit: 0, ei noussut istumaan vaan ensimmäisellä, toisella ja kolmannella yrittämällä aina vaan seisomaan. Suututti niin, että oli pakko vaihtaa koira.
Eli ei ykköstulosta tiedossa sunnuntain kokeesta. Toisella kierroksella tein neljä ohjattua. Kaikki onnistuivat. Yhden tunnarin, joka oli kuin oppikirjasta. Zetan stopit onnistuivat kaikki ensimmäisellä yrittämällä. Myös seuraaminen oli hyvää ja keskittynyttä. Itse ohjasin Kiiaa toooooooodella eleettömästi ja rauhallisesti. Pitänee vetää koko setti läpi ennen kehään menoa, jos onnistumisprosentti on noinkin korkea toisella kierroksella.
Ja sitten minun vasta-alkaja EVL-koiraan Superiin.
1) paikkaistuminen: 10, non problemi
2) paikkaistuminen: 10, ei ongelmia
3) seuraaminen: 9, oikealle käännökset väljiä (edelleen)
4) zeta (S-I-M): 9, saisi lähteä paremmin mukaan (tätä en ole kyllä tajunnut edes harjoitella)
5) luoksetulo: 8, vähän ennakoi ensimmäistä lähtöä nostamalla pyllyn ylös (pösilö rakas murmelini mun), stopit hyvät
6) ruutu: 7, muuten hyvä mutta nousi seisomaan liikkurin käskystä
7) ohjattu (oikea): 10, :)
8) metalli: 6, tiputti ja nosti mutta ei luovuttanut istualtaan. Kapula jäi laipalleen. Teimme uudestaan ja nyt oli kympin suoritus.
9) tunnari: 10
10) kaukkarit: 6, melkein oman mittansa.
Eli kummankohan kanssa sitä kannattaisi kokeisiin lähteä? ;)
Perjantai-illan pöllöilyä
Perjantaina meidän ALO/AVO-ryhmällä oli kurssin loppukoe, jota tuomaroin. Valitsin linjaksi tiukan mutta en tiukimman. Ajatuksena huomioida ja ottaa huomioon kaikki virheet, joihin voi sääntöjen mukaan puuttua. Tällä tavoin kurssilaiset saavat mahdollisimman realistisen kuvan osaamisestaan. Kyllähän me saimme alokkaassa yhden ykköstuloksen ja avoimessa niitä tuli kaksi. Tosin muun tuloksen saaneet eivät aivan yltäneet omalle totutulle tasolleen. Hienoja koirakoita kaiken kaikkiaan ja ennen kaikkea oli hienoa seurata heidän kehittymistä.
Loppukokeeseen meni se kaksi tuntia, joten en ollut enää mitenkään hyvässä iskussa omiin treeneihin. Niinpä päätin ottaa vain ohjattua ja ruutua. Kiian kanssa otin myös kaukkareita. Aloitimma ohjatulla Superin kanssa ja pieleen meni ensimmäiset kaksi yritystä oikealle. Jouduin käydä näyttämässä kapulan. Nyt onnistui. Vasen onnistui heti. Toinen oikealle onnistui myös. Kuten myös toinen vasen. Onnistumisprosentti 75 ensimmäisellä yrittämällä. Ruutu oli Superilla ihan ok. Vähän hidas minun makuun.
Kiian kanssa treeni oli pitkälti samankaltainen virheineen päivineen. Kaukkarit olivat ihan hyvät täydestä matkasta, vaikkakin hieman sitä vasenta takajalkaa kääntääkin sivuun. Itseäni silti ihmetyttää miten tyttöjen osaaminen voi vaihdella noinkin suuresti. Totta on, että ohjattu tehtiin eri paikkaan ja että tytöillä on juuri tuossa kyseisessä paikassa usein ollut hahmottamisongelmia oikean kapulan suhteen. Se varmaan ikään kuin maastoutuu. Toisaalta, jos ohjatun noudon on onnistunut opettamaan oikein, niin koira kääntyy käskystä haluttuun suuntaan ja lähtee etenemään, kunnes törmää kapulaan. Tällöin näillä hahmottamisongelmilla myöskään koetilanteessa ei ole merkitystä.
Loppukokeeseen meni se kaksi tuntia, joten en ollut enää mitenkään hyvässä iskussa omiin treeneihin. Niinpä päätin ottaa vain ohjattua ja ruutua. Kiian kanssa otin myös kaukkareita. Aloitimma ohjatulla Superin kanssa ja pieleen meni ensimmäiset kaksi yritystä oikealle. Jouduin käydä näyttämässä kapulan. Nyt onnistui. Vasen onnistui heti. Toinen oikealle onnistui myös. Kuten myös toinen vasen. Onnistumisprosentti 75 ensimmäisellä yrittämällä. Ruutu oli Superilla ihan ok. Vähän hidas minun makuun.
Kiian kanssa treeni oli pitkälti samankaltainen virheineen päivineen. Kaukkarit olivat ihan hyvät täydestä matkasta, vaikkakin hieman sitä vasenta takajalkaa kääntääkin sivuun. Itseäni silti ihmetyttää miten tyttöjen osaaminen voi vaihdella noinkin suuresti. Totta on, että ohjattu tehtiin eri paikkaan ja että tytöillä on juuri tuossa kyseisessä paikassa usein ollut hahmottamisongelmia oikean kapulan suhteen. Se varmaan ikään kuin maastoutuu. Toisaalta, jos ohjatun noudon on onnistunut opettamaan oikein, niin koira kääntyy käskystä haluttuun suuntaan ja lähtee etenemään, kunnes törmää kapulaan. Tällöin näillä hahmottamisongelmilla myöskään koetilanteessa ei ole merkitystä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)