Sukkahousut - check jälkiliina - check naudanmaha - check

Eilen lähdin Kuukan ja tyttöjen kanssa Peurunkaan treenailemaan yhtä sun toista. Tein ennen lenkkiä lyhyen mutta sitäkin vaativamman jäljen Superille. Jälki oli ns. laahausjälki eli kuljin koko matkan vetäen perässäni sukkahousuissa naudanmahaa. Jäljen pituus oli 250 metriä, kulmia oli 6. Janan pituus oli vain 20 metriä. Jälki vanheni reilun 1,5 tuntia. Jäljen päässä oli yksi keppi. Tuli samalla harjoiteltua pitempää matkaa ilman keppejä. Jäljen vanhetessa kävelimme Kuukan ja tyttöjen kanssa tekemään esineruutua. Laitoin molemmille tytöille kolme esinettä mutta tällä kertaa ruudussa olikin leluja. Yksi pallo, yksi wubba ja yksi vetonaru. Tämä olikin melko iloinen yllätys tytöille, kun saivat hakea leluja ruudusta. Molemmilla ruutu onnistui loistavasti.

Esineruudun jälkeen opetinpa sitten Superille "Missä Kuuka?" -kysymyksellä etsimään Luukasta kiven takaa. Olisi varsin hyödyllinen taito, jos tytöt osaisivat etsiä meidän pojat metsästä. Pakatessani tavaroita takaisin reppuun lensi treeniliivin taskusta kolikoita varvikkoon. Pyysin Superia etsimään niitä ja löysihän se tyttö toisen kolikoista. Suureksi hämmästyksekseni Kiia pongasi toisen. On minulla taitavia tyttöjä. Olimme siis ehtineet treenata esineruutua, hakua ja tarkkuusruutua. :)

Paluumatkalla autolle

Itse jäljen Super ajoi hyvin, vaikka parilla kulmalla onnistui ajamaan yli mutta löysi kuitenkin jäljen uudestaan. Jäljen löydettyään janalla Superin ilme oli näkemisen arvoinen, sillä tytön ilme oli kyllä hauska. Ensin Super haisteli, että mitä, mitä? mikä täällä haisee? ja lähti sitten hirveällä imulla etenemään. Rinkkamatkalainen huusi kyllä tässä vaiheessa koko ajan, että:"Autooooooooon, autooooooooooon..." Kuukan kiukkuaminen ei onneksi häirinnyt Superia, eikä myöskään kuntopolulla lenkkeileivät naiset. Lyhyt mutta ytimekäs treeni oli mielestäni todella onnistunut ja ennen kaikkea erilainen. Jälkeäkin kun pitäisi pystyä treenaamaan eri tavoin.

Oivalluksia ja täsmäneuvontaa

Kirjoittelen tätä tekstiä ylituomari 1 -kurssilta muiden syödessä lounasta. Minulla ei ole nälkä mutta ei myöskään eväitä. :)

Lähdin eilen myöhään illasta vielä kentälle siitä huolimatta, että olin varma olevani yksin siellä. Iloiseksi yllätykseksi paikan päällä olivat vielä Elisa ja Pinna, jotka olivat juuri lopettelemassa omaa treeniään. Sanoin kyllä Elisalle, ettei hänen tarvitse minun mattimyöhäisen takia kentälle jäädä mutta minun onneksi hän päätti toisin.

Aloitin treenin zetamerkkien kiertämisellä. Kiialla, kun on sellainen pienen pieni fiksaatio noihin merkkeihin ja sen pitää tsekata jokaikinen törtsä seuraamisen aikana. Elisa neuvoi minua virittämään Kiian zetaan niin, että Kiia tietää varmastikin, että nyt seurataan, eikä mennä merkille. Teimme myös ohjattua. Olin jättänyt oikealle puolelle yhden merkin vahingossa ja niin Kiia meni ensin merkin taakse. Toisella toistolla onnistui löytämään oikeanpuoleisen kapulan. Vasen onnistui hienosti. Toisella toistolla oikealle Kiia meni suoraan kapulalle. Hyvä Kiia!

Aivan loppuun teimme muutaman kaukkarin vaihdon, jotka onnistuivat hyvin. Seisomisesta istumisessa Kiia kääntää toista takajalkaansa mutt keskusteltuani Elisan kanssa tulin siihen tulokseen, että se voi olla todella vaikea kouluttaa pois. Voi olla, ettei Kiia edes tiedosta tätä ja koska se ei varsinaisesti aiheuta etenemistä, niin antaapi olla. Juttelin myös Elisn kansa Kiuasta noin yleisesti, ja keskustelumme perusteella voisinpa melkein väittää, että turhauman kautta Kiia toimii parhaiten. Elisa sanoi, että taisteluhaluiset (Kiia!) ja sinnikkäät (eli jästipäiset, lue Kiia!) koirat turhautuessaan oikein pinnistelevät onnistuakseen. Tämä toimii liikkeissä, jotka koira jo osaa. Olen siis sattumalta osannut ohjata Kiiaa sille sopivalla tavalla.

Tätä kirjoittelen kotoa käsin. Vieressäni makaa lietelannalle, koirashampoolle ja märälle turkille haiseva bordercollietyttö, jonka kanssa teimme eilen aluksi merkkiä zetan merkeillä. Elisalta sain hyvän pointin siihen, kuinka minun kannattaa tehdä tämän treenin yhteydessä samalla zetamerkkien kiertoa. Onnistuimme tässä ihan kivasti. Tämän jälkeen teimme ohjattua ensin yhden oikealle (onnistui heti) ja toisen vasemmalle. Tässä Super ensin kääntyi, pohti hetken ja lähti noutamaan vasenta kapulaa ja oikein vauhdikkaasti. Hieno Super! Lipuksi teimme pylvään kiertoa ja siihen kerran stopin, joka onnistui hienosti. Oli kyllä hyvä ja napakka treeni. Sain paljon ajateltavaa ja vinkkejä Elisalta.

Perusrehellistä tokoa

Eilen aivan illasta pakkasin tytöt autoon ja lähdin Vihtavuoreen treenaamaan ihan perusrehellistä tokoa, koska meidän agilitytreenit oli peruttu. Kiian kanssa innostuin sitten tekemään aika pitkän setin. Aloitin zetan kiertämisellä ilman stoppeja. Kiialla on pahana tapana tsekata merkit seuraamisen yhteydessä, joten näitäkin on sitten harjoiteltava omana palikkana. Stoppeja teimme oikein urakalla. Kiia oli hieman ylivireessä, eikä malttanut alkuun kuunnella minun käskyjä. Jossain vaiheessa alkoi jopa ennakoimaan stoppeja - istumista lähinnä. Aloitin aina alusta ja lopputuloksena oli onnistuneet vaihdot neljä kertaa peräkkäin.

Zetan jälkeen tein luoksetuloa takapalkalla. Palkkana oli siis tällä kertaa lelu. Ajattelin ensimmäisellä toistolla ottaa Kiian suoraan maahanmenoon mutta Kiiapa alkoikin ennakoida seisomista (reilusti 10 metrin jälkeen), joten annoin toisen käskyn ja sitten käskin maahan. Nämä onnistuivat. Tuo ennakointi merkitsi mielestäni sitä, että Kiia on vihdoinkin sisäistänyt tuon luoksetulon stopin, joten niin hullunkuriselta kuin se kuulostaakin, olin siitä ihan hyvilläni. Tosiaan ennakointi alkoi reilusti 10 metrin jälkeen eli siinä ensimmäisen ja toisen törpön välissä. Toisella toistolla pysäytin nyt seisomaan ja vapautin takapalkalle. Nämä kaksi toistoa saivat riittää luoksetulotreeniä.

Seuraavaksi tein ruutua, jonka alussa tein pari, kolme palkattua merkkiä. Ruutuun Kiia juoksi hyvin, haki namipalat ruudusta, minkä jälkeen vapautin pallon perään. Tein erikseen ruudussa makaamista kerran ja sitten makuuasennosta (ruudun ulkopuolella) sivulletuloa suoraan käteen.

Ruudun jälkeen teimmekin ohjattua. Kiialla oli taas vaikeuksia löytää oikeaa kapulaa ja lähti heti vasemmalle. Lopetti kuitenkin kesken, kun kielsin. Tässä meni tovi ennen kuin sain Kiian oikealle kapulalle. Ensimmäisen toiston jälkeen tein vielä kaksi oikealle ja yhden vasemmalle ja nämä kaikki toistot onnistuivat. Täytynee miettiä miksi tämä oikea on välistä niin hankala. Jospa saisin tänään liikkuriapua tähän liikkeeseen...

Ohjatun jälkeen tein "villejä" tasamaannoutoja metallikapulalle eli pidin Kiiaa kiinni, heitin kapulan ja hetsasin. Kiia nostettua kapulan maasta ja lähdettyä tuomaan sitä minulle vapautin Kiian naruleluun kiinni.

Metallinoudon jälkeen teimme tunnaria. Hieman hutiloin taas oman hajustamisessa ja niinpä Kiia kiersi kapulat kahteen kertaa, pysähtyi molemmilla kierroksilla omalla mutta oli selvästi epävarma. Loppujen lopuksi Kiia palasi kapuloilta tyhjin suin, mikä mielestäni on hyvä asia. Parempi näin kuin niin, että ottaisi sitten minkä tahansa. Mielestäni tämä on osoitus siitä, että Kiia ymmärtää liikkeen idean. Toisella toistolla kävin hajustamassa kapulan paremmin ja nyt kapula nousi ongelmitta.

Tunnarin jälkeen teimme vielä kaukkareita muutaman toiston verran. Ensin tein maasta seisomista ja siitä maahanmenoa noin 12 askeleen päästä ja sitten maasta seisomista ja siitä istumista noin kuuden askeleen päästä. Ensimmäiset vaihdot onnistuivat hyvin mutta toisissa oli ongelmia malttamisen kanssa. Lopuksi tein kolmen vaihdon sarjoja kaksi täydestä kisamitasta. Ensimmäinen sarja onnistui hienosti. Pisteet Kiialle. Toinen sarja onnistui vasta sitten, kun aloitin sen alusta. Kiia nimittäin taas meinasi tehdä vaihtoja itsenäisesti. Itse vaihdot onnistuivat.

Note to myself:

• lisää zetan törppien kiertoa
• sivulletuloa ruudusta on harjoiteltava lisää
• metallinoutoa on muistettava treenata
• muista hajustaa kapula edes kokeenomaisesti
• malttitreeniä lisää kaukkareihin

Mietin eilisen jälkeen, että vähän niin kuin agilityssä niin myös tokossa koulutuksessa pitää ottaa huomioon myös ohjaajan luonne. Jos jokin tapa ohjata koiraa ei oikein sovi ohjaajalle eli ohjaaja kokee sen itselleen vieraaksi, ei se välttämättä ole sitten kyseisen parivaljakon tapa toimia. Erilaiset tekniikat pitää tuntua luontevilta vaihtoehdoilta myös ohjaajalle. Minulle usein on sanottu agilityssä, että:"Juokse lujempaa! Käännä sitä kroppaasi enemmän! jne." mutta jos olen tällainen jäykkä diesel, niin minkäs teet. Voin aina yrittää mutta olisiko parempi kuitenkin yrittää keksiä tälle jäykälle dieselille sopivia ohjauskuvioita kuin yrittää tehdä minusta jotain sellaista, jota en ole, vaikka kuinka haluaisin? Mene ja tiedä.

Superin kanssa ennen valojen sammumista tein ruutua, ohjattua ja maalin/tolpan kiertämistä. Aloitin treenin itseasiassa tunnarilla, mikä oli huono ajatus. Super oli sen verran tulessa, että ehkä ensimmäistä kertaa elämässään syöksyi kapuloille niin, että ne sinkosivat ympäriinsä. Sitten Super haisteli niitä kiivaasti läpi, meinasi napata satunnaisesti jonkin niistä, kunnes nenä osui oikeaan ja lähti sitten sitä tuomaan. Noh, päätin siirtyä hieman vauhdikkaampiin liikkeisiin. Teimme ennen ruutua muutaman merkin ja hui, tämä tyttö oli aivan tulessa. Olen aina sanonut, että kyllä se vauhti sieltä tulee, kun liikeet alkavat olla hanskassa ja kyllä, nyt vauhtia ja tarkkuutta oli kiitettävästi. Myös ruutuun upottiin hienosti. Jee jee!

Ruudun jälkeen tein ohjattua. Myös Superilla oli vaikeuksia nähdä oikeanpuoleinen kapula jostain ihmeen syystä. Tyttö kyllä tähyili oikealle mutta ei pongannut sitä. Liekö kenttä juuri siinä kohdin jotenkin pimeämpi tai jotain, kun kerran molemmat tytöt epäonnistuivat tässä. Kävin näyttämässä oikeanpuoleisen kapulan ja nyt sinne mentiin ja vauhdilla. Tyttö suorastaan hymyili noudossa. Tein vielä yhden vasemmalle ja yhden oikealle. Nämä onnistuivat heti ensi yrittämällä.

Aivan loppuun tein sitten parkkipaikan puolella maalinkiertoa ja Superilla alkaa olla selvästi hyvä vire tähän hommaa. Suorastaan kiihdyttää vauhtia, kun alkaa kaartaa takaisin minuun päin. Tein myös yhden stopin tästä, joka onnistui todella hyvin.

Harmi, kun valot sammuivat kentällä puoli 10, niin en sitten pystynyt tekemään enempää mutta olihan tuossakin.

Onnistuneet hakutreenit

Tänään olikin Superin vuoro päästä hakumetsään. Keskusteltuamme hetken nykyisistä ongelmistamme erään  meitä viime syksynä nähneen kokeneen koiraharrastajan kanssa päädyimme tekemään Superille sellaisen treenin, jossa Super lähetetään metsään näköhavaintoja käyttäen ja perään houkuttaen. Maalimies palkattuaan Superin nousee seisomaan ja muuttuu passiiviseksi, jolloin kutsun Superin pois. Teimme tällaisia pistoja viisi ja jo toisen jälkeen Superilla alkoi olla isompi imu metsään. Näitä tämän tyyppisiä motivointitreenejä jatketaan, kunnes Super lähtee samalla imulla ilman apuja. Vasta tämän jälkeen otetaan repertuaariin eteneminen, tyhjät yms. PS. Jokaisella pistolla Super haukkui sen 1-5 kertaa.

Seuraavan kerran pitää myös muistaa ottaa palloja mukaan, joita maalimies voi heitellä Superille ruokapalkan päälle. Ajatuksena on se, että Superin ei tarvitse viettää "laatuaikaa" moken luona, sillä voi olla, ettei Super "hullaannu" aivan kaikista maalimiehistä, jolloin kaikenlainen väkisin vänkään pelailu syö motivaatiota. Ei se kuitenkaan jätä mokkea, jos ei ole siltä palkkaa saanut varsinkin, jos saamme motivaation entisenlaiseksi. 

Tämän lisäksi meidän pitää alkaa vahvistaa sitä syvyyttä eli tehdä Superille mieluummin yli 50 metrin pistoja. Minulle jäi erittäin mahtava fiilis tämän päivän treeneistä. Oli ilo katsella koiraa, joka hymyilee hakumetsässä. Superilla oli kivaa, jolloin minullakin oli kivaa. Mikään muu ei ahdista niin paljon kuin koiran käskeminen metsään. Mielestäni koira pitää päästää metsään, ja siinä on vissi ero.

Perjantai-illan toko/tottis

Eilen ennen oman kurssin vetoa kävimme treenaamassa kilpailevien ryhmässä tokoa. Tein Kiian kanssa heti alkuun tunnarin ja ihan hyvin se sen teki ensimmäisellä yrittämällä, joten jätin treenin sikseen. Nälväsi kyllä kapulaa minun lähellä mutta en nyt tähän puuttunut, sillä tärkeintä on, ettei Kiia haistellut hampaillaan. Tunnarin jälkeen otimme ohjattua. Ensimmäinen oli vasemmalle ja se onnistui hienosti. Toinen oli oikealle mutta Kiia lähti hakemaan keskimmäistä. Pysäytin Kiia vähän ennen kapulaa ja lähetin oikealle. Nyt Kiia haki oikean. Kolmas toisto oli oikealle ja se onnistui hyvin.

Teimme vielä lopuksi ruutua. Lähetin Kiian merkiltä ruutuun, minne Kiia eteni kevyellä laukalla. Käskin maahan vähän liian nopeasti, minkä vuoksi Kiia oli osittain ruudun ulkopuolella. Teimme normaalin kävelyosuuden, jonka lopetin Kiian palkkaamiseen maahan. Tein sitten vielä muutaman ruudun kierron sen oikean paikan löytämiseksi. Aivan loppuun tein merkkien erottelutreeniä, jossa Kiia onnistui 8/9. Ei paha.

Superin kanssa teimme taas vireen nostotreeniä hyvin lyhyesti. Ei siitä sen enempää. Hyvin meni. Vire nousi. :)

Vireen nostotalkoot vol 1

Torstaina kävimme treenaamassa tokoa ja tottista Vihtavuoressa. Ennen treeniä yritin Superin avustuksella löytää Nanan omistajan sormuksen, jonka hän hukkasi sunnuntaina treenikentälle. Tein siis pikkuesineruutua useammassa eri kohdassa tuloksetta. Jotta Super ei turhautuisi etsittyään niin mahdottoman ahkerasti, tiputin aina välistä (yhteensä 3 kertaa) 10 sentin kolikon ruohikkoon.

Tämän jälkeen tein Superille vireen nostatustalkoita. Olen kouluttanut Superia koko ajan tietyssä vireessä. Superhan tekee todella kivasti töitä, joten sitä ei ole tarvinnut hirveästi hetsata ja nostattaa. Olen oikeastaan ajautunut ohjaamaan tyttöä todella ilmeettömästi ja eleettömästi. Tämä vire sopii oikein mainiosti tokoon mutta tottiksessa tulee naputusta siitä, kuinka koira saisi työskennellä voimakkaammin, ja niinpä olen alkanut nostattaa virettä leikkimällä alkuun ja sitten teen jonkin hyvin lyhyen suorituksen, jonka päätän eteenlähetykseen. Näitä ihan muutama ja sitten koira autoon niin, että sille jää kentälle himo päälle. Super onneksi keskittyy hommiin, vaikka olisikin korkeammassa vireessä, joten en usko (*koputetaan puuta'), että teen tällä hallaa tokon puolelle. Tiedän kyllä leikkiväni tulella...

Kiian kanssa tein myös samantyyppistä treeniä tokon ruutuun, seuraamiseen ja muutamiin jääviin eli aina liikkeen/suorituksen lopussa vapautin kentän päähän pallolle. Tein muuten luoksetulon stopit iso pallo takapalkkana. Toimi älyttömän hyvin mutta tällainen treenaaminen on todella raskasta myös fyysisesti, eikä sitä voi tehdä mahdottoman pitkään. Aloitimme muuten tokoliikkeet tunnarilla. Vire oli jo melko korkea heti alussa (koska Super oli pyörinyt siinä kentällä ennen minua) mutta Kiia teki aivan loistavan tunnarin. Hyvä, hyvä. Muutenkin tuntuu, että olemme menneet huimasti eteenpäin tokossa. Tämä väite tulee testattua ensi kuussa. 

Perjantaina tokoa, lauantaina jälkeä, sunnuntaina kasvattipäivä

Perjantaina olinkin vetämässä yhdessä Tiian kanssa ALO/AVO-kurssin ensimmäistä treenikertaa. Ennen kurssia ehdin treenata Kiian kanssa ohjattua, tunnaria ja kaukkareita. Teimme ohjattua kaksi oikealle ja yhden vasemmalle. Ensimmäinen toisto oikealle meni hyvin mutta toisella sitten Kiia oli lähteä suoraan kapulalle. Jouduin aloittamaan alusta. Nyt nouto onnistui. Vasemmalle sen sijaan lähetettäessä Kiia oli hakea keskimmäisen. Täytyy todeta, että olipa outo virhe. Sain kuitenkin Kiian toisella toistolla vasemmalle.

Tunnaria teimme pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla Kiia hammasteli paria vierasta kapulaa mutta toi edelleen sen oman. Toisella kerralla työskenteli tarkasti ja maltillisesti ja toi oman. Sanoin alkuun jarruttavan käskyn eli "Nätisti!".

Kaukkareissa seisomisesta maahanmenot onnistuivat ongelmitta 12 askeleen päästä mutta seisomisesta istumiset tuottivat vaikeuksia, sillä Kiia liikuttaa vasenta takajalkaa jonkin verran sivuun todella helposti. Kun oikein keskittyy, onnistuu tekemään vaihdon liikuttamatta takajalkojaan. Lisää treeniä siis tiedossa.

Tokokurssin jälkeen tein Superille pari ruutuun lähetystä ja ohjattua. Oli ihan hyvät toistot. Ei niistä sen enempää. Illasta sitten minulle nousi hieman lämpöä, joten peruin hakukokeen. Nukuttuani pitkät yöunet päätin sitten käydä tallomassa tytöille jäljet, mikä ei ollut kovin hyvä idea, sillä pulssi pääsi nousemaan melko korkealle. Superille tein 850 metrin jäljen useammalla kulmalla ja kuudella kepillä. Ikää jäljelle tuli yli 2 tuntia. Super selvitti jäljen todella hienosti. Janan pituus oli noin 40 m. Yhdessä kulmassa ajoi yli mutta korjasi kyllä sen sitten. Kiialle tein vain 650 metrin jäljen neljällä kepillä. Janan pituus oli n. 30 metriä. Kiian jälki sen sijaan oli alkuun aivan kamala. Jäljesti selkeästi marjastajaa tai jotain vastaavaa. Marjastajia nimittäin vilisi alueella aika kiitettävästi. Mutta loppu menikin oikein kivasti ja kolme keppiä sieltä nousi. Kulmatkin Kiia selvitti ongelmitta. Jälkien vanhetessa kävimme tekemässä esineruututreenin. Superille tein kolme esinettä ja Kiialle kaksi. Super oli kyllä pätevä esineruudussa. Haki nopeasti kaksi ensimmäistä. Lähiesinettä joutui työstämään pidempään. Kiia sen sijaan kaahasi vain takarajalla, eikä meinannut löytää kahta meille uutta esinettä sitten millään. Kävin hieman auttamassa ja sitten lähetin vielä kerran yhdelle esineelle lähetyslinjalta. Tämä onnistui hyvin.

Sunnuntaina olikin kasvattipäivä, jossa meillä oli kouluttamassa suojelupuolen ammattilainen, Hiltusen Heikki. Heikki valaisi meille hieman noita vire- ja viettijuttuja. Kyllä meni ajatusmaailma uusiin puihin. Kaikki koirakot joutuivat palaamaan perusteihin eli siihen, että kun koiralla on vire-/tunnetila oikea, näkee se vain sinut kentällä, jolloin esim. muut ihmiset, koirat yms. eivät aiheuta häiriötä. Meillä oli kaiken kaikkiaan todella hieno päivä, vaikka treenit per koirakko jäivät vähiin mutta tietoa ja teoriaa saimme enemmän kuin osasimme odottaa. Kiia pääsi pari kertaa pyörähtämään agiradalla. Ensin minun kanssa ja sitten Sokan omistajan, Tuomaksen kanssa.