Eilen aamusta pitkän metsälenkin jälkeen ajoin Peurungan parkkipaikalle tokoilemaan pienesti. Eihän se ole vapaapäivä, eikä mikään, jos ei vähän treeniä ottaisi. Ajattelin, että teen vain seuruuta, zetaa, luoksetuloa ja ruutua. Aloitin treenin Superin kanssa, sillä olen tuumaillut, että Super saa nyt vuorostaan olla se minun ykköskoira tokossa eli se koira, jolle suunnittelen treenin. Muut saavat tehdä varioiden sen samaisen treenin läpi.
Seuraamisessa otin sellaisia päin esteitä treeniä eli vaadin Superilta kontaktia, vaikka lähestyimme lumipenkkoja. Huomasin nimittäin Varkauden kokeessa, että Super laski kontaktia juuri sellaisissa kohdissa, jossa seinä alkaa lähestyä. Toinen kohta oli se, jossa menimme esim. tuomaria hivutellen. Pitänee siis alkaa seuruuttaa päin seiniä ja ihmisiä. Tämän lisäksi otin naksun kanssa vielä niitä oikealle kääntymisiä. Nämähän olivat jo huomattavasti paremmat kokeessakin.
Zetassa otin mukaan lähtöjä niin, että ihan keskityin vasemman käteni elämään. Ei se Super sitä apua tarvitse. Minun nyt vain pitää muistaa erikseen vielä vahvistaa sitä seisomisessa taakse kiertämistä. Kotitreeninä lähinnä.
Luoksetulon stopit olivat ihan ok ottaen huomioon, että jälleen kerran alusta oli liukas. Tein muutaman vahvistuksen. Näitä olisi päästävä treenaamaan ihan normaalilla pohjalla, jotta näkisin, osaako se ihan oikeasti jo noin hyvin noin stopit.
Ruutu oli vasemmalle. Laitoin tarkoituksella merkin todella lähelle lumipenkkaa mutta ei se Superia haitannut. Meni hienosti merkille ja siitä ruutuun. Superin ruutu on kyllä vauhdikas. Maahankin se läsähtää heti, kun käsky tulee. Saamme tästä vielä kovin näyttävän liikkeen. Kävimme vielä kiertämässä muutaman kerran ruutua, jotta sain vahvistettua sinne menoa. Tämän lisäksi tein yhden kävelyn yhdistettynä luoksetuloon. Tämä oli hyvä.
Kiian kanssa tein seuraamisessa lähinnä kontaktia eli seuruuta pallo kainalossa. Minun pitäisi nyt muistaa käydä ostamassa Kiialle uusi patukka. Se on sille niin mieluinen lelu ja saan sen paremmin kainaloon piilotettua kuin meidän megapitkän vetonarun. Pallo ei motivoi ihan niin paljon mitä patukka. Toisekseen liukkaalla alustalla pallon heittely voi koitua koiralle vahingoksi. Kiia sai myös seurata penkkoja päin ja tehdä oikealle kääntymisiä. Zetassa Kiian kanssa keskityin istumisen ja seisomisen jälkeen nopeisiin maahanmenoihin. Palkaksi Kiia sai aina lelun. Kyllä on ihmeellistä, kuinka tuo tyttö osaa tehdä nopeita maahanmenoja sivulla. Ne olivat nimittäin ihan ihmeellisen nopeita Kiiaksi. Luoksetulossa Kiia ennakoi ensimmäistä pysäytystä eli alkoi hidastella. Myös maahanmeno meni kyttäämiseksi, joten aloitimme alusta. Nyt pallot ja rätit piiloon ja palkaksi vain namia. Näin tämä onnistuu tuo yhden maanisen kyttääjän kanssa. Ruutuun veimme pallon. Merkille meno oli hyvä. Myös ruutuun meno oli hyvä. Teimme myös muutaman lähilähetyksen korjauksien kanssa tarvittaessa eli jos Kiia jää liian lähelle etureunaan, käsken uudestaan ruutuun tai sanon peru, jolloin Kiia etsii oikean kohdan. En tiedä, onko tämä laisinkaan viisasta. Ajatuksenahan on, että koira osaisi jo ensimmäisellä käskyllä edetä ruudussa tarpeeksi pitkälle. Toisaalta kyllähän Kiia eteneekin mutta sitten ei oikein tottele pysäytys- tai maahankäskyä vaan alkaa kärkkyä palkkaa ja ottaa askeleita eteen. Minun varmaan pitää tässäkin olla jotenkin mustavalkoisempi. Ottaa vaikka se alusta tueksi alkuun.
Aivan lopuksi päätin tehdä samaisen treenin myös Nancyn kanssa. Kyllähän tuo mummo vielä hommat taitaa. Luoksetulon pysäytyksen taas ennakoi mutta ei pahasti. Zetan jäävissä nyt kun kierretäänkin toiselta puolelta koiran taakse, niin se vähän hämmästytti mutta ei liikaa. Ruutukin löytyi oikein mukavasti. On se vain ihana tuo minun mummokoirani. Täynnä elämää ja iloa ja niin rakas minulle.
Tänään pitkän lenkin jälkeen metsässä (mukana oli nuorimmaiseni) ajoimme taas Peurunkaan treenailemaan ohjattua, metallia tasamaanoutona, tunnaria ja kaukkareita. Superin molemmat ohjatut olivat todella buenot. Ensimmäisen vein aivan loppuun saakka ja keskityin käsiini. Metallinoudossa ei ongelmia. Tunnarissa sen sijaan luovutus oli taas löysä, joten otin pari ylimääräistä luovutusta. Tähän minun pitää nyt paneutua vaikka ihan kotitreeneissä. Kaukkareissa on epävarmuutta, kun käytän ns. uusia käskyjä (down-up ja peru). Osaa vaihdot omalla erikoisellaan tekniikallaan vanhoilla käskyillä hyvin mutta etenemä on tällöin n. 20 cm. Kaukkareita on nyt hinkattava oikein urakalla.
Kiian kanssa ensimmäinen ohjattu merkkineen oli hyvä mutta toisella oli menossa useamman kerran onnellisesti merkin ohi. Kun kaivoin taskusta haisevan lihapullan (pakastin 2 päivää parasta ennen päiväyksen umpeen menneet lihapullat ja sulatin ne nyt mutta haju oli edelleen sama), löytyihän se merkkikin. Mielestäni olen kyllä tasaisesti palkannut merkiltä mutta Kiia on varmastikin ehdollistunut siihen, kun kaivan palkan taskusta. Tämänhän toki voin tehdä kokeessakin vaivihkaan, jolloin Kiia luulee, että minulla on palkka kädessä. Saimme siis pari oikein hienoa merkkiä ja sitten perään vielä vasemman kapulan. Tunnari oli hyvä luovutuksineen päivineen. Metallinoudossa tuli ravilla takaisin mutta kaukkarit olivat täydelliset. Kaukkarijumppa alkaa kantaa hedelmää. Voi kun se kantaisi vielä koetilanteessakin.
Koska Kuuka oli tässä vaiheessa jo melko väsynyt ja nälkänen ja konsertti sen mukainen, oli minun jätettävä mummokoira treenaamatta ja pakattava kamat autoon ja ajeltava kotiin ruokkimaan yksi nälkäinen suu. Tänä iltana kun ottaisi vielä kaukkareita ja tunnarin luovutusta Superin sekä Kiian kanssa. Nyt painelen paistamaan lettuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti