Kiviahon Katjan tottis- ja tokokoulutus

Eilen meillä olikin Superin kanssa Kiviahon Katjan tottis- ja tokokoulutus. Superin kanssa tein pk-seuraamista ja toisessa erässä tokon kaukkareita. Samalla sain vinkkejä seurakaverin koulutuksesta noutoihin sekä eteenlähettämiseen. Superhan tekee todella kivan seuraamisen pk:ssa mutta itse olen kokenut ongelmaksi sen, että se saisi vielä enemmän nousta tekemään työtä minulle. Superin seuraaminen on varsin erinomaista tokoon mutta pk-puolelle se saisi olla vielä voimakkaampaa. Neuvoksi sain olla itse hieman aktiivisempi. Minullakin pitäisi olla asenne "kohdillaan" ja nostattaa se koira oikeaan vireeseen ja sitten vasta lähteä tekemään töitä. Nyt olen ollut liian halju ja passiivinen ja kenties sitä kautta Superin seuraaminen ei ole ollut tarpeeksi voimakasta. Super kyllä pitää paikan ja kontaktin koko ajan. Häntäkin heiluu mutta se ei nouse tarpeeksi. Kyllähän tuollakin seuraamisella pisteitä tulee mutta näyttävämpää se olisi, kun Super työstäisi sitä sellaisella pienellä "raivolla". Tämä siis vain pk-puolella. Ongelmana tietty myöskin se, että Super on temperamentiltaan (uskokaa pois!) rauhallinen. Se tykkää onneksi tehdä töitä ja jaksaa keskittyä hyvin mutta sen perusvire on rauhallinen (jos se ei sitä aina ole ollut, niin iän myötä siitä on sellainen tullut). Mutta nyt siis pitää alkaa itsekin tekemään töitä, eikä aina antaa koko vastuuta Superille. Hoida sää tää seuraaminen, niin mää laahustan tässä mukana -tyyliin. Siis minä laahustan valjuna, vanhana ja väsyneenä ohjaajana, ja Super sitten työstää sen minkä nyt tällaiselle valjulle, vanhalle ja väsyneelle ohjaajalleen pystyy. :D

Seurakaveri otti koiralleen pk-noutoja. Heilläkin ongelmana ollut varastaminen. Tähän Katja neuvoi kapulasta luopumisharjoituksia. Sellaisia, jossa kapula heitetään tai sitten jatkossa ollaan heittävinään ja koira voi hetken katsoa, kun kapula lentää mutta sen jälkeen sen on nostettava katse ohjaajaan ja ns. luovuttava siitä. Tätä voi harjoitella myös niin, että ohjaajan heitettyä kapulan koira käsketäänkin seuraamaan, tekemään maahanmeno ja lyhyen luoksetulon ja taas seuraamaan kapulan eteen, kääntymään pois päin kapulasta yms. Kun koira pystyy luopumaan kapulasta ja tekee töitä käskettyä ilman että kapula taka-alalla häiritsee, voidaan koira palkata eli päästää kapulalle. Samantyyppisiä luopumisharjoituksia minun pitää tehdä Superin kanssa namin suhteen eli kun ohjaan Superia kaukoissa namikädellä, pitää Superin luopua namista eikä yrittää varastaa sitä minulta kädestä ja keskittyä vain siihen namin anastamiseen. Meillähän on ollut ongelmana tuon kaukkarijumpan suhteen se, että Super tekee kyllä vaihtoja namin perässä jumpaten mutta ei keskity itse asiaan, eikä oppi näin ollen mene perille. Tämän lisäksi sain kotiläksyksi peruuttamisen opettamisen käskystä. Superin on tiedostettava takajalkansa ja opittava siirtämään paino takajaloille. Superhan osaa peruuttaa arjessa. Esim. ahtaassa käytävässä peruuttaa sujuvasti pois minun tieltä mutta ei sitten käskystä. Kaukkaritreeniin sain vinkiksi myös omalla vartalolla ohjaamisen niin, että koira alkaa väistää ohjaajaa ja siirtää painon taakse. Superin ongelma kaukkareissa on se, ettei se siirrä painoa taakse. Samalla kysyin vinkkejä Kiian kaukkareihin. Katja kertoi, että Zenin kanssa hän oli päässyt helposti sinne 7 metriin mutta sen jälkeen matkaa pidennettiin metri metriltä. Ei siis ole helppoa tietä onneen myöskään mestareilla. Meidänkin siis pitää alkaa rakentaa noita kaukkareita metri metriltä sinne 15 metriin. Kiiahan osaa vaihdot teknisesti oikein mutta ei sitten malta tehdä niitä oikein, kun välimatkaa on enemmän kuin se 5-6 metriä. Katja ei myöskään ole käyttänyt säännöllisesti takapalkkaa. Jos sellainen on ollut, ei koira ole sitä nähnyt eli pallo on ollut esim. 3-4 metriä taaempana tai se on sinne viety kaverin toimesta. Palkka on siis tullut pääosin kädestä. Saattaa kuulostaa takapalkkaan fiksoituneelle ohjaajalle hurjalta mutta tässäkin kohdin ohjenuorana on ehdottomuus. Vain onnistuneista vaihdoista palkataan ja epäonnistumisesta annetaan palaute "höpö höpö" ja aloitetaan alusta. Ajatuksena on se, että ei ole reilua koiraa kohtaan, jos joku päivä jokin asia on ok (saa siis palkan siitä) ja sitten toinen päivä se ei käykään. Jokaisen ohjaajan on määriteltävä itselleen kriteerit ja noudatettava niitä pilkulleen.

Samainen seurakaverini otti myös eteenlähettämistä. Vinkkinä oli, että sitä palkkaa viedään aluksi yhdessä koiran kanssa. Sitten niin, että koira näkee, että se viedään. Sitten niin, että koira ei näe, että se viedään mutta niin, että se on siellä. Välistä voi taas palata taaksepäin ja viedä taas sitä palkkaa yhdessä tai niin, että koira näkee, että se viedään. Tärkeintä on se, että koira jokaisella treenikerralla syöksyy eteenpäin hyvällä ilmeellä eli sellaisia höpsänkeikka eteenlähettämisiä ei tulisi hyväksyä. Myöskin aivan ylipitkiä matkoja kannattaa harjoitella (tyyliin 70 metriä). Maahanmenoja ei kannata harjoitella lyhytmittaisella kentällä vaan koira lähetetään eteen ja juostaan palkalle palkkaamaan. Koiraa ei siis kannata päästää myöskään takaisinpäin. Jos lähetyksessä on ongelmia esim. jos koira pysähtyy kesken matkan pyytääkseen vahvistusta (toista käskyä), niin treeni aloitetaan alusta. Katja myös kertoi tehneensä useamman "piston" samassa treenissä. Vähän niin kuin minäkin olen välistä tehnyt. Tätäkin pitäisi päästä treenaamaan oikein kunnolla. Ei se ihme, ettei tuloksia tule, kun ei emäntä oikein treenaakaan näitä asioita sellaisella volyymillä mitä nämäkin liikkeet vaatisivat tullakseen erinomaisiksi. Mutta kaiken kaikkiaan oli kiva koulutus. Paljon sain taas pohdittavaa. Nyt kun vielä keksisi vuorokaudesta sitä aikaa kaiken tämän muun pyörityksen keskeltä, niin hyvä tulee.