sunnuntai 9. helmikuuta 2014

(rally)tokoilta

Perjantaina suuntasimme maneesille treenailemaan junnujen kanssa tokoa ja mummokoiran kanssa rallytokoa. Koska paikan päällä oli muitakin treenaajia, hyödynsin tilanteen ja otimme alkuun paikkamakuun aloituksia. Teimme myös lyhyen istumisen. Pääsinpä treenaamaan henkilöryhmääkin. Supran kanssa oli sellainen sillisalaattitreeni. Teimme yhtä sun toista. Seuraamisen edistämiseen (joka on siis muka tullut jäädäkseen) kiinnitin erityisesti huomiota. Teimme myös merkkiä ja yhden ruutuun lähettämisen ennen kuin se korjattiin pois. Supran kanssa tein myös pari metallinoutoa. Ravillahan tuo tulee takaisin päin mutta luovutuksessa alkaa olla ihan asiallinen puruote. Supra sai tehdä myös pari tunnaria. Ohjattua noutoa teimme kaksi toistoa - haetutin sekä vasemman että oikean kapulan. Keskimmäistä en laittanutkaan paikoilleen. Se oli nyt sitten sellainen treeni se.

Kiian kanssa tein nyt niitä juttuja, jotka olivat meille vaikeita viime kokeessa eli metallinoutoa, tunnaria ja kaukkareita. Metallinoudossa oli pahimmillaan viiden sekunnin harkinta-aika mutta palkkaamalla lelulla saimme sen lyhennettyä kahteen sekunttiin. Jatkamme tätä eli palaamme taas tekemään noita treenejä, joissa motivaatiota nostetaan lelupalkan avulla. Tunnarissa ongelmana oli luovutus. Kiia käyttäytyi asiallisesti kapuloilla mutta luovutuksessa hätäili. Siitä tulikin sitten luovutustreeni. Aluksi niin, että heitin kapulan muutaman metrin päähän ja pyysin noutamaan. Tämä aiheutti vireen nousemista ja pureskelua. Loppujen lopuksi piti tehdä sitten ihan sellaisia perusluovutustreeniä, jossa annan Kiialle kapulan suuhun ja peruutan muutaman askeleen ja pyydän tuomaan kapulan. Nämä onnistuivat ihan hyvin. Kaukkareita jouduin ottamaan loppujen lopuksi todella läheltä, jotta Kiia keskittyisi ja tekisi teknisesti oikein vaihdot.

Nancyn kanssa tein rallytokoa. Vaikeaksi asiaksi on nyt noussut meille seuraamisesta maahanmeno, kun samalla kun pysähdyn pitää minun käskeä Nancy maahan kuitenkin niin nopeasti, ettei se ehdi pyllyään laskemaan maahan. Tätä sitten teimme. Nancy seuraamisessa edistää sen verran, että se vaikeuttaa minun kävelyä. Jouduimme siis pureutumaan tähän tapaan reilusti palkkaamalla taakse. Jatkamme tätä rataa. Nancy on nyt tosiaan vähän pirteämpi mutta kyllä täytyy myöntää, että ei sillä enää vasemmalle käännökset suju kovin jouhevasti. Vähän on sellaista vanhuuden tuomaa jäykkyyttä nähtävissä. :(

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti