Kävimme sitten lauantaina kokeilemassa onneamme tokokokeessa Pieksämäellä. Minulla oli mennyt koko viikko sairaslomalaisena, ja koirat olivat saaneet vain peruslenkkinsä. En tiedä johtuiko tästä vai mistä mutta Superissa oli pientä kurittomuutta havaittavissa. Sellaista hyväntahtoista kylläkin. Koeaamumme ei alkanut ihan parhaissa merkeissä, kun saimme aamulenkillä kahteen otteeseen naapurin labbiksen niskaamme. Ensimmäisellä kerralla koiran hampaissa oli Super, jonka sitten pelastin labbiksen alta. Onneksi matkassamme oli Superin tytön Novan omistaja Mirkku, joka oli apuna pitämässä hyökkääjästä kiinni. Ikäväksemme koira karkasi toistamiseen laumamme kimppuun ja tällä kertaa kohteena oli Nancy. Voin kertoa, että adrenaliinin taso veressä oli melko kohdillaan, kun lähdimme ajamaan Pieksämäelle. Tulimme paikan päälle hieman myöhässä mutta niin oli tuomarimmekin myöhässä. Koska meillä ei ollut hajua siitä milloin tuomari pääsee perille, käytimme koiramme ja kannoimme rotumestaruuskisan palkintoja sisään. Tuomari ilmestyikin kuin tuhka tuulesta ja liikkuri alkoi huudella koiria halliin. Meillä oli auto vähän kauempana parkissa, joten saimme sanan varsinaisessa merkityksessä juosta kehään. Minua vähän jännitti paikallaolot, kun samassa ryhmässä meillä oli musta labbis. Onneksi tästä ei aiheutunut mitään häiriötä vaan Super suoritti molemmat liikkeet kympin arvoisesti.
Yksilöliikkeet tehtiin kahdessa osassa ja me olimme neljänsinä. Seuraaminen oli minun mielestä ihan mallikasta. Olisiko juoksusta täyskäännöt ja oikealle käännös hieman löysä mutta muutoin seuraaminen tuntui minusta hyvältä. Saimme siitä tosin vain 7,5. Zetassa jäi jostain syystä maahanmeno tekemättä. Saimme siitä siis 7. Mentyämme luoksetulon aloituspaikkaa, rakas Eikkamme alkoi selittää tuomarille jotain juttua ja minä pönttö en tajunnut ottaa Superia uudestaan perusasentoon ja kontakti lopahti. Kun annoin ensimmäisen maahanmeno-käskyn, Superilla oli ajatukset yleisössä. Jouduin siis antamaan toisen maahanmeno-käskyn. Pysäytykset olivat ihan jes. Saimme luoksetulosta 7. Ruudun merkki olisi saanut olla nopeampi. Ruutuun Super lähti ensin hitaammalla laukalla mutta sitten kiihdytti vauhtiaan. Ruutu olisi muuten ollut todella hyvä mutta minun pieni porsas lähti ruudusta liikkurin käskystä. Saimme ruudusta 6. Ohjatussa noudossa merkki olisi saanut olla nopeampi ja kyllähän tuo taas vähän saalisti. Olipahan loppuperusasentokin vino. Huokaus. Saimme siitä 7. Hyppynoudossa Super lähti hienosti hypylle, meni kapulalla, nosti suuhun ja jolkotteli kapula suussa esteen taakse minua katsomaan. Annoin toisen käskyn, jolloin Super hyppäsi ja toi minulle kapulan. Loppuperusasento oli vino. Saimme tästä kuitenkin nollan. Ilmeisesti tuomari tulkitsi liikkeen ikään kuin Super olisi tiputtanut kapulan ja tuonut sen vasta toisella käskyllä, vaikka tosi asiassa Super tarvitsi hypylle toisen käskyn. No ei tuo olisi meitä tältä konkurssilta pelastanut. Tunnari oli ihan jes. En tiedä mistä pistevähennys tuli. Saimme siitä siis 8. Kaukkareista saimme myös 8. Super ehkä eteni about 20 senttiä.
Summa summarum: minä varmaan mokasin zetan (varmistelin seisomista liiaksi pihalla ja enkä varmaan käskyttänyt tarpeeksi selkeästi). Mokasin myös luoksetulon aloituksen. Ruutu menee kyllä Superin piikkiin tai siis yksin treenaamisen piikkiin. Ohjatun noudon merkin ongelma ei ole uusi, eikä myös tuo saalistamisongelma. Liikkeiden lopetuksiinkin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Hyppynoudon motivaatiota on myös nostettava. Fakta on, että lahjattomat treenaa... ja meidän pitäisi oikeasti treenata paljon useammin ja monipuolisemmin ja ja ja pienimmissä osissa ja ja ja...
Tästä oppineena menimme sitten eilen illasta maneesille treenaamaan Sadun kanssa, vaikka kuinka väsytti työpäivän jälkeen. Tein molemmille tytöille samanlaiset treenit. Super pääsi tekemään ohjatun noudon kapulan noutoa. Yritin ensin niin, että laitoin sen lähelle seinää. No, Superhan syöksähti kapulan kimppuun niin, että seinä kolisi. Ei auttanut. Yritämme nyt sitten sille kapulalle menoa takaa kiertämällä, josko saisimme taas vahvistettua tätä asiaa. Ongelmana se, että Super mielellään käyttää käpäliään eli käy ensin käpälillä kiinni kapulaan ja sitten nappaa sen vasta suuhun. Se on otuksena sillä tavalla kissamainen, että osaa tarttua myös "peukaloilla" esim. pehmeään Ikea-palloon.
Noutotreenin jälkeen teimme yhden hyppynoudon kissanruoalla. Yritän tällä tavalla nostattaa sitä virettä ja motivaatiota, jotta saisin liikkeestä vauhdikkaan. Superille kuitenkin se ruoka on se ykköspalkka, niin tehdään sitten sillä. Teimme myös ruudussa pysymisiä. Super reagoi Sadun toiseen käskyyn, ei siis ekaan... Jäin miettimään, että onko tämä nyt sitten huono asia. Siinä mielessä on, ettei ole tarkkaavaisena sen suhteen, kuka käskee mutta toisaalta kokeessa liikkuri tuskinpa huutelee kahteen kertaan. Toisella kerralla enää pylly hytkähti. Lopetimme treenimme ruutuun eli juoksin palkkaamaan Superin ruutuun.
Kiian kanssa en tehnyt tuota ohjatun noudon treeniä vaan aloitin hyppynoudolla ja jatkoin luoksetulon maahanmenoja putken kautta. Sadulta sain vinkin antaa sen maahan-käskyn vähän napakammin tai siis terävämmin hyvässä mielessä. Nyt käskyni on pitkälti samanlainen kuin Kiian maahanmeno eli valuva. Tämä tuntui toimivan noin kolmesta toistosta viidestä. Ongelmanahan oli se, että heitin pallon palkaksi ja sehän tunnetusti aiheuttaa Kiiassa tiettyjä tunnetiloja. :) Kiiallekin tehtiin ruututreeniä ja se oli ihan onnistunut.
Laumanvahvistuksemme Nastan kanssa tein putkeen menoja ja hyppyjä (korkeus nyt 35 cm). Tein myös takaa kiertoja. Hyvinhän tuo sheppo pelittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti