lauantai 28. joulukuuta 2013

Mahdollisesti vuoden viimeinen jälkitreeni

Kelit ovat sen verran poikkeuksellisest, että valittamisen sijaan päätinkin lähteä tekemään Superille jälkitreenin. Tein kilsan jäljen, jonka annoin vanheta 1,5 tuntia. Janan pituus oli 35 m. Jäljellä oli 6 kulmaa ja yksi piikki. Tein piikin typerästi liian lähelle omaa jälkeä mutta onneksi tämä ei aiheuttanutkaan ongelmia. SportTrackerini ei piirrä ihan niin tarkkaan tuota jälkeä, joten se piikkikin näyttää enemmän 90 asteen kulmalta mutta kyllä se ihan oikea piikki oli. Jäljelle jätin 8 keppiä.

Oppikirjaesimerkki siitä miltä jäljen ei tulisi näyttää

Jana oli aivan loistava. Super nosti hienosti jäljen mutta koska ajattelin, että Super lähti jonkin matkan jäljestettyään vähän liian ylös, kutsuin pois. Tässä kohdin ilmeisesti hukkasimme ensimmäisen kepin. Ensimmäinen kulma oli hyvä. Toisen kulman Super ajoi yli mutta nosti jäljen itsenäisesti uudestaan. Olin ottanut mukaani vahingossa rikkinäiset valjaat, joten minulla oli liina pannassa kiinni. Tämän vuoksi Super sai jäljestää vapaalla liinalla. Piikistä Super ajoi yli mutta työsti sitten sen aivan oikein. Piikin jälkeinen kulma onnistui ongelmitta. Myös loput kolme kulmaa onnistuivat hienosti. Jäljeltä Super nosti 6 keppiä. En osaa sanoa missä vaiheessa hukkasimme toisen keppimme. Ensimmäisen kepin haimme jäljestettyä jälkemme loppuun. Nyt annoin Superin mennä menojaan ja sinne ylöspäinhän se lähti ja haki ensimmäisen kepin. Tästä iso palkka ja leikkituokio. Olin niin onnellinen, että Super jäljesti jo kerran jäljestettyä jälkeä ja uskoi itseensä ja nostipa vielä kepinkin sieltä. Sen toisen kadonneen jätimme suosiolla metsään.

Tuplatokotreenit Savon sydämessä

Eilen ajelin Pieksämäen hallin kautta Varkauteen. Pieksämäellä pysähdyimme ottamaan tokoa tunnin verran. Tein sekä Kiian että Superin kanssa lähes tulkoon koko setin läpi. Seuraaminen oli varsin mallikasta. Zeta onnistui loistavasti (maahan-istu-seiso). Luoksetulossa Super teki itsenäisesti maahanmenon jälkeen luokse kutsuttaessa toisen maahanmenon :/. Höpsö koira. Ruutu oli hieno, tosin Super ennakoi luoksetulon, kun viivästytin omaa käskyäni. Lähti tulemaan luokse, kun käänsin pääni kutsuakseni Superin sivulle. Ohjattu oli hieno. Myös metallinouto onnistui hienosti, vaikkakin luovutus oli vähän löysä. Tunnari oli hieno. Myös luovutus siinä oli hieno. Kaukkareissa oli hieman ongelmia ensimmäisen vaihdon kanssa mutta loput onnistuivat sitten ihan kivasti. Vielä ei ole tekniikka kohdillaan ja Super etenee n. 30 cm.

Kiian kanssa tein seuraamista, zetan jääviä satunaisesssa järjestyksessä, luoksetulon stopit ja maahanmenosta vapautus takapalkalle. Teimme myös ruudun. Tosin Kiia meni merkille hypyn kautta. Mitä pienistä... ;) Ohjatussa teimme oikean ja se oli hyvä. Myös metallinouto onnistui. Kaukkareissa sen sijaan Kiia käveli taas vastaan. Olin aikaisemmin ajatellut sen johtuvan siitä, että kokeessa Kiia olisi jotenkin epävarma mutta nyt kun se teki sen myös treeneissä, niin kysehän on ylivireestä. Kiia ei kerta kaikkiaan malta keskittyä suoriutumaan vaihdoista ilman käppäilyä. Meidän pitää mennä taaksepäin tässä ja palautella mieleen maltilliset vaihdot. Kiia oli kyllä liekeissä.

Pieksämäeltä ajelimme Varkauteen vetämään vielä toisen treenin Oiva-pojan seurassa. Aloitin treenin seuraamisella. Nyt Super ei ollut aivan niin täpäkkänä kuin Pieksämäellä. Videoimme muuten treenimme ja videoilta näkyy tämä osittainen laamailu. Super välistä tsekkaa ympärillä olevia asioita. Vieras paikka, vieraat hajut yms. Sain kuitenkin loppua kohden ilmettä esiin. Edelleen oikealle kääntymiset ovat löysät. Kontakti nykyään pysyy niissäkin mutta ne ovat löysät. Näihin on nyt panostettava toden teolla. Teimme myös zetan jääviä teemalla seiso-istu-maahan mutta minulla oli vaikeuksia saada Super seisomaan. Tarjosi koko ajan maahanmenoa. Lienee Pieksämäen treenin peruja. Kun oikein keskityin käskyttämään oikealla äänensävyllä, seisomiset onnistuivat. Luoksetulossa stoppi oli saanut olla vielä nopeampi. Maahanmeno oli hyvä mutta taas luoksetulossa Super meni uudestaan maahan. Pöljäke. Ruutu oli hyvä. Teimme myös niin, että Leila käskytti ylimääräisiä mutta Super pysyi ruudussa. Ohjatussa teimme nyt oikean. Se onnistui mutta kun sen jälkeen halusin haetuttaa vielä vasemman, niin pakka meni sekaisin. Sain kuitenkin loppujen lopuksi Superin hakemaan myös vasemman.

Metallinoudossa Super ei sitten enää tahtonutkaan tuoda minulle metallinoutokapulaa. Jouduin tsemppaamaan tyttöä siihen ja sitten se onnistui. Otin uusiksi teipitetyllä versiolla kapulaan hetsaten. Tämä oli hyvä. Aivan lopuksi tein muutamia kaukkarivaihtoja ja paikkamakuun maahanmenoja häiriössä. Tässä huomasin sellaisen jutun, ettei Super läsähdä maahan Leilan (erilaisista) käskyistä, jos vain katson Superiin päin. Tällä tavoin onnistuimme useamman kerran. Osaa ilmeisesti päätellä, ettei käskyä tule, kun suuni ei liiku. :)

Kiian kanssa teimme lyhyesti seuraamista ja ruutua ja jotain muuta hömpötystä. Olimme nimittäin varanneet tunnin puokkiin Leilan kanssa. Jos vain suinkin saan videon käsittelyohjelman toimimaan moitteettomasti, voin ladata tänne muutamia pätkiä. Pitäisi varmaankin erottaa ääniraita videoilta, kun sen verran pöljiä on omat höpinät.

Tapaninpäivän aksatreenit

Tapaninpäivänä suuntasimme 2,5 tunnin lenkin jälkeen vielä maneesille ottamaan muutamia juttuja aksan parissa Superin kanssa. Teimme ensin hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy -treeniä. Riman korkeus oli 50 cm. Super teki kyllä hyvällä ilmeellä ja melkeinpä itsenäisesti, kun pääsi jyvälle treenistä. Aion jatkaa tähän tyyliin erilaisin harjoittein niin, että Super tietää ilman ohjaustakin minne mennä. Tällä tavoin saan Superin suuntaamaan katseensa eteen. Teimme myös keppejä hypyn kautta. Nämäkin onnistuivat ongelmitta. Kepeilläkin mielestäni Superilla oli enemmän vauhtia. Olihan nämä kenties tämän vuoden puolella kolmannet keppitreenit. Teimme myös putki-hyppy-u.käännös kepeille -treenin, joka ei tuottanut Superille ongelmia. Aivan lopuksi teimme vielä hieman hyppytekniikkaa.

tiistai 24. joulukuuta 2013

Ehkä sittenkin?

Sunnuntaisesta vallan innostuneena menin sitten eilen vielä illasta treenaamaan hyppytekniikkaa, etenemistä ja keppejä maneesille. Hyppytekniikassa käytin taas perussarjaa. Kuvasin suorituksemme mutta koska olin itsekseni, tarkennus ei ollut aina täysin kohdillaan. Myöskään vanha ja rahnainen koneeni ei meinaa jaksaa pyörittää videoita, niin niiden editointi on tätä nykyään mahdotonta. Pätkin videoita ääniraidan perusteella, koska kuva laahaa niin pahasti perässä. Ai niin, aivan ensimmäiset toistot eivät menneetkään kameralle. Painon väärää starttinappulaa, joten tässä on vain yksi suoritus malliksi. Tuota treeniä kun ei oikein voi loputtomiin toistaa. Korkeus kolmessa ensimmäisessä 25 cm ja viimeisessä 60 cm.


 Tämän jälkeen innostuin tekemään taas samanlaisen etenemistreenin mitä sunnuntaina. Super ei ole supernopea mutta riittävän nopea, kunhan tietää minne pitää mennä. Mielestäni myöskään hyppytekniikassa ei ole enää sellaisia ongelmia mitä aikaisemmin. Edelleenhän Supra tahtoo hypätä epätaloudellisesti turhan korkealle mutta katse on kuitenkin nyt eteenpäin, eikä minuun.


Aivan lopuksi muistuttelin tytön mieleen keppejä. Hyvinhän tuo ne muisti. Vauhtia saisi tosin olla vielä enemmän ja katse suuntautua vieläkin eteenpäin mutta pitää nyt muistaa, ettemme ole tehneet näitä tämän vuoden puolella kuin yhden kerran aikaisemmin ja senkin heinäkuussa. Laskekaapa montako kertaa sanon:"Jes! Taitava!" :)


Aksatokoa

Lauantaina otin kotosalla Superin kanssa kaukkarijumppaa ja metallinoudon nostoja. Tämän lisäksi Super sai tuoda minulle tunnaria. Keskityimme asialliseen luovuttamiseen eli kapulasta irti vasta, kun olen antanut käskyn. Hyvin tuo tuntui asian muistavan. Olemmehan ennenkin tehneet tällaisia pitoharjoituksia mutta nyt on päässyt vanha taito unohtumaan. Sunnuntaina menin taas illasta hallille treenaamaan tokoa ja hyppytekniikkaa. Superin kanssa tein jäävistä mukaan lähtöjä, neljä viisi luoksetulon pysäytyksiä, ruudun merkkiä, ruutuun menemistä, ruudusta seuraamaan tulemista, metallinoutoa tasamaanoutona (hyvällä vauhdilla), yhden tunnarin (jossa muuten tajusin antavani aina palautteen heti, kun näen Superin nostavan oikean kapulan. Tähän on nyt jatkossa kiinnitettävä huomiota, sillä jos palautetta ei tulekaan, Super voi käydä epävarmaksi ja siksi jäytää keppiä)... Tuli siis treenattua kaikkia muita liikkeitä paitsi kaukkareita ja ohjattua. Tokotreenin jälkeen rakensin Superille perusharjoituksen hyppytekniikkaa varten. Neljä estettä 9 jalanmitan välein. Kolme ensimmäistä 25 cm ja viimeinen 60 cm. Kuvasin treenin kännykälläni mutta kuvan laatu on varsin kehno. Treenin yhteydessä Super kiipesi A:lle, mistä sain inspiraation tehdä pienen etenemistreenin, jossa on kaksi hyppyä (45 cm), putki U: ja yksi hyppy. Meno oli sen verran iloista, että olin vallan hämmästynyt. Super meinasi jopa haukahtaa minulle mutta jätti sen sitten kuitenkin tekemättä. Superhan ei koskaan ääntele treeneissä kesken tehtävän. Ainoa tilanne, missä Super saattaa komentaa minua on se, jos jään puhumaan jonkin kanssa, niin hän ei oikein malta odottaa. Yksin treenaamisen hyviä puolia Superin mielestä on se, ettei mamma puhele muille kesken treenin.

Leipää ja sirkushuveja

Perjantaina kävimme koko poppoon kanssa treenaamassa hallilla sekä tokoa että rallytokoa. Superin kanssa otin myös hyppytekniikkaa ns. sianharjalla. Korkeus oli sen 60 senttiä. Nämpän kanssa rallytokossa opettelin hihnan käyttöä. Alokasluokassahan kisataan hihnan kanssa. Tämä on erityisen haastavaa ohjaajalle, ei niinkään koiralle. Nyt en kyllä enää tahdo muistaa, mitä kaikkea teimme Superin ja Kiian kanssa mutta muistan sen, ettei mitään yllättävää ilmennyt ja teimme sellaisen pyöritystreenin eli vedin hatusta aina seuraavan treenattavan asian.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Tämä on luksusta

Pääsin eilen maneesille treenaamaan, kun agilitytreenit oli peruttu illalta. Voi mitä luksusta! Ei liukasta alustaa, ei tuulta heittelemässä ruutua ties minne, ei räntäsadetta vaakasuoraan silmiin... Vaikka maneesin pohja on tuollaista höttöä, oli eilinen treeni kyllä luksusta.

Vasemmalla: Kyborgi tokoilee Oikealla ylhäällä: Ruutu häämöttää takakulmassa Oikealla alhaalla: Kyborgi harjoittelee hyppytekniikkaa

Vedin koko setin läpi soveltuvin osin. Seuraamista tein heti alkuun pihalla siten, että seuruutin Superia Satua ja Elisaa päin. Vähän se meinaa edes silmännurkasta vilkaista paikallaan seisovia ihmisiä mutta sain loppujen lopuksi onnistuneita suorituksiakin kasan. Jatkoimme tätä treeniä maneesissa siten, että seuruutin seiniä päin. Zetassa tein istu-seiso-maahan -järjestyksen niin, että palkkasin vasta sitten, kun otin Superin seuraamaan. Vähän nihkeesti meinaa lähteä, kun vissiin ajattelee, että eikös sen nakin pitänyt olla tuolla edessä. Minun pitää tätä treenata ihan omana juttuna edelleen ilman törppöjä ja niiden kiertoa. Maahanmeno jostain syystä onnistui vasta kolmannella yrittämällä. Liekö nuotti taas hieman vääränlainen? Luoksetulon molemmat stopit olivat hyvät. Myös ruutu oli hieno. Teimme sen oikealle. Ohjatun aloitin oikealla. Palkkasin pari kertaa merkiltä ensin. Molemmat ohjatut onnistuivat hienosti. Tunnari oli ympyrän muotoinen asetelma. Super haki hienosti oman mutta nälväsi vähän kapulaa. Metallinoudon tein tasamaan noutona. Tuli nyt laukalla takaisin. Tätä pitää muistaa vahvistaa edelleen. Aivan lopuksi tein hyppytekniikkaa perussarjana. Otin pari sarjaa videolle. Ensimmäiset hypyt Super selvittää tyylikkäästi mutta se viimeinen, joka nyt oli 50 sentissä, on kyllä energian haaskausta. Super ponnistaa aivan turhan korkealle ja siten hukkaa energiaansa. Huokaus, milloin minä onnistun opettamaan järkevän hyppytekniikan tuolle elukalle? Tuuli sen verran kolisteli maneesin ovea, että mielikuvitukseni alkoi laukata ja päätin lähteä äkkiä kotiin, enkä siis enää treenannut Kiian tai Nämpän kanssa. :) Tänään teimme lenkin jälkeen paikkaistumisen sen ajan, kun laitoin ruoat tytöille valmiiksi. Tämän jälkeen tein Superille vielä metallinoutoa herkkunakeilla ja tunnaria ihan frolicilla. Tunnarissa teemana korrekti puruote alusta loppuun saakka. Hienosti tuo tyttö tajusi, ettei otetta saa hellittää ennen kuin annan käskyn eli vaikka koskenkin kapulaa, puruotteen on oltava edelleen tiukka. Aivan loppuun teimme kaukkareita. Suoriutumistaso vaihteli jonkin verran. Välistä Super ennakoi vaihtoja, välistä unohti puhtaan tekniikan mutta kyllä me saamme nuo kaukkarit kuntoon ensi kesään mennessä.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Pihatreeniä tuulisella säällä

Tänään päätinkin pitää vapaapäivän, kun lähdemme ajelemaan Helsinkiin viikonlopun viettoon näyttelyjen merkeissä. Koska treenipaikat menivät nollakelin ja sitä seuranneen pakkasen myötä, sopeuduin tilanteeseen ja päätin treenata pienesti kotitiellämme. Onneksi minun ei tarvinnut taaskaan treenata yksin vaan sain kaveriksi puhurituuli. Selän kun käänsin, oli kaverini laittanut ruudun uuteen uskoon.

Ja kun käänsin selkäni, niin tuuli oli jo tehnyt tepposensa.

Superin kanssa aloitin hyppytekniikkatreenillä. Emme ole pystyneet treenaamaan tätä ihan niin ahkerasti mitä toivoisin. Tämä nyt johtuu yksinkertaisesti siitä, etteivät liukkaat kelit ole sitä sallineet. Tämän jälkeen teimme metallinoutoa hypyn kanssa, kun kerran oli hyppykin pihalla. Super tuli takaisin ravaten mutta toisaalta olihan alusta aika liukas tai ainakin sorainen. Hyppynoudon jälkeen teimme ohjattua. Ensimmäinen oikealle onnistui täydellisesti mutta ensimmäinen vasemmalle ei niin hyvin. Super lähti kääntymään hienosti vasemmalle mutta pongasi ensin keskimmäisen kapulan ja lähtikin hakemaan sitä. En siis ollut vienyt kapuloita alussa vaan haetutin "samoja" kapuloita. Aloitimme alusta ja nyt onnistui nouto merkkeineen päivineen. Tämän jälkeen teimme ruutua ensin vasemmalle. Olen selkeästi saanut opetettua Superista toispuoleisen, vaikka olen mielestäni tehnyt tasaisesti molempia suuntia. Super oli selkeästi epävarmempi vasemmalle lähetettäessä. Kuikuili ruutua oikealta. Sain kuitenkin toisella käskyllä ruutuun ja tästä bileet pystyyn. Tein vielä yhden toiselta puolelta ja yhden vasemmalle kertaalleen. Sitten siirsin merkin lähemmäksi ja tein siltä lähetyksiä ruutuun kaksi vasemmalle ja kaksi oikealle. Teimme myös jääviä ja niistä seuraamaan lähtemisiä. Teimme myös kaukkareita läheltä. Ivan loppuun teimme neljä luoksetulon stoppia ja näyttelytreeniä.

Kiian kanssa aloitin treenin ruudulla. Ajatuksena vahvistaa välitöntä maahanmenoa ruudussa. Hassua, kun tätäkin on erikseen treenattava mutta mitäs olen opettanut, että ruudussa on aina ruokaa. Jos ei sitä näy, on se haistelemalla etsittävä. Ohjatussa ajatuksena oli tehdä vain merkkiä ja tulipa tarpeeseen, sillä Kiia ampaisi kapuloille. Tästä palaute ja kaksi merkkiä. Teimme myös yhden hyppynoudon ja näyttelytreeniä.

Nämppä sai harjoitella vain hillittyä kehäkäytösrä eli ravaamista hihnassa :)

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

O-hoh! Ei treenin treeniä.

Eilen minun piti päästä treenaamaan tokoa mutta en sitten jaksanutkaan, koska pääsin lähtemään kotoa vasta klo 20.15. Tällaista tämä on perheellisen, omakotitalossa asuvan ja työssäkäyvän ihmisen arki. Arki-illat ovat lyhyitä ja niin mahdottoman paljon tehtävää. Lunta tulee tasaiseen tahtiin, että lumitöitä pitää olla koko ajan tekemässä. Eihän siinä muu auta kuin hoitaa ensin työt ja sitten vasta huvit.

Toissa iltana kuitenkin tein pienesti tokoa Superin kanssa eteisessä. Teemana kaukkarit (osaa oikean tekniikan aivan läheltä. Up-down -vaihdot ihan pelkällä suullisella käskyllä), tunnarikepin korrekti pitäminen sekä seisomisen kierrot. Otin muutaman sivulletulonkin. Super on kyllä hauska, kun se niin sähäkästi tulee sivulle pyllyään siirtämällä. Piti ihan Teemullekin näyttää tämä temppu. Jos vain viitsin ja ehdin, voisinpa kuvata sen sivulletulon jokin kerta videolla ja ladata tänne.

Tänään illasta meillä on hoitopaikan joulujuhla Laukaan kirkossa, joten en varmaan tänäänkään ehdi treenailemaan. Jospa sitten torstaina ehtisi jotain tekemään. Perjantaina lähdenkin messariin. Siinähän se taas viikko menee, että hulina vain käy.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Vapaapäivien tokoilua

Eilen aamusta pitkän metsälenkin jälkeen ajoin Peurungan parkkipaikalle tokoilemaan pienesti. Eihän se ole vapaapäivä, eikä mikään, jos ei vähän treeniä ottaisi. Ajattelin, että teen vain seuruuta, zetaa, luoksetuloa ja ruutua. Aloitin treenin Superin kanssa, sillä olen tuumaillut, että Super saa nyt vuorostaan olla se minun ykköskoira tokossa eli se koira, jolle suunnittelen treenin. Muut saavat tehdä varioiden sen samaisen treenin läpi.

Seuraamisessa otin sellaisia päin esteitä treeniä eli vaadin Superilta kontaktia, vaikka lähestyimme lumipenkkoja. Huomasin nimittäin Varkauden kokeessa, että Super laski kontaktia juuri sellaisissa kohdissa, jossa seinä alkaa lähestyä. Toinen kohta oli se, jossa menimme esim. tuomaria hivutellen. Pitänee siis alkaa seuruuttaa päin seiniä ja ihmisiä. Tämän lisäksi otin naksun kanssa vielä niitä oikealle kääntymisiä. Nämähän olivat jo huomattavasti paremmat kokeessakin.

Zetassa otin mukaan lähtöjä niin, että ihan keskityin vasemman käteni elämään. Ei se Super sitä apua tarvitse. Minun nyt vain pitää muistaa erikseen vielä vahvistaa sitä seisomisessa taakse kiertämistä. Kotitreeninä lähinnä.

Luoksetulon stopit olivat ihan ok ottaen huomioon, että jälleen kerran alusta oli liukas. Tein muutaman vahvistuksen. Näitä olisi päästävä treenaamaan ihan normaalilla pohjalla, jotta näkisin, osaako se ihan oikeasti jo noin hyvin noin stopit.

Ruutu oli vasemmalle. Laitoin tarkoituksella merkin todella lähelle lumipenkkaa mutta ei se Superia haitannut. Meni hienosti merkille ja siitä ruutuun. Superin ruutu on kyllä vauhdikas. Maahankin se läsähtää heti, kun käsky tulee. Saamme tästä vielä kovin näyttävän liikkeen. Kävimme vielä kiertämässä muutaman kerran ruutua, jotta sain vahvistettua sinne menoa. Tämän lisäksi tein yhden kävelyn yhdistettynä luoksetuloon. Tämä oli hyvä.

Kiian kanssa tein seuraamisessa lähinnä kontaktia eli seuruuta pallo kainalossa. Minun pitäisi nyt muistaa käydä ostamassa Kiialle uusi patukka. Se on sille niin mieluinen lelu ja saan sen paremmin kainaloon piilotettua kuin meidän megapitkän vetonarun. Pallo ei motivoi ihan niin paljon mitä patukka. Toisekseen liukkaalla alustalla pallon heittely voi koitua koiralle vahingoksi. Kiia sai myös seurata penkkoja päin ja tehdä oikealle kääntymisiä. Zetassa Kiian kanssa keskityin istumisen ja seisomisen jälkeen nopeisiin maahanmenoihin. Palkaksi Kiia sai aina lelun. Kyllä on ihmeellistä, kuinka tuo tyttö osaa tehdä nopeita maahanmenoja sivulla. Ne olivat nimittäin ihan ihmeellisen nopeita Kiiaksi. Luoksetulossa Kiia ennakoi ensimmäistä pysäytystä eli alkoi hidastella. Myös maahanmeno meni kyttäämiseksi, joten aloitimme alusta. Nyt pallot ja rätit piiloon ja palkaksi vain namia. Näin tämä onnistuu tuo yhden maanisen kyttääjän kanssa. Ruutuun veimme pallon. Merkille meno oli hyvä. Myös ruutuun meno oli hyvä. Teimme myös muutaman lähilähetyksen korjauksien kanssa tarvittaessa eli jos Kiia jää liian lähelle etureunaan, käsken uudestaan ruutuun tai sanon peru, jolloin Kiia etsii oikean kohdan. En tiedä, onko tämä laisinkaan viisasta. Ajatuksenahan on, että koira osaisi jo ensimmäisellä käskyllä edetä ruudussa tarpeeksi pitkälle. Toisaalta kyllähän Kiia eteneekin mutta sitten ei oikein tottele pysäytys- tai maahankäskyä vaan alkaa kärkkyä palkkaa ja ottaa askeleita eteen. Minun varmaan pitää tässäkin olla jotenkin mustavalkoisempi. Ottaa vaikka se alusta tueksi alkuun.

Aivan lopuksi päätin tehdä samaisen treenin myös Nancyn kanssa. Kyllähän tuo mummo vielä hommat taitaa. Luoksetulon pysäytyksen taas ennakoi mutta ei pahasti. Zetan jäävissä nyt kun kierretäänkin toiselta puolelta koiran taakse, niin se vähän hämmästytti mutta ei liikaa. Ruutukin löytyi oikein mukavasti. On se vain ihana tuo minun mummokoirani. Täynnä elämää ja iloa ja niin rakas minulle.

Tänään pitkän lenkin jälkeen metsässä (mukana oli nuorimmaiseni) ajoimme taas Peurunkaan treenailemaan ohjattua, metallia tasamaanoutona, tunnaria ja kaukkareita. Superin molemmat ohjatut olivat todella buenot. Ensimmäisen vein aivan loppuun saakka ja keskityin käsiini. Metallinoudossa ei ongelmia. Tunnarissa sen sijaan luovutus oli taas löysä, joten otin pari ylimääräistä luovutusta. Tähän minun pitää nyt paneutua vaikka ihan kotitreeneissä. Kaukkareissa on epävarmuutta, kun käytän ns. uusia käskyjä (down-up ja peru). Osaa vaihdot omalla erikoisellaan tekniikallaan vanhoilla käskyillä hyvin mutta etenemä on tällöin n. 20 cm. Kaukkareita on nyt hinkattava oikein urakalla.

Kiian kanssa ensimmäinen ohjattu merkkineen oli hyvä mutta toisella oli menossa useamman kerran onnellisesti merkin ohi. Kun kaivoin taskusta haisevan lihapullan (pakastin 2 päivää parasta ennen päiväyksen umpeen menneet lihapullat ja sulatin ne nyt mutta haju oli edelleen sama), löytyihän se merkkikin. Mielestäni olen kyllä tasaisesti palkannut merkiltä mutta Kiia on varmastikin ehdollistunut siihen, kun kaivan palkan taskusta. Tämänhän toki voin tehdä kokeessakin vaivihkaan, jolloin Kiia luulee, että minulla on palkka kädessä. Saimme siis pari oikein hienoa merkkiä ja sitten perään vielä vasemman kapulan. Tunnari oli hyvä luovutuksineen päivineen. Metallinoudossa tuli ravilla takaisin mutta kaukkarit olivat täydelliset. Kaukkarijumppa alkaa kantaa hedelmää. Voi kun se kantaisi vielä koetilanteessakin.

Koska Kuuka oli tässä vaiheessa jo melko väsynyt ja nälkänen ja konsertti sen mukainen, oli minun jätettävä mummokoira treenaamatta ja pakattava kamat autoon ja ajeltava kotiin ruokkimaan yksi nälkäinen suu. Tänä iltana kun ottaisi vielä kaukkareita ja tunnarin luovutusta Superin sekä Kiian kanssa. Nyt painelen paistamaan lettuja!

perjantai 6. joulukuuta 2013

Gremlinin debyytti EVL:ssä

Tämä viikko on ollut varsin poikkeuksellinen. Alkuviikosta nuorimmainen pojistamme oli kuumeessa. Samaisena päivänä iltapäivästä vanhimmainen tuli kotiin hyvin huonovointisena, ja pian syyksi selvisi hra Yrjön ja hänen kaverinsa Ripaskan vierailu. Ensin tätä tautia sairasti Elias, sitten minä ja lopuksi mieheni. Pari päivää siinä meni maatessa. Tänään kuitenkin lähdin Luukaksen kanssa klo 7.30 ajamaan kohti Varkautta itsenäisyyspäivän tokokokeeseen. Serkkuni oli myös tulossa kyseiseen kokeeseen, joten hän lupautui katsomaan Luukaksen perään meidän suoritusvuorojen ajan.

Erikoisvoittajaluokka oli varsin iso. Kilpailjoita oli jopa 12. Varkauden halli sen sijaan oli mukavan lämmin mutta pieni. Tila, jossa muut kilpailijat odottivat vuoroaan ja seurasivat muiden sourituksia, oli melko pieni ja puheen sorina kantautui kehään asti. Pohjana toimi nurmimatto. Varsin passeli koepaikka keskellä talvea, mutta hieman haasteellinen aloittelevalle koiralle.

Minulla oli siis mukana Super. Tämä tiedoksi heille, jotka eivät tiedä ketä minun koirista kutsun Gremliniksi.

Yhdennäköisyys jopa pettävä ;)

Super oli varsin kivassa vireessä, kun aloitimme hommat. Liikkeet tehtiin perinteiseen tapaan kolmessa osassa. Istumisesta saimme kympin. Paikkamakuun alussa Super läsähti jo ensimmäisen ohjaajan käskystä maahan mutta onneksi pysyi sitten siellä. Olimme jonossa neljänsiä. Tämän lisäksi aivan siinä liikkeen alkaessa Super peruutteli perusasennossa. Oli hieman innoissaan. Saimme 7. Seuraaminen oli mielestäni varsin mukavaa. Joitain lyhyitä kontaktinlaskuja mahtui mukaan ja osittain seuraaminen oli tiivistä. Vasemmalle paikalla kääntymisen Super ylikorjasi vinoon. Saimme seuraamisesta 8. Zetan vaihdot olivat istu-maahan-seiso. Onnistuimme kaikissa kolmessa mutta minä hölmö olin aina huitassut kädellä ottaessani koiran mukaan. Siitä pistevähennys. Saimme siitä siis 8. Luoksetulon aloituksessa Super kuulosteli yleisön jorinoita, kun annoin ensimmäisen maahanmeno-käskyn. Ensimmäinen stoppi oli ok ottaen huomioon, että matto oli liukas. Super pysäytti itsensä luistellen. Luoksetulon maahanmeno oli varsin vauhdikas. Super läsähti vauhdista maahan ja liukui matolla ainakin puoli metriä. Saimme luoksetulosta 7. Ruudun merkki oli melko lähellä kehän rajavaa aitaa eli aivan siinä yleisön vieressä. Lähetin merkille mutta Super alkoi katseellaan (tai nenällään) etsiä jotakuta tai jotain yleisön joukosta. Käskin uudestaan merkille. Super jatkoi toimintaansa. Nyt yleisö hiljeni. Käskin kolmannen kerran ja nyt Super lähti merkille mutta meni merkille istumaan. Tästä lähetin ruutuun mutta Super ei pongannut sitä. Jätin leikin sikseen. Ruudusta siis tuli pyöreä nolla. 

Kolmannen osan aloitimme ohjatulla. Merkille Super meni ravaten. Minun olisi pitänyt tässä muistaa hieman virittää paremmin Super merkille käyttämällä kättä taskussa ikään kuin ottaakseni namipalan heittääkseni sen Superille. Tällä tavalla kun teen, Super menee merkille laukalla. Nyt Super hienosti pysähtyi seisomaan merkille ja haki lujalla vauhdilla vasemman kapulan. Vauhdista johtuen käpälät suti kapulan kohdalla. :) Lopussa sivulletuloon olin hölmöyksissäni antanut Superille käsiavun. Saimme ohjatusta 8,5. Ihme maneereja olen taas päässyt itselleni omaksumaan...

Hyppynoudossa kävi hassu kömmähdys. Kisakaveri oli juuri siinä kohdin aidan toisella puolella syöttämässä koiralleen kissanruokaa, kun Super hyppäsi hypyn yli ja alkoi haistella aidalle päin, että mikäs täällä näin hyvälle tuoksuu. Jouduin siis antamaan uuden noutokäskyn. Loppu meni hyvin. Saimme hyppynoudosta 5. Tunnistusnouto oli muuten hyvä mutta Super korjaili kyllä aivan liian monta kertaa otettaan kapulasta. Tämän lisäksi luovutuksessa luovutti huolimattomasti niin, että kapula tipahti minulla kädestä maahan. Saimme tunnarista kuitenkin 7. Kauko-ohjaus alkoi ihan hyvin. Super teki hienosti ensimmäiset neljä vaihtoa (i-s-m-s) mutta kun piti mennä istumaan, Super kävi epävarmaksi... ajatteli varmaan, että kyllähän sen palkan on jo nyt tultava, kun on aina aikaisemminkin jo tässä vaiheessa tullut ja otti useamman askeleen eteen. Lopetin hommat siihen ja annoin palautteen tytölle välittömästi (höpö höpö).

Emme siis saaneet tulosta mutta hetken pettymyksen jälkeen tajusin, että meillähän oli varsin kiva koe. Koepaikka oli Superille uusi ja melko haastava. Tuota paikkamakuun maahanmenoa pitää päästä jossain treenaamaan porukassa. Ei tuu muuten mitään. Zeta oli ihan minun oma moka. Samoin ohjattu nouto. Tuo luoksetulon maahanmeno jätettäessä meni kyllä nyt häiriön piikkiin. Sama ongelmahan minulla on ollut Kiian kanssa, joten varmaan minun on mietittävä, että mikä tässä menee vikaan, kun treeneissä tällaista ongelmaa minulla ei ole. Annanko treeneissä jotain käsiapua yms. siihen alkuun, että koira on paremmin kartalla tai jotain vastaavaa. Metallinouto oli nyt vain ikävä työtapaturma. En kyllä aio treenata tilanteita, jossa kolmen metrin päässä joku syöttää koiralleen jotain ylihyvää herkkua tai heittää vinkupalloa. Tai no joo, treenaan siinä vaiheessa, kun en enää keksi mitä treenata. Tunnistusnoudon nälvääminen oli kyllä mysteerinen mutta voisikohan se johtua siitä, että treeneissä yleensä annan palautteen heti ja nyt kun sitä ei tullut, Super kävi epävarmaksi vai oliko kierrokset kaikesta tästä kivasta noutamisesta vähän liian korkealla? Kaukkareihin on nyt lisättävä toistoja. Emmeköhän me saa paketti aika nopeastikin kasaan. Tuomari antoi hyvin positiivista palautetta. Kehotti jo aloittamaan TK4-kakun leipomisen :)

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Vapaapäivän touhuja

Tänään lähdimme Kuukan kanssa aamusta puistoon leikkimään. Mukana koko karvakorva-armeija. Puistossa heittelin tytöille palloa. Tytöt pääsivät revittelemään oikein kunnolla. Kotipihaan tultuamme otin Superin kanssa kaukkareita muutamia vaihtoja pallopalkalla täydestä matkasta sekä hyppytreeniä pallolla. Kaikki toistot onnistuivat ensimmäisellä yrittämällä. Palkkasin joko ekasta, tokasta tai kolmannesta vaihdosta. Lopuksi tein hieman näyttelytreenejä eli lähinnä sitä mielentilaa. Kummatkin junnut ovat kovin kaljuja, joten siinä mielessä meillä ei ole kyllä saumaa messarissa mutta eipähän tuo treeni pahitteeksi ole, kun ei se messari meidän viimeiseksi näyttelyksi jää. Myös Kiian kanssa tein samanlaisen treenin. Kaukkareita tosin niin, että oli takapalkka ja sen perään pallo, sillä pelkällä pallopalkalla Kiia alkaa kytistää.

Tokoilua Pieksämäellä

Lähdimme eilen vanhempien poikien ja tyttöjen kanssa Pieksämäelle treenailemaan. Paikan päälle tuli myös Oiva ja Hemmo ohjaajineen. Aloitin treenin Superin kanssa. Seuraaminen oli hyvää. Zetassa (seiso-istu-maahan) ensimmäisellä yrittämällä teki ensin istumisen. Toisella yrittämällä sain kaikki jäävät oikein. Super ei myöskään kääntynyt minun perään kulkiessani Supran ohi. Note to self: muista treenata lisää näitä ohituksia, jotta niistä tulee oikeasti varmoja. Luoksetulossa ensimmäinen pysäytys olisi saanut olla napakampi. Muuten ok. Ruudussa meni ensin siinä ihan meidän edessä olevalle sinisille merkille. Otimme häiriömerkin pois ja nyt sain Superin merkille mutta ruudun kanssa oli ongelmia. Super ei meinannut ensin hoksata missä se ruutu oli vaan meni katsomaan zetan merkkejä. Otimme pois toisenkin merkin. Nyt sain Superin hienosti ruutuun mutta kävelyosuudella Super lähti perään toisen käännöksen jälkeen. Kävin viemässä Superin uudestaan ruutuun ja tein kokonaisen kävelyn, jonka päätteeksi kävin palkkaamassa Superin ruutuun. Tämän jälkeen otimme muutaman ruutuun menon ihan läheltä. Tähän väliin teimme hyppynoudon. Meno oli vauhdikas, paluu hitaampi. Niinpä tein muutaman vauhtinoudon metallikapulan kanssa ilman hyppyä. Note to self: lisää varmuutta metallikapulaan. Ohjattua teimme kolme toistoa. Ensimmäisen vasemmalle, toisen oikealle ja kolmannen vasemmalle. Ensimmäisellä Super meinasi hakea keskimmäisen. Tuli kyllä pois kapulalta. Aloitimme alusta. Nyt haki vasemman hienosti. Oikea sujui ongelmitta. Myös seuraava vasen oli vahva esitys. Tunnari oli hieno. Kaukkareissa oli vaikeuksia, koska aloitti taas seisomisella. Aloitimme alusta. Nyt kävi hieman epävarmaksi, joten otin lähempää. Vaihdot onnistuivat hyvin n. 7 metristä. Treenin perusteella Super ei kyllä vielä ole valmis EVL:ään mutta eihän sitä koskaan tiedä, vai kuinka?

Kiian kanssa seuraaminen oli alkuun aika karmeaa. Muistutin Kiialle työmoraalista hieman, ja nyt seuraaminen oli paikkansa puolesta hyvä käännökset mukaan lukien mutta ilme oli huono. Myös zetassa oli ongelmia, kun Kiia jähmi. Sain kuitenkin ehkä viidennellä toistolla zetan suoritettua valitsemillani jäävillä. Luoksetulo oli hyvä. Tästä on kyllä tullut hieno liike. Kiia ei tule täyttä laukkaa mutta laukkaa kuitenkin. Pysäytys on hyvä ja maahanmeno ihan ok. Maahanmeno saisi olla nopeampi mutta kyllä tuokin kelpaa. Kiia ei myöskään vaihda askellajiaan missään vaiheessa. Ruutu oli muuten hyvä mutta merkille mentäessä Kiia kävi tekemässä vieressä olevan hypyn. :/ Teki sen myös toisella ja kolmannella kerralla, vaikka liikkuri siirsi sitä vähän sivumpaa ja seisoi sen takana. Kyllähän pieni ja päättäväinen bordercollie mahtuu sujahtamaan pienen pienestä raosta esteen ja liikkurin väliin ja sieltä sitten merkille. Voi elämän kevät tuota tyttöä. Ruutu itsessään oli ihan ok mutta ei tahtonut mennä ei sitten millään maahan vaan etsi etsimistään namipalaa ruudusta. Otimme sitten sitä ruutuun menoa ihan läheltä. Läheltä homma onnistuu hyvin mutta miksi ihmeessä ei sitten kauempaa. Eikö tarvitse totella vai mitä? Pöh ja pah, sanon minä. Ohjattu sekä vasemmalle että oikealle oli hyvä, ellei erinomainen. Myös tunnari oli erinomainen. Metallinouto oli hyvä, vaikka kapula oli lämmittämättä. Kaukkarit olivat erinomaiset. Tässäpä joutuu nyt miettimään, että kummankohan kanssa sitä oikeasti kannattaa lähteä kokeisiin. Jospa sitten vuorottelen tyttöjen kanssa. Kolikon toinen puoli. Oli kyllä hienoa nähdä taas Kiialta sen tavanomaista suorittamista (hyppyfiksaatiota lukuun ottamatta).

Nancyn kanssa tein vähän rallytokoa ja esittelin Eikalle mummon liikkeitä näyttelyhihnan päässä. Kylläpähän tuo mummeli tuo haasteita messaria varten. Miten ihmeessä saan ajoitettua meidän juoksemisen niin, etten aja kenenkään perään, kun tuolla on niin mahdoton vauhti?

Perussettiä pienesti

Perjantaina lähdin illasta treenailemaan tokoa ihan pienesti. Olin yökkövuorossa yksin, joten aikaa olisi ollut vaikka kuinka paljon. Päädyin kuitenkin tekemään vain ihan muutamia juttuja molempien junnujen kanssa. Vanhan rouvan jätin tällä kertaa matkasta pois. Superin kanssa tein muutaman luoksetulon pysäytykset, ruutua, ohjattua noutoa ja metallinoutoa. Taisinpa tehdä muutaman kaukkarinkin pitkästä matkasta. Sekä Superilla ja Kiialla on nyt jokin päähänpinttymä noiden kaukkareiden aloitusten suhteen: molemmat tarjoavat seisomista, vaikka kuinka käskisin istumaan. Tähän ongelmaan pitäisi päästä pureutumaan. En tosiaan osaa sanoa mistä tämä tulee. Olen koko ajan tehnyt aloituksia jommalla kummalla tasaisesti. Olen aloittanut kaukkareita myös ihan muistakin asennoista kuin maasta käsin. Käskyt minulla on hyvin erilaiset näissä, joten siitäkään se ei voi johtua. Tosin nousevat istumaan, jos muistan antaa käskyn tarpeeksi "kevyesti". Kiian kanssa tein samantyyppisen treenin. Ruudun kanssa tein niin, että vein pallon ruudun taakse. Sain Kiian etenemään reippaalla vauhdilla ja ruudun yli. Ajatuksena siis se, ettei Kiia juoksisi ruutuun haistelemaan. Tätä haisteluhommaa on saatava purettua tehokkaasti. Otin myös hieman lähempää ruutuun menoja niin, että käskin maahan.