Tänään vuorostaan oli hakua ja täytyy todeta, että meillä on kyllä aivan super kiva ja osaava porukka. Onneksemme olemme saaneet mukaamme pari todellista konkaria, jotka ovat sitten ystävällisesti ottaneet meidän keltanokat kontoilleen. Superin kanssa suunnittelin tekeväni molemmat etukulmat ja sitten vielä neljä muuta ukkoa pienellä etenemällä. Maasto oli varsin haastava molemmin puolin mutta erityisesti vasen puoli oli haastava, kun metsä loppui sähkölinjan vuoksi hakattuun maastoon. Olenkin joskus naureskellut, että kun olen katsellut muiden hakutreenivideoita, jossa koirat kirmaavat lähes tulkoon puuttomassa tai sitten hyvin harvapuisessa kangasmetsässä, että mitäköhän he mahtaisivat tuumata meidän keskisuomalaisista ryteiköistä. Maalimiehelle ei nimittäin juosta, ellei sitten halua nilkkojaan nurin ja oksaa silmään. ;)
Aloitin sitten uhkarohkeasti vasemmasta etukulmasta ja tämä menikin varsinaiseksi taikinoimiseksi. Super ei edennut tarpeeksi pitkälle tai jos eteni, lähti liiaksi oikealle. Otti jopa hajun oikealta puolelta ja meinasi sinne mennä sitten. Kaiken kaikkiaan tuuli kulki jotenkin niin, että oikea puoli oli koko treenin ajan helpompi. Sitten kun ohjeisin Supraa menemään enemmän vasemmalle, koukkasi se aivan liian vasemmalle eli alueelta ulos. Olikohan tuo kenties viidennellä lähetyksellä (olin siis koko ajan siirtynyt lähemmäksi maalimiestä syvyyssuunnassa), kun saimme täysosuman. Oli kuitenkin hienoa katsoa, että Super lähti jokaisella kerralla iloisesti metsään ja tosiaan meinasi jopa sinne toiselle puolelle karata. Olemme siis menossa oikeaan suuntaan. Oikean etukulma onnistui ensimmäisellä lähetyksellä. Kolmas pisto (toinen vasemmalle) oli jo parempi mutta ei sekään tainnut onnistua heti ensimmäisellä. Maastotyypin vaihto ilmeisesti hämäsi sen verran Superia. Neljäs pisto (toinen oikealle) oli muutoin hyvä mutta Super edettyään ensin hyvin suoraan metsään ja edettyään takalinjalla jonkin matkaa meni jostain syystä ukon ohi ja alkoi palata keskilinjalle, jolloin kutsuin tyttöä luokse mutta tässä vaiheessa Super ottikin maalimiehestä hajun ja paineli sinne. Annoin mennä tottelemattoman kakaran maalimiehelle, sillä mielestäni on parempi, että koira on tottelematon ja menee maalimiehelle kuin tulee sieltä kutsuttaessa pois. Viides pisto (kolmas vasemmalle) oli vasemmanpuoleisten pistojen paras. Siinä ei ollut mitään ongelmaa. Suorahan se ei edelleenkään ollut mutta ei kyllä täysin vinokaan. Viimeinen pisto oikealle oikein hyvä, vaikka osan matkasta Super jäljesti tallausta mutta luopui siitä ja paineli syvemmälle metsään. Vaikka pistot eivät olleet suorat, selvityi Super etsintätyöstä moitteettomasti. Eniten minua ilahdutti se, että Super oli motivoitunut maalimiehistä. Se ei myöskään jättänyt niitä edes silloin, kun tulin paikan päälle. Vasta kutsusta lähti minun mukaan. Tuntuu, että tämän porukan kanssa etenemme isoin askelin eteenpäin Superin maalimiesmotivaation takaisinsaamisessa.
Treeniblogi on nyt tällä hetkellä hyvin Super-painoitteinen mutta Kiia kirinee sitten ensi syksynä tilastojaan, kun Super jää mammalomalle. Kiäh kiäh...
Ai niin.. Kävimmehän perjantaina tokoilemassa maneesilla. Onnistumiset liittyivät lähinnä siivekkeiden kiertoon ja sitä kautta luoksetulon pysäytyksiin. Myös ruutuun meno oli ok mutta ohjatussa noudossa vasen oli kadoksissa. Super ei kenties vain yksinkertaisesti nähnyt vasenta kapulaa. Lähti siis kääntymään vasemmalle mutta kesken matkan päättikin noutaa keskimmäisen. Saimme kummallekin puolelle yhden onnistuneen noudon. Merkit olivat vähän huonoja. Metallinouto oli ihan ok mutta yllättävintä oli paikkaistuminen. Kun tulin takaisin näkyviin, Super kävi maahan. Tämä toistui monta kertaa. Lopuilta saimme onnistuneen paluu. Mistäköhän nämä aina keksivät näitä juttuja? Note to myself: paikkaistumisia ruualla, merkkitreeniä vaikka omalla pihalla... Kokeeseen oli 2,5 viikkoa. Vielä ehtii.