|
Nämppä juhli 12-vuotissyntymäpäiväänsä perhepiirissä |
|
Tämähän lupaa hyvää, ajattelin. |
|
Meidän jälki |
Kuten viime postauksessani kerroin, vietimme viime viikolla Nämpän 12-vuotissyntymäpäivää. Illasta istutin tytöt herkkupöytään. Jokainen heistä odotti kiltisti lupaa saada nauttia (ahmaista) oman herkkunsa. Lauantaina aamulla, kun kello soi 5.30, mietin hetken, että onko tässä mitään järkeä nyt lähteä kahden jälkitreenin pohjalta Lahteen asti kokeeseen. Todettuani ettei tässä ole aikaisemminkaan mitään järkeä ollut ja ettei sitä koskaan tiedä, nousin ylös, söin aamupalan, käytin koirat ja pakkasin Superin seuraneidiksi ja Kiian kisakoiraksi autoon ja kaasutin pihasta. Matka Lahteen sujui hienosti ja ehdin ajoissa paikalle. Ensimmäisenä oli vuorossa jälki. Sain itselleni nelosjäljen. Pidän nelosta onnennumeronani, joten fiilikset olivat varsin myönteiset. Ajelimme sitten peräkanaa maastoon. Meidän lähetys matkaan oli viimeisenä. Ehdin siinä tovin selata feisbuukkia ja kaikkea muuta tuiki tärkeää. Ehdin myös hieman ulkoiluttaa niin seuraneitiä kuin itse kisakoiraa. Kumpikaan luonnollisesti ei tehnyt tarpeitaan, kun eivät päässeet metsän puolelle. Virhe 1. Katselin jälkeämme ja koska kolmosjälki oli aika lähellä oikealla, ajattelin, että meidän jäljen olisi lähettävä vasemmalle. Virhe 2. Syvennyin sen verran tiiviisti feisbuukin selaamisen, etten huomannut tuomarin tulevan paikalle ja kiirehän siinä sitten tuli. Virhe 3. Nopeasti kaivoin Kiian autosta ja laitoin kamppeet päälle. Tunnetusti kaikki kiire ja häsääminen ei ole ainakaan Kiian kanssa kovinkaan hyvä aloitus. Nostattaa sen verran kierroksia. Pääsimme kuitenkin aika nopeasti aloitukseen ja lähetin Kiian janalle. Tässä vaiheessa alkoi muuten sataa rankasti ja ukostaa. Taivas jyrisi ja pisarat olivat ainakin litran kokoisia.
Janalla ensimmäisessä lähetyksessä Kiia alkoi kaartaa voimakkaasti vasemmalle. Ajattelin, että se on ottanut hajun jäljestä (ja olihan se ottanutkin) mutta koska kaartaminen oli niin voimakasta, pyysin Kiian takaisin ja käskin eteen. Nyt Kiia eteni about 5-6 metriä mutta lähti taas kaartamaan vasemmalle, joten annoin Kiian mennä. Kiia nosti jäljen ja lähti ajamaan sitä mutta sehän oli sittenkin takajälki. Kiia oli todella voimakkaasti jäljessä kiinni, joten jouduin useamman kerran pyytämään Kiian luokseni. Alkuun näytti, ettei Kiia saa nostettua jälkeä toiseen suuntaan mutta sitten käytännössä näytin Kiialle suunnan. Onneksi saimme jäljestä kiinni vaikka haparoiden. Kun sihteeri ja tuomari lähtivät kävelemään, tiesin, että olemme nyt selvittäneet alun. Tästä kaikesta sähläyksestä johtuen saimme janalta surkeat 27 pistettä. Ensimmäinen keppi löytyi ensimmäisen kulman jälkeen. Palkkasin Kiiaa leikittämällä sitä, mikä nostatti kierroksia. Virhe 4. Jäljen uudelleen nostaminen oli tuskaista mutta kyllä se Kiia sen taas kiinni sai. Jotain sitten tapahtui. Jossain vaiheessa Kiia ilmeisesti vaihtoi harhajälkeen, sillä melko alussa (olimme kulkeneet ehkä korkeintaan 300 metriä) Kiia jäljesti tielle autoamme kohti. Tajusin tässä vaiheessa, että Kiia oli harhajäljellä. Yritin korjata tilanteen mutta koska satoi kaatamalla ja taivaskin murisi (Kiia ei muuten ollut moksiskaan ukkosesta. Samaa ei voi sanoa minusta, sillä en pidä ukkosesta varsinkaan, jos olen itse metsässä korkeiden puiden alla.), päätin jättää leikin kesken. Kisapaikalle kurjan tuloksen päälle sain kuulla keljuilua ylituomarilta meidän surkeista tottispisteistä hänen allekirjoittaessa kilpailukirjaani ja tavallaan ihan aiheesta. Olemme kisanneet Kiian kanssa ennen lauantaita neljä kertaa aikaisemmin. Ensimmäisestä kokeesta saimme tottiksesta 89 pistettä, vaikka silloinkaan Kiia ei tainnut tehdä metrisen paluuhyppyä. Seuraavista kolmesta kokeesta olemme saaneet 75, 76 ja 74 eli nippa nappa hyväksyttyyn tulokseen tarvittavan pistemäärän. Onhan meillä ollut haasteita tottiksen kanssa mutta nyt olen saanut sitä paremmin kasaan. Toisaalta olisi kutkuttanut käydä katsomassa, onko treeni tuottanut tulosta mutta koska keli oli todella surkea, päädyin toisenlaiseen ratkaisuun. Aikaisemmissa kokeissa Kiia ei ole tehnyt kertaakaan metrisen paluuhyppyä ja yleensä on käynyt aika kuumana, mikä on näkynyt seuraamisen edistämisenä ja seilaamisena (on pyrkinyt koko ajan varastamaan eteenlähetyksen palkalle, jonka arvon muuten vähensin näissä muutamissa tottistreeneissä, jotka ehdin tässä tehdä ennen koetta ja sain Kiian paremmin hanskaan), noutoihin varastamisena, noutoesineen pureskeluna/tiputtamisena sekä eteenlähetyksessä on tarvittu useimmiten kaksi maahan-käskyä. Kuulemma ei edes tyttötottiksella kuuluisi saada noin huonoja pisteitä... Jäi kuitenkin epäselväksi, minkälaista on tyttötottis. Onko se tyttötottis sitä, jolla voitetaan PK SM:t?
Paikan päällä puhuessani meidän metrisen paluuhypyn ongelmista kuulin myös, että näiden pienempienkin rotujen pitäisi pystyä suorittamaan metrisen paluuhyppy ongelmitta. Siitä tulikin mieleen, että joskus tuntuu, että tietyt ihmiset pk-puolella pitävät kynsin hampain kiinni tuosta metrisestä ihan vain siksi, että heillä olisi edes jonkinlainen kilpailuetu tiettyihin varsin hienosti pärjänneisiin rotuihin nähden (koosta huolimatta). Se nyt on minulle se ja sama. Pitäkööt metrisensä. Jos minun koirat eivät siinä onnistu, harrastelen jälkeä ja muita maastolajeja omaksi iloksi ja säästän nekin osallistumismaksut muihin lajeihin.
|
Tiistai-illan treenit |
Sunnuntaina aamulla, kun kello soi 7.30, mietin hetken, että onko tässä mitään järkeä lähteä ajamaan Pieksämäelle treenaamaan, kun vatsassa vääntää ja on huono olo. Todettuani ettei tässä ole aikaisemminkaan mitään järkeä ollut ja etten voi tehdä ohareita treenikamuille, nousin ylös, jätin aamupalan väliin, käytin koirat ja
pakkasin Superin ja Nastan autoon ja kaasutin
pihasta. Matka Pieksämäelle sujui hienosti ja ehdin ajoissa paikalle. Treenasin Superin kanssa pitkää liikettä, paikkiksia sekä merkintöntä merkkiä. Paikkikset ja merkitön merkki sujuivat hyvin mutta pitkän liikkeen kanssa tahmoo. Treenasimme siinä sitten vielä Hemmon ja Oivan kanssa. Näinpä samalla Superin poikaa Kodaa sekä ihanaista Sennaa. Nasta pääsi tekemään vähän agilitya mutta koska minulla oli jo tässä vaiheessa todella heikko olo, jätin omat treenit todella vähiin. Kotimatka tuntui tuskaiselta. Kotiin päästyäni menin peiton alle ja nukuin kolme tuntia. Minulle nousi myös kuume. Sen verran ärhäkkä oli vatsatauti, jota kesti myös vielä seuraavan päivän. Tiistaina illasta alkoi olo olla vähän parempi, joten päätin lähteä aksatreeneihin tekemään jotain pientä. Nasta oli todella pätevä. Sitä on kyllä helppo ohjata. Kepitkin sujuivat nyt todella hienosti. Nasta tuntui tiistaina jotenkin pirteämmältä, vai johtuiko se siitä, että olin itse toipilas? :)
Superin kanssa ajattelin tehdä jotain helppoa eli tein ohjattua, merkin kiertoa ilman häiriötä sekä L-mallisen tunnarin kahdeksalla kapulalla. Ohjattu sujui, vaikkakin oikeanpuoleinen kapula tuntui häviävän hämärtyvässä illassa maastoon niin Superilta kuin Kiialta. Kun kävin viemässä kapulat niin, että koira näki sen, onnistui myös sen oikean nouto. Merkin kierrot olivat vauhdikkaita, vaikkakin Super vähän kaarattaa paluussa. Sain muuten vinkin noihin kiusauksiin. Laitan seuraavan kerran kapulat vähän kauemmaksi kuin sen 5 metriä eli levennän liikettä. Hyvin looginen vinkki. Ihan hävettää, kun en itse tätä tajunnut. Uudenmallinen tunnari onnistui ongelmitta, vaikka pienen hetken Super ihmetteli, että mites nämä kapulat nyt näin menevät. :)
|
EK3 Theba Kuva: Sara Mäkelä |
Sain muuten kuulla, että Superin sisko, Theba Saran ohjastamana, oli tehnyt eilen EK3:sen ykköstuloksella.Vähänkö minä olen ylpeä tästä parivaljakosta. Paljon onnea Saralle ja Tepolla hienosta tuloksesta! Oliko se niin ku *tik tak* :) Tuleva viikonloppu on myös ohjelmaa täynnä. Lauantaina meillä on agilitypäivä Kehrossa. Kouluttajana on Jari Salmela. Osa porukoista käy myös lampailla. Itse osallistun Kiian ja Nastan kanssa aksakoulutukseen. Sunnuntaina onkin sitten pikkasta isompi ryhmänäyttely Muuramessa. Sinne on ilmoitettu kaiken kaikkiaan 31 bortsua. Tosin jo nyt tiedän, ettei yksi pojistamme pääsekään osallistumaan. Meidän tiimistä tulee useampi koira. Todella ihanaa päästä näkemään taas ties vaikka ketä. Osan kyllä näen jo lauantaina :)