Uudelleenelvytys vol 2

Yritän tässä jotenkin aktivoitua tämän blogin kanssa. Ken siitä nyt sitten ilahtuukaan... :)

Meidän elo on ollut kovin aktiivista. Saimme Brien kanssa toisesta tokokeestamme alokasluokassa ykköstuloksen ja nyt kovasti treenaamme avointa varten. Seuraaminenhan ei ole Brien vahvuus vaan ne vahvuudet löytyvät muualta. Ruutu alkaa toimia jo todella hienosti. Myös merkin kierto. Nouto yllättäen alkaa olla pian kisavalmis ottaen huomioon, että alkujaan Brie vallan sylki kapulaan. Paikkaistuminen onnistuu, koska Brie nyt on vain Brie. Jäävät ovat vielä kesken mutta kunhan saan ne työstettyä, niin sitten voin alkaa katsoa koekalenteria.

Chilin kanssa tokon alokasluokan liikkeet sujuvat muuten hyvin mutta Chili pentele jätettäessä tahtoo painua maahan. Se on tämän oppinut agilityssa ja hieman kovempipäisenä tyttönä ei tahdo millään oppia tätä tapaa pois. Seuraaminen on toki vielä kesken mutta keskeneräistähän se saa olla vielä alokasluokassa. Maahanmeno liikkeessä on hyvä. Myös kapulanpito onnistuu nykyään todella kivasti. Hyppy ja luoksetulo ovat hanskassa, kunhan saan tuon alun kuntoon. Chilinkin kanssa voimme pian alkaa katsella koekalenteria. Myös BH olisi kiva saada tälle vuodelle mutta nyt näyttäisivät viikonloput olevan sen verran täynnä, etten taida saada sitä mahtumaan.

Peltojäljellä olemme edistyneet Brien kanssa hienosti. Tässä pari viikkoa sitten Brie pääsi tekemään FH-kokeen varajäljen ja hienostihan se tyttö sen ajoi. Yhdessä kulmassa tosin jäi maistelemaan peuran jätöksiä ja aivan loppusuoralla tajusi meidän takana hiihdelleet Annan ja Sadun ja kävi "luonnollisesti" tervehtimässä heidät ja jatkoi sitten jäljestämistä. Brien ongelmahan on sen ylisosiaalisuus. Brie RAKASTAA IHAN KAIKKIA ihmisiä. Se palkkautuu niistä enemmän kuin minusta. Monet sanovat, että mieluummin noin kuin siten, että koira olisi jollain tavoin varauksellinen ja onhan se niin, mutta että tässä laajuudessa... Sehän se koitui meidän ensimmäisen BH-kokeen turmioksi, kun Brie ei ollut sitten yhtään hallinnassa henkilöryhmässä vaan kävi suunnilleen kaikki neljä moikkaamassa ja useamman kerrran. Kytkettynä seuraaminenhan oli ihan passelia henkilöryhmään saakka. Vapaana seuraaminen menikin sitten plörinäksi, kun jouduin aika kovasti käskyttämään Brietä alun henkilöryhmässä. Onneksi saimme harjoiteltua tätä sitten ennen seuraavaa yritystä ja henkilöryhmissä ei tanssittu tällä kertaa. Tosin kytkettynä seuraaminen oli luokatonta. Brie oli selkeästi nurmikentällä jälkihommissa. :) Vapaana seuraaminen oli jo huomattavasti parempaa. 

Olemme Brien kanssa aloittaneet myös vepe-touhuilun. Kävimme ensimmäisen kerran viime keskiviikkona ja saimme tehdä jo veneestä hyppäämisen (piece of cake) ja veneelle uimisen + köyden haun ja veneen rantaan vetämien (piece of cake) sekä esineen tuomisen veneeseen. Tämä viimeinen temppu oli helppoa siihen asti, kunnes lelu olisi pitänyt tuoda minulle käteen. Brie olisi mieluummin uinut rantaan ja ominut sen. No, nyt työstämme tätä asiaa. Jospa jo huomenna se onnistuisi ongelmitta.

Brien kanssa olemme jättäneet nyt tarkoituksella lammastelut vähemmälle, vaikka tyttö olikin varsin lupaava. Minulla ei vain tahdo nyt niin aika- kuin raharesurssit riittää agilityn, peltojäljen, tokon ja vepen lisäksi paimentamiseen. Myös rallytoko on nyt tauolla. Kävimme muuten kerran kokeilemassa onneamme rallyssa ja sitähän meillä ei sitten ollut. Brie kyllä osaa nuo liikkeet mutten ollut harjoitellut niitä kylttien kanssa. No tottahan toki pienen bordercollien on käytävä lukemassa kaikki kyltit, jotta mamma osaisi ne oikein ohjata. Meidän radasta ei siis jäänyt yksinkertaisesti mitään kerrottavaa jälkipolville. Paneudumme rallyyn sitten talvelle, kun aikaa on enemmän.

Chilin kanssa olemme päässeet nyt tekemään enemmän hakua. Harrin ryhmässä alkeet opetetaan tuulen avulla, ja vaikka alkuun olin aavistuksen verran skeptinen, niin hyvin näyttäisi toimivan. Nyt Chili pääsee jo tekemään isompien kanssa rataa, koska a) Chilillä ei ole ongelmia irrota minusta b) Chili tykkää kyllä juosta metsässä. Onpa muuten ensimmäinen koira, jonka kanssa minulla on jonkin asteisia ongelmia hallinnan kanssa metsässä. Nämä haasteet on tarkoitettu voitettaviksi. :)

Superin kanssa olemme tehneet pääosin rally-tokon voittajaluokan liikkeitä, jotka alkavat sujua varsin kivasti. En nyt kuitenkaan ehdi kisaamaan Superin kanssa, joten jätämme nämä rallyt talveen sitten, kun pystyn keskittymään siihen myös junnujen kanssa. Super saa tehdä tokoa ja ajaa jälkeä. 

Kiian kanssa treenit ovat minimissään, kun en oikein tiedä, mitä hommia uskallan sen kanssa tehdä. Se syyskuussa katkennut kylkiluu on ilmeisesti katkennut sen verran tyvestä eli ruston paikkeilta, ettei se ole oikein päässyt luutumaan. Kävin siis kuvauttamassa Kiian uudestaan. Rally-tokoa toki voisimme tehdä jossain vaiheessa, jos vain se kivuitta luonnistuu. Agility on ollut tauolla jo yli puoli vuotta ja tulee varmasti näin olemaan loppuiän. Harmi sinällään, kun Kiian kanssa oli kiva aksata. Onneksi nämä minun kaksi junnua on myös varsin kivanoloisia. Toiveissa päästä kisakentille viimeistään ensi vuoden alussa... 

Tällainen tilannepäivitys tällä kertaa. Yritän muistaa kirjoitella meidän treeneistä nyt vähän useammin. Pienet pihatreenit jäänevät edelleen kirjoittamatta mutta nämä vähän isommat sitten senkin edestä. 

Hiljaiseloa blogissa, täysrähinä päällä arjessa

Vaikka blogin puolella on ollut hiljaista, olemme me pistäneet tuulemaan harrastusrintamalla. Brielle olen saanut ajettua nyt tähän mennessä 45 jälkeä. Vielä näyttäisi kausi jatkuvan. Toivottavasti saamme vielä kymmenkunta jälkeä tähän alle ennen kuin maa jäätyy. Viimeisin jälki oli pituudeltaan 550 askelta, sisälsi 3 kulmaa ja 4 esinettä. Ikää jäljellä oli reilu 3 tuntia. Meillä on nyt ollut pääpaino esineiden ilmaisussa. Brie kun rakastaa jäljestämistä, tahtoo Brie mennä jäljen mukana. Nyt kuitenkin olemme onnistuneet ilmaisemaan esineet niin, että esine on purkin päällä. Nyt tiistaina piilottelin jo purkkeja vähän. Myös Chili pääsi toistamiseen jäljelle. Chilin jälki oli täysin nakitettu ja vain 50 askelta pitkä mutta yhtä vanha kuin Brien jälki. Hyvin taitavasti penneli nuuskutteli nakit pellosta. :)

Chili on myös päässyt pari kertaa hakutreeneihin. Erittäin ahneena pentuna tuohan kiipeää vaikka puuhun ruoan perässä. Olemme me ehtineet treenata esineruutuakin - okei sen kaksi kertaa. :) Maastolajien lisäksi olemme tehneet kovastikin tokon pohjia penneleiden kanssa ja Kiian sekä Superin kanssa olen aloittanut uusien EVL-liikkeiden harjoittelemisen. Superhan ne jo osaakin mutta Kiian pitää vielä vähän opiskella. Eteenlähetys tuntuisi nyt onnistuvan targetin kanssa. Myöskään uusissa paikkiksissa ei ollut ongelmia mutta se pitkän liikkeen kierto - voi kiesus, että voi olla vaikeaa! Kiia kun tykkäisi lähes nollakulmasta lähetettäessäkin (siis samalta linjalta esteiden kanssa) käydä hyppäämässä esteen yli. Tätä joudumme varmaan työstämään vielä tovin. Vanhat liikkeet sujuivatkin Kiialta varsin mukavasti. Vähän joutuu muistuttelemaan kaukkareiden tekniikka (tosin ohjaajallakin oli maanantaina käskyt hukassa). Tunnariin täytyy saada uudelleen rutiini (Kiia toi kyllä oman mutta tiputti sen ensin maahan). Luoksetulo oli kyllä hieno stoppeineen, sekä ohjattu, että zeta että ruutu... Voi miten hienoa olikaan tokoilla Kiian kanssa lähes 1,5 vuoden tauon jälkeen. Toiveissa olisi kisata EVL:ssä ensi keväänä molempien koiruuksien kanssa.

Myös rallytokossa olemme kunnostautuneet piirinmestaruuskisojen jälkeen. Viime viikonloppuna kisasin sekä Superin että Kiian kanssa rallytokossa Pieksämäellä. Super maltillisena tyttönä teki hienon debyytin saaden radalta 99 psitettä. Yksi hihnavähennys sinne mahtui. Kiia teki myös hienosti töitä mutta koska ohjaaja ei osaa, niin ei osaa. :D Kyltillä 11 piti koiran lähteä liikkeelle maasta käsin, niin minäpä käskin ensin Kiian sivulle ja sitten lähdin liikkelle. Otettuani kaksi askelta tajusin tehneeni virheen ja ilmoitin haluavani uusia liikkeen. Sitten tajusin katsoa missä seisoinkaan ja kerrankin päässäni välähti pienen pieni ajatus, että olin jo seuraavan liikkeen suoritusalueella, joten jos olisin uusinut, olisi rata hylkääntynyt, niinpä jatkoinkin matkaa ja otin törppäilyistäni virhepisteet (yhteensä -16). Kiia siis teki täysin puhtaan radan. :) Jatkamme tämän meille täysin uuden lajin parissa opiskelua...

Superin debyyttirata alokasluokassa

Kiian debyyttirata avoimessa luokassa

Peltojäljen, haun, tokon ja rally-tokon lisäksi olen yrittänyt päästä treenaamaan agilitya edes sen kerran viikossa Kiian, Nastan, Brien ja nyt sitten myös Chilin kanssa. Chili toki tekee vain putkiin sukeltamisia siinä missä Briekin. Kisaamaan en varmaankaan enää lähde Kiian kanssa tässä lajissa, enkä kenties myöskään Nastan kanssa. Katsotaan tuleeko näistä minun junnuista sitten jonain päivänä minulle kisakavereita myös tähän lajiin. Sen aika näyttää. Itse olen tällä hetkellä enemmän motivoitunut noista pk-puolen jutuista ja luonnollisesti tokosta. Tokon puolelta joutunen tukeutumaan ulkopuoliseen kouluttajaa Brien kanssa, sillä en oikein meinaa saada tuota itsenäistä vaeltajaa innostumaan työnteosta minulle. Kyllähän se pallosta, vetoleikeistä ja ruoasta innostuu mutta tekee hommia pääosin itselleen. Chili sen sijaan on koko ajan hakemassa kontaktia minuun. On nämä vain niin erilaiset, mutta omanlaiset ja tärkeitä molemmat. Opettavat taatusti minulle kasapäin taitoja. :)

Keppitreeniä kerrakseen

Eilen aamusta Anna kävi talsimassa Brielle pellolle 200 askeleen ja kolmen kulman jäljen, joka sai vanheta tällä kertaa 2,5 tuntia. Eilenhän oli todella tuulinen keli, joten tämä toi yllättävän ison haasteen. Pari kertaa Brie haki jälkeä eli erkani jäljeltä ja viimeisen kulman yritti oikoa mutta noin muuten ihan ok jälki. Pitää nyt vahvistaa tuota jälkeen kiinnittymistä enemmän. Briehan tykkää itse jäljestämisestä mutta sen pitäisi kiinnittyä paremmin juuri jäljestettävään jälkeen nyt kun kaikki mahdolliset hajut kiinnostavat. Toki tuulinen keli ei auttanut asiaa ja olihan tämä vasta kolmas ns. vierasjälki,

Illasta meillä olikin aksatreenit. Kiia pääsi kerran tekemään kuvan mukaista (meidän rata punaisilla numeroilla) keppitreeniä ja Nasta kaksi kertaa. Toinen treeni tehtiin putkien kautta. Aivan lopuksi paukutettiin menemään putki-hyppy-suoraa. Myös Brie pääsi tekemään putki-hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy -suoraan ja täytyy todeta, että taakse jäin. Sen verran tuosta pikkutytöstä on kasvanut, etten enää perässä pysy. Tein Kiian kanssa myös rallytokoa, koska rallytokon piirinmestaruuskisat lähestyvät uhkaavasti. Sirun kanssa tein tokon alokasluokan liikkeitä. Menin sitten ilmoittamaan Sirun tokokokeeseen. Hui karmeeta!

Peltojälki No. 27

Blogin päivitys on jäänyt vähemmälle, kun a) meillä on pentuja ja heillä oma bloginsa b) kesä on oivallista aikaa kyykkiä päivät pitkät takapihalla kitkemässä rikkaruohoja c) olen alkanut saamaan "allergisia" oireita koneella olemisesta seitsemän yliopistovuoden jälkeen. :)

Mutta olemme me treenailleet. Agilitya olemme tehneet pääosin kerran viikossa. Treenikamuina minulla edelleen Kiia ja Nasta. Myös Brien kanssa olemme tehneet vähän putkia ja siivekkeiden läpi juoksemista. Nastalle on alkanut tulla nyt vauhtia lisää, kun treenit ovat olleet sellaisia sujuvia, eikä mitään säkkärä-käkkärää.

Brie kyllä RAKASTAA putkia. Hakeutuu niihin ihan omin päin, olivatpa ne sitten mutkalla tai ei. Olemme me myös nyt tehneet pariin otteeseen rallytokoa Kiian ja Nämpän kanssa, kun menin sitten lupautumaan rallytokon piirinmestaruuskisoihin joukkueeseen. :P Tytöistä tämä toki on tosi nastaa, kun taas sitä nakkia tulee, että huh hei ja hellät tunteet!

Brien kanssa olen myös tehnyt tokoa. Alkuun tuntui, etten saa tytöstä tarpeeksi irti oikeaa ilmettä mutta nyt kun olen siirtynyt syöttämään iltaruoan treenaten, voin kertoa, että ilmettä löytyy. Brie joutui myös laihikselle, joten varmaan tämä pienoinen nälkä on tuonut lisäarvoa namipalalle. Muuten kaikki muu vauvatreeni sujuu hyvin paitsi kapulanpito. Miten se voikin olla niin vaikeaa? :P

Rallytokon, agilityn ja tokon lisäksi olen yrittänyt treenata sitä peltojälkeä edes sen 1-2 kertaa viikossa. Sattuneesta syystä tuossa oli pari viikkoa taukoa mutta nyt on taas päästy pellolle. Tänään teimme vähän puoliksi vahingossa melko vaikean treenin, sillä jälki ehti vanheta kolme tuntia. Hupsista keikkaa. Jäljellä oli pituutta 300 askelta ja se piti sisällään kaksi nakitettua kulmaa (nakit heti kulman jälkeen ja pari jarrunakkia noin kolme metriä ennen kulmaa). Brie jäljesti koko jäljen lähes moitteetta. Kolme erkaantumista siihen mahtui mutta annettakoon tämä anteeksi, kun tytöllä on ikää vasta kuusi kuukautta, eikä hän ole kovin kokenut jäljestäjä. Hyvin kuitenkin jaksaa, vaikka takana oli reilu tunnin lenkki metsässä.

Briessa on kyllä niin paljon sellaisia ominaisuuksia, joista pidän todella paljon. Se on todella nopea oppimaan ja pystyy keskittymään erinomaisesti annettuihin tehtäviin. Siitä löytyy tarpeeksi kiihkeyttä mutta sopivasti tyyneyttä. Brie tuntuu olevan erinomainen sekoitus äitiään ja isäänsä. Kaksi koiraa, joilla ei ole ainakaan toistaiseksi tuloksia harrastuksista mutta joiden ominasuuksista olin hyvinkin tietoinen ilman Koiranettiä. :) Yhtä asiaa en osannut kylläkään arvata. Brie syttyi lampaisiin ihka ensimmäisestä kerrasta ja ainakin nyt vaikuttaa todella lupaavalta noin geeliversioksi. Jatkamme nyt tämän ylläpitoa vielä sen puoli vuotta ja sitten alamme työstämään tyttöä toden teolla. 

Kaksi viimeisintä aksatreeniä

12.7.2016

28.6.2016

Viime viikolla meillä ei ollut treenejä rankkasateen vuoksi mutta tänään pääsimme taas radalle. Tänään Nasta oli taas varsin pätevä, kun taas viime kerralla shelttivahvistuksemme oli vähän ulapalla. Kiia sen sijaan on antanut molemmilla kerroilla kaikkensa. :) Teki muuten taaseen hienot kontaktit. Pitänee alkaa katsoa kisakalenteria... 

Kirjoitan sunnuntaina oman postauksen pikku-Brien viikosta. Olemme Brien kanssa kunnostautuneet ennen kaikkea peltojäljellä. Tyttö kyllä hämmästyttää minua kerta toisensa jälkeen.

Erilainen jälki ja eriskummallinen jälki

Tiistaina olikin pitkästä aikaa agilitya yhdessä Kiian ja Nastan kanssa. Teimme alla olevan kuvan mukaista rataa muuten paitsi, että esteeltä 19 menimme vielä kerran puomin. Kiian SM-joukkuekilpailusta saadun nollan innoittamana ajattelin, josko sitä voisi vielä vähän kisailla Kiian kanssa. Niinpä ryhdyimme tuumasta toimeen niin, että Kiia saisi aina palkan kosketusalustalta puomilta. Meidän isoimpana ongelmana on ollut kisapuomit. Kiialla nousee vire sen verran korkeaksi, etten ole oikein saanut sitä ottamaan puomin kontakteja kunnolla.

Kiian kanssa isoimmat haasteet tulivat tuolta putkelta lähdettäessä hypylle nro 14, koska tein tähän persjätön tai mäkelät vai miksi niitä nyt kutsutaan mutta unohdin koiran taakseni, jolloin Kiia saattoi hypätä hypyn 12 uudestaan. Kun olin kartalla, onnistuin ohjaamaan Kiian oikealle hypylle. Tiedättekö mitä? Kiia teki kaikki puomin kontaktit oikein! Toinen oikeasti vaikea kohta oli meille tuo hyppy 19. Valssasin hypyllä 18 ja sitten niistolla otin tuon hyppy 19:sen mutta me emme sitä vielä oikein handlaa. Piti sitten sitä hieman harjoitella lisää. 

Nastan kanssa ongelmaksi muodostuivat kepit. Nasta tahtoo tulla kesken niiltä pois, joten hinkutimme sitten keppejä. Nasta oli kyllä hyvässä vireessä, kun muistin tyttöä kehua. Jospa sitä pitäisi harkita kisoihin menemistä tämänkin kanssa...

Tiistain 21.6. rata

Ja sitten Pimpula... Tunnetusti olen vähän tällainen häslääjä ja niinpä unohdin namipurkin autoon, kun lähdin tekemään Brielle nurmelle jälkeä. Niinpä päätin laittaa ne nakit, jotka olivat taskussani, jäljelle. Koska niitä ei ollut paljon, laitoin nameja sinne tänne. Jäljen pituudeksi tuli 100 askelta ja koska jäimme Nastan kanssa hinkkaamaan keppejä, ehti jälki vanheta 20 minuuttia. Mutta Briepä teki hienon jäljen! Olin niin onnellinen kyllä siitä!

Tänään sitten olikin eriskummallinen jälki. Syynä ilmeisesti kuumuus... :( Ajattelin, että samalla kun pojat leikkivät läheisessä puistossa, voin ottaa Brien mukaan ja tehdä sille sen 15. jäljen. Mehän olemme nyt treenanneet viime ajat vain nurmella, kun pelto, jossa alkuun treenasin, on kasvanut umpeen. Kunhan kiltti setä maanomistaja leikkaa rehupeltonsa rehut alas, niin pääsemme takaisin pellolle. Brie joutui odottamaan jäljen vanhenemista autossa niin, että auton nokka osoitti aurinkoon ja takaluukku oli kokonaan auki. Minullahan on koirat häkissä auton takaosassa. Tuuletus siis pelasi mutta olihan ulkona melko kuuma. Tein 160 askeleen jäljen muutamilla palkoilla. Annoin jäljen vanheta 20 minuuttia siitä, kun olin lopettanut sen tekemisen. Brie vallan vinkui lähtiessä taas jäljelle (kuva 1) ja veti hirmuisella imulla paalulle. Sen sijaan alku oli taas vähän haparoiva, vaikka olin jättänyt nimenomaan alkuun enemmän nameja. Sitten Brie alkoi hyvällä imulla jäljestää mutta noin 10 askelta ennen loppupalkkaa, Brie ensin oksensi vaahtoa ja syömiään nakinpaloja ja sitten alkoi aivan hulluna syödä ruohoa. Sillä oli selkeästi todella huono olo. :( Testasin söisikö loppupalkan mutta nakkien sijaan Brie valitsi ruohon. Jonkin aikaa popsittuaan ruohoa tuli toinen ja sitten vähän myöhemmin kolmas oksennus. Yritin siinä välissä juottaa Brielle vettä järvestä mutta Brieta kiinnosti vain ruoho. Annoin sitten syödä sitä ruohoa, koska selkeästi Brie yritti oksettaa itsensä. Harjasin siinä sivussa seuraillessani Brien vointia mummokoiralta kaikki pohjavillat, mistä "palkkana" Kiia pääsi uimaan. Nyt sitten Brie innostui ja sinkosi itsekin veteen. Vähän aikaan polskittuaan Brie oli taas ihan normaali, eikä kotonakaan näkynyt mitään oireita huonovointisuudesta. Varmaan tämä huono olo johtui ihan vain helteestä ja sitten siitä, että Brie kyllä tykkää jäljestää.

Menossa paalulle 

Brie jäljellä

Kaikki kuvat on ottanut keskipoikamme Tuomas. Mukaan mahtui useampi kuva nurmesta, taivaasta ja puolikkaista koirista mutta onneksi sentään saimme muutaman ihan kivan otoksen tytöstä, vaikkakin jälkemme päättyi vähän kurjasti. Jatkossa ei pidä yliarvioida pennelin lämmön sietokykyä, vaikka jälki itsessään ei ole fyysisesti kovinkaan rasittava, niin voi se silti olla jossain määrin kiihdyttävä.

35 askelta 10 minuuttia

On taas jäänyt vähiin niin treenaaminen kuin blogin päivittäminen. Olen kyllä siis tehnyt puskatokoa omassa pihassa Sirun ja Brien kanssa sekä tiistaisin aksaa Nastan ja/tai Kiian kanssa. Kerran olemme käyneet Pieksämäellä. Olen siis keskittynyt treenaamaan alokasluokan liikkeitä sijoitusnarttuni Sirun kanssa, joka alkaa olla pian valmis alokasluokkaan. Myös Brien kanssa olemme edistyneet kapulanpidossa. Olemme tehneet lyhyitä muutaman askeleen seuraamisia, paikallaanistumisia eli odottamista, kontaktitreenejä, maahanmenoja ja kaikkea sellaista pientä väkerrystä. Peltojälki oli tässä vähän tauolla, kun on ollut yhtä sun toista mutta tänä iltana otin itseäni niskasta kiinni ja tein lyhyen, 35 askeleen jäljen kunnantalon nurmikolle iltalenkin jälkeen. Paalun unohdin kotiin, joten paaluna sai kelvata ruuvimeisseli. (Jaana, jos luet tätä, niin kyllä, kuvassa oleva ruuvimeisseli on teidän omaisuutta. Yritän muistaa palauttaa sen teille.) Brie selviytyi tästä jäljestä todella hienosti. Malttia sekä intoa oli molempia sopivassa mittasuhteessa. Nyt pitäisi topakoitua tämän asian suhteen. Tavoitteena saada vähintään 100 jälkeä tälle kaudelle ennen lumentuloa. Tavoitteena tämä ei ole edes mitenkään mahdoton...

Tauon jälkeinen nurmijälki

Kiia on tehnyt viime aikoina aika paljon aksaa kahden eri vieraan ohjaajan kanssa. Ensin Kiian kanssa treenaili Iita. Kävivätpä he Tampereella kisoissakin. Nyt Kiian kanssa treenailee Tiia, sillä Kiia on lähdössä ÄsÄmmiin Lahteen tässä kuussa joukkuekisaan. Meillä on nyt lauantaina Kiian kanssa kaksi rallytokorataa kisattavana. Pitäisi ehtiä vähän treenailemaan sitäkin mutta taitaapi jäädä treenit nyt melko vähiin... Huomenna jo ehtisi Tiian ja Kiian aksatreenien lomassa pari piruettia kentällä tekemään. :)

Nastan kanssa sen sijaan tiistainen aksatreeni tuntui kyllä hyvältä. Nastasta saattaa sittenkin kuoriutua erinomainen kisakaveri aksakentille, kun Nastalla alkaa olla enemmän estehakuisuutta. Briekin on päässyt tekemään pari kertaa putkea treenien lopussa. 

Sitten vielä kuulumisia sen verran, että valmistumiseni tokon ylituomariksi on nyt virallista. Menihän tähän melkein vuosi. Aloitimme viime elokuussa pääsykokeella ja koko syksy oli tiivistä opiskelua ja koulutusta. Harjoittelut aloitin joulukuussa ja lopetin maaliskuussa. Kolleegio olikin huhtikuun lopulla. Täytyy todeta, että pitkä oli tie tokon ylituomariksi (ennen koulutukseen pääsyä piti olla suoritettuna koulutusohjaajan, koetoimitsijan, liikkeenohjaajan ja ylituomari 1 -koulutus sekä tietysti riittävästi kenttäkokemusta) mutta kaiken vaivan väärti. Olen todella onnellinen siitä, että pitkäaikainen haaveni kävi toteen. Ensimmäiset viralliset kokeetkin on jo katsottuna. Erityisen kiitollinen olen "tokokotiseuralleni" Pieksämäen Palveluskoirayhdistykselle, joka otti minut harjoittelijaksi joka ikiseen kokeseensa. Kiitollinen olen myös serkulleni tenttausavusta ennen kolleegiota. Serkkuni tenttasi minua joka päivä kahden viikon ajan 1-1,5 tuntia kerrallaan puhelimitse. Ilman tätä tsemppausta en olisi varmaan pystynyt sisäistämään sääntöjä niin hyvin. Iso kiitos myös harjoitteluni vastaanottaneille tuomareille, Riikalle, Erkille, Annelle, Harrille ja Tommille! Kiitos myös taitaville kouluttajillemme, Carinalle, Pipalle ja Kaisalle! He kyllä tekivät todella ison työn kanssamme ja jaksoivat vastailla tuhansiin kysymyksiimme! Tästä tämä vasta alkaa!

Nappikauppiaan ensimmäinen peltojälki

Myöhempään töihinmeno on kyllä siitä huippua, että voi aamusta käydä treenaamassa koiria lenkin yhteydessä. Pakkasin reppuuni pakasta vedetyt peltojäljen paalumerkit ja suuntasin pellolle. Tein nappikauppiaalle (tämän lempinimen antoi pentutestaajamme Ellu, jonka mielestä Briestä tulee isona "nappikauppias". Nimitys viittaa Brien erittäin nopeaan oppimiskykyyn) ihan ensimmäistä kertaa peltojäljen. Jäljellä oli pituutta huimat 20 askelta. Jokaisella askeleella oli kaksi namia. Askelsin normaalisti, enkä aivan yhtä linjaa pitkin suoraan. (Kävimme muuten asiasta useamman henkilön kanssa keskusteluja julkaistuani ryhmässämme pienen videopätkän, kuinka peltojälkeä tulisi treenata alkuun.)

Eli tein 20 askeleen jäljen, jonka ajoin heti. Alkuun viljelin aloituspaalulle nameja. Itse suoritukseen mennäkseni: Brie aivan itsenäisesti paalulta "nosti jäljen" eli lähti nenällään etsimään nameja. Nameina oli minulla Natural Menun nappuloita. Brie hienosti keskittyi nuuskutteluun, vaikka noin 40 metrin päässä kuntopolulla käveli ihmisiäkin. Ainoa asia, jossa en täysin onnistunut, oli se, että Brie jonkin matkan ajoi vain vasemman jalan jälkeä. Onneksi saimme kuitenkin useamman osuman myös oikealle.

Siinä se lepää nappikauppiaan ensimmäinen peltojälki.

Tästä se lähtee...

Tämän pienen pienen pätkän jälkeen painelimme syvemmälle metsään tekemään esineruutua siten, miten sitä ei pitäisi koskaan tehdä. Tällä kertaa en siis tallannut aluetta mitenkään vaan ajatuksenani on vahvistaa tytöille syvälle uppoamista. Tämä ei nyt ole se asia, jota ei kuuluisi tehdä vaan kaikkien tyttöjen lähettäminen samanaikaisesti ruutuun. Ruudussa juoksenteli siis Nämppä, Kiia, Super, Brie, Siru ja Nasta. Näistä kolme tiesi mitä olimme tekemässä. Loput kolme pitivät hauskaa. Tytöistäni jokainen kyllä osasi nostaa esineitä mutta kyllä isoimman saldon sai Super. Super nosti yhteensä 7 esinettä. Super kyllä suoranaisesti RAKASTAA esineruutua. Sen silmät vallan palavat päässä, kun se pääsee esineruutuun.

Kolmannella kierroksella laitoin muut tytöt puuhun ja lähetin Kiian yksin ruutuun. Kiia ei osannut edetä tarpeeksi syvälle (vaikkakin etsi alueella todella innokkaasti) ja esine jäi löytymättä. Lähdin auttamaan Kiiaa, jotta Kiia saisi onnistuneen suorituksen. Sitten ajattelin, että voisin yrittää opettaa Sirullekin esineruutua, kun hakuilevana koirana Siru saattaa joskus tarvita tätäkin taitoa. Veimme esineen yhdessä ja palasimme lähtöpaikalle. Siruhan lähti metsään mutta vissiin ukkoa etsimään. Kävin näyttämässä esineen ja lähetin lähempää mutta taas Siru sinkosi pitkästi esineen ohi. Kävimme sitten kolmannen kerran esineellä ja nyt lähetin about 10-15 metristä. Minullahan oli siis Brie koko ajan mukana... Siru sinkoaa etsimään ukkoa (ei taida osata vielä noutoa, joten se pitäisi ilmeisesti ensin opettaa Sirulle :D) mutta mitä tekee pikku-Brie. Brie nuuskuttelee kulkemaani reittiä pitkin esineelle, nappaa sen suuhun ja juoksee se suussa luokseni itseensä täysin tyytyväisenä. Annoin vaavin pitää esineen ja kehuin kovasti. En tiedä oliko sattumaa, enkä lähtenyt sitä toistamaan mutta kyllä tuolla nappikauppilaalla oli aika selkeä määränpää. 

Brie on minulle kyllä uusi tuttavuus kaikin puolin. Se on todella rauhallinen penneli, joka oppii asioita todella nopeasti. Osaahan se olla "pentu". Esimerkiksi viime yönä, kun uni ei enää riittänyt (nuorimmainen poikamme herätti meidät tulemalla sänkyymme), niin Brie oli purrut kaksi johtoa rikki. Brie osaa tietysti myös riekkua ja haastaa isoja tyttöjä leikkiin mutta olemukseltaan Brie on hyvin harkitseva ja päätään käyttävä. Osaa näemmä myös nenäänsä käyttää edelleen. :)

Moni varmaan pentua ottaessa haaveilee kaikenlaisista saavutuksista. Itse kuitenkin Brien kohdalla ajattelen ja toivon, että saamme pysyä ennen kaikkea terveinä (viime aikoina olen saanut lukea ikävän paljon sairastuneista koirista) ja aika näyttää mihin me pystymme. Kokeilemme nyt ainakin tokoa, agilityä ja peltojälkeä. Jos en osaa kouluttaa Briesta peltojäljellä kisaavaa koiraa, siirrymme metsäjäljen puolelle. Toistaiseksi Brie ei ole ainakaan ampumisiin reagoinut ei sitten mitenkään (joo joo, tiedetään, etteivät ne välttämättä tällä iällä reagoikaan mutta onhan se jo ihan positiviinen merkki, ettei nyt ainakaan tässä vaiheessa vielä reagoi) mutta hyppimisestä en osaa muuta sanoa kuin, että: - Hyvin se hyppää vasten. :) Toisekseen peltojälki luo taatusti hyvän pohjan myös metsäjäljelle eli hukkaan eivät nämä treenit mene.

Tämän viikon tavoitekin tokon/agilityn suhteen alkaa olla pian saavutettu. Brie osaa jo mennä kosketusalustalle. Kun osaamme tämän täydellisesti, niin sitten aloitamme merkin kierron. Se tukee molempia lajeja. Samalla treenaamme edelleen kontaktia, seuraamisen paikkaa imuttamalla, kapulan pitoa (pitää nyt ehkä 0,1 sekunttia), maahanmenoja, paikallaan pysymistä istualtaan, tunnistusnoutokapulan etsimistä heinikön seasta, näyttelyitä varten seisomista sekä juoksemista. Näiden lisäksi pyrin käymään useamman kerran viikossa Brien kanssa kahdestaan hihnalenkillä. Brie myös kulkee mukanani melkein joka paikkaan. Luonnollisesti harjoittelemme sitä, ettei vasten saa hyppiä, eikä jalkoja saa purra, eikä johtoja saa syödä, ja kaikki pissatkin pitäisi tehdä ulos. Yöt onneksi ovat jo kuivat, ja isommat hädät tulevat kaikki ulos. Sisällekin pitäisi pihalta tulla, kun kutsutaan jne. Kyllähän sitä saa tehdä jäätävän paljon hommia pennun kanssa mutta kovin antoisaa aikaa tämä on. Parasta lienee hetket, kun nostan Brie viereeni, niin tyttö käy selälleen ja kirputtaa korvaani. Brie vallan rakastaa olla hellittävänä. 

Taas tiistaiaksaa

Jaahas. Taas tuli aksattua. Nasta oli pätevänä. Kiia myös. Hankaliksi kohdiksi osoittautui 15:stä 16:een, koska Kiialle ei ole opetettu putkijarrua. Myös Brie pääsi tekemään putken muutaman kerran. :)

Blogin hiljaiselo jatkunee vielä tovin

Vaikka en ole tänne blogiin treeneistämme kirjoittanut, olemme treenailleet nyt pariin otteeseen aksaa tiistaisin Kiian sterkkauksen jälkeen. Alla viimeviikkoinen rata, joka kieltämättä laittoi hapot ohjaajallakin jalkoihin. Kyllä tiesi seuraavana päivänä aksanneensa.

Superin kanssa olemme treenanneet tokoa 1-2 kertaa viikkoon. Olemme nyt käyneet kahdessa kokeessa. Ensimmäinen koe meni ihan hyvin jännityksestäni huolimatta. Nollasimme zetan, mikä vaikutti luoksetuloon. Muut liikkeet menivätkin sitten ihan passelisti. Sen sijaan viime lauantain koe meni kyllä huolella penkin alle. Ongelmia edelleen vanhoissa liikkeissä. Saimme seuraamisesta 7,5 (käännökset väljiä, peruutuksessa karkaa taakse), zeta oli 7 (istuminen jäi väliin), luoksetulo 6 (kun eka stoppi valui ja toiseen tarvittiin kaksi maahankäskyä), ruudun eteenlähetyksen nollasin minä (koira oli tuomarin mielestä ympyrässä, itse en ollut varma, joten yritin korjata onnistumatta siinä), ohjatussa Super lähti hakemaan vasenta mutta vaihtoi sitten kesken kaiken targettinsa keskimmäiseen... Tunnarista saimme 8, kun paluu oli hidas (ravilla lähes koko matka), kaukkareista tuli 6 (ylimääräisiä käskyjä yhteensä kolme mutta itse vaihdot teknisesti onnistuivat hienosti) ja kierrä-hässäkästä saimme nollan, koska Super haki väärän kapulan (itse kierto ja stoppi siis onnistuivat). Paljon hyvää mutta paljon sellaista toopeilua. Yritämme nyt tehdä enemmän palkatonta treeniä, josko me sillä saisimme tuon kisavireen kohdille.

Brien kanssa olemme tehneet kapulan nostoja, seuraamista imuttamalla, maahanmenoja, näyttelypönötystä, paikkaistumista... Viisi minsaa päivässä, kaksi kinkkusiivua... + tietysti kaikki arkitottelevaisuusharjoitteet eli luoksetulo lenkillä, sisälletulo pihalta, hihnassakävely jne. Brien kanssa olisi tarkoitus päästä tutustumaan peltojälkeen. Peltokin on jo hommattu. :)

Tiistain aksa ja pikkusievistelyä tokon merkeissä

Tiistaina oli taas aksatreenit. Aluksi ajattelin, että olipas helppo treeni mutta ylpeys käy lankeemuksen edellä. Muurilta (neloseste) vitosputkeen ei ollutkaan ihan niin helppo mitä ajattelin, sillä tuli helposti ohjattua Kiia väärään päähän putkea. Kun otin huolella Kiian vastaan kolmosputkelta, niin sain Kiian oikeaan päähän putkea. Myös tuo seiskaputken jälkeinen hyppy oli välistä vaikea, kun ensin yritin sinne persjättöä mutta sitten loppujen lopuksi päädyin vain ottamaan Kiian vastaan ja sitten jatkoimme matkaa suoraan. Lähetys renkaan jälkeen putkeen onnistui hienosti. Ehdin myös aika hyvin valssaamaan viidellätoista mutta koska Kiia aika usein tiputti 16. hypyn riman, olin vissiin aina vähän myöhässä. Nasta meni todella hienosti tämän radan ja vauhtiakin tuntui löytyvän. Kunhan saisimme kepit varmoiksi molemmilta puolilta, niin voisimme alkaa katsella kisakalenteria. Kiialle nyt tulee ensi viikon torstaista kuukauden tauko, koska Kiialle tehdään sterilisaatio. Eipähän tarvitse sitten enää miettiä juoksuja ja iän karttuessa myöskään kohtutulehduksia...

Superin kanssa tein sen sijaan kapulan palautuksia sekä eteenlähetyksiä että merkin kiertoa ilman häiriötä. Teimme myös peruutuksia muutaman askeleen verran etupalkalla (narupallo). Ajatuksena saada tyttö peruuttamaan vähän hitaammin niin, että minäkin ehdin mukaan. Nythän Super lähtee kuin talonmies peltikatolta, kun sanon:"Pakki!" Nämä on tällaisia tuiki tarpeellisia mutta pikkusievistelyharjoituksia. Lauantaina olisi tarkoitus taas kurvata Pieksämäelle tekemään enemmän kisaomaisempi treeni. Taidan tehdä nyt sellaisen treenin, jossa teen kaikki liikkeet mutta lyhyemmällä kaavalla. Palkka aina jokaisen osion lopussa. Katsotaan kuis akan käy...

Vasen kadoksissa

Tiistaina oli tapamme mukaan vuorossa agilitya. Alla näet illan teeman. Kiian kanssa vedin radan läpi kolme kertaa onnistuneesti. Okei, ettei nyt ihan menisi liioittelun puolelle kerttonee, että yhdellä kerralla vedätin kymppiputkelta aika reilusti ja Kiia rikkoi renkaan. Hyppäsi sen jotenkin hassusti. Kepit tuon kasiputken jälkeen eivät myöskään menneet aivan täysin tyylikkäästi, kun Kiia syöksyy aika lujasti putkesta edessä häämöttävälle hypylle. En oikein saa Kiiaa kiinnittämään huomiota minuun sen ollessa putkessa, vaikka kuinka huutelen... Hallintaan sain Kiian vasta sitten, kun se oli ehtinyt edetä jo sen pari kolme metriä putken jälkeen.

Nastan kanssa rata onnistui myös, mutta eihän se ihan sellaista suu vaahdossa menemistä ole. Kepit olivat vaikeat "väärältä puolelta". Muuten meni kyllä ihan kivasti. Kun Kiia ja Nasta odottivat vuoroaan, tein Superin kanssa pihalla tokotreeniä. Illan aiheena oli EVL:n noudot eli pitkä liike, ja siinäkin lähinnä merkin kiertoa, ohjattu sekä tunnari. Merkin kierrot onnistuivat. Ensimmäisellä kerralla joutui taas hetken miettimään mutta sitten se alkoi sujua hienosti. Ohjatussa sen sijaan vasen oli kokonaan kadoksissa. Koska treenasin yksin, saattoi kapulat olla vaikeasti havaittavissa pimeällä pihalla. Tosiasia on kuitenkin se, että Superille vasen on aina ollut vaikeampi. Teimme sitten vasemmalle kääntymisiä. Sitten teimme tunnaria niin, että kapulat olivat ensin X, sitten T ja sitten D ja sittten lopuksi M. Mikään näistä ei tuottanut Superille ongelmia. Toisaalta olenhan opettanut Superille tunnarin niin, että maahan on laitettu se about 30-40 kapulaa. Muodostelmalla ei ole ollut väliä. Lopuksi teimme vielä merkin kiertoa ja hyvinhän se onnistui.

Tänään matkasin Pieksämäelle treenaamaan Eikan ja Hemmon kanssa. Pieksämäellä teemme kisaomaisia treenejä, joissa palkkaan vain liikkeen lopussa. 

Paikkaistuminen: no problem

Paikkamakuu: maahanemno no problem, luoksetulo: loppuperusasento aavistuksen verran vino

Seuraaminen: muuten hyvä, yksi täyskäännös aavistuksen verran väljä, peruuttamisessa oli aavistuksen verran liian kaukana ja vinossa

Zeta (S-M-I): erinomainen!

Luoksetulo: erinomainen stoppeja myöten! Tällaista luoksetuloa ei olekaan nähty vähän aikaan... Tiedänpä nyt, että osaa se!

Ruutu: Tyhjään lähetys ok, ruutunmeno ok, ruudusta meinasi ennakoida luoksetuloa

Ohjattu (vasen): Ekalla kerralla meinasi lähteä vasemmalla olevalla ruutuun mutta toisella kerralla, kun näytinkin suunnan oikealla kädellä, haki hienosti kapulan

Pitkä liike: tämä onnistui todella hienosti ihan kisaomaisena liikeenä! Vau!

Tunnari: erinomainen!

Kaukkarit (i-s-m-s-i-m): erinomaiset vaihdot!

Aivan lopuksi teimme vielä pari merkin kiertoa kissanruoalla ja ne olivat todella hyvät. Vähän meinasi jäädä ennakoimaan stoppia mutta kun näytin palkkapurkkia, tulihan se sieltä. Noita stoppeja ei kyllä uskalla ottaa hirveän usein, kun alkaa heti vaikuttaa itse kiertoon.

Parhaimmat treenikamut 

Kierrä-p***kele onnistui!

Tiistaina olikin pitkästä aikaan aksatreenit. Koska meitä ei ollut minun lisäksi kuin Hugo-koiranen, ehdin tekemään tokoa Superin kanssa aksatreenien jälkeen. Treenasin muuten loppiaisena tokoa Pieksämäellä mutta koska oli varsin kylmä kelin, jätin tarkoituksella treenin hyvin lyhyeksi. Teimme pari luoksetuloa, pari eteenlähetystä ja sitten sitä pitkää liikettä eli kierrä-perkelettä, joksikin jotkut tätä liikettä kutsuvat. :P

Aksatreenistä ei nyt ole kummasempaa kerrottavaa. Keppikulma oli molemmille koirille haastava. Treenaamme vielä vähän aikaa ilman huipputaitavaa koutsiamme, niin jäi tuo treeni vähän tyngäksi. Mutta Kiiaa ja Nastaa tämä ei haitannut. Kovin tykkäsivät päästä vähän rallattelemaan useamman viikon tauon jälkeen. Alla treeniratamme.

Mutta menkäämme asiaan. Tein Superin kanssa peruutuksia, merkin kiertoa ensin ilman kapuloita (Hyvin alkaa Super jo fokusoitua kiertoon häiriöstä huolimatta), pitkän liikkeen suuntia siten, että olen vienyt Superin merkinkierrolle läheltä ja pysäyttänyt sinne ja juossut itse lähetyspaikalle.  Tein myös luoksetuloa ja eteenlähetyksiä. Kokeilin kerran tätä pitkää liikettä kokeenomaisesti ja se onnistui! Alkuun toki Super lähti vähän hitaanlaisesti (kuitenkin laukalla edelleen) mutta ohitettuaan kapulat vauhti kiihtyi. Olin niin ylpeä tytöstäni. Ehkä me sittenkin selätämme tämän liikkeen! Lopuksi teimme merkin kierron ja siitä iso palkka.

Hirveä treenitahti :)

Nyt on tainnut treenikärpänen puraista, kun taas treenasimme tiistaina. Treeni ei ollut tällä kertaa kovinkaan kinkkinen, mikä oli kyllä ihan kiva vaihtelun vuoksi. Molemmat tytöt pelittivät hyvin. Teimme ratatreenin jälkeen sellaisen hilipati-hilipati-juoksutreenin, jossa saa painella täyttä päätä putkeen ja hypyille ja taas putkeen ja taas hypyille. 

Isoimpana uutisena lienee Superin edistyminen pitkässä liikkeessä. Nyt Super lähti merkinkiertoon, vaikka kapulat olivat maassa. Kapuloiden väli oli tosin vielä sen 7 metriä mutta näemmä edistystä tapahtuu. Kyllähän Super vähän tsiikaili kapuloita sillä silmällä (eli oli ihan menossa niiden luokse mutta minä en kommentoinut mitään) mutta ratkaisi asian sitten itse lähtemällä kierrolle. Meno on vielä hitampaa kuin paluu mutta kyllä tämä tästä varmastikin vahvistuu. Tein muuten Kiiallekin samaista treeniä. Ties vaikka sitä innostuisi ensi vuonna kisailemaan vielä Kiiankin kanssa tokon puolella... tai sitten ei... :)

Tiistain ralli - useamman viikon takaa

Hoplaa!

Elossa ollaan!

Vaikkei blogin perusteella uskoisikaan. :)

Olemme elelleet treenin puolella hiljaiseloa. Ensin tuli reissua reissun perään, sitten flunssa ja sitten pamahti selkä. Nyt kun näistä aletaan pikku hiljaa selviytyä, niin alkaa se treenaaminenkin jo taas maistua.

Kävimme tuossa viime viikonloppuna Pieksämäellä treenaamassa koko EVL-setti läpi Superin kanssa. Treeni oli oikein kannustava mutta kyllä siihen mahtui vähän työstettävääkin: 1) Super edisti ja painoi seuraamisesta (voi mennä toki treenitauon piikkiin) 2) luoksetulon maahanmenot eivät meinanneet onnistua (muut maahanmenot kylläkin, joten kyse ei varmaankaan ole nyt mistään jumista tai vastaavasta), 3) ohjatun noudon merkille meno oli taas armottoman hidas ja 4) uuden pitkän liikkeen merkinkierto on vielä kesken, jos hypyt ja/tai kapulat ovat liian lähellä. Onnistuu kyllä, jos ovat about 8-9 metrin välillä.

Mutta sitten niitä plussia: zeta oli hyvä, ruudun eteenlähetys onnistuu, ruutu muutenkin oli oikein hyvä, ohjattu oli muuten hyvä (okei, vähän ehkä saattaa saalistaa kapulaa :P ), tunnari oli hyvä, kaukkarit olivat erinomaiset, luoksetulon eka stoppi oli hyvä... Unohdinko jotain? Työskentelyilme oli kaiken kaikkiaan oikein erinomainen. Tykkäsin!

Tiistaina kävimme sitten piiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaan agilitytreeneissä Kiian ja Nastan kanssa. Superin kanssa otin sitä merkinkiertoa. Vähän minua pelotti vetää treeni täysiä selkäni takia mutta onni oli myötäinen, enkä vinksauttanut sitä uudelleen. Itse asiassa juokseminen teki todella hyvää. Molemmat tytöt olivat kyllä tosi täpinöissään pitkän tauon jälkeen. Keppikulma oli haastava mutta onnistui sitten lopuilta. Myös tuo 8-10 väli oli melekonen haaste mutta se onnistui molemmilla tytöillä todella hienosti. Tosin ensimmäisellä kerralla Nasta meinasi ampasta toiseen putkeen ja Kiiankin kaarrokset olivat aika laajoja. Olin siis itse aika lailla myöhässä ohjauksen kanssa. Täytyy kyllä todeta, että kyllä sitä saa varsin kivoja treenejä aikaiseksi muutamalla hypyllä ja putkella. :)

Perustiistai

Minne nämä päivät oikein menevätkään? Taas on tiistai, ja minulla viikon ainoat treenit tiedossa. :P Viime viikolla ahkeroin muina iltoina vanhimman poikamme huoneen parissa. Sitä edellinen viikko meni kyllä ihan jossain muualla kuin treenikentällä. Olin ei edellisen mutta sitä edellisen viikon keskiviikosta lähtien yksin kotosalla pienempien poikien kanssa. Torstaina kävimme kyllä sitten sateesta huolimatta treenikentällä. Sain sen verran houkuttelevan kutsun päästä treenaamaan taitavien silmien alle, että olihan siihen kutsuun vastattava (ilolla) myönteisesti. Sain monta hyvää vinkkiä sekä uuden, pitkän liikkeen että merkittömän merkin treenaamiseen. Yksi ehkä tärkeimpiä huomioita oli se, että minun pitäisi treenata kapuloista luopumista kyseisestä liikkeestä erillään, jotta itse liikkeeseen ei liityisi sitten mitään ikävää. Toinen tärkeä huomio oli se, että minun pitäisi suunnitella treenit niin, että Super onnistuu niissä, eikä niin, että vasta useamman epäonnistumisen kautta tulee se ensimmäinen onnistuminen.

Tältä näytti Eliaksen tuleva huone vielä viime viikon alussa

Tältä näytti autoni takapenkki treenien jälkeen

Lauantaina matkasimmekin poikien kanssa Kuopioon. Sukuloinnin ja Ikean läpijuoksun lisäksi tuli treffattua Senna-tyttöstä, aikamies-Oivaa sekä Nemo-äksöniä.Olipas kyllä kiva reissu ystävien luo.

Viime viikolla kävimme taas perinteisesti tiistaina treenaamassa aksaa sekä tokoa. Nyt ajattelin tehdä pitkän liikkeen ja eteenlähetyksen lisäksi yhden vähän "hassumman" tunnarin.

Senna, Oiva, Super ja Nasta syvällä Savossa

Pitkän liikkeen merkin kierto takeltelee vielä ajoittain mutta onnistuimme siitä sitten kuitenkin. Vielä ei ole kuitenkaan sitä varsinaista ahaa-elämystä tullut. Jos teen sen ilman esteitä, sujuu se loistavasti. Esteet ja kapulat ovat Superille vielä liian suuri houkutus. Jatkamme asian työstämistä. Eteenlähetykset onnistuivat huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin. Otin käyttöön ison, helposti erottuvan kosketusalustan, ja yritän palkata eteenpäin menemisestä, en niinkään alustalle päätymisestä. Toisin sanoen heitän pallon perään, kun Super juoksee eteenpäin. 

Tunnarissa laitoin nyt kapulat X:ksi. Eipä tämäkään tuottanut ongelmia. Sieltä yläsakarasta Super omansa nappasi ja tyytyväisenä itseensä toi kapulan minulle. Viime viikolla seuraamisessa keskityin nyt juoksuosuuteen. Jätän nyt peruuttamiset vähemmälle, kun Super on alkanut niissä yliyrittämään ja pitäähän sitä osata eteenpäinkin kulkea.

Viime tiistai-illan aksatreeni

Aksasta sen verran, että Kiialla toimii ns. persjätöt mutta takaaleikkaukset ovat hieman hankalia. Kiia aika huonosti ohjautuu takaapäin tai lähinnä ei onnistu enää kääntymään esteen päällä oikeaan suuntaan niin notkeasti, jolloin tiedossa on isoja kurveja. Nastalla sen sijaan voisi olla ainakin vielä tässä vaiheessa parempi käyttää ihan rehellisiä valsseja persjättöjen sijaan. Nasta kun helposti ajautuu tällä tavoin esteen ohi. Lukee sen käden liikeradan toisella tavalla kuin Kiia, joka on selkeästi estehakuisempi kuin Nasta.

Loppuviikko meni sitten ihan taas toisissa merkeissä. Tänään taas vuorossa tosiaan tokoa sekä aksaa. Jospa sitä loppuviikosta innostuisi jotain treenailemaan tai sitten ei...

Suuria odotuksia, surkeita tuloksia

Nämppä juhli 12-vuotissyntymäpäiväänsä perhepiirissä

Tämähän lupaa hyvää, ajattelin.

Meidän jälki

Kuten viime postauksessani kerroin, vietimme viime viikolla Nämpän 12-vuotissyntymäpäivää. Illasta istutin tytöt herkkupöytään. Jokainen heistä odotti kiltisti lupaa saada nauttia (ahmaista) oman herkkunsa. Lauantaina aamulla, kun kello soi 5.30, mietin hetken, että onko tässä mitään järkeä nyt lähteä kahden jälkitreenin pohjalta Lahteen asti kokeeseen. Todettuani ettei tässä ole aikaisemminkaan mitään järkeä ollut ja ettei sitä koskaan tiedä, nousin ylös, söin aamupalan, käytin koirat ja pakkasin Superin seuraneidiksi ja Kiian kisakoiraksi autoon ja kaasutin pihasta. Matka Lahteen sujui hienosti ja ehdin ajoissa paikalle. Ensimmäisenä oli vuorossa jälki. Sain itselleni nelosjäljen. Pidän nelosta onnennumeronani, joten fiilikset olivat varsin myönteiset. Ajelimme sitten peräkanaa maastoon. Meidän lähetys matkaan oli viimeisenä. Ehdin siinä tovin selata feisbuukkia ja kaikkea muuta tuiki tärkeää. Ehdin myös hieman ulkoiluttaa niin seuraneitiä kuin itse kisakoiraa. Kumpikaan luonnollisesti ei tehnyt tarpeitaan, kun eivät päässeet metsän puolelle. Virhe 1. Katselin jälkeämme ja koska kolmosjälki oli aika lähellä oikealla, ajattelin, että meidän jäljen olisi lähettävä vasemmalle. Virhe 2. Syvennyin sen verran tiiviisti feisbuukin selaamisen, etten huomannut tuomarin tulevan paikalle ja kiirehän siinä sitten tuli. Virhe 3. Nopeasti kaivoin Kiian autosta ja laitoin kamppeet päälle. Tunnetusti kaikki kiire ja häsääminen ei ole ainakaan Kiian kanssa kovinkaan hyvä aloitus. Nostattaa sen verran kierroksia. Pääsimme kuitenkin aika nopeasti aloitukseen ja lähetin Kiian janalle. Tässä vaiheessa alkoi muuten sataa rankasti ja ukostaa. Taivas jyrisi ja pisarat olivat ainakin litran kokoisia. 

Janalla ensimmäisessä lähetyksessä Kiia alkoi kaartaa voimakkaasti vasemmalle. Ajattelin, että se on ottanut hajun jäljestä (ja olihan se ottanutkin) mutta koska kaartaminen oli niin voimakasta, pyysin Kiian takaisin ja käskin eteen. Nyt Kiia eteni about 5-6 metriä mutta lähti taas kaartamaan vasemmalle, joten annoin Kiian mennä. Kiia nosti jäljen ja lähti ajamaan sitä mutta sehän oli sittenkin takajälki. Kiia oli todella voimakkaasti jäljessä kiinni, joten jouduin useamman kerran pyytämään Kiian luokseni. Alkuun näytti, ettei Kiia saa nostettua jälkeä toiseen suuntaan mutta sitten käytännössä näytin Kiialle suunnan. Onneksi saimme jäljestä kiinni vaikka haparoiden. Kun sihteeri ja tuomari lähtivät kävelemään, tiesin, että olemme nyt selvittäneet alun. Tästä kaikesta sähläyksestä johtuen saimme janalta surkeat 27 pistettä. Ensimmäinen keppi löytyi ensimmäisen kulman jälkeen. Palkkasin Kiiaa leikittämällä sitä, mikä nostatti kierroksia. Virhe 4. Jäljen uudelleen nostaminen oli tuskaista mutta kyllä se Kiia sen taas kiinni sai. Jotain sitten tapahtui. Jossain vaiheessa Kiia ilmeisesti vaihtoi harhajälkeen, sillä melko alussa (olimme kulkeneet ehkä korkeintaan 300 metriä) Kiia jäljesti tielle autoamme kohti. Tajusin tässä vaiheessa, että Kiia oli harhajäljellä. Yritin korjata tilanteen mutta koska satoi kaatamalla ja taivaskin murisi (Kiia ei muuten ollut moksiskaan ukkosesta. Samaa ei voi sanoa minusta, sillä en pidä ukkosesta varsinkaan, jos olen itse metsässä korkeiden puiden alla.), päätin jättää leikin kesken. Kisapaikalle kurjan tuloksen päälle sain kuulla keljuilua ylituomarilta meidän surkeista tottispisteistä hänen allekirjoittaessa kilpailukirjaani ja tavallaan ihan aiheesta. Olemme kisanneet Kiian kanssa ennen lauantaita neljä kertaa aikaisemmin. Ensimmäisestä kokeesta saimme tottiksesta 89 pistettä, vaikka silloinkaan Kiia ei tainnut tehdä metrisen paluuhyppyä. Seuraavista kolmesta kokeesta olemme saaneet 75, 76 ja 74 eli nippa nappa hyväksyttyyn tulokseen tarvittavan pistemäärän. Onhan meillä ollut haasteita tottiksen kanssa mutta nyt olen saanut sitä paremmin kasaan. Toisaalta olisi kutkuttanut käydä katsomassa, onko treeni tuottanut tulosta mutta koska keli oli todella surkea, päädyin toisenlaiseen ratkaisuun. Aikaisemmissa kokeissa Kiia ei ole tehnyt kertaakaan metrisen paluuhyppyä ja yleensä on käynyt aika kuumana, mikä on näkynyt seuraamisen edistämisenä ja seilaamisena (on pyrkinyt koko ajan varastamaan eteenlähetyksen palkalle, jonka arvon muuten vähensin näissä muutamissa tottistreeneissä, jotka ehdin tässä tehdä ennen koetta ja sain Kiian paremmin hanskaan), noutoihin varastamisena, noutoesineen pureskeluna/tiputtamisena sekä eteenlähetyksessä on tarvittu useimmiten kaksi maahan-käskyä.  Kuulemma ei edes tyttötottiksella kuuluisi saada noin huonoja pisteitä... Jäi kuitenkin epäselväksi, minkälaista on tyttötottis. Onko se tyttötottis sitä, jolla voitetaan PK SM:t?

Paikan päällä puhuessani meidän metrisen paluuhypyn ongelmista kuulin myös, että näiden pienempienkin rotujen pitäisi pystyä suorittamaan metrisen paluuhyppy ongelmitta. Siitä tulikin mieleen, että joskus tuntuu, että tietyt ihmiset pk-puolella pitävät kynsin hampain kiinni tuosta metrisestä ihan vain siksi, että heillä olisi edes jonkinlainen kilpailuetu tiettyihin varsin hienosti pärjänneisiin rotuihin nähden (koosta huolimatta). Se nyt on minulle se ja sama. Pitäkööt metrisensä. Jos minun koirat eivät siinä onnistu, harrastelen jälkeä ja muita maastolajeja omaksi iloksi ja säästän nekin osallistumismaksut muihin lajeihin. 

Tiistai-illan treenit

Sunnuntaina aamulla, kun kello soi 7.30, mietin hetken, että onko tässä mitään järkeä lähteä ajamaan Pieksämäelle treenaamaan, kun vatsassa vääntää ja on huono olo. Todettuani ettei tässä ole aikaisemminkaan mitään järkeä ollut ja etten voi tehdä ohareita treenikamuille, nousin ylös, jätin aamupalan väliin, käytin koirat ja pakkasin Superin ja Nastan autoon ja kaasutin pihasta. Matka Pieksämäelle sujui hienosti ja ehdin ajoissa paikalle. Treenasin Superin kanssa pitkää liikettä, paikkiksia sekä merkintöntä merkkiä. Paikkikset ja merkitön merkki sujuivat hyvin mutta pitkän liikkeen kanssa tahmoo. Treenasimme siinä sitten vielä Hemmon ja Oivan kanssa. Näinpä samalla Superin poikaa Kodaa sekä ihanaista Sennaa. Nasta pääsi tekemään vähän agilitya mutta koska minulla oli jo tässä vaiheessa todella heikko olo, jätin omat treenit todella vähiin. Kotimatka tuntui tuskaiselta. Kotiin päästyäni menin peiton alle ja nukuin kolme tuntia. Minulle nousi myös kuume. Sen verran ärhäkkä oli vatsatauti, jota kesti myös vielä seuraavan päivän. Tiistaina illasta alkoi olo olla vähän parempi, joten päätin lähteä aksatreeneihin tekemään jotain pientä. Nasta oli todella pätevä. Sitä on kyllä helppo ohjata. Kepitkin sujuivat nyt todella hienosti. Nasta tuntui tiistaina jotenkin pirteämmältä, vai johtuiko se siitä, että olin itse toipilas? :) 

Superin kanssa ajattelin tehdä jotain helppoa eli tein ohjattua, merkin kiertoa ilman häiriötä sekä L-mallisen tunnarin kahdeksalla kapulalla. Ohjattu sujui, vaikkakin oikeanpuoleinen kapula tuntui häviävän hämärtyvässä illassa maastoon niin Superilta kuin Kiialta. Kun kävin viemässä kapulat niin, että koira näki sen, onnistui myös sen oikean nouto. Merkin kierrot olivat vauhdikkaita, vaikkakin Super vähän kaarattaa paluussa. Sain muuten vinkin noihin kiusauksiin. Laitan seuraavan kerran kapulat vähän kauemmaksi kuin sen 5 metriä eli levennän liikettä. Hyvin looginen vinkki. Ihan hävettää, kun en itse tätä tajunnut. Uudenmallinen tunnari onnistui ongelmitta, vaikka pienen hetken Super ihmetteli, että mites nämä kapulat nyt näin menevät. :)

EK3 Theba
Kuva: Sara Mäkelä

Sain muuten kuulla, että Superin sisko, Theba Saran ohjastamana, oli tehnyt eilen EK3:sen ykköstuloksella.Vähänkö minä olen ylpeä tästä parivaljakosta. Paljon onnea Saralle ja Tepolla hienosta tuloksesta! Oliko se niin ku *tik tak* :) Tuleva viikonloppu on myös ohjelmaa täynnä. Lauantaina meillä on agilitypäivä Kehrossa. Kouluttajana on Jari Salmela. Osa porukoista käy myös lampailla. Itse osallistun Kiian ja Nastan kanssa aksakoulutukseen. Sunnuntaina onkin sitten pikkasta isompi ryhmänäyttely Muuramessa. Sinne on ilmoitettu kaiken kaikkiaan 31 bortsua. Tosin jo nyt tiedän, ettei yksi pojistamme pääsekään osallistumaan. Meidän tiimistä tulee useampi koira. Todella ihanaa päästä näkemään taas ties vaikka ketä. Osan kyllä näen jo lauantaina :)

Amorin apulaisena

Viime viikko meni lastenlastani hoitaessa, joten emme ehtineet treenaamaan. Perjantaina pukkasikin reissua etelään, jossa meni koko viikonloppu. Minulla oli mukanani Kiia ja Super mutta emme ehtineet muuta kuin tekemään normilenkit. Sunnuntaina ajelin Lempäälän kautta kotiin. Lempäälästä nappasin matkaani yhden shelttiuroksen riiuureissulle Jyväskylään ja yhden bordercollietyttösen riiuureissulle Keuruulle tai siis bc-tyttönen tuli meille, josta minun oli tarkoitus sitten viedä tyttöä pojan luo. Olen siis ollut tässä kovastikin amorin apulaisena. :)

Maanantaina "piti" tehdä vähän lyhempi työpäivä, sillä illasta matkasimme ukkoni kanssa Himokselle Linkin Parkin konserttiin.

Linkin Parkin konsertti oli huikea kokemus!

Tiistaina pääsimmekin kahden viikon tauon jälkeen agilitytreeneihin. Vuorossa oli taaseen hyppy-putki -rallattelua, jonka tarkoituksena oli treenata oikeanlaista rytmitystä. Kiian kanssa sain homman sujumaan erinomaisesti. Nasta on vähän sellainen saateltava vielä, niin ei tarvitse hirveän tarkkana olla rytmityksistä. 

Superin kanssa tein vain eteenlähetyksiä ja pitkää liikettä. Pitkässä liikkeessä treenasin kolmea asiaa: 1) merkin kiertoa, 2) suuntia ja 3) kapulan palautusta. Merkin kierto alkoi jo sujua niin, että ravilla mentiin merkille (kapulat niin kovasti ahistavat) ja vauhdilla tultiin takaisinpäin. Uskon kyllä, että saan tämän liikkeen kasaan ja vauhtikin tähän tulee vielä löytymään, kunhan merkin merkitys saadaan tarpeaksi korkealle tasolle. Suunnat onnistuivat 98 %:sti. Kapulan palautukseen oikealta tultaessa tulee takaa ja vasemmalta sivulla kiertäen. Opetan Superin siis palauttamaan nyt suoraan sivulle. Näihin Super tarvitsee vielä käsiavun. Eteenlähetyksen onnistuivat ihan ok:sti. Vähän meinaa ennakoida pysäytystä mutta tähän lääkkeeksi huomattavati ylipitkän lähetykset eli teen eteenlähetyksiä about 25 metristä, enkä pysäytä, jos ennakoi. Pitänee siirtää palkkapurkille tämä liike, niin saamme vauhtia ja ennakointi vähenee.

Eilen ajelinkin sitten aamusta ensin Kalajoelle mummoani katsomaan. Vastikään 88 vuotta täyttänyt mummoni kaatui ja häneltä murtui sekä lonkka että olkapää. Koska mummoni on varsin iäkäs ja sairastaa sekä osteoporoosia että alzheimeria, ei leikkaus tule kyseeseen. Nyt emme voi muuta kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta. Tosiasiassa tiedämme kaikki, kuinka tämä tarina tulee päättymään, minkä vuoksi otin töistä vapaata ja ajelin mummoani katsomaan. Oliko tämä viimeinen kerta, sitä en tiedä mutta oli ihanaa tuottaa vanhalle ihmisille iloa edes hetkeksi. Hänhän ei enää puhu kuin muutamia pääsääntöisesti sekavia sanoja mutta mielestäni jostain mielen syvistä sopukoista hän pystyy tunnistamaan meitä läheisiä, mikä näkyy ilahtumisena ja haluna silittää kasvojamme sekä pitää kädestä kiinni.

Kotiin tultuani pakkasin autoon lemmenkipeän bc-nartun ja ajelin Keuruulle. Pariskunta kyllä leikki ja lämmitteli mutta selkeästi tyttö antoi vielä vain ymmärtää mutta ei ymmärtänyt antaa. Koska olen tästä päivästä sunnuntaihin asti yksin kotona pienempien poikien kanssa, päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että otin myös sulhasen meille. Tiedoksi nyt kaikille pentukuumeisille, että jos astutus onnistuu ja tuottaa hedelmää, pentuja voi kysellä kaveriltani, ei minulta. Olen vain amorin apulaisena.

Nuoripari

Mieheni ei muuten eilen illalla edes tajunnut, että kodinhoitohuoneessamme olikin täysin vieras koira. Vasta tänä aamuna poikien pongattua uuden koiran kotonamme, kysyi mieheni, että:"Mikä tuo on?". Vastasin hänelle:"Bordercollie." :P

Paljon onnea 12-vuotiaalle Nämpälle!

Tänäänkin on hyvin merkityksellinen päivä, sillä tänään Nämppä täyttää 12 vuotta. Meillä on illasta tiedossa nakkikakkua. Olen aina sanonut leikkimielellä, että Nämpällä ja minulla on sopimus 15 vuodesta. Toivottavasti Nämppä pysyy kunnossa ja pystyy täyttämään sopimuksen. Minä omalta osaltani pyrin pitämään mummokoirasta mahdollisimman hyvää huolta, jotta pääsisimme tavoitteeseemme.

Olen muuten ollut kovin ylpeä tytöistäni, kun ovat ongelmitta ottaneet vastaan laumaamme ensin täysin vieraan, juoksuisen nartun ja nyt vielä yhden uroksen. Koko lauma on sulassa sovussa lenkillä ja kotona. On meillä vain hienoja koiria!

Hulinaviikonloppu tuotti tulosta

Herkkupöydän rippeet juhlaväen jäljiltä :)

Tästä viikonlopusta ei ole puuttunut ohjelmaa. Eilen aamusta ajelin Pieksämäelle treenaamaan Superin kanssa tokon uutta pitkää liikettä sekä ruudun merkintöntä merkkiä. Samalla tuli treenattua Kiian kanssa tottista kokeenomaisesti esteineen päivineen. Superille tuottaa edelleen tuskaa se merkin kierto, kun sivussa on hypyt ja ennen kaikkea ne kapulat. Kuulin muuten eilen, ettei tämä ole niin helppoa myöskään huippukoirakoille eli voin lohduttautua, ettemme me aivan mahdottoman surkeita olla, jos huiputkin tuskailevat tämän liikkeen kanssa. Lähestyn nyt tätä ongelmaa palkkauksen kautta. Siitä isosta merkistä on tehtävä nyt niin tärkeä, ettei Superin päähän mahdu mitään muuta, kun näkee ison merkin. Tämähän onnistuu super hyvällä palkalla ja alkuun niin, että lähetän kapuloiden tasalta merkin kiertoon. Tämä onnistui vallan mainiosti. Tein muuten seuraamisen peruutusta. Superhan peruttaa taitavasti mutta ikävä kyllä seuraamisasento aukeaa vähän vielä. Peruuttamista pitää siis vahvistaa jonkin aidan yms. vieressä.

Treenasimme myös Eikan ja Hemmon kanssa. Leila oli Oivan kanssa Kiian tottisparina. Ehdinpä nähdä edes ohi mennen Superin poikaa Kodaakin. On se vain aika suloinen äksönipoika tuo pikku-Kodanen. 

Pieksämäeltä kurvasin sitten kotiin tekemään loppuvalmistelut Tuomaksen syntymäpäiväjuhlia varten. Matkalla sain hienoja uutisia Kouvolasta, jossa Nova (Amazeme Faithful Soul) oli ollut PN2 ja sai jo viidennen varasertinsä. Hilla (Amazeme Smoky Blue Diamond) oli valioluokan ykkönen ja PN3.

Ensimmäiset vieraat tulivatkin puoli neljän maissa. Talo oli sen kaksi tuntia täynnä vilskettä ja vilinää. Ukko onneksi lähti käyttämään koiria ulos siksi aikaa. Kyllä siinä piti keksiä kaikenlaista toimintaa, ettei meno ehtisi yltyä päättömäksi mutta kivat oli juhlat. Ainakin synttärisankari oli kovin mielissään. Illasta saimme vielä mummon ja kummin kylään. Pikkupoikien huoneenkin saimme valmiiksi torstaina. Enää pitää ehtiä verho sinne ompelemaan, niin sitten pääsen seuraavan kohteen kimppuun. :)

Ykkösten A-rata

Ykkösten B-rata

Tänään olikin vuorossa aksaa ja oikein aamusta asti. Kisasin nimittäin ensimmäisen kerran Nastan kanssa aksassa. Teimme kaksi hyllyä. Ensimmäinen rata oli todella kiva muutoin mutta Nasta sukelsi ysi hypyn jälkeen väärään päähän putkeen tai siis minä ohjasin Nastan väärään päähän putkea. Nasta selvitti hienosti kaiken muun. Erityisen iloinen olin Nastan kepeistä ja kontakteista. B-radalla keppien jälkeen sain Nastan hienosti putken oikeaan päähän mutta sitten en muistanut antaa ohjeita ajoissa ja niinpä Nasta ehti puikkasta nokkansa takaisin kepeille ja siitä hylky. Muuten rata oli oikein hieno. Olin kyllä niin ylpeä Nastasta!

Samaisella radalla Hoppu (Amazeme Fool Moon) tempaisi nollan ja koska tämä oli Hopun ja Mimmun kolmas nolla ykkösissä, sai Hoppu menolipun kakkosiin. Paljon onnea Mimmulle ja tuoreelle kakkosluokkalaiselle luokkanoususta! Kakkosissa näimmekin Ronjalta ja Tuijalta kaksi todella kivaa rataa mutta tällä kertaa ei sitä viimeistä LUVAa tullut. Olipa kiva kuitenkin jutella kisapäivän lomassa. Ronjakin piti sellaisen serenaadin minut nähdessään, että moni olisi luullut, että koiraa pidetään pahoin. :P

Tuusulassa sen sijaan kisattiin rallytokossa. Meiltä kisoissa oli Hopun ja Novan sisko Lova (Amazeme Foxtrot Lady). Lova ja Jonna tekivät kolmannen kolmannen hyväksytyn tuloksen rallytokosta. Lova on siis tätä nykyään RTK1 TK2 Lova. Paljon onnea Jonnalle uudesta koulutustunnuksesta!

Misseilypuolella Diva (Amazeme English Meadows) kirmasi tänään Baltian Voittaja 2015 -näyttelyssä. Diva oli JUN-ERI JUK1 SA BALT JV-15 ROP-JUNIORI PN1 VSP. Vähänkö hienoa! Paljon onnea Sannalle Divan ensimmäisestä tittelistä!

Kolmosten radat eivät olleet kyllä yhtään sen helpommat, joten haastetta oli luvassa. Kisasin tänään Kiian kanssa puolen vuoden tauon jälkeen. Edelliskerralla kisasimme ystävänpäivänä Lempäälässä kolmen radan verran ja saimme vain yhden tuloksen, josta kyllä olin todella onnellinen. Me emme ole olleet kovinkaan hyviä tuloskoneita agilityn saralla. Ennen Lempäälän koetta meillä ehti olla 1,5 vuoden kisatauko. Vuonna 2013 kävimme Kiian kanssa kolmissa kisoissa, joissa juoksimme yhteensä kahdeksan starttia, joista puolesta saimme hylsyn. Olemme siis kisanneet Kiian kanssa kolmosissa jo keväästä 2011. Ensimmäisenä vuonna kisasimme kolmessa kisassa seitsemän startin verran, joista viimeiseltä saimme nollan mutta loput kuusi olivat hylkyjä. Vuonna 2012 kisasimme viidessä kisassa kahdentoista startin verran. Näistä viideltä hylky ja lopuilta rutkasti virhepisteitä ja pahimmillaan myös yliaikaa. Vuonna 2014 emme kisanneet laisinkaan agilityssa. Tänään saimme ensimmäiseltä radalta 25 virhepistettä. Rimoja tippui se 4 ja mahtuipa sinne yksi kieltokin renkaalta. Vähän taisi aurinko silmiin häikäistä putken jälkeen, kun piti juosta renkaan ohi. Toisen rata olikin jo vähän jouhevampi ja teimme 23 koirakon kisassa yhden neljästä nollasta. Voiton vei super nopea Trixie ja Kaisa Honkonen mutta koska Trixie on jo valio ja koska me sijoituimme toiseksi, sai Kiia ensimmäisen A-SERTinsä. Siis mitä?! Luit oikein, Meidän pieni Kiippuli meni ja hommasi itselleen agilitysertin. Että sellainen sertipäivä tänään meidän porukalla ;) 

Kiia ja Kiian A-SERT