Eilen jo töissä minua alkoi särkeä julmetusti päähän, kurkku oli kipeä ja hieman palelsi. Viime viikollahan meidän kaikki kolme poikaamme sairastivat jonkin ihmeen kuumetaudin ja tällä viikolla on mieheni ollut samaisessa taudissa. Minäpä tyttö (erityisen fiksuna) nappasin ibuprofeiinia nassuun ja pakkasin tytöt autoon. Olihan sentään pitkästä aikaan aksailta!
Rata oli jokin väkkyrä-häkkyrä valmennusrata mutta me selvisimme Kiian kanssa siitä ihmeen hienosti. Teimme sen kolme neljä kertaa läpi. Ei siitä sen enempää. Kivaa oli ja vauhtia piisasi... minulla! Nimittäin välistä jouduin ihan jäämään odottelemaan Kiiaan, että missä ihmeessä koira oikein on. ;) Harvoin näin päin mutta on vissiin Akin opit alkaneet päähäni upota eli en enää jää (ainakaan eilen) ihastelemaan vaan painoin täysiä eteenpäin ja luotin koiraani.
Teimme tyttöjen kanssa agilitytreenin ohessa myös sellaista hässäkkätokoilua eli kaikenmoisia treenikuvioita, joita yritän nyt muistella.
Kiian treeni sisälsi (
ainakin) seuraavia asioita:
- Zetan törppien kiertämistä, välillä stopeilla ja välillä ilman
- Ohjattua lyhyemmällä noutomatkalla ja kahdella kapulalla
- Ruutua lyhyemmällä välillä
- Luoksetulon stoppeja pylvästä kiertämällä
- Kaukkareiden vaihtoja 1-3 per palkkaus, välimatkahaarukka 1-12 metriä
- Yksi tunnari lyhyemmällä noutomatkalla
Superin treeni sisälsi (
ainakin) seuraavia asioita:
- Zetan törppien kiertämistä
- Liikkeestä jääviä tottiksen järjestyksellä (istu, maahanmeno ja seiso)
- Ohjattua lyhyemmällä noutomatkalla (n. 5 metriä) mutta normaaleilla väleillä ja kahdella kapulalla
- Yksi tunnari lyhyemmällä noutomatkalla
- Ruutua
- Pylvään kiertoa ja siitä yksi seisominen ja yksi maahanmeno
- Eteenlähetyksiä kaksi
Kiia selkeästi alkaa parantaa seuraamista zetassa tämän treenin ansiosta. Kiia kun on niin vahvasti fiksoitunut noihin merkkeihin, niin tätä pitää purkaa nyt pois tätä tapaa ja muistaa olla opettamatta samaa Superille. Stoppien osaamisessa oli paljon vaihtelua. Onnistumisprosentti alkuun oli melko alhainen: vaihdoista onnistui ehkä 2/6 mutta mitä useamman kerran aloitimme alusta, sitä paremmin alkoi Kiia kuunnella minua. Lopuiltaan sain useamman kerran täysin onnistuneet vaihdot.
Ohjattua teimme niin, että merkki oli siinä kolme neljän metrin päässä ja kapulat viiden metrin päästä merkiltä mutta keskenään oikealla paikalla. Eli hakumatka lyheni. Keskimmäisen kapulan jätin pois. Oikea teetti jälleen kerran vaikeuksia, koska merkiltä Kiia (samaten Super) näki ruudun. Ruutu oli itseasiassa siinä ihan minun vieressä eli ei edes kovin kaukana meistä. Sain kuitenkin Kiian lopuilta lähtemään kapulalle ja useamman kerran. Teimme varmaan 6-7 noutoa.
Väliin otin muistin virkistykseksi pylvään kiertoa ja siihen muutaman stopin. Pallopalkka ei oikein tahdo toimia Kiialle, koska Kiia on niin fiksoitunut palloon, että alkaa kytätä ja sitä kautta myös hiipiä. Kiialle ehdottomasti parempi palkkausmenetelmä on takapalkka. Tämä pitää muistaa. Sama pätee ruutuun, sillä nyt kun palkkasin pallolla, Kiialla menee korvat lukkoon käskyille (stop, maahan), alkaa mahdoton kyttäys ja vaaniminen. Kiialle ei siis pallopalkkaa näihin liikkeisiin. Jouduimme myös tästä syystä vahvistamaan ruudun paikkaa. Tämä on nyt saatava kuntoon. Kiia tahtoo jäädä vähän turhan eteen ja pahimmillaan onkin jo tassut pihalla, kun käsken maahan. Yksi askel taaemmaksi turvaisi tämän liikkeen onnistumisen.
Tunnarista selvisimme yhdellä toistolla, sillä se oli niin hyvä, ettei sitä kannattanut sen enempää hinkata. Kaukkareissa kokeilin alkuun 12 metristä istu-seiso-maahan -vaihdot. Muuten ihan hyvä mutta Kiia tahtoo mennä maahan, kun lasken käteni seiso -käskyltä. Kun pidän edes toisen käsistäni ylhäällä tai siis alhaalla töröttämässä, niin Kiia seisoo. Tästä on päästävä eroon mutta pikku hiljaa tämäkin. Testasin nimittäin tätä siitä ihan läheltä ja näinhän se on. Voi näitä meidän älykkäitä koiria...
Seisomisesta maahanmeno onnistui täysin korrektisti. Seisomisesta istumisesta en ole varma, kun välimatkaa oli kuitenkin sen 6-7 metriä. Olemme kuitenkin päässeet huimasti eteenpäin tässä liikkeessä, mistä olen todella onnellinen. Tekemämme työ alkaa kantaa hedelmää. Olen nimittäin treenannut kaukkareita vähintään sen 5 kertaa viikossa.
Superin kanssa tein tuota zetan kiertoa vähän vähemmän. Liikkeestä jäävissä Super hapuili vähän alkuun ja teki esimerkiksi mallikkaan seisomisen, kun piti mennä maahan. Keskityin ohjaamiseeni ja johan se läsähti maahan. Ohjatussa oli vähän samoja ongelmia oikeanpuoleisen kanssa mitä Kiialla mutta selvisimme siitäkin. Vasen oli bueno! Voi sitä vauhtia. Superilla oli kyllä hieman ongelmia myös merkin kanssa, sillä Super olisi mielellään painanut suoraan kapuloille. Merkkiä on muistettava vahvistaa entuudestaan.
Ruutu oli hyvä, kuten myös tunnari. Luoksetulon kiertoon Super lähtee hyvin mutta kierrolta tullessaan sillä on jo sellainen vauhti päällä, että oksat pois. Sain myös kaksi täysin onnistunutta stoppia aikaiseksi. Hyvä Super! Aivan loppuun tein kaksi eteenlähetystä säälittävän pienellä tennispallolla, kun se meidän iso pallo on kadoksissa mutta Super kyllä lähti hienosti pallolle. Tosin oli tulossa hakemaan palkkaa, kun lähdin juoksemaan tytön luo. Noh, tätähän ei tapahtuisi kokeessa, eihän? ;) Aivan lopuksi Super sai vielä tehdä agilityssä keppejä, pari putkea ja yhden hypyn. Super oli kyllä ihan täpinöissään. On näemmä vuoden tauko tehnyt hyvää. Sovimme kouluttajan kanssa, että saan jatkossa tehdä Superin kanssa rataa Kiian toisella vuorolla. Aivan huippua. Super palaa agilityyn! Aloittelemme ensin medihypyillä ja sitten kun alkaa tulla sitä varmuutta radan suorittamiseen, voin kaavailla hyppyjen nostoa. Mennään medihypyillä vaikka sitten vuosi tai kaksi. Se on minulle se ja sama, kun olen tavallaan "luovuttanut" Superin agilityuran suhteen puhtaasti ajanpuutteen vuoksi. Minulla ei kerta kaikkiaan ole aikaa lähteä purkamaan tuota ilmiötä, josta olen tehnyt itselleni ongelman. Superhan on todella hyvin ohjattavissa radalla. Se on nöyrä ja kuuntelee käskyjä, eikä sovella itse eli ohjauksen puuttuessa ei lue rataa itse ja suorita sen mukaisesti. Tämä on minulle ongelma. Toisin sanoen me menemme radalla niin lujaa kuin minä juoksen. Todella outoa. Tähän yhdistettynä huono hyppytekniikka (hyppää aivan liian korkealle, eikä suuntaa katsettaan eteen) olen nostanut kädet pystyyn ja ajatellut, että antaapi olla. Mutta eilen sitten tosiaan siinä rataa purkaessa tein pari noita juttuja ja Super oli vallan innoissaan. Siitäpä sain uutta puhtia myös agilityn puolelle... Ties vaikka me sittenkin saisimme homman hanskaan tai siis juuri toisinpäin... ettei homma pysyisi enää hanskassa ja mopo keulisi ja tuhat muuta vastaavaa sananpartta tähän. :)
PS. Ibuprofeiini rulettaa. Tänään olen ihan kunnossa!