torstai 27. kesäkuuta 2013

Mikäs minuun nyt sitten oikein meni?

Eilen varsin hiostavan sään vuoksi en lähtenyt tyttöjä rääkkäämään juoksulenkillä vaan lähdimme normaalille metsälenkille Peurunkaan joskus kymmenen maissa illalla. Lenkin päätteeksi otin Superille neljä pudotettua metsäpolulla vaihtelevilla etäisyyksillä. Viimeisin oli sellaiset 70 askelta. Hyvin näyttäisi hoksanneen tämän jutun. Nyt tämä pitäisi vissiin siirtää kokonaan metsään, jos olen asian oikein ymmärtänyt. Pitänee kuitenkin vielä tarkistaa kokeneimmilta onko pudottu tosiaan ns. umpimetsässä vai kenties osittain polulla tai jotain.

Kotipihassa ruoan jälkeen teimme kolme pikkuesineen etsintään. Kohteena taas mieheni lompakosta anastettu yhden euron kolikko. Todella hienosti Super etsii alueelta nenä nuuskuttaen. Löytäessään nappaa kolikon suuhun ja käy sitten maahan. Tämä on varmaan se meidän ilmaisu. ;)

Seuraavaksi pitäisi varmaan siirtää etsintä kokonaan metsään. Ajattelin aloittaa vielä pienemmästä alueesta eli vaikkapa 1 m x 1 m. Aina kun en pääse metsään tekemään tätä, vahvistan sitä takapihalla. En usko, että tuosta nurmikolla treenaamisesta oikeasti mitään haittaa on - päinvastoin. Jokainen treenikerta varmastikin vie tätä eteenpäin.

Olin niin innoissani Superin edistymisestä, että aloin jo katsella loppukauden koekalenteria sillä silmällä... Mikäs minuun nyt sitten oikein taas menikään? ;)

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Hakua gurun ohjauksessa

Eilen pääsimme hakuilemaan yhden varsin taitavan ja kokeneen ohjaajan seurassa. Hän luonnollisesti ei ollut ryhmämme vetovastuussa mutta neuvoi kyllä ja vastasi kysymyksiin malttiaan menettämättä, sillä niitähän riitti.

Paikka oli sama kuin viime viikolla. Ennen treeniä kerroin kyseiselle henkilölle Superin nykyisen osaamisentason sekä viimeaikaiset ongelmat. Hänen mielestä on nyt järkevintä vahvistaa maalimiehellä pysymistä. Nythän Super on tullut sen 2-3 metriä vastaan umppareilla kaksi kertaa. Tätä ongelmaa ei ole ollut avoukoilla. Keskustelun päätteeksi päätimme tehdä Supralle treenin, jossa haetaan neljä ukkoa, jotka ovat edenneet takalinjalla sellaiset 30 metriä. Juoksen näytölle jokaisella ukolla mutta maalimies kuljettaa koiran keskilinjalle. En siis enää palkkaa missään vaiheessa Supraa itse.

Ensimmäinen ukko löytyi oikealta, aika läheltä etukulmaa. Super otti hajun ukosta jo keskilinjalta, ja pelkäsin, että se lähtee suorilta sinne ilman kunnollista pistoa. Veivattuani hetken lähetin Supran metsään. Supra hetken kulki maalimiehen suuntaan mutta sitten lähti etureunaan pitkin etenemään etukulmaan ja sieltä maalimiehelle. Taisi siis jäljestää maalimiehen... Ukko tai siis akka otti muutaman haukun ja palkkasi koiran. Palkaksi olin ottanut iltaruoan jaettuna neljään osaan, mikä osoittautui virheeksi myöhemmin. Virheistä oppii ja hevosella pääsee ja ja ja... Toinen maalimies oli sitten pienen matkan päässä vasemmalla. Supra lähti hienosti metsään. Meillä ei siis eilen ollut ongelmia lähetysten kanssa. Jo 10-15 metrin päästä otti hajun ukosta ja haki ukon takalinjalta. Minä painelin taas metsään ja maalimies kuljetti tytön pois metsästä. Kolmannella pistolla näytti aluksi siltä, ettei Supra uppoa tarpeeksi pitkälle. Maalimies oli itseasiassa mennyt ainakin 60 metriin mutta Super löysi ukon ja ilmaisi sitä hienosti ja pitkään. Kun tulimme keskilinjalle, törötti siellä kaksi maalimiestä eli neljäs ukko oli vielä keskilinjalla. Päätimme sitten tehdä ns. puolipaoon/haamun. Otin koiran hallintaan ja kun ukko oli piilossa, päästin Supran ukolle. Super haukkui hienosti siihen asti, kun tulin paikalle. Sitten Super meni ja okseni syömänsä ruoan. Aivan. Tyhmä minä, tyhmä minä. Tuollaisella helteellä annapa sitten koiralle palkaksi koko hemmetin iltaruoka (yht. 300 grammaa). Annoimme Superin syödä oksentamansa ruokansa pois (tiedetään, ällöä...) ja sitten maalimies haukutti vielä hetken ja antoi lopuksi nakin. Keskilinjalle palattuamme maalimies syötti viimeisen rasian.

Tarinan opetus. Koiralle ei palkaksi raskasta ruokaa. Jatkamme tämäntyyppistä treeniä. Tosin nyt tuli noottia taas noista siirtymistä. Maalimiehien tulisi siirtyä selvemmin sivusta tai sitten kokonaan takalinjalla, jottei tulisi noita hajutunneleita (varsinkin jäljestävälle koiralle). Sain myös noottia omasta säätämisestä. Kuulemma sählään ja säädän koiran kanssa aivan liikaa eli rauha maassa, kaikilla hyvä tahto... Tuleeko yllätyksenä? :P

Seuraavalla viikolla tehdään taas takalinjalla siirtyviä ukkoja mutta nyt haluan, että Supraa haukutetaan niin kauan, että ehdin paikan päälle tekemään kiepin koiran ympäri ja sitten vasta palkka.Tämän lisäksi alan keskittyä enemmän omaan liikkumiseen ja tähän säätämiseen.

Lopeksi haluan todeta, että MINÄ RAKASTAN TUOTA OTUSTA! (sydämiä miljoona tähän)

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Hä(i)r(i)ötokotreeni

Tylsyyden riivaamana pakkasin eilen pojat (6 v., 3 v. ja 1 v.) ja tytöt (6 v. ja 4 v.) autoon ja ajoin apteekin kautta Vihtavuoreen treenaamaan. (Passatin sähköisesti toimiva käsijarru meni taas juntturaan apteekin edessä. Paikan päälle ajoi auto, jonka kyydistä nousi kaikesta tietämätön nainen ja meni apteekkiin. Käytin tilaisuuden hyväksi ja hyökkäsin puolustuskyvyttömän miehen kimppuun ja pyysin häntä boottaamaan autoni irroittamalla akun toinen napa. Mies vastasi pyyntööni ja niinpä pääsimme jatkamaan matkaan pienen hetken kuluttua.) Saapuessamme kentälle paikan päällä ei ollut kuin kolme autoa, joten ajattelin, että kyllähän me tässä mahdumme vetämään pienimuotoiset tokotreenit läpi. Sitten aloin purkaa porukkaa ulos ja rakentaa ruutua. Kaikki tämä kuulostaa kovin helpolta mutta sitä se ei ole, kun matkassa on mukana 1-vuotias nassikka, joka tykkää kävellä kaikkialle sinne, minne EI pitäisi. Lahjontatarkoitukseen ostetut sipsit, pillimehut ja keksit eivät tehoa Kuukaan...

Sepostukseni itse treenistä on siis hieman hataralla pohjalla, sillä treenin aikana paikan päälle alkoi virrata seuramme tokoilijoita treenailemaan ÄsÄmmiä varten. Olimme siis kaikkien tiellä ja pakkaa sekoitti vielä erikseen tämä 1-vuotias nassikka. Kaksi vanhempaa keskittyivät touhuamaan omiaan. Onneksi kuitenkin Elias autteli minua siinä sivussa aina ohi mennen. Aloitin treenin Kiian kanssa. Tein Kiian kanssa pallo kainalossa seuraamista. Olen kyllä tyytyväinen miten Kiia pitää paikkansa sekä kontaktin. Miksi ihmeessä tajusin tämä vasta nyt... Teimme myös liikkeestä jääviä tai lähinnä istumista ja seisomista. Istumiset onnistuivat aina mutta seisomisiin Kiia tarjosi usein istumista. Otinpa sitä sitten erikseen ja edelleen pallopalkalla. Liikkeestä jäävien jälkeen tein luoksetulon pysäytyksiä tai siis lähinnä sitä maahanmenoa. Menee muuten maahan ihan ensimmäisellä käskyllä eli tässäkin on tapahtunut edistymistä.

Luoksetulotreenin jälkeen otimme ruutun menoja suoraan läheltä (max 10 metriä) ihan vain paikan vahvistamiseksi. Tässä treenissä Kiia pyrki koko ajan menemään sivusta ikään kuin tehdäkseen ruudun merkin kautta. Muutaman kerran hinkutettuamme tätä sain tytön uppoamaan ruutuun edestä. Palkaksi lensi pallo. En nyt muista missä vaiheessa otin ruudussa makaamista mutta sellaisenkin treenin tein eilen. Sen sentään muistan. Tässä meillä on ongelma. Kiia nimittäin hyppää pystyyn, kun tulen siihen lähelle. Otin useamman toiston yhden käskyn -periaatteella. Tein Kiialle myös ohjattua. Yhden vasemmalle ja yhden oikealle. Molemmat onnistuivat hienosti varsin isosta ympärillä olevasta häiriöstä huolimatta. Teimme myös tunnarin pari kertaa ja kummatkin onnistuivat hienosti. Aivan lopussa tein yhden vaihdon kaukkaritreeniä täydestä matkasta. Myös nämä onnistuivat ensimmäisellä yrittämällä. Päätimme treenin ruutuun lähettämiseen merkin kautta.

KIIAN KOTILÄKSY
  1. Ruudussa pysymistä on treenattava ahkerasti.
  2. Ruudun paikkaa on treenattava ahkerasti.
  3. Liikkeestä seisomisen paikallaan pysymistä on treenattava ahkerasti.
  4. Tunnaria on treenattava ahkerasti.
  5. Kaikkea mahdollista ja mahdotonta on treenattava ahkerasti (Nimimerkillä Koira ilmoitettu kokeeseen...)
Kiian jälkeen otin Superin autosta. Kentällä oli jo täyshulina päällä. Innokkaat tokoilijat täyttivät kenttää ja agilityn iltaryhmäläiset alkoivat valua kentälle. Koiria, lapsia, aikuisia risteili suuntaan ja toiseen.

Koska olin tullut paikan päälle ja jo voiton puolella, päätin, että teemme Superin kanssa lyhyttä mutta erittäin häiriörikasta treeniä. Aloitimme seuraamisella. Siihen heti päälle liikkeestä jääviä (lähinnä maahanmenoa ja seisomista). Palatessani Superin luo heitin palkan eteen, jotta koira ei kiertyisi kuin korkkiruuvi minun ohittaessani häntä. Tassuthan Super pitää paikallaan mutta kroppa on aivan vinossa. Jäävien jälkeen teimme useamman erilaisen merkin. Super menee ravilla merkille mutta kun on varma merkistä, menee hitaalla laukalla. Uskon, että kyllä vauhti tuosta kasvaa, kunhan varmuutta saadaan lisää. Merkkitreenin jälkeen päätin ottaa luoksetuloa. Ensimmäinen stoppi meni aivan läpijuoksuksi. Alkoi ilmeisesti olla kaikesta ylimääräisestä vire tytöllä kohdillaan, niinpä otin alusta. Nyt stoppi onnistui, heitin pallon ja samaan aikaan sieltä takaa tuli yksi agiliitaaja kahden koiransa kanssa... Super sinkosi takapalkalle (ei pallolle), jota ei siis ollut siellä ja minä jouduin kutsumaan Superin luokseni, jotta hän ei olisi törmännyt näihin kahteen koiraan. Huokaus... ja ei ku alusta. Nyt heitin sen takapalkan mutta tällä kertaa Super ei edes lähtenyt liikkeelle. Kunnon häröilyä.... ja ei ku alusta. Nyt otin takapalkan pois ja otin suoran luoksetulon. Jesh!

Luoksetulon jälkeen otinpa sitten ohjattua. Kerran oikealle ja kerran vasemmalle. Ennen ensimmäistä toistoa jätettyäni jo koiran paikalleen (viedäkseni itse kapulat) jouduin juoksemaan kaukaloon noukkimaan agilityesteitä suorittavan Kuukan pois kentältä. Palattuani Superin luokse oli selkeästi ajatus ohjatusta noudosta jo haihtunut ties minne, sillä Super ei lähtenyt kapulalle. Niinpä otin alusta ja nyt Super haki oikeanpuoleisen kapulan. Myös vasemmalle onnistui hienosti.

Ohjatun jälkeen teimme yhden tunnarin. Se onnistui hienosti. Hyvä, Supra! Tunnarin jälkeen tein ihan muutaman kaukkarivaihdon läheltä, kun kauempaa yrittäessäni en voinut olla varma tekniikan puhtaudesta ja niinpä päätin ottaa siitä läheltä varmuuden vuoksi. 

Aivan lopuksi teimme läheltä ruutuun menemisiä. Merkki oli varmaan 7-8 metrin päässä ruudusta. Vein Superin merkille, peruutin muutaman metrin ja lähetin ruutuun. Ruutu oli merkistä vasemmalla. Tähän oli hyvä lopettaa tämä meidän hä(i)r(i)ötreeni. Esitän vilpittömimmän pahoitteluni aiheuttamastamme häiriöstä ja samalla kiitän saamasta häiriöstä. Teki varmasti hyvää Superillekin joutua kestämään kaikkia sitä ympärillä tapahtuvaa hälinää.


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Viiden kepin ilta

Myöhään illasta kurvasimme tyttöjen kanssa Kuusaaseen jälkiä tallomaan. Tytöt siis näkivät autosta, kun painelin metsään keppejä ja palkkapurkkeja piilottamaan. Aloitin Superin jäljestä, josta tuli noin 600 metriä pitkä. Jälki piti sisällään janan jälkeen neljä noin 90 asteen kulmaan. Jälki ehti vanheta melkein kaksi tuntia, sillä tallattuani jäljen jokaiselle tytölleni kävin juoksemassa Peurungassa tyttöjen kanssa karva alle 8 kilometriä. Jana oli 40 metriä pitkä, ja jäljeltä löytyi kuusi keppiä ja kaksi palkkapurkkia.


Kuva SportTrackerin piirtämästä jäljestä

Janalla Super eteni hienosti, nosti tosin takajäljen mutta korjasi sen kutsustani. Liekö olisi osannut korjata sen ihan itsekin oma-aloitteisesti. Ensimmäinen kulma meni noin 1,5-2 metriä pitkäksi, minkä vuoksi myös ensimmäinen keppi jäi väliin. Tämä oli kieltämättä ihme, sillä yleensä Super pongaa kepit, vaikka olisikin esim. 2 metriä jäljen sivussa.

Vaikka olikin viimeksi puhe (itseni kanssa), että merkkaisin kulmat, unohdin silti ottaa mukaan namia kulmien merkkaamiseen. Toinen kulma (oikealle) meni myös hieman pitkäksi mutta Super kävi tarkistamassa sen vasemman kautta ja nosti jäljen uudestaan. Johan löysimme kepinkin. Kolmas kulma oli jo tarkempi mutta Super kadotti jäljen selvitettyään kulman. Onneksi jälki kuitenkin löytyi ja pian oli taas kulma edessä. Myös tästä selvittiin kunnialla. Tämän kolmannen kulman jälkeen oli noin 50 metrin päässä ensimmäinen palkkapurkki. Superin nautittua puolet iltaruoastaan jatkoimme matkaa tiheän puuston läpi. Ihan loppusuoralla jälki ylitti ison (n. 3 metriä) leveän kuntopolun. Hienosti Super nosti jäljen polun toisella puolella avustuksellani ja pääsimme taas palkkapurkille. Lopetimme jäljen kuudenteen (tai siis viidenteen nostettuun) keppiin.

 
Super ylpeänä esittelee saalistaan

KOTILÄKSY:
  • Janatreeniä (janan tai siis jäljen alkuun voisin laittaa nappulaa)
  • Kulmatreeniä (nappulaa vähän ennen kulmaa ja kulman jälkeen)
  • Välipalkat selkeästi nostattavat intoa

Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen Superin työskentelyyn, sillä tällä kertaa Super malttoi tehdä työtä sen verran maltillisesti ja tarkasti (vaikkakin kulmissa vähän hössötti), ettei minun tarvinnut pistää vipinää kinttuihin vaan pystyin kulkemaan pääasiassa melkein koko matkan liinan perässä reippaasti kävellen. Liinan päästin irti vain minulle vaikeasti kuljettavissa paikoissa.

Ennen Kiian jälkeä ajoimme Nämpän kanssa n. 150 metriä pitkän, kahden kulman jäljen, jonka päästä löytyi iltaruoka. Voi, että oli mummokoira innoissaan, kun pääsi pitkästä aikaan "oikeisiin töihin". Häntä heilui ja työskentelytyylikin oli hieman - miten sen nyt nätisti sanoisi - taiteellinen mutta onneksi iltaruoka kuitenkin löytyi, ettei tarvinnut nälkäisenä kotiin lähteä metsästä.

Kiian jälki oli huomattavasti lyhyempi (n. 300 metriä), sillä tarkoituksena oli saada Kiialle itseluottamus takaisin jäljestykseen. Viljelin kuusi keppiä ja kaksi palkkapurkkia jäljelle. Janan pituus oli 30 metrin paikkeilla. Tämäkin jälki ehti vanheta sen kaksi tuntia.

Jana oli aivan karmea. Kiia ensin lähti viistämään vasemmalle (jälki siis lähti vasemmalle) mutta sitten tempaisi oikealle ja jäljesti täysin minun askeleet auton suunnasta jäljelle. Muistutukseksi itselleni - älä enää tallo jälkeä niin, että tytöt näkevät sinut autosta. Kiialla oli vauhtia vähän liikaakiin ja niinpä kurvasi ensimmäisen kepin ohi. Tässä vaiheessa puhelimesta alkoi soida Evanescencen "Bring Me To Life"-kappale. Ukko soitteli ja kyseli, olinko eksynyt, kun kello oli jo yli yksitoista ja akkaa ei kotona näkynyt. Totesin, että kohta olen, ellen saa keskittyä hommiin ;)

Ensimmäinen keppi siis jäi Kiialtakin metsään. Itse asiassa en itsekään sitä enää löytänyt, vaikka kävin sitä ihan varta vasten etsimässä ajettuamme jäljen. Ensimmäisen kulman Kiia selvitti pienellä tarkistuksella ja niin päästiin ensimmäiselle palkkapurkille. Oli muuten tytöllä hölmistynyt ilme, kun näki, mikä siellä mustikkapuskan kätköissä köllöttikään. Toisenkin (ja viimeisen) kulman Kiia selvitti hienosti. Saimme nostettua jäljeltä viisi keppiä. Työskentely parani ensimmäisen kulman jälkeen tai pikemminkin ensimmäisen ruokapalkan jälkeen. Täytyy olla tyytyväinen, että Kiia yleensäkään ajoi jälkeä ja että intoa löytyi.Tosin en ole nyt tähtäämässä Kiian kanssa jälkikokeisiin. Kokeillaan ensi vuonna, ellei sitten jotain kivaa koepaikkaa ilmene ex tempore. Kiian kanssa keskitytään nyt loppukesä lähinnä tokoon ja agilityyn. Jäljestämme toki säännöllisesti mutta jotta pakka pysyisi jossain määrin kasassa, syvennän pk-puolta Superin kanssa ja Kiia saa rallatella enemmälti agilityn ja tokon puolella.

 
Kiia esittelee jäljestyssaalistaan

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Laiskuus iski...

...tai ainakin melkein. Eilen en sitten viitsinytkään lähteä kentälle tokoa treenaamaan vaan päädyin tokottelemaan pienesti tiellämme. Tein siis ensin Superin kanssa zetan pysähdyksiä. Edelleen oli maahanmeno hukassa mutta kun oikein kunnolla keskityin antamaan käskyn iloisesti, läsähti tyttö maahan. Ei siis mitään uutta auringon alla. Sen sijaan jotain uutta ja ihmeellistä ilmeni. Nimittäin seisomisissa kun kiersin koiran taakse, kääntyi Super perään. Emme tosiaan ole tehneet tätä tällä tavalla pitkään pitkään aikaan. Voittajassahan on pelkkä istuminen ja pk:ssa ei kierretä koiran taakse. Pitipä sitten ottaa oikein kunnon "pussihousutreenit" tähän sitten.

Tämän jälkeen teimme tunnarin... ja jälleen kerran vain kerran, sillä se oli kuin oppikirjasta. Tunnarin jälkeen siirryimme takapihalle tekemään hyppynoutoa metallikapulalla ja kas, taas uusi ongelma. Nyt pk:ssa "vinkkauksella" sallittu hypyn kierto on näemmä siirtynyt tokoon. Super nimittäin kiersi hypyn kaksi kertaa. Kolmannella kerralla muisti tulla yli. Teimme vielä kerran kiellon päälle. Tätä siis lisää. Lopuksi tein kaukkareita tai siis lähinnä seiso-istu -vaihtoja ihan siitä läheltä.

Superin jälkeen Kiia pääsi estraadille. Kuin pikkusiskonsa myös Kiialla oli ongelmia seisomisen kiertämisen kanssa. Muuten stopit onnistuivat oikein hienosti. Eli myös Kiia pussihousutettiin. Tämän jälkeen hengitys syvään sisään ja ulos ja tunnarin kimppuun mutta mutta mutta... mitä tapahtuikaan. Kiia meni kapuloille (olivat tällä kertaa rivissä ja oma oli kolmas keppi vasemmalta) haisteli ne vasemmalta oikealle ja lähti takaisin päin, poimi oman ja lähti sitä tuomaan minulle. Vapautin tytön parin metrin päästä, koska olin niin mahdottoman ylpeä tytöstä. Nyt se onnistui oikein hienosti.

Ensimmäisellä hyppynoudolla Kiia karkasi kapulalle. Otimme sen siis alusta, ja nyt se onnistui melkein täydellisesti. Ainoa virhe oli, että Kiia tipautti kapulan suustaan jaloilleni. Kolmannella kerralla onnistuimme oikein hienosti ja palkaksi taas pallon heittoa. Lopuksi teimme kaukkareita pallopalkalla. Tuntui toimivan. Kiia vallan jähmettyy kyttämään. Myös istumiset ensimmäisellä käskyllä onnistuivat. Jatkamme siis tätä rataa.

Treenin jälkeen lähdimme vielä juoksulenkille, jonka jälkeen otin Superille vielä helpon hyppytreenin. Este oli 55 cm korkea ja palkkapurkit olivat molemmissa päissä. Seuraavalla kerralla teen saman mutta patukkaa noutaen. Nyt hypyt olivat laakahyppyjä ja voimakkaita.

Tänään aloitin juhannuspäivän vieton talkoilemalla EK-kokeessa sekä henkilöryhmässä että maalimiehenä. Tässäpä tunnelmaa jaettavaksi teillekin... Kyllä täytyy olla vinksahtanut, kun viitsii kökkiä roskiksessa tuntitolkulla koiria piilossa. ;)



Talkoilusta innostuneena otin kotosalla Luukaksen iltapäiväunien aikaan hieman pikkuesinetreeniä ensin eteisen matolla ja sitten takapihalla nurmella. Juttelin kokeessa parin ihmisen kanssa tuosta ilmaisusta ja sain (kuten arvata saattoi) kahdenlaisia vinkkejä. Yksi sanoi, että on hyvä, jos koira nostaa esineen suuhunsa. Toinen puolestaan sanoi, että jotkut esineet ovat todella vaikeita nostaa suuhun ja että, joku oli opettanut koiransa tökkäämään nenällään esinettä. Superhan mieluusti nostaa esineen ja tiputtaa sen sitten siihen ja jää seistä pönöttämään paikalleen aivan kuten jäljellä. Niinpä annoin Superin tehdä niin. Viimeisellä toistolla tosin Super meni sitten maahan... eli kaipa tässä pitäisi alkaa tehdä jonkinlainen päätös suuntaan tai toiseen. Joka tapauksessa ulkona tehdessämme pikkuruutua Super alkoi selvästi olla kartalla jutun juonesta. Aivan mahtavaa. Nuuskutteli tarkkaa ruutua ja pongasi sieltä yhden euron kolikon. Hienoa, hienoa. Illasta lenkin jälkeen menin vielä tekemään pudotettua metsään isolle polulle. Aikaisemminhan olen tehnyt tätä vain tiellä, joten nyt hieman haastetta mukaan. Taisimme tehdä viisi toistoa vaihtelevilla matkoilla. Täytyy kyllä ihmetellä miten nopeasti tuo tyttö pääsee jyvälle jutusta. Huomenna, jos ehtisi, niin kävisin ajamassa molemmille tai miksei samalla kaikille kolmelle jäljet. Sitten alkaisi olla juhannukselta treenit kasassa... Maanantaina tuleekin taukopäivä, kun mieheni lähtee talkoisiin karting-radalle, ellen sitten yllytä poikiani hakuilemaan kanssani. :)

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Tokoa agilityn lomassa

Eilen olikin Kiian vuoro päästä täysrääkkiin, nimittäin eilen oli agilitytreenit. Otin mukaan myös Superin ja tokotarvikkeet. Agiratana meillä oli tämän vuoden SM-yksilökilpailun minien hyppyrata, joten askarteltavaa löytyi tuollaiselle megaloikka-maksikoiralle. Jonkin aikaa hiottuamme radan eri kohtia, alkoi ne jo sujua vaarsin mallikkasti. Kiia ohjautui todella hienosti mutta tiputteli sitten rimoja, koska olin yleensä persjätöissä/valsseissa taas koiran edessä. Kerta kaikkiaan Kiia ei pysty hyppäämään minun syliin. Pitäisiköhän sitä oppia liikkumaan alta pois vähän ripeämmin, eikä jäädä varmistelemaan lähetyksiä? No ei... Onnistuin muuten tekemään pitkästä aikaan hienot persjätöt. Yleensä olen näissä aina myöhässä ja sitten koira suihkauttaa väärälle puolelle.


Tässäpä muistilista seuraaviin kertoihin:

  • Jos putkesta pitää päästä kääntymään nopeasti, kutsu koiraa juuri ennen kuin se sukeltaa putkeen. Näin saan pysäytettyä sen vauhdin ja kuulolle heti, kun tulee putkesta. 
  • Vastakkaisella jalalla ja kädellä pysäytys hypylle, kun koiran tarvitsee kääntyä tiukasti hypyn jälkeen (radalla tokalta esteeltä kolmannelle takakierto).
  • Niistossa rintamasuunta kohteen suuntaisesti (muurin jälkeisellä hypyllä niisto putkeen)
  • Vekki tarpeeksi kaukaa, jotta ehtii edestä pois.

Täytyy kyllä sanoa, että oli kiva treeni, kun tuli niin paljon onnistumisiakin sinne, vaikkakin jouduttiin useampaan kertaan ottamaan tiettyjä kohtia. Harmi, ettei netistä löydy ratapiirrosta kyseiseltä radalta, niin olisin voinut vähän tarkemmin selvittää noita juttuja.

Ennen Kiian vuoroa otin Superin tokotreeniin. Teimme aluksi "Valmis"-virityksiä eli Super on perusasennossa sivulla ja kun katselee muualle, sanon "Valmis", jolloin Super nostaa katseen ja pääsen palkkaamaan tytön tästä. Varsin hyödyllinen työkalu kokeisiin.

Tämän jälkeen teimme ihan yhden askeleen seuraamisia eli seuraamisen aloituksia. Palkka tuli vain, jos katsekontakti pysyi. Näiden jälkeen tein zetan jääviä. Taas oli ongelmia maahanmenon kanssa. Sitten kun keskityin antamaan maahan-käskyn Superille normaalilla intonaatiolla, homma toimi. On se vaikeaa. Minulle siis. Zetan jälkeen tein hieman luoksetulon stoppeja sekä läpijuoksuja. Palkka vain täysin onnistuneista. En myöskään hyväksynyt, jos Super lähti tulemaan ravilla vaan aloitin liikkeen alusta. Uskon kyllä, että tämä homma alkaa toimia heti, kun Super sisäistää mistä tässä on kyse. Tokossa lisään luoksetuloon nimen ja pk-puolella en. Jospa Super tästä erottaisi kummasta luoksetulosta on kyse. Luoksetulotreenien jälkeen teimme monta erilaista merkkiä. Tämäkin alkaa sujua jo ihan mukavasti. Vauhtia varmastikin tulee kokemuksen myötä. Ensimmäisen satsin lopuksi tein ruutuun lähettämistä. Nyt vaikeutin treeniä niin, että aluksi lähetin Superin merkille pari kertaa ja kolmannella kerralla lähetin ruutuun mutta Super kävi epävarmaksi ja lähti haistelemaan takana olevaa nurmea. Niinpä veimme nakkeja ruutuun ja teimme alusta. Tosin vein Superin merkille ja siitä sitten lähetin ruutuun. Ruutuun lähetys onnistui luonnollisesti hyvin. Nakilla on ihmeellinen vaikutus... Ruutu oli nyt vasemmalla.

Tämän jälkeen kävin kirmailemassa Kiian kanssa aksaa ja sitten tulin takaisin parkkikselle ja aloitin tokorääkin Kiian kanssa. Aloitimme tunnarilla. Tein varmaan 10 toistoa, ellen jopa enemmän. Meillähän on ongelmana se, että Kiia haistelee hampailla mutta tuo aina oman. Ajatuksena on ollut turruttaa tyttö niin, että vire on tarpeeksi alhaalla ja pystyy keskittymään haisteluun riehumisen sijaan. Tein monta palkatonta toistoa mutta jotenkin tuntui, että Kiia kävi aina vain levottomammaksi ja päätin kehua ainakin suullisesti, jos meni omalle kapulalle ja nosti sen ilman, että olisi ehtinyt nostella toisia kapuloita. Tuohon treeniin sisältyi siis kaikki mahdolliset virheet. Kiia saattoi haistella kapuloita, nostaa oman kapulan, tiputtaa sen, käydä haistelemassa/nostamassa toisia kapuloita, palata oman kapulan luokse ja lähteä tuomaan sitä mutta tiputtaa sitten, kun kehun jne. Siis täyssekametelisoppa. Tein monen monta toistoa ja se viimeinen onnistui todella hienosti, joten jätin treenin siihen. En kyllä tosiaan tiedä mitä Kiia treenistä oppi, jos nyt oppi mitään. Blaah... 

Tunnarin jälkeen teimme seuraamista mutta nyt keksin laittaa pallon kainaloon ja jopas seurasi nätisti. Myös zetan pysäytykset onnistuivat paremmin, kun tyttö oli seuraamisosuudella paremmin kuulolla. Tähän samaan syssyyn tein muutamia luoksetulotreenejä samaan tapaan kuin Superilla. Kävimme myös merkit läpi. Tässä treenissä Kiia tahtoi aluksi hakea edellisen merkin mutta sitten lopuilta ymmärsi mennä sille merkille, joka oli siinä meidän edessä. Yleensä lyhensin matkaa, jos meinasi karata viereiselle merkille. Tämän treeniosion lopuksi tein ruutua. Merkille lähetykset onnistuivat hyvin kuten myös itse ruutuun meno mutta siellä jäi liian eteen, joten jouduin aloittamaan alusta. Veimme siis Kiialle pallon ruutuun ja nyt homma onnistui hyvin.

Tokotreenistä mentiin takaisin agilityn maailmaan kurvailemaan vielä hetkeksi. Vuoromme päätyttyä keräsimme esteet pois ja minä jatkoin tokotreeniä parkkipaikan puolella. Kiia sai tehdä vielä kaukkareita, joissa olikin sitten aika lailla jumia. Kiia nimittäin ei noussut istumaan - ei sitten ollenkaan. P*****le. No tätä veivattiin ja työstettiin monella eri tavalla - ajatuksena, että koiran on noustava istumaan ensimmäisestä käskystä ja jos ei nouse, niin sitten aloitamme alusta ja helpotamme treeniä. Loppujen lopuksi sain homman toimimaan pallopalkalla ja saimme monta onnistunutta vaihtoa. Tuo pallopalkka tuollaiselle silmäkoiralle jähmettää mukavasti... Katsotaan tänään toimiiko edelleen sama systeemi vai oliko eilinen vain sattuman kauppaa.

Kiian jälkeen otin vielä Superin tekemään ohjattua noutoa. Yksi toisto oikealle ja kaksi vasemmalle. Kapulat olivat nyt noin 5 metrin syvyydessä. Kaikki kolme toistoa onnistui loistavasti. Aika rohkaisevaa oli kyllä. Lopuksi tein pelkkiä merkille lähettämisiä kolme neljä kappaletta eli tämä oli uusi asia Superille. Ihan lopuksi teimme vielä yhden ruutuun lähettämisen niin, että veimme nakkia sinne.

Tänään jos ottaisi Kiialle ja mitä ettei myös Superille tokotreeneissä zetaa, hyppynoutoa, tunnaria ja kaukkareita. Loppuun jos tekisi istumisen. Olen varmaan kentällä yksin, joten jos intoa piisaa, niin voin treenata vaikka koko setin läpi.

torstai 20. kesäkuuta 2013

Esineruutu- ja pudotetun treeni

Eilen olisi ollut taas juoksulenkin aika mutta koska olin nukkunut känisevän Kuukan takia erittäin huonosti edellisen yön, ajattelin lähteä ihan normi lenkille ja sen yhteydessä tehdä pienen, motivoivan esineruututreenin. Ainoana muuttuvana seikkana edelliseen treenin nähden oli paikka. Menimme siis uuteen paikka, jossa olemme ehkä kerran aikaisemmin treenanneet esineruutua joskus viime vuonna. Kävimme yhdessä tallaamassa ruudun ja sitten laitoin laulukuoron puuhun kiinni. Mummokoira sai korkata ruudun yhdellä esineellä. Mummolle esineruutu on helppoa kuin heinänteko ja niin sieltä nousi alta puolen minuutin ensimmäinen esine.

Ei ku mummo puuhun kiinni ja Kiia kehiin. Tarkoituksella lähetin Kiian ruutuun siitä kohdin, missä ei ollut suoraan esinettä. Lähetyksissä taas Kiia tarvitsi "rohkaisuryypyn" eli Kiia kääntyy lähetyksestä noin 5-8 metrin päässä ja kysyy minulta lupaa. Kun sanon tytölle, että "mene vaan", tyttö uppoaa metsään ja tekee siellä hienosti työtä. Ensimmäisellä pistolla Kiia löysi ensimmäisen esineen ja siitä leikki sekä nakki palkaksi. Sitten toinen lähetys. Nyt tuli ns. tyhjä pisto. Kiia työskenteli pitkään alueella mutta ei löytänyt esinettä. Tultuaan lähemmäksi minua kutsuin tytön pois ja lähetin uudestaan ruutuun hieman sivummasta. Rohkaisuryypyn jälkeen Kiia upposi ruutuun, työskenteli siellä hienosti, kunnes löysi esineen. Esineiden tuonnit ja luovutukset onnistuivat hienosti. Olemme siis tässä kehittyneet huimasti.

Kiian jälkeen oli Superin vuoro. Tyttö suorastaan riehaantui päästyään puusta irti. En sitten viitsinyt pakottaa koiraa perusasentoon vaan annoin tytön tempasta metsään. Ajatuksenahan oli hakea vauhtia ja motivaatiota esineruutuun, kun se on nyt kummassakin hakukokeessa ollut selkeästi alle normaalin suoritustason. Super työskenteli todella hyvällä temmolla ja suurella innokkuudella ruudussa. Kaikki lähetykset onnistuivat hienosti ja nostatin kolme esinettä. Nyt Super oli elementissään. VIelä viime vuonna esineruudut onnistuivat tällä ilmeellä ja vauhdilla kokeissa mutta tänä vuonna hakukokeissa ne ovat olleet huomattavasti vaisumpia. Tämä toki voi johtua erittäin kuumasta ilmasta sekä siitä, että takana on ollut sekä henkilöetsintä että tottis.

Palattuamme lenkin jälkeen autolle tein Superille vielä kolme toistoa pudotettua. Ensimmäinen oli n. 30 askeleella, toinen 50 askeleella ja kolmas taas 30 askeleella. Todella hienosti alkaa tyttö ymmärtää mistä siinä on kyse. Pian voin siirtyä polulle tässä treenissä. Pitänee vain keksiä jokin hyvä paikka treenata tätä.

Juttelin eilen Ronjan omistajan, Tuijan, kanssa hapuilusta ja sainkin monen monta hyvää vinkkiä meidän hakutreeneihin. Kiitos niistä Tuijalle! Listaanpa ne tähän teemoittain:

UMPIPIILOT
  1.  vaihe: Kehuja maalimieheltä piilosta. Maalimies palkkaa ilmaisusta. En mene piilolle asti.
  2. vaihe: Maalimies kehuu Supraa. Menen piilolle. Maalimies palkkaa piilolla ja kuljettaa koiraa keskilinjalle. En ota koiraa haltuun.
  3. vaihe: Haltuunotot jätän nyt vähemmälle, koska ne kyllä onnistuvat tuollaisen kuuliaisen tytön kanssa joka tapauksessa. Palkkaa ei tule minulta missään vaiheessa.
PRESSUT ja MAKAAVAT MAALIMIEHET

  1. Pressuja on treenattava, sillä niitä on kokeissa avopiiloissa. 
  2.  Maassa makaavia (mahdollisesti kokonaan pressun alla) maalimiehiä on treenattava.
MAALIMIESMOTIVAATIO ja ETENEMISTREENI

  1. Jatkan etenemistreenejä eli mokke menee 50 metriin ja sieltä siirtyy sen 30 m.
  2. Välistä lopetan treenin ns. puolipakoon, jossa maalimies hetsaa koiraa n. 25 metrin syvyydessä, juoksee "pakoon" ja maastoutuu. Lähetän koiran mokelle.
  3. Kunnon, rehellisiä tuulitreenejä aina väliin eli nostatamme hajun mokesta etenemällä metsässä ja sitten kun haju on nostettu, palaamme keskilinjalle ja lähetän koiran mokelle.


keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Pikkuesinetreeni ja hapuilua

Käytinpä sitten tilaisuuden hyväksi ja treenasin eilen takapihalla pikkuesineruutua. Meillähän on nuorimmainen ja vanhempi poika kuumeessa, joten olin eilen kotosalla. Pienimmän päiväunien aikana oli hyvää aikaa treenata. :)

Tallasin tosiaan nyt sellaisen 3 m x 3 m alueen nurmelta. Ensin en laittanut ruudun kulmiin mitään merkiksi mutta koska minun oli vaikea nähdä milloin Super oli alueella, päätin sitten hakea talon reunoilta isot kivet merkiksi. Laiskana ihmisenä neljänneksi merkiksi siirsin pihalla olleen pallon, mikä osoittautui erittäin huonoksi ideaksi. Super nimittäin alkoi noutaa tätä palloa. Ei siinä sitten auttanut muu kuin vaivautua kolmen metrin päähän ja hakea se neljäskin kivi kulmaan merkiksi. Nyt kun lähetin uudestaan Superin ruutuun, kääntyi tyttö taas nappaamaan suuhun pall... auts... kiven. Oli muuten koiralla hölmistynyt/tyrmistynyt ilme. Hetken verran lohdutin tyttöä ja puhalsin pipiin - ja niin treeni taas jatkui.

Pikkuesineenä toimi yhden euron kolikko. Superin nenä saattoi käydä ihan siinä lähellä mutta silti ei tyttö sitä pongannut. Ilmeisesti tämä haju ei ole pongaamisen arvoinen, kunnes olemme saaneet sen etsittävien listalle. Teimme varmaan sellaiset 7-8 toistoa. Viimeiset alkoivat onnistua varsin mukavasti. Alkuun jouduin hieman auttamaan osoittamalla suurin piirtein aluetta, josta kolikko löytyisi. Myös ilmaisun kanssa oli hakemista. Välistä Super yritti nostaa kolikon suuhun, välistä jäi seisomaan mutta pienellä merkillä kävi maahan. Tässä on ongelmana nyt myös se, että sen maahanmenon on sijoituttava kyllä ihan siihen esineen eteen. Lienee syytä konsultoida asiasta enemmän perillä olevia... Minähän olen lupautunut talkoisiin juhannuksena järjestettävään ek-kokeeseen, joten sieltä varmaan löytyy neuvojia riittämiin. Tein siinä samassa innostuksessani samankaltaisen mutta hieman lyhyemmän treenin niin mummokoiran kuin Kiian kanssa ja ihan hienosti myös nämä kaksi alkoivat poimia kolikkoa ruudusta.


Illasta meillä olikin hakutreenit uudessa porukassa ja uudessa maastossa. Porukan kokeneimman kanssa keskusteltuamme päätimme ottaa Superille etenemistreenin, jossa maalimiehet siirtyvät n. 30 metriä takalinjalla eteenpäin. Näin Super joutuu alkaa työskennellä eteenpäin. Kaikki ukot olivat avopiiloissa ja he kaikki palkkasivat koiran haukkusarjan jälkeen sekä kuljettivat Supran keskilinjan tuntumaan. Teimme yhteensä 6 pistoa. Super ei ollut nyt hakenut katsekontaktia vaan oli haukkunut jopa selkäpuolta muutamalla ukolla eli edistystä tämänkin asian suhteen. Lähetyksen olivat sen sijaan kaikki huonoja. Super upposi metsään vasta toisella käskyllä ja loppulähetyksiin tarvitsi vielä "mene vaan" -tyylisen rohkaisun. Ihme touhua. Ei tuota ole tarvinnut aikaisemmin "pakottaa" metsään mutta mene ja tiedä, mistä nyt tuulee. Mietin asiaa itsekseni ja tuumailin, josko se johtuu siitä, että nyt minä olen noussut taas yhdeksi palkkaavaksi tekijäksi, kun olen mennyt piiloille ja kuljettanut mahdollisesti jopa namilla pois piiloilta. Muutenkin tätä maalimiesmotivaatiota pitää tässä kohdin alkaa taas nostaa. Ajattelin, että jatkamme tämän tyyppisiä treenejä nyt seuraavat kerrat ja jos piiloja on käytettävissä, otamme niihin ihan omat ilmaisutreenit. Joka tapauksessa minulla jäi erittäin hyvä fiilis näistä treeneistä, kun tuli sellainen tunne, että me menemme nyt eteenpäin asioissa. Me olemme jotenkin jääneet junnaamaan paikalleen.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Sunnuntain hakutreeni sekä maanantain jumppa

Sunnuntaina pääsimme Superin kanssa hakutreeneihin Koirakorpeen. Tällä kertaa treenasimme meille kaikille uudessa paikassa. Porukkaa oli siunaantunut kiitettävästi ja nimenomaan siunaantunut, sillä radan tallausvaiheessa törmäsin kyyhyn. Siinä se mötkäle köllöttele mättähällä auringonpaisteessa. Ryhmämme hullun rohkea Käärmemies haki autolta sankon ja metsästi käärmeen siihen.

Koska Superilla on juoksut, teimme viimeisenä koirakkona. Lähetin Superin ensin oikealle etukulmaan. Meitä oli aika paljon porukkaa siinä keskilinjalla, ja tyttö menikin yhden treenikaverin luokse. Hyvä, kun ei alkanut ilmaista häntä. Mietti vissiin, että jospa pääsisikin helpolla. Jouduin hieman kommentoimaan asiasta Superille ja lähetin nyt topakammin tytön metsään. Nyt Super upposi piilolle ja ilmaisi tämän täysin avoukon hienosti sen minkä tarvitsikin. Ukko tai siis akka kuljetti Superin keskilinjalle, josta sitten lähetin vasempaan etukulmaan. Ei meinannut heti lähteä, joten otin lähetyksen uudestaan ja nyt topakammin lähetin matkaan. Nyt tyttö upposi suoraan etukulmaan ja aloitti haukun hienosti. Myös tämä ukko oli avopiilossa. Tästä jatkoimme sitten piiloille. Lähetin Superin kolmannelle piilolle, joka oli siis meidän niin rakastama Sulo. Super lähti ilmaisemaan piiloa hienosti, ja maalimies palkkasi Superin noin kymmenen haukun jälkeen. Otimme sitten heti perään toisen umpipiilon. Taisi olla tässäkin lähdössä hieman tahmeutta, tosin niin oli porukan muillakin paljon kokeneemmillakin koirilla tahmeutta tässä kohdin. Tuuli ilmeisesti kävi jotenkin hassusta suunnasta. Toisella lähetyksellä Super upposi pitkälle, löysi piilon ja alkoi ilmaista hienosti. Tarkoituksena oli, että palkkaus tapahtuu vasta, kun tulen paikan päälle. Kun menin piilolle, Super tulikin pois siitä piilolta. Houston, we have a problem.

Olen haussa edennyt ilman suurempia näkemyksiä kuinka kouluttaa koiraani, joten selvää on, että jossain vaiheessa meilläkin alkaa esiintyä ongelmia, joita sitten alamme korjata. Lähetin Superin uudestaan piilolle. Olin siis siitä noin 5 metrin päässä. Super meni piilolle, haukkui mutta tuli taas takaisin. What the ... ? No, ei auttanut muuta kuin lähettää vielä kerran piilolle ja nyt kun Super aloitti haukun, niin maalimies pelinaisena osasi palkata juuri oikeassa kohdassa. Hyvin toimittu, Leila. Teimme loppuun vielä yhden piston avoukolla ja se meni hyvin.

Kotiläksyksi saimme piilojen ilmaisuja niin, että Superin on jatkettava haukkumista, vaikka tulenkin paikan päälle. Syytä tuolle epävarmuudelle en keksi mutta jollain tavalla tytölle on kerrottava, että haukkuminen on peräti suotavaa tuossa kyseisessä tilanteessa.

Kotiin tultuamme valjastin Tuomaksen ja Eliaksen maalimiehen hommiin. He piiloituivat joko telttaan tai peittojen alle ympäri takapihaa ja me sitten Superin kanssa etsimme jätkiä. Minun sanottua "Yes!", pojat palkkasivat Superin. Homma alkoi ihan kivasti sujua muutaman toiston jälkeen. Kunhan tuo meidän vanhempi poika tervehtyy, niin sitten otamme uudestaan näitä tällaisia kotipihailmaisutreenejä. Kaikki osapuolet tuntuvat nauttivan tästä leikistä.

Illasta tein ihka ensimmäisen pikkuesineen etsinnän yhden euron kolikolla meidän karvamatolla. Kovasti Super nuuskutti mattoa mutta ei aluksi ymmärtänyt, että mitä tässä pitikään etsiä. Autoin tyttöä mäessä ja näytin aluetta missä kolikko suurin piirtein oli. Aluksi Super kävi maahan mutta sitten yritti napata kolikkoa suuhun ja sitten seisoa törötti kolikon luona. Olen ajatellut, että ilmaisuksi ottaisimme maahanmenon.

Sellainen treenipäivä oli meillä Superin kanssa. Kiia ja Nämppä elbasivat.

Eilen juoksulenkin jälkeen otin pihassa Superille hyppytreeniä 65 cm:llä ns. aaltona eli hypyn molemmissa päissä oli namikupit ja Super teki hyppyä edestakaisin. Teimme yhteensä viisi aaltoa eli kymmenen hyppyä. Kotona sisällä iltaruoan jälkeen otin kaukkarijumppaa niin Kiian kuin Superin kanssa. Tänään olisikin vuorossa taas hapuilua mutta tällä kertaa minulle uudessa ryhmässä. Rotikkaporukat ovat hyväksyneet minut ja Superin maskotikseen. :)

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Ihka oikea tokotreeni

Tänään (tai siis pian eilen) kävimme junnujen kanssa tekemässä ihka oikean tokotreenin eilisen tokokokeen innoittamina. Eilenhän olin tosiaan Pieksämäellä liikkurina kahdessa luokassa. Kokeeseen osallistui myös neljä Amazeme-kasvattia. Ekku ja Raina tekivät alokasluokassa ykköstuloksen. Ekku sijoittui 14 koirakon joukosta kolmanneksi 177 pisteellä ja Raina neljänneksi 174 pisteellä. Oiva teki kolmostuloksen, kun hänen ohjaajansa oli seuraamisten jälkeen hieman ulkona ja antoi ihan ihmeellisiä käskyjä ja välistä jätti niitä jopa antamatta. :) Mutta virheistä oppii. Myös Jenni ja Lara tekivät hienon kakkostuloksen avoimessa luokassa. Harmillisesti luoksetulo meni nollille, kun Lara ei pysähtynyt. Oli kyllä ilo päästä seuraamaan näiden taitavien koirakkojen työskentelyä. Kokeessa nähtiin muutama muukin oikein näpsäkkä bortsu.

Tämähän ei siis ollut mikään tulosblogi, joten jospa pääsisin asiaan. Tosiaan tänään kävin tekemässä kummankin tytön kanssa rehellisen tokotreenin. Aloitin Superin kanssa seuraamisen aloituksilla. Super olisi lähdössä heti seuraamaan, kun annan käskyn, mikä on siis hyvä asia. Itse olen vain jotenkin hirveän hidas tai olen oppinut tällaisen tavan, että annettuani "seuraa"-käskyn lasken mielessä yhteen tai kahteen ja sitten vasta lähden liikkeelle. Nyt sitten pitää miettiä, että muuttaako koira toimintaansa vai kenties hänen hieman hidasälyinen ohjaajansa. ;) Seuraamisen aloitusten jälkeen teimme zeta-kävelyä tottiksen liikkeestä jäävien järjestyksellä eli istu, maahan, seiso. Ensimmäisellä eikä edes toisella yrittämällä onnistunut tuo maahanmeno Superin kanssa mutta sitten kolmas kerta toden sanoi ja se onnistui. Teimme zetan loppuun ja pääsin palkkaamaan tytön hienosta työstä. Tämän jälkeen teimme luoksetulon stoppeja. Ensimmäisellä kerralla menin TAAS palkkaamaan Superin valuvasta stopista. Siis mikä ihme minua vaivaa, etten pysty vaatimaan koiraltani nappisuoritusta vaan menen sitten palkkaamaan sellaisesta, joka ei ole aivan täysin sellainen kuin toivoisin sen olevan. Hymph. Toisella kerralla otin stopin hieman lähempää ja nyt se onnistui hyvin. Välimatkan Super tuli laukaten, joten nyt oli syytäkin saada se palkka eli pallo. Tein vielä yhden maahanmenon siten, että jätin Superin seisomaan. Tämä onnistui muuten ensimmäisen kerran ihan ensimmäisellä käskyllä. Kaipa me olemme jotain oppineet...

Luoksetulotreenin jälkeen treenasimme merkkiä zeta-kävelyn kolmen eri näköisen merkin kanssa. Super kyllä hoksasi hienosti kaikki merkit, joten tässäkin olemme edistyneet. Merkkitreenin jälkeen siirryimme ruutua treenaamaan. Vein Superin merkille ja peruutin sen 8-10 metriä taakse lähettääkseni Superin ruutuun. Tyttö lähti etenemään ruudun suuntaan epävarman oloisena mutta meni sinne kuitenkin - sivusta kylläkin. Päätin palkata tästä. Otimme liikkeen alusta. Nyt Super juoksi ruutuun varmemman oloisena. Pysäytin Superin sinne (lue: Super läsähti maahan) ja sitten vapautin tytön palkalle eli luokseni. Teimme vielä yhden toiston, joka oli näistä toistoista ehdottomasti se paras.

Tämän jälkeen veimme yhdessä ruutuun palkan ja siirryimme harjoittelemaan ohjattua. Päätin aloittaa oikeasta puolesta, joka on Superille helpompi. Kapula oli ehkä 3 metrin päästä merkkilinjasta. Vein taas Superin merkille ja peruutin lähetyspaikalle. Super haikaili vielä ruudussa olevan puolikkaan nakin perään, kun yritti ensin sinne karata. Otin tytön haltuun, vein takaisin merkille ja lähetin taas oikealle kapulalle. Vieläkin Super oli epäröivä, että onko ihan pakko tuonne kapulalle mennä, kun se nakki on kuitenkin tuolla ruudussa. Vein kolmannen kerran Superin merkille, peruutin taakse ja lähetin kapulalle. Nyt Super kääntyi oikealle ja haki kapulan. Tein heti toisen toiston perään, joka onnistui jo paremmin. Tämän jälkeen teimme kaksi toistoa vasemmalle. Kummatkin toistot onnistuivat hienosti. Super lähti tosi hienosti kääntymään sivuun vasemmalle. Ohjatun jälkeen teimme metallinoutoa tasamaanoutona. Edelleen Super menee kapulalle laukalla ja palauttaa sen ravilla. Teimme pari toistoa. Jospa me pikku hiljaa saamme tähän paluuseen vauhtia. Tosin EVL:ssä tämähän on hyppynä, joten se vauhti varmaan tulee sitten sitä kautta. Metallikapulatreenin jälkeen jumppasimme hetken kaukkareita ja lopuksi lähetin Superin ruutuun nakkinsa luokse. Tämän jälkeen olikin Kiian vuoro...

Myös Kiian kanssa aloitin treenin lyhyillä seuraamispätkillä. Kiia tahtoo hieman edistää seuraamisessa, joten minun on nyt kiinnitettävä huomiota paikkaan ja pyrittävä palkkaamaan koko ajan taakse päin. Seuruutreenin jälkeen teimme samankaltaisen zeta-treenin, mitä Superin kanssa. Myös Kiialla oli ensin ongelmia maahanmenon kanssa mutta kyllä se sieltä sitten löytyi. Annan palkan vain siis lopussa ja jos koira tekee virheen, aloitamme koko homman alusta. Zeta-treenin jälkeen teimme merkkejä. Kiia kyllä hakee todella iloisesti ja varmasti nuo merkit. Tämän jälkeen siirryimme tekemään ruutua, joka onnistui ensi yrittämällä. Otinkin sitten siihen perään ruutua läheltä niin, että kävin kävelemässä. Ensimmäisellä kerralla Kiia meinasi tulla luokseni heti ensimmäisen käännöksen jälkeen. Toisella ja kolmannella kerralla Kiia ei enää tehnyt tätä virhettä. Minun on nyt muistettava ottaa näitä kävelyharjoituksia ennen kaikkea Kiian kanssa.

Ruututreenin jälkeen muistin, että emme olleet vielä tehneet luoksetuloja. Ekalla yrittämällä Kiia teki hienon stopin, josta palkkasin Kiian pallolla. Sitten otin alusta ja teimme stopin ja siitä sitten maahanmenon. Uskokaa tai älkää, Kiia meni ensimmäisellä käskyllä maahan. Tähän oli hyvä jättää luoksetulotreeni sikseen. Luoksetulon jälkeen otin ohjattua noutoa. Ensin pari oikealle ja pari vasemmalle. Nämä onnistuivat ihan kivasti. Vähän Kiia mälvää kapulaa mutta kunhan saa varmuutta asiaan, niin varmastikin jää vähemmälle. Ohjatun jälkeen teimme pari toistoa metallinoutokapulan kanssa. Hassunpuoleisesti roikottaa kapulaa suussaan mutta uskon kyllä, että kunhan muistan jatkossa tähän ottaa kissanruokaa (ennen kaikkea Superille) tai sitten oikein kunnon leikkiä, niin vahvistuu tämäkin liike. Kiian kohdalla uskoisin, että leikki toisi tähän liikkeeseen sitä kiihkoa ja sitä kautta myös varmuutta puruotteeseen. Metallinoudon jälkeen jumppasimme hetken. Sitten alkoi kentälle jo valua seuraava treeniryhmä, joten otin loppuun paikkaistumisen tytöille samalla, kun keräsin romppeet pois kentältä. Ikävä kyllä unohdin ottaa Kiian kanssa tunnaria. Tämä asia on korjattava heti sunnuntaina. Kaiken kaikkiaan oli todella virkistävä tokotreeni pitkästä aikaan. Vielä on paljon töitä kummankin tytön kanssa tehtävänä mutta mikäs sen mukavampaa kuin tyttösten kanssa touhuaminen. Minä niiiiiiiiiiiiiin tykkään siitä.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Kiialla mölliaksaa, Superilla pudotettua ja hyppytreeniä

Eilen hilpasimme Kiian ja Tuomaksen kanssa Laukaan koiraharrastajien mölliagilitykisoihin. Ajatuksena oli, että Nina käy kirmaamassa Kiian kanssa kilpailevien radan. Koska olin paikan päällä koko illan, päätin käydä itsekin juoksemassa kummatkin radat.

Möllien rata oli helppo ja saimme sieltä vitosen. Puomin kontakti jäi tekemättä. Kilpailevien rata olikin sitten jo hieman vaikeampi. ;) Nina juoksi Kiian kanssa sieltä vitosen ja minä hyllyn kertaa kolme tai jopa peräti neljä. Meni siis aivan sekametelisopaksi koko rata. Hyvä, että SM-kaksikko kuitenkin teki hienon, yhteisen radan, vaikka mamma olikin paikan päällä.

Möllien jälkeen suuntasin Kiian ja Superin kanssa Peurunkaan juoksulenkille. Lenkin päätteeksi tein Superille hiekkatiellä neljä kertaa pudotetun. Johan tyttö alkoi päästä juonen päästä kiinni. Viimeisin toisto oli 39 harppausta pitkä. Kotipihassa otin vielä hyppytreeniä, jossa ennen pk-estettä oli kaksi matalampaa estettä (20 cm). Tein yhteensä kahdeksan toistoa: 80 cm x 2, 85 cm x 2, 90 cm x 2 ja 80 cm x 2. Super otti noissa korkeammissa hypyissä hieman kosketusta esteestä takajaloillaan mutta selkeästi olemme päässeet eteenpäin tässä. Seuraavan kerran teen helppoja hyppytreenejä, joissa maksimissaan on 70 cm korkeutta. Yritän saada Superin enemmän avaamaan itsensä.

Tänä iltana olenkin liikkeenohjaajana Pieksämäellä alokas- ja avoimessa luokassa, joten tytöt Kiiaa lukuun ottamatta saavat viettää vapaapäivää. Kiia menee agilitytreeneihin Ninan kanssa.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Takapihatokoa ja pudotettua

Koska eilen ei ollutkaan hakutreenejä, päätin hyödyntää iltaohjelmaani tulleen suuren aukon siivoamalla kotona perusteellisesti. Luitte oikein. Siivottuani menin sitten takapihalle tekemään takapihatokoa.

Superin kanssa otimme alkuun tunnistusnoudon, ja koska se sujui ihan ensimmäisellä yrittämällä niin hienosti, jätin liikkeen yhteen toistoon. Tämän jälkeen otin merkkiä noin 4-5 metrin päästä. Super hakeutuu nyt jo hienosti merkin taakse. Merkkiä teimme sellaiset 6-8 toistoa. Merkkitreenin yhteydessä otin samalla edestä sivulletuloja eli heitettyäni namin Superille merkille, kutsuin tytön käsiohjauksin eteeni ja siitä pyysin tulemaan sivulle. Merkin jälkeen teimme seuraamisen täyskäännöksiä ja ihan lopuksi taas kaukkarijumppaa.

Superin jälkeen oli Kiian vuoro päästä tekemään takapihatokoa. Myös Kiian kanssa aloitin tunnistusnoudosta. Kapulat olivat siis nurmella noin 3-4 metrin päässä. Meillähän on ollut Kiian kanssa tunnarin suhteen se ongelmana, että Kiia haistelee "suullaan" eli nostelee jokaikisen kapulan, kunnes tulee sille omalle. Nyt onnistuimme tekemään oppikirjasuorituksen kolme kertaa. Vau!

Tunnarin jälkeen teimme merkkiä. Aluksi Kiia ei selvästikään eroittanut punaista merkkiä nurmelta mutta sen löydettyään merkit onnistuivat oikein hienosti. Merkkejä otimme sen 6-8 toistoa. Merkkitreenin jälkeen tein Kiian kanssa liikkeestä jääviä eli zetaa kolme kertaa järjestyksellä istu-seiso-maahan. Maahanmeno tuottaa välistä vaikeuksia, kun annan käskyn "Super-moodilla". Näillä tytöillä on aivan erilaiset maahanmeno käskyt. Tämä lienee tullut siitä, kun Super läsähtää niin nopeasti maahan, niin sille on jäänyt sellainen varsin kevyt ja iloinen käsky, kun taas Kiialle se on sellainen matalampi ja intonaationaltaan laskeva. Tein myös luoksetulon pysäytyksiä siis siitä ihan läheltä. Kiiahan pysähtyy hienosti seisomaan mutta maahanmenon kanssa on ollut ongelmia. Nyt ne onnistuivat hyvin. Lopuksi vielä jumppasimme kaukkareita.

Takapihatokon jälkeen lähdimme lenkille. Lähtiessäni nappasin mieheni parittoman hiihtohanskan ja pari nakkia matkaani. Ajattelin, että voisin siinä lenkin yhteydessä opettaa Superille pudotettua. Superhan usein hengaillee minun lähellä, kun muut menee matkojaan mutta eihän se sitten ihan niin mennyt. Kun aloin kaivaa nakkia pussista, oli luonani neljä koiraa. ;)

Sain pari hölmömpää lähetettyä eteenpäin ja tein muutaman kerran tiputetun mutta mummokoira pääsi juonesta kiinni ja alkoi tuoda hanskaa minulle tyttönsä edestä. Aivan liian fiksu tuo meidän veteraani. Eihän minun auttanut muu kuin sitoa muu porukka puuhun ja tehdä kolme pudotettua lyhyeltä matkalta (10-15 metriä). Alkuun Super tarvitsi vähän käsiapua ymmärtääkseen mitä häneltä hain. Mietin myös, että pitäisiköhän tähän keksiä jokin toinen käsky kuin "etsi", jota käytän niin esineruudussa kuin jäljellä vai hoksaakohan se tyttö toiminnon luonteen kontekstista. Luulenpa, että Super oppii erottamaan nämä kolme eri toimintoa, koska ne ovat kaikki kovin erilaisia. Pitänee ottaa nyt myös pikkuruutu treenin alle. Sitähän voi vaikka ihan alkuun tehdä takapihalla tai sitten olohuoneen karvamatolla. Ajattelin siihen ilmaisuksi maahanmenoa. Nimimerkillä Myös EK:sta koulari?

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Aksaa, hyppytekniikkaa ja kaukkarijumppaa

Tulimme eilen huippuhienosta Latvian reissusta kotiin. Nina oli käynyt hakemassa Kiian Markkasten luota treeneihin, niin minulla ei ollut hirveä kiire minnekään ja sain hetken olla poikien kanssa, jotka olivat niin kovasti jo iskää ja äitiä ikävöineet. Hain Kiian Vihtavuoren kaukalolta seiskan jälkeen ja lähdin sitten neljän paimentytön kanssa juoksulenkille Peurunkaan.

Kävin huitasemassa kevyen seitsemän kilsan lenkin, jonka päätteeksi päätin ottaa Superille pihalla hyppyestettä sekä kaukkareiden seiso-maahan ja seiso-istu -vaihtoja. Tein Superille yhteensä kahdeksan toistoa eri korkeuksilla: 75 x 2, 80 x 2, 85 x 2 ja 75 x 2. Voltista huolimatta Super edelleen lähtee esteelle täysin estoitta mutta ikävä kyllä hyppää keräten takajalkansa alleen. Este ei kyllä kolissut ja hyppy oli ilmava. Seuraavaan treeniin otan avuksi eteen pari kolme matalaa (max 20 cm) estettä, jotta saisin Superin aukaisemaan hyppytekniikkaansa.

Lopuksi jumppasin takapihalla seisomisesta maahan -vaihtoja ja seisomisesta istu -vaihtoja. Näyttäisi vähän siltä, että tyttö alkaa pikku hiljaa hoksata, mistä tässä on oikeasti kyse. Tänään, jos hyvin käy, pääsemme hakumetsään. Jos treenejä ei ole, mennään sitten jälkeilemään ja/tai tokoilemaan. 

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Superin tokotreeni ja Kiian agitreeni

Kirjoittelen tätä päivitystä autosta käsin. Saa nähdä saanko kirjoitettua loppuun ennen kuin tulee paha olo.

Eilen tosiaan Kiia pääsi toistamiseen Ninan kanssa agiliitaamaan. Hyvältä näytti parivaljakon touhu, ja Kiiallakin tuntui olevan hauskaa.

Me Superin kanssa teimme pitkästä aikaa tokotreenin. Aloitimme treenin seuraamisen aloituksilla sekä sivuilletuloilla. Viime koe paljasti, ettemme ole tehneet näitä liikkeiden alkuja ja loppuja treeneissä. Tämän jälkeen teimme liikkeestä jääviä. Seisomiset ja maahanmenot onnistuivat hyvin mutta istumiset olivat alkuun hukassa. Tämän jälkeen teimme useamman tasamaanoudon metallikapulalla. Yritin saada vauhtia myös palautukseen juoksuttamalla Supraa mutta tyttö vain kiristi vauhtiaan ravissa. Piru kun tyttö pystyy juoksemaan lujaa ravia. :)

Metallinoudon jälkeen teimme ohjatun noudon suuntia Pulliaisen Riikan oppien mukaisesti. Vien koiran merkille ja lähetän kapulalle, joka on aluksi samalla tasolla merkin kanssa viiden metrin päässä. Näin koira oppii kaartamaan tarpeeksi sivusuunnassa. Superillehan oikea puoli on helpompi eli Super kääntyy jouhevammin vasemmalle kuin oikealle. Kiialla tämä on just toisinpäin.

Tein muutaman toiston vasemmalle niin, että kapula oli noin kaksi metriä merkkiä ylempänä. Aikaisemminhan olen opettanut suuntia namikupeilla mutta tämän tekniikan ajatuksena on, ettei tarvitse opettaa yhtä välivaihetta pois. Toisekseen kun kerran Super tykkää noudosta, on tämä tapa opettaa suuntia tosi palkitseva. Kolmannekseen Superilla oli aina suuri kiusaus käydä tarkistamassa tyhjät namikupit, jolloin jouduin Superia tästä kieltämään.

Ohjatun jälkeen teimme luoksetuloa välistä suoraan leluun tai sitten pysäytysten kanssa. Nyt kun meillä on vielä pk-kausi kesken, en viitsisi hirveästi ottaa noita stoppeja. Toisaalta voisin ottaa tähän toisen käskyn. Itse pysäytyksistä onnistuivat hyvin seisomiset mutta maahanmenot eivät tahtoneet sujua. Olen päättänyt ottaa tässä ehdottoman linjan, jonka mukaan koiran on mentävä maahan ensimmäisestä käskystä. Jos ei onnistu, helpotetaan liikettä niin, että koira voi varmasti onnistua. Muutenkin sellainen "ehdottomuus" eli loogisuus on päivän sana. Palkka onnistumisista, virheistä palaute tyyliin "höpö höpö" ja uusiks.

Lopuksi teimme vielä seiso-istu ja seiso-maahan vaihtoja ihan jumppaharjoituksena. Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein mukava tokotreeni, mistä on hyvä jatkaa.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Vauvaesineruututreeni

Eilen lähdimme tyttöjen tekemään helppoakin helpomman esineruututreenin. Olen tässä miettinyt miksi ihmeessä Super ei ole nyt näissä kahdessa tämän vuoden kokeessa näyttänyt parastaan esineruudussa, sillä treeneissä (myös niissä koemaisissa) Super suorastaan hymyilee päästessään työstämään esineruutua. Kokeissa esitys on ollut mielestäni vaisu siihen nähden miten innokkaasti, nopeasti ja tehokkaasti tyttö tekee esineruutua treeneissä. Nyt kun olemme alkaneet kisata myös haussa, minun pitäisi keksiä jokin viritys esineruutuun, jotta Super tietäisi kumpaa maastolajia olemme tekemässä.

Eilisen treenin ajatuksena oli tehdä helppo, palauttava treeni, joka sisälsi yhden uuden asian. Olen jotenkin jumiutunut lähettämään koiran ruutuun siltä kohdin, missä esine on. Kokeessahan esine voi olla melkeinpä missä tahansa, joten juoksemalla suoraan ei sitä heti välttämättä löydy. Treenimme oli kaikilta muilta osin helppo paitsi esineen sijoittelulta, sillä...

  1. Treenasimme vanhassa, tutussa paikassa. 
  2. Koirat näkivät, kun tallasin ruudun ja osittain tallasivat sitä kanssani. 
  3. Minulla oli meidän omat esineet mukana (kuten 99% treeneistämme). 
  4. Laulukuoro oli taustavoimana puuhun sidottuna jokaisen henkilökohtaisen suorituksen ajan.
  5. Haetutin vain yhden esineen ja siitä iso palkka. 
Treenin haaste tai opittava asia oli se, että lähetin tytöt vasemmasta etukulmasta, ja esine oli joko keskellä ruutua ylhäällä tai oikeassa yläkulmassa.

Treenin sai aloittaa mummokoira. Mummo upposi ruutuun ja noin 20 sekunnin päästä löysi esineen ja toi sen minulle. Siitä nakki suuhun ja next!

Toisena pääsi ruutuun täysin riehaantunut Super. Super tanssi, pyöri ja hillui, kun laitoin sille valjaita. Olisikohan ne pitänyt pukea päälle ennen treenin aloittamista? Tyttö ei meinannut pysyä nahoissaan vaan suorastaan himoitsi esineruutua.  Lähetys vasemmasta etukulmasta ja Super upposi ruutuun sellaisella vauhdilla, että metsä rytisi. Loistavaa työskentelyä ja esine nousi alta puolen minuutin. Hieno palautus ja avot, seuraavan vuoro.

Kiia kävi aivan kuumana seurattuaan äitinsä ja pikkusiskonsa työskentelyä. Tuo mustasukkaisuus on melkomoinen voimavara. Kiialle valjaat niskaan, lähetys ruutuun ja... kymmenen metrin päästä Kiia kääntyi kysymään varmistusta. Sen saatuaan upposi ruutuun, työskenteli vauhdikkaasti, löysi esineen ja toi sen minulle ilman erillistä rohkaisua.

Näihin tunnelmiin oli hyvä jättää treeni ja hipsiä takaisin autolle ja kotiin. Tänään olisi luvassa agilityä Kiialle ja Superille tokoa sekä mahdollisesti myös lyhyt jälki. Huomenna lähdemmekin viikonlopuksi reissuun Latviaan, joten ei päivityksiä tiedossa treenien osalta ennen tiistaita. 













tiistai 4. kesäkuuta 2013

Iltakisat Jattilassa

Eilen oli vuorostaan agilitykisat Jattilassa. Menossa mukana Kiia ja mä... Kinkereihin osallistuivat myös Superin siskotyttö, Theba ja Vellu. Sara oli kannustusjoukoissa mukana. Tuomarina oli Minna Räsänen.

Ensimmäinen rata meni yllättävän hyvin. Saimme sieltä vitosen, kun yksi rima tipahti minun huudettua Kiian ollessa juuri riman päällä. Hyppäriltä tulikin sitten hylätty, kun viimeinen keppiväli jäi suorittamatta ja Kiia ehti sukeltaa putkeen. Alla oli kyllä jo kaksi pudettua rimaa.

Vaikka tulokset eivät olleet kummoiset, olin todella tyytyväinen meidän molempiin ratoihin. Saimme ehjät, kokonaiset suoritukset. Ensimmäisellä radalla oli vain yksi täpärä pelastus, joka sekin onnistui. Tulipa pari minut jo jonkin aikaa tuntenutta ihmistä antamaan posiitivista palautetta siitä, kuinka olen ohjaajana kehittynyt. Kuten kaikki tietävät, treenaan agilityä suhteellisen vähän, noin 3-4 krt/kk. Tämän lisäksi Kiia oli tauolla syyskuusta lähtien tuonne huhtikuuhun. Olemme siis ehtineet treenailemaan agilityä muutaman hassun kerran reilun puolen vuoden tauon jälkeen. Myös omat mammalomani eivät ole vieneet tätä harrastusta kovaa vauhtia eteenpäin.

Illassa lienee parasta parin entisen treenikaverin seura mutta ennen kaikkea Theban, Vellun ja Saran näkeminen. Theba ja Vellu tekivät kaksi nollaa, joista toinen oli täpärästi (+0,09 s) yliaikanolla. Harmillisesti tästä 0,09 sekunnista jäi Theban ja Vellun menolippu SM:iin saamatta mutta voivat he silti olla itsestään todella ylpeitä. Hienoa työtä tekivät. Vellu ohjasi coolisti radat alusta loppuun saakka. Upeaa katseltavaa!

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Koiraharrastuksen eettisyys

Näillä kuumilla ilmoilla olen alkanut miettiä oman toimintani eettisyyttä. Olimme nimittäin eilen hakukokeessa Superin kanssa. Varjossa oli 27 astetta tai jotain. Kuumaa oli. Koirakorven rata on tunnettu raskaudestaan. Oli hellettä tai ei. Rata nimittäin alkaa oikealla puolella nousta jyrkästi sadan metrin jälkeen ja on siten todella puuduttava koiralle.

Koe alkoi tottelevaisuudella. Mielestäni Super teki hienosti työtä, eikä isompia virheitä tullut. Aloitimme liikkeet paikkamakuulla. Seuraaminen oli mielestäni ihan ok paitsi, että alussa hieman jätätti, kun ennakoi tulevien liikkeiden stoppeja. Myös henkilöryhmässä (taas) olisi saanut olla tarkkaavaisempi. Tätä pitää päästä treenaamaan. Liikkeestä istuminen oli ok, vaikka liikkeelle lähdössä jouduin antamaan vartaloavun. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo olivat ok. Tuomarin mielestä olisi saanut tulla vieläkin nopeammin mutta itse olin kyllä vauhtiin tyytyväinen. Liikkeestä seisominen oli ok. Oli ottanut pari askelta perään mutta onnistui silti. Hyvä Supra!

Tasamaannoudossa meni kapulalle laukalla, nosti kapulan, tiputti sen maahan (ajatteli varmaan, että onpahan painava), nosti sen uudestaan ja tuli ravilla takaisin. Luovutus ja lopetus olivat ok. Mutta sitten alkoi tapahtua. Hyppyesteenä oli pressu. Super lähti hypylle, jäi takakoivistaan kiinni, lensi olalleen, teki siitä kuperkeikan, haki kapulan, kiersi esteen ja toi sen minulle. Itse en siis nähnyt kuperkeikkaa, enkä siis reagoinut siihen mitenkään. Vinoesteellä heitin kapulan hieman liian lähelle. Super kiipesi molempiin suuntiin mutta joutui ponnistelemaan paluussa ylösnousussa. Alas tullessaan tiputti kapulan mutta nosti sen sitten itsenäisesti. Eteenlähettämisessä, kun Super juoksi jo eteenpäin, parini käski koiransa maahan (oli meinannut lähteä litomaan), niin Super hämääntyi tästä, laski raville (n. 20 askelta juostuaan) ja kävi itsenäisesti maahan. Loppu meni hyvin. Saimme tällä suorituksella 75 pistettä kasaan.

Maastoon lähtivät ensin kolme voittajaluokan koirakkoa, joista yksi nosti kaikki kolme ukkoa mutta kaksi muuta vain kaksi. Koirat kerta kaikkiaan hyytyivät rankassa kelissä rankalle radalle. Me olimme avoimen luokan neljästä koirakosta viimeinen pari. Yksikään avoimen luokan koirakko ei nostanut kahta enempää vaan koirat yleensä hyytyivät satasen jälkeen radalle. Näitä kauhutarinoita kuunnellessa kieltämättä kävi mielessä, kuinka eettistä koiraharrastukseni oli sillä hetkellä. Jotkut kilpailijat olivat sitä mieltä, että kyllä KOIRAN pitää pystyä suorittamaan rata kelillä kuin kelillä, vaikka mitä luultavimmin itse he ei lähtisivät siinä kelissä esim. edes kympin lenkkiä juoksemaan. Puhuimme treeniporukan kesken asiasta ja sanoinkin heille, että kyllä tässä nyt laitetaan ohjaajan kilpailuvietti koiran hyvinvoinnin edelle. Tosin olin valmis keskeyttämään leikin, jos Super vaikuttaisi yhtään vaimealta. Yksi koira kun piti melkein kantaa autolle radalta.

Vihdoin ja viimein tuli meidän vuoro lähteä radalle. Tarkistimme molemmat etukulmat. Vasen meni hieman paremmin kuin oikea mutta myös oikea tuli tarkastettua. Etukulmasta noin 30-40 metrin päästä nousi ensimmäinen ukko oikealta puolelta. Ilmaisussa ei ongelmia, ja pika pikaa takaisin keskilinjalle. Lähemmäksi satasta löytyi toinen ukko vasemmalta. Haukku kuului kaukaa, ja minä pingoin epätasaisessa maastossa nilkkoja säästelemättä. Tulimme sellaiselle isolle kalliorykelmälle. Mutta mitä tapahtui. Super tulikin sieltä vastaan, jolloin minun piti pysähtyä ja vain odottaa, mitä koira tekee. Jonkin aikaa siinä törötettyämme Super palasi maalimiehelle, joka oli noin puolen metrin korkuudella kallionkolossa Sulon uumenissa. Super oli varmaan hämääntynyt siitä, kun ei oikein tiennyt miten pääsisi piilolle haukkumaan. Tästä saimme roimat pistevähennykset ilmaisussa sekä työskentelyssä. Jatkoimme rataa normaalisti ja saimme mennä melkein loppuun saakka. Super ei siis hyytynyt, vaikka väsymyksen merkkejä alkoi olla ilmassa. Kiitos varmaan pari kolme päivää aloitetun Juhan antamien ohjeiden mukaisen nesteytyksen ja proteiinitankkauksen. Arvelin, että kolmas maalimies olisi ylhäällä rinteessä 200 metrissä oikealla puolella ja lähetin Superin sinne. Super nousi ylös rinteeseen mutta sitten meiltä loppui aika, emmekä siis saaneet haaviimme kolmatta maalimiestä. Henkilöetsinnästä saimme säälittävät 99 pistettä. Vähennykset tulivat kahdesta asiasta. Tämä tuomari ei pitänyt Superin tavasta liikkua metsässä. Meni hänen sanojensa mukaan kuin aropupu. Saisi kuulemma mennä rivakammin ja tehdä niitä laatikoita. Puutteellinen ilmaisu ja siis ennen kaikkea maalimiehen välittömästä läheisyydestä poistuminen oli se toinen syntimme. Matkalla pois metsästä puhuimme koirista, ja tuomari tokaisi minulle, että miksi ihmeessä olen mennyt ottamaan itselleni tuollaisen markkinarodun. Heppuna tyyppi oli ihan hauska mutta ehkä me emme enää tällaisen näyttelypuudelin kanssa hänen kaltaisen tosi pk-miehen kokeisiin uskalleta.

Kävimme harjoituksen kannalta vielä esineruudussa pistäytymässä. Myös esineruutu oli vaikeassa maastossa. Ruutu nimittäin alkoi nousta puolen välin jälkeen mutta ei ollenkaan niin jyrkästi, mitä henkilöetsinnän maasto. Lähetin tyhmästi koiran matkaan keskeltä ruutua, eikä Super pystynyt ottamaan hajua vasemmasta etukulmasta olevasta esineestä. Aluksi näytti siltä, ettei se sieltä yhtään esinettä löydä mutta onneksemme sieltä yksi löytyi, minkä jälkeen sanoin, että jätän homman tähän. Halusin, että Superille jää onnistunut fiilis suorituksestaan.

Karmean vaativa päivä oli kaiken kaikkiaan mutta porukka oli mitä mainioin ja Super todellinen aarre. Että jotain koiraa voi rakastaa niin, että sydämeen sattuu. Nyt jätämme kisakentät tauolle vähäksi aikaa ja keskitymme treenailemaan maastoja paremmiksi sekä tietysti sitä hyppyä. Toista kertaa ei minun koirani tarvitse voltteja hypyllä tehdä. Se on vissi. Jos eivät ala hypyt kulkea, niin meidän pk-ura loppuu siihen. Haluan mieluummin Superille ehjän vanhuuden kuin kasan koulareita ja kivun.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Kiia agiliitaa Ninan kanssa

Tänään oli taas Kiian vuoro päästä agilitytreeneihin Ninan kanssa. Ninahan on osallistumassa Laukaan koiraharrastajien maksijoukkueessa agilityn SM-kisoihin. Pari ehtii treenaamaan pari, kolme kertaa ennen kinkereitä.

Auton mittari näytti 22 astetta mutta ilma oli (ja on edelleen) todella painostava, mikä alkoi vähän näkyä Kiian suorituksessa. Aluksihan Kiia oli hieman vieraskorea Ninan kanssa mutta alkoi kyllä sitten "kuuroutua", kun olivat muutaman minuutin lyhyttä rataa treenanneet. Minäkin kävin yhden 18 esteen radan heittämässä 9 esteellä. Nina teki vielä saman setin lopuksi ja hyvältä alkoi näyttää. Positiivisiin fiiliksiin oli hyvä lopettaa.