maanantai 30. syyskuuta 2013

Sukkahousut - check jälkiliina - check naudanmaha - check

Eilen lähdin Kuukan ja tyttöjen kanssa Peurunkaan treenailemaan yhtä sun toista. Tein ennen lenkkiä lyhyen mutta sitäkin vaativamman jäljen Superille. Jälki oli ns. laahausjälki eli kuljin koko matkan vetäen perässäni sukkahousuissa naudanmahaa. Jäljen pituus oli 250 metriä, kulmia oli 6. Janan pituus oli vain 20 metriä. Jälki vanheni reilun 1,5 tuntia. Jäljen päässä oli yksi keppi. Tuli samalla harjoiteltua pitempää matkaa ilman keppejä. Jäljen vanhetessa kävelimme Kuukan ja tyttöjen kanssa tekemään esineruutua. Laitoin molemmille tytöille kolme esinettä mutta tällä kertaa ruudussa olikin leluja. Yksi pallo, yksi wubba ja yksi vetonaru. Tämä olikin melko iloinen yllätys tytöille, kun saivat hakea leluja ruudusta. Molemmilla ruutu onnistui loistavasti.

Esineruudun jälkeen opetinpa sitten Superille "Missä Kuuka?" -kysymyksellä etsimään Luukasta kiven takaa. Olisi varsin hyödyllinen taito, jos tytöt osaisivat etsiä meidän pojat metsästä. Pakatessani tavaroita takaisin reppuun lensi treeniliivin taskusta kolikoita varvikkoon. Pyysin Superia etsimään niitä ja löysihän se tyttö toisen kolikoista. Suureksi hämmästyksekseni Kiia pongasi toisen. On minulla taitavia tyttöjä. Olimme siis ehtineet treenata esineruutua, hakua ja tarkkuusruutua. :)

Paluumatkalla autolle
Itse jäljen Super ajoi hyvin, vaikka parilla kulmalla onnistui ajamaan yli mutta löysi kuitenkin jäljen uudestaan. Jäljen löydettyään janalla Superin ilme oli näkemisen arvoinen, sillä tytön ilme oli kyllä hauska. Ensin Super haisteli, että mitä, mitä? mikä täällä haisee? ja lähti sitten hirveällä imulla etenemään. Rinkkamatkalainen huusi kyllä tässä vaiheessa koko ajan, että:"Autooooooooon, autooooooooooon..." Kuukan kiukkuaminen ei onneksi häirinnyt Superia, eikä myöskään kuntopolulla lenkkeileivät naiset. Lyhyt mutta ytimekäs treeni oli mielestäni todella onnistunut ja ennen kaikkea erilainen. Jälkeäkin kun pitäisi pystyä treenaamaan eri tavoin.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Oivalluksia ja täsmäneuvontaa

Kirjoittelen tätä tekstiä ylituomari 1 -kurssilta muiden syödessä lounasta. Minulla ei ole nälkä mutta ei myöskään eväitä. :)

Lähdin eilen myöhään illasta vielä kentälle siitä huolimatta, että olin varma olevani yksin siellä. Iloiseksi yllätykseksi paikan päällä olivat vielä Elisa ja Pinna, jotka olivat juuri lopettelemassa omaa treeniään. Sanoin kyllä Elisalle, ettei hänen tarvitse minun mattimyöhäisen takia kentälle jäädä mutta minun onneksi hän päätti toisin.

Aloitin treenin zetamerkkien kiertämisellä. Kiialla, kun on sellainen pienen pieni fiksaatio noihin merkkeihin ja sen pitää tsekata jokaikinen törtsä seuraamisen aikana. Elisa neuvoi minua virittämään Kiian zetaan niin, että Kiia tietää varmastikin, että nyt seurataan, eikä mennä merkille. Teimme myös ohjattua. Olin jättänyt oikealle puolelle yhden merkin vahingossa ja niin Kiia meni ensin merkin taakse. Toisella toistolla onnistui löytämään oikeanpuoleisen kapulan. Vasen onnistui hienosti. Toisella toistolla oikealle Kiia meni suoraan kapulalle. Hyvä Kiia!

Aivan loppuun teimme muutaman kaukkarin vaihdon, jotka onnistuivat hyvin. Seisomisesta istumisessa Kiia kääntää toista takajalkaansa mutt keskusteltuani Elisan kanssa tulin siihen tulokseen, että se voi olla todella vaikea kouluttaa pois. Voi olla, ettei Kiia edes tiedosta tätä ja koska se ei varsinaisesti aiheuta etenemistä, niin antaapi olla. Juttelin myös Elisn kansa Kiuasta noin yleisesti, ja keskustelumme perusteella voisinpa melkein väittää, että turhauman kautta Kiia toimii parhaiten. Elisa sanoi, että taisteluhaluiset (Kiia!) ja sinnikkäät (eli jästipäiset, lue Kiia!) koirat turhautuessaan oikein pinnistelevät onnistuakseen. Tämä toimii liikkeissä, jotka koira jo osaa. Olen siis sattumalta osannut ohjata Kiiaa sille sopivalla tavalla.

Tätä kirjoittelen kotoa käsin. Vieressäni makaa lietelannalle, koirashampoolle ja märälle turkille haiseva bordercollietyttö, jonka kanssa teimme eilen aluksi merkkiä zetan merkeillä. Elisalta sain hyvän pointin siihen, kuinka minun kannattaa tehdä tämän treenin yhteydessä samalla zetamerkkien kiertoa. Onnistuimme tässä ihan kivasti. Tämän jälkeen teimme ohjattua ensin yhden oikealle (onnistui heti) ja toisen vasemmalle. Tässä Super ensin kääntyi, pohti hetken ja lähti noutamaan vasenta kapulaa ja oikein vauhdikkaasti. Hieno Super! Lipuksi teimme pylvään kiertoa ja siihen kerran stopin, joka onnistui hienosti. Oli kyllä hyvä ja napakka treeni. Sain paljon ajateltavaa ja vinkkejä Elisalta.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Perusrehellistä tokoa

Eilen aivan illasta pakkasin tytöt autoon ja lähdin Vihtavuoreen treenaamaan ihan perusrehellistä tokoa, koska meidän agilitytreenit oli peruttu. Kiian kanssa innostuin sitten tekemään aika pitkän setin. Aloitin zetan kiertämisellä ilman stoppeja. Kiialla on pahana tapana tsekata merkit seuraamisen yhteydessä, joten näitäkin on sitten harjoiteltava omana palikkana. Stoppeja teimme oikein urakalla. Kiia oli hieman ylivireessä, eikä malttanut alkuun kuunnella minun käskyjä. Jossain vaiheessa alkoi jopa ennakoimaan stoppeja - istumista lähinnä. Aloitin aina alusta ja lopputuloksena oli onnistuneet vaihdot neljä kertaa peräkkäin.

Zetan jälkeen tein luoksetuloa takapalkalla. Palkkana oli siis tällä kertaa lelu. Ajattelin ensimmäisellä toistolla ottaa Kiian suoraan maahanmenoon mutta Kiiapa alkoikin ennakoida seisomista (reilusti 10 metrin jälkeen), joten annoin toisen käskyn ja sitten käskin maahan. Nämä onnistuivat. Tuo ennakointi merkitsi mielestäni sitä, että Kiia on vihdoinkin sisäistänyt tuon luoksetulon stopin, joten niin hullunkuriselta kuin se kuulostaakin, olin siitä ihan hyvilläni. Tosiaan ennakointi alkoi reilusti 10 metrin jälkeen eli siinä ensimmäisen ja toisen törpön välissä. Toisella toistolla pysäytin nyt seisomaan ja vapautin takapalkalle. Nämä kaksi toistoa saivat riittää luoksetulotreeniä.

Seuraavaksi tein ruutua, jonka alussa tein pari, kolme palkattua merkkiä. Ruutuun Kiia juoksi hyvin, haki namipalat ruudusta, minkä jälkeen vapautin pallon perään. Tein erikseen ruudussa makaamista kerran ja sitten makuuasennosta (ruudun ulkopuolella) sivulletuloa suoraan käteen.

Ruudun jälkeen teimmekin ohjattua. Kiialla oli taas vaikeuksia löytää oikeaa kapulaa ja lähti heti vasemmalle. Lopetti kuitenkin kesken, kun kielsin. Tässä meni tovi ennen kuin sain Kiian oikealle kapulalle. Ensimmäisen toiston jälkeen tein vielä kaksi oikealle ja yhden vasemmalle ja nämä kaikki toistot onnistuivat. Täytynee miettiä miksi tämä oikea on välistä niin hankala. Jospa saisin tänään liikkuriapua tähän liikkeeseen...

Ohjatun jälkeen tein "villejä" tasamaannoutoja metallikapulalle eli pidin Kiiaa kiinni, heitin kapulan ja hetsasin. Kiia nostettua kapulan maasta ja lähdettyä tuomaan sitä minulle vapautin Kiian naruleluun kiinni.

Metallinoudon jälkeen teimme tunnaria. Hieman hutiloin taas oman hajustamisessa ja niinpä Kiia kiersi kapulat kahteen kertaa, pysähtyi molemmilla kierroksilla omalla mutta oli selvästi epävarma. Loppujen lopuksi Kiia palasi kapuloilta tyhjin suin, mikä mielestäni on hyvä asia. Parempi näin kuin niin, että ottaisi sitten minkä tahansa. Mielestäni tämä on osoitus siitä, että Kiia ymmärtää liikkeen idean. Toisella toistolla kävin hajustamassa kapulan paremmin ja nyt kapula nousi ongelmitta.

Tunnarin jälkeen teimme vielä kaukkareita muutaman toiston verran. Ensin tein maasta seisomista ja siitä maahanmenoa noin 12 askeleen päästä ja sitten maasta seisomista ja siitä istumista noin kuuden askeleen päästä. Ensimmäiset vaihdot onnistuivat hyvin mutta toisissa oli ongelmia malttamisen kanssa. Lopuksi tein kolmen vaihdon sarjoja kaksi täydestä kisamitasta. Ensimmäinen sarja onnistui hienosti. Pisteet Kiialle. Toinen sarja onnistui vasta sitten, kun aloitin sen alusta. Kiia nimittäin taas meinasi tehdä vaihtoja itsenäisesti. Itse vaihdot onnistuivat.

Note to myself:
  • lisää zetan törppien kiertoa
  • sivulletuloa ruudusta on harjoiteltava lisää
  • metallinoutoa on muistettava treenata
  • muista hajustaa kapula edes kokeenomaisesti
  • malttitreeniä lisää kaukkareihin
Mietin eilisen jälkeen, että vähän niin kuin agilityssä niin myös tokossa koulutuksessa pitää ottaa huomioon myös ohjaajan luonne. Jos jokin tapa ohjata koiraa ei oikein sovi ohjaajalle eli ohjaaja kokee sen itselleen vieraaksi, ei se välttämättä ole sitten kyseisen parivaljakon tapa toimia. Erilaiset tekniikat pitää tuntua luontevilta vaihtoehdoilta myös ohjaajalle. Minulle usein on sanottu agilityssä, että:"Juokse lujempaa! Käännä sitä kroppaasi enemmän! jne." mutta jos olen tällainen jäykkä diesel, niin minkäs teet. Voin aina yrittää mutta olisiko parempi kuitenkin yrittää keksiä tälle jäykälle dieselille sopivia ohjauskuvioita kuin yrittää tehdä minusta jotain sellaista, jota en ole, vaikka kuinka haluaisin? Mene ja tiedä.

Superin kanssa ennen valojen sammumista tein ruutua, ohjattua ja maalin/tolpan kiertämistä. Aloitin treenin itseasiassa tunnarilla, mikä oli huono ajatus. Super oli sen verran tulessa, että ehkä ensimmäistä kertaa elämässään syöksyi kapuloille niin, että ne sinkosivat ympäriinsä. Sitten Super haisteli niitä kiivaasti läpi, meinasi napata satunnaisesti jonkin niistä, kunnes nenä osui oikeaan ja lähti sitten sitä tuomaan. Noh, päätin siirtyä hieman vauhdikkaampiin liikkeisiin. Teimme ennen ruutua muutaman merkin ja hui, tämä tyttö oli aivan tulessa. Olen aina sanonut, että kyllä se vauhti sieltä tulee, kun liikeet alkavat olla hanskassa ja kyllä, nyt vauhtia ja tarkkuutta oli kiitettävästi. Myös ruutuun upottiin hienosti. Jee jee!

Ruudun jälkeen tein ohjattua. Myös Superilla oli vaikeuksia nähdä oikeanpuoleinen kapula jostain ihmeen syystä. Tyttö kyllä tähyili oikealle mutta ei pongannut sitä. Liekö kenttä juuri siinä kohdin jotenkin pimeämpi tai jotain, kun kerran molemmat tytöt epäonnistuivat tässä. Kävin näyttämässä oikeanpuoleisen kapulan ja nyt sinne mentiin ja vauhdilla. Tyttö suorastaan hymyili noudossa. Tein vielä yhden vasemmalle ja yhden oikealle. Nämä onnistuivat heti ensi yrittämällä.

Aivan loppuun tein sitten parkkipaikan puolella maalinkiertoa ja Superilla alkaa olla selvästi hyvä vire tähän hommaa. Suorastaan kiihdyttää vauhtia, kun alkaa kaartaa takaisin minuun päin. Tein myös yhden stopin tästä, joka onnistui todella hyvin.

Harmi, kun valot sammuivat kentällä puoli 10, niin en sitten pystynyt tekemään enempää mutta olihan tuossakin.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Onnistuneet hakutreenit

Tänään olikin Superin vuoro päästä hakumetsään. Keskusteltuamme hetken nykyisistä ongelmistamme erään  meitä viime syksynä nähneen kokeneen koiraharrastajan kanssa päädyimme tekemään Superille sellaisen treenin, jossa Super lähetetään metsään näköhavaintoja käyttäen ja perään houkuttaen. Maalimies palkattuaan Superin nousee seisomaan ja muuttuu passiiviseksi, jolloin kutsun Superin pois. Teimme tällaisia pistoja viisi ja jo toisen jälkeen Superilla alkoi olla isompi imu metsään. Näitä tämän tyyppisiä motivointitreenejä jatketaan, kunnes Super lähtee samalla imulla ilman apuja. Vasta tämän jälkeen otetaan repertuaariin eteneminen, tyhjät yms. PS. Jokaisella pistolla Super haukkui sen 1-5 kertaa.

Seuraavan kerran pitää myös muistaa ottaa palloja mukaan, joita maalimies voi heitellä Superille ruokapalkan päälle. Ajatuksena on se, että Superin ei tarvitse viettää "laatuaikaa" moken luona, sillä voi olla, ettei Super "hullaannu" aivan kaikista maalimiehistä, jolloin kaikenlainen väkisin vänkään pelailu syö motivaatiota. Ei se kuitenkaan jätä mokkea, jos ei ole siltä palkkaa saanut varsinkin, jos saamme motivaation entisenlaiseksi. 

Tämän lisäksi meidän pitää alkaa vahvistaa sitä syvyyttä eli tehdä Superille mieluummin yli 50 metrin pistoja. Minulle jäi erittäin mahtava fiilis tämän päivän treeneistä. Oli ilo katsella koiraa, joka hymyilee hakumetsässä. Superilla oli kivaa, jolloin minullakin oli kivaa. Mikään muu ei ahdista niin paljon kuin koiran käskeminen metsään. Mielestäni koira pitää päästää metsään, ja siinä on vissi ero.

Perjantai-illan toko/tottis

Eilen ennen oman kurssin vetoa kävimme treenaamassa kilpailevien ryhmässä tokoa. Tein Kiian kanssa heti alkuun tunnarin ja ihan hyvin se sen teki ensimmäisellä yrittämällä, joten jätin treenin sikseen. Nälväsi kyllä kapulaa minun lähellä mutta en nyt tähän puuttunut, sillä tärkeintä on, ettei Kiia haistellut hampaillaan. Tunnarin jälkeen otimme ohjattua. Ensimmäinen oli vasemmalle ja se onnistui hienosti. Toinen oli oikealle mutta Kiia lähti hakemaan keskimmäistä. Pysäytin Kiia vähän ennen kapulaa ja lähetin oikealle. Nyt Kiia haki oikean. Kolmas toisto oli oikealle ja se onnistui hyvin.

Teimme vielä lopuksi ruutua. Lähetin Kiian merkiltä ruutuun, minne Kiia eteni kevyellä laukalla. Käskin maahan vähän liian nopeasti, minkä vuoksi Kiia oli osittain ruudun ulkopuolella. Teimme normaalin kävelyosuuden, jonka lopetin Kiian palkkaamiseen maahan. Tein sitten vielä muutaman ruudun kierron sen oikean paikan löytämiseksi. Aivan loppuun tein merkkien erottelutreeniä, jossa Kiia onnistui 8/9. Ei paha.

Superin kanssa teimme taas vireen nostotreeniä hyvin lyhyesti. Ei siitä sen enempää. Hyvin meni. Vire nousi. :)

Vireen nostotalkoot vol 1

Torstaina kävimme treenaamassa tokoa ja tottista Vihtavuoressa. Ennen treeniä yritin Superin avustuksella löytää Nanan omistajan sormuksen, jonka hän hukkasi sunnuntaina treenikentälle. Tein siis pikkuesineruutua useammassa eri kohdassa tuloksetta. Jotta Super ei turhautuisi etsittyään niin mahdottoman ahkerasti, tiputin aina välistä (yhteensä 3 kertaa) 10 sentin kolikon ruohikkoon.

Tämän jälkeen tein Superille vireen nostatustalkoita. Olen kouluttanut Superia koko ajan tietyssä vireessä. Superhan tekee todella kivasti töitä, joten sitä ei ole tarvinnut hirveästi hetsata ja nostattaa. Olen oikeastaan ajautunut ohjaamaan tyttöä todella ilmeettömästi ja eleettömästi. Tämä vire sopii oikein mainiosti tokoon mutta tottiksessa tulee naputusta siitä, kuinka koira saisi työskennellä voimakkaammin, ja niinpä olen alkanut nostattaa virettä leikkimällä alkuun ja sitten teen jonkin hyvin lyhyen suorituksen, jonka päätän eteenlähetykseen. Näitä ihan muutama ja sitten koira autoon niin, että sille jää kentälle himo päälle. Super onneksi keskittyy hommiin, vaikka olisikin korkeammassa vireessä, joten en usko (*koputetaan puuta'), että teen tällä hallaa tokon puolelle. Tiedän kyllä leikkiväni tulella...

Kiian kanssa tein myös samantyyppistä treeniä tokon ruutuun, seuraamiseen ja muutamiin jääviin eli aina liikkeen/suorituksen lopussa vapautin kentän päähän pallolle. Tein muuten luoksetulon stopit iso pallo takapalkkana. Toimi älyttömän hyvin mutta tällainen treenaaminen on todella raskasta myös fyysisesti, eikä sitä voi tehdä mahdottoman pitkään. Aloitimme muuten tokoliikkeet tunnarilla. Vire oli jo melko korkea heti alussa (koska Super oli pyörinyt siinä kentällä ennen minua) mutta Kiia teki aivan loistavan tunnarin. Hyvä, hyvä. Muutenkin tuntuu, että olemme menneet huimasti eteenpäin tokossa. Tämä väite tulee testattua ensi kuussa. 


maanantai 16. syyskuuta 2013

Perjantaina tokoa, lauantaina jälkeä, sunnuntaina kasvattipäivä

Perjantaina olinkin vetämässä yhdessä Tiian kanssa ALO/AVO-kurssin ensimmäistä treenikertaa. Ennen kurssia ehdin treenata Kiian kanssa ohjattua, tunnaria ja kaukkareita. Teimme ohjattua kaksi oikealle ja yhden vasemmalle. Ensimmäinen toisto oikealle meni hyvin mutta toisella sitten Kiia oli lähteä suoraan kapulalle. Jouduin aloittamaan alusta. Nyt nouto onnistui. Vasemmalle sen sijaan lähetettäessä Kiia oli hakea keskimmäisen. Täytyy todeta, että olipa outo virhe. Sain kuitenkin Kiian toisella toistolla vasemmalle.

Tunnaria teimme pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla Kiia hammasteli paria vierasta kapulaa mutta toi edelleen sen oman. Toisella kerralla työskenteli tarkasti ja maltillisesti ja toi oman. Sanoin alkuun jarruttavan käskyn eli "Nätisti!".

Kaukkareissa seisomisesta maahanmenot onnistuivat ongelmitta 12 askeleen päästä mutta seisomisesta istumiset tuottivat vaikeuksia, sillä Kiia liikuttaa vasenta takajalkaa jonkin verran sivuun todella helposti. Kun oikein keskittyy, onnistuu tekemään vaihdon liikuttamatta takajalkojaan. Lisää treeniä siis tiedossa.

Tokokurssin jälkeen tein Superille pari ruutuun lähetystä ja ohjattua. Oli ihan hyvät toistot. Ei niistä sen enempää. Illasta sitten minulle nousi hieman lämpöä, joten peruin hakukokeen. Nukuttuani pitkät yöunet päätin sitten käydä tallomassa tytöille jäljet, mikä ei ollut kovin hyvä idea, sillä pulssi pääsi nousemaan melko korkealle. Superille tein 850 metrin jäljen useammalla kulmalla ja kuudella kepillä. Ikää jäljelle tuli yli 2 tuntia. Super selvitti jäljen todella hienosti. Janan pituus oli noin 40 m. Yhdessä kulmassa ajoi yli mutta korjasi kyllä sen sitten. Kiialle tein vain 650 metrin jäljen neljällä kepillä. Janan pituus oli n. 30 metriä. Kiian jälki sen sijaan oli alkuun aivan kamala. Jäljesti selkeästi marjastajaa tai jotain vastaavaa. Marjastajia nimittäin vilisi alueella aika kiitettävästi. Mutta loppu menikin oikein kivasti ja kolme keppiä sieltä nousi. Kulmatkin Kiia selvitti ongelmitta. Jälkien vanhetessa kävimme tekemässä esineruututreenin. Superille tein kolme esinettä ja Kiialle kaksi. Super oli kyllä pätevä esineruudussa. Haki nopeasti kaksi ensimmäistä. Lähiesinettä joutui työstämään pidempään. Kiia sen sijaan kaahasi vain takarajalla, eikä meinannut löytää kahta meille uutta esinettä sitten millään. Kävin hieman auttamassa ja sitten lähetin vielä kerran yhdelle esineelle lähetyslinjalta. Tämä onnistui hyvin.

Sunnuntaina olikin kasvattipäivä, jossa meillä oli kouluttamassa suojelupuolen ammattilainen, Hiltusen Heikki. Heikki valaisi meille hieman noita vire- ja viettijuttuja. Kyllä meni ajatusmaailma uusiin puihin. Kaikki koirakot joutuivat palaamaan perusteihin eli siihen, että kun koiralla on vire-/tunnetila oikea, näkee se vain sinut kentällä, jolloin esim. muut ihmiset, koirat yms. eivät aiheuta häiriötä. Meillä oli kaiken kaikkiaan todella hieno päivä, vaikka treenit per koirakko jäivät vähiin mutta tietoa ja teoriaa saimme enemmän kuin osasimme odottaa. Kiia pääsi pari kertaa pyörähtämään agiradalla. Ensin minun kanssa ja sitten Sokan omistajan, Tuomaksen kanssa.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Ihana treeni-ilta

Pääsin eilen illasta ihan oikeasti treenaamaan tyttöjen kanssa. Kiian kanssa meillä oli agilityä. Siinä treenien välissä tein sitten myös tokoa. Superin kanssa otin hyppytekniikkaa, pylvään kiertoa ja sitten agitreenien jälkeen kaukalolla ohjattua ja ruutua.

Agilityratana oli uusimmassa agi.fi -lehdessä ollut pian valmistuvan tuomarin rata. Nimeä on nyt muista mutta rata oli sellainen häkkyräkäkkyrä. Esteitä vain muutama mutta ne suoritettiin sitäkin useammin.

Ongelmaksi muodustui rimojen tiputtelu. Kiia tiputtaa riman, jos

  • vedätän liikaa
  • valssaan liian myöhään (jolloin olen edessä)
  • teen persjätön liian myöhään (olen taas edessä)
  • muutan rytmiä hitaammaksi (Kiia ilmeisesti valmistautuu silloin vaihtamaan suuntaa tai jotain)
  • lasken käsiä alas.
Tässä onkin työstämissä. Minulla siis. Tokotreeni meni sen sijaan todella kivasti. Kiian kanssa tein hieman seuraamista juosten. Tämän jälkeen tein zetan pysäytykset järjestyksessä istu-seiso-maahan. Kaikki onnistuivat ensimmäisellä yrittämällä. Nyt pitää muistaa ottaa repertuaariin muitakin järjestyksiä.

Zetan jälkeen teimme yhden kokonaisen luoksetulon molemmilla stopeilla. Onnistui todella hienosti. Maahankin mentiin ja ihan ensimmäisellä käskyllä. Myös ruutu oli hyvä. Tein sen tällä kertaa vasemmalle. Ohjattuja tein yhden oikealle, yhden vasemmalle ja taas yhden oikealle. Kaikki kolme onnistui hienosti. Metallinoutokin tasamaanoutona oli hyvä. Ihan lopuksi teimme kaukkareiden vaihtoja istumisesta-seisomista ja siitä istumista. Onnistuivat 6 askeleen päästä. Laskeskelin, että 15 metriä on noin 25 askelta, joten täyteen kisamatkaan on vielä pitkä matka. Maasta-seisomista ja siitä maahanmenoa onnistuu nyt 12 askeleen päästä. Lisää jumppaa näihin.

Superin kanssa teimme 4-5 neljän matalan esteen sarjaa pk-esteellä höystettynä. Ensimmäinen oli todella surkea suoritus. Korkeutta pk-esteellä vain 70 cm. Seuraavat onnistuivat paremmin. Aivan lopuksi tein hyppysuoraa 4 esteellä heittäen pallon eteen. Korkeudet vaihtelivat 35-40 cm välillä. Hyvinhän se nämä handlaa.

Tämän jälkeen harjoittelimme pylvään kiertoa jo vähän pidemmästä matkasta ja pallopalkalla. Alkoihan sitä vauhtia tulla. Olen tullut siihen tulokseen tuolla Peurungassa lenkkeiltyäni, että Superilla on ihan kiitettävästi sitä saalisviettiä. Tuntuu jaksavan ajaa "riistaa" aika pitkiäkin matkoja. Viimeksi ajautui jopa puolen kilsan päähän hiekkatielle. Jospa osaisin valjastaa tämän vietin nyt näihin harrastuksiin. Aivan lopuksi teimme ruutua merkin kautta sekä ohjattua. Nyt näyttäisi siltä, että myös Superille vasen on vahvempi, joten alamme treenata enemmän oikeaa. Olihan tuossakin treenissä säätöä mutta en nyt jaksa alkaa sitä purkaa tämän enempää. Pääasia että saimme paljon onnistuneita toistojakin.



maanantai 9. syyskuuta 2013

Pieleen menneet kenraalit = kourallinen englanninlakritsia

Kävimme lauantaina hakuilemassa viimeviikkoisessa paikassa. Mukana myös Superin tyttö, Lova. Teemanani oli treenata tyhjiä pistoja hallitusti ja hillitysti. Ajatuksena oli siis lähettää Super oikeaan etukulmaan, jossa ukko. Sitten vasempaan etukulmaan, jossa ei ukkoa (eka tyhjä). Seuraava ukko löytyisi heti seuraavalla pistolla, joka olisi ns. suora pisto. Eli tyhjän jälkeen aina helppo löyty. Neljänneltä pistolta löytyisi myös ukko mutta niin, että ukko olisi kulkenut kolmosen kautta neloselle eli saisimme tähän sitä laatikkoa. Viides pisto olisi taas tyhjä. Kohteena yksin metsässä makaava Sulo. Kuudes pisto olisi suora ukon kera ja parilla haukulla. Ensimmäiselle oli tarkoitus ottaa pitempi haukkusarja (20 haukkua) ja seuraaville vain 5-10 ja sitten viimeiselle vain pari haukkua.

Tämä oli suunnitelma mutta mitä sitten tapahtui. Ennen alueelle menoa ukot kävivät näyttäytymässä ja tästä Super otti kyllä sellaista boostia, että oksat pois. Koska alue oli kuitenkin melko haastava, meni pitkä tovi ennenkuin maalimiehet olivat paikoillaan. *virhe nro 1*

Lähetin Superin ensin sinne oikeaan etukulmaan. Tyttö lähti ihan hyvin mutta ei ihan tykin suusta. Kun tuli oja vastaan, Super lähti kääntymään vasemmalle. Kutsuin tytön pois ja lähetin uudestaan. Nyt tyttö upposi perille asti.

Vasemmalla puolella radan melko etuosassa oli hämypiilo (*virhe nro 2*), jonka vähän arvelin aiheuttavan ongelmia. Lähetin joka tapauksessa Superin vasempaan etukulmaan ja tottahan toki Super meni piiloa tarkastamaan. Otin tytön pois ja lähetin uudestaan hieman etempää. Nyt taas Super kävi haistelemassa piilon mutta jatkoi sitten aluetta eteenpäin hyvän matkaan. Hyväksyin tämän piston, kun se oli kuitenkin hieman epäreilu tilanne.  Nyt lähetin tytön kakkosukolle oikealle puolella mutta myös tällä  puolella oli keskellä aluetta hämypiilo, joka oli siis laitettu aikaisemmalle koiralle. Super meni piilolle, haistoi sitä ja alkoi ilmaista piiloa. Argh... Kutsuin pois ja lähetin toisesta kohdasta. Nyt Super upposi maalimiehelle. Ei ongelmia. Mutta selkeästi nämä tilanteet tekivät Superista epävarman. Se ei ymmärtänyt mitä minä oikein hänestä hain. Neljännellä pistolla ensimmäisellä lähetyksellä Super lähti etenemään keskilinjaa pitkin. Tässä maastossahan keskilinjana ei ollut mikään polku vaan ihan umpimetsä. Itsekään en ensin tajunnut sitä, että koirahan etenee keskilinjalla. Kutsuin pois ja lähetin uudestaan. Nyt Super lähti hienosti pistolle, teki hieman taakse töistä, lähti tulemaan takaisin päin mutta otti sitten hajun maalimiehestä ja paineli maalimiehelle. Tämä oli siis se maalimies, joka oli liikkunut piilolle keskilinjalta takalinjalle ja sitä pitkin piilolle. Viides pisto oli se tyhjä pisto ja tämä ei onnistunut ekalla lähetyksellä. Super ei lähtenyt syvälle metsään. Sain noottia siitä, että minun pitäisi valmistella lähetystä samalla tavalla tyhjille kuin myös ukoille. Nyt papatin ennen lähetystä, että:"Kato vaan, ei se sinne mee, kun se tietää, ettei siellä ketään ole, jne. jne." Otin palan matkaa eteenpäin alueella ja lähetin uudestaan ja nyt Super teki hienon piston. Super ei myöskään haukkunut Suloa tarkistettuaan sen. Kuudes pisto oli tarkoitus olla suora pisto. Olin lähettämässä Superia vähän liian vinoon ja Super ei meinannut lähteä oikein kunnolla matkaan. Oli aika kuumissaan ja kummissaan. Pyysin ääniavun mutta tästä huolimatta Super eteni vain pienen matkan. Otin alusta ja nyt saimme Superin uppoamaan tarpeaksi pitkälle ja se viimeinenkin ukko löytyi. Kenraalimme oli sen verran surkea, että pupu livahti pöksyyn ja päätin olla lähtemättä tämän viikon hakukokeeseen. Meidän on saatava tuo maasto toimimaan niin, että minun ei tarvitse sitä jännittää. Suunnitelmassa on palata alkeisiin, jotka olemme ohittaneet aika nopeasti. Uskon maalimiesmotivaation kasvavan varmuuden myötä. Meidän on jatkettava laatikkojen harjoittelua mutta ottaa väliin aina esim. yksi tyhjä pisto per treeni. Maalimiesten on hyvä näyttäytyä ennen piiloon menoa ja muutenkin treeniä on helpotettava, jotta Super voi onnistua ensimmäisellä yrittämällä. Ennen seuraavia hakutreenejä istun oikein toviksi alas ja mietin miten edetä tämän lajin kanssa mutta hakukokeet saavat jäädä ensi vuoteen. Loppukausi kisataan jäljellä, jos paikkoja irtoaa.

Kävimme vielä Höytiällä treenimässä Jonnan ja Lovan kanssa tottista. Superin seuraaminen ei tuntunut parhaimmalta. Mielestäni tyttö hieman jähmi lähdöissä. Nousi kyllä sitten hetken seurattuaan mutta lähdöt olivat surkeat. Tapahtui siellä kaikkea muutakin kummaa. Super selkeästi kyttäsi esteitä, joten meidän piti sitten kiertää niitä seuraamalla. Nouto oli ok ja eteenlähetys. Myös luoksetulot olivat kivat. Liikkeestä jäävissä ensimmäisellä kerralla maahanmeno ei onnistunut mutta onnistui kyllä sitten seuraavilla yrittämillä. Kummallakaan esteellä (eikä tasamaanoudossa) Super ei varastanut, vaikka vaanikin tai hypähti hieman taaksepäin minun heittäessä kapulaa. Tätä on myös työstettävä. Eihän se tarkoita sitä, että jos ei saa varastaa, niin aletaan vaania. Paljon hyvää mutta muutama käsijarrutilanne ja pöllöys kuului lauantaiseen repertuaariin. Illasta jumppasimme vielä kaukkareita sekä Kiian että Superin kanssa.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Perjantai-illan tokotukset

Eilen kävimme pikaisesti kisaryhmän tokotreeneissä. Tein Kiian kanssa aluksi hieman seuraamista juosten ja täytyy sanoa, että Kiia oli jotenkin todella huonossa moodissa. Ei tahtonut keskittyä hommiin. Lienee saanut liian vähän aktiviteettia viime päivinä. Seuraavaksi tein liikkeestä istumisen, seisomisen ja maahanmenon. Nämä onnistuivat ihan ensimmäisellä yrittämällä. Zetan vaihtojen jälkeen siirryimme tekemään luoksetulon stoppeja takapalkalla. Ehkä ensimmäistä kertaa (ainakin pitkästä pitkästä aikaan) Kiia ennakoi stopin toisella toistolla. Maahanmenot muuten onnistuivat. Kiialla alkaa varmaan olla jokin ajatus tästä liikkeestä. Siihen saan olla tyytyväinen. Ruutu oli meille vieras (fuksian väriset merkit ja liina) mutta tutulla paikalla. Ruutu onnistui hienosti, vaikkakin meinasi karata merkille ja merkiltä ruutuun pään kääntämisestä. Teimme pari toistoa. Ruudun jälkeen teimme kolme ohjattua - oikea, vasen ja oikea. Kaikki onnistuivat hienosti. Viimeisen otin ihan loppuun saakka luovutukseen. Kahdella ensimmäisellä vapautin lelulle. Merkkihän kävi toistojen myötä hitaammaksi (kun ei saanut palkkaa siitä kertaakaan mutta vahvistetaan tätä sitten erikseen). Ongelmana lienee se, että Kiia on alkanut vinkua odottamisajalla. Plaah... Yritin rauhoittaa syöttämällä nakkia aina silloin kun oli hiljaa ja silittämällä. Lopuksi halusin tehdä kaukkareita valvovien silmien alla mutta emme kyllä tällä kertaa onnistuneet niissä kovinkaan loistavasti. Kiian vire oli aivan liian korkea niihin, eikä Kiia meinannut jaksaa keskittyä teknisesti oikeisiin vaihtoihin kuin satunnaisesti. Onnistuikohan joka viides tai jopa peräti neljäs vaihto. Seisomisesta maahanmenot ovat selkeästi vahvempia kuin seisomisesta istumiset mutta jatketaan hinkkaamista. Olemme näitä harjoitelleet lähes joka päivä. Tällä viikolla jäi välistä keskiviikkona, kun minulta poistettiin (kolmas) viisaudenhammas, niin en sitten illasta jaksanut mitään alkaa touhuta koirien kanssa.

Superin kanssa teimme perustottista. Yhden vauhtinoudon ylipitkällä matkalla ja yhden normaali noudon. Seuraamisen aloituksia teimme useampia. Superhan on alkanut tässä laistaa, joten nyt tätä treeniä ja paljon kehiin. Sen on oltava hyvää heti alusta lähtien. Omaa laiskuuttahan tämä taas on. Liikkeestä jäävät onnistuivat ongelmitta. Myös luoksetulot olivat vauhdikkaat ja hyvät. Eteenlähettämisiä otimme kolme kappaletta eri suunnista ja todella pitkistä matkoista. Minun pitäisi nyt muistaa kaivaa se iso pallo (tai jotain muuta vastaavaa) esiin tuolta kaapista, jotta saisin selkeämmän targetin Superille eli voisin palata treenissä alkeisiin nyt vähäksi aikaan.


tiistai 3. syyskuuta 2013

Jumppaa, jumppaa, kuningas jumppaa

Meillä tosiaan on vielä(kin) kesken tuo meidän megalomaaninen pihaprojekti, joten jouduin tyytymään takapihatreeniin tyttöjen kanssa ennen lenkille lähtöä. Kiian kanssa aloitin kaukkarijumpasta ja nyt kyllä paistaa se aurinko risukasaankin. Tein vain kahta sarjaa eli istumisesta seisomista ja seisomisesta istumista, jossa jätin Kiian istumaan ja välistä palkkasin pelkästä seisomaan nousemisesta ja välistä sitten seisomisesta istumaan menemisestä (olipas hankala lause...).Toinen sarja aloitettiin aina maasta käsin ja taas samalla periaatteella. Alkuun Kiia tahtoi hieman tehdä mitä sattui mutta alkoi sitten kuunnella käskyjäni ja aloimme saada täysin onnistuneita toistoja perä perään noin neljästä metristä. Tämä siis siihen seisomisesta istumiseen. Palkka oli koko ajan takana kupissa, koska Kiia ei ota siitä liiaksi häiriötä. Seisomisesta maahanmenot onnistuivat huomattavasti paremmin. Itseasiassa taisivat kaikki toistot onnistua ilman tekniikkavirhettä. Välimatkaa oli 8 metriä. Jatkamme tällä tämän viikon. Jos loppuviikosta homma sujuu virheettömästi, lisään matkaa metrillä.

Jumpan jälkeen tein tunnaria. Tällä kertaa kapulat olivat rivissä. Kiia teki hienon tunnarin yhdellä virheellä. Karkasi kapuloille, kun palasin koiran sivulle. Minun olisi pitänyt ennakoida tämä ja pitää huoli siitä, ettei näin pääse tapahtumaan. Tunnistusnouto kun on liikkeenä todella herkkä, niin en viitsi siihen hirveästi mitään negatiivista liittää, joten koska mokasin, annoin Kiian mennä kapuloille. Tein sitten kuitenkin heti perään toisen toiston ja nyt pidin huolen siitä, ettei kapuloille honittu. Tunnarityöskentely on kyllä mallikasta. Jospa tämäkin alkaisi sujua ihan rutiinin vahvistamisella.

Sitten keksin, että mehän voisimme mennä yläpihalle tekemään merkkitreeniä. Vein sinne neljä erilaista merkkiä, joista kaksi punaista. Nämä punaisethan eivät näy kovinkaan hyvin nurmea vasten mutta ajatuksenani oli opettaa Kiialle, että merkki on meidän edessä ja että juokse sinä tyttö vain sinne eteen, niin kyllä se sieltä löytyy. Merkit olivat toisiaan noin 3-4 metrin päästä, joten joutuihan Kiia tekemään sellaista erottelutyötä, että milleköhän merkille tässä ollaankaan menossa. Tässä treenissä Kiia onnistui todella hienosti. Tein vielä lopuksi merkiltä namipalojen heittelyä vasemmalle sekä oikealle ihan sen kääntymisen vahvistamiseksi, kun en jaksanut hakea alapihalta noutokapuloita.

Super on viime aikoina päässyt treenaamaan hävettävän vähän, että minun oli ihan pakko ottaa Superinkin kanssa hieman tokoa. Aloitimme tunnarilla. Koska nurmi oli hieman pitkää, Superiltä hävisi kaksi reunimmaista kapulaa, joista toinen oli oma. Super haisteli ja haisteli neljää ensimmäistä mutta ei kuitenkaan sitten turhautunut tehtävään ja jatkoi työstämistä, kunnes hoksasi ne kaksi puuttuvaa kapulaa ja toi minulle oman. Jätin toiston tähän. Tämän jälkeen menimme Supran kanssa tekemään yläpihalle samaista merkkitreeniä. Super teki muutaman virheen, eikä meinannut matalaa punaista merkkiä hahmottaa nurmea vasten mutta koin, että tämä oli todella hyvä ja hyödyllinen treeni myös Superille. Lopuksi teimme kaukkarijumppaa. Teimme sen niin, että minun istuin alas ja ohjasin Superia sivusta. Toisella kädellä ohjasin liikerataa ja toista kättä pidin takajalalla merkkinä siitä, ettei niitä sovi liikuttaa. Muutaman toiston jälkeen Super alkoi ensimmäistä kertaa tekemään saranavaihtoja seisomisesta maahan. Aivan loistavaa! Nyt pitää ottaa tämä jumppa päivittäiseen treeniin myös Superin kanssa.

Nancy sai sisällä moikata tassulla ja kuolla ammuttaessa. Tänään juhlimmekin Nancyn 10-vuotissyntymäpäivää. Luvassa palloleikkejä, aarteenetsintää, lahjojen avausta ja kakunsyöntiä. 

maanantai 2. syyskuuta 2013

Team Sählä säheltää

Eilen olikin vuorossa Superin hakutreenit. Koska pihaprojekti vetelee viimeisiä, piti minun ottaa koko lapsikatras mukaan treeneihin. Tämä toki hakuporukan suostumuksella. Ilma oli alkuun varsin lupaava mutta sitten kun tuli Superin vuoro, alkoi sataa. Sadehousut olivat luonnollisesti autosta, joka oli jätetty reilun 100 metrin päähän. Eihän sitä enää siinä vaiheessa voi palata autolle housuja hakemaan.

Suunnittelin Superille sellaisen treenin, jossa Super tekee neljä pistoa etenemillä. Ensimmäinen pisto tulisi oikean kulman kautta kakkospiilolle, jonne 5-10 haukkua. Tästä sitten palaisimme yhdessä keskilinjalle, josta lähettäisin Superin vasemmanpuoleisen kakkospiilon kautta kolmoselle. Myös tänne 5-10 haukkua. Tältä palaisimme taas keskilinjalle, jolta lähettäisin Superin kolmospiilon kautta neloselle. Neljäs oikeanpuoleinen piilo oli Sulo. Koska maalimiehenä halusi toimia vanhin pojistani, ottaisimme tänne koko pitkän haukun kokeenomaisesti. Neljäs pisto tulisi taas vasemmalle nelosen kautta vitoselle. Tämä oli siis suunnitelma mutta toisin kävi.

Maasto oli meille uusi ja sopivasti haasteellinen. Ei siis mitään kangasmetsää. Radalla oli myös useampi ojan ylitys. Ajatuksena oli, että maalimiehet näyttäytyisivät ensin ennenkuin menisivät piiloon mutta tämä sitten unohtui tyystin. Super kuitenkin näytti siltä, että tiesi, mitä olimme tekemässä, joten lähetin Superin ensimmäiselle pistolle. Super hieman alussa ihmetteli, että kuka tässä oikein on maalimiehenä, kun meidän pojat pyörivät siinä ja siinä nyt oli kaikenlaista. Sain kuitenkin Superin suunnattua kohti etukulmaa. Super juoksi ojalle saakka ja lähti etenemään sen myöntäisesti. Kutsuin tytön takaisin ja otin noin 5-6 metriä eteenpäin keskilinjalla ja lähetin uudestaan. Taas sama homma. Nyt kutsuin Superin takaisin ja pyysin maalimiestä antamaan ääniavun, jotta saisimme Superin uppoamaan maalimiehelle edes kolmannella yrittämällä. Nyt Super lähti matkaan määrätietoisesti ja minä siinä tyhmyyksissäni lähdin perään. Ajattelin säästää aikaa, kun lapsillakin alkoi olla jo kova protesti päällä. En kuullut missään vaiheessa haukkua ja ajattelin, että jospa se maalimies unohti haukuttaa Superia sen pienen pätkän ja painelin maalimiehelle. Mutta mutta... Super ei ollutkaan maalimiehellä, eikä sitä kyllä näkynyt muutenkaan. Ei kun kutsumaan koiraa, että hu-huu, täällä ollaan. Super sitten hetken kuluttua tuli sinne meidän luo ja lähdimme kulkemaan keskilinjalle. Tällöin huomasimme, että vasemmanpuoleinen maalimies liikkui ensimmäiseltä piiloltaan toiselle piilolle, joten ei ku kyselemään, että missä mennään. Super oli siis itse ylittänyt keskilinjan ja hakenut tämän toisen maalimiehen vasemmalta puolelta. Ilmaissut sitä oikein hienosti ja palkatkin syönyt siinä samalla. Haukku ei ollut kuulunut, kun satoi niin kovasti ja huppukin oli päässä yms. yms.

Päätimme varioida treeniä siten, että lähettäisin Superin uudestaan ykkösen kautta kakkoselle (oikea) ja sitten taas kakkosen kautta kolmoselle (vasen). Samalla kun olisimme vasemmalla puolella, veisi Saija Eliaksen piiloon ja juoksisi niin maan penteleesti keskilinjalle. Nyt suunnitelma toimi. Super teki hienon laatikon ja haki ukon kakkospiilolta. Hain koiran pois ja lähetin vasemmalle. Taas Super teki hienon piston ja haki ukon piilosta. Nyt kun olimme palaamassa keskilinjalle, juoksi Saija vielä maastossa. Superhan oli sitä mieltä, että tämä on huippu kivaa. Ukotkin juoksee pitkin poikin. Noh, ei kun koira haltuun ja lähetys oikealle puolelle. Hienon piston taas teki Super ja haukkui ihan loppuun saakka piilolla. Vähän katkaisi, kun tulin näkyviin mutta jatkoi itsenäisesti haukkua sen jälkeen. Ajattelin tehdä loppuun sellaisen helpon puolipaon, tosin vähän pidemmän eli osittain oikealta puolelta keskilinjan yli vasemmalle puolelle. Toinen maalimieshän törötti totta kai vielä keskilinjalla. Viritystä Superille ja lähetys matkaan. Mitä tekee tyttö, menee ja haukkuu keskilinjalla olevan maalimiehen pystyyn. Jaahas... No, laitoin uudestaan ja johan se maalimies sieltä pöheiköstä löytyi.

Menemme ensi viikolla uudestaan samaan maastoon. Jospa saisimme aikaiseksi hieman loogisemman treenin. Ei tuossa nyt mitään takapakkia tullut, vaikka Super vähän ihmettelikin meidän touhuja mutta kivaa meillä oli ja kastuttiinkin aivan tyystin.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Melkein triplatulos

Kisattiin eilen Kiian kanssa omalla kotikentällä agilityssä. Ilma oli suosiollinen ja tunnelma muutenkin oikein mukava. Tuomarina oli Anders Virtanen. Kaksi ensimmäistä rataa oli agilityratoja ja kolmas oli hyppyrata. Radat vaikuttivat tutustumisvaiheessa todella haastavilta. Koko ajan oli jotain pientä vääntöä ja haastetta mutta kyllähän sitä pitääkin olla. Tulostaso ei ollut huima, ei edes mineissä ja medeissä. Sama meininki jatkui makseissa, vaikka paikan päällä oli ihan SM-tasolla kisaavia koirakkoja. A-radalla ei tullut yhtään puhdasta nollaa. Tämä ei ollut omiaan luomaan uskoa omaan suoritukseemme mutta ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäkööt :)

Ensimmäisellä radalla Kiia varasti lähdössä, minkä vuoksi jouduin heti alussa korjaamaan ja saimme ensimmäisen kiellon. Toinen kielto tuli puomin jälkeisen elämän jälkeen. Puomilta 90 asteen kulmassa oli pituus ja minä juoksin puomin eteen tekemään valssin ja mitä ilmeisemmin estin Kiialta täyden näkymän pituudelle. Näiden kahden kiellon lisäksi otimme puomilta kontaktivirheen ja yksi rima tippui siinä alun hässäkässä. Mutta hei, me teimme tuloksen.

Toisen radan alussa Kiia pysyi hyvin ja rata alkoi hienosti. Sain Kiian taipumaan kepeillekin melko haastavasta kulmasta. Muurilta tuli yksi palikka alas ja tietysti puomilta kontaktivirhe. Aikammekaan ei ollut miljoonan valovuoden takana voittajasta.

Hyppärille lähtiessä tavoitteena oli tehdä triplatulos mutta Kiia päätti toisin ja karkasi lähdöstä. En ehtinyt mukaan ja hylky tuli jo toisella esteellä. Loppu meni hienosti ja käsiajan mukaan aikakin varsin passeli. Mikä parasta, hyppäriltä ei tullut yhtään kontaktivirhettä. :)