Minusta kuulemma lähtee yhtä paljon ääntä agilityradalla kuin Kiiasta mutta kyllä tuo eilinen kieputusrata saikin minut välistä huudahtelemaan tuskasta. :) Tulipahan taas todettua, että minähän se olen Kiian agilitymenestyksen esteenä. Kivasti Kiia kyllä korjailee minun virheitä mutta huh heijaa, että sitä on surkea. Hauskaa meillä silti oli. Molemmilla. Superin kanssa teimme tuota kieputusta vähän kevennetysti ja pienimmissä osissa. Kiian kanssa todelliseksi ongelmakohdaksi muodostui ensin tuo kasilta pakkovalssin ja jonkinlaisen jaakotuksen kautta vienti ysille ja sitten vielä tuo 15-16 ja ennen kaikkea 16-17. Itse meinasin mennä aivan sekaisin ja sitten saksalainen ei meinannut ottaa onnistuakseen. Yritimme sitten siihen valssia mutta aina olin jotenkin väärinpäin koiraan nähden...
Kiia lähtee hienosti takaakiertoon ja niistä olin erityisen onnellinen. Ties sitä vaikka innostuisi hinkkaamaan puomin tässä vielä kisakuntoon ja sitten ostamaan lisenssin ensi vuodelle.
Agilityn lomassa tein mummokoiran kanssa rallytokoa. Yritän nyt parantaa noita vasemmalle kääntymisiä ja kieppumisia. Ne ovat erityisen vaikea siksi, että Nämppä tahtoo vähän edistää seuraamisessa. Yritän auttaa nyt käden kanssa sen oikean paikan löytämistä. Onneksi käsiavut ovat sallittuja rallytokossa. Itse asiassa kokeilin kaukkareita Nämpän kanssa ja ne menivät oikein hienosti. Ties vaikka sitä innostuisi kisaamaan mummokoiran kanssa ihan tokossakin ensi keväänä...
Kiian ja Superin kanssa tein muutamat suuntaharjoitukset ohjattuun, luoksetulon stoppeja (seisomista Superin ja maahanmenoa Kiian kanssa) sekä ruudun paikkaa lähettäen kentän reunnalla olevaan ruutuun vähän mistä saattuu kentältä. Äitini koiran, Nastan, kanssa tein maahanmenoja, ruudun kosketusalustaa, vähän seuraamista, luokse- ja sivulletuloja. Nasta pääsi vähän aksassakin kaahaamaan.
Olin viime viikolla työmatkalla Roomassa, joten treenit ovat tosiaan jääneet aika vähiin. Kotosalla olemme tehneet ihan kaukkareita ja sitten sunnuntaina talkoiltuani FH-kokeessa kaahasin äkkiä Vihtavuoreen tekemään pienen tokotreenin. Superin kanssa harjoittelimme oikean puoleisen esineen tuomista suoraan eteen. Otimme myös vähän motivaatiotreeniä metallinoutokapulalle ihan tasamaannoutona. Myös luoksetulon ekaa stoppia tuli tehtyä. Meillä on Superin kanssa seuraava koe 15.11. Pieksämäellä. Jospa saisimme treenattua tätä ennen pari kolme kertaa, niin olisi varmempi olo seuraavaan koitokseen. Vielä olisi parantamisen varaa kaukoissa, ohjatun noudon oikeanpuoleisen kapulan luovutuksessa sekä merkille menoissa.
torstai 30. lokakuuta 2014
sunnuntai 19. lokakuuta 2014
Apina selätetty
Selätimme eilen apinan Superin kanssa tokokokeessa. Aamu käynnistyi hieman poikkeuksellisesti, kun nuorimmaisemme oli (taas) kömpinyt viereemme nukkumaan ja häneltä oli tullut vaippa läpi. Vaihdoin vaipan ja koska oli vasta 6.15, ajattelin yrittää nukuttaa pojan uudestaan. En siinä kuitenkaan onnistunut, joten noustuamme olin jo yli puoli tuntia aikataulua jäljessä. Ehdin kuitenkin koepaikalle 8.40. Koirathan olivat vielä käyttämättä, joten ensimmäiseksi piti syöksähtää lyhyelle lenkille. Pakkasta oli aamulla vielä sellaiset 9 astetta ja koska en osaa tokoilla hanskat kädessä, piti minun paleleman aika kovasti.
Luokassa oli kuusi koiraa ja me olimme heti toisena suoritusvuorossa. Paikkaistuminen ja -makuu menivät hienosti. Super oli hienosti kuulolla. Olin ajatellut nostattaa Superia ennen omaa vuoroamme mutta nyt tyttö oli niin liekeissä, että käytin odotusajan lähinnä metsässä juoksenteluun. Seuraaminen oli ihan passelia. Täyskäännöksiä tein molemmilla tyyleillä vahingossa. Pitäisi varmaan päästä nyt johonkin lopputulokseen tämän asian suhteen. Askelsiirtymissä taisin muuten astua kerran Superin hännän päälle. Zeta (i-s-m) oli hieno. Luoksetulo oli myös hyvä. Eteentulo olisi kyllä saanut olla tiiviimpi. Saimme siis seuraamisesta 8, zetasta 10 ja luoksetulosta 9. Ruudun merkki oli ihan ok mutta ruudulle lähtiessään Super vilkaisi luoksemenon ekalle stopille ja oli miettiväinen. Ajatteli varmaan namin olevan siellä maassa. Onneksi kuitenkin jatkoi matkaansa ruutuun. Loppu oli hyvä. Saimme siitä 9. Jatkossa pitää olla treenaamatta tuota stoppia namilla Pieksämäellä, sillä seuraavalla kerralla Super saattaa vaikka mennä tarkistamaan asian. Hänen mielestään olisi suuri synti jättää nameja maahan.
Ohjatussa saimme totta kai oikean... Sehän on meille se heikompi puoli. Ennen omaa vuoroamme otin pihalla muutaman merkin niin, että kapulat olivat takana ja neljä suuntatreeniä namikupeilla. Tein myös yhden tasamaanoudon metallikapulalla. Palkaksi märkäruokaa. Ohjattu nouto onnistui hyvin mutta luovutus olisi saanut olla tiiviimpi ja loppuperusasento suorempi. Saimme siitä 9. Hyppynoudossa metallikapula tuntui jopa minun käteen todella lämpimältä. Pitää muuten pyytää ensi kerralla ottamaan kapula jäähtymään tai laittamaan kylmä- tai siis tässä tapauksessa kuumalaukkuun vaikkapa pyyhe eristeeksi. Super hyppäsi, nosti kapulan, hyppäsi ja tiputti sen maahan, nosti sen itse ja loppu meni hyvin. Saimme siitä 7. Tunnari oli hieno. Siitä tuli kymppi. Kaukkareissa maasta seisomiseen tarvittiin kaksi käskyä. Saimme 7,5. Kokonaispisteet 284 ja luokkavoitto. Nyt on yksi apina selätetty. Vielä pitäisi selättää kolme apinaa...
ps. Kirjoitan tätä tekstiä junasta käsin kännykällä. Pahoittelen, jos teksti on virheitä täynnä.
Luokassa oli kuusi koiraa ja me olimme heti toisena suoritusvuorossa. Paikkaistuminen ja -makuu menivät hienosti. Super oli hienosti kuulolla. Olin ajatellut nostattaa Superia ennen omaa vuoroamme mutta nyt tyttö oli niin liekeissä, että käytin odotusajan lähinnä metsässä juoksenteluun. Seuraaminen oli ihan passelia. Täyskäännöksiä tein molemmilla tyyleillä vahingossa. Pitäisi varmaan päästä nyt johonkin lopputulokseen tämän asian suhteen. Askelsiirtymissä taisin muuten astua kerran Superin hännän päälle. Zeta (i-s-m) oli hieno. Luoksetulo oli myös hyvä. Eteentulo olisi kyllä saanut olla tiiviimpi. Saimme siis seuraamisesta 8, zetasta 10 ja luoksetulosta 9. Ruudun merkki oli ihan ok mutta ruudulle lähtiessään Super vilkaisi luoksemenon ekalle stopille ja oli miettiväinen. Ajatteli varmaan namin olevan siellä maassa. Onneksi kuitenkin jatkoi matkaansa ruutuun. Loppu oli hyvä. Saimme siitä 9. Jatkossa pitää olla treenaamatta tuota stoppia namilla Pieksämäellä, sillä seuraavalla kerralla Super saattaa vaikka mennä tarkistamaan asian. Hänen mielestään olisi suuri synti jättää nameja maahan.
Ohjatussa saimme totta kai oikean... Sehän on meille se heikompi puoli. Ennen omaa vuoroamme otin pihalla muutaman merkin niin, että kapulat olivat takana ja neljä suuntatreeniä namikupeilla. Tein myös yhden tasamaanoudon metallikapulalla. Palkaksi märkäruokaa. Ohjattu nouto onnistui hyvin mutta luovutus olisi saanut olla tiiviimpi ja loppuperusasento suorempi. Saimme siitä 9. Hyppynoudossa metallikapula tuntui jopa minun käteen todella lämpimältä. Pitää muuten pyytää ensi kerralla ottamaan kapula jäähtymään tai laittamaan kylmä- tai siis tässä tapauksessa kuumalaukkuun vaikkapa pyyhe eristeeksi. Super hyppäsi, nosti kapulan, hyppäsi ja tiputti sen maahan, nosti sen itse ja loppu meni hyvin. Saimme siitä 7. Tunnari oli hieno. Siitä tuli kymppi. Kaukkareissa maasta seisomiseen tarvittiin kaksi käskyä. Saimme 7,5. Kokonaispisteet 284 ja luokkavoitto. Nyt on yksi apina selätetty. Vielä pitäisi selättää kolme apinaa...
ps. Kirjoitan tätä tekstiä junasta käsin kännykällä. Pahoittelen, jos teksti on virheitä täynnä.
torstai 16. lokakuuta 2014
Apina niskassa
Kävimme eilen illasta tokoilemassa pienesti. Päätin olla menemättä agilitytreeneihin, kun minulla on kuitenkin se AB-kuuri päällä. Ei nyt passaa tässä hirveästi hengästyä, jotta olen varmasti kunnossa loppuviikosta. Tuon yhden otuksen kanssa kun ei selviä agilitystä ilman hengästymistä...
Otimme siis tokoa ja ihan pienesti, sillä meillä on koe lauantaina. Viimeksi koe meni ihan kivasti, vaikkakin paljon parantamisen varaa olisi ollut erityisesti ohjatussa ja ruudussa. Kaukkarithan meni nollille Superin suorittaessa vaihtoja omaan tahtiinsa ja vieläpä väärässä järjestyksessä. En osannut sitten reagoida tarpeeksi nopeasti ja yrittää pelastaa tilannetta. Tässä muuten linkki aivan loistavaan videoon, jossa käydään läpi kauko-ohjauksen perusteet. Vielä pitää lisätä noihin ohjeisiin sellainen tarkennus, että koiralle on hyvä opettaa vaihdot jommallakummalla tekniikalla.
https://www.youtube.com/watch?v=qdaLFIJAnDU&feature=youtu.be
Eilinen treeni oli varsin positiivinen mutta silti jotenkin tuntuu, että kun noita epäonnistumisia kokeissa on jo kertynyt useimpia, alkaa sitä kahta kauheammin jännittää uusia kokeita. Tämä on jo lähtökohtaisesti huono asia. Jos en pysty luottamaan koiraani ja sen osaamiseen, koe luultavasti menee pieleen jo ihan omasta jännityksestäni. Olen kisannut Superin kanssa jo kahdeksassa kokeessa EVL:ssä ja paras tulos toistaiseksi on ollut vahva kakkostulos. Ensimmäinen koe Varkaudessa meni kyllä kokemattomuuden piikkiin. Toinen kokeemme Mikkelissä oli elämäni hervottomin tokokoe. En ole eläissäni nauranut yhtä paljon tokokokeessa kuin mitä nauroin Mikkelissä. Kun Super alkoi pöllöillä, lähdin minä hölmöilyyn mukaan ja tarjosin jopa koiraani myyntiin. Tuomari olisi kuulemma sen ostanut viidellä eurolla. Kyseli itse asiassa Pieksämäellä viimeksi kun nähtiin, että missä se hänen koiransa oli. :P Seuraavissa kokeissa olikin jo yrittämisen makua mutta aina jokin juttu on mennyt pieleen ja tulos jäänyt saamatta. Ruutu ja näemmä kauko-ohjaus ovat tuottaneet eniten päänvaivaa. Nyt kun noita epäonnistumisia on jo muutama takana, on se apina niskassa aika suuri. Jotenkin tuntuu, että tänä päivänä ei enää arvosteta ns. hikisiä ykköstuloksia eli jos teet vähän yli 256 pisteen ykköstuloksen, se on niin kuin et olisi tehnyt ykköstulosta. Kansa hurraa vasta yli 280 pisteen ykköstuloksista. En tiedä missä vaiheessa tokosta on tullut kilpailulaji, sillä itse puhun edelleen kokeista, joissa jokainen mittelöi itsensä kanssa. Komeiden ykköstulosten lisäksi koiran kuin koiran ollakseen hyvä pitäisi valioitua tyyliin kuudessa kokeessa ja sekin mieluiten alle kaksivuotiaana. Tämäkin on mielenkiintoinen ajattelutapa. Meitä on niin moneksi. Jotkut lähtevät kokeisiin täysin valmiin koiran kanssa, toiset menevät katsomaan mitä vielä pitäisi osata treenata. Toiset käyvät kokeissa tutuilla kentillä, toisille taas tämä ei ole mahdollista. Myös treenimäärät vaihtelevat. Itselläni työssäkäyvänä, kolmen pienen lapsen äitinä treeniaika on aika rajallista ja joudunkin paljon treenailemaan takapihalla tai eteisessä. Tosiasiassa en tiedä jaksaisinkokaan treenata ihan niin ahkeraan mitä monet muut, vaikka se olisi minulle mahdollista. Usein pitkän työpäivän päätteeksi sitä kaipaa vain metsälenkkiä koiruleiden kanssa. On toki koiramateriaaleissakin eroja, sitä en kiellä mutta esim. omien koirieni kohdalla näkisin suurimmaksi ongelmaksi sen, etten ole treenannut ihan niin ahkeraan ja ennen kaikkea en niin säntillisesti mitä olisi pitänyt alusta lähtien. Jospa sitten sen seuraavan kanssa jo osaisin tehdä tietyt asiat oikein... No toisaalta nämä vuodet tokon parissa kolmen tyystin erilaisen koiran kanssa on kehittänyt minua kouluttajana. Kiian kanssa en ole tehnyt ihan niitä kaikkia virheitä, joita tein Nancyn kanssa. Tosin Kiia on tuonut minulle toisenlaisia haasteita mitä äitinsä. Superin kanssa osasin tehdä tietyt asiat toisin kuin Kiian kanssa mutta Superinkin kanssa menin hieman metsään, kun tein tokosta aika yksitoikkoista ja matalavireistä puuhaa. Nyt ollaan oltukin jo innovatiivisempia ja innostuneempia.
Mutta joo siis itse eiliseen treeniin. Superin kanssa tein luoksetulon ekaa stoppia lätkällä. Ensimmäinen toisto oli huono, kun Super taas etsi sitä lätkää maasta. Tieten tahtoen käytän maanväristä lätkää. Seuraavat toistot olivat todella hienot, kun Super alkoi tähdätä merkille. Olen nyt siis treenannut luoksetulon stoppia sillä ajatuksella, että opetan Superin juoksemaan ensimmäiselle merkille lujaa ja pysähtymään sille. Apuna käytän namialustaa, joka on noin 30 senttiä törpän sivulla. Olemme tehneet näitä treenejä nyt neljä kertaa ja ajatus alkaa muodostua Superin päähän. Katsotaan kantaako se vielä koetilanteessa. Superinhan stopit ovat olleet jokseenkin valuvia eli se ei pysähdy heti siitä vauhdista, vaikkakin alkaa suorittaa stoppia heti käskyn saatuaan. Tämän jälkeen treenasimme ohjatun noudon merkkiä niin, että merkin takana oli ohjatun noudon kapulat todella lähellä. Ensimmäisellä kerralla Super meni seisomaan kapulan taakse. Annoin uuden käskyn, niin meni toisen kapulan taakse ja lopuiltaan toi minulle yhden kapuloista. Aloitimme alusta ja nyt merkit olivat todella hyviä. Super vallan innostuu tästä treenistä, vaikka en kyllä tiedä miksi. Tämän jälkeen teimme muutamia suoria ruutuun lähetyksiä läheltä ja siitä palkka. Ruututreenin jälkeen otimme ohjatun suuntia namikupeilla. Naksutin jo pelkästä käännöksestä. Lopuksi jumppasimme kaukkareita niin, että namipalat olivat sivulla. Toimi hyvin.
Kiian kanssa keskityin luoksetulon maahanmenoihin, kun ne ovat aika hitaat Kiialla. Tahtoo aina välistä jäädä kyttäämään. Ajatuksena on nyt palkata tästä mahdollisimman paljon, jotta alkaisi tarjoaamaan sitä nopeammin. Teimme myös suoria ruutunmenoja sekä ohjatun noudon suuntia namikupeilla. Lopuksi samanlainen kaukkaritreeni kuin Superille. Nancy pääsi tekemään rallytokoa. Yritän nyt Nancyn kanssa korjata seuraamisen paikkaa, kun mummo on alkanut edistää. Jatkossa Nancy saa palkan vain takaa. Jospa se alkaisi pikku hiljaa siitä siirtyä vähän taaemmaksi. Mummohan on menossa rallytokokisoihin 1.11. Hui!
Otimme siis tokoa ja ihan pienesti, sillä meillä on koe lauantaina. Viimeksi koe meni ihan kivasti, vaikkakin paljon parantamisen varaa olisi ollut erityisesti ohjatussa ja ruudussa. Kaukkarithan meni nollille Superin suorittaessa vaihtoja omaan tahtiinsa ja vieläpä väärässä järjestyksessä. En osannut sitten reagoida tarpeeksi nopeasti ja yrittää pelastaa tilannetta. Tässä muuten linkki aivan loistavaan videoon, jossa käydään läpi kauko-ohjauksen perusteet. Vielä pitää lisätä noihin ohjeisiin sellainen tarkennus, että koiralle on hyvä opettaa vaihdot jommallakummalla tekniikalla.
https://www.youtube.com/watch?v=qdaLFIJAnDU&feature=youtu.be
Eilinen treeni oli varsin positiivinen mutta silti jotenkin tuntuu, että kun noita epäonnistumisia kokeissa on jo kertynyt useimpia, alkaa sitä kahta kauheammin jännittää uusia kokeita. Tämä on jo lähtökohtaisesti huono asia. Jos en pysty luottamaan koiraani ja sen osaamiseen, koe luultavasti menee pieleen jo ihan omasta jännityksestäni. Olen kisannut Superin kanssa jo kahdeksassa kokeessa EVL:ssä ja paras tulos toistaiseksi on ollut vahva kakkostulos. Ensimmäinen koe Varkaudessa meni kyllä kokemattomuuden piikkiin. Toinen kokeemme Mikkelissä oli elämäni hervottomin tokokoe. En ole eläissäni nauranut yhtä paljon tokokokeessa kuin mitä nauroin Mikkelissä. Kun Super alkoi pöllöillä, lähdin minä hölmöilyyn mukaan ja tarjosin jopa koiraani myyntiin. Tuomari olisi kuulemma sen ostanut viidellä eurolla. Kyseli itse asiassa Pieksämäellä viimeksi kun nähtiin, että missä se hänen koiransa oli. :P Seuraavissa kokeissa olikin jo yrittämisen makua mutta aina jokin juttu on mennyt pieleen ja tulos jäänyt saamatta. Ruutu ja näemmä kauko-ohjaus ovat tuottaneet eniten päänvaivaa. Nyt kun noita epäonnistumisia on jo muutama takana, on se apina niskassa aika suuri. Jotenkin tuntuu, että tänä päivänä ei enää arvosteta ns. hikisiä ykköstuloksia eli jos teet vähän yli 256 pisteen ykköstuloksen, se on niin kuin et olisi tehnyt ykköstulosta. Kansa hurraa vasta yli 280 pisteen ykköstuloksista. En tiedä missä vaiheessa tokosta on tullut kilpailulaji, sillä itse puhun edelleen kokeista, joissa jokainen mittelöi itsensä kanssa. Komeiden ykköstulosten lisäksi koiran kuin koiran ollakseen hyvä pitäisi valioitua tyyliin kuudessa kokeessa ja sekin mieluiten alle kaksivuotiaana. Tämäkin on mielenkiintoinen ajattelutapa. Meitä on niin moneksi. Jotkut lähtevät kokeisiin täysin valmiin koiran kanssa, toiset menevät katsomaan mitä vielä pitäisi osata treenata. Toiset käyvät kokeissa tutuilla kentillä, toisille taas tämä ei ole mahdollista. Myös treenimäärät vaihtelevat. Itselläni työssäkäyvänä, kolmen pienen lapsen äitinä treeniaika on aika rajallista ja joudunkin paljon treenailemaan takapihalla tai eteisessä. Tosiasiassa en tiedä jaksaisinkokaan treenata ihan niin ahkeraan mitä monet muut, vaikka se olisi minulle mahdollista. Usein pitkän työpäivän päätteeksi sitä kaipaa vain metsälenkkiä koiruleiden kanssa. On toki koiramateriaaleissakin eroja, sitä en kiellä mutta esim. omien koirieni kohdalla näkisin suurimmaksi ongelmaksi sen, etten ole treenannut ihan niin ahkeraan ja ennen kaikkea en niin säntillisesti mitä olisi pitänyt alusta lähtien. Jospa sitten sen seuraavan kanssa jo osaisin tehdä tietyt asiat oikein... No toisaalta nämä vuodet tokon parissa kolmen tyystin erilaisen koiran kanssa on kehittänyt minua kouluttajana. Kiian kanssa en ole tehnyt ihan niitä kaikkia virheitä, joita tein Nancyn kanssa. Tosin Kiia on tuonut minulle toisenlaisia haasteita mitä äitinsä. Superin kanssa osasin tehdä tietyt asiat toisin kuin Kiian kanssa mutta Superinkin kanssa menin hieman metsään, kun tein tokosta aika yksitoikkoista ja matalavireistä puuhaa. Nyt ollaan oltukin jo innovatiivisempia ja innostuneempia.
Mutta joo siis itse eiliseen treeniin. Superin kanssa tein luoksetulon ekaa stoppia lätkällä. Ensimmäinen toisto oli huono, kun Super taas etsi sitä lätkää maasta. Tieten tahtoen käytän maanväristä lätkää. Seuraavat toistot olivat todella hienot, kun Super alkoi tähdätä merkille. Olen nyt siis treenannut luoksetulon stoppia sillä ajatuksella, että opetan Superin juoksemaan ensimmäiselle merkille lujaa ja pysähtymään sille. Apuna käytän namialustaa, joka on noin 30 senttiä törpän sivulla. Olemme tehneet näitä treenejä nyt neljä kertaa ja ajatus alkaa muodostua Superin päähän. Katsotaan kantaako se vielä koetilanteessa. Superinhan stopit ovat olleet jokseenkin valuvia eli se ei pysähdy heti siitä vauhdista, vaikkakin alkaa suorittaa stoppia heti käskyn saatuaan. Tämän jälkeen treenasimme ohjatun noudon merkkiä niin, että merkin takana oli ohjatun noudon kapulat todella lähellä. Ensimmäisellä kerralla Super meni seisomaan kapulan taakse. Annoin uuden käskyn, niin meni toisen kapulan taakse ja lopuiltaan toi minulle yhden kapuloista. Aloitimme alusta ja nyt merkit olivat todella hyviä. Super vallan innostuu tästä treenistä, vaikka en kyllä tiedä miksi. Tämän jälkeen teimme muutamia suoria ruutuun lähetyksiä läheltä ja siitä palkka. Ruututreenin jälkeen otimme ohjatun suuntia namikupeilla. Naksutin jo pelkästä käännöksestä. Lopuksi jumppasimme kaukkareita niin, että namipalat olivat sivulla. Toimi hyvin.
Kiian kanssa keskityin luoksetulon maahanmenoihin, kun ne ovat aika hitaat Kiialla. Tahtoo aina välistä jäädä kyttäämään. Ajatuksena on nyt palkata tästä mahdollisimman paljon, jotta alkaisi tarjoaamaan sitä nopeammin. Teimme myös suoria ruutunmenoja sekä ohjatun noudon suuntia namikupeilla. Lopuksi samanlainen kaukkaritreeni kuin Superille. Nancy pääsi tekemään rallytokoa. Yritän nyt Nancyn kanssa korjata seuraamisen paikkaa, kun mummo on alkanut edistää. Jatkossa Nancy saa palkan vain takaa. Jospa se alkaisi pikku hiljaa siitä siirtyä vähän taaemmaksi. Mummohan on menossa rallytokokisoihin 1.11. Hui!
keskiviikko 8. lokakuuta 2014
Varmuus tuo vauhtia
Kävimme tyttöjen kanssa eilen iltalenkin jälkeen treenaamassa Vihtavuoressa tokoa. Jokaisen kanssa ehdin ottaa vartin treenin ennenkuin valot sammuivat kentältä. Aiheena Superille oli eilen oikealle käännökset sekä täyskäännökset, luoksetulon ensimmäinen stoppi sekä ohjatun alkuviritys. Super on tehnyt melko löysiä käännöksiä oikealle ja nyt kun olen alkanut tehdä täyskäännökset myötäpäivää, niin niissä on ollut löysyyttä. Suoraan sanoen en ymmärrä miksi minulle on sanottu, että täyskäännökset vastapäivään eivät ole niin kivannäköisiä, sillä ne tuntuvat minusta hyviltä. Pitäisiköhän minun pitää pintani ja tehdä vain ns. pk-käännöksiä vai yrittää nyt sitten fiilata tuo täyskäännökset kuntoon? Siinäpä pulma.
Luoksetulon stoppia olen nyt kaksi kertaa treenannut lätkällä eli laitan merkin viereen lätkän, jolle laitan namin. Super siis näkee tämän. Ajatuksenani on, että Super oppii juoksemaan lujaa merkille ja pysähtymään siinä. Joskus joku treenikavereistani aikoinaan kokeili tätä koiralleen mutta suoraan sanoen en muista miten se toimi. Testataan nyt tätäkin tekniikkaa Superin kanssa. Takapalkka jumittaa Superia liikaa, kun taas jos palkka tulee edestä, niin stoppi ei ole tarpeeksi napakka. Pallon heitto ei myöskään saa toivottua reaktiota aikaiseksi. Ensimmäinen yritys ei ollut hyvä, koska Super tuli hitaasti lätkälle. Se etsi sitä silmillään. Käytän sellaista harmaata lätkää, joka ei oikein erotu hiekasta mutat ajatuksena onkin opettaa, että juokse about puoli metriä pysäytysmerkkien sivussa merkille. Seuraavat kolme toistoa olivat todella hyvät. Super juoksi lujaa merkille, pysäytin ja sitten se söi namin lätkältä. Katsotaan saammeko tällä aikaiseksi toivotun näköisiä stoppeja.
Ohjatussa vein vain kaksi kapulaa ja nekin about 7 metrin päähän merkistä sivusuunnassa. Ajatuksena oli virittää koira jo ennen merkille menoa haettavaan suuntaan. Ensimmäisenä otin oikean. Se onnistui. Super muuten nyt jo tiputtaa kapulan suusta kesken noudon päästäkseen palkalle eli olen onnistunut murtamaan tämän tosikkoluonteisen koiran kaavan päässä ja saamaan sen hieman "tottelemattomaksi". Aikaisemminhan Super ei suostunut missään noudoissa tiputtamaan kapulaa kesken, vaikka kuinka vedin taskusta herkkuja, leluja tai palloja. Hän ajatteli, että kun hänet on käsketty noutamaan, niin sitten kanssa noudetaan. Eihän siinä muuten mitään ongelmaa mutta jos haluan treenata vauhtia, niin sitä vauhtia on helpointa saada esiin juuri sillä, että koira vapautetaankin tehtävästään esim. leluun kesken noudon. Toinen toisto meni mönkään, kun Super oli hakemassa toistamiseen oikeaa mutta toisella yrittämällä lähti hienosti vasemmalle. Loput toistot onnistuivat hienosti. Superista selvästi näki, että se tiesi jo merkillä kumpaa kapulaa ollaankaan hakemassa. Minulla oli siis kapulat valmiina maassa eli tein tämän treenin vaikeamman kautta, kun kukaan ei ollut kulkemassa oikealta vasemmalle tai toisin päin. Nancyhän joskus aikoinaan yhdisti suunnan liikkurin kulkusuuntaan ja tiesi siitä kumpaa ollaan hakemassa. Sunnuntainahan kun treenasin ohjattua tyttöjen kanssa, treenasin kolmella kapulalla niin, että ne olivat toisiaan todella lähellä. Kapulat eivät myöskään olleet kovin kaukana koiran takana. Tämän treenin tarkoitus oli opettaa koiraa erottamaan vasemman ja oikean eli katsomaan, että tässäpäs kolme kapulaa ja kaikki toisiaan noin lähellä, niinpä tuon aina sen reunimmaisen joko vasemmalta tai oikealta. Eilinen ohjatun noudon treeni Superin kanssa lämmitti erityisesti siksi mieltäni, että nyt noudoissa oli vauhtia. Olenkin aina sanonut, että Superiin tulee vauhtia sitä mukaan kun varmuus liikkeen suhteen kasvaa.
Kiian kanssa tein heti alkuun samanlaisen ohjatun noudon treenin kuin Superin kanssa ihan vain siksi, että sillä oli vire heti aika korkealla, jolloin virheitä sattuu helpoiten. Nyt kuitenkin Kiia onnistui täydellisesti tuosta treenistä. Seuraavaksi tein Kiian kanssa luoksetulon maahanmenoja, kun ne ovat välillä vähän turhan hitaat. Eihän Kiia koskaan ole läsähdellyt maahan, joten tätä olisi pitänyt työstää jo aika päiviä sitten. Nyt sitten keksityimme tähän ja ihan hyvältä se alkoi näyttää. Lopuksi Kiia pääsi tekemään tunnistusnoutokapulan tuontia suoraan sivulle. En nyt varsinaisesti ole siirtämässä noutoliikkeitä sivulle mutta sainpas tytön keskittymään johonkin muuhun kuin kapulan narskutteluun.
Nancyn kanssa teimme rallytokon liikkeitä. Mummokoiralla tuntuu olevan enemmän intoa kuin järkeä mutta antaa sen nyt intoilla. Sehän se kai tässä on tärkeintä. Intoilu siis näkyy julmettomana edistämisenä, joka vaikeuttaa nimenomaan käännöksiä.
maanantai 6. lokakuuta 2014
Pari huomiota sunnuntain tokotreeneistä
SUPER
1) Superin pysäytyskäsky merkillä on stop, eikä seiso. Kaksitavuisesta (sei-so) menee yleensä maahan.
2) Ohjatussa noudossa muista kääntää ensin katse haettavaa kapulaan ja sitten vasta käsky + käsimerkki
3) Ennakointia nähtävissä kaukkareissa. Pidempiä välejä on nyt työstettävä.
KIIA
...ei mitään uutta... Kiia teki hienosti. Sössittiin vain ohjattu nouto ensimmäisellä yrittämällä. Jotenkin olisi saatava Kiia ymmärtämään jo ennen merkille lähettämistä kumpaa kapulaa ollaankaan hakemassa.
1) Superin pysäytyskäsky merkillä on stop, eikä seiso. Kaksitavuisesta (sei-so) menee yleensä maahan.
2) Ohjatussa noudossa muista kääntää ensin katse haettavaa kapulaan ja sitten vasta käsky + käsimerkki
3) Ennakointia nähtävissä kaukkareissa. Pidempiä välejä on nyt työstettävä.
KIIA
...ei mitään uutta... Kiia teki hienosti. Sössittiin vain ohjattu nouto ensimmäisellä yrittämällä. Jotenkin olisi saatava Kiia ymmärtämään jo ennen merkille lähettämistä kumpaa kapulaa ollaankaan hakemassa.
perjantai 3. lokakuuta 2014
Kiiasta Q-koira?
Kuten poikani asian eilen ilmaisi:"Kiiasta tulee kuukoira!" Tällä viikolla olemme tehneet pariin otteeseen kaukkareita ihan kotarissa sekä Supran kanssa ohjatun noudon suuntia takapihalla. Keskiviikkona emme päässeet agilitytreeneihin, kun Eliaksella oli karting-treenit. En sitten jaksanut lähteä kentälle kahden pienimmän pojan kanssa vaan pakkasin heidät autoon ja lähdin metsään lenkille. Eilen pääsimme sitten hakutreeneihin. Vanhin pojistani lähti matkaan. Päätimme olla tallaamatta aluetta sen tarkemmin eli kävimme kyllä merkitsemässä piilot takana mutta emme sitten muuten tallanneet aluetta. Tuli laitettua piilot vähän turhan lähelle toisiaan, minkä huomasin sitten itse treenissä. Ajatuksena oli toteuttaa seuraavanlainen treeni:
1. pisto vasen etukulma, piilona pressulla peitetty häkki: sinne 15-20 haukkua ja maalimieheltä palkka
2. pisto oikea etukulma, avopiilo, palkka minulta sitten, kun menen paikan päälle
3. pisto vasemmalle on tyhjä
4. pisto on suora pisto ja palkka maalimieheltä 10-15 haukun jälkeen
5. pisto on "L-pisto" ja siitä palkka suoraan maalimieheltä ilman haukkumisia.
Kuinka treeni menikään? Ensinnäkin Elias lupautui yhdeksi maalimieheksi ja niinpä pyysinkin häntä menemään viidenneksi maalimieheksi alueen "ulkopuolelle" yhden kiven taakse. Elias lähti kulkemaan piilolle ennenkuin muut maalimiehet tulivat edes alueelle.
Ensimmäiselle pistolle, kun lähetin Supran, lähti Super selkeästi jäljestämään Eliaksen jälkiä. Pyysin takaisin ja lähetin pari askelta edempänä. Nyt Super meni mökille, ilmaisi hienosti ja jatkoimme treeniä. Toinen pisto oikeaan etukulmaan lähti täysin vinoon. Super meni joitain jälkiä pitkin, ja niinpä otimme sen uudestaan. Nyt eteni suorempaa ja löysi ukon. Ilmaisussa pieni tauko, kun lähestyin maalimiestä. Kolmas pisto eli toinen pisto vasemmalle piti olla se tyhjä pisto ja sitähän se oli mutta jouduin pyytämään Supran pois, kun se meinasi taas lähteä Eliaksen perään... Oliko viisas veto tämä vai ei? Siinäpä kysymys. Tuliko opetettua koiralle, että tule pois metsästä, vaikka olet saanut hajun maalimiehestä? No tuli. :( Neljännelle pistolle eli toiselle pistolle oikealle lähetin kolmannen merkin kohdalta... siis epähuomiossa. Olimme laittaneet merkit niin lähelle toisiaan, että kävelin vahingossa kakkosmerkin ohi. Super teki siis töitä taaksepäin mutta ei se varmaan yhdestä kerrasta rikki mene. Viides pisto eli kolmas pisto vasemmalle oli se Eliaksen löyty. Emme olleet siis tallanneet edes alueen takareunaa tässä kohdin vaan olin pyytänyt Eliasta kävelemään alueen yli yhden kiven taakse. Löytyi se poika sieltä metsästä. Siitä pisteet Supralle.
Pohdintoja treenistä. Kun aluetta ei ole tallattu, eikä oikein pistoillekaan oltu paljon neljännellä tai viidennellä kuljettu keskilinja kautta, niin Superin suoraan eteneminen ei oikein onnistunut vaan Eliaksen ym. satunnaiset jäljet veivät mennessään. Seuraavalla kerralla meidän onkin keskittyttävä nyt tähän suoraan uppoamiseen. Ajattelin, että teemme seuraavalla kerralla treenin, jossa aluetta ei ole tallattu ja maalimiehet menevät takalinjalle takakautta. Otamme pariin ensimmäiseen pistoon avut ja sitten yritämme ilman apuja ja loppuun taas jotkin avut.
Mutta ei tässä kaikki. Kuten kirjoituksen otsikko antaa ymmärtää, vedin sitten eilen hatusta villin ajatuksen ja kokeilimme Kiian kanssa pari ukkoa. Innoissaanhan tuo metsään lähti ja haki ukoilta palkat. Ajattelin, että Kiialla kun kuitenkin on tuota taistelutahtoa ja kun se tykkää ihmisistä ja kun sille ei ole ongelma vetää hihnassa :P, niin miksi sitä ei voisi yrittää Kiiankin kanssa hakua. Haukkuvaksi koiraksi en sitä kyllä saa, vaikkakin se haukkuu agissa mutta ei sillä pokka kestä komentaa vierasta ihmistä, joten rullakoira siitä tehtäisiin. Niinpä ajattelin, että kun Super nyt joka tapauksessa keväällä jää tauolle (tai siis jos hyvin käy, niin jää tauolle), niin voisinhan yrittää Kiian kanssa tuota hakua. Jos ei ikä riitä kisaamiseen, niin kehittyypähän minun taidot koiran kouluttajana. Alustavasti jo vuorottelisin näiden kahden kanssa treenit... Katsotaan nyt miten homma alkaa sujua Kiippulin the Quu-koiran kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)