- Kiia tekee vaihtoja oma-aloitteisesti.
- Saamme seisomisesta istumiseen onnistuneen vaihdon ehkä joka neljännellä toistolla.
- Kiihtyessään Kiia saattaa jopa kävellä vastaan.
- Kiia tekee vääriä vaihtoja käsystä. Esim. "peru"-käskystä meneekin maahan. Oikeaoppisesti liukuu oikein hienosti maahan. :(
Eli Kiia ei meinaa malttaa odottaa käskyjäni vaan tekee kaikenmoisia vaihtoja aivan itsenäisesti. Joudun huomauttamaan asiasta. Lääkkeheksi kahteen ensimmäiseen ongelmaan keskittymis- ja malttamistreeniä. Itseasiassa tämä pätee myös kolmanteen ja neljänteenkin kohtaan. Eilen minulla oli palkkana lihapullat. Ne taisivat olla aivan liian kiihdyttävä palkka. Frolic on varmempi vaihtoehto kaukkaritreeniin.
Välimatka vaihdoissa vaihteli 3-6 metriin. Istumisesta maahanmenon otin täydestä matkasta. Jatkamme siis hinkkaamista. Treeniä joka ikinen päivä, kunnes alkaa homma sujua mallikkaasti. Minulla on sen suhteen vaikeuksia, etten oikein näe milloin seisomisesta istuminen on teknisesti oikein. Kiia nimittäin aika usein liikauttaa toista takajalkaansa tässä. Eihän se aiheuta etenemistä mutta jos nyt olen kuitenkin ottamassa tällaisen ehdottoman linjan, niin myöskään sitä oikeaa takajalkaa ei saa liikauttaa.
Tunnarissa tarvittiin useampi toisto. Ensimmäinen toisto oli kyllä ihmeellinen. Kiia meni kapuloille, kävi ne kaikki kiihkeästi läpi ja tuli takaisin ilman kapulaa. Jaahas, ajattelin itsekseni, kunnes muistin, että olin käytännössä nostanut laatikosta kertaalleen käytetyn kapulan suoraan riviin. Tokolaatikko on ollut ulkona/autotallissa jo vaikka kuinka pitkään, joten tässä kapulassa ei varmaankaan ollut paljon hajua. Teimme siis uudestaan nyt niin, että pidin kapulaa edes pari sekunttia kädessä. Nyt Kiia toi oman ja oli muutenkin ihan korrekti kapuloilla. Seuraavat kaksi toistoa olivat sitten taas hanurista. :) Ainahan se sieltä sen oman tuo mutta työskentelystä ei voi kyllä pisteitä jakaa. Filosofiani tässä on olla luomatta painetta ja antaa rauhan tulla varmuuden kautta. Toistot kuitenkin ilmeisesti nostattavat virettä... ja ne perhanan lihapullat.
Superin kanssa otimme hyppynoutoa. Aloitimme 70 sentistä kevyemmän kapulan kanssa. Super hyppäsi hienosti yli (jaksoi siis odottaa käskyä), haki kapulan tyylikkäästi mutta kiersi sitten esteen. No enhän minä tätä voi enää katsoa läpi sormien. Oli kuitenkin vielä valoisaa ja estekin oli melko matalalla, joten kyllähän tuon aropupun pitäisi pystyä hyppäämään yli. Kehuin mutta en palkannut ja lähetin uudestaan. Taas sama homma. Kolmannella kerralla annoin hyppy käskyn paluuhypylle ja sitten tyttö tuli laiskasti "kiiveten" yli. Kokeilin yhden hypyn 80 sentillä. Nostatin hieman virettä ja johan hyppyynkin tuli voimaan mutta ei se edelleenkään ole kovinkaan tyylikkään näköistä. Teimme yhteensä 5 toistoa ja jätimme homman siihen ja lähdimme 8 kilsan juoksulenkille metsään. Teki muuten hyvää kaiken ahtamisen ja herkuttelun jälkeen.