perjantai 31. toukokuuta 2013

Back to basics - jälkitreeni


Lähdimme tänään Luukaksen kanssa tekemään Kiialle ja Superille jäljen. Täytyy todeta, että motivaation on oltava kohdillaan, jos viitsii tuollaisen 12-13 kiloa painavan nassikan kanssa lähteä jälkiä tallomaan ja ajamaan. Minulla oli siis Kuuka rinkassa.

Pikku apulainen

Kummankin tytön jäljet olivat n. 200 metriä pitkät. Janat olivat 40 metrin hujakoilla. Molemmilla jälki lähti oikealle. Kummallakin oli kaksi tai kolme kulmaa ja kolme keppiä. Loppuun laitoin kissanruokaa. Tallattuamme jäljet ajoimme Peurunkaan tyttöjen kanssa hieman lenkkeilemään. Tämän jälkeen ajoimme 1,5 tuntia vanhentuneille jäljille. Otin ensin Superin autosta. Super haki hienosti jäljen ja lähti ajamaan sitä todella tarkasti. Nyt työskentely oli hyvin tarkkaa. Ensimmäinen kulma ja ohi mentiin mutta Super huomasi sen kyllä ja etsi jäljen itsenäisesti uudestaan. Minä en siis virkannut mitään. Jatkoimme jäljen ajamista ja törmäsimme sitten toiseenkin keppiin. Toisen kulman Super suoristi. Myös kolmas keppi löytyi. Tällä kertaa työskentely oli maltillista ja tarkkaa. Toivottavasti kehitys jatkuu tämän suuntaisena...

Sitten olikin Kiian vuoro. Kiia lähti janalla etenemään reippaaseen vauhtiin mutta ajoi jäljen yli. Pyysin Kiiaa palaamaan janalle, josta kannustin Kiiaa nostamaan jäljen. Kiia oli melko epävarman oloinen ja tarvitsi rohkaisua. Tämä lienee lauantaisesta "traumasta" johtuvaa. Vaikka yritin olla näyttämättä ketutustani lauantaina Kiialle koepaikalla, varmastikin tyttö koki yrityksemme nostaa jälkeä kerta toisen jälkeen lievähkönä painostuksena. Kiia ei nimittäin ole koskaan tai ainakaan pitkään aikaa käyttäytynyt noin janalla vaan pikemmin yrittänyt päästä jäljestämään liina ojossa. No, onneksi tyttö nosti kuitenkin jäljen ja lähti hienosti sitä ajamaan - niin hienosti, että ajoi ensimmäisen kepin yli. Pyysin palaamaan ja nostamaan kepin. Ajatuksena oli, että pääsen palkkaamaan kepistä. Sen verran epävarmalta Kiia tuntui. Jäljen uudelleen nostamiseen Kiia tarvitsi taas minulta tukea mutta lähti sitä sitten ihan  hyvin ajamaan, kunnes tuli kulma. Kulmassa Kiia hukkasi jäljen, eikä osannut sitä loogisesti etsiä vaan lähti aivan liian kauas harhailemaan. Otin Kiian lähemmäksi kulmaa ja kehotin jälleen kerran etsimään jäljen, jonka tyttö sitten löysi ja pääsimme kolmannelle kepille. Taas kepin jälkeen jouduin kannustamaan Kiiaa nostamaan jäljen, jotta pääsisimme loppupalkalle. Onnistuimme tässä ja pääsimme maistelemaan Kitekattia.

Kiian kanssa on nyt rakennettava uudestaan itseluottamusta jäljestykseen. Ajattelin, jos vaikka tekisin nyt helppoja 200-300 metrin jälkiä, joissa korkeintaan yksi keppi ja lopussa iso palkka. Kulmia on myös nyt vahvistettava nappulalla. Pitkillä, kepittömillä pätkillä yritän opettaa Kiialle sitä, että vaikka niitä keppejä ei ihan heti tule, niin hän tekee kuitenkin hyvää työtä. Toivottavasti ei mene metsään tämä minun ajatukseni. Tämän lisäksi otan varmastikin ihan pelkkää keppitreeniä eli suoralla monta keppiä. On varmaan viisampaa jättää nyt ilmoittamatta Kiiaa uuteen kokeeseen ennen kuin olen saanut uudestaan varman otteen tuohon jäljestykseen. Suunnitelmissa on treenata jälkeä tai esineruutua 3-4 krt/kuukaudessa. Voisimme nyt sitten keskittyä enemmän siihen tokoon. Jos ei tule valmista syksyyn mennessä, yritämme sitä JK2:sta sitten ensi kesänä. Tavoitteena olisi kyllä päästä kokeeseen juoksujen jälkeen elo-syyskuussa mutta jos tämä ei onnistu, niin ei onnistu. Pakottamallakaan se ei varmastikaan tule onnistumaan. Saan pian ihan itse jälkeni ajaa.

Mehut pois - Kiiasta

Eilen olikin pitkästä aikaa Kiian vuoro päästä agilitytreeneihin. Ratana oli Anne Saviojan kolmosten kisarata - molempiin suuntiin. Kiia oli ensimmäisellä kierroksella kyllä niin liekeissä, että ihan vähän hirvitti. Paljon tuli onnistumisia ja oivalluksia mutta myös esteille karkailuja ym. sähellystä.

Rata suoritettuna toisin päin olikin paljon haastavampi. Teinpä siinä sitten ties minkälaista ohjauskuviota - osa varmaan ihan vahingossa. Kiia kulki hyvin, ja hauskaa oli. Treenin lopussa Reetta halusi käydä heittämässä kiekan Kiian kanssa. Vieraiden ohjaajien kanssa Kiia ei kaahota niin hirveästi ja välistä pitää kurkkia äipän perään mutta hienosti saivat radan vedettyä Reetta ja Kiippa. Tämän jälkeen Aki halusi testailla Kiiaa samalla radalla. Akihan on joskus Kiiaa vienytkin ihan kisoissa, joten ohjaajana on Kiialle hieman tutumpi. Pari kyllä teki upean tiukkoja käännöksiä siivekkeiden ympäri. Kiiasta vain alkoi veto loppua. Harvinaista. En tahtonut uskoa silmiäni, joten päätin vielä mennä kerran Kiian kanssa koko radan alusta loppuun. Enpä ole usein nähnyt Kiiaa nähnyt noin rauhallisena radalla, vaikka kyllä sitä vauhtia edelleen piisasi mutta tahti oli jo hitaampi. Säntäilytkin oli jo unohdettu.

Sain eilen Reetalta toistamiseen puollon ylituomari 1 -kurssille, ja pistinpä hakemuksen postiin. Kurssi järjestetään syyskuun lopulla. Toivottavasti mahdun kurssille. Silloin olisin taas yhden askeleen lähempänä päämäärääni.


Reetta oli muutenkin illan pelastus, sillä saimme koko poppoo hänen hyttysmyrkkyjä käyttää. Omanihan olivat sievästi laukun pohjalla kotona. Olen siis nyt ensimmäistä kertaa elämässäni ostanut itselleni ja koirilleni hyttysmyrkkyä. Hajustamaton on koirille ja tämä ärhäkämpi pullo minulle. Ohvi pittää itikat poissa - pittäähän?


Muu poppoo sai pitää lepopäivää kotosalla. Olen nyt aloittanut Nemon omistajan Juhan neuvoja noudattaen Superille proteiinitankkauksen ja nesteytyksen sunnuntain hakukoetta silmällä pitäen. Tänään on tarkoitus käydä ajamassa molemmilla junnuilla lyhyt jälki (max 250 m) parilla, kolmella kepillä. Huomenna on täysin lepopäivä eli lenkkeilemme vain lyhyesti. Ajatuksena on, että Super olisi virtaa täynnä, kun kokeeseen mennään. Nämä kuumat kelit verottavat osansa niin ohjaajista kuin koirista, joten parempi antaa nyt ladata akkujaan, jotta jaksaa koko pitkän ja kuuman kisapäivän.

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Tottista vai oliko se nyt sitten sitä hottista

Eilen ajoimme Koirakorpeen tekemään tottista (vai oliko se sittenkin hottista kuten eräs treenikaverini sitä kutsuu). Olimme paikan päällä puoli kasin aikaan, kun siellä oli vielä suojeluporukka treenaamassa. Kävin sitten katsomaan heidän touhua ja totesin heille, että te vasta olette outoa porukkaa. Yksi heistä otti heittoni turhan vakavasti ja kysyi, että:"Miten niin?" Silloin alkoi minua pelottaa, että kohtahan ne kaivavat koiransa takaboksista esiin ja syöttävät minut ja minun puudelini niille. :) Komeeta menoahan se tosiasiassa on, vaikka ei juuri minun juttu olekaan.

Heidän lähettyään kaivoin oman petoni takaboksista ja tein koko setin läpi. Seuraamisesta tosin vain ensimmäisen pitkän suoran edestakaisin välistä palkaten. Istumisen palkkasin jo parin kolmen metrin jälkeen koiran jättämisestä. Luoksetuloja otin pari suoraan leluun kiinni. Oli Supralla muuten aika komeasti vauhtia. Ihana hymy naamalla tytöllä, kun lähti tulemaan. Ne maahanmenot takkusivat taas, kun annoin sitä käskyä taas "kiia-moodilla". Kiialle annan paljon topakamman maahan-käskyn. Superille riittää se perus kevyt käsky.

Liikkeestä seisominenkin onnistui hienosti. Tasamaannoudon kanssa ei ollut ongelmia, vaikka paluussa vauhti saisi olla nopeampi. Tätä pitää alkaa rakentaa paremmaksi kissaruoan avulla. Hyppynoudon tein 80-senttisellä antaen Supran kiertää esteen. Niin hullulta kuin se varmaan monesta tuntuukin, olen päättänyt antaa Superin kiertää metrisen niin kauan, kun saamme sen itse hypyn todella ilmavaksi. Super kiertää esteen, kun "kurkkaan" esteen taakse. Se on sille merkki, että nyt saa kiertää. Rakennamme koko ajan parempaa ja parempaa hyppytekniikkaa mutta en halua, että Super rikkoo itsensä ja niinpä olemme valmiita ottamaan pistevähennykset tässä.

Vinoesteellä ensimmäinen yritys meni mäkeen. Heitin kapulan liian lähelle ja Super ei päässyt paluulla takaisin. Otimme siis uudestaan. Nyt Super kiersi esteen. Kävi ilmeisesti epävarmaksi. Jouduin siis ottamaan vielä kolmannen kerran ja antamaan ylimääräisiä kannustuksia paluumatkalle. Nyt homma onnistui ja siitä ruhtinaallinen palkka. Eteenlähettäminen onnistui ihan kiitettävästi. Matka oli koko kentän pituinen eli yli 70 askelta. Super juoksi hienosti lähes tulkoon kentän päähän ja kävi maahan. Ei siis mennyt palkkapurkille, kun ei sitä pongannut heinikon joukosta. Olin vienyt sen sinne ennen treeniä tyttöjen ollessa vielä autossa. Juoksin paikan päälle ja vapautin palkalle. Otimme vielä lähempää uudestaan eteenlähettämisen ja se nyt meni totta kai hienosti. Tähän oli hyvä lopettaa treeni.

Super on jotenkin väsyneen oloinen, mikä minua huolestuttaa kokeita ajatellen. Superillahan pitäisi alkaa juoksut nyt pari viikon sisään, joten tämä "vaisuus" johtuu varmastikin siitä. Lämpimät ilmat eivät luonnollisesti edesauta asiaa. Toivottavasti minun supertyttöni jaksaa vielä nämä kaksi pk-koetta. Meni miten meni, seuraavat ovat vasta elokuussa. Olen ajatellut jättää tuota pk-tottista vähemmälle reiluksi kuukaudeksi ja keskittyä tokon saloihin. Heinäkuun lopulla meillä olisi tässä lähellä kaksi iltakoetta, johon yritän saada paikan. Maastotreenejä jatkamme luonnollisesti läpi kauden.

Ennen Kiian vuoroa kävimme hieman kävelemässä läheisessä metsässä, jossa olemme myös hakua treenanneet. Kyseinen alue voi olla myös tulevan kokeen maasto tai sitten ei. Jos on, niin täytyypä sanoa, että on varsin haasteellinen maasto tämä Koirakorven maasto. Oikealla puolella on sellaista nousua, että oksat pois. Keskilinjakin mutkittelee niin, että pitää osata olla tarkkana ulkokurveissa, jotta tulee tarkistettua koko alue. Tämän asian minulle vinkkasi yksi treenikavereistani. En kyllä olisi itse asiaa tajunnut. On se hienoa, että saan treenata varsin kokeneessa ryhmässä, jossa porukat vielä ovat halukkaita jakamaan tieto-taitoaan.

Tein myös Kiian kanssa koko setin läpi. Seuraamisessa Kiia taas edisti voimakkaasti. Se alkaa ihan kääntyä eteen. Seuraa korrektissa paikassa, jos nami on kädessä mutta jos namia ei ole, niin silloin alkaa edistää. Tätä on alettava työstää nyt oikein kunnolla, koska en tosiaankaan halua olla kompuroimassa koko ajan koiraan.

Liikkeestä istuminen onnistui, kuten myös luoksetulot maahanmenoineen. Tein ne samalla tavalla mitä Superin kanssa eli otin Kiian suoraan leluun kiinni. Liikkeestä seisominen oli myös bueno. Tasamaannouto oli hyvä. Myös hyppynouto oli hyvä. Korkeutta 90-100 cm. Tein siis Kiian kanssa useamman toiston, kun emme ole nyt vähään aikaan menossa mihinkään kokeeseen. Myös treenin lopussa tein pelkkää hyppyä. Estenouto oli myös tasavarmaa laatua. Eteenlähettämiseen Kiia tarvitsi kaksi käskyä mutta meni sitten hienosti loppuun. Maahan en nyt käskenytkään, koska halusin tässä treenissä keskittyä vain siihen voimakkaaseen etenemiseen.

Off the record, Koirakorvessa alkoi olla puoli ysin jälkeen niin paljon mäkäräisiä, etten pystynyt edes käskyjä antamaan niin, etteikö niitä olisi ollut nenä ja suu täynnä. Kivapa oli kakistella mäkäräisiä kurkusta, kun koiraa eteenlähetin. Muutama lensi suoraan nenään sisälle. Pitänee käydä ostamassa nyt sitä Ohvia. Hullun hommaa tämä koiraharrastus, täytyy myöntää.


tiistai 28. toukokuuta 2013

Ei niinkään "palauttava" hakutreeni

Eilen tosiaan oli ajatuksena tehdä Supralle rehellinen (ei siis mitään kikkailuja sisältävä) ja palauttava treeni. Ajatuksena oli nostattaa kolme ukkoa molemmilta puolilta (ensimmäinen virhe). Palkkaus heti muutaman haukun jälkeen. Viimeinen ukko roskiksessa. Alueena oli hieno kangasmetsä. Talloimme sellaisen 100 metrin radan. Meitä oli siis vain kolme henkeä, joten alue ei nyt ollut kovinkaan tiiviisti tallattu.

Ensin lähetin Superin vasempaan etukulmaan. Koska maalimies oli mennyt sellaisen pienen nyppylän taakse umppariin piiloon ja koska ei käynyt oikein tuulenvirekään, niin Super ei saanut hajua ensimmäisestä maalimiehestä mutta lähti pistolle, eteni oikealle, otti hajun toisella puolella olevasta maalimiehestä ja meni sinne. Enpä alkanut koiraa siitä torumaan vaan juoksin maalimiehelle. Palkkauksen jälkeen, otin vasemman etukulman hieman lähempää, jolloin Super sai kuin saikin hajun siitä.

Jatkoimme rataa oikealta puolelta. Nyt Super lähti pistolle hienosti mutta kävi sitten tarkistamassa oikean etukulman (ns. kuuma piilo) ja haki sitten toisen maalimiehen keskemmältä rataa. Ei ongelmia. Virhe oli asetella maalimiehiä noin lähelle toisiaan, koska ajatuksena ei ollut treenata kuumia piiloja eikä myöskään taaksepäin työskentelyä.

Lähetin Superin neljännelle maalimiehelle (siis joka oli edelleen se sama takalinjalla siirtyvä mokke). Super lähti hienosti pistolle mutta sitten otti hajun vasemmalta eli työskenteli taaksepäin. Mokke ei ollut mennyt niin keskelle, mitä olimme sopineet. Tämä oli eilisen treenin toinen virhe. Jatkossa treenataan niin, että a) kaikki piilot on merkitty niin, ettei mokke voi mennä väärään paikkaan piiloon tai b) joku on keskilinjalla näyttämässä, missä ukko on. Vain tällä tavoin voin varmistaa, etten opeta koiralle taaksepäin työskentelyä. Täytyy myöntää, että otti kyllä päähän oma tyhmyys. Minä olen vastuussa koirani koulutuksesta ja minun olisi pitänyt pitää huoli näistä asioista.

Viides ukko olikin sitten roskiksessa. Super pongasi sen heti lähdössä. Roskis oli noin puolessa välin aluetta kivien takana, joten ukko varmaan haisi jo keskilinjalle, kun Super niin varmana meni suoraan piilolle. Nyt ei ollut ongelmia roskiksen ilmaisussa. Tämä oli eilisen treenin paras anti. Mutta sitten mentiin metsään ja pahasti...

Kuudennen ukon piti olla vasemmassa yläkulmassa. Piilo, joka oli siis merkitty krepein, oli isojen kivien takana puitten alla. Lähetin Superin sinne. Ensimmäisellä kerralla se ei sinne uponnut yhtään. Ei saanut hajua maalimiehestä. Lähetin toisen kerran ja nyt se meni ihan loppuun saakka mutta ei saanut hajua vaan lähti taas työskentelemään taaksepäin, koska mokke oli about 20 metriä piilosta vasemmalla! Voi hemmetin hemmetti. Kaiken kukkuraksi Super tuli pois tältä maalimieheltä ennen kuin ehdin lähellekään heitä... Pieleen meni tosi pahasti tämä treeni.

Päätimme ottaa vielä kerran sen vasemman yläkulman. Ukko tai siis akka juoksi sinne puitten alle koloon piiloon niin, ettei Super nähnyt sitä. Olisi varmaan pitänyt antaa nähdä, sillä piilo oli vaikea, eikä tuulikaan auttanut yhtään asiassa. Jouduin työntämään Superin sinne kulmaan kolme kertaa, kunnes osui ja uppos ja tyttö pääsi palkalle. Tein siis eilen virheitä perusasioissa. Superille tuli kolme taaksepäin työskentelyä. Sen lisäksi se pääsi lähtemään maalimieheltä ennen kuin olin paikan päällä, vaikka yleensä kyllä pysyy siellä niin kauan, kun maalimies syöttelee koiraa. Nyt vissiin pääsi haukkaamaan ruokansa liian nopeasti. Tämän lisäksi viimeisellä ukolla minun olisi pitänyt auttaa koiraa ja antaa sen nähdä, kun ukko menee piiloon tai olla kokonaan tekemättä tuota viimeistä pistoa. Tarkoituksena oli tehdä helppo, palauttava treeni Superille mutta siitä tulikin aivan jotain muuta. Ei se meidän haku-ura tähän tyssännyt mutta ei varmaankaan auttanut sunnuntain koetta ajatellen. Virheistä oppii mutta en olisi toivonut näitä virheitä tähän treeniin.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Torstain hakutreeni ja tiukka kisaviikonloppu

Torstaina kaiken taiteen sääntöjä vastaan menimme Superin kanssa Liepeelle hakutreeneihin. Teimme helpon neljän ukon radan. Ekalla, tokalla ja vikalla ukolla otettiin ihan muutama haukku vain. Kolmosella Harri haukutti pidempään. Radalta löytyi kaksi vanerista tehtyä piiloa. Ei aivan umpinaisia mutta umpipiiloja kuitenkin. Supra suoritti hienosti radan läpi ja kivaa oli.

Perjantaina päätin passata tokotreenit Kiian kanssa ja niinpä kävimme pitkällä lenkillä Peurungassa. Superhan lähti Kuopioon serkkuni luo jo perjantaiaamusta. Lauantaina Super misseili itsensä paras narttu kakkoseksi, kun me teimme Kiian kanssa töitä Saarijärvellä jälkikokeessa.

Ensimmäisenä osiona oli meillä tottis, joka meni kohtuullisesti. Seuraamisessa paikka sekä kontakti seilasivat. Taas oli liikaa katseltavaa ympärillä. Liikkeestä istuminen onnistui. Tosin tuomarin mielestä istuminen olisi saanut olla nopeampi. Maahanmenossa ja luoksetulossa samaa vikaa. Tuomari olisi toivonut kauttaaltaan Kiiaan enemmän voimaa ja vietikkyyttä. Ilma oli katsojille hyvinkin suotuisa mutta koirille aika lamaannuttava. Varjossa mittari näytti 23 astetta. Seli seli mutta uskon kyllä, että tämä saattoi vaikuttaa moneen koiraan. Liikkeestä seisominen onnistui. Tasamaannoudossa ei ongelmia. Hyppynoudossa jouduin ottamaan pari kolme askelta lähemmäksi tuomarin käskystä ja niin Kiia ei onnistunut täsmäämään askeliaan ja kolisteli estettä. Tämän lisäksi Kiia kiersi esteen sekä tiputti kapulan suustaan mutta nosti sen kyllä itsenäisesti ylös. Loppu meni ihan hyvin. Estenouto oli ok. Eteenlähettämisessä Kiia lähti etenemään mutta kääntyi sitten jonkin matkan päästä katsomaan, että ihanko tosi tonne pitää mennä, jolloin kehotin uudestaan etenemään. Maahanmenoon tarvittiin kaksi käskyä. Paikkamakuu oli erinomainen. Saimme siis riivittyä kasaan 76 pistettä tottiksesta.

Jäljelle pääsimme vasta iltapäivästä. Janalla Kiia eteni liina suorana, nosti jäljen oikealta, jolloin meitä kehotettiin palaamaan janalle. Itse en ehtinyt sanomaan mitään, kun tyttö vaihtoi suuntaan ja lähti tosi terhakkaan oloisena jäljestämään. Jonkin matkaan jäljestettyään homma tyssäsi kokonaan vanhoihin traktorin jälkiin, jonka pohjalla ei ollut varsinaisesti mitään aluskasvillisuutta. Kiia haisteli oikealle ja yritimme löytää jäljen oikealta. Kiia lähtikin jäljestämään oikealle mutta ei selkeästi ollut jäljellä, kun se oli sellaista kuono pystyssä haahuilua. Vein koiran takaisin sinne kohtaan missä tiesin sen vielä olleen jäljellä ja yritin nostattaa uudestaan jäljen. Taas suurin piirtein samassa kohdassa jälki katosi ja Kiia lähti vetämään vasemmalle. Työskentely oli sen näköistä, että ei se selvästikään ollut jäljellä. Vielä kolmannen kerran yritin nostattaa jäljen mutta tuloksetta. Ei siinä muu auttanut kuin myöntää tappionsa ja palata autolle. Keskeytin kokeen, sillä harmitus oli sen verran suuri, että tämä ei olisi voinut jäädä Kiialta huomaamatta esineruudussa.

Sunnuntaina olikin Superin vuoro kisata ihka ensimmäistä kertaa haussa. Tämä oli myös minun ensimmäinen hakukokeeni ever. Päivä oli pitkä, sillä hakuosuudelle oli ilmoittautunut kuusi voittajaluokan koirakkoa, yksi avoimen luokan koirakko ja kaksi alokasluokan koirakkoa. Me, alokasluokan koirakot, teimme radan viimeisenä. Aloitimme siis kokeemme maastolla. Päivä oli vielä lauantaita kuumempi. Auton mittari näytti 25 astetta varjossa. Pääsimme maastoon joskus yhden jälkeen muistaakseni. Olin kuullut muutaman muun ylempien luokkien koirakkojen haukkuneen vasenta etukulmaa tai siis vasenta jotain... Niinpä ajattelin, että aloitan radan vasemmalta. Super upposi hienosti vasemmalle mutta tulikin sitten sieltä "tyhjin käsin" takaisin. Ajattelin, että jospa se eka ukko ei olekaan aivan vasemmassa etukulmassa ja lähetin Supran oikealle. Taas tyhjä pisto. Kaikki oikealle tulleet pistot olivat alussa melko liruja. Supra eteni ehkä jonnekin 25-30 metriin ja tuli takaisin. Tämä oli ollut päivän teema useammalla koiralla. Tsekattuamme oikean etukulman etenin ehkä kymmenen metriä ja lähetin uudestaan vasemmalle. Ajatuksenani oli, että Supra saattaisi pystyä nostamaan ukon vielä etukulmasta, jos se siellä sittenkin oli. Ja taas tyhjää. Tässä vaiheessa alkoi epävarmuus hiipiä mieleeni. Heitin tytön oikealle. Tekiköhän tässä vaiheessa Superin sellaisen lirun, että laitoin uudestaan. Nyt pisto oli parempi mutta ei edelleenkään ukkoa. Jatkoimme siis eteenpäin. Kolmannella tai neljännellä pistolla vasemmalle löytyi ensimmäinen ukko. Etenimme piilolle reipasta vauhtia. Myös tuomari eteni todella kilpailijaystävällisesti metsässä. Melkein sain pelätä, että juoksee ohi. :) Otin Supran haltuun ja treenikaverimme Paula nousi pressun alta. Super karkasi moikkamaan Paulaa mutta sain tytön kuitenkin haltuun. Paluu maalilinjalle ja heitto oikealle. Super työskenteli ja työskenteli ja alkoi jo näyttää siltä, ettei ukkoa löydy mutta toisin kävi. Siellähän se ukko pötkötti. Reipasta vauhtia maalimiehelle. Otin nyt Superin tiukemmin haltuun ja maalimies sai nousta pressun alta rauhassa.

Arvostelussa kävi ilmi, että Super oli käynyt ensimmäisellä maalimiehellä, joka oli piilossa Sulossa. Olemme kyllä pari kertaa tehneet Suloa treeneissä mutta niin, että kansi on ollut hieman auki. Nyt Super ei uskonut itseensä ja jätti Sulon ilmaisematta. Tästä syystä (ja muutamasta lirusta oikeanpuoleisesta pistosta) saimme työskentelypisteistä 10 pisteen vähennyksen. Saimme siis henkilöetsinnästä 160 pistettä. Jälkeenpäin mietin, että olisi minun pitänyt laittaa vain uudestaan Supra vasempaan etukulmaan, kun olin niin varma, että siellähän se ukko kuitenkin on. Mene ja tiedä. Sulo on siis meidän seuraava projektimme.

Henkilöetsinnän jälkeen pääsimme suoraan tottikseen. Super aloitti paikkamakuulla, joka oli varma ja hyvä suoritus. Seuraaminen oli oikein hyvää paitsi, että ohjaajan olisi pitänyt tehdä selvempi ero juoksun ja hitaan käynnin välillä. Tämän lisäksi Super saisi olla varmempi henkilöryhmässä. Liikkeestä istuminen oli hyvä kuten myös liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Tosin luoksetulo olisi saanut olla hieman nopeampi. (Meidän maahanmenot onnistuivat kokeessa, vaikka olivatkin mukamas hukassa aikaisemmin viikolla. Jouduin miettimään mistä se voisi johtua, sillä yleensä Supra oikein tarjoaa maahanmenoa ja sitten muistin, että viimeksi kun meillä oli maahanmenot hukassa, annoin sitä käskyä liian "kiukkuisesti", jolloin intonaatio on eri kuin normisti. Palautin mieleeni sen meidän oikean "maahan"-käskyn, jossa intonaatio nousee han -tavussa ja on äänenpainoltaan melko kevyt. Tämä tuntui toimivan eli toimin kokeessa niin kuin treeneissä.) Luoksetulon vauhtia pitää muistaa nyt työstää ja yrittää saada tyttö unohtamaan tokon luoksetulon pysäytykset. Tasamaannouto oli hyvä. Hyppynoudossa jännitin itse niin mahdottomasti, että tuomarin mukaan tämä näkyi myös koirassa. Supra karkasi - aivan - karkasi estelle, kolisteli sitä reilusti, haki kapulan ja kiersi esteen. Estenouto oli hyvä. Tosin heitin kapulan todella sivuun, joten Super ei saanut paluumatkalle tarpeeksi kovaa vauhtia päälle mutta onneksi pääsi kuin pääsikin esteen yli. Upea tyttö on kyllä minulla. Eteenlähettämisessä Super eteni ensin noin 20 metriä, kääntyi kysymään (kuten Kiia), jolloin annoin toisen käskyn ja nyt Super lähti menemään määrätietoisesti kentän päätyä kohti. Maahan mentiin ekasta käskystä. Super sai tottiksesta 86 pistettä. Ei huonommin.

Viimeisenä osuutena oli esineruutu kolmen neljän maissa iltapäivästä. Lähetin Superin vasemmasta etukulmasta ruutuun. Jonkin aikaa siellä hengailtuaan Super hakeutui ruudun keskellä oleviin traktorin jälkiin muodostuneisiin isoihin lätäköihin juomaan. Kas, kun ei käynyt sinne makaamaan, kun on kuitenkin sitä vesipuhveleiden sukua. Mietin jo, että mikä ihme tätä tyttöä vaivaa, kun yleensä on aivan tulessa esineruudussa. Ei siinä muu auttanut kuin ottaa tyttö pois ruudusta ja lähettää vähän keskemmältä. Nyt tyttö työskenteli paremmin. Lähti sivurajoja pitkin haistelemaan, palasi keskemmälle ruutua ja sitten meni haistelemaan kaatuneen puurungon muodostamaan onkaloon. Ajattelin, että taasko se juo siellä vettä mutta ei. Sieltä onkalosta Super nosti sellaisen about 5 x 5 cm kokoisen nahkaisen kolikkopussin. Näin sen vasta, kun Super oli juoksemassa minua kohti, jolloin tyhmyyksissäni kehuin tyttöä sanomalle:"Jes!". Tästä tuli meidän pistevähennys. Saimme siis esineruudusta 27 pistettä. Avoimen luokan koirakon ohjaaja oli myöskin luullut ihan samaa omasta koirastaan, kun se oli sinne onkaloon "sukeltanut".  Aika vaativa esineruutu mutta me selvisimme siitä.

Oli kieltämättä aika mielenkiintoinen kokemus tämä meidän hakukoe. Minulla oli vielä paljon oppimista hakukokeessa toimimisesta. Jotenkin meinasin koko ajan juuttua radalle mutta sitten muistin treenikavereideni kehoitukset, että radalla pitää muistaa liikkua. Täytyy kyllä sanoa, että ihan uskomatonta, että onnistuisimme saamaan HK1:sen näinkin lyhyellä treeniajalla. Minun on kyllä ollut onni, kun olen saanut itselleni niin taitavat treenikaverit, jotka ovat osanneet neuvoa tällaista täysin keltanokkaa monen asian suhteen. Jos Supralla ei ala juoksut, osallistumme avoimeen luokkaan tulevana sunnuntaina. Tänään onkin palauttava treeni Uuraisilla tiedossa.

torstai 23. toukokuuta 2013

Maahanmeno kadoksissa

Se on kyllä kumma, että aina jokin liike katoaa vähän ennen koetta. Teimme tosiaan eilen lenkin jälkeen lyhyen tottistreenin molempien junnujen kanssa. Ajatuksena oli ottaa vain liikkeestä jääviä, luoksetuloa erikseen, noutokapulan heittoa ja luvan odottamista sekä tietysti eteenlähettämistä.

Aloitin treenin Superin kanssa. Super teki taas kerran aivan loistavaa seuraamista ja liikkeestä istuminen oli todella hieno mutta sitten tapahtui outoja asioita: Super ei mennyt maahan vaan tarjosi istumista. Maahanmenohan on Superin lempiliike, joten vähän tämä minua hämmästyttää. Virhe tapahtui useamman kerran. Teinkö taas itse jotain outoa vai mitä mutta sain kuin sainkin sitten lopuilta Superin maahan. Koehan on vasta sunnuntaina, ja Super lähtee serkkuni luo Kuopioon huomenna aamusta, joten ehtiihän tässä vielä hinkata liikkeitä valmiiksi hurumycket - eli ei. Muut liikkeet onnistuivat hienosti. Noudossakaan Super ei enää varastanut.

Kiian kanssa meni kyllä nappiin meidän tottistreeni. Kyllähän Kiia edelleen edistää seuraamisessa, jos minulla ei ole nakkia kädessä mutta kontakti on kyllä nyt kiitettävän hyvä. Myös eteenlähettämiset onnistuivat moiteettomasti.

Kotiin tultuamme otin vielä molempien kanssa hyppyjä. Superin maksimikorkeus oli 90 cm ja Kiian 100 cm. Molemmat menevät kyllä hypyn yli mutta Super tahtoo vielä ponnistaa jotenkin pöljästi niin, että potkaisee takajaloilla estettä. Kiia puolestaan liitelee. Lauantaina nähdään, liiteleekö kapula suussa takaisin päin.

Illasta menemme vielä kerran hakutreeneihin. Kiia parka ei pääse aksaamaan mutta ensi viikolla sitten on Kiian vuoro päästä kentille torstaina. Nythän kaksi torstaita on mennyt haun parissa. Tulevana perjantaina aion mennä Kiian kanssa tokotreeneihin tekemään tunnaria, ohjattua ja ruutua. Jospa me pääsisimme jossain vaiheessa uudestaan kehiin myös tokon puolella. Nyt tahtoo kaikki treeniaika mennä pk-puolen juttuihin. Aika on rajallista minullakin, vaikka minulla onkin keskimääräisesti enemmän tunteja vuorokaudessa kuin muilla tai niin monesti uskotaan. 

tiistai 21. toukokuuta 2013

Esineruutu- ja janatreeni

Eilen illasta pääsin lähtemään koirien kanssa liikkeelle vasta kahdeksalta mutta onneksi on kesä ja siten valoisaa iltamyöhään. Ajoimme tyttöjen kanssa Lievestuoreelle. Kävin tallaamassa kummallekin junnulle kaksi janaa. Kummatkin janat olivat oikealle. Superin janat olivat n. 23 ja 28 metriä pitkät ja Kiian n. 28 ja 32 metriä pitkät.

Kävimme ensin lenkillä ja annoimme janojen vanhentua. Lenkkeiltyämme noin 45 minuuttia kävin Nancyn kanssa tallaamassa tien toiselle puolelle esineruudun. Tarkoituksena oli treenata kisanomaista esineruutua Kiian kanssa. Paikka oli täysin uusi Kiialle ja tämän lisäksi Kiia ei osallistunut ruudun tallaamiseen. Jätin ruutuun kolme esinettä. Kaikki kolme eri korkeuksilla esineruutua. Sitten hain Kiian autosta ja vein tytön hihnassa ruudulle. Irrotin hihnan ja seuruutin Kiian ruudun vasempaan reunaan. Sieltä ensimmäinen lähetys ruutuun ja sinnehän se sinkosi. Hetken etsittyään löytyi pienten lasten lapanen. Siitä reilu palkka - nakin puolikas ja leikki - ja uudestaan ruutuun ruudun keskiosasta. Nyt Kiia oli hieman epävarma mutta kannustettuani häntä (mene vaan -käskyllää) upposi tyttö uudestaan ruutuun ja haki oikeasta yläkulmasta lasten kengän. Taas reilu palkka ja siirtyminen pari, kolme metriä eteenpäin ja kolmas lähetys ruutuun. Kolmas esine oli ruudun keskiosassa noin 30 metrissä. Taas Kiia tarvitsi pienen rohkaisun mutta lähti sitten matkaan ja toi kun toikin minulle silmälasikotelon. Onnistunut esineruututreeni näin kokeen kynnyksellä piristi kyllä kieltämättä mieltä.

Sitten olikin Superin vuoro päästä ruutuun. Superilla meni ehkä kolme minuuttia hakea ne kolme esinettä ruudusta. Oli taas tyttö elementissään. Hän aivan hymyilee, kun saa työskennellä ruudussa. Esineruututreenin jälkeen painelin suorilta Superin kanssa janoille. Kuljin lähetyslinjaa pitkin vahingossa lähetyspaikan ohi, kun Super alkoi vetää metsään. Peruutin pari metriä taaksepäin ja näin janamerkin kaukana puussa. Super oli siis haistanut jäljen jo lähetyslinjalta. No ei kun tyttö matkaan ja sieltähän se jälki löytyi. Heti perään toinen samanlainen jana. Upeaa työskentelyä. Tosin näitä janoja on kyllä osattava nyt ihan oikeasti pidentää. Nytkin luulin tehneeni reilusti yli kolmenkymmenen metrin janan mutta mitattuani ne jälkeen päin, niin olivathan nuo reilusti tavoitteen alle.

Sitten oli Kiian vuoro päästä janoille. Kiia lähti etenemään todella innokkasti janoilla mutta ajoi molemmilla janoilla takajälkeä. No, tätä pitää harjoitella lisää. Tultuamme kotiin tein vielä Superille viisi toistoa hypyllä. Maksimikorkeus 80 cm. Kyllähän tuo yli menee mutta potkaisee lautoja takajaloilla. Kunhan ei sitten kaada pressuestettä noilla potkuillaan. Jatkamme hypyn työstämistä koko kesän. Jospa meillä olisi oikein ilmavat hypyt ensi syksynä, niin ei tarvitsisi aina sitä estehyppyä jännittää kokeissa niin kamalasti. Tänään ainoastaan lenkkeilemme. Pitäähän sitä pitää välipäiviä niin emännän kuin koirienkin.

perjantai 17. toukokuuta 2013

Torstai-illan hakutreenit

Kylläpähän eilinen oli taas sellaista haipakkaa, että monelta lähtisi järki... pian jopa allekirjoittaneelta. Lähdin töistä kotiin vähän yli neljän, ja olimmekin poikien kanssa kotona varttia vaille viiden. Minulla oli vartti aikaa pakata treenireppu ja tehdä ruoka pojille. Ihme kyllä, onnistuin siinä mutta mieheni ajoitukset eivät sitten aivan onnistuneet ja hän oli pihassa vasta vartin yli viiden. Pääsin siis matkaan reilusti myöhässä, kun minun olisi pitänyt olla Lievestuoreella puolelta. Ei kun Super autoon ja matkaan.

Pariin otteeseen matkan varrelta jouduin soittamaan treeniryhmämme "pääjehulle" ajo-ohjeita kysyäkseni. Saavuttuani paikan päälle lähdimme tallaamaan maastoa, johon kuului tällä kertaa myös kaksi umpipiiloa sekä ison tien ylitys. Toinen piiloista oli tien toisella puolella. Alkuun näytti siltä, että meitä oli vain viisi henkeä ja seitsemän koiraa mutta myöhemmin paikalle tuli vielä neljä muuta koirakkoa. Porukkamme koostui siis yhdestätoista koirakosta. Onneksi mieheni ei ole mikään jääkiekkofani, sillä eilen pelattiin ratkaiseva peli kiekon MM:ssä. Illastahan tuli tuleman pitkä. Sää oli kyllä todella suosiollinen ja maasto erinomainen myös muuhun harrastamiseen (lue: pistetään korvan taakse jälki- ja esineruututreenejä silmällä pitäen).

Superin kanssa ajattelin tehdä melkein kisaomaisen treenin eli neljä pistoa ilmaisun kera mutta niin, että tällä kertaa palkataan lyhyemmästä ilmaisusta. Menin kuitenkin itse aina paikan päälle. Otin ensiksi oikean takakulman ja hienostihan se ukko sieltä löytyi. Super aloitti ilmaisun heti ukolle tultuaan ja oli ollut totuttuun tapaansa hyvin korrekti maalimiehellä.

Toisen piston yritin ottaa vasempaan yläkulmaan mutta lähetin koiran vähän viistoon ja niinpä koira skannasi aluetta vinoon pitkät matkat. Tulla juosta jolkutteli sitten hyvän matkan päästä keskilinjaa pitkin takaisin. Uudelleen lähetys ja nyt tällä kertaa suoraan vasempaa yläkulmaa kohti ja niin osui ja uppos'. Ilmaisut olivat taas hyvät - ei taukoja vaan varmaa tasaista haukkumista noin 15 kertaa. Sitten kuljimme pienen  matkan eteenpäin ja otimme vasemmalta umpipiilon. Jonkin aikaa siinä meni ennen kuin Super piilolle löysi tiensä mutta sinne tultuaan aloitti ilmaisun heti. Tässä siis on tapahtunut edistymistä. Neljäs pisto oli tosiaan tien toisella puolella umpipiilolle. Tämän Super löysi välittömästi ja aloitti ilmaisun hienosti. Kaiken kaikkiaan onnistunut hyvän mielen treeni niin koiralle kuin ohjaajalle.

Mehän aloitimme tämän haun vasta viime syksynä. Olikohan se syyskuuta, kun ensimmäisiä kertoja kävimme treeneissä. Koska talvi tuli kovin aikaisin tänne Keski-Suomeen, emme ehtineet montaa kertaa treenaamaan. Taitavat treenikerrat jäädä kahden käden sormiin. Kuva on viime syksyltä.



Talvella treenasimme noin 5-6 kertaa ilmaisuja parkkipaikoilla. Nyt olemme päässeet maastoon kaksi kertaa. Saa nähdä kantaako tämä pohja ensi viikon kokeessa. Alkaa jo jännittää... Haun puolella olen täysin noviisi ja olenkin aina kovasti kyselemässä neuvoja treeniporukoilta. Eivät ole vielä minua pois sulkeneet ryhmästä, vaikka minua vaivaakin kyselyikä. :) Porukkammehan treenaa ns. itsenäisesti eli jokainen vastaa ja suunnittelee oman koiransa treenin mutta onneksi kokeneemmat ovat suostuneet minua neuvomaan kädestä pitäen, kun itselläni ei ole vielä näkemystä kuinka kannattaisi eri asioita treenata. Kiitos siis heille panostuksesta mysö tämän keltanokka-ropelikorvakoirakon eteenpäin viemisestä!

Jouduin eilen sitten lähtemään kesken treenin, kun vielä kaksi koiraa oli treenaamatta. Piti ehtiä vielä kauppaan. Onneksi paikan päällä oli paljon porukkaa, niin saivat nämä kaksi koirakkoa itselleen varmastikin erinomaisen treenin. Ajelin kaupan kautta kotiin ja olin kotosalla yhdeksältä. Kävin heittämässä "samalta istumalta" tai siis seisomalta/juoksulta naapuriin kotiavaimemme, sillä olemme lähdössä tänään perjantaina viikonlopun viettoon Jämsän suunnalle ja kissan ketaleet jäävät kotiin vahdin hommaa hoitamaan. Siinä sitten vielä lakaisin (en voinut enää imuroida, kun pojat jo nukkuivat) ja pesin lattiat sekä pakkasin tämänpäiväistä reissua varten koirille sekä itselleni ruoat ja kamppeet. Tänään pitää vielä lastata koko porukka autoon, käydä ruokaostoksilla, pakata poikien tavarat, viedä petivaatteet asuntovaunuun ym. pientä kivaa. Tavoitteena päästä matkaan viimeistään kuudelta. Onneksi serkkuni tulee meille hieman aikaisemmin ja on lupautunut lenkittämään koirat ennen matkaan lähtöä. Keskimmäinen pojistamme ja koiristamme meni mummolaan hoitoon. Kätevää. :)

torstai 16. toukokuuta 2013

Treeniblogin avajaiset

Niinpä päätin, enkä niinkään pitkällisen harkinnan vaan lähinnä hetkellisestä päähänpistoksesta, luoda itselleni treeniblogin, joka avulla yritän pysyä omien treenieni kanssa kartalla. Treenaan siis kahta melko lailla samantasoista koiraa tokossa ja pk-jäljellä. Tämän lisäksi nuoremman koirani kanssa treenaamme vielä hakua ja keskimmäisen koirani kanssa agilityä.

Itsestäni hieman näin aluksi. Olen siis vuonna 1974 syntynyt koiraharrastaja. Minulla on kotona kolme bordercollietyttöä: Nancy (s. 3.9.2003) ja hänen kaksi tytärtään, Kiia (s. 24.7.2007) ja Super (s. 16.5.2009). Nancyn kanssa olemme siirtyneet tavoitteellisesta harrastamisesta puuhastelun puolelle. Aktiivi-iässä harrastin Nancyn kanssa tokoa, agilityä ja jälkeä. Tokossa Nancy valioitui vuonna 2009. Agilityssä kisasimme kolmannessa luokassa. Jäljellä suoritimme JK1:sen.

Hänen tyttärien kanssa harrastan pitkälti samoja lajeja. Superin myötä viime syksystä lähtien myös haku on tullut harrastusvalikoimaamme uutena lajina. Superin kanssa en tällä hetkellä harrasta agilitya. Kiia saa hoitaa tätä virkaa perheessämme. Kiian kanssa olen kisannut harvakseltaan agilityssä kolmosluokassa. Tokossa olemme käyneet nyt kolmessa EV-luokan kokeessa suhteellisen laihoin tuloksin. Jäljeltä meillä on takataskussa JK1 ja yksi avoimen luokan koe, josta koulutustunnus jäi saamatta esineruudun/viimeisen kepin vuoksi. Tänä vuonna yritämme uudestaan. Superin kanssa saimme tokossa voittajaluokassa ykköstuloksen maaliskuussa 2013. Jatkamme tokon parissa syksymmällä. Nyt pk-kausi painaa päälle. Jäljeltä meillä on JK1. Haussa olisi tarkoitus kisata ensi viikolla ensimmäistä kertaa.

Koiraharrastusten lisäksi minulla on (vaikka saattaakin olla vaikea uskoa tätä) muutakin elämää. Olen neljän lapsen, työssäkäyvä äiti. Vanhin lapsista asustelee jo omillaan mutta kolme pojan vintiötä (ikäjakauma 6, 3 ja 1) pitävät kyllä meidät kiireisinä. Harrastusten lisäksi kasvatan bordercollieita pienimuotoisesti.

Ja sitten asiaan.

Tiistaina menimme Koirakorpeen treenaamaan ensin esineruutua, sitten hieman tottista ja lopuksi ajoin Kiialle täyspitkän ja -vanhan avoimen luokan jäljen. Esineruutu oli uudessa, fyysisesti todella vaativassa paikassa. En sitten omaa laiskuuttani jaksanut vaihtaa paikkaa kesken tallomisen vaan ajattelin, että tehdään hieman lyhyempi treeni. Super suoritti esineruudun loistavasti. Super on suorastaan syntynyt esineruutua varten. Suureksi yllätyksekseni myös Kiia selvitti sen heittämällä. Kumpaisetkin tytöt hakivat sieltä kaksi esinettä. Nämpällä haetutin vain yhden esineen säästääkseni tätä yli-innokasta melkein 10-vuotiasta ikuista teiniä.

Tottiksessa keskityimme lähinnä liikkeestä jääviin, tasamaanoutoon ja eteenlähettämiseen. Liikkeestä seisominen aiheuttaa hieman päänvaivaa erityisesti Superin kanssa, sillä olemmehan treenanneet pitkään pitkälti vain liikkeestä istumista tokon puolella. Tämän lisäksi noudoissa Super on alkanut varastaa, joten piti sitten palkata muutamia kertoja ihan odottamisesta. En myöskään lähettänyt Superia kapulalle kuin kerran vaan lähdinkin seuruuttamaan. Vähänkö tyttö oli hölmönä. Eteenlähettämiset onnistuivat hyvin molemmilla tytöillä.

Tottiksen jälkeen ajoimme vielä Kiian jäljelle, joka oli 2 tuntia vanha ja noin kilsan pituinen. Kiia ajoi jälkeä tarkasti ja selvitti sen hyvin useista vaikeuksista huolimatta (suopursut, isot risukasat, leveiden polkujen ylitykset, ryteiköt jne.). Noin 700 metrin kohdalla tyttö kävi vähän epävarmaksi mutta jatkoi kuitenkin rohkeasti loppuun saakka, kun hieman häntä kannustin tässä. Voin olla kyllä todella tyytyväinen Kiian suoritukseen, sillä tämä oli Kiialle vasta toinen näin pitkä ja haastava jälki. Ensimmäinen oli noin vuosi sitten kokeessa. :)

Keskiviikkona huilimme treenien puolesta. Kävimme kyllä reilun 8 kilsan lenkillä maastossa mutta kyllähän lenkkeily levosta käy. Eilen olikin Superin vuoro päästä jäljestämään. Tein myös Superille avoimen luokan jäljen, josta Super selviytyi loppujen lopuksi voittajana. Muutaman kerran Super hukkasi jäljen mutta löysi sen sitten uudestaan itsenäisesti. Loppusuoralla Superista oli aistittavissa jonkin asteinen väsymys ja kenties epäuskokin mutta sitkeästi tyttö jatkoi loppuun asti, ja minä pääsin palkkaamaan tytön ruhtinaallisesti hienosti tehdystä työstä. Tämä oli Superille ensimmäinen näin pitkä ja vanha jälki. Kiialle tein kaksi janatreeniä oikealle (40 m ja 30 m). Ensimmäisen jäljen Kiian nosti turhan sivusta mutta toinen oli oppikirjasuoritus. Nyt ennen koetta suunnitelmissa vain kevyttä tottistelua (eli ei aina koko seittiä, eikä kokonaisia liikkeitä), esineruututreeniä hieman (vielä jos kerran pääsisi tekemään esineruutua ennen ensi viikon lauantaita), janatreeniä sekä motivointia kepeille (helppo jälki, iso palkka kepeiltä).