Torstaina kaiken taiteen sääntöjä vastaan menimme Superin kanssa Liepeelle hakutreeneihin. Teimme helpon neljän ukon radan. Ekalla, tokalla ja vikalla ukolla otettiin ihan muutama haukku vain. Kolmosella Harri haukutti pidempään. Radalta löytyi kaksi vanerista tehtyä piiloa. Ei aivan umpinaisia mutta umpipiiloja kuitenkin. Supra suoritti hienosti radan läpi ja kivaa oli.
Perjantaina päätin passata tokotreenit Kiian kanssa ja niinpä kävimme pitkällä lenkillä Peurungassa. Superhan lähti Kuopioon serkkuni luo jo perjantaiaamusta. Lauantaina Super misseili itsensä paras narttu kakkoseksi, kun me teimme Kiian kanssa töitä Saarijärvellä jälkikokeessa.
Ensimmäisenä osiona oli meillä tottis, joka meni kohtuullisesti. Seuraamisessa paikka sekä kontakti seilasivat. Taas oli liikaa katseltavaa ympärillä. Liikkeestä istuminen onnistui. Tosin tuomarin mielestä istuminen olisi saanut olla nopeampi. Maahanmenossa ja luoksetulossa samaa vikaa. Tuomari olisi toivonut kauttaaltaan Kiiaan enemmän voimaa ja vietikkyyttä. Ilma oli katsojille hyvinkin suotuisa mutta koirille aika lamaannuttava. Varjossa mittari näytti 23 astetta. Seli seli mutta uskon kyllä, että tämä saattoi vaikuttaa moneen koiraan. Liikkeestä seisominen onnistui. Tasamaannoudossa ei ongelmia. Hyppynoudossa jouduin ottamaan pari kolme askelta lähemmäksi tuomarin käskystä ja niin Kiia ei onnistunut täsmäämään askeliaan ja kolisteli estettä. Tämän lisäksi Kiia kiersi esteen sekä tiputti kapulan suustaan mutta nosti sen kyllä itsenäisesti ylös. Loppu meni ihan hyvin. Estenouto oli ok. Eteenlähettämisessä Kiia lähti etenemään mutta kääntyi sitten jonkin matkan päästä katsomaan, että ihanko tosi tonne pitää mennä, jolloin kehotin uudestaan etenemään. Maahanmenoon tarvittiin kaksi käskyä. Paikkamakuu oli erinomainen. Saimme siis riivittyä kasaan 76 pistettä tottiksesta.
Jäljelle pääsimme vasta iltapäivästä. Janalla Kiia eteni liina suorana, nosti jäljen oikealta, jolloin meitä kehotettiin palaamaan janalle. Itse en ehtinyt sanomaan mitään, kun tyttö vaihtoi suuntaan ja lähti tosi terhakkaan oloisena jäljestämään. Jonkin matkaan jäljestettyään homma tyssäsi kokonaan vanhoihin traktorin jälkiin, jonka pohjalla ei ollut varsinaisesti mitään aluskasvillisuutta. Kiia haisteli oikealle ja yritimme löytää jäljen oikealta. Kiia lähtikin jäljestämään oikealle mutta ei selkeästi ollut jäljellä, kun se oli sellaista kuono pystyssä haahuilua. Vein koiran takaisin sinne kohtaan missä tiesin sen vielä olleen jäljellä ja yritin nostattaa uudestaan jäljen. Taas suurin piirtein samassa kohdassa jälki katosi ja Kiia lähti vetämään vasemmalle. Työskentely oli sen näköistä, että ei se selvästikään ollut jäljellä. Vielä kolmannen kerran yritin nostattaa jäljen mutta tuloksetta. Ei siinä muu auttanut kuin myöntää tappionsa ja palata autolle. Keskeytin kokeen, sillä harmitus oli sen verran suuri, että tämä ei olisi voinut jäädä Kiialta huomaamatta esineruudussa.
Sunnuntaina olikin Superin vuoro kisata ihka ensimmäistä kertaa haussa. Tämä oli myös minun ensimmäinen hakukokeeni ever. Päivä oli pitkä, sillä hakuosuudelle oli ilmoittautunut kuusi voittajaluokan koirakkoa, yksi avoimen luokan koirakko ja kaksi alokasluokan koirakkoa. Me, alokasluokan koirakot, teimme radan viimeisenä. Aloitimme siis kokeemme maastolla. Päivä oli vielä lauantaita kuumempi. Auton mittari näytti 25 astetta varjossa. Pääsimme maastoon joskus yhden jälkeen muistaakseni. Olin kuullut muutaman muun ylempien luokkien koirakkojen haukkuneen vasenta etukulmaa tai siis vasenta jotain... Niinpä ajattelin, että aloitan radan vasemmalta. Super upposi hienosti vasemmalle mutta tulikin sitten sieltä "tyhjin käsin" takaisin. Ajattelin, että jospa se eka ukko ei olekaan aivan vasemmassa etukulmassa ja lähetin Supran oikealle. Taas tyhjä pisto. Kaikki oikealle tulleet pistot olivat alussa melko liruja. Supra eteni ehkä jonnekin 25-30 metriin ja tuli takaisin. Tämä oli ollut päivän teema useammalla koiralla. Tsekattuamme oikean etukulman etenin ehkä kymmenen metriä ja lähetin uudestaan vasemmalle. Ajatuksenani oli, että Supra saattaisi pystyä nostamaan ukon vielä etukulmasta, jos se siellä sittenkin oli. Ja taas tyhjää. Tässä vaiheessa alkoi epävarmuus hiipiä mieleeni. Heitin tytön oikealle. Tekiköhän tässä vaiheessa Superin sellaisen lirun, että laitoin uudestaan. Nyt pisto oli parempi mutta ei edelleenkään ukkoa. Jatkoimme siis eteenpäin. Kolmannella tai neljännellä pistolla vasemmalle löytyi ensimmäinen ukko. Etenimme piilolle reipasta vauhtia. Myös tuomari eteni todella kilpailijaystävällisesti metsässä. Melkein sain pelätä, että juoksee ohi. :) Otin Supran haltuun ja treenikaverimme Paula nousi pressun alta. Super karkasi moikkamaan Paulaa mutta sain tytön kuitenkin haltuun. Paluu maalilinjalle ja heitto oikealle. Super työskenteli ja työskenteli ja alkoi jo näyttää siltä, ettei ukkoa löydy mutta toisin kävi. Siellähän se ukko pötkötti. Reipasta vauhtia maalimiehelle. Otin nyt Superin tiukemmin haltuun ja maalimies sai nousta pressun alta rauhassa.
Arvostelussa kävi ilmi, että Super oli käynyt ensimmäisellä maalimiehellä, joka oli piilossa Sulossa. Olemme kyllä pari kertaa tehneet Suloa treeneissä mutta niin, että kansi on ollut hieman auki. Nyt Super ei uskonut itseensä ja jätti Sulon ilmaisematta. Tästä syystä (ja muutamasta lirusta oikeanpuoleisesta pistosta) saimme työskentelypisteistä 10 pisteen vähennyksen. Saimme siis henkilöetsinnästä 160 pistettä. Jälkeenpäin mietin, että olisi minun pitänyt laittaa vain uudestaan Supra vasempaan etukulmaan, kun olin niin varma, että siellähän se ukko kuitenkin on. Mene ja tiedä. Sulo on siis meidän seuraava projektimme.
Henkilöetsinnän jälkeen pääsimme suoraan tottikseen. Super aloitti paikkamakuulla, joka oli varma ja hyvä suoritus. Seuraaminen oli oikein hyvää paitsi, että ohjaajan olisi pitänyt tehdä selvempi ero juoksun ja hitaan käynnin välillä. Tämän lisäksi Super saisi olla varmempi henkilöryhmässä. Liikkeestä istuminen oli hyvä kuten myös liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Tosin luoksetulo olisi saanut olla hieman nopeampi. (
Meidän maahanmenot onnistuivat kokeessa, vaikka olivatkin mukamas hukassa aikaisemmin viikolla. Jouduin miettimään mistä se voisi johtua, sillä yleensä Supra oikein tarjoaa maahanmenoa ja sitten muistin, että viimeksi kun meillä oli maahanmenot hukassa, annoin sitä käskyä liian "kiukkuisesti", jolloin intonaatio on eri kuin normisti. Palautin mieleeni sen meidän oikean "maahan"-käskyn, jossa intonaatio nousee han -tavussa ja on äänenpainoltaan melko kevyt. Tämä tuntui toimivan eli toimin kokeessa niin kuin treeneissä.) Luoksetulon vauhtia pitää muistaa nyt työstää ja yrittää saada tyttö unohtamaan tokon luoksetulon pysäytykset. Tasamaannouto oli hyvä. Hyppynoudossa jännitin itse niin mahdottomasti, että tuomarin mukaan tämä näkyi myös koirassa. Supra karkasi - aivan - karkasi estelle, kolisteli sitä reilusti, haki kapulan ja kiersi esteen. Estenouto oli hyvä. Tosin heitin kapulan todella sivuun, joten Super ei saanut paluumatkalle tarpeeksi kovaa vauhtia päälle mutta onneksi pääsi kuin pääsikin esteen yli. Upea tyttö on kyllä minulla. Eteenlähettämisessä Super eteni ensin noin 20 metriä, kääntyi kysymään (kuten Kiia), jolloin annoin toisen käskyn ja nyt Super lähti menemään määrätietoisesti kentän päätyä kohti. Maahan mentiin ekasta käskystä. Super sai tottiksesta 86 pistettä. Ei huonommin.
Viimeisenä osuutena oli esineruutu kolmen neljän maissa iltapäivästä. Lähetin Superin vasemmasta etukulmasta ruutuun. Jonkin aikaa siellä hengailtuaan Super hakeutui ruudun keskellä oleviin traktorin jälkiin muodostuneisiin isoihin lätäköihin juomaan. Kas, kun ei käynyt sinne makaamaan, kun on kuitenkin sitä vesipuhveleiden sukua. Mietin jo, että mikä ihme tätä tyttöä vaivaa, kun yleensä on aivan tulessa esineruudussa. Ei siinä muu auttanut kuin ottaa tyttö pois ruudusta ja lähettää vähän keskemmältä. Nyt tyttö työskenteli paremmin. Lähti sivurajoja pitkin haistelemaan, palasi keskemmälle ruutua ja sitten meni haistelemaan kaatuneen puurungon muodostamaan onkaloon. Ajattelin, että taasko se juo siellä vettä mutta ei. Sieltä onkalosta Super nosti sellaisen about 5 x 5 cm kokoisen nahkaisen kolikkopussin. Näin sen vasta, kun Super oli juoksemassa minua kohti, jolloin tyhmyyksissäni kehuin tyttöä sanomalle:"Jes!". Tästä tuli meidän pistevähennys. Saimme siis esineruudusta 27 pistettä. Avoimen luokan koirakon ohjaaja oli myöskin luullut ihan samaa omasta koirastaan, kun se oli sinne onkaloon "sukeltanut". Aika vaativa esineruutu mutta me selvisimme siitä.
Oli kieltämättä aika mielenkiintoinen kokemus tämä meidän hakukoe. Minulla oli vielä paljon oppimista hakukokeessa toimimisesta. Jotenkin meinasin koko ajan juuttua radalle mutta sitten muistin treenikavereideni kehoitukset, että radalla pitää muistaa liikkua. Täytyy kyllä sanoa, että ihan uskomatonta, että onnistuisimme saamaan HK1:sen näinkin lyhyellä treeniajalla. Minun on kyllä ollut onni, kun olen saanut itselleni niin taitavat treenikaverit, jotka ovat osanneet neuvoa tällaista täysin keltanokkaa monen asian suhteen. Jos Supralla ei ala juoksut, osallistumme avoimeen luokkaan tulevana sunnuntaina. Tänään onkin palauttava treeni Uuraisilla tiedossa.