Viime viikolla tapahtunutta

Kirjoittelen tätä päivitystä helteisestä Ranskasta. Olen täällä viikon ja täysin ilman koiria, joten tälle viikolle ei tule treenikertomuksia mutta viime viikolta voisin kirjata ylös pari muistiinpistettävää asiaa.

Tiistaina meillä oli Chilin kanssa hakua. Teimme neljä pistoa. Chili on taitava nenänkäyttäjä ja aika usein ottaa hajua maalimiehestä vastatuulesta. Tämä tietysti on ongelma, sillä jos koira pitäisi opettaa irtoamaan eteen, ei sitä kuuluisi päästää taakse. Saimme kuitenkin lopulta kaksi hyvää (lue suoraa) pistoa maalimiehelle. Minun pitää olla tarkempi irroittamisen suhteen ts. minun ei pidä päästää Chiliä metsään ennen kuin sillä on sellainen hyvin keskittynyt ilme. Hienointa lienee kuitenkin se, että voin sanoa, etten käske Chiliä metsään vaan päästän sen sinne. Peukku siitä!

Keskiviikkona olikin taas vepeä. Brie teki veneen haun ja hukkuvan pelastamisen. Chili pääsi kerran hyppäämään veneestä. Toiveissa olisi kokeilla tätä lajia molempien junnujen kanssa, nyt kun Chilikin oppi uimaan.

Torstaina kävimme tottistelemassa ja tokoilemassa. Chilin kanssa teimme alokasluokan liikkeet läpi. Meillä alkaa muuten homma olla kasassa mutta liikkeiden alkuihin ja loppuihin on nyt paneuduttava. Myös kaukkarit eivät vielä onnistu koematkasta. Seuraaminen siis on ihan ok. Ei kympin seuraamista mutta kasin vähintään. Liikkeestä maahanmeno on hyvä. Luoksetulossa Chili vielä arpoo mihin sitä pitäisi tulla + alun ongelmat ovat edelleen olemassa. Kapulanpito alkaa jo sujua. Hypyllä ongelmana samat kuin luoksetulossa. Jospa me saisimme nämä tehostetulla treenillä pian kuntoon.

Meidän treeniporukka

Miksi tuolla yhdellä on aina hassu ilme kuvissa? :P

Brie teki avointa luokkaa. Briella alkaa olla ruutu kasassa, samoin luoksetulo, noutoon tarvitaan vielä se loppu kuntoon eli luovutuspaikka, kaukkareihin kisamatka, hyppy ok, merkin kierto onnistuu noin 5-6 metristä. Isoimpana ongelmana ovatkin jäävät. Toivottavasti saamme ne kuntoon syksyyn mennessä. 

Superin kanssa tein lähes kolmen vuoden tauon jälkeen tottista toistamiseen. Se oli kyllä hienoa metristä lukuun ottamatta, jota emme siis edes oikeasti tehneet. Lauantaina meillä olikin koe vähän ex tempore. Ajattelin houkutella Leilan mukaan kokeeseen ja niinpä siellä sitten oltiin. Superin jana oli muuten ihan ok mutta meinasi nostaa jäljen liian aikaisin, joten meidät pyydettiin takaisin keskilinjalle, jossa jatkoimme vielä noin 8 metriä ja sitten pääsimmekin jäljelle. Keppejä nousi viisi mutta koska minusta jälki alkoi tehdä vasemmalle silmukkaa, ajattelin, että Super oli ajautumassa meidän omalle jäljelle ja vedin sen sieltä pois enemmän oikealle. Näin meiltä jäi kutonen metsään. Jälkeen päin kun kysyin asiasta, selvisi, että koira oli kyllä jälleen kerran oikeassa. Janalta saimme 37 pistettä ja kepeistä 100. Onneksi esineruudusta helteestä huolimatta nousi edes yksi esine. Super tosin komensi minua ja luovutuskin oli puutteellinen ja loppua kohden alkoi paukut loppua, joten emme saaneet työskentelypisteitä kuin 8. Maastosta siis kasassa 153 pistettä.

Ennen meitä Leila meni tekemään tottiksen (takana maastosta huimat 198 pistettä), jossa sattui ja tapahtui yhtä sun toista (esim. Oiva tuli metriseltä alas kyljelleen ja seuraamisessa oli varastamassa koko ajan eteenlähetyksen palkalle). Leila ja Oiva kuitenkin saivat kasaan tarvittavat 70 pistettä, mikä tarkoitti sitä, että a) minä itkin onnesta b) taisi Leilallakin pieni itku päästä c) Oivasta tuli FI MVA ja C.I.B. Näissä tunnelmissa lähdin tekemään omaa osuuttani. Seuraaminen oli ihan hyvä. Taisimme siitä saada erittäin hyvän. Liikkeestä istuminen meni seisomiseksi, joten saimme siitä puutteellisen. Maahanmeno ja luoksetulo taisi olla hyvä, koska luoksetulo oli hidas. Yli 25 asteen helle suorassa auringonpaisteessa alkoi vaikuttaa. Liikkeestä seisominen oli erinomainen. Tasamaan nouto oli hyvä tai erittäin hyvä. Metrinen kierrettiin molempiin suuntiin. A mentiin menosuuntaan muttei enää paluuta. Eteenlähetyksessä tarvittiin kaksi käskyä. Paikkamakuu ok. Saimme siis 66 pistettä ja ennen kaikkea innostusta yrittää uudelleen.

C.I.B* FI MVA LV MVA Oiva ja melkein JK2 Super

Uudelleenelvytys vol 2

Yritän tässä jotenkin aktivoitua tämän blogin kanssa. Ken siitä nyt sitten ilahtuukaan... :)

Meidän elo on ollut kovin aktiivista. Saimme Brien kanssa toisesta tokokeestamme alokasluokassa ykköstuloksen ja nyt kovasti treenaamme avointa varten. Seuraaminenhan ei ole Brien vahvuus vaan ne vahvuudet löytyvät muualta. Ruutu alkaa toimia jo todella hienosti. Myös merkin kierto. Nouto yllättäen alkaa olla pian kisavalmis ottaen huomioon, että alkujaan Brie vallan sylki kapulaan. Paikkaistuminen onnistuu, koska Brie nyt on vain Brie. Jäävät ovat vielä kesken mutta kunhan saan ne työstettyä, niin sitten voin alkaa katsoa koekalenteria.

Chilin kanssa tokon alokasluokan liikkeet sujuvat muuten hyvin mutta Chili pentele jätettäessä tahtoo painua maahan. Se on tämän oppinut agilityssa ja hieman kovempipäisenä tyttönä ei tahdo millään oppia tätä tapaa pois. Seuraaminen on toki vielä kesken mutta keskeneräistähän se saa olla vielä alokasluokassa. Maahanmeno liikkeessä on hyvä. Myös kapulanpito onnistuu nykyään todella kivasti. Hyppy ja luoksetulo ovat hanskassa, kunhan saan tuon alun kuntoon. Chilinkin kanssa voimme pian alkaa katsella koekalenteria. Myös BH olisi kiva saada tälle vuodelle mutta nyt näyttäisivät viikonloput olevan sen verran täynnä, etten taida saada sitä mahtumaan.

Peltojäljellä olemme edistyneet Brien kanssa hienosti. Tässä pari viikkoa sitten Brie pääsi tekemään FH-kokeen varajäljen ja hienostihan se tyttö sen ajoi. Yhdessä kulmassa tosin jäi maistelemaan peuran jätöksiä ja aivan loppusuoralla tajusi meidän takana hiihdelleet Annan ja Sadun ja kävi "luonnollisesti" tervehtimässä heidät ja jatkoi sitten jäljestämistä. Brien ongelmahan on sen ylisosiaalisuus. Brie RAKASTAA IHAN KAIKKIA ihmisiä. Se palkkautuu niistä enemmän kuin minusta. Monet sanovat, että mieluummin noin kuin siten, että koira olisi jollain tavoin varauksellinen ja onhan se niin, mutta että tässä laajuudessa... Sehän se koitui meidän ensimmäisen BH-kokeen turmioksi, kun Brie ei ollut sitten yhtään hallinnassa henkilöryhmässä vaan kävi suunnilleen kaikki neljä moikkaamassa ja useamman kerrran. Kytkettynä seuraaminenhan oli ihan passelia henkilöryhmään saakka. Vapaana seuraaminen menikin sitten plörinäksi, kun jouduin aika kovasti käskyttämään Brietä alun henkilöryhmässä. Onneksi saimme harjoiteltua tätä sitten ennen seuraavaa yritystä ja henkilöryhmissä ei tanssittu tällä kertaa. Tosin kytkettynä seuraaminen oli luokatonta. Brie oli selkeästi nurmikentällä jälkihommissa. :) Vapaana seuraaminen oli jo huomattavasti parempaa. 

Olemme Brien kanssa aloittaneet myös vepe-touhuilun. Kävimme ensimmäisen kerran viime keskiviikkona ja saimme tehdä jo veneestä hyppäämisen (piece of cake) ja veneelle uimisen + köyden haun ja veneen rantaan vetämien (piece of cake) sekä esineen tuomisen veneeseen. Tämä viimeinen temppu oli helppoa siihen asti, kunnes lelu olisi pitänyt tuoda minulle käteen. Brie olisi mieluummin uinut rantaan ja ominut sen. No, nyt työstämme tätä asiaa. Jospa jo huomenna se onnistuisi ongelmitta.

Brien kanssa olemme jättäneet nyt tarkoituksella lammastelut vähemmälle, vaikka tyttö olikin varsin lupaava. Minulla ei vain tahdo nyt niin aika- kuin raharesurssit riittää agilityn, peltojäljen, tokon ja vepen lisäksi paimentamiseen. Myös rallytoko on nyt tauolla. Kävimme muuten kerran kokeilemassa onneamme rallyssa ja sitähän meillä ei sitten ollut. Brie kyllä osaa nuo liikkeet mutten ollut harjoitellut niitä kylttien kanssa. No tottahan toki pienen bordercollien on käytävä lukemassa kaikki kyltit, jotta mamma osaisi ne oikein ohjata. Meidän radasta ei siis jäänyt yksinkertaisesti mitään kerrottavaa jälkipolville. Paneudumme rallyyn sitten talvelle, kun aikaa on enemmän.

Chilin kanssa olemme päässeet nyt tekemään enemmän hakua. Harrin ryhmässä alkeet opetetaan tuulen avulla, ja vaikka alkuun olin aavistuksen verran skeptinen, niin hyvin näyttäisi toimivan. Nyt Chili pääsee jo tekemään isompien kanssa rataa, koska a) Chilillä ei ole ongelmia irrota minusta b) Chili tykkää kyllä juosta metsässä. Onpa muuten ensimmäinen koira, jonka kanssa minulla on jonkin asteisia ongelmia hallinnan kanssa metsässä. Nämä haasteet on tarkoitettu voitettaviksi. :)

Superin kanssa olemme tehneet pääosin rally-tokon voittajaluokan liikkeitä, jotka alkavat sujua varsin kivasti. En nyt kuitenkaan ehdi kisaamaan Superin kanssa, joten jätämme nämä rallyt talveen sitten, kun pystyn keskittymään siihen myös junnujen kanssa. Super saa tehdä tokoa ja ajaa jälkeä. 

Kiian kanssa treenit ovat minimissään, kun en oikein tiedä, mitä hommia uskallan sen kanssa tehdä. Se syyskuussa katkennut kylkiluu on ilmeisesti katkennut sen verran tyvestä eli ruston paikkeilta, ettei se ole oikein päässyt luutumaan. Kävin siis kuvauttamassa Kiian uudestaan. Rally-tokoa toki voisimme tehdä jossain vaiheessa, jos vain se kivuitta luonnistuu. Agility on ollut tauolla jo yli puoli vuotta ja tulee varmasti näin olemaan loppuiän. Harmi sinällään, kun Kiian kanssa oli kiva aksata. Onneksi nämä minun kaksi junnua on myös varsin kivanoloisia. Toiveissa päästä kisakentille viimeistään ensi vuoden alussa... 

Tällainen tilannepäivitys tällä kertaa. Yritän muistaa kirjoitella meidän treeneistä nyt vähän useammin. Pienet pihatreenit jäänevät edelleen kirjoittamatta mutta nämä vähän isommat sitten senkin edestä. 

Hiljaiseloa blogissa, täysrähinä päällä arjessa

Vaikka blogin puolella on ollut hiljaista, olemme me pistäneet tuulemaan harrastusrintamalla. Brielle olen saanut ajettua nyt tähän mennessä 45 jälkeä. Vielä näyttäisi kausi jatkuvan. Toivottavasti saamme vielä kymmenkunta jälkeä tähän alle ennen kuin maa jäätyy. Viimeisin jälki oli pituudeltaan 550 askelta, sisälsi 3 kulmaa ja 4 esinettä. Ikää jäljellä oli reilu 3 tuntia. Meillä on nyt ollut pääpaino esineiden ilmaisussa. Brie kun rakastaa jäljestämistä, tahtoo Brie mennä jäljen mukana. Nyt kuitenkin olemme onnistuneet ilmaisemaan esineet niin, että esine on purkin päällä. Nyt tiistaina piilottelin jo purkkeja vähän. Myös Chili pääsi toistamiseen jäljelle. Chilin jälki oli täysin nakitettu ja vain 50 askelta pitkä mutta yhtä vanha kuin Brien jälki. Hyvin taitavasti penneli nuuskutteli nakit pellosta. :)

Chili on myös päässyt pari kertaa hakutreeneihin. Erittäin ahneena pentuna tuohan kiipeää vaikka puuhun ruoan perässä. Olemme me ehtineet treenata esineruutuakin - okei sen kaksi kertaa. :) Maastolajien lisäksi olemme tehneet kovastikin tokon pohjia penneleiden kanssa ja Kiian sekä Superin kanssa olen aloittanut uusien EVL-liikkeiden harjoittelemisen. Superhan ne jo osaakin mutta Kiian pitää vielä vähän opiskella. Eteenlähetys tuntuisi nyt onnistuvan targetin kanssa. Myöskään uusissa paikkiksissa ei ollut ongelmia mutta se pitkän liikkeen kierto - voi kiesus, että voi olla vaikeaa! Kiia kun tykkäisi lähes nollakulmasta lähetettäessäkin (siis samalta linjalta esteiden kanssa) käydä hyppäämässä esteen yli. Tätä joudumme varmaan työstämään vielä tovin. Vanhat liikkeet sujuivatkin Kiialta varsin mukavasti. Vähän joutuu muistuttelemaan kaukkareiden tekniikka (tosin ohjaajallakin oli maanantaina käskyt hukassa). Tunnariin täytyy saada uudelleen rutiini (Kiia toi kyllä oman mutta tiputti sen ensin maahan). Luoksetulo oli kyllä hieno stoppeineen, sekä ohjattu, että zeta että ruutu... Voi miten hienoa olikaan tokoilla Kiian kanssa lähes 1,5 vuoden tauon jälkeen. Toiveissa olisi kisata EVL:ssä ensi keväänä molempien koiruuksien kanssa.

Myös rallytokossa olemme kunnostautuneet piirinmestaruuskisojen jälkeen. Viime viikonloppuna kisasin sekä Superin että Kiian kanssa rallytokossa Pieksämäellä. Super maltillisena tyttönä teki hienon debyytin saaden radalta 99 psitettä. Yksi hihnavähennys sinne mahtui. Kiia teki myös hienosti töitä mutta koska ohjaaja ei osaa, niin ei osaa. :D Kyltillä 11 piti koiran lähteä liikkeelle maasta käsin, niin minäpä käskin ensin Kiian sivulle ja sitten lähdin liikkelle. Otettuani kaksi askelta tajusin tehneeni virheen ja ilmoitin haluavani uusia liikkeen. Sitten tajusin katsoa missä seisoinkaan ja kerrankin päässäni välähti pienen pieni ajatus, että olin jo seuraavan liikkeen suoritusalueella, joten jos olisin uusinut, olisi rata hylkääntynyt, niinpä jatkoinkin matkaa ja otin törppäilyistäni virhepisteet (yhteensä -16). Kiia siis teki täysin puhtaan radan. :) Jatkamme tämän meille täysin uuden lajin parissa opiskelua...

Superin debyyttirata alokasluokassa

Kiian debyyttirata avoimessa luokassa

Peltojäljen, haun, tokon ja rally-tokon lisäksi olen yrittänyt päästä treenaamaan agilitya edes sen kerran viikossa Kiian, Nastan, Brien ja nyt sitten myös Chilin kanssa. Chili toki tekee vain putkiin sukeltamisia siinä missä Briekin. Kisaamaan en varmaankaan enää lähde Kiian kanssa tässä lajissa, enkä kenties myöskään Nastan kanssa. Katsotaan tuleeko näistä minun junnuista sitten jonain päivänä minulle kisakavereita myös tähän lajiin. Sen aika näyttää. Itse olen tällä hetkellä enemmän motivoitunut noista pk-puolen jutuista ja luonnollisesti tokosta. Tokon puolelta joutunen tukeutumaan ulkopuoliseen kouluttajaa Brien kanssa, sillä en oikein meinaa saada tuota itsenäistä vaeltajaa innostumaan työnteosta minulle. Kyllähän se pallosta, vetoleikeistä ja ruoasta innostuu mutta tekee hommia pääosin itselleen. Chili sen sijaan on koko ajan hakemassa kontaktia minuun. On nämä vain niin erilaiset, mutta omanlaiset ja tärkeitä molemmat. Opettavat taatusti minulle kasapäin taitoja. :)

Keppitreeniä kerrakseen

Eilen aamusta Anna kävi talsimassa Brielle pellolle 200 askeleen ja kolmen kulman jäljen, joka sai vanheta tällä kertaa 2,5 tuntia. Eilenhän oli todella tuulinen keli, joten tämä toi yllättävän ison haasteen. Pari kertaa Brie haki jälkeä eli erkani jäljeltä ja viimeisen kulman yritti oikoa mutta noin muuten ihan ok jälki. Pitää nyt vahvistaa tuota jälkeen kiinnittymistä enemmän. Briehan tykkää itse jäljestämisestä mutta sen pitäisi kiinnittyä paremmin juuri jäljestettävään jälkeen nyt kun kaikki mahdolliset hajut kiinnostavat. Toki tuulinen keli ei auttanut asiaa ja olihan tämä vasta kolmas ns. vierasjälki,

Illasta meillä olikin aksatreenit. Kiia pääsi kerran tekemään kuvan mukaista (meidän rata punaisilla numeroilla) keppitreeniä ja Nasta kaksi kertaa. Toinen treeni tehtiin putkien kautta. Aivan lopuksi paukutettiin menemään putki-hyppy-suoraa. Myös Brie pääsi tekemään putki-hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy -suoraan ja täytyy todeta, että taakse jäin. Sen verran tuosta pikkutytöstä on kasvanut, etten enää perässä pysy. Tein Kiian kanssa myös rallytokoa, koska rallytokon piirinmestaruuskisat lähestyvät uhkaavasti. Sirun kanssa tein tokon alokasluokan liikkeitä. Menin sitten ilmoittamaan Sirun tokokokeeseen. Hui karmeeta!

Peltojälki No. 27

Blogin päivitys on jäänyt vähemmälle, kun a) meillä on pentuja ja heillä oma bloginsa b) kesä on oivallista aikaa kyykkiä päivät pitkät takapihalla kitkemässä rikkaruohoja c) olen alkanut saamaan "allergisia" oireita koneella olemisesta seitsemän yliopistovuoden jälkeen. :)

Mutta olemme me treenailleet. Agilitya olemme tehneet pääosin kerran viikossa. Treenikamuina minulla edelleen Kiia ja Nasta. Myös Brien kanssa olemme tehneet vähän putkia ja siivekkeiden läpi juoksemista. Nastalle on alkanut tulla nyt vauhtia lisää, kun treenit ovat olleet sellaisia sujuvia, eikä mitään säkkärä-käkkärää.

Brie kyllä RAKASTAA putkia. Hakeutuu niihin ihan omin päin, olivatpa ne sitten mutkalla tai ei. Olemme me myös nyt tehneet pariin otteeseen rallytokoa Kiian ja Nämpän kanssa, kun menin sitten lupautumaan rallytokon piirinmestaruuskisoihin joukkueeseen. :P Tytöistä tämä toki on tosi nastaa, kun taas sitä nakkia tulee, että huh hei ja hellät tunteet!

Brien kanssa olen myös tehnyt tokoa. Alkuun tuntui, etten saa tytöstä tarpeeksi irti oikeaa ilmettä mutta nyt kun olen siirtynyt syöttämään iltaruoan treenaten, voin kertoa, että ilmettä löytyy. Brie joutui myös laihikselle, joten varmaan tämä pienoinen nälkä on tuonut lisäarvoa namipalalle. Muuten kaikki muu vauvatreeni sujuu hyvin paitsi kapulanpito. Miten se voikin olla niin vaikeaa? :P

Rallytokon, agilityn ja tokon lisäksi olen yrittänyt treenata sitä peltojälkeä edes sen 1-2 kertaa viikossa. Sattuneesta syystä tuossa oli pari viikkoa taukoa mutta nyt on taas päästy pellolle. Tänään teimme vähän puoliksi vahingossa melko vaikean treenin, sillä jälki ehti vanheta kolme tuntia. Hupsista keikkaa. Jäljellä oli pituutta 300 askelta ja se piti sisällään kaksi nakitettua kulmaa (nakit heti kulman jälkeen ja pari jarrunakkia noin kolme metriä ennen kulmaa). Brie jäljesti koko jäljen lähes moitteetta. Kolme erkaantumista siihen mahtui mutta annettakoon tämä anteeksi, kun tytöllä on ikää vasta kuusi kuukautta, eikä hän ole kovin kokenut jäljestäjä. Hyvin kuitenkin jaksaa, vaikka takana oli reilu tunnin lenkki metsässä.

Briessa on kyllä niin paljon sellaisia ominaisuuksia, joista pidän todella paljon. Se on todella nopea oppimaan ja pystyy keskittymään erinomaisesti annettuihin tehtäviin. Siitä löytyy tarpeeksi kiihkeyttä mutta sopivasti tyyneyttä. Brie tuntuu olevan erinomainen sekoitus äitiään ja isäänsä. Kaksi koiraa, joilla ei ole ainakaan toistaiseksi tuloksia harrastuksista mutta joiden ominasuuksista olin hyvinkin tietoinen ilman Koiranettiä. :) Yhtä asiaa en osannut kylläkään arvata. Brie syttyi lampaisiin ihka ensimmäisestä kerrasta ja ainakin nyt vaikuttaa todella lupaavalta noin geeliversioksi. Jatkamme nyt tämän ylläpitoa vielä sen puoli vuotta ja sitten alamme työstämään tyttöä toden teolla. 

Kaksi viimeisintä aksatreeniä

12.7.2016

28.6.2016

Viime viikolla meillä ei ollut treenejä rankkasateen vuoksi mutta tänään pääsimme taas radalle. Tänään Nasta oli taas varsin pätevä, kun taas viime kerralla shelttivahvistuksemme oli vähän ulapalla. Kiia sen sijaan on antanut molemmilla kerroilla kaikkensa. :) Teki muuten taaseen hienot kontaktit. Pitänee alkaa katsoa kisakalenteria... 

Kirjoitan sunnuntaina oman postauksen pikku-Brien viikosta. Olemme Brien kanssa kunnostautuneet ennen kaikkea peltojäljellä. Tyttö kyllä hämmästyttää minua kerta toisensa jälkeen.

Erilainen jälki ja eriskummallinen jälki

Tiistaina olikin pitkästä aikaa agilitya yhdessä Kiian ja Nastan kanssa. Teimme alla olevan kuvan mukaista rataa muuten paitsi, että esteeltä 19 menimme vielä kerran puomin. Kiian SM-joukkuekilpailusta saadun nollan innoittamana ajattelin, josko sitä voisi vielä vähän kisailla Kiian kanssa. Niinpä ryhdyimme tuumasta toimeen niin, että Kiia saisi aina palkan kosketusalustalta puomilta. Meidän isoimpana ongelmana on ollut kisapuomit. Kiialla nousee vire sen verran korkeaksi, etten ole oikein saanut sitä ottamaan puomin kontakteja kunnolla.

Kiian kanssa isoimmat haasteet tulivat tuolta putkelta lähdettäessä hypylle nro 14, koska tein tähän persjätön tai mäkelät vai miksi niitä nyt kutsutaan mutta unohdin koiran taakseni, jolloin Kiia saattoi hypätä hypyn 12 uudestaan. Kun olin kartalla, onnistuin ohjaamaan Kiian oikealle hypylle. Tiedättekö mitä? Kiia teki kaikki puomin kontaktit oikein! Toinen oikeasti vaikea kohta oli meille tuo hyppy 19. Valssasin hypyllä 18 ja sitten niistolla otin tuon hyppy 19:sen mutta me emme sitä vielä oikein handlaa. Piti sitten sitä hieman harjoitella lisää. 

Nastan kanssa ongelmaksi muodostuivat kepit. Nasta tahtoo tulla kesken niiltä pois, joten hinkutimme sitten keppejä. Nasta oli kyllä hyvässä vireessä, kun muistin tyttöä kehua. Jospa sitä pitäisi harkita kisoihin menemistä tämänkin kanssa...

Tiistain 21.6. rata

Ja sitten Pimpula... Tunnetusti olen vähän tällainen häslääjä ja niinpä unohdin namipurkin autoon, kun lähdin tekemään Brielle nurmelle jälkeä. Niinpä päätin laittaa ne nakit, jotka olivat taskussani, jäljelle. Koska niitä ei ollut paljon, laitoin nameja sinne tänne. Jäljen pituudeksi tuli 100 askelta ja koska jäimme Nastan kanssa hinkkaamaan keppejä, ehti jälki vanheta 20 minuuttia. Mutta Briepä teki hienon jäljen! Olin niin onnellinen kyllä siitä!

Tänään sitten olikin eriskummallinen jälki. Syynä ilmeisesti kuumuus... :( Ajattelin, että samalla kun pojat leikkivät läheisessä puistossa, voin ottaa Brien mukaan ja tehdä sille sen 15. jäljen. Mehän olemme nyt treenanneet viime ajat vain nurmella, kun pelto, jossa alkuun treenasin, on kasvanut umpeen. Kunhan kiltti setä maanomistaja leikkaa rehupeltonsa rehut alas, niin pääsemme takaisin pellolle. Brie joutui odottamaan jäljen vanhenemista autossa niin, että auton nokka osoitti aurinkoon ja takaluukku oli kokonaan auki. Minullahan on koirat häkissä auton takaosassa. Tuuletus siis pelasi mutta olihan ulkona melko kuuma. Tein 160 askeleen jäljen muutamilla palkoilla. Annoin jäljen vanheta 20 minuuttia siitä, kun olin lopettanut sen tekemisen. Brie vallan vinkui lähtiessä taas jäljelle (kuva 1) ja veti hirmuisella imulla paalulle. Sen sijaan alku oli taas vähän haparoiva, vaikka olin jättänyt nimenomaan alkuun enemmän nameja. Sitten Brie alkoi hyvällä imulla jäljestää mutta noin 10 askelta ennen loppupalkkaa, Brie ensin oksensi vaahtoa ja syömiään nakinpaloja ja sitten alkoi aivan hulluna syödä ruohoa. Sillä oli selkeästi todella huono olo. :( Testasin söisikö loppupalkan mutta nakkien sijaan Brie valitsi ruohon. Jonkin aikaa popsittuaan ruohoa tuli toinen ja sitten vähän myöhemmin kolmas oksennus. Yritin siinä välissä juottaa Brielle vettä järvestä mutta Brieta kiinnosti vain ruoho. Annoin sitten syödä sitä ruohoa, koska selkeästi Brie yritti oksettaa itsensä. Harjasin siinä sivussa seuraillessani Brien vointia mummokoiralta kaikki pohjavillat, mistä "palkkana" Kiia pääsi uimaan. Nyt sitten Brie innostui ja sinkosi itsekin veteen. Vähän aikaan polskittuaan Brie oli taas ihan normaali, eikä kotonakaan näkynyt mitään oireita huonovointisuudesta. Varmaan tämä huono olo johtui ihan vain helteestä ja sitten siitä, että Brie kyllä tykkää jäljestää.

Menossa paalulle 

Brie jäljellä

Kaikki kuvat on ottanut keskipoikamme Tuomas. Mukaan mahtui useampi kuva nurmesta, taivaasta ja puolikkaista koirista mutta onneksi sentään saimme muutaman ihan kivan otoksen tytöstä, vaikkakin jälkemme päättyi vähän kurjasti. Jatkossa ei pidä yliarvioida pennelin lämmön sietokykyä, vaikka jälki itsessään ei ole fyysisesti kovinkaan rasittava, niin voi se silti olla jossain määrin kiihdyttävä.