Hiljaiseloa blogissa, täysrähinä päällä arjessa

Vaikka blogin puolella on ollut hiljaista, olemme me pistäneet tuulemaan harrastusrintamalla. Brielle olen saanut ajettua nyt tähän mennessä 45 jälkeä. Vielä näyttäisi kausi jatkuvan. Toivottavasti saamme vielä kymmenkunta jälkeä tähän alle ennen kuin maa jäätyy. Viimeisin jälki oli pituudeltaan 550 askelta, sisälsi 3 kulmaa ja 4 esinettä. Ikää jäljellä oli reilu 3 tuntia. Meillä on nyt ollut pääpaino esineiden ilmaisussa. Brie kun rakastaa jäljestämistä, tahtoo Brie mennä jäljen mukana. Nyt kuitenkin olemme onnistuneet ilmaisemaan esineet niin, että esine on purkin päällä. Nyt tiistaina piilottelin jo purkkeja vähän. Myös Chili pääsi toistamiseen jäljelle. Chilin jälki oli täysin nakitettu ja vain 50 askelta pitkä mutta yhtä vanha kuin Brien jälki. Hyvin taitavasti penneli nuuskutteli nakit pellosta. :)

Chili on myös päässyt pari kertaa hakutreeneihin. Erittäin ahneena pentuna tuohan kiipeää vaikka puuhun ruoan perässä. Olemme me ehtineet treenata esineruutuakin - okei sen kaksi kertaa. :) Maastolajien lisäksi olemme tehneet kovastikin tokon pohjia penneleiden kanssa ja Kiian sekä Superin kanssa olen aloittanut uusien EVL-liikkeiden harjoittelemisen. Superhan ne jo osaakin mutta Kiian pitää vielä vähän opiskella. Eteenlähetys tuntuisi nyt onnistuvan targetin kanssa. Myöskään uusissa paikkiksissa ei ollut ongelmia mutta se pitkän liikkeen kierto - voi kiesus, että voi olla vaikeaa! Kiia kun tykkäisi lähes nollakulmasta lähetettäessäkin (siis samalta linjalta esteiden kanssa) käydä hyppäämässä esteen yli. Tätä joudumme varmaan työstämään vielä tovin. Vanhat liikkeet sujuivatkin Kiialta varsin mukavasti. Vähän joutuu muistuttelemaan kaukkareiden tekniikka (tosin ohjaajallakin oli maanantaina käskyt hukassa). Tunnariin täytyy saada uudelleen rutiini (Kiia toi kyllä oman mutta tiputti sen ensin maahan). Luoksetulo oli kyllä hieno stoppeineen, sekä ohjattu, että zeta että ruutu... Voi miten hienoa olikaan tokoilla Kiian kanssa lähes 1,5 vuoden tauon jälkeen. Toiveissa olisi kisata EVL:ssä ensi keväänä molempien koiruuksien kanssa.

Myös rallytokossa olemme kunnostautuneet piirinmestaruuskisojen jälkeen. Viime viikonloppuna kisasin sekä Superin että Kiian kanssa rallytokossa Pieksämäellä. Super maltillisena tyttönä teki hienon debyytin saaden radalta 99 psitettä. Yksi hihnavähennys sinne mahtui. Kiia teki myös hienosti töitä mutta koska ohjaaja ei osaa, niin ei osaa. :D Kyltillä 11 piti koiran lähteä liikkeelle maasta käsin, niin minäpä käskin ensin Kiian sivulle ja sitten lähdin liikkelle. Otettuani kaksi askelta tajusin tehneeni virheen ja ilmoitin haluavani uusia liikkeen. Sitten tajusin katsoa missä seisoinkaan ja kerrankin päässäni välähti pienen pieni ajatus, että olin jo seuraavan liikkeen suoritusalueella, joten jos olisin uusinut, olisi rata hylkääntynyt, niinpä jatkoinkin matkaa ja otin törppäilyistäni virhepisteet (yhteensä -16). Kiia siis teki täysin puhtaan radan. :) Jatkamme tämän meille täysin uuden lajin parissa opiskelua...

Superin debyyttirata alokasluokassa

Kiian debyyttirata avoimessa luokassa

Peltojäljen, haun, tokon ja rally-tokon lisäksi olen yrittänyt päästä treenaamaan agilitya edes sen kerran viikossa Kiian, Nastan, Brien ja nyt sitten myös Chilin kanssa. Chili toki tekee vain putkiin sukeltamisia siinä missä Briekin. Kisaamaan en varmaankaan enää lähde Kiian kanssa tässä lajissa, enkä kenties myöskään Nastan kanssa. Katsotaan tuleeko näistä minun junnuista sitten jonain päivänä minulle kisakavereita myös tähän lajiin. Sen aika näyttää. Itse olen tällä hetkellä enemmän motivoitunut noista pk-puolen jutuista ja luonnollisesti tokosta. Tokon puolelta joutunen tukeutumaan ulkopuoliseen kouluttajaa Brien kanssa, sillä en oikein meinaa saada tuota itsenäistä vaeltajaa innostumaan työnteosta minulle. Kyllähän se pallosta, vetoleikeistä ja ruoasta innostuu mutta tekee hommia pääosin itselleen. Chili sen sijaan on koko ajan hakemassa kontaktia minuun. On nämä vain niin erilaiset, mutta omanlaiset ja tärkeitä molemmat. Opettavat taatusti minulle kasapäin taitoja. :)

Keppitreeniä kerrakseen

Eilen aamusta Anna kävi talsimassa Brielle pellolle 200 askeleen ja kolmen kulman jäljen, joka sai vanheta tällä kertaa 2,5 tuntia. Eilenhän oli todella tuulinen keli, joten tämä toi yllättävän ison haasteen. Pari kertaa Brie haki jälkeä eli erkani jäljeltä ja viimeisen kulman yritti oikoa mutta noin muuten ihan ok jälki. Pitää nyt vahvistaa tuota jälkeen kiinnittymistä enemmän. Briehan tykkää itse jäljestämisestä mutta sen pitäisi kiinnittyä paremmin juuri jäljestettävään jälkeen nyt kun kaikki mahdolliset hajut kiinnostavat. Toki tuulinen keli ei auttanut asiaa ja olihan tämä vasta kolmas ns. vierasjälki,

Illasta meillä olikin aksatreenit. Kiia pääsi kerran tekemään kuvan mukaista (meidän rata punaisilla numeroilla) keppitreeniä ja Nasta kaksi kertaa. Toinen treeni tehtiin putkien kautta. Aivan lopuksi paukutettiin menemään putki-hyppy-suoraa. Myös Brie pääsi tekemään putki-hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy -suoraan ja täytyy todeta, että taakse jäin. Sen verran tuosta pikkutytöstä on kasvanut, etten enää perässä pysy. Tein Kiian kanssa myös rallytokoa, koska rallytokon piirinmestaruuskisat lähestyvät uhkaavasti. Sirun kanssa tein tokon alokasluokan liikkeitä. Menin sitten ilmoittamaan Sirun tokokokeeseen. Hui karmeeta!

Peltojälki No. 27

Blogin päivitys on jäänyt vähemmälle, kun a) meillä on pentuja ja heillä oma bloginsa b) kesä on oivallista aikaa kyykkiä päivät pitkät takapihalla kitkemässä rikkaruohoja c) olen alkanut saamaan "allergisia" oireita koneella olemisesta seitsemän yliopistovuoden jälkeen. :)

Mutta olemme me treenailleet. Agilitya olemme tehneet pääosin kerran viikossa. Treenikamuina minulla edelleen Kiia ja Nasta. Myös Brien kanssa olemme tehneet vähän putkia ja siivekkeiden läpi juoksemista. Nastalle on alkanut tulla nyt vauhtia lisää, kun treenit ovat olleet sellaisia sujuvia, eikä mitään säkkärä-käkkärää.

Brie kyllä RAKASTAA putkia. Hakeutuu niihin ihan omin päin, olivatpa ne sitten mutkalla tai ei. Olemme me myös nyt tehneet pariin otteeseen rallytokoa Kiian ja Nämpän kanssa, kun menin sitten lupautumaan rallytokon piirinmestaruuskisoihin joukkueeseen. :P Tytöistä tämä toki on tosi nastaa, kun taas sitä nakkia tulee, että huh hei ja hellät tunteet!

Brien kanssa olen myös tehnyt tokoa. Alkuun tuntui, etten saa tytöstä tarpeeksi irti oikeaa ilmettä mutta nyt kun olen siirtynyt syöttämään iltaruoan treenaten, voin kertoa, että ilmettä löytyy. Brie joutui myös laihikselle, joten varmaan tämä pienoinen nälkä on tuonut lisäarvoa namipalalle. Muuten kaikki muu vauvatreeni sujuu hyvin paitsi kapulanpito. Miten se voikin olla niin vaikeaa? :P

Rallytokon, agilityn ja tokon lisäksi olen yrittänyt treenata sitä peltojälkeä edes sen 1-2 kertaa viikossa. Sattuneesta syystä tuossa oli pari viikkoa taukoa mutta nyt on taas päästy pellolle. Tänään teimme vähän puoliksi vahingossa melko vaikean treenin, sillä jälki ehti vanheta kolme tuntia. Hupsista keikkaa. Jäljellä oli pituutta 300 askelta ja se piti sisällään kaksi nakitettua kulmaa (nakit heti kulman jälkeen ja pari jarrunakkia noin kolme metriä ennen kulmaa). Brie jäljesti koko jäljen lähes moitteetta. Kolme erkaantumista siihen mahtui mutta annettakoon tämä anteeksi, kun tytöllä on ikää vasta kuusi kuukautta, eikä hän ole kovin kokenut jäljestäjä. Hyvin kuitenkin jaksaa, vaikka takana oli reilu tunnin lenkki metsässä.

Briessa on kyllä niin paljon sellaisia ominaisuuksia, joista pidän todella paljon. Se on todella nopea oppimaan ja pystyy keskittymään erinomaisesti annettuihin tehtäviin. Siitä löytyy tarpeeksi kiihkeyttä mutta sopivasti tyyneyttä. Brie tuntuu olevan erinomainen sekoitus äitiään ja isäänsä. Kaksi koiraa, joilla ei ole ainakaan toistaiseksi tuloksia harrastuksista mutta joiden ominasuuksista olin hyvinkin tietoinen ilman Koiranettiä. :) Yhtä asiaa en osannut kylläkään arvata. Brie syttyi lampaisiin ihka ensimmäisestä kerrasta ja ainakin nyt vaikuttaa todella lupaavalta noin geeliversioksi. Jatkamme nyt tämän ylläpitoa vielä sen puoli vuotta ja sitten alamme työstämään tyttöä toden teolla. 

Kaksi viimeisintä aksatreeniä

12.7.2016

28.6.2016

Viime viikolla meillä ei ollut treenejä rankkasateen vuoksi mutta tänään pääsimme taas radalle. Tänään Nasta oli taas varsin pätevä, kun taas viime kerralla shelttivahvistuksemme oli vähän ulapalla. Kiia sen sijaan on antanut molemmilla kerroilla kaikkensa. :) Teki muuten taaseen hienot kontaktit. Pitänee alkaa katsoa kisakalenteria... 

Kirjoitan sunnuntaina oman postauksen pikku-Brien viikosta. Olemme Brien kanssa kunnostautuneet ennen kaikkea peltojäljellä. Tyttö kyllä hämmästyttää minua kerta toisensa jälkeen.

Erilainen jälki ja eriskummallinen jälki

Tiistaina olikin pitkästä aikaa agilitya yhdessä Kiian ja Nastan kanssa. Teimme alla olevan kuvan mukaista rataa muuten paitsi, että esteeltä 19 menimme vielä kerran puomin. Kiian SM-joukkuekilpailusta saadun nollan innoittamana ajattelin, josko sitä voisi vielä vähän kisailla Kiian kanssa. Niinpä ryhdyimme tuumasta toimeen niin, että Kiia saisi aina palkan kosketusalustalta puomilta. Meidän isoimpana ongelmana on ollut kisapuomit. Kiialla nousee vire sen verran korkeaksi, etten ole oikein saanut sitä ottamaan puomin kontakteja kunnolla.

Kiian kanssa isoimmat haasteet tulivat tuolta putkelta lähdettäessä hypylle nro 14, koska tein tähän persjätön tai mäkelät vai miksi niitä nyt kutsutaan mutta unohdin koiran taakseni, jolloin Kiia saattoi hypätä hypyn 12 uudestaan. Kun olin kartalla, onnistuin ohjaamaan Kiian oikealle hypylle. Tiedättekö mitä? Kiia teki kaikki puomin kontaktit oikein! Toinen oikeasti vaikea kohta oli meille tuo hyppy 19. Valssasin hypyllä 18 ja sitten niistolla otin tuon hyppy 19:sen mutta me emme sitä vielä oikein handlaa. Piti sitten sitä hieman harjoitella lisää. 

Nastan kanssa ongelmaksi muodostuivat kepit. Nasta tahtoo tulla kesken niiltä pois, joten hinkutimme sitten keppejä. Nasta oli kyllä hyvässä vireessä, kun muistin tyttöä kehua. Jospa sitä pitäisi harkita kisoihin menemistä tämänkin kanssa...

Tiistain 21.6. rata

Ja sitten Pimpula... Tunnetusti olen vähän tällainen häslääjä ja niinpä unohdin namipurkin autoon, kun lähdin tekemään Brielle nurmelle jälkeä. Niinpä päätin laittaa ne nakit, jotka olivat taskussani, jäljelle. Koska niitä ei ollut paljon, laitoin nameja sinne tänne. Jäljen pituudeksi tuli 100 askelta ja koska jäimme Nastan kanssa hinkkaamaan keppejä, ehti jälki vanheta 20 minuuttia. Mutta Briepä teki hienon jäljen! Olin niin onnellinen kyllä siitä!

Tänään sitten olikin eriskummallinen jälki. Syynä ilmeisesti kuumuus... :( Ajattelin, että samalla kun pojat leikkivät läheisessä puistossa, voin ottaa Brien mukaan ja tehdä sille sen 15. jäljen. Mehän olemme nyt treenanneet viime ajat vain nurmella, kun pelto, jossa alkuun treenasin, on kasvanut umpeen. Kunhan kiltti setä maanomistaja leikkaa rehupeltonsa rehut alas, niin pääsemme takaisin pellolle. Brie joutui odottamaan jäljen vanhenemista autossa niin, että auton nokka osoitti aurinkoon ja takaluukku oli kokonaan auki. Minullahan on koirat häkissä auton takaosassa. Tuuletus siis pelasi mutta olihan ulkona melko kuuma. Tein 160 askeleen jäljen muutamilla palkoilla. Annoin jäljen vanheta 20 minuuttia siitä, kun olin lopettanut sen tekemisen. Brie vallan vinkui lähtiessä taas jäljelle (kuva 1) ja veti hirmuisella imulla paalulle. Sen sijaan alku oli taas vähän haparoiva, vaikka olin jättänyt nimenomaan alkuun enemmän nameja. Sitten Brie alkoi hyvällä imulla jäljestää mutta noin 10 askelta ennen loppupalkkaa, Brie ensin oksensi vaahtoa ja syömiään nakinpaloja ja sitten alkoi aivan hulluna syödä ruohoa. Sillä oli selkeästi todella huono olo. :( Testasin söisikö loppupalkan mutta nakkien sijaan Brie valitsi ruohon. Jonkin aikaa popsittuaan ruohoa tuli toinen ja sitten vähän myöhemmin kolmas oksennus. Yritin siinä välissä juottaa Brielle vettä järvestä mutta Brieta kiinnosti vain ruoho. Annoin sitten syödä sitä ruohoa, koska selkeästi Brie yritti oksettaa itsensä. Harjasin siinä sivussa seuraillessani Brien vointia mummokoiralta kaikki pohjavillat, mistä "palkkana" Kiia pääsi uimaan. Nyt sitten Brie innostui ja sinkosi itsekin veteen. Vähän aikaan polskittuaan Brie oli taas ihan normaali, eikä kotonakaan näkynyt mitään oireita huonovointisuudesta. Varmaan tämä huono olo johtui ihan vain helteestä ja sitten siitä, että Brie kyllä tykkää jäljestää.

Menossa paalulle 

Brie jäljellä

Kaikki kuvat on ottanut keskipoikamme Tuomas. Mukaan mahtui useampi kuva nurmesta, taivaasta ja puolikkaista koirista mutta onneksi sentään saimme muutaman ihan kivan otoksen tytöstä, vaikkakin jälkemme päättyi vähän kurjasti. Jatkossa ei pidä yliarvioida pennelin lämmön sietokykyä, vaikka jälki itsessään ei ole fyysisesti kovinkaan rasittava, niin voi se silti olla jossain määrin kiihdyttävä.

35 askelta 10 minuuttia

On taas jäänyt vähiin niin treenaaminen kuin blogin päivittäminen. Olen kyllä siis tehnyt puskatokoa omassa pihassa Sirun ja Brien kanssa sekä tiistaisin aksaa Nastan ja/tai Kiian kanssa. Kerran olemme käyneet Pieksämäellä. Olen siis keskittynyt treenaamaan alokasluokan liikkeitä sijoitusnarttuni Sirun kanssa, joka alkaa olla pian valmis alokasluokkaan. Myös Brien kanssa olemme edistyneet kapulanpidossa. Olemme tehneet lyhyitä muutaman askeleen seuraamisia, paikallaanistumisia eli odottamista, kontaktitreenejä, maahanmenoja ja kaikkea sellaista pientä väkerrystä. Peltojälki oli tässä vähän tauolla, kun on ollut yhtä sun toista mutta tänä iltana otin itseäni niskasta kiinni ja tein lyhyen, 35 askeleen jäljen kunnantalon nurmikolle iltalenkin jälkeen. Paalun unohdin kotiin, joten paaluna sai kelvata ruuvimeisseli. (Jaana, jos luet tätä, niin kyllä, kuvassa oleva ruuvimeisseli on teidän omaisuutta. Yritän muistaa palauttaa sen teille.) Brie selviytyi tästä jäljestä todella hienosti. Malttia sekä intoa oli molempia sopivassa mittasuhteessa. Nyt pitäisi topakoitua tämän asian suhteen. Tavoitteena saada vähintään 100 jälkeä tälle kaudelle ennen lumentuloa. Tavoitteena tämä ei ole edes mitenkään mahdoton...

Tauon jälkeinen nurmijälki

Kiia on tehnyt viime aikoina aika paljon aksaa kahden eri vieraan ohjaajan kanssa. Ensin Kiian kanssa treenaili Iita. Kävivätpä he Tampereella kisoissakin. Nyt Kiian kanssa treenailee Tiia, sillä Kiia on lähdössä ÄsÄmmiin Lahteen tässä kuussa joukkuekisaan. Meillä on nyt lauantaina Kiian kanssa kaksi rallytokorataa kisattavana. Pitäisi ehtiä vähän treenailemaan sitäkin mutta taitaapi jäädä treenit nyt melko vähiin... Huomenna jo ehtisi Tiian ja Kiian aksatreenien lomassa pari piruettia kentällä tekemään. :)

Nastan kanssa sen sijaan tiistainen aksatreeni tuntui kyllä hyvältä. Nastasta saattaa sittenkin kuoriutua erinomainen kisakaveri aksakentille, kun Nastalla alkaa olla enemmän estehakuisuutta. Briekin on päässyt tekemään pari kertaa putkea treenien lopussa. 

Sitten vielä kuulumisia sen verran, että valmistumiseni tokon ylituomariksi on nyt virallista. Menihän tähän melkein vuosi. Aloitimme viime elokuussa pääsykokeella ja koko syksy oli tiivistä opiskelua ja koulutusta. Harjoittelut aloitin joulukuussa ja lopetin maaliskuussa. Kolleegio olikin huhtikuun lopulla. Täytyy todeta, että pitkä oli tie tokon ylituomariksi (ennen koulutukseen pääsyä piti olla suoritettuna koulutusohjaajan, koetoimitsijan, liikkeenohjaajan ja ylituomari 1 -koulutus sekä tietysti riittävästi kenttäkokemusta) mutta kaiken vaivan väärti. Olen todella onnellinen siitä, että pitkäaikainen haaveni kävi toteen. Ensimmäiset viralliset kokeetkin on jo katsottuna. Erityisen kiitollinen olen "tokokotiseuralleni" Pieksämäen Palveluskoirayhdistykselle, joka otti minut harjoittelijaksi joka ikiseen kokeseensa. Kiitollinen olen myös serkulleni tenttausavusta ennen kolleegiota. Serkkuni tenttasi minua joka päivä kahden viikon ajan 1-1,5 tuntia kerrallaan puhelimitse. Ilman tätä tsemppausta en olisi varmaan pystynyt sisäistämään sääntöjä niin hyvin. Iso kiitos myös harjoitteluni vastaanottaneille tuomareille, Riikalle, Erkille, Annelle, Harrille ja Tommille! Kiitos myös taitaville kouluttajillemme, Carinalle, Pipalle ja Kaisalle! He kyllä tekivät todella ison työn kanssamme ja jaksoivat vastailla tuhansiin kysymyksiimme! Tästä tämä vasta alkaa!

Korjaava jälki

Ajoin tänään töiden jälkeen kodin kautta suoraan pellolle tekemään Brielle seitsemännen peltojäljen. Pituutta jäljellä oli jo 60 askelta ja annoimme sen vanheta tunnin. Edellinen jälki oli myöskin tunnin vanha mutta 10 askelta lyhyempi. Tämän Brien ajoi ongelmitta, niinpä ajattelin sen vuoksi pidentää jälkeä hieman. Vaikeusastetta nostettiin myös sillä, että jätin neljästä kohdasta askelparista namit pois.

Kävimme porukalla heittämässä lenkin jäljen vanhenemisen aikana. Briehän meinasi muuten karata jäljelle, kun olin sen tallonut. Jouduin hakemaan tytön paalulta ja taluttamaan kauemmaksi ennen kuin päästin vapaaksi.

Brie hienosti taas nuuskutteli paalulla mutta jotenkin huonosti nosti jäljen. Tätä vähän ihmettelin, sillä toistaiseksi minun ei tosiaankaan ole tarvinnut houkutella nostamaan jälkeä. Tyttö kuitenkin lähti etenemään jäljellä mutta syystä tai toisesta nosti päätä pariin otteeseen ja meinasi lopettaa jäljestämisen. Mietin, että olisikohan ottanut nokkiinsa siitä, etten alun perin päästänyt jäljelle. Sain kuitenkin Brien ohjattua takaisin jäljelle. Tyttö teki jotenkin puolilla valoilla töitä ja tuntui jättävän nameja välistä. Haisteli siis kyllä muttei syönyt, mikä sekin oli outoa. Jatkoimme kuitenkin loppuun asti... tai siis ajattelin jatkaa loppuu asti mutta sitä loppua (eli loppupalkkaa) ei löytynytkään. Minä keltanokkana olen jättänyt loppupalkan sellaisenaan maahan... Ajattelin, että ajoimme sen ohi ja yritin paikallistaa loppupalkan omin avuin. Brie vain nuuskutteli yhtä kohtaa, jossa minun mielestä sen piti olla mutta maa oli kyllä täysin tyhjä. Vapautin seuraneidit kauempaa jäljelle. Ajattelin, että kyllä Super & co. löytävät loppupalkan. Super kun on tunnetusti tarkkanenäinen tyttö mutta vedimme vesiperän. Minua harmitti niin vietävästi. Brie oli tehnyt hienosti töitä, enkä päässyt kehumaan tyttöä. 

Pelto, jolla käyn, on suosittu monelle lenkkeilijälle. Olen satavarma, että joko a) linnut ovat käyneet syömässä nameja jäljeltä sekä loppupalkan tai b) mitä luultavimmin jonkun lenkkeilijän koira on käynyt syömässä jäljeltä namit ja loppupalkan sen verran oudosti Brie käyttäytyi jäljellä (nosti päätään ja kuikuili ympärille).

Harmissani asiasta laitoin viestiä yhdelle kasvatinomistajalle, joka neuvoi tekemään mahdollisimman pian mahdollisimman helpon korjaavan jäljen. Niinpä me sitten illasta menimme läheiselle nurmialueelle tekemään vauvatreenin: 30 askelta ja jokaisella nami. Vanhenemisaika about 5 minuuttia. Alla oleva videonpätkä on korjaavalta jäljeltä.