Onko järkee vai ei?

Noh niin... Kerrotaanpa ensin mitä olemme tehneet ja sitten vasta itse otsikon aiheeseen. Perjantaina kävimme tokottelemassa porukalla Vihtavuoressa. Supran kanssa teimme ohjattua, ruutua ja seuraamisen aloittamisia. Sain viimeisimpään oikein oivan vinkin, joka tuntui toimivan. Ohjattua teimme helpotetusti niin, että haettavat kapulat olivat sivusuunnassa noin 7 metrissä ja vähän edempänä. Suunnat onnistuivat hyvin. Kiia pääsi tekemään ruutua ja ohjatun noudon merkkiä. Teimme myös seuraamista että kaukkareita. Kiialla oli hiukkasen energiaa... :) Nämppä pääsi tekemään ruutua, ohjattua sekä seuraamista. Osaa se mummo vielä noita juttuja tosi kivasti.

Lauantaina kävin illasta tekemässä Superin kanssa tottista lyhyellä kaavalla ja paljon palkaten. Treeneissä Super oli hakeutumassa metriselle mutta en antanut mennä (!!!), koska pelkäsin, että se loukkaa itsensä juuri ennen koetta. A:n Super teki molempiin suuntiin vain jos annoin toisen kiipeämiskäskyn. Ilme oli hyvä ja muut liikkeet onnistuivat erinomaisesti. Olipas kiva tottistreeni.

Sunnuntaina meillä olikin sitten koe. Tottis meni muuten ihan kivasti mutta metrisellä Super kieltäytyi ja A:n se kiipesi menosuuntaan. Taktikoin ja annoin toisen kiipeämiskäskyn mutta tästä huolimatta Super kiersi esteen. Molemmista esteistä saimme näin ollen puutteellisen. Saimme tottiksesta siis 63 pistettä. Ilman esteisiin liittyviä ongelmia olisi meillä ollut todella hieno tottis. Päätin jättää kokeen kesken ja mennä kotiin haavojani nuolemaan.

Eilen kävimme treenaamassa tokoa Pieksämäellä. Treenissä ei ollut isompia ongelmia. Paljon onnistumisia, eikä huonoa oikeastaan ollut kuin hyppynoudolle ennakointi ja sitten kaukkareissa eteneminen.

Mutta sitten siihen itse asiaan. Illasta Superilla oli jo toinen hieronta. Jämsän hakukokeen jälkeen vein Superin Erikalle tarkistettavaksi ja olihan sillä ranka aika jumissa. Tällä kertaa Erika pääsi jo vähän käsiksi lihaksiinkin mutta Erikan mukaan kalvot olivat todella kireinä ja koira koko kropassaan jonkin asteisessa kiputilassa. Lavat olivat täysin jumissa ja selkä lannealueen yläpuolelta oli myös melko tiukassa kunnossa. Erika veikkasi, että Superin parcour-harrastus (eli porttien yli hyppääminen alamäkeen ts. portaisiin) on tehnyt tämän tilan, sillä sellaisissa hypyissä takapää menee rintarangan yli eli kroppa vääntyy vähän niinkuin ässäksi ja niksauttaa sen tietyn kohdan selässä. Superhan tässä jonkin aikaa sitten tuli yläkerrasta kahden portin yli hypäten. Ensimmäinen hyppyhän tuli suoraan portaisiin. Tämän lisäksi aina tarpeen tullen Super hyppää takapihan portin yli ja portaisiin. Lavat ovat varmaan menneet jumiin pk-estetreeneistä, kun Super ei ole enää saanut voimaa kiipeämiseen takajaloista, niin on joutunut suorittamaan esteen etupäällään kompaten eli vetäen itsensä esteen yli. Hoidoksi magnesiumia (edelleen), hyppykielto ja paljon paljon ravia. Todettakoon, etteivät nämä jumit ole tulleet muualla kuin pk-esteillää ja hoidoissa esiin. Super liikkuu edelleen tyypillisesti vetävällä askeleella, sen ranka ei ole vino, eikä se ole ontunut missään vaiheessa. Vapaana ollessaan leikkii ja riekkuu normaaliin tapaan. Erika ei siis kieltänyt meiltä tokoa, vaikkakin oikea puoli oli hieman vasenta kireämpi. Se on vähän niin, että jos saan juoksemisesta rasitusvamman polveeni, voin kuitenkin käydä uimassa tai sitten jos saan liiallisesta hiiren klikkauksesta jännetuppitulehduksen, ei se estä käyttämästä kättäni täysin kokonaan vaan se tietty liike tekee kipeää. Nyt Super ei siis pysty fyysisesti (mahdollisesti pian myös psyykkisesti) suorittamaan pk-esteitä mutta kykenee liikkumaan muutoin normaalisti eli Super ei tosiaan joudu totaaliin liikkumis- tai treenikieltoon vaan sitä on modifioitava tilanteeseen sopivaksi.

Seuraava hoitokerta on kolmen viikon päästä. Kieltämättä tulee taas mieleen, että onko tässä järkee vai ei. Minä itsekkäänä, kilpailuviettisenä paskapäänä olen pakottanut koirani tekemään sellaisia asioita, joihin se ei nyt tuossa kunnossa pysty. Onneksi tajusin tämän ja vihelsin pelin poikki. Me emme siis tule kisaamaan pk:ssa tänä kesänä. Kisataan sitten, kun esteet ovat Superille suoritettavissa ja jos ne ei sitä tule koskaan olemaan, niin en minä tuota koiraa ala niillä rikkomaan. Tehdään sitten jotain muuta. Maastojen puolesta jatkamme aivan normaaliin tapaan treenaamista. Jos meidän pk-ura tyssää noihin esteisiin, niin sitten tyssää. Rakastan tuota otusta enemmän kuin oman kilpailuvietin toteuttamista. Yg, olen puhunut.

Muoks* Mirkku laittoikin yksityisviestiä ja kyseli osuvasti siitä viimevuotisesta niskoilleen tulemisesta, että voisikohan nuo jumit olla ihan sieltä peräisin. Viime vuonnahan toukokuussa hakukokeessa Super metrisellä jäi vähän polvistaan kiinni (onneksi oli pressueste, niin se vain heijasi) ja tästä johtuen Super lensi maahan niskoilleen, teki siitä sitten sellaisen "ukemin" ja jatkoi noutoliikettä. Tämän jälkeen ei ontunut, eikä osoittanut muutenkaan kipua yms. mutta voihan olla, että nämä meidän karvaiset kaverit ovat hyviä kipujaan peittämään. Pitänee nyt käyttää Superia vielä jollain osteopaatilla tai muulla vastaavalla, jotta hän voisi tarkistaa, onko rangassa tämän äksidentin jälkeen sittenkin jotain vakavampaa jumitusta.