Kävimme tyttöjen kanssa eilen iltalenkin jälkeen treenaamassa Vihtavuoressa tokoa. Jokaisen kanssa ehdin ottaa vartin treenin ennenkuin valot sammuivat kentältä. Aiheena Superille oli eilen oikealle käännökset sekä täyskäännökset, luoksetulon ensimmäinen stoppi sekä ohjatun alkuviritys. Super on tehnyt melko löysiä käännöksiä oikealle ja nyt kun olen alkanut tehdä täyskäännökset myötäpäivää, niin niissä on ollut löysyyttä. Suoraan sanoen en ymmärrä miksi minulle on sanottu, että täyskäännökset vastapäivään eivät ole niin kivannäköisiä, sillä ne tuntuvat minusta hyviltä. Pitäisiköhän minun pitää pintani ja tehdä vain ns. pk-käännöksiä vai yrittää nyt sitten fiilata tuo täyskäännökset kuntoon? Siinäpä pulma.
Luoksetulon stoppia olen nyt kaksi kertaa treenannut lätkällä eli laitan merkin viereen lätkän, jolle laitan namin. Super siis näkee tämän. Ajatuksenani on, että Super oppii juoksemaan lujaa merkille ja pysähtymään siinä. Joskus joku treenikavereistani aikoinaan kokeili tätä koiralleen mutta suoraan sanoen en muista miten se toimi. Testataan nyt tätäkin tekniikkaa Superin kanssa. Takapalkka jumittaa Superia liikaa, kun taas jos palkka tulee edestä, niin stoppi ei ole tarpeeksi napakka. Pallon heitto ei myöskään saa toivottua reaktiota aikaiseksi. Ensimmäinen yritys ei ollut hyvä, koska Super tuli hitaasti lätkälle. Se etsi sitä silmillään. Käytän sellaista harmaata lätkää, joka ei oikein erotu hiekasta mutat ajatuksena onkin opettaa, että juokse about puoli metriä pysäytysmerkkien sivussa merkille. Seuraavat kolme toistoa olivat todella hyvät. Super juoksi lujaa merkille, pysäytin ja sitten se söi namin lätkältä. Katsotaan saammeko tällä aikaiseksi toivotun näköisiä stoppeja.
Ohjatussa vein vain kaksi kapulaa ja nekin about 7 metrin päähän merkistä sivusuunnassa. Ajatuksena oli virittää koira jo ennen merkille menoa haettavaan suuntaan. Ensimmäisenä otin oikean. Se onnistui. Super muuten nyt jo tiputtaa kapulan suusta kesken noudon päästäkseen palkalle eli olen onnistunut murtamaan tämän tosikkoluonteisen koiran kaavan päässä ja saamaan sen hieman "tottelemattomaksi". Aikaisemminhan Super ei suostunut missään noudoissa tiputtamaan kapulaa kesken, vaikka kuinka vedin taskusta herkkuja, leluja tai palloja. Hän ajatteli, että kun hänet on käsketty noutamaan, niin sitten kanssa noudetaan. Eihän siinä muuten mitään ongelmaa mutta jos haluan treenata vauhtia, niin sitä vauhtia on helpointa saada esiin juuri sillä, että koira vapautetaankin tehtävästään esim. leluun kesken noudon. Toinen toisto meni mönkään, kun Super oli hakemassa toistamiseen oikeaa mutta toisella yrittämällä lähti hienosti vasemmalle. Loput toistot onnistuivat hienosti. Superista selvästi näki, että se tiesi jo merkillä kumpaa kapulaa ollaankaan hakemassa. Minulla oli siis kapulat valmiina maassa eli tein tämän treenin vaikeamman kautta, kun kukaan ei ollut kulkemassa oikealta vasemmalle tai toisin päin. Nancyhän joskus aikoinaan yhdisti suunnan liikkurin kulkusuuntaan ja tiesi siitä kumpaa ollaan hakemassa. Sunnuntainahan kun treenasin ohjattua tyttöjen kanssa, treenasin kolmella kapulalla niin, että ne olivat toisiaan todella lähellä. Kapulat eivät myöskään olleet kovin kaukana koiran takana. Tämän treenin tarkoitus oli opettaa koiraa erottamaan vasemman ja oikean eli katsomaan, että tässäpäs kolme kapulaa ja kaikki toisiaan noin lähellä, niinpä tuon aina sen reunimmaisen joko vasemmalta tai oikealta. Eilinen ohjatun noudon treeni Superin kanssa lämmitti erityisesti siksi mieltäni, että nyt noudoissa oli vauhtia. Olenkin aina sanonut, että Superiin tulee vauhtia sitä mukaan kun varmuus liikkeen suhteen kasvaa.
Kiian kanssa tein heti alkuun samanlaisen ohjatun noudon treenin kuin Superin kanssa ihan vain siksi, että sillä oli vire heti aika korkealla, jolloin virheitä sattuu helpoiten. Nyt kuitenkin Kiia onnistui täydellisesti tuosta treenistä. Seuraavaksi tein Kiian kanssa luoksetulon maahanmenoja, kun ne ovat välillä vähän turhan hitaat. Eihän Kiia koskaan ole läsähdellyt maahan, joten tätä olisi pitänyt työstää jo aika päiviä sitten. Nyt sitten keksityimme tähän ja ihan hyvältä se alkoi näyttää. Lopuksi Kiia pääsi tekemään tunnistusnoutokapulan tuontia suoraan sivulle. En nyt varsinaisesti ole siirtämässä noutoliikkeitä sivulle mutta sainpas tytön keskittymään johonkin muuhun kuin kapulan narskutteluun.
Nancyn kanssa teimme rallytokon liikkeitä. Mummokoiralla tuntuu olevan enemmän intoa kuin järkeä mutta antaa sen nyt intoilla. Sehän se kai tässä on tärkeintä. Intoilu siis näkyy julmettomana edistämisenä, joka vaikeuttaa nimenomaan käännöksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti