Nyt on varmaan aika tullut hellittää otetta ja antaa asioiden mennä omalla painollaan, jos on mennäkseen. Kävimme Kiian kanssa lauantaina Pieksämäellä kokeessa ja jälleen kerran Kiia teki "kiiat". EV-luokassa oli yhteensä 15 koirakkoa ja me kisasimme numerolla 14. Ennen paikkamakuita kävimme kävelemässä pienen lenkin ja sitten halliin. Istuminen 8,5 (oli haistellut maata) ja paikkamakuu 10. Tähän väliin tuli pitkä odotusaika, jonka käytin hyväksi. Kävimme taas hangenkuorilla kävelemässä sekä tein zetan jäävät (i-s-m) sekä ruudun merkkiä ja ruutua. Koirat takaisin autoon vähäksi aikaa ja sitten kehään. Seuraaminen oli hieno. Saimme siitä 9. Zetassa tönäsin vahingossa Kiiaa polvella ja Kiia meni maahan, vaikka piti seisoa. Zetasta tuli siis 6. Luoksetulosta tuli 6, kun ekalla käsimerkillä ei pysähtynyt. Miksi en opi koskaan virheistäni? Tämähän on nähty jo avoimessa luokassa, ettei Kiialle toimi käsimerkki kokeessa, jolloin palkkattomuus nostaa virettä. Ruudusta tuli 10. Vaikka saimmekin zetasta ja luoksetulosta kutoset, niin olimme kuitenkin vielä ykkösessä kiinni. Laskeskelin, että tarvitsemme kaikista loppuliikkeistä sen 8 (mikä oli siis täysin tehtävissä), niin se olisi siinä mutta Kiia päätti toisin.
Ohjatussa arvoimme vasemman. Jostain ihmeen syystä vasen hahmottui kaikille koirille todella huonosti ja kaikki vasemman saaneet olivat meitä ennen hakeneet keskimmäisen kapulan. Kilpailijat miettivät, johtuiko se siitä, että vasen sijoittui auringonvaloon. No, ei se meidän ohjattu tähän tyssännyt vaan ihan johonkin muuhun. Tuomari seisoi samalla linjalla kanssani vasemmalla puolella noin 3-4 metrin päästä minusta. Hänen takanaan oli ruudun merkin ympyrä. Kun lähetin Kiian merkille, Kiiapa juoksi tuomarin taakse sinne, missä ruudun merkki oli ollut. Eipä siinä mitään. Yritin uudestaan lähettää merkille mutta Kiia lähti hakemaan vasenta kapulaa. Sanoin tuomarille, että voinko aloittaa alusta. Nyt Kiia löysi merkin ja lähti hakemaan vasenta kapulaa. Toki kesken matkan vaihtoi sen sitten päässään keskimmäiseen. Että silleen... "Ei voi kauhalla pyytää, jos on lusikalla annettu.", totesin tuomarille. Tämä oli todella mystinen ratkaisu Kiialta. Oliko odotusaika liian pitkä autossa, ettei enää pystynyt keskittymään liikkeisiin? Vai onko ohjatun merkissä nyt jotain painetta, jolloin Kiia pyrki ratkaisemaan pattitilanteen näinkin mystisesti? Pelihän oli menetetty tässä vaiheessa mutta ajattelin, että otetaan edes nyt tulos. Hyppynoudosta tuli 8. Tunnarissa taas nähtiin kummia juttuja. Kiia haisteli, nosti oman, tiputti sen, haisteli uudestaan, nosti oman, tiputti sen, haisteli uudestaan, nosti oman, tiputti sen ja jälleen kerran haisteli uudestaan, nosti oman ja toimi minulle sen. Saimme ansaitusti tästä nollan. Tuomari palkintojen jakotilaisuudessa sanoi, että:"Tässä luokassa kaikki koirat nostivat tunnarissa sen oman kapulan, mikä on hieno asia." Totesin siihen, että:"Kiia nosti jopa neljä kertaa oman kapulan. :P" Merkillinen tunnari. Kaukkareissa yksi vaihto jäi tekemättä. Saimme niistä kuusi.
Nyt olen sellaisessa tilanteessa, että minun pitää miettiä mihin aikani ja resurssini riittävät. En tiedä enää mitä treenata Kiian kanssa. Voin toki edelleen käydä kokeissa mutta suoraan sanoen ei minulla voi enää olla kovinkaan suuria odotuksia Kiian suhteen. Tuntuu olevan tähtien asennosta kiinni onnistummeko vai emmekö onnistu. Olen myös miettinyt, josko tänä keväänä panostaisi eniten Nastan kisavalmiiksi treenaamiseen ja treenailisi Kiiaa sellaisella pienellä liekillä eli ehkä sen kerran viikossa jotain pientä. Aksaa tehdään varmaan vielä kevät mutta sitten syksylle pitää miettiä, jaksanko aksata sekä Nastan että Kiian kanssa. Kunhan metsästä lumet sulavat, olisi tarkoitus vähän treenata jälkeäkin. Olisihan siinä ihan tarpeeksi ohjelmaa tänä kesänä 8 vuotta täyttävälle koiratytölle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti