Vaikkei blogin perusteella uskoisikaan. :)
Olemme elelleet treenin puolella hiljaiseloa. Ensin tuli reissua reissun perään, sitten flunssa ja sitten pamahti selkä. Nyt kun näistä aletaan pikku hiljaa selviytyä, niin alkaa se treenaaminenkin jo taas maistua.
Kävimme tuossa viime viikonloppuna Pieksämäellä treenaamassa koko EVL-setti läpi Superin kanssa. Treeni oli oikein kannustava mutta kyllä siihen mahtui vähän työstettävääkin: 1) Super edisti ja painoi seuraamisesta (voi mennä toki treenitauon piikkiin) 2) luoksetulon maahanmenot eivät meinanneet onnistua (muut maahanmenot kylläkin, joten kyse ei varmaankaan ole nyt mistään jumista tai vastaavasta), 3) ohjatun noudon merkille meno oli taas armottoman hidas ja 4) uuden pitkän liikkeen merkinkierto on vielä kesken, jos hypyt ja/tai kapulat ovat liian lähellä. Onnistuu kyllä, jos ovat about 8-9 metrin välillä.
Mutta sitten niitä plussia: zeta oli hyvä, ruudun eteenlähetys onnistuu, ruutu muutenkin oli oikein hyvä, ohjattu oli muuten hyvä (okei, vähän ehkä saattaa saalistaa kapulaa :P ), tunnari oli hyvä, kaukkarit olivat erinomaiset, luoksetulon eka stoppi oli hyvä... Unohdinko jotain? Työskentelyilme oli kaiken kaikkiaan oikein erinomainen. Tykkäsin!
Tiistaina kävimme sitten piiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaan agilitytreeneissä Kiian ja Nastan kanssa. Superin kanssa otin sitä merkinkiertoa. Vähän minua pelotti vetää treeni täysiä selkäni takia mutta onni oli myötäinen, enkä vinksauttanut sitä uudelleen. Itse asiassa juokseminen teki todella hyvää. Molemmat tytöt olivat kyllä tosi täpinöissään pitkän tauon jälkeen. Keppikulma oli haastava mutta onnistui sitten lopuilta. Myös tuo 8-10 väli oli melekonen haaste mutta se onnistui molemmilla tytöillä todella hienosti. Tosin ensimmäisellä kerralla Nasta meinasi ampasta toiseen putkeen ja Kiiankin kaarrokset olivat aika laajoja. Olin siis itse aika lailla myöhässä ohjauksen kanssa. Täytyy kyllä todeta, että kyllä sitä saa varsin kivoja treenejä aikaiseksi muutamalla hypyllä ja putkella. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti