Kisasin Superin kanssa viikko sitten Pieksämäellä ja onnistuimme vihdoinkin saamaan sen viimeisen ykköstuloksen valioarvoa varten. Aloitimme tokossa kisaamisen syksyllä 2010. Muistan meidän ensimmäisen alokasluokan kokeen kuin eilisen. Se oli Keuruulla ja tuomarina oli Salme Mujunen. Ennen tätä olin kisannut aikaisemminkin Keuruulla mutta varsin heikolla menestyksellä jostain kumman syystä. Tuohon kyseiseen kokeeseen olin ilmoittanut kaikki kolme koiraani, vaikka Nämppäkin oli jo tuolloin valioitunut. Kiia kisasi avoimessa luokassa. Super korkkasi tokouransa upealla ykköstuloksella voittaen sekä luokkansa että saaden kunniapalkinnon. Super sai siis 188 pistettä. Olin niin onnellinen tästä minun pienestä tokokoirastani. Kiiakin muuten teki ykköstuloksen ja voitti luokkansa. Nämpän kanssa emme sitten enää niin hienosti onnistuneet mutta taisi ohjaajallakin olla siinä vaiheessa paukut vähissä.
Seuraava koe olikin viikon päästä ja astetta haasteellisemmassa ympäristössä. Kyse nimittäin oli piirinmestaruuskokeesta, jossa oli kaksi kehää vierekkäin. Tuomarinamme oli Mauri Pehkonen. Super toimi kuin unelma ja saimme kertakaikkisen loistavan ykköstuloksen sekä voitimme luokan ja saimme kunniapalkinnon. Super sai siis kaksi pistettä vajaat täydet pisteet. Myös Kiia teki kolmannen ykköstuloksensa avoimessa luokassa kyseisissä kekkereissä. Nämpän kanssa jälleen kerran ei enää rahkeet riittäneet antamaan parastamme... Voin muuten kertoa, että kolmen koiran kanssa kisaaminen samaisessa tokokokeessa vie helposti mehut. :)
Tästä kolmen kuukauden päästä kävimme vielä kerran kokeilemassa alokkaassa, josko saisimme ykköstuloksen mutta nollattuamme muistaakseni hypyn, saimme vain kakkostuloksen. Niinpä päätin siirtyä ilman TK1-koularia avoimeen. Kisasimme avoimessa ensimmäisen kerran maaliskuussa 2011. Ykköstulos jäi harmittavasti puolen pisteen päähän mutta kuukautta myöhemmin saimmekin sitten sen jo. Suurin ongelmamme avoimessa luokassa oli luoksetulon pysäytys, minkä vuoksi emme yltäneet kovinkaan korkeisiin pisteisiin. Seuraava ykköstulos avoimessa luokassa tuli tästä kuukauden päästä. Pari viikkoa myöhemmin kisasimme omalla kotikentällä mutta Super oli muissa maailmoissa, sillä juoksut tekivät tuloaan ja niinpä päätin keskeyttää kokeen. Kolmannen ykköstuloksen saimme lokakuussa 2011.
Tästä kolmen kuukauden päästä kävimme vielä kerran kokeilemassa alokkaassa, josko saisimme ykköstuloksen mutta nollattuamme muistaakseni hypyn, saimme vain kakkostuloksen. Niinpä päätin siirtyä ilman TK1-koularia avoimeen. Kisasimme avoimessa ensimmäisen kerran maaliskuussa 2011. Ykköstulos jäi harmittavasti puolen pisteen päähän mutta kuukautta myöhemmin saimmekin sitten sen jo. Suurin ongelmamme avoimessa luokassa oli luoksetulon pysäytys, minkä vuoksi emme yltäneet kovinkaan korkeisiin pisteisiin. Seuraava ykköstulos avoimessa luokassa tuli tästä kuukauden päästä. Pari viikkoa myöhemmin kisasimme omalla kotikentällä mutta Super oli muissa maailmoissa, sillä juoksut tekivät tuloaan ja niinpä päätin keskeyttää kokeen. Kolmannen ykköstuloksen saimme lokakuussa 2011.
 |
| Minun TVA-tytöt |
Ensimmäinen pentuprojekti hidasti tokouraamme sen verran, että kisasimme voittajassa vasta loppiaisena 2013. Silloin emme saaneet tulosta mutta seuraavassa kokeessa kaksi kuukautta myöhemmin saimmekin heti ykköstuloksen. Samaisena vuonna loppuvuodesta korkkasimme täysin keskeneräisenä EVL:n. Vasta keväällä 2014 alkoi näkyä häivähdyksiä osaamisesta ja saimmekin ensimmäiset kakkostulokset EVL:ssä. Toukokuun 2014 kisassa ykköstulos jäi 2,5 pisteen päähän. Jos vain Super olisi ollut esim. nostamatta pyllyään ruudussa (ei siis liikuttanut tassujaan mutta nosti pyllyn ylös), olisimme saaneet sen ykköstuloksen. Jossittelu on muuten kivaa... By the way, Super on aina ollut kovin taitava esittämään hullunkurisia temppujaan kokeissa. Yhdessäkin kokeessa Mikkelissä koko yleisö nauroi, liikkuri tirskui, tuomari hihitteli ja minä pidättelin naurua niin, että kyyneleet valuivat silmistä. Yksi kanssakisaajani usein yritti muistuttaa minua pysymään vakavana ja siitä, etten lähtisi Superin pelleilyihin mukaan. Olisinpa kuunnellut Niinaa paremmin...
Ensimmäinen ykköstuloksemme tuli sitten lokakuussa 2014 ja toinen perään parin kokeen jälkeen tammikuussa 2015. Viime keväänä oli hirveä paine saada Superista valio, kun säännöt olivat vaihtumassa elokuun alussa ja tiesin Superilla alkavan juoksut melkeinpä milloin tahansa. Yritin pusertaa Superista valion hinnalla millä hyväänsä ja siitä ei hyvää seurannut. Esim. Porin kokeessa Super taas teki omiaan ja oli täysin tyytyväinen itseensä. Pisterivimme Porissa oli sarjassa 10-010-0. Sitten alkoivat juoksut ja syntyivät Superin toiset pennut. Pentujen jälkeen ilman isompia treenejä yritin vielä epätoivoisesti tehdä Superista valiota vanhoilla säännöillä. Tästähän ei hyvää seurannut ja niinpä jouduin nöyrtymään... ja samalla ottamaan haasteen vastaan. Jos ei vanhoilla, niin tehdään uusilla!
Treenasimme uusia liikkeitä koko syksyn. Onneksi minulla oli tuomarikoulutuksen vuoksi harjoitteluja, joten en päässyt menemään kokeisiin Superin kanssa kuin vasta maaliskuussa. Muuten olisin varmaan taas lähtenyt kisaamaan ei valmiin koiran kanssa. Ensimmäinen koe uusilla säännöillä oli rohkaiseva kokemus. Itse olin kauhusta kankeana mutta onnistuimme kuitenkin saamaan kolmostuloksen. Ongelmaksi osoittautuivat vanhat liikkeet, lähinnä zeta, joka on ollut pitkään vahvuutemme. Toinen koe huhtikuussa meni osittain minun takia mutta osittain myös Superin vuoksi täysin penkin alle. Tämän jälkeen olin todella murheissani. Mitä teen väärin, kun en saa Superista sitä irti, mitä se esittää treeneissä, myös niissä palkattomissa? Pohdittuani asiaa pari päivää, päätin kokeilla, josko pieni jääkausi auttaisi kaivamaan tytöstä halun miellyttää minua vai ei. Tämä alkoi tuottaa tulosta myös treeneissä. Nyt kun tämä minun pikkuprinsessani ei enää saanutkaan mitään ilmaiseksi, alkoi tyttö yrittämään olla minulle mieliksi ja minun kehuillanikin alkoi olla jotain arvoa. Superhan on meidän perheen lellipentu. Se saa kiedottua minut tassunsa ympäri katsomalla isoilla, ruskeilla silmillään hieman samalla hymyillen ja häntäänsä heiluttaen. Otan hänet mukaan omille spesiaaliretkeillemme. Hän saa matkustaa etupenkillä autossa jne. Viime viikon kokeemme osoitti, että taisin olla oikeilla jäljillä. Tyttö keskittyi hienosti työntekoon ja saimme vihdoinkin kaikki palaset loksahtamaan paikoilleen.
Ensimmäinen ykköstuloksemme tuli sitten lokakuussa 2014 ja toinen perään parin kokeen jälkeen tammikuussa 2015. Viime keväänä oli hirveä paine saada Superista valio, kun säännöt olivat vaihtumassa elokuun alussa ja tiesin Superilla alkavan juoksut melkeinpä milloin tahansa. Yritin pusertaa Superista valion hinnalla millä hyväänsä ja siitä ei hyvää seurannut. Esim. Porin kokeessa Super taas teki omiaan ja oli täysin tyytyväinen itseensä. Pisterivimme Porissa oli sarjassa 10-010-0. Sitten alkoivat juoksut ja syntyivät Superin toiset pennut. Pentujen jälkeen ilman isompia treenejä yritin vielä epätoivoisesti tehdä Superista valiota vanhoilla säännöillä. Tästähän ei hyvää seurannut ja niinpä jouduin nöyrtymään... ja samalla ottamaan haasteen vastaan. Jos ei vanhoilla, niin tehdään uusilla!
Treenasimme uusia liikkeitä koko syksyn. Onneksi minulla oli tuomarikoulutuksen vuoksi harjoitteluja, joten en päässyt menemään kokeisiin Superin kanssa kuin vasta maaliskuussa. Muuten olisin varmaan taas lähtenyt kisaamaan ei valmiin koiran kanssa. Ensimmäinen koe uusilla säännöillä oli rohkaiseva kokemus. Itse olin kauhusta kankeana mutta onnistuimme kuitenkin saamaan kolmostuloksen. Ongelmaksi osoittautuivat vanhat liikkeet, lähinnä zeta, joka on ollut pitkään vahvuutemme. Toinen koe huhtikuussa meni osittain minun takia mutta osittain myös Superin vuoksi täysin penkin alle. Tämän jälkeen olin todella murheissani. Mitä teen väärin, kun en saa Superista sitä irti, mitä se esittää treeneissä, myös niissä palkattomissa? Pohdittuani asiaa pari päivää, päätin kokeilla, josko pieni jääkausi auttaisi kaivamaan tytöstä halun miellyttää minua vai ei. Tämä alkoi tuottaa tulosta myös treeneissä. Nyt kun tämä minun pikkuprinsessani ei enää saanutkaan mitään ilmaiseksi, alkoi tyttö yrittämään olla minulle mieliksi ja minun kehuillanikin alkoi olla jotain arvoa. Superhan on meidän perheen lellipentu. Se saa kiedottua minut tassunsa ympäri katsomalla isoilla, ruskeilla silmillään hieman samalla hymyillen ja häntäänsä heiluttaen. Otan hänet mukaan omille spesiaaliretkeillemme. Hän saa matkustaa etupenkillä autossa jne. Viime viikon kokeemme osoitti, että taisin olla oikeilla jäljillä. Tyttö keskittyi hienosti työntekoon ja saimme vihdoinkin kaikki palaset loksahtamaan paikoilleen.
 |
| Superin EVL-kokeet |
Tuosta yllä olevasta kuviosta vielä sen verran, että olen keskeyttänyt kolme kertaa kokeemme, kun aina en ole aina jaksanut nauraa Superin improvisoinneille (kaukkareita omaan tahtiin tai metallinoutokapulan tuonti tassuilla maata pitkin tönien jne.). Vanhoilla säännöillähän pisteet jäivät voimaan, vaikka ohjaaja keskeytti kokeen. Alhaisimmat luvut lienee juuri em. kokeet. Kakkostuloksia teimme yhteensä 5, kolmostuloksia 6 ja sitten niitä nollia 6. Yleensähän meillä meni niin, että kun yksi liike nollattiin, minä luovutin ja sitten alkoi se alamäki. Joskus kieltämättä tulee mieleen, että missäköhän meillä meni vikaan, koska alku oli varsin lupaava. Tosiasiassa olen kyllä melko perillä tekemistäni virheistä, joista toivottavasti olen ottanut opikseni. Tosin tämä minun nykyinen nassikka on taas niin eri puusta veistetty, että taatusti Brien kanssa tulen taas oppimaan jotain uutta ja hyvä niin. Nämä kolme leidiä ovat olleet kovin erilaisia koulutettavia, vaikka ovatkin toisilleen hyvinkin läheistä sukua. Niitä on pitänyt vedellä tyystin eri naruista. Neljännen tokokoirani narut ovat vielä selvittämättä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti