Eilen lähdimme ensimmäistä kertaa Superin kanssa meidän uuteen aksaryhmään, jonka taso piti olla mölli-/ykkösluokka. Ajatuksenani olisi päästä tekemään helppoja ratatreenejä, jotta Super oppisi lukemaan rataa ja etenemään radalla. En tiedä mistä eilinen rata johtui mutta se oli kyllä ihan jotain muuta kuin möllitason rata. Alussa oli monta hyppyä neljän metrin väleillä. Tuli takakiertoa, pimeitä putkenpäitä, leijeröintiä, ylipitkiä vientejä (8-9 metriä), hankalia hyppykulmia ja ties mitä. Treeni olisi voinut mennä ihan hyvin kakkos- tai jopa kolmosluokan treenistä. Täytyy myöntää, että minua harmitti ihan suuresti. Mielestäni tuon tyyppiset treenit ovat omiaan syömään motivaatiota myös ryhmän muilta koirilta, joita ei voi nyt luonnehtia aivan pahimmiksi tykeiksi. Voihan olla, että homma muuttuu ja että kouluttaja halusi nyt pidemmän tauon jälkeen tehdä jotain vähän kinkkisempää.
Selväähän oli, etten voinut lähteä viemään tuota rataa läpi Superin kanssa vaan yritin sitten keksiä radalta parin, kolmen esteen pätkiä. Tämäkään ei oikein onnistunut ilman, että siirrettiin hyppyjä. Teimme sitten kaiken kaikkiaan tyyliin puomi-hyppy -sarjan useamman kerran, sitten hyppy-putki-hyppy muutaman kerran. Super alkoi jo tarjota muitakin esteitä, enkä tästä moittinut. Mielestäni on vain hyvä, että Super haluaa esteille ja on lukevinaan rataa. Ohjauksen jätin hyvin vähälle. Lähinnä juoksin vierellä ja annoin suullisia käskyjä.
Ennen vuoroamme otin pihalla merkkiä pallo- ja lelupalkalla. Nyt Super meni merkille vauhdilla. Teimme myös vähän jääviä lelupalkalla. Super kyllä lähtee pallon perään mutta haluaa, että taistelemme siitä. Niinpä teinkin niin, että heitin pallon mutta sitten vaihdoin sen leluun, josta sitten taistelimme. Tuota rättiä on vaikeampi heitellä. Jos olisin ollut reipas, olisin kävellyt autolle ja hakenut sieltä narupallon. Tosin tästä on jo vaikeampi taistella kuin tuosta rätistä...
Toisella aksakierroksella muutimme Niinan kanssa rataa niin, että meidän molempien koirat pääsivät juoksemaan sellaisen kiekan, jossa oli vain hyppyjä ja putkia. Se oli hauskaa se. Heti, kun Super tietää minne mennä, hyppytekniikka on hyvä. Super ojentaa jalat ja pitää pään alhaalla. Minulta kysyttiin, onko minulla kisatavoitteita ehkä hieman epäileväänkin sävyyn. Kiitos kysymästä. On minulla. Ei nyt AVA:ksi asti mutta kisakentille suuntaamme kyllä. Ihan vain tiedoksi. Onneksi uskon itse vahvasti siihen, että tällä tekniikalla saamme ongelman haltuun ja toivottavasti jo kesällä meidät nähdään kisakentillä. Jatkan vielä jonkin aikaa tuossa ryhmässä mutta jos treenit ovat kerta toisensa jälkeen aina yhtä hankalia, mietin sitten onko viisaampaa lähteä jollekin alkeiskurssille tai jotain vastaavaa. Agilitystä on näemmä tullut mahdottoman tekninen laji, ettei edes möllitasolla ole ratoja, joista selviää perusohjauskuvioilla (valssi, takaaleikkaus, mäkelät/persjättö). Suututtaa edelleen mutta lupaan, etten romahdan, enkä ennen kaikkea luovuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti