...kun ei näemmä meidän tokovalioituminen oikein ota tulta alleen, on minun otettava härkää sarvista ja alettava opettaa uusien sääntöjen mukaisia liikkeitä. Onhan ne joka tapauksessa opetettava. Me tosiaan treenasimme Superin kanssa tässä viikon sisään kolme kertaa Taitavien Tassujen hallissa. Koska vapaavuorot alkavat vasta klo 22, meni meidän treenit todella myöhäisiksi. Treenit menivät itsessään todella hienosti ja olin todella puhtia täynnä, kun ajoimme eilen Varkauteen tokokokeeseen. Mieheni jäi kotiin hoitamaan poikia vatsataudistaan huolimatta. (On minulla vain aika ihana mies, kun sanoi minulle aamulla, kun kysyin:"Mitäs nyt?", että:"Totta kai sinä menet kokeeseen..." Ilman vähäisintäkään sarkasmia.) Kokeemme alkoi ihan lupaavasti mutta sitten jo seuraamisen alussa Super oli jotenkin kuutamolla. Onneksi terästyi siitä ja saimme siitä vielä ihan kiitettävät pisteet. Zetakin meni ihan hienosti mutta sitten alkoi jyrkkä alamäki. Luoksetulon alussa Super meni maahan vasta kolmannella käskyllä. Sitä ennen katseli vain yleisöön päin, eikä edes korva liikahtanut, kun annoin käskyjäni. Kolmannella kerralla tosiaan meni maahan mutta ei edes silloinkaan vilkaissut minuun päin. Ruudun merkki oli hyvä mutta ruutu ei löytynyt, vaikka minun mielestä se oli varsin hyvin merkitty. Päätin keskeyttää kokeen ja ajella kotiin. Super ei kerta kaikkiaan ollut hommassa mukana. Syitä tähän voin toki spekuloida mielin määrin: a) juoksut tekevät tuloaan, ajatukset muualla b) olemme sittenkin treenanneet liikaa c) Super ei ole saanut tarpeeksi treeniä tuollaisessa häiriössä. Varkauden halli on aika pieni ja kisaajille varattu alue on todella pieni. Tämän vuoksi ihmisten pölinä kantautuu todella hyvin kentälle. Niin tai näin, en usko, että ehdimme enää kisaamaan ennen juoksuja, minkä vuoksi mahdollisten pentujen jälkeen meillä ei ole enää montaa mahdollisuutta valioitua vanhoilla säännöillä. Senpä vuoksi aloitinkin jo uusien liikkeiden treenaamisen.
Superin kanssa olemme siis jo tehneet sitä uutta korkeampaa merkkiä ja sen kiertoa. Superhan osaa (kuten myös Kiia tai Nancy) tolpan kierron, joten sinällään tämä ei ole täysin uutta. Nyt pitää tämä kiertäminen yhdistää isompaa merkkiin. Kiian kanssa tein jo myös kapuloiden hakua. Kuten arvelinkin vasen on vaikeampi, sillä minulla koirat kiertävät myötäpäivää, joten jotenkin automaattisesti ajautuvat vähän enemmän oikealle kuin vasemmalle. Olen ajatellut, etten tähän liitä ohjatun noudon suuntia vaan pelkkä "Tuo"-käsky käsimerkin kanssa pitäisi riittää. Onnistuimme Kiian kanssa saamaan pari onnistunutta toistoa. Oma haasteensa on sitten sen peruuttamisen kanssa. Nyt jos koiran täytyy peruttaa pitempiä matkoja ja tehdä jopa käännöksiä, ei enää riitä, että koira vain siirtyy taaksepäin vaan sen olisi osattava ihan oikeasti peruttaa kävellen. Tämäkin siis nyt työn alle. Nämpän kanssa tein eilen vasemmalle kääntymisiä väistäen. Nämähän ovat olleet meille erityisen vaikeita rallytokossa. Nastan kanssa tein kontaktitreeniä rappusilla.
Olen tässä joutunut taas kertaalleen miettimään omaa harrastamistani. Viime aikoina koko touhu on taas mennyt sellaiseksi tulos_edellä_treenailuksi, vaikka kaiken tämän pitäisi olla vapaa-ajanviettoa ja sitä kautta ennen kaikkea voimauttavaa sekä rentouttavaa. Nyt sitä on jotenkin unohtanut kaiken sen keveyden. Sitä on jotenkin yrittänyt saada sen viimeisen ykkösen kuin ajaisi käärmettä pyssyyn. Treenit ovat olleet mukavia mutta omien suurien odotusten ja sitä kautta oman jännittämisen vuoksi kokeet ovat olleet aivan karmeita. Jos nyt tässä taas palaisi perusasioiden tykö ja miettisi miksi minä tätä teen, niin voipi olla, että ne viimeiset ykköset molemmille tytöille tulevat nopeammin kuin arvata saatan ja jos eivät tule, niin ei sekään ole maailman loppu. Kiia ja Super saavat sitten olla ikuisesti vain Wannabe TVA:ta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti