Tällä viikolla olemme treenanneet pääasiassa agilitya niin Kiian kuin Nastan kanssa. Superin kanssa olemme puuhastelleet eteisessä jotain pientä. Keskiviikkona Kiia oli laittanut meidän aksaryhmän vetäjälle viestiä, jossa pyysi kauniisti Tiiaa loihtimaan treeniradalla puomin, koska Kiian mukaan minä VÄITÄN, ettei HÄN osaa tehdä kunnollisia kisapuomeja. Kiia halusi todistaa väitteeni vääräksi. Tiia ihanana koutsina sitten suunnitteli treenin, jossa teimme sen puomin ja useamman kerran. Kiia onnistui tavoitteessaan ja teki onnistuneet kontaktit puomille, kunhan muistin käskeä. Nastakin oli ihan pätevä tyttönen isojen ryhmässä. Kepit menevät nyt ilman verkkoja mutta toki tietysti vielä vahvasti vinossa.
Olen tällä viikolla ollut hieman flunssainen. Lähinnä yskää ja limaa kurkussa. Perjantaina alkoi vaikuttaa jo ääneen. Ajoin kuitenkin Tervakoskelle SBCAKin hallituksen kokoukseen kälättämään koko illaksi. On meillä kyllä todella hieno porukka kasassa hallituksessa. Näiden naisten kanssa on ilo tehdä työtä yhdessä. Lähdin kotimatkalle vähän vaille kymmenen ja olin kotona yhden aikaa yöllä. Lauantaina noustiinkin ylös jo seitsemältä ja puoli 11 maissa nokka kohti Pieksämäkeä. Siellä vasta tajusin, että hetkinen, hetkinen, mitenköhän ohjaan koiraa kokeessa, kun ei tahdo oikein ääntä lähteä. Paikkaistuminen oli ok. Saimme siitä kympin. Paikkamakuussa kiekaisin maahan-käskyn ja sivulle-käsky oli vielä sitä koomisempi. Ääneni petti koko ajan. Saimme kuitenkin kympin paikkamakuusta. Sitten alkoi alamäki ja sitä riitti. Seuraamisen aloituksessa edessämme oli merkki. Kun liikkuri sanoi, että:"Liike alkaa.", Super nousi seisomaan. Oli vissiin menossa merkille. Käskin Superin sivulle ja liikkuri sanoi tähän, että:"Eipäs alakaan..." Aloitimme uudestaan ja mielestäni seuraaminen oli ihan ok. Pari kolme kontaktin herpaantumista (ei kovin vakavaa, lähinnä sivusilmällä vilkaisua) ja sitten osittain vähän ehkä tiivistä ja yhdessä oikealle käännöksessä irtaantumista. Saimme seuraamisesta 7. Zetassa (i-s-m) maahanmeno jäi tekemättä mutta ei se kyllä minua yllättänyt, koska Super on aika tarkka äänensävyistä. Minulla on maahanmenoon tietynlainen intonaatio, jota en pystynyt toteuttamaan. Super teki kaksi seisomista. Istumiseenhan minulla on täysin huomaamaton jalka-apu. Annan siis käskyn aina astuessani vasemmalla jalalla. Pettämätön tekniikka. Luoksetulossa sitten tapahtui outoja. Taas. Tällä kertaa Super ennakoi ekan stopin juostuaan vain 5 metriä lähdöstä! Siellä se törötti korvat pystyssä taas itseensä täysin tyytyväisenä häntä heiluen. Koska liikkuri ei sanonut mitään, ratkaisin tilanteen antamalla uuden käskyn ja stoppaamalla merkin kohdalla. Loppuperusasento niin luoksetulossa kuin kaikissa muissakin liikkeissä oli vino. Tähän on nyt oikeasti keksittävä jokin ratkaisu. Kotona osaamme tämän todella hienosti mutta sitten kokeessa Super ei tee sitä ihan loppuun asti. Saimme luoksetulosta 5. Ruudusta tuli 9. Kyllä kieltämättä pelotti käskyjen antamiset, koska ääni särkyi kummassakin ja todella pahasti.
Ohjatusta noudosta tuli 7. Tuomarisetä olisi toivonut enemmän vauhtia + loppuperusasento oli vino + oli nähtävissä hieman saalistamista... Miten niin? Sanoin tuomarille, että hänen olisi pitänyt katsoa siinä kohdin vaikka lintuja, johon tuomari vastasi, että olisihan hän katsonut, jos olisi tiennyt, että juuri tuossa kohdin pitäisi katsella muualle. ;) Metallinoutoon olisi toivottu enemmän vauhtia. Super piti pienen harkinta-ajan mutta toi kuitenkin ilman ylimääräisiä käskyjä. Saimme siitä 7,5. Tunnistusnoudosta tuli myös 7,5. Vauhtia + suora loppuperusasento olisi pitänyt olla kymppiin. Minua nauratti jo ennen kaukoja, että kuinkakohan käy. Super teki kyllä kaikki vaihdot, eikä ennakoinut mutta maasta seisomiseen tarvittiin kaksi käskyä ja sitten Super ennakoi loppuperusasennon. Saimme kaukoista 6. Lopputulos siis 235 pistettä ja kakkostulos.
Koska näyttää pahasti siltä, ettemme saa sitä viimeistä ykköstulosta ennen pentutaukoa, alan jo nyt treenaamaan uusien sääntöjen mukaisia liikkeitä. Eihän se muu auta kuin ottaa härkää sarvista ja komeasti valioitua yhdellä uusien sääntöjen ykkösellä. Seuraavan kerran kun olen flunssassa tai ennen kaikkea kun minulla on äänen kanssa ongelmia, tajuan perua kokeen. Virheet esim. zetassa tulivat kyllä tuosta. Ei se varmaankaan muuten vaikuttanut koiraan, vaikka ehkä ajatteli, että olin jonkin demonin riivaama, kun äänenikin oli niin outo. :'D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti