Ähäkutti!

Juttelin tuossa pari päivää sitten yhden entisen laukaalaisen koiraharrastajan kanssa pitkään ja hartaasti koirien tai siis nimenomaan bordercollieiden kouluttamisesta. Kyseinen harrastaja on kouluttautunut koiranomiksi ja on vetänyt kursseja niin Oulussa kuin Laukaassa. Elisalla on ns. koirasilmää ja hän sen lyhyen hetken mitä ehdimme yhdessä tokossa ja haussa treenaamaan on auttanut minua paljon enemmän kuin monet muut. Juuripa hän auttoi minua ymmärtämään paremmin Kiian luonnetta. Hänen mukaan Kiia toimii aina vain paremmin turhauman kautta. Turhautuessaan Kiia yrittää kahta kauheammin parantaa suoritustaan. Olen ollut onnekas, ja Elisa on jakanut osaamistaan kanssani nyt muutamaan otteeseen muuttonsa jälkeen myös puhelimitse. Itseäni jäi kaivelemaan meidän lauantainen koesuoritus tai siis sen totaalinen puuttuminen ja niinpä soitin taas Elisalle. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että juoksut aiheuttavat ihan jonkin verran sekasortoa (ainakin joidenkin) narttujen päässä, eivätkä sen vuoksi pysty välttämättä parhaimpaan suoritukseen kokeessa, koska myös itse koetilanne on omiaan "stressaamaan" koiraa, vaikkakin yleensä hyvin positiivisessa mielessä. Huomion kiinnittyminen yleisöön ja siellä istuviin koiriin ja sitä kautta epäonnistuminen ja minun kanssa konfliktin syntyminen luoksetulon alussa olivat omiaan luomaan lisää painetta Superiin, jolloin se ei enää kerta kaikkiaan pystynyt suoriutumaan normaalilla tasollaan ja ruutu pääsi hukkaan. 

Toinen asia, jonka tiimoilta koin toisen ahaa-elämyksen, koski Superin ylivireongelmaa kokeissa. Olen siis nyt aina palkannut Superin kokeen jälkeen ja välissä, oli suoritus minkämoinen tahansa. Ajatuksena on ollut saada Superille hyvä fiilis kokeeseen mutta samalla olen tinkinyt pahasti mustavalkoisuusperiaatteesta. Itse kun koulutan ihmisiä, korostan sitä, kuinka koiran kanssa pitää olla ehdottoman mustavalkoinen. Puolittaisia, sinne päin -suorituksia ei pitäisi hyväksyä. Nyt sitten olen antanut Superin tehdä niin kuin on itse parhaimmaksi nähnyt (tehnyt kaukkareiden vaihtoja omaan tahtiin, pöllöilyt metallinoudossa yms.) ja silti palkannut Superin siitä. Elisa korosti sitä kuinka nämä meidän otukset palkkautuvat jo itse toiminnasta. Toko on niin kivaa. Superin ilmehän on juuri ollut sellainen, että:"Äiti, enks mä oo aika taitava?! Äiti, kato kuinka mä osaan!" Korvat pystyssä ja häntä heiluu. Elisa korosti sitä, että ohjaajan pitäisi päättää milloin palkka annetaan ja millä kriteereillä. Nyt Super on päässyt itse palkautumaan ja vieläpä niin, että olen palkannut tytön erikseen. Elisa oli sitä mieltä, että nämä meidän kaverit kyllä erottavat koe- ja treenitilanteen ja Super on mitä luultavimmin oppinut, etten puutu sen hööpötyksiin koetilanteessa. Ei siis ole ihme, että meillä alkaa loppua kohden ilo olla ylimmillään. ;)

Kolmas asia, joka ei tullut minulle uutisena, oli yllätyksellisyys. Tämä koskee erityisesti Kiiaa, josta kerroin Elisalle, etten ymmärrä miksi se luulee tietävänsä paremmin mitä sen pitää tehdä (esim. ohjatussa noudossa) kuin tietää. Elisa antoi minulle esimerkin. Jos teen sen samaisen matematiikan kokeen jo 50. kerran peräkkäin, saattaa olla, että alan täyttää sitä ulkomuistista ilman että katson itse tehtäviä enää niin tarkasti. Nyt kun sen kerran matikan kokeessa onkin välissä jokin eri tehtävä, voi minulta jäädä se huomaamatta, koska luulen osaavani kokeen ulkoa. Näin varmaan myös Kiian ajatuksenkulku toimii. Meillähän on aika usein kokeessa juuri ohjattu nouto mennyt pieleen tai zetan jäävät. Ohjatussa Kiia syystä tai toisesta luulee tietävänsä kumpaa kapulaa ollaankaan hakemassa ja hakee sen, käskytin minä sitten mitä tahansa. Lääkkeeksi tähän tautiin Elisa määräsi keskittymis- tai siis kuunteluharjoituksia merkillä. Minun on oltava yllätyksellinen niin, että Kiia joutuu keskittymään merkillä, että mitäköhän_sieltä_tulee_tällä_kertaa. Tein eilen sitten tällaisia kuunteluharjoituksia merkillä. Välistä tehtiinkin kaukkareiden vaihtoja vaikka missä järjestyksessä ja siitä palkka ja uudestaan merkille ja sitten vasta kapuloille. Välistä hiivin lähemmäksi vaanien ja vapautin leluun. Välistä pitikin mennä samaiselta merkiltä ruutuun. Lopetin eilisen treenin siihen, kun lähetin Kiian ruutuun ja sielläpä olikin tunnarit. Kiian tultua ruutuun käskin etsimään oman ja niin tyttö keskittyi haistelemaan tarkkaavaisesti ja toi oman. Tiistainahan me kävimme Pieksämäellä treenaamassa ja siellä Kiia taas hammasteli kaikkia kapuloita, vaikka toikin oman. Vasta toisella toistolla asettui aloille ja teki töitä kunnolla. Mutta tämä siis vaati tällaisen "kuuntele, nyt apina" -maan pinnalle palautuksen, kun Kiian pitäisi olla kuulolla koko ajan. Mutta eihän sen ole tarvinnut, kun ei sitä ole siltä vaadittu. Taas pitää katsoa itseänsä peiliin. Enkö siis opi koskaan?

Puhuin myös Elisalle Kiian Mikkelin kokeesta ja ihmettelin sitä miten ihmeessä Kiia päätyi ohjatussa noudossa merkiltä merkille. Elisa korosti, että bordercollie on jalostettu (isoilla lainausmerkeillä) "häiriöherkäksi" eli sen pitää rekisteröidä ympärillä tapahtuvaa sekä reagoida pienempiinkin eleisiin ja liikkeisiin. Itse jo ennen tätä maanantaista puhelua olin miettinyt, että huitaisinkohan liian sivulle kädelläni, minkä vuoksi Kiia ajatteli sen tarkoittavan sitä, että pitääkin mennä oikealla olevan merkin taakse. Toki kierrokset olivat kohdillaan, sillä koko kokeen yksilöliikkeet alkoivat ohjatulla. Olen nimittäin tehnyt tällaisia harjoituksia treeneissä, eikä kertaakaan Kiia ole mennyt sivussa olevan merkin taakse. Pitänee huitoa seuraavan kerran vielä vähän suureleisemmin. 

Eilisestä agilitytreenistä lyhyesti sen verran, että treeniratanamme oli Kermisen hyppyrata viime viikonlopulta. Vedimme sen taas todella hienosti Kiian kanssa. Jäin miettimään miksi en osaa ohjata Kiiaa tuolla tavalla kisoissa vaan se menee aivan armottomaksi räpellykseksi. En kuitenkaan jännitä agilitykisoja lähes laisinkaan. Sellainen pieni positiivinen kutina toki on muttei mitään sen kummempaa. 

Nasta myös selviytyi yllättävän hyvin pimeistä putken päistä ja välistävedoista ja takaakierroista ja ja ja ties mistä. Kepit se tekee nyt aika vinoina. Pitänee alkaa niitä pikku hiljaa laittamaan vähän enemmän suppuun. Että tällainen pikku postaus nyt sitten tähän... :)