Kuulumisia

Meidän kesäkuu meni ihan Äksöneiden kanssa ja treenaillut jäivät todella vähiin. Kiia lomaili Kuopiossa serkkuni luona (samalla kun hänen tyttärentytär oli meidän luona näyttelyturneella) ja Super hoiteli vauvojaan. Nastan kanssa yritin päästä jokaviikkoisiin aksatreeneihin. Yritin tässä vielä ennen sääntöjen muuttumista saada Superille sen viimeisen ykköstuloksen ja kävimme Superin kanssa neljässä tokokokeessa kokeilemassa onneamme, mikä osoittautui huonoksi peliliikkeeksi. Ensimmäisessä kokeessa aivan kesäkuun lopulla Super esitti kyllä niin vetämättömän esityksen, että ihan hävetti. Hänen ylhäisyytensä mielestä TOKO oli ehkä maailman tylsintä ja oli kuumakin, eikä tähdetkään olleet ihan parhaimmassa asennossa. Tästä kolmisen viikon päästä meidän seuraava koe vaikutti alkuun lupaavalta mutta sitten Super pisti lekkeriksi ja teki ihan omiaan.

 

Vietimme paimennuspäivää Somerolla 26.7. Kuvassa kaikki Epelit ja heidän äitinsä Emmi

Sitä seuraavan kokeen täällä meidän ihan ikiomalla treenikentällä keskeytin, koska Super päätti mennä suoraan ruutuun, eikä ensin merkille. Fiilikset olivat muutenkin kyseisen kokeen kohdalla melko maassa, kun saimme paikkaistumisen jälkeen ihollemme vierustoverin, joka provosoitui minun kehuista. Onneksi mitään sen pahempaa ei ehtinyt tapahtua, koska kyseisen koiran ohjaaja oli nopea liikkeissään ja ehti napata koiraansa niskasta kiinni. Sanaharkkaa toki tytöt kävivät. Tästä johtuen Super oli jotenkin todella epäluuloisen oloinen myös seuraavissa liikkeissä ja ruudun nollaus vei minulta viimeisetkin tsempin rippeet.

 

Jäbä lampailla

Viimeisin koe vanhoilla säännöillä oli viime tiistaina. Alkuun koe oli varsin lupaava mutta sitten taas ruudussa Super päätti käydä makaamaan ruutunauhan suuntaisesti nauhan viereen mutta ruudun ulkopuolelle. Myös muissa liikkeissä alkoi tulla ongelmia tai sanotaanko, että niissä ilmeni paranneltavaa. En siis saanut Superista valiota vanhoilla säännöillä mutta en ole kyllä tästä yhtään harmissani, sillä alan löytää uudestaan intoa treenaamiseen. Superinkin ilme on nyt ollut lähemmäksi itseään.

 

Meg, Megin äiti Kiia ja Kiian äiti Nancy

Minusta kun on tuntunut, että Superilla on ollut tokosta motivaatio hukassa (vai tuliko siitä meille molemmille pakkopullaa valiohaaveiden yhteydessä?), minkä vuoksi se on kokeissa tehnyt omiaan. Sen vire laskee ja se tekee töitä sinne päin. Kun vaadin, suorittaa kyllä tehtävät mutta ei kovinkaan vauhdikkaasti. Super ikään kuin on oppinut erottamaan treenin koetilanteesta, jolloin se tietää, ettei palkkaa ole luvassa. Esim. Tuuloksen kokeessa liikkeet olivat normijärjestyksessä ja johan ilme oli toisenlainen, kun tuli ruudusta seuraamaan tai kun saimme kaukot loppuun. Super tiesi, että nyt se palkka on tulossa. Tässä on minulla pohdinnan paikka miettiä tuota palkkausta kohdilleen. Viimeisessä kokeessa tuomari sanoi, että minulta puuttuu ns. ryhdikäs johtajuus. Tarkoitti sillä sitä, ettei minun pitäisi olla auttamassa tuota koiraa suoriutumaan tehtävistään, jos alkaa "velvollisuuksista" laistamaan. On se ketku tai jotain. Mutta kuten sanoin, on minun nyt pistettävä se mietintämyssy päähän ja palattava perusasioiden äärelle uudestaan. Miten saan rakennettua vireen suhteen meidän näköisen koesuorituksen, on nyt se tärkein kysymys. Koirahan osaa olla napakka ja vauhdikas niin halutessaan mutta varsinainen "ihan sama" -teini sitten toisinaan.

 

Nancy, Nancyn tyttö Kiia, Kiian tyttö Emmi ja Emmin tyttö Siru

Olemme nyt siis alkaneet treenata uutta EVL:ää. Torstaina kävimme Pieksämäellä treenaamassa yhdessä Eikan kanssa. Merkitön merkin ruutu oli piece of cake. :) Luoksetulo paikkamakuun yhteydessä sen sijaan oli vaikea. Super oli sitä mieltä, että jekutan neitiä kutsumalla luokse, eikä meinannut tulla luokse edes toisesta kutsusta. Peruuttamista olemme nyt tehneet kotipihalla ja se alkaa sujua ihan mukavasti. Ja sitten se pitkä liike...

Nancy, Nancyn tyttö Super ja Superin tytöt Myy ja Freya

Pitkässä liikkeessä on nyt ainakin kolme treenattavaa asiaa, jotka ovat: 1) merkin kierto, 2) kapulan tuonti hypyn kautta, 3) "houkutusten" ohittaminen. Merkin kierto ilman houkutuksia onnistuu nyt jo 20 metristä, joten sen suhteen ei muuta kuin vahvistamista. Se iso tötterö pitää tehdä todella tärkeäksi. Hypyn suorittaminen alkoi jo tänään sujua. Torstaina Super meinasi palauttaa kapulan suorinta tietä minulle mutta nyt sain Superin myös hypyille. Houkutusten ohittamista olemme vasta treenanneet kerran. Tätä pitää jatkaa ja tätä voi myös treenata yhdellä hypyllä ja kasalla kapuloita. Hoitanee asian yhtä hyvin.

Kävimme muuten Kiian ja Nastan kanssa mölleissä. Sain Nastan kanssa putki-hyppy-radalta nollatuloksen mutta emme sijoittuneet palkinnoille, koska meidän luokassa (medi) kisasi myös muutama aloitteleva maxikoira, jotka pinkoivat meitä kovempaa. Mölliradaltakin tuli myös nolla mutta voiton kera. Kilpailevien rata tössähti keppeihin. Olemme nyt yrittäneet treenata niitä ahkerammin. Kiia voitti maxien kilpailevien radan 10:lla. Haaveissa olisi Nastan kanssa kisauran korkkaus omissa kisoissa 23.8.

 

Torstaina tein muuten Kiian kanssa tottista. A-este meni vanhasta muistista kuin myös noudot sekä eteenlähetys. Metrisen kanssa piti tehdä ensin vähän töitä mutta kyllä se sitten sen yli meni. Nyt pitäisi ehtiä tekemään sitä jälkeäkin sekä esineruutua, jos meinaa yrittää saada sen JK2:n kisattua Kiialle vielä tulevana syksynä.

 

Kuten huomaatte, vaikka blogissa on ollutkin melko hiljaista, on täällä ruudun toisella puolella tai paremminkin siitä hyvin kaukana tapahtunut yhtä sun toista. Yritän tässä aktivoitua myös blogin suhteen. Jatkossa saatan kirjoittaa tänne ihan meidän kuulumisiakin. Itse nettisivuille päivittelen vain tuloksia.

Kiiasta FI TVA

Niinhän siinä sitten pääsi käymään, että Kiiasta tuli viime viikonloppuna Suomen Tottelemattomuusvalio tai siis Tottelevaisuusvalio. Emme ole aivan mahdottomasti treenailleet viime aikoina. Keskiviikkoisin olen yrittänyt päästä agilityyn mutta nyt on useampi kerta jäänyt väliin muiden kiireiden vuoksi. Kiian kanssa keskityimme lähinnä kisaamiseen, sillä tulin siihen tulokseen, että kyllähän Kiia liikkeet osaa. Nyt MINUN pitää harjoitella tuon koiran ohjaamista kokeessa. 

Lauantaina meillä oli kerrankin onni matkassa. Ryhmäliikkeet aloitettiin paikkamakuulla. Se oli hyvä peliliike se, sillä paikkamakuu oikein mukavasti rauhoitti tytön, jolloin myös paikkaistuminen onnistui ilman tassujen liikuttelua. Viikolla aikaisemmin tiistaina ryhmäliikkeet tehtiin yksilöliikkeiden jälkeen, jolloin Kiiakin oli levollisempi paikkaistumisessa ja sai kympin.

Kun kuulin, että yksilöliikkeet tehdään putkeen, hypin ilosta. Olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että nyt kun EVL-kisaajia on melkein jokaisessa kokeessa vähintään se 10 ja kokeet venyvät pitkiksi, Kiian on vaikeaa keskittyä toiseen osioon pitkän odotusajan jälkeen. Meillähän on yleensä mennyt ensimmäinen osio toista osiota paremmin. Aikaisemmin tässä kuussa kun kisasimme Pieksämäellä, tehtiin sielläkin liikkeet putkeen mutta silloin en osannut pitää huolta Kiian vireestä eli kehua ja/tai ottaa hallintaan aina tarpeen tullen. Nyt ajattelin, että tämä on enää minusta kiinni. Liikejärjestys oli myös varsin järkevä, jolloin mahdottomia eroja eri vireisten liikkeiden välillä ei tullut. Tässäpä se muillekin vinkiksi:

1) hyppynouto

2) luoksetulo

3) seuraaminen

4) ruutu

5) zeta

6) ohjattu

7) tunnari

8) kaukkarit

Taidanpa itse käyttää tätä seuraavan kerran, kun menen liikkuroimaan. Mielestäni tämä järjestys oli toimivampi kuin se, jota itse olen käyttänyt parissa viimeisimmässä kokeessa. Hyppynouto oli bueno. Siitä 10. Luoksetulo oli hyvä. Siitä 10. Olimme tehneet palkattuja maahanmenoja ja se näkyi kokeessa. Kiia oli hyvin kuulolla liikkeiden alussa. Hyvä me! Seuraaminen oli vähän niin ja näin mutta onneksi se ei näkynyt ilmeisestikään päälle päin. Saimme siitä 8. Ruutu ei meinannut löytyä mutta löytyi sitten kuitenkin. Saimme siitä 6. Zetassa jäi yksi jäävä tekemättä. Saimme siitä 7. Ohjatussa saimme vasemman mutta juuri vasemmalla puolella oli zetan kartiomerkit. Kiia kävi kiertämässä niistä yhden ennenkuin toi minulle kapulan ilman ylimääräisiä käskyjä. Saimme siitä 8. Tunnaria Kiia työsti varsin pitkään mutta onneksi toi minulle oman. Saimme siitä 8. Kaukkareissa tuli jotain pientä säätöä mutta saimme niistä kuitenkin 8 pistettä. Yhteensä siis 269 pistettä, TK4 ja sitten jossain vaiheessa FI TVA. 

Kiian osalta tokoura on nyt sitten loppu. Aloitimme tokoilun kuusi vuotta sitten. Ensimmäinen tokokokeemme oli 3.5.2009. Saimme heti ykköstuloksen. Siirryimme pari kuukautta myöhemmin avoimeen luokkaan, jossa ehdimme kisata viiden kokeen verran. Ensimmäinen ykköstulos tuli lokakuussa 2009. Jatkoimme kisaamista syksyllä 2010 mammaloman jälkeen. Kahdessa peräkkäisessä kokeessa napsahti ykköstulokset. Tämän jälkeen aloimme valmistella voittajaluokkaa. Toukokuussa 2012 kisasimme ensimmäistä kertaa voittajaluokassa ja saimme heti ykköstuloksen. Siirryimme EV-luokkaan samaisen vuoden syksynä, vaikka Kiia ei ollut vielä täysin valmis. Kävimme kokeilemassa onneamme kaksi kertaa varsin surkein tuloksin. :) Toisen mammaloman jälkeen aloitimme uudestaan. Kesällä 2013 saimme ensimmäiset hyvin vahvat kakkostulokset Muuramessa ja Laukaassa. Sama kakkostulosten linja jatkui loppuvuoteen. Toki väliin tuli pari nollatulosta ja yksi punainen korttikin, kun Kiia ruudun sijaan poistuikin kehästä mukamas noutamaan ohjatun noudon kapulaa. Kesästä 2013 ensimmäiseen ykköseen tulosputkemme oli EVL2-EVL2-EVL0-hyl-EVL2-EVL0-EVL2-EVL0. Se oli siis "melkein kaikki-tai-ei-mitään" -meininkiä se. Kolmannen mammaloman jälkeen lähes kylmiltään Kiia rykäisi kaksi ykköstulosta. Väliin mahtui yksi EVL3, yksi EVL2 ja yksi EVL0. Keuruun kokeeseen otin mukaan keskimmäisen poikamme, mikä osoittautui virheeksi. Kiia ei pystynyt keskittymään kokeeseen, kun piti katsoa minne se Tuomas oikein pyöräili. Viime syksynä ja tänä keväänä toisen ykköstuloksen jälkeen ehdimme käydä yhteensä kahdeksassa kokeessa. Kaiken kaikkiaan olemme kisanneet Kiian kanssa 31 tokokokeessa. Vähän vähemmän kuin äitinsä Nämpän kanssa. Nämppä valioitui 38. kokeessaan samaisella tuomarilla kuin Kiia. Toki teimme Nämpän kanssa TK2:n lisäksi myös TK1:sen.

Kiian EVL-kokeet vuosilta 2012-2015

Yhteenvetona tuloksemme EVL:ssä

Hyl 1
EVL0 8
EVL3 5
EVL2 7
EVL1 3

Jatkamme Kiian kanssa nyt metsäjäljen, rallytokon ja agilityn parissa. Varsinaisia tavoitteita ei minulla ole mutta jos aika riittää, niin yritämme kisata RTK1:n ja sitten mahdollisesti sen JK2:n syksymmällä. Agilityssäkin olisi kiva käydä nyt muutamissa kisoissa, kun on se lisenssikin ostettu. 

PS. Olen joskus sanonut, että jos minä Kiiasta valion teen, oon aikamoinen guru. Olenko minä nyt sitten guru vai samperin sinnikäs? :P

Laiskuutta ilmassa

Näyttäisi olevan laiskuutta ilmassa sekä blogin päivittämisen että treenaamisen suhteen. Olemme toki viime aikoina treenailleet vähän yhtä sun toista mutta ei mitään kovinkaan ahkerasti. Kerran viikkoon olen yrittänyt nyt päästä agilitytreeneihin edes Nastan kanssa mutta viime ja tältä viikolta olen joutunut perumaan treenit muiden menojen vuoksi. Pari kolme kertaa olen treenannut tokoa Kiian kanssa. Tein muuten kerran tunnarin kahdeksalla kepillä, jotka olivat ristinä. Ei tuottanut ongelmaa.Tokokoepaikat ovat todella tiukassa, joten vähän hävettää, että sitä treenaa näin vähän sen kerran, kun koepaikan sattuu saamaan...

Maanantaina oli kyllä kiva ilta. Lähdimme Muurameen rallytokokisaan Nancyn ja Kiian kanssa. Nasta pääsi seuraneidiksi. Kisassa oli mukana myös Liljan Kiian ja Ticon pojan Rallin kanssa. Nancy pääsi meistä ensimmäisenä radalle. Jouduin yhden tehtävän uusimaan ja sitten mukaan mahtui muutama kontaktivirhe, joten saimme pisteitä kasaan yhteensä 93. Tämähän tarkoittaa sitä, että Nancy on nyt myös RTK1 Nämppä. Seuraavaksi radalle menikin Ralli, joka teki todella kivannäköisen radan. Ralli ja Lilja saivat pisteitä 95. Meistä viimeisenä olikin sitten Kiia, jonka kanssa jouduin uusimaan kaksi tehtävää. Sivulta eteentulot ovat Kiialle täysin uusia ja siten jotenkin vaikeita. Mukaan mahtui muutama hihnan kiristyminen. Jos olisin pitänyt hihnan vähän pidempänä, olisi kuulemma näiltä virheiltä säästytty. Saimme Kiian kanssa 91 pistettä. Olipas aika kivaa, kun saimme varsin kivat tulokset kolmelle rallytokoilijalle kolmessa sukupolvessa. 

Rallytokoilijoita kolmessa sukupolvessa
Kuva: Jenny Rautiainen

Voihan vastakäsi!

Tänään olikin treenit parin viikon tauon jälkeen. Agilitytreenimme koostui neljästä hypystä ja kahdesta putkesta. Se on kyllä mielenkiintoista miten noin vähällä määrällä esteitä voi saada noin monipuolisen treenin. Tuli tehtyä pimeitä putkia, pakkovalsseja, taakse lähetyksiä ja sitten niitä vastakädellä ohjausta (esteeltä 17 vienti esteelle 18 takakiertoon). Tahdon aina kääntää samalla yläkroppaani ikään kuin ottaakseni koiraa vastaan ja sitten kun alan ohjata halutulle esteelle, käännän kroppaani, jolloin koira tulkitsee se ohjaukseksi edessä olevalle esteellä (tässä treenissä este 19). Meidän kouluttajamme, Tiia, on tosi napakka ja kehtaa sanoa minulle virheeni. Hän näyttää konkreettisesti mitä teen ja mitä minun pitäisi tehdä. Hän myös laittaa minut kokeilemaan erilaisia ohjauksia. Aivan loistavaa koutsaamista!

Yllä esitetyn radan lisäksi tein Nastalle vinokeppejä, joista nyt vain keskimmäiset olivat vinossa. Onnistui hienosti. Tässäkin olemme edenneet todella kivasti. Nämpän ja Kiian kanssa tein vähän rallytokon liikkeitä, kun menin sitten tytöt ilmoittamaan Muuramen rallytokokisoihin. Nämpälle yritän opettaa vasemmalle kääntymisiä väistämisenä eli niin, että Nämppä jättäytyisi hieman taka-alalle. Nythän Nämppä seuraa hieman turhan edessä, jolloin käännökset vasemmalle ovat vaikeita. Kiian kanssa sen sijaan teimme edestä sivulletuloa takaa kiertämällä. Tämä on liikkeenä Kiialle täysin uusi ja vaatii harjoitusta. Rallytokon lisäksi tein nauhatonta ruutua Kiian ja Superin kanssa sekä uuden isomman merkin kiertoa. Kiia kiersi merkkiä jo vaadittavasta 20 metristä.

Toko on välineharrastuslaji

Nämpänkin mielestä uudet Berran tokotötsät ovat todella hienot!

Plän Bii vai oliko se peräti Sii?

Nyt on varmaan aika tullut hellittää otetta ja antaa asioiden mennä omalla painollaan, jos on mennäkseen. Kävimme Kiian kanssa lauantaina Pieksämäellä kokeessa ja jälleen kerran Kiia teki "kiiat". EV-luokassa oli yhteensä 15 koirakkoa ja me kisasimme numerolla 14. Ennen paikkamakuita kävimme kävelemässä pienen lenkin ja sitten halliin. Istuminen 8,5 (oli haistellut maata) ja paikkamakuu 10. Tähän väliin tuli pitkä odotusaika, jonka käytin hyväksi. Kävimme taas hangenkuorilla kävelemässä sekä tein zetan jäävät (i-s-m) sekä ruudun merkkiä ja ruutua. Koirat takaisin autoon vähäksi aikaa ja sitten kehään. Seuraaminen oli hieno. Saimme siitä 9. Zetassa tönäsin vahingossa Kiiaa polvella ja Kiia meni maahan, vaikka piti seisoa. Zetasta tuli siis 6. Luoksetulosta tuli 6, kun ekalla käsimerkillä ei pysähtynyt. Miksi en opi koskaan virheistäni? Tämähän on nähty jo avoimessa luokassa, ettei Kiialle toimi käsimerkki kokeessa, jolloin palkkattomuus nostaa virettä. Ruudusta tuli 10. Vaikka saimmekin zetasta ja luoksetulosta kutoset, niin olimme kuitenkin vielä ykkösessä kiinni. Laskeskelin, että tarvitsemme kaikista loppuliikkeistä sen 8 (mikä oli siis täysin tehtävissä), niin se olisi siinä mutta Kiia päätti toisin.

Ohjatussa arvoimme vasemman. Jostain ihmeen syystä vasen hahmottui kaikille koirille todella huonosti ja kaikki vasemman saaneet olivat meitä ennen hakeneet keskimmäisen kapulan. Kilpailijat miettivät, johtuiko se siitä, että vasen sijoittui auringonvaloon. No, ei se meidän ohjattu tähän tyssännyt vaan ihan johonkin muuhun. Tuomari seisoi samalla linjalla kanssani vasemmalla puolella noin 3-4 metrin päästä minusta. Hänen takanaan oli ruudun merkin ympyrä. Kun lähetin Kiian merkille, Kiiapa juoksi tuomarin taakse sinne, missä ruudun merkki oli ollut. Eipä siinä mitään. Yritin uudestaan lähettää merkille mutta Kiia lähti hakemaan vasenta kapulaa. Sanoin tuomarille, että voinko aloittaa alusta. Nyt Kiia löysi merkin ja lähti hakemaan vasenta kapulaa. Toki kesken matkan vaihtoi sen sitten päässään keskimmäiseen. Että silleen... "Ei voi kauhalla pyytää, jos on lusikalla annettu.", totesin tuomarille. Tämä oli todella mystinen ratkaisu Kiialta. Oliko odotusaika liian pitkä autossa, ettei enää pystynyt keskittymään liikkeisiin? Vai onko ohjatun merkissä nyt jotain painetta, jolloin Kiia pyrki ratkaisemaan pattitilanteen näinkin mystisesti? Pelihän oli menetetty tässä vaiheessa mutta ajattelin, että otetaan edes nyt tulos. Hyppynoudosta tuli 8. Tunnarissa taas nähtiin kummia juttuja. Kiia haisteli, nosti oman, tiputti sen, haisteli uudestaan, nosti oman, tiputti sen, haisteli uudestaan, nosti oman, tiputti sen ja jälleen kerran haisteli uudestaan, nosti oman ja toimi minulle sen. Saimme ansaitusti tästä nollan. Tuomari palkintojen jakotilaisuudessa sanoi, että:"Tässä luokassa kaikki koirat nostivat tunnarissa sen oman kapulan, mikä on hieno asia." Totesin siihen, että:"Kiia nosti jopa neljä kertaa oman kapulan. :P" Merkillinen tunnari. Kaukkareissa yksi vaihto jäi tekemättä. Saimme niistä kuusi. 

Nyt olen sellaisessa tilanteessa, että minun pitää miettiä mihin aikani ja resurssini riittävät. En tiedä enää mitä treenata Kiian kanssa. Voin toki edelleen käydä kokeissa mutta suoraan sanoen ei minulla voi enää olla kovinkaan suuria odotuksia Kiian suhteen. Tuntuu olevan tähtien asennosta kiinni onnistummeko vai emmekö onnistu. Olen myös miettinyt, josko tänä keväänä panostaisi eniten Nastan kisavalmiiksi treenaamiseen ja treenailisi Kiiaa sellaisella pienellä liekillä eli ehkä sen kerran viikossa jotain pientä. Aksaa tehdään varmaan vielä kevät mutta sitten syksylle pitää miettiä, jaksanko aksata sekä Nastan että Kiian kanssa. Kunhan metsästä lumet sulavat, olisi tarkoitus vähän treenata jälkeäkin. Olisihan siinä ihan tarpeeksi ohjelmaa tänä kesänä 8 vuotta täyttävälle koiratytölle.

Karusellitreeniä Kiialle

Perjantaina kävimme Taitavilla Tassuilla vähän tekemässä tarkkaavaisuustreeniä Kiialle ja Nastalle perusaksatreeniä. Nasta muuten tekee jo täysin kisnaomaisen keinun. Enää ei tarvitsisi muuta kuin opetella kepit kunnolla, niin johan minä tuon kanssa kisakentille lähden. 

Kiian treenin teemana oli tarkkaavaisuustreeni. Hallin toiseen päähän laitoin hypyn ja putken ja toiseen ruudun sekä ruudun taakse keinun ja sivulle kepit. Lähetin Kiian ensin korkealle merkille kiertoon ja sieltä hypyn kautta putkeen ja sieltä suoraan ruutuun. Aivan loistava suoritus. Sitten tein ohjattua noutoa siten, että kapulat olivat putken ja ruudun välissä. Merkin oikealla puolella kepit. Vasemmanpuoleisen kapulan nostin pöydälle. Aloitimme vasemmasta. Kiia ei sitten millään meinannut ymmärtää missä se kapula oli. Onnistuimme kuitenkin lopuilta tässä. Sitten oikeanpuoleista kapulaa. Kiia meni kepeille, Kiia meni ruutuun, Kiia teki sitä sun tätä, mutta ei hakenut kapulaa. Onnistuimme kuitenkin lopuilta hakemaan oikeanpuoleisen kapulan. Sitten teimme hypyn ja putken kautta tunnareille. Nämäkin onnistui hienosti kolme kertaa. Ei nostellut yhtään toisia kapuloita. Aina väliin tein siis Nastan kanssa aksatreeniä. Aivan lopuksi teimme sitten kaukkareita ja nekin onnistuivat loistavasti.

Vähän ehkä näkyy huonosti mutta edessä merkki ja oikealla ruutu, keinu sekä puolikkaat kepit.

Korkeampi kartio, hyppy sekä putki oikealla

Kiia putkesta tunnareille

Sitten vielä yksi "kuriositeetti". Meillä on portti kodinhoitohuoneen ovensuussa. Se on 83 cm korkea. Super on nyt tällä viikolla tullut sen yli kahteen otteeseen. Superhan ei pääse ottamaan tähän vauhtia, kun ovi on automaattisesti vähän rauollaan tai kuten perjantaina kaikki koirat olivat portilla. Mutta kun motivaatio on tarpeeksi suuri, tulee tyttö tämän portin yli onglemitta.Tästä tuli itselleni mieleen, että PK-metrisellä meillä on joko liian huono motivaatio tai sitten minun pitäisi lähettää lähempää.