Kuulumisia

Meidän kesäkuu meni ihan Äksöneiden kanssa ja treenaillut jäivät todella vähiin. Kiia lomaili Kuopiossa serkkuni luona (samalla kun hänen tyttärentytär oli meidän luona näyttelyturneella) ja Super hoiteli vauvojaan. Nastan kanssa yritin päästä jokaviikkoisiin aksatreeneihin. Yritin tässä vielä ennen sääntöjen muuttumista saada Superille sen viimeisen ykköstuloksen ja kävimme Superin kanssa neljässä tokokokeessa kokeilemassa onneamme, mikä osoittautui huonoksi peliliikkeeksi. Ensimmäisessä kokeessa aivan kesäkuun lopulla Super esitti kyllä niin vetämättömän esityksen, että ihan hävetti. Hänen ylhäisyytensä mielestä TOKO oli ehkä maailman tylsintä ja oli kuumakin, eikä tähdetkään olleet ihan parhaimmassa asennossa. Tästä kolmisen viikon päästä meidän seuraava koe vaikutti alkuun lupaavalta mutta sitten Super pisti lekkeriksi ja teki ihan omiaan.

 

Vietimme paimennuspäivää Somerolla 26.7. Kuvassa kaikki Epelit ja heidän äitinsä Emmi

Sitä seuraavan kokeen täällä meidän ihan ikiomalla treenikentällä keskeytin, koska Super päätti mennä suoraan ruutuun, eikä ensin merkille. Fiilikset olivat muutenkin kyseisen kokeen kohdalla melko maassa, kun saimme paikkaistumisen jälkeen ihollemme vierustoverin, joka provosoitui minun kehuista. Onneksi mitään sen pahempaa ei ehtinyt tapahtua, koska kyseisen koiran ohjaaja oli nopea liikkeissään ja ehti napata koiraansa niskasta kiinni. Sanaharkkaa toki tytöt kävivät. Tästä johtuen Super oli jotenkin todella epäluuloisen oloinen myös seuraavissa liikkeissä ja ruudun nollaus vei minulta viimeisetkin tsempin rippeet.

 

Jäbä lampailla

Viimeisin koe vanhoilla säännöillä oli viime tiistaina. Alkuun koe oli varsin lupaava mutta sitten taas ruudussa Super päätti käydä makaamaan ruutunauhan suuntaisesti nauhan viereen mutta ruudun ulkopuolelle. Myös muissa liikkeissä alkoi tulla ongelmia tai sanotaanko, että niissä ilmeni paranneltavaa. En siis saanut Superista valiota vanhoilla säännöillä mutta en ole kyllä tästä yhtään harmissani, sillä alan löytää uudestaan intoa treenaamiseen. Superinkin ilme on nyt ollut lähemmäksi itseään.

 

Meg, Megin äiti Kiia ja Kiian äiti Nancy

Minusta kun on tuntunut, että Superilla on ollut tokosta motivaatio hukassa (vai tuliko siitä meille molemmille pakkopullaa valiohaaveiden yhteydessä?), minkä vuoksi se on kokeissa tehnyt omiaan. Sen vire laskee ja se tekee töitä sinne päin. Kun vaadin, suorittaa kyllä tehtävät mutta ei kovinkaan vauhdikkaasti. Super ikään kuin on oppinut erottamaan treenin koetilanteesta, jolloin se tietää, ettei palkkaa ole luvassa. Esim. Tuuloksen kokeessa liikkeet olivat normijärjestyksessä ja johan ilme oli toisenlainen, kun tuli ruudusta seuraamaan tai kun saimme kaukot loppuun. Super tiesi, että nyt se palkka on tulossa. Tässä on minulla pohdinnan paikka miettiä tuota palkkausta kohdilleen. Viimeisessä kokeessa tuomari sanoi, että minulta puuttuu ns. ryhdikäs johtajuus. Tarkoitti sillä sitä, ettei minun pitäisi olla auttamassa tuota koiraa suoriutumaan tehtävistään, jos alkaa "velvollisuuksista" laistamaan. On se ketku tai jotain. Mutta kuten sanoin, on minun nyt pistettävä se mietintämyssy päähän ja palattava perusasioiden äärelle uudestaan. Miten saan rakennettua vireen suhteen meidän näköisen koesuorituksen, on nyt se tärkein kysymys. Koirahan osaa olla napakka ja vauhdikas niin halutessaan mutta varsinainen "ihan sama" -teini sitten toisinaan.

 

Nancy, Nancyn tyttö Kiia, Kiian tyttö Emmi ja Emmin tyttö Siru

Olemme nyt siis alkaneet treenata uutta EVL:ää. Torstaina kävimme Pieksämäellä treenaamassa yhdessä Eikan kanssa. Merkitön merkin ruutu oli piece of cake. :) Luoksetulo paikkamakuun yhteydessä sen sijaan oli vaikea. Super oli sitä mieltä, että jekutan neitiä kutsumalla luokse, eikä meinannut tulla luokse edes toisesta kutsusta. Peruuttamista olemme nyt tehneet kotipihalla ja se alkaa sujua ihan mukavasti. Ja sitten se pitkä liike...

Nancy, Nancyn tyttö Super ja Superin tytöt Myy ja Freya

Pitkässä liikkeessä on nyt ainakin kolme treenattavaa asiaa, jotka ovat: 1) merkin kierto, 2) kapulan tuonti hypyn kautta, 3) "houkutusten" ohittaminen. Merkin kierto ilman houkutuksia onnistuu nyt jo 20 metristä, joten sen suhteen ei muuta kuin vahvistamista. Se iso tötterö pitää tehdä todella tärkeäksi. Hypyn suorittaminen alkoi jo tänään sujua. Torstaina Super meinasi palauttaa kapulan suorinta tietä minulle mutta nyt sain Superin myös hypyille. Houkutusten ohittamista olemme vasta treenanneet kerran. Tätä pitää jatkaa ja tätä voi myös treenata yhdellä hypyllä ja kasalla kapuloita. Hoitanee asian yhtä hyvin.

Kävimme muuten Kiian ja Nastan kanssa mölleissä. Sain Nastan kanssa putki-hyppy-radalta nollatuloksen mutta emme sijoittuneet palkinnoille, koska meidän luokassa (medi) kisasi myös muutama aloitteleva maxikoira, jotka pinkoivat meitä kovempaa. Mölliradaltakin tuli myös nolla mutta voiton kera. Kilpailevien rata tössähti keppeihin. Olemme nyt yrittäneet treenata niitä ahkerammin. Kiia voitti maxien kilpailevien radan 10:lla. Haaveissa olisi Nastan kanssa kisauran korkkaus omissa kisoissa 23.8.

 

Torstaina tein muuten Kiian kanssa tottista. A-este meni vanhasta muistista kuin myös noudot sekä eteenlähetys. Metrisen kanssa piti tehdä ensin vähän töitä mutta kyllä se sitten sen yli meni. Nyt pitäisi ehtiä tekemään sitä jälkeäkin sekä esineruutua, jos meinaa yrittää saada sen JK2:n kisattua Kiialle vielä tulevana syksynä.

 

Kuten huomaatte, vaikka blogissa on ollutkin melko hiljaista, on täällä ruudun toisella puolella tai paremminkin siitä hyvin kaukana tapahtunut yhtä sun toista. Yritän tässä aktivoitua myös blogin suhteen. Jatkossa saatan kirjoittaa tänne ihan meidän kuulumisiakin. Itse nettisivuille päivittelen vain tuloksia.