sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Vapaaviikonloppuna paljon tokoa ja vähän agia

Perinteisestä poiketen päätin jättää tänä vuonna messarin väliin, kun arvelin, että myöskin tänä vuonna Super olisi karvaton, enkä viitsinyt pelkästään mummokoiran kanssa lähteä Helsinkiin. Muiden misseillessä Helsingissä me treenasimme pienellä porukalla Pieksämäellä. Tein ensin Kiian kanssa koko setin ja täytyy myöntää, että treenitauko näkyi kierroksina. Seuraaminen oli pääasiassa hyvää mutta kyllä se kontakti tipahti kaksi kolme kertaa. Zetassa jäävien käskyt kaikuivat kuuroille korville. Sitten kun Kiia keskittyi tarpeeksi, teki jäävät oikein. Luoksetulo oli hyvä mutta ruudussa selkeästi meillä on ongelma. Kiia jää aivan liian eteen ja kun käsken maahan, ottaa pari askelta eteen ja käy sitten maahan... ruudun ulkopuolella. Nyt ruudun paikkaa on treenattava ja tehokkaasti, jos mielii kokeisiin tammikuussa. Ohjatussa Kiia lähti hienosti hakemaan vasenta mutta sitten (taas) kesken kaarteen pongasi keskimmäisen ja haki sen. Huokaus. Toisella toistolla onnistui hienosti. Hyppynoudossa oli pieni harkinta-aika. Tunnari oli hyvä, vaikkakin vähän pureskeli sitä. Menin sitten kehumaan, että kyllä nämä ovat yleensä sen oman tuoneet. Kaukkareissa tarvittiin kahteen ekaan vaihtoon kaksi käskyä mutta muutoin ne olivat hyvät. Edelleen maasta seisomaan -vaihdossa Kiia ottaa takajaloilla sen yhden askeleen, koska on aivan liian etupainoinen. Treeni oli hyvä, sillä tulipahan huomattua, että noinkin kokenut koira tarvitsee sitä treeniä ennen koetta.


Hörötin talvimekossaan

Superin kanssa seuraamisessa edelleen ongelmia täyskäännöksissä. Näitä on vahvistettava todella paljon. Zetassa oli jotain säheltämistä. Luoksetulo ja ruutu olivat todella hyvät. Myös ohjattu oli hyvä, vaikka vähän saalisti kapulaa. Hyppynoudossa taas tiputti kapulan mutta nosti sen itse. Toisella kerralla onnistui hyvin. Mutta mitä tapahtuikaan tunnarissa? Toi väärän! Siis mitä??!!! Toisella toistolla keskittyi paremmin ja toi oman. Hui kamalaa, olen pitänyt tunnaria satavarmana liikkeenä mutta näemmä mikään ei ole satavarmaa, jos ei pidä liikkeitä yllä. Kaukkarit olivat ysin arvoiset.

Tänään menimme pienempien poikien kanssa maneesille. Tein Nastan kanssa agia (kepit verkkojen ja ohjureiden kanssa sekä takaakiertoja ja välistävetoja). Ensin tein Nastan kanssa ja sitten otin Superin. Superin kanssa tein zetan seuraamisen aloittamista. Meinaa sekoittaa ne törpöt ruudun ja ohjatun merkkeihin. Sitten teimme niitä oikealle kääntymisiä niin, että aloin tehdä täysympyrää ja palkitsin siitä, kun lähti ympyrään mukaan tiiviisti. Teimme myös yhden tunnarin ja ohjatun noudon kapulan noutoa. Yritän nyt iskostaa Superille päähän, että se on tartuttava kapulaa takaa kiinni, jolloin se käpälillä saalistaminen pitäisi jäädä pois. Läheltä tämä onnistuu mutta sitten kun tulee vauhtia, napsahtaa päässä saalisvietti. Superin jälkeen tein taas Nastan kanssa keppejä ja noita helppoja ohjauskuvioita. Sitten taas oli Kiian vuoro. Kiian kanssa zetan jääviä välittömällä palkalla, sekä ohjatun suuntia että ruudun paikkaa. Ruutua teimme parin hypyn kautta, kun ne kerran sattuivat maneesilla olemaan. Tein Kiian kanssa myös yhden tunnarin. Ai niin, teimme myös kaukkareiden vaihtoja ruudussa. Johan piti tytön keskittyä käskyihin. Treenituokion sai päättää Nasta.

MUISTILISTA:
- Kiia: ruudun paikka, luoksetulon maahanmenoon vielä enemmän nopeutta, kaukkarit, ohjatun noudon suuntien vahvistusta, tunnarin asiallinen kuljetus (ei korjailla otetta), hyppynoudossa se pienen pieni viive pois...
 - Super: täyskäännökset ja oikealle käännökset, ennakoinnin (loppuperusasennot, ruudusta lähtö, luoksetulon jääminen yms.) poistaminen, hyppynoutoon enemmän viettiä... Onhan tuota mitä hinkata.

Vapaaviikonlopuissa on se hyvä puoli, että ehtii treenaamaan, siivoamaan, paistamaan lettuja, olemaan lasten kanssa, nukkumaan (nykyisin) pitkään aamulla... :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti