Ensimmäinen lomaviikko

Niin on jo ensimmäinen lomaviikko takana ja vaikka kuinka lupasin, että treenaan ihan joka päivä edes vähän jotain, emme sitten jaksaneet/ehtineet/kehdanneet treenata kuin kolme kertaa tällä viikolla. Maanantaina ajoin taas Pieksämäelle tekemään kokeenomaisen treenin, jossa palkkasin vain liikkeiden lopussa ja silloinkin melko hillitysti. Kaikki muut liikkeet menivät hienosti paitsi ne kaukkarit. Super esitti taas omaa sarjaansa ja sitten teimme korjaussarjoja muutaman. Taisimme päästä omalle tasollemme vasta kolmannella kerralla, jolloin Eikka muuttikin vaihtojen järjestystä. Myös neljäs sarja onnistui hyvin.

Tiistai menikin joululahjaostoksilla ja keskiviikko sekä torstain ihan joulun vietossa. Kas kummaa. Tapanina kävin maneesilla tekemässä Nastan kanssa agilitya ja omien koirieni kanssa tokoa. Myös Nancy pääsi treenaamaan. Teimme seuraamista, jääviä, ruutua (oikealle), luoksetulon stoppeja sekä kaukkareita. On todella hauskaa huomata, kuinka vanha koira ei temppujaan unohda. Nämppä osaa edelleen nuo EVL-liikkeet. Ainoa haaste on seuraaminen, jossa Nämppä on alkanut pahasti edistää ja vähän piippaata. Ajattelin, että voisimme käydä jossain kokeessa ensi vuonna, jos vain terveys sen sallii. 

Kiian perjantain treeni oli haasteellinen, koska maneesilla oli samaan aikaan agilityesteitä. Tämähän tietysti nostatti heti välittömästi Kiian virettä, mikä jälkeenpäin ajateltua olikin itse asiassa todella hyvä juttu. Kun lähetin Kiian ruudun merkille, hyppäsi Kiia läheisen esteen yli ja haki yhtä zetan merkeistä. Pyysin nätisti Kiian luokseni ja lähetin uudestaan. Nyt Kiia edelleen hyppäsi esteen yli ja tällä kertaa hakeutui yhden luoksetulon pysäytysmerkin taakse ja jopa yritti lähteä tuomaan sitä minulle. Huokaus. Kutsuin Kiian luokseni ja lähetin kolmannen kerran merkille. Nyt Kiia meni hienosti merkille ja sieltä ruutuun. Tämä harjoitus ehkä kuvaa parhaiten meidän isointa ongelmaa koetilanteessa. Kun Kiia ei saa palkkaa, sen vire nousee nousemistaan ja kun vire on tarpeeksi korkea, ratkoo Kiia tilanteita varsin eriskummallisin tavoin. Uutena haasteena meille on tullut luoksetulon ensimmäisen pysäytyksen ennakointi mutta emmeköhän saa sen pian purettua. Olen nyt tehnyt niin, että kun Kiia alkaa ennakoida stoppia, kutsun uudestaan luokse ja palkkaan luoksetulosta. Olen myös sijoittanut Kiialle nyt merkin vähän kauemmaksi eli noin 15 metriin. Tahtoo nimittäin tähdätä siihen merkille, mikä sinällään ei ole ongelma mutta kun se tähtääminen tarkoittaa myös vauhdin hidastumista ennen merkkiä. Mutta jotain todella positiivista. Teimme aivan loppuun kaukkarit noin 20 metristä ja voi pojat, miten hienosti Kiia ne tekikään!

Superin tämän viikon treeneistä herätti eniten ajatuksia tämän päivän treeni, jossa laitoin maneesin parkkipaikalle kahteen eri kohtaan ruudun niin, ettei Super nähnyt tätä. Ensimmäisellä kerralla kun lähetin matalalle lieriömäiselle merkille, Super lähti etenemään vähän kaartaen eli selkeästi merkkiä etsien mutta löysi kuitenkin merkin. Lähetin Superin tästä oikealle ruutuun mutta Super lähtikin taaksepäin etsimään ohjatun noudon kapulaa tai jotain... eli selkeästi ei ymmärtänyt hakea ruutua. Aloitin alusta. Sama toistui. Aloitin kolmannen kerran alusta. Kolmannella kerralla Super lähti oikealle etenemään mutta ei alkuun heti pongannut ruutua eli selkeästi etsi sitä silmillään. Sitten kun pongasi sen, niin lisäsi vauhtia. Ruudut vasemmalle olivat Superille helpompia. Myös se, jossa ei ollut nauhaa. Toisella kerralla siirsin taas ruutuja eri paikkaa ja sama ongelma toistui. Oikealle ei osata, vasemmalle kyllä. Ongelmana oli myös oikealla oleva nauhaton ruutu, kun Super hakeutui yhden merkin taakse. Jouduimme sitten vielä ottamaan ruudun paikkaakin mutta päätin, että Superin on haettava se paikka, vaikka ei nauhaa ollutkaan. Niinhän se Nämppäkin on alun perin opetettu. Tein muuten saman treenin Kiialle ja Nämpälle ja nämä molemmat hakivat kaikki neljä ruutua ongelmitta merkkejä myöten. Olen näemmä laiminlyönyt asioiden yleistämisen Superin kohdalla ja jumiutunut tiettyihin kaavoihin, treenannut siis samoissa paikoissa, samalla kaavalla. Näissä tilanteissa Super on osannut mutta ei ole selkeästi yleistänyt ajatusta ruudusta liikkeeksi, jossa merkin jälkeen lähdetään juoksemaan minun näyttämään suuntaan niin pitkälle, kunnes tulee käsky pysähtyä tai vaihtoehtoisesti kunnes tulee ruutu vastaan. Riippuu nyt tietysti millä ajatuksella olet koirasi opettanut. Itse käytän tuota jälkimmäistä, jossa koira itse hakee ruudun keskikohdan. 

Tänään teimme myös ohjatun noudon kapulan oikeaoppista tuontia. Tämä treeni aiheutti Superille päänvaivaa, kun ei oikein mikään tapa johtanut palkkioon. Saimme onnistumisia noin viidestä metristä mutta sitten kun välimatka kasvaa, kasvaa myös Superin halu "pallutella" kapulaa. Teimme myös yhden tunnarin ja se onnistui ongelmitta. Myös Kiia ja Nämppä pääsivät tekemään ohjattua sekä tunnaria ruututreenin lisäksi. Nämppä selviytyi moitteettomasti ohjatun sekä vasemmasta että oikeasta mutta Kiia sen sijaan toisella toistolla ei taaskaan meinannut merkkiä kunnioittaa. Murr. Minun pitää nyt muistaa palkata merkistä. Ai niin, ja Superin kanssa olisi syytä nyt treenata merkkiä oikein ajatuksella silläkin riskillä, että saan sille rakennettua merkkimanian. Toisaalta Super ei käytä ihan niin paljon silmäänsä, ettei välttämättä aivan älyttömästi jää noihin merkkeihin kiinni. Ajatuksena on siis saada yleistettyä Superille ajatus merkistä sellaiseksi, jossa merkki tarkoittaa sitä, että Superin pitää juosta eteen noin kymmenen metrin päässä olevan esineen taakse. Se on ihan sama mikä siellä kymmenen metrin päässä on. Kiialla käytin jopa vitamiinipurkkia yhtenä merkkinä. Sama treeni on nyt tehtävä Superille mutta ehkä sillä tavalla viisaammin, että nyt menemme aina merkin eteen erikseen eli se ei voi olla mikä tahansa kentällä oleva tötsä vaan se on aina 10 metrin päästä meistä edessä. Otetaan treenin alle matalat merkit (punainen ja keltainen), korkea, oranssi kartio, valkoinen kukkaruukku, keltainen ja sininen hiekkasanko, vitamiinipurkki, juomapullo... tai vaikka sitten tulitikku.

Nastan kanssa olemme tehneet rengasta, keppejä verkkojen kanssa, A:n kontakteja, takakiertoja ja pakkovalsseja. Vaikka Nasta onkin varsin oppivainen otus, ei sillä ole kyllä yhtään kykyä tarjota itse asioita vaan sille pitää kaikki kädestä pitäen näyttää. Aikamoinen haaste aikaisemmin vain bortsuja kouluttaneelle... Melkein unohdin. Tein muuten Kiiankin kanssa A:n kontakteja ja nyt tuntuisi tyttö asian ymmärtävän. Tämä ei edes tehnyt tiukkaa. Kymmenkunta treeniä kotitalon portaissa ja avot! Kiiakin ymmärsi 2 on-2 off -tekniikan. Miksi sitä ei pysty olemaan tarpeeksi mustavalkoinen näissä asioissa? Siitäpä tulikin mieleen yksi aika osuva video, jossa juuri tätä mustavalkoisuutta käsitellään. Käypäs katsomassa se täältä.