Laukaan Koiraharrastajien riveissä on useampi todella aktiivinen seuralainen mutta yksi on ylitse muiden - ihmeidentekijä Pirkko! Pirkko on aina jakaen seuralaisia antamalla omaa aikaansa ja osaamista. Nyt kun aloitin Nastan kanssa agilityn, olen käynyt ennen joululomaa nyt sitten yhden kerran joululoman jälkeen tiistaisin myöhään illasta treenaamassa Pirkon kanssa milloin mitäkin. Aikaisemmin olen treenannut Superin kanssa tässä yökkövuorossa. Kun Kiia vasta joskus aikanaan opetteli agilityn alkeita, kävimme treenaamassa Pirkon pihassa kontakteja ja keppejä. Kiitos Kiian vauhdikkaista kepeistä kuuluu yksinomaan Pirkolle! Sitä tosiaan saa olla kiitollinen, että seurastamme löytyy tällainen toisten eteen vilpittömästi töitä tekevä ihminen. En voi kyllin kiittää Pirkkoa vuosien varrelta annetusta avusta ja tuesta.
Mutta sitten tuohon tiistaiseen ja eiliseen treeniin. Nasta on näyttäytynyt hyvin lupaavana agilitykoirana mutta yhtä asiaa en ole onnistunut sille opettamaan - keppejä ilman verkkoja. Nyt sitten tiistaina Pirkon avustamana saimme Nastan tekemään vinokepit kokonaisuudessaan useamman kerran ja jopa hypyn kautta. Aivan loistavaa! Teimme myös puomin kontaktia sekä serpenteenikujana hyppyjä. Hypyt tehtiin siis sivusuunnassa. Eilisen agilitytreenin teemana oli merkkaus. Kiian kanssa treeni oli varsin kiva ja onnistunut. Totesimme jälleen kerran, että Kiiaan toimii parhaiten hyvin vahvat ohjauskuviot. Kyllä se pienempiinkin taipuu, jos ei ole houkutusesteitä, joita sitten pongata radalta. Kiiahan on hyvin estehakuinen ja jästipäänä lukittuaan jonkin esteen (sävelten ollessa silloin liian myöhässä minun puolelta), en saa Kiiaa taipumaan, en sitten millään. Nastalle teki eilen vaikeaa U-muotoinen putki, kun minä lähdin oikealle putken kaartuessa vasemmalle. Tuli kerta toisensa perään pois putkesta. Onneksi saimme onnistuneitakin suorituksia. Kepit Nasta teki todella hienosti. Olivat toki edelleen vinossa mutta tärkeintä, että Nasta suorittaa ne nyt kokonaisena esteenä. Onhan tuossa vielä työsarkaa ja tavoitteena möllit kesällä ja kenties kisakentät sitten syksyllä. Se nyt riippuu ihan siitä miten saan rakennettua keinun ja nuo kepit. Muutenhan Nasta pelittää kuin unelma radalla. Se on todella taipuisa ohjaukseen mutta samalla hyvin irtoava.
Kävimme vielä juoksemassa viisi kilometriä treenien jälkeen. Kotiin tultuamme Super sai tehdä Nämpän kanssa paikkaistumisen sen ajan, kun laitoin koirille ruoat valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti