Tämä on luksusta

Pääsin eilen maneesille treenaamaan, kun agilitytreenit oli peruttu illalta. Voi mitä luksusta! Ei liukasta alustaa, ei tuulta heittelemässä ruutua ties minne, ei räntäsadetta vaakasuoraan silmiin... Vaikka maneesin pohja on tuollaista höttöä, oli eilinen treeni kyllä luksusta.

Vasemmalla: Kyborgi tokoilee Oikealla ylhäällä: Ruutu häämöttää takakulmassa Oikealla alhaalla: Kyborgi harjoittelee hyppytekniikkaa

Vedin koko setin läpi soveltuvin osin. Seuraamista tein heti alkuun pihalla siten, että seuruutin Superia Satua ja Elisaa päin. Vähän se meinaa edes silmännurkasta vilkaista paikallaan seisovia ihmisiä mutta sain loppujen lopuksi onnistuneita suorituksiakin kasan. Jatkoimme tätä treeniä maneesissa siten, että seuruutin seiniä päin. Zetassa tein istu-seiso-maahan -järjestyksen niin, että palkkasin vasta sitten, kun otin Superin seuraamaan. Vähän nihkeesti meinaa lähteä, kun vissiin ajattelee, että eikös sen nakin pitänyt olla tuolla edessä. Minun pitää tätä treenata ihan omana juttuna edelleen ilman törppöjä ja niiden kiertoa. Maahanmeno jostain syystä onnistui vasta kolmannella yrittämällä. Liekö nuotti taas hieman vääränlainen? Luoksetulon molemmat stopit olivat hyvät. Myös ruutu oli hieno. Teimme sen oikealle. Ohjatun aloitin oikealla. Palkkasin pari kertaa merkiltä ensin. Molemmat ohjatut onnistuivat hienosti. Tunnari oli ympyrän muotoinen asetelma. Super haki hienosti oman mutta nälväsi vähän kapulaa. Metallinoudon tein tasamaan noutona. Tuli nyt laukalla takaisin. Tätä pitää muistaa vahvistaa edelleen. Aivan lopuksi tein hyppytekniikkaa perussarjana. Otin pari sarjaa videolle. Ensimmäiset hypyt Super selvittää tyylikkäästi mutta se viimeinen, joka nyt oli 50 sentissä, on kyllä energian haaskausta. Super ponnistaa aivan turhan korkealle ja siten hukkaa energiaansa. Huokaus, milloin minä onnistun opettamaan järkevän hyppytekniikan tuolle elukalle? Tuuli sen verran kolisteli maneesin ovea, että mielikuvitukseni alkoi laukata ja päätin lähteä äkkiä kotiin, enkä siis enää treenannut Kiian tai Nämpän kanssa. :) Tänään teimme lenkin jälkeen paikkaistumisen sen ajan, kun laitoin ruoat tytöille valmiiksi. Tämän jälkeen tein Superille vielä metallinoutoa herkkunakeilla ja tunnaria ihan frolicilla. Tunnarissa teemana korrekti puruote alusta loppuun saakka. Hienosti tuo tyttö tajusi, ettei otetta saa hellittää ennen kuin annan käskyn eli vaikka koskenkin kapulaa, puruotteen on oltava edelleen tiukka. Aivan loppuun teimme kaukkareita. Suoriutumistaso vaihteli jonkin verran. Välistä Super ennakoi vaihtoja, välistä unohti puhtaan tekniikan mutta kyllä me saamme nuo kaukkarit kuntoon ensi kesään mennessä.

Pihatreeniä tuulisella säällä

Tänään päätinkin pitää vapaapäivän, kun lähdemme ajelemaan Helsinkiin viikonlopun viettoon näyttelyjen merkeissä. Koska treenipaikat menivät nollakelin ja sitä seuranneen pakkasen myötä, sopeuduin tilanteeseen ja päätin treenata pienesti kotitiellämme. Onneksi minun ei tarvinnut taaskaan treenata yksin vaan sain kaveriksi puhurituuli. Selän kun käänsin, oli kaverini laittanut ruudun uuteen uskoon.

Ja kun käänsin selkäni, niin tuuli oli jo tehnyt tepposensa.

Superin kanssa aloitin hyppytekniikkatreenillä. Emme ole pystyneet treenaamaan tätä ihan niin ahkerasti mitä toivoisin. Tämä nyt johtuu yksinkertaisesti siitä, etteivät liukkaat kelit ole sitä sallineet. Tämän jälkeen teimme metallinoutoa hypyn kanssa, kun kerran oli hyppykin pihalla. Super tuli takaisin ravaten mutta toisaalta olihan alusta aika liukas tai ainakin sorainen. Hyppynoudon jälkeen teimme ohjattua. Ensimmäinen oikealle onnistui täydellisesti mutta ensimmäinen vasemmalle ei niin hyvin. Super lähti kääntymään hienosti vasemmalle mutta pongasi ensin keskimmäisen kapulan ja lähtikin hakemaan sitä. En siis ollut vienyt kapuloita alussa vaan haetutin "samoja" kapuloita. Aloitimme alusta ja nyt onnistui nouto merkkeineen päivineen. Tämän jälkeen teimme ruutua ensin vasemmalle. Olen selkeästi saanut opetettua Superista toispuoleisen, vaikka olen mielestäni tehnyt tasaisesti molempia suuntia. Super oli selkeästi epävarmempi vasemmalle lähetettäessä. Kuikuili ruutua oikealta. Sain kuitenkin toisella käskyllä ruutuun ja tästä bileet pystyyn. Tein vielä yhden toiselta puolelta ja yhden vasemmalle kertaalleen. Sitten siirsin merkin lähemmäksi ja tein siltä lähetyksiä ruutuun kaksi vasemmalle ja kaksi oikealle. Teimme myös jääviä ja niistä seuraamaan lähtemisiä. Teimme myös kaukkareita läheltä. Ivan loppuun teimme neljä luoksetulon stoppia ja näyttelytreeniä.

Kiian kanssa aloitin treenin ruudulla. Ajatuksena vahvistaa välitöntä maahanmenoa ruudussa. Hassua, kun tätäkin on erikseen treenattava mutta mitäs olen opettanut, että ruudussa on aina ruokaa. Jos ei sitä näy, on se haistelemalla etsittävä. Ohjatussa ajatuksena oli tehdä vain merkkiä ja tulipa tarpeeseen, sillä Kiia ampaisi kapuloille. Tästä palaute ja kaksi merkkiä. Teimme myös yhden hyppynoudon ja näyttelytreeniä.

Nämppä sai harjoitella vain hillittyä kehäkäytösrä eli ravaamista hihnassa :)

O-hoh! Ei treenin treeniä.

Eilen minun piti päästä treenaamaan tokoa mutta en sitten jaksanutkaan, koska pääsin lähtemään kotoa vasta klo 20.15. Tällaista tämä on perheellisen, omakotitalossa asuvan ja työssäkäyvän ihmisen arki. Arki-illat ovat lyhyitä ja niin mahdottoman paljon tehtävää. Lunta tulee tasaiseen tahtiin, että lumitöitä pitää olla koko ajan tekemässä. Eihän siinä muu auta kuin hoitaa ensin työt ja sitten vasta huvit.

Toissa iltana kuitenkin tein pienesti tokoa Superin kanssa eteisessä. Teemana kaukkarit (osaa oikean tekniikan aivan läheltä. Up-down -vaihdot ihan pelkällä suullisella käskyllä), tunnarikepin korrekti pitäminen sekä seisomisen kierrot. Otin muutaman sivulletulonkin. Super on kyllä hauska, kun se niin sähäkästi tulee sivulle pyllyään siirtämällä. Piti ihan Teemullekin näyttää tämä temppu. Jos vain viitsin ja ehdin, voisinpa kuvata sen sivulletulon jokin kerta videolla ja ladata tänne.

Tänään illasta meillä on hoitopaikan joulujuhla Laukaan kirkossa, joten en varmaan tänäänkään ehdi treenailemaan. Jospa sitten torstaina ehtisi jotain tekemään. Perjantaina lähdenkin messariin. Siinähän se taas viikko menee, että hulina vain käy.

Vapaapäivien tokoilua

Eilen aamusta pitkän metsälenkin jälkeen ajoin Peurungan parkkipaikalle tokoilemaan pienesti. Eihän se ole vapaapäivä, eikä mikään, jos ei vähän treeniä ottaisi. Ajattelin, että teen vain seuruuta, zetaa, luoksetuloa ja ruutua. Aloitin treenin Superin kanssa, sillä olen tuumaillut, että Super saa nyt vuorostaan olla se minun ykköskoira tokossa eli se koira, jolle suunnittelen treenin. Muut saavat tehdä varioiden sen samaisen treenin läpi.

Seuraamisessa otin sellaisia päin esteitä treeniä eli vaadin Superilta kontaktia, vaikka lähestyimme lumipenkkoja. Huomasin nimittäin Varkauden kokeessa, että Super laski kontaktia juuri sellaisissa kohdissa, jossa seinä alkaa lähestyä. Toinen kohta oli se, jossa menimme esim. tuomaria hivutellen. Pitänee siis alkaa seuruuttaa päin seiniä ja ihmisiä. Tämän lisäksi otin naksun kanssa vielä niitä oikealle kääntymisiä. Nämähän olivat jo huomattavasti paremmat kokeessakin.

Zetassa otin mukaan lähtöjä niin, että ihan keskityin vasemman käteni elämään. Ei se Super sitä apua tarvitse. Minun nyt vain pitää muistaa erikseen vielä vahvistaa sitä seisomisessa taakse kiertämistä. Kotitreeninä lähinnä.

Luoksetulon stopit olivat ihan ok ottaen huomioon, että jälleen kerran alusta oli liukas. Tein muutaman vahvistuksen. Näitä olisi päästävä treenaamaan ihan normaalilla pohjalla, jotta näkisin, osaako se ihan oikeasti jo noin hyvin noin stopit.

Ruutu oli vasemmalle. Laitoin tarkoituksella merkin todella lähelle lumipenkkaa mutta ei se Superia haitannut. Meni hienosti merkille ja siitä ruutuun. Superin ruutu on kyllä vauhdikas. Maahankin se läsähtää heti, kun käsky tulee. Saamme tästä vielä kovin näyttävän liikkeen. Kävimme vielä kiertämässä muutaman kerran ruutua, jotta sain vahvistettua sinne menoa. Tämän lisäksi tein yhden kävelyn yhdistettynä luoksetuloon. Tämä oli hyvä.

Kiian kanssa tein seuraamisessa lähinnä kontaktia eli seuruuta pallo kainalossa. Minun pitäisi nyt muistaa käydä ostamassa Kiialle uusi patukka. Se on sille niin mieluinen lelu ja saan sen paremmin kainaloon piilotettua kuin meidän megapitkän vetonarun. Pallo ei motivoi ihan niin paljon mitä patukka. Toisekseen liukkaalla alustalla pallon heittely voi koitua koiralle vahingoksi. Kiia sai myös seurata penkkoja päin ja tehdä oikealle kääntymisiä. Zetassa Kiian kanssa keskityin istumisen ja seisomisen jälkeen nopeisiin maahanmenoihin. Palkaksi Kiia sai aina lelun. Kyllä on ihmeellistä, kuinka tuo tyttö osaa tehdä nopeita maahanmenoja sivulla. Ne olivat nimittäin ihan ihmeellisen nopeita Kiiaksi. Luoksetulossa Kiia ennakoi ensimmäistä pysäytystä eli alkoi hidastella. Myös maahanmeno meni kyttäämiseksi, joten aloitimme alusta. Nyt pallot ja rätit piiloon ja palkaksi vain namia. Näin tämä onnistuu tuo yhden maanisen kyttääjän kanssa. Ruutuun veimme pallon. Merkille meno oli hyvä. Myös ruutuun meno oli hyvä. Teimme myös muutaman lähilähetyksen korjauksien kanssa tarvittaessa eli jos Kiia jää liian lähelle etureunaan, käsken uudestaan ruutuun tai sanon peru, jolloin Kiia etsii oikean kohdan. En tiedä, onko tämä laisinkaan viisasta. Ajatuksenahan on, että koira osaisi jo ensimmäisellä käskyllä edetä ruudussa tarpeeksi pitkälle. Toisaalta kyllähän Kiia eteneekin mutta sitten ei oikein tottele pysäytys- tai maahankäskyä vaan alkaa kärkkyä palkkaa ja ottaa askeleita eteen. Minun varmaan pitää tässäkin olla jotenkin mustavalkoisempi. Ottaa vaikka se alusta tueksi alkuun.

Aivan lopuksi päätin tehdä samaisen treenin myös Nancyn kanssa. Kyllähän tuo mummo vielä hommat taitaa. Luoksetulon pysäytyksen taas ennakoi mutta ei pahasti. Zetan jäävissä nyt kun kierretäänkin toiselta puolelta koiran taakse, niin se vähän hämmästytti mutta ei liikaa. Ruutukin löytyi oikein mukavasti. On se vain ihana tuo minun mummokoirani. Täynnä elämää ja iloa ja niin rakas minulle.

Tänään pitkän lenkin jälkeen metsässä (mukana oli nuorimmaiseni) ajoimme taas Peurunkaan treenailemaan ohjattua, metallia tasamaanoutona, tunnaria ja kaukkareita. Superin molemmat ohjatut olivat todella buenot. Ensimmäisen vein aivan loppuun saakka ja keskityin käsiini. Metallinoudossa ei ongelmia. Tunnarissa sen sijaan luovutus oli taas löysä, joten otin pari ylimääräistä luovutusta. Tähän minun pitää nyt paneutua vaikka ihan kotitreeneissä. Kaukkareissa on epävarmuutta, kun käytän ns. uusia käskyjä (down-up ja peru). Osaa vaihdot omalla erikoisellaan tekniikallaan vanhoilla käskyillä hyvin mutta etenemä on tällöin n. 20 cm. Kaukkareita on nyt hinkattava oikein urakalla.

Kiian kanssa ensimmäinen ohjattu merkkineen oli hyvä mutta toisella oli menossa useamman kerran onnellisesti merkin ohi. Kun kaivoin taskusta haisevan lihapullan (pakastin 2 päivää parasta ennen päiväyksen umpeen menneet lihapullat ja sulatin ne nyt mutta haju oli edelleen sama), löytyihän se merkkikin. Mielestäni olen kyllä tasaisesti palkannut merkiltä mutta Kiia on varmastikin ehdollistunut siihen, kun kaivan palkan taskusta. Tämänhän toki voin tehdä kokeessakin vaivihkaan, jolloin Kiia luulee, että minulla on palkka kädessä. Saimme siis pari oikein hienoa merkkiä ja sitten perään vielä vasemman kapulan. Tunnari oli hyvä luovutuksineen päivineen. Metallinoudossa tuli ravilla takaisin mutta kaukkarit olivat täydelliset. Kaukkarijumppa alkaa kantaa hedelmää. Voi kun se kantaisi vielä koetilanteessakin.

Koska Kuuka oli tässä vaiheessa jo melko väsynyt ja nälkänen ja konsertti sen mukainen, oli minun jätettävä mummokoira treenaamatta ja pakattava kamat autoon ja ajeltava kotiin ruokkimaan yksi nälkäinen suu. Tänä iltana kun ottaisi vielä kaukkareita ja tunnarin luovutusta Superin sekä Kiian kanssa. Nyt painelen paistamaan lettuja!

Gremlinin debyytti EVL:ssä

Tämä viikko on ollut varsin poikkeuksellinen. Alkuviikosta nuorimmainen pojistamme oli kuumeessa. Samaisena päivänä iltapäivästä vanhimmainen tuli kotiin hyvin huonovointisena, ja pian syyksi selvisi hra Yrjön ja hänen kaverinsa Ripaskan vierailu. Ensin tätä tautia sairasti Elias, sitten minä ja lopuksi mieheni. Pari päivää siinä meni maatessa. Tänään kuitenkin lähdin Luukaksen kanssa klo 7.30 ajamaan kohti Varkautta itsenäisyyspäivän tokokokeeseen. Serkkuni oli myös tulossa kyseiseen kokeeseen, joten hän lupautui katsomaan Luukaksen perään meidän suoritusvuorojen ajan.

Erikoisvoittajaluokka oli varsin iso. Kilpailjoita oli jopa 12. Varkauden halli sen sijaan oli mukavan lämmin mutta pieni. Tila, jossa muut kilpailijat odottivat vuoroaan ja seurasivat muiden sourituksia, oli melko pieni ja puheen sorina kantautui kehään asti. Pohjana toimi nurmimatto. Varsin passeli koepaikka keskellä talvea, mutta hieman haasteellinen aloittelevalle koiralle.

Minulla oli siis mukana Super. Tämä tiedoksi heille, jotka eivät tiedä ketä minun koirista kutsun Gremliniksi.

Yhdennäköisyys jopa pettävä ;)

Super oli varsin kivassa vireessä, kun aloitimme hommat. Liikkeet tehtiin perinteiseen tapaan kolmessa osassa. Istumisesta saimme kympin. Paikkamakuun alussa Super läsähti jo ensimmäisen ohjaajan käskystä maahan mutta onneksi pysyi sitten siellä. Olimme jonossa neljänsiä. Tämän lisäksi aivan siinä liikkeen alkaessa Super peruutteli perusasennossa. Oli hieman innoissaan. Saimme 7. Seuraaminen oli mielestäni varsin mukavaa. Joitain lyhyitä kontaktinlaskuja mahtui mukaan ja osittain seuraaminen oli tiivistä. Vasemmalle paikalla kääntymisen Super ylikorjasi vinoon. Saimme seuraamisesta 8. Zetan vaihdot olivat istu-maahan-seiso. Onnistuimme kaikissa kolmessa mutta minä hölmö olin aina huitassut kädellä ottaessani koiran mukaan. Siitä pistevähennys. Saimme siitä siis 8. Luoksetulon aloituksessa Super kuulosteli yleisön jorinoita, kun annoin ensimmäisen maahanmeno-käskyn. Ensimmäinen stoppi oli ok ottaen huomioon, että matto oli liukas. Super pysäytti itsensä luistellen. Luoksetulon maahanmeno oli varsin vauhdikas. Super läsähti vauhdista maahan ja liukui matolla ainakin puoli metriä. Saimme luoksetulosta 7. Ruudun merkki oli melko lähellä kehän rajavaa aitaa eli aivan siinä yleisön vieressä. Lähetin merkille mutta Super alkoi katseellaan (tai nenällään) etsiä jotakuta tai jotain yleisön joukosta. Käskin uudestaan merkille. Super jatkoi toimintaansa. Nyt yleisö hiljeni. Käskin kolmannen kerran ja nyt Super lähti merkille mutta meni merkille istumaan. Tästä lähetin ruutuun mutta Super ei pongannut sitä. Jätin leikin sikseen. Ruudusta siis tuli pyöreä nolla. 

Kolmannen osan aloitimme ohjatulla. Merkille Super meni ravaten. Minun olisi pitänyt tässä muistaa hieman virittää paremmin Super merkille käyttämällä kättä taskussa ikään kuin ottaakseni namipalan heittääkseni sen Superille. Tällä tavalla kun teen, Super menee merkille laukalla. Nyt Super hienosti pysähtyi seisomaan merkille ja haki lujalla vauhdilla vasemman kapulan. Vauhdista johtuen käpälät suti kapulan kohdalla. :) Lopussa sivulletuloon olin hölmöyksissäni antanut Superille käsiavun. Saimme ohjatusta 8,5. Ihme maneereja olen taas päässyt itselleni omaksumaan...

Hyppynoudossa kävi hassu kömmähdys. Kisakaveri oli juuri siinä kohdin aidan toisella puolella syöttämässä koiralleen kissanruokaa, kun Super hyppäsi hypyn yli ja alkoi haistella aidalle päin, että mikäs täällä näin hyvälle tuoksuu. Jouduin siis antamaan uuden noutokäskyn. Loppu meni hyvin. Saimme hyppynoudosta 5. Tunnistusnouto oli muuten hyvä mutta Super korjaili kyllä aivan liian monta kertaa otettaan kapulasta. Tämän lisäksi luovutuksessa luovutti huolimattomasti niin, että kapula tipahti minulla kädestä maahan. Saimme tunnarista kuitenkin 7. Kauko-ohjaus alkoi ihan hyvin. Super teki hienosti ensimmäiset neljä vaihtoa (i-s-m-s) mutta kun piti mennä istumaan, Super kävi epävarmaksi... ajatteli varmaan, että kyllähän sen palkan on jo nyt tultava, kun on aina aikaisemminkin jo tässä vaiheessa tullut ja otti useamman askeleen eteen. Lopetin hommat siihen ja annoin palautteen tytölle välittömästi (höpö höpö).

Emme siis saaneet tulosta mutta hetken pettymyksen jälkeen tajusin, että meillähän oli varsin kiva koe. Koepaikka oli Superille uusi ja melko haastava. Tuota paikkamakuun maahanmenoa pitää päästä jossain treenaamaan porukassa. Ei tuu muuten mitään. Zeta oli ihan minun oma moka. Samoin ohjattu nouto. Tuo luoksetulon maahanmeno jätettäessä meni kyllä nyt häiriön piikkiin. Sama ongelmahan minulla on ollut Kiian kanssa, joten varmaan minun on mietittävä, että mikä tässä menee vikaan, kun treeneissä tällaista ongelmaa minulla ei ole. Annanko treeneissä jotain käsiapua yms. siihen alkuun, että koira on paremmin kartalla tai jotain vastaavaa. Metallinouto oli nyt vain ikävä työtapaturma. En kyllä aio treenata tilanteita, jossa kolmen metrin päässä joku syöttää koiralleen jotain ylihyvää herkkua tai heittää vinkupalloa. Tai no joo, treenaan siinä vaiheessa, kun en enää keksi mitä treenata. Tunnistusnoudon nälvääminen oli kyllä mysteerinen mutta voisikohan se johtua siitä, että treeneissä yleensä annan palautteen heti ja nyt kun sitä ei tullut, Super kävi epävarmaksi vai oliko kierrokset kaikesta tästä kivasta noutamisesta vähän liian korkealla? Kaukkareihin on nyt lisättävä toistoja. Emmeköhän me saa paketti aika nopeastikin kasaan. Tuomari antoi hyvin positiivista palautetta. Kehotti jo aloittamaan TK4-kakun leipomisen :)

Vapaapäivän touhuja

Tänään lähdimme Kuukan kanssa aamusta puistoon leikkimään. Mukana koko karvakorva-armeija. Puistossa heittelin tytöille palloa. Tytöt pääsivät revittelemään oikein kunnolla. Kotipihaan tultuamme otin Superin kanssa kaukkareita muutamia vaihtoja pallopalkalla täydestä matkasta sekä hyppytreeniä pallolla. Kaikki toistot onnistuivat ensimmäisellä yrittämällä. Palkkasin joko ekasta, tokasta tai kolmannesta vaihdosta. Lopuksi tein hieman näyttelytreenejä eli lähinnä sitä mielentilaa. Kummatkin junnut ovat kovin kaljuja, joten siinä mielessä meillä ei ole kyllä saumaa messarissa mutta eipähän tuo treeni pahitteeksi ole, kun ei se messari meidän viimeiseksi näyttelyksi jää. Myös Kiian kanssa tein samanlaisen treenin. Kaukkareita tosin niin, että oli takapalkka ja sen perään pallo, sillä pelkällä pallopalkalla Kiia alkaa kytistää.

Tokoilua Pieksämäellä

Lähdimme eilen vanhempien poikien ja tyttöjen kanssa Pieksämäelle treenailemaan. Paikan päälle tuli myös Oiva ja Hemmo ohjaajineen. Aloitin treenin Superin kanssa. Seuraaminen oli hyvää. Zetassa (seiso-istu-maahan) ensimmäisellä yrittämällä teki ensin istumisen. Toisella yrittämällä sain kaikki jäävät oikein. Super ei myöskään kääntynyt minun perään kulkiessani Supran ohi. Note to self: muista treenata lisää näitä ohituksia, jotta niistä tulee oikeasti varmoja. Luoksetulossa ensimmäinen pysäytys olisi saanut olla napakampi. Muuten ok. Ruudussa meni ensin siinä ihan meidän edessä olevalle sinisille merkille. Otimme häiriömerkin pois ja nyt sain Superin merkille mutta ruudun kanssa oli ongelmia. Super ei meinannut ensin hoksata missä se ruutu oli vaan meni katsomaan zetan merkkejä. Otimme pois toisenkin merkin. Nyt sain Superin hienosti ruutuun mutta kävelyosuudella Super lähti perään toisen käännöksen jälkeen. Kävin viemässä Superin uudestaan ruutuun ja tein kokonaisen kävelyn, jonka päätteeksi kävin palkkaamassa Superin ruutuun. Tämän jälkeen otimme muutaman ruutuun menon ihan läheltä. Tähän väliin teimme hyppynoudon. Meno oli vauhdikas, paluu hitaampi. Niinpä tein muutaman vauhtinoudon metallikapulan kanssa ilman hyppyä. Note to self: lisää varmuutta metallikapulaan. Ohjattua teimme kolme toistoa. Ensimmäisen vasemmalle, toisen oikealle ja kolmannen vasemmalle. Ensimmäisellä Super meinasi hakea keskimmäisen. Tuli kyllä pois kapulalta. Aloitimme alusta. Nyt haki vasemman hienosti. Oikea sujui ongelmitta. Myös seuraava vasen oli vahva esitys. Tunnari oli hieno. Kaukkareissa oli vaikeuksia, koska aloitti taas seisomisella. Aloitimme alusta. Nyt kävi hieman epävarmaksi, joten otin lähempää. Vaihdot onnistuivat hyvin n. 7 metristä. Treenin perusteella Super ei kyllä vielä ole valmis EVL:ään mutta eihän sitä koskaan tiedä, vai kuinka?

Kiian kanssa seuraaminen oli alkuun aika karmeaa. Muistutin Kiialle työmoraalista hieman, ja nyt seuraaminen oli paikkansa puolesta hyvä käännökset mukaan lukien mutta ilme oli huono. Myös zetassa oli ongelmia, kun Kiia jähmi. Sain kuitenkin ehkä viidennellä toistolla zetan suoritettua valitsemillani jäävillä. Luoksetulo oli hyvä. Tästä on kyllä tullut hieno liike. Kiia ei tule täyttä laukkaa mutta laukkaa kuitenkin. Pysäytys on hyvä ja maahanmeno ihan ok. Maahanmeno saisi olla nopeampi mutta kyllä tuokin kelpaa. Kiia ei myöskään vaihda askellajiaan missään vaiheessa. Ruutu oli muuten hyvä mutta merkille mentäessä Kiia kävi tekemässä vieressä olevan hypyn. :/ Teki sen myös toisella ja kolmannella kerralla, vaikka liikkuri siirsi sitä vähän sivumpaa ja seisoi sen takana. Kyllähän pieni ja päättäväinen bordercollie mahtuu sujahtamaan pienen pienestä raosta esteen ja liikkurin väliin ja sieltä sitten merkille. Voi elämän kevät tuota tyttöä. Ruutu itsessään oli ihan ok mutta ei tahtonut mennä ei sitten millään maahan vaan etsi etsimistään namipalaa ruudusta. Otimme sitten sitä ruutuun menoa ihan läheltä. Läheltä homma onnistuu hyvin mutta miksi ihmeessä ei sitten kauempaa. Eikö tarvitse totella vai mitä? Pöh ja pah, sanon minä. Ohjattu sekä vasemmalle että oikealle oli hyvä, ellei erinomainen. Myös tunnari oli erinomainen. Metallinouto oli hyvä, vaikka kapula oli lämmittämättä. Kaukkarit olivat erinomaiset. Tässäpä joutuu nyt miettimään, että kummankohan kanssa sitä oikeasti kannattaa lähteä kokeisiin. Jospa sitten vuorottelen tyttöjen kanssa. Kolikon toinen puoli. Oli kyllä hienoa nähdä taas Kiialta sen tavanomaista suorittamista (hyppyfiksaatiota lukuun ottamatta).

Nancyn kanssa tein vähän rallytokoa ja esittelin Eikalle mummon liikkeitä näyttelyhihnan päässä. Kylläpähän tuo mummeli tuo haasteita messaria varten. Miten ihmeessä saan ajoitettua meidän juoksemisen niin, etten aja kenenkään perään, kun tuolla on niin mahdoton vauhti?