Nappikauppiaan ensimmäinen peltojälki

Myöhempään töihinmeno on kyllä siitä huippua, että voi aamusta käydä treenaamassa koiria lenkin yhteydessä. Pakkasin reppuuni pakasta vedetyt peltojäljen paalumerkit ja suuntasin pellolle. Tein nappikauppiaalle (tämän lempinimen antoi pentutestaajamme Ellu, jonka mielestä Briestä tulee isona "nappikauppias". Nimitys viittaa Brien erittäin nopeaan oppimiskykyyn) ihan ensimmäistä kertaa peltojäljen. Jäljellä oli pituutta huimat 20 askelta. Jokaisella askeleella oli kaksi namia. Askelsin normaalisti, enkä aivan yhtä linjaa pitkin suoraan. (Kävimme muuten asiasta useamman henkilön kanssa keskusteluja julkaistuani ryhmässämme pienen videopätkän, kuinka peltojälkeä tulisi treenata alkuun.)

Eli tein 20 askeleen jäljen, jonka ajoin heti. Alkuun viljelin aloituspaalulle nameja. Itse suoritukseen mennäkseni: Brie aivan itsenäisesti paalulta "nosti jäljen" eli lähti nenällään etsimään nameja. Nameina oli minulla Natural Menun nappuloita. Brie hienosti keskittyi nuuskutteluun, vaikka noin 40 metrin päässä kuntopolulla käveli ihmisiäkin. Ainoa asia, jossa en täysin onnistunut, oli se, että Brie jonkin matkan ajoi vain vasemman jalan jälkeä. Onneksi saimme kuitenkin useamman osuman myös oikealle.

Siinä se lepää nappikauppiaan ensimmäinen peltojälki.

Tästä se lähtee...

Tämän pienen pienen pätkän jälkeen painelimme syvemmälle metsään tekemään esineruutua siten, miten sitä ei pitäisi koskaan tehdä. Tällä kertaa en siis tallannut aluetta mitenkään vaan ajatuksenani on vahvistaa tytöille syvälle uppoamista. Tämä ei nyt ole se asia, jota ei kuuluisi tehdä vaan kaikkien tyttöjen lähettäminen samanaikaisesti ruutuun. Ruudussa juoksenteli siis Nämppä, Kiia, Super, Brie, Siru ja Nasta. Näistä kolme tiesi mitä olimme tekemässä. Loput kolme pitivät hauskaa. Tytöistäni jokainen kyllä osasi nostaa esineitä mutta kyllä isoimman saldon sai Super. Super nosti yhteensä 7 esinettä. Super kyllä suoranaisesti RAKASTAA esineruutua. Sen silmät vallan palavat päässä, kun se pääsee esineruutuun.

Kolmannella kierroksella laitoin muut tytöt puuhun ja lähetin Kiian yksin ruutuun. Kiia ei osannut edetä tarpeeksi syvälle (vaikkakin etsi alueella todella innokkaasti) ja esine jäi löytymättä. Lähdin auttamaan Kiiaa, jotta Kiia saisi onnistuneen suorituksen. Sitten ajattelin, että voisin yrittää opettaa Sirullekin esineruutua, kun hakuilevana koirana Siru saattaa joskus tarvita tätäkin taitoa. Veimme esineen yhdessä ja palasimme lähtöpaikalle. Siruhan lähti metsään mutta vissiin ukkoa etsimään. Kävin näyttämässä esineen ja lähetin lähempää mutta taas Siru sinkosi pitkästi esineen ohi. Kävimme sitten kolmannen kerran esineellä ja nyt lähetin about 10-15 metristä. Minullahan oli siis Brie koko ajan mukana... Siru sinkoaa etsimään ukkoa (ei taida osata vielä noutoa, joten se pitäisi ilmeisesti ensin opettaa Sirulle :D) mutta mitä tekee pikku-Brie. Brie nuuskuttelee kulkemaani reittiä pitkin esineelle, nappaa sen suuhun ja juoksee se suussa luokseni itseensä täysin tyytyväisenä. Annoin vaavin pitää esineen ja kehuin kovasti. En tiedä oliko sattumaa, enkä lähtenyt sitä toistamaan mutta kyllä tuolla nappikauppilaalla oli aika selkeä määränpää. 

Brie on minulle kyllä uusi tuttavuus kaikin puolin. Se on todella rauhallinen penneli, joka oppii asioita todella nopeasti. Osaahan se olla "pentu". Esimerkiksi viime yönä, kun uni ei enää riittänyt (nuorimmainen poikamme herätti meidät tulemalla sänkyymme), niin Brie oli purrut kaksi johtoa rikki. Brie osaa tietysti myös riekkua ja haastaa isoja tyttöjä leikkiin mutta olemukseltaan Brie on hyvin harkitseva ja päätään käyttävä. Osaa näemmä myös nenäänsä käyttää edelleen. :)

Moni varmaan pentua ottaessa haaveilee kaikenlaisista saavutuksista. Itse kuitenkin Brien kohdalla ajattelen ja toivon, että saamme pysyä ennen kaikkea terveinä (viime aikoina olen saanut lukea ikävän paljon sairastuneista koirista) ja aika näyttää mihin me pystymme. Kokeilemme nyt ainakin tokoa, agilityä ja peltojälkeä. Jos en osaa kouluttaa Briesta peltojäljellä kisaavaa koiraa, siirrymme metsäjäljen puolelle. Toistaiseksi Brie ei ole ainakaan ampumisiin reagoinut ei sitten mitenkään (joo joo, tiedetään, etteivät ne välttämättä tällä iällä reagoikaan mutta onhan se jo ihan positiviinen merkki, ettei nyt ainakaan tässä vaiheessa vielä reagoi) mutta hyppimisestä en osaa muuta sanoa kuin, että: - Hyvin se hyppää vasten. :) Toisekseen peltojälki luo taatusti hyvän pohjan myös metsäjäljelle eli hukkaan eivät nämä treenit mene.

Tämän viikon tavoitekin tokon/agilityn suhteen alkaa olla pian saavutettu. Brie osaa jo mennä kosketusalustalle. Kun osaamme tämän täydellisesti, niin sitten aloitamme merkin kierron. Se tukee molempia lajeja. Samalla treenaamme edelleen kontaktia, seuraamisen paikkaa imuttamalla, kapulan pitoa (pitää nyt ehkä 0,1 sekunttia), maahanmenoja, paikallaan pysymistä istualtaan, tunnistusnoutokapulan etsimistä heinikön seasta, näyttelyitä varten seisomista sekä juoksemista. Näiden lisäksi pyrin käymään useamman kerran viikossa Brien kanssa kahdestaan hihnalenkillä. Brie myös kulkee mukanani melkein joka paikkaan. Luonnollisesti harjoittelemme sitä, ettei vasten saa hyppiä, eikä jalkoja saa purra, eikä johtoja saa syödä, ja kaikki pissatkin pitäisi tehdä ulos. Yöt onneksi ovat jo kuivat, ja isommat hädät tulevat kaikki ulos. Sisällekin pitäisi pihalta tulla, kun kutsutaan jne. Kyllähän sitä saa tehdä jäätävän paljon hommia pennun kanssa mutta kovin antoisaa aikaa tämä on. Parasta lienee hetket, kun nostan Brie viereeni, niin tyttö käy selälleen ja kirputtaa korvaani. Brie vallan rakastaa olla hellittävänä. 

Taas tiistaiaksaa

Jaahas. Taas tuli aksattua. Nasta oli pätevänä. Kiia myös. Hankaliksi kohdiksi osoittautui 15:stä 16:een, koska Kiialle ei ole opetettu putkijarrua. Myös Brie pääsi tekemään putken muutaman kerran. :)

Blogin hiljaiselo jatkunee vielä tovin

Vaikka en ole tänne blogiin treeneistämme kirjoittanut, olemme treenailleet nyt pariin otteeseen aksaa tiistaisin Kiian sterkkauksen jälkeen. Alla viimeviikkoinen rata, joka kieltämättä laittoi hapot ohjaajallakin jalkoihin. Kyllä tiesi seuraavana päivänä aksanneensa.

Superin kanssa olemme treenanneet tokoa 1-2 kertaa viikkoon. Olemme nyt käyneet kahdessa kokeessa. Ensimmäinen koe meni ihan hyvin jännityksestäni huolimatta. Nollasimme zetan, mikä vaikutti luoksetuloon. Muut liikkeet menivätkin sitten ihan passelisti. Sen sijaan viime lauantain koe meni kyllä huolella penkin alle. Ongelmia edelleen vanhoissa liikkeissä. Saimme seuraamisesta 7,5 (käännökset väljiä, peruutuksessa karkaa taakse), zeta oli 7 (istuminen jäi väliin), luoksetulo 6 (kun eka stoppi valui ja toiseen tarvittiin kaksi maahankäskyä), ruudun eteenlähetyksen nollasin minä (koira oli tuomarin mielestä ympyrässä, itse en ollut varma, joten yritin korjata onnistumatta siinä), ohjatussa Super lähti hakemaan vasenta mutta vaihtoi sitten kesken kaiken targettinsa keskimmäiseen... Tunnarista saimme 8, kun paluu oli hidas (ravilla lähes koko matka), kaukkareista tuli 6 (ylimääräisiä käskyjä yhteensä kolme mutta itse vaihdot teknisesti onnistuivat hienosti) ja kierrä-hässäkästä saimme nollan, koska Super haki väärän kapulan (itse kierto ja stoppi siis onnistuivat). Paljon hyvää mutta paljon sellaista toopeilua. Yritämme nyt tehdä enemmän palkatonta treeniä, josko me sillä saisimme tuon kisavireen kohdille.

Brien kanssa olemme tehneet kapulan nostoja, seuraamista imuttamalla, maahanmenoja, näyttelypönötystä, paikkaistumista... Viisi minsaa päivässä, kaksi kinkkusiivua... + tietysti kaikki arkitottelevaisuusharjoitteet eli luoksetulo lenkillä, sisälletulo pihalta, hihnassakävely jne. Brien kanssa olisi tarkoitus päästä tutustumaan peltojälkeen. Peltokin on jo hommattu. :)

Tiistain aksa ja pikkusievistelyä tokon merkeissä

Tiistaina oli taas aksatreenit. Aluksi ajattelin, että olipas helppo treeni mutta ylpeys käy lankeemuksen edellä. Muurilta (neloseste) vitosputkeen ei ollutkaan ihan niin helppo mitä ajattelin, sillä tuli helposti ohjattua Kiia väärään päähän putkea. Kun otin huolella Kiian vastaan kolmosputkelta, niin sain Kiian oikeaan päähän putkea. Myös tuo seiskaputken jälkeinen hyppy oli välistä vaikea, kun ensin yritin sinne persjättöä mutta sitten loppujen lopuksi päädyin vain ottamaan Kiian vastaan ja sitten jatkoimme matkaa suoraan. Lähetys renkaan jälkeen putkeen onnistui hienosti. Ehdin myös aika hyvin valssaamaan viidellätoista mutta koska Kiia aika usein tiputti 16. hypyn riman, olin vissiin aina vähän myöhässä. Nasta meni todella hienosti tämän radan ja vauhtiakin tuntui löytyvän. Kunhan saisimme kepit varmoiksi molemmilta puolilta, niin voisimme alkaa katsella kisakalenteria. Kiialle nyt tulee ensi viikon torstaista kuukauden tauko, koska Kiialle tehdään sterilisaatio. Eipähän tarvitse sitten enää miettiä juoksuja ja iän karttuessa myöskään kohtutulehduksia...

Superin kanssa tein sen sijaan kapulan palautuksia sekä eteenlähetyksiä että merkin kiertoa ilman häiriötä. Teimme myös peruutuksia muutaman askeleen verran etupalkalla (narupallo). Ajatuksena saada tyttö peruuttamaan vähän hitaammin niin, että minäkin ehdin mukaan. Nythän Super lähtee kuin talonmies peltikatolta, kun sanon:"Pakki!" Nämä on tällaisia tuiki tarpeellisia mutta pikkusievistelyharjoituksia. Lauantaina olisi tarkoitus taas kurvata Pieksämäelle tekemään enemmän kisaomaisempi treeni. Taidan tehdä nyt sellaisen treenin, jossa teen kaikki liikkeet mutta lyhyemmällä kaavalla. Palkka aina jokaisen osion lopussa. Katsotaan kuis akan käy...

Vasen kadoksissa

Tiistaina oli tapamme mukaan vuorossa agilitya. Alla näet illan teeman. Kiian kanssa vedin radan läpi kolme kertaa onnistuneesti. Okei, ettei nyt ihan menisi liioittelun puolelle kerttonee, että yhdellä kerralla vedätin kymppiputkelta aika reilusti ja Kiia rikkoi renkaan. Hyppäsi sen jotenkin hassusti. Kepit tuon kasiputken jälkeen eivät myöskään menneet aivan täysin tyylikkäästi, kun Kiia syöksyy aika lujasti putkesta edessä häämöttävälle hypylle. En oikein saa Kiiaa kiinnittämään huomiota minuun sen ollessa putkessa, vaikka kuinka huutelen... Hallintaan sain Kiian vasta sitten, kun se oli ehtinyt edetä jo sen pari kolme metriä putken jälkeen.

Nastan kanssa rata onnistui myös, mutta eihän se ihan sellaista suu vaahdossa menemistä ole. Kepit olivat vaikeat "väärältä puolelta". Muuten meni kyllä ihan kivasti. Kun Kiia ja Nasta odottivat vuoroaan, tein Superin kanssa pihalla tokotreeniä. Illan aiheena oli EVL:n noudot eli pitkä liike, ja siinäkin lähinnä merkin kiertoa, ohjattu sekä tunnari. Merkin kierrot onnistuivat. Ensimmäisellä kerralla joutui taas hetken miettimään mutta sitten se alkoi sujua hienosti. Ohjatussa sen sijaan vasen oli kokonaan kadoksissa. Koska treenasin yksin, saattoi kapulat olla vaikeasti havaittavissa pimeällä pihalla. Tosiasia on kuitenkin se, että Superille vasen on aina ollut vaikeampi. Teimme sitten vasemmalle kääntymisiä. Sitten teimme tunnaria niin, että kapulat olivat ensin X, sitten T ja sitten D ja sittten lopuksi M. Mikään näistä ei tuottanut Superille ongelmia. Toisaalta olenhan opettanut Superille tunnarin niin, että maahan on laitettu se about 30-40 kapulaa. Muodostelmalla ei ole ollut väliä. Lopuksi teimme vielä merkin kiertoa ja hyvinhän se onnistui.

Tänään matkasin Pieksämäelle treenaamaan Eikan ja Hemmon kanssa. Pieksämäellä teemme kisaomaisia treenejä, joissa palkkaan vain liikkeen lopussa. 

Paikkaistuminen: no problem

Paikkamakuu: maahanemno no problem, luoksetulo: loppuperusasento aavistuksen verran vino

Seuraaminen: muuten hyvä, yksi täyskäännös aavistuksen verran väljä, peruuttamisessa oli aavistuksen verran liian kaukana ja vinossa

Zeta (S-M-I): erinomainen!

Luoksetulo: erinomainen stoppeja myöten! Tällaista luoksetuloa ei olekaan nähty vähän aikaan... Tiedänpä nyt, että osaa se!

Ruutu: Tyhjään lähetys ok, ruutunmeno ok, ruudusta meinasi ennakoida luoksetuloa

Ohjattu (vasen): Ekalla kerralla meinasi lähteä vasemmalla olevalla ruutuun mutta toisella kerralla, kun näytinkin suunnan oikealla kädellä, haki hienosti kapulan

Pitkä liike: tämä onnistui todella hienosti ihan kisaomaisena liikeenä! Vau!

Tunnari: erinomainen!

Kaukkarit (i-s-m-s-i-m): erinomaiset vaihdot!

Aivan lopuksi teimme vielä pari merkin kiertoa kissanruoalla ja ne olivat todella hyvät. Vähän meinasi jäädä ennakoimaan stoppia mutta kun näytin palkkapurkkia, tulihan se sieltä. Noita stoppeja ei kyllä uskalla ottaa hirveän usein, kun alkaa heti vaikuttaa itse kiertoon.

Parhaimmat treenikamut 

Kierrä-p***kele onnistui!

Tiistaina olikin pitkästä aikaan aksatreenit. Koska meitä ei ollut minun lisäksi kuin Hugo-koiranen, ehdin tekemään tokoa Superin kanssa aksatreenien jälkeen. Treenasin muuten loppiaisena tokoa Pieksämäellä mutta koska oli varsin kylmä kelin, jätin tarkoituksella treenin hyvin lyhyeksi. Teimme pari luoksetuloa, pari eteenlähetystä ja sitten sitä pitkää liikettä eli kierrä-perkelettä, joksikin jotkut tätä liikettä kutsuvat. :P

Aksatreenistä ei nyt ole kummasempaa kerrottavaa. Keppikulma oli molemmille koirille haastava. Treenaamme vielä vähän aikaa ilman huipputaitavaa koutsiamme, niin jäi tuo treeni vähän tyngäksi. Mutta Kiiaa ja Nastaa tämä ei haitannut. Kovin tykkäsivät päästä vähän rallattelemaan useamman viikon tauon jälkeen. Alla treeniratamme.

Mutta menkäämme asiaan. Tein Superin kanssa peruutuksia, merkin kiertoa ensin ilman kapuloita (Hyvin alkaa Super jo fokusoitua kiertoon häiriöstä huolimatta), pitkän liikkeen suuntia siten, että olen vienyt Superin merkinkierrolle läheltä ja pysäyttänyt sinne ja juossut itse lähetyspaikalle.  Tein myös luoksetuloa ja eteenlähetyksiä. Kokeilin kerran tätä pitkää liikettä kokeenomaisesti ja se onnistui! Alkuun toki Super lähti vähän hitaanlaisesti (kuitenkin laukalla edelleen) mutta ohitettuaan kapulat vauhti kiihtyi. Olin niin ylpeä tytöstäni. Ehkä me sittenkin selätämme tämän liikkeen! Lopuksi teimme merkin kierron ja siitä iso palkka.

Laatuaikaa rakkaani kanssa

Eilen matkasimme Pieksämäelle treenamaan tokoa. Otin mukaani vain Superin, sillä aikaa oli varattuna vain sellaiset kaksi tuntia, ja meitä oli kuitenkin useampi tulossa. Tein hyvin lyhyesti seuraamista ja sitten vähän enemmän peruuttamista. Meillä on tässä nyt sellainen positiivinen ongelma, että kyllä, Super peruttaa todella taitavasti mutta tahtoo vähän lähteä lapasesta eli peruuttaa about 1-2 metriä takana. Lähtee nimittäin liikkeelle yhtä liukkaasti kuin talonmies peltikatolta. Tähän nyt pitää alkaa puuttua siten, että palkkaa etupalkalla jo ensimmäisestä askeleesta, jolloin Super on vielä rinnalla. Pitää myös testata onko eroa, jos lähdenkin liikkeelle oikealla jalalla.

Zeta oli hyvä. Luoksetulossa oli taas ongelmaa maahanmenon kanssa. Super tekee pätevän stopin siihen. Tätä on nyt mietittävä, mistä tämä virhe johtuu. Annan varmaan jotenkin hassusti sen käskyn tai sitten Super on jäänyt johonkin vartaloapuun kiinni (esim. pään nyökkäys tai jotain). Pitänee ottaa videolle seuraava treeni ja tutkailla sitä. Kokeilen myös pelkän käsmerkin antamista.

Ruudun eteenlähetykset olivat hyvät. Myös itse ruutuun meno oli riittävän vauhdikas. 

Ohjatussa noudossa oikea kapula tuotti ongelmia silloin, kun olin vienyt kapulat valmiiksi. Tätä on siis vahvistettava. Treenasin sitten kapuloilla pysähtymistä ja sieltä uudelleen ohjaamista :)

Tunnari oli hyvä ja kaukkarit olivat muuten hyvät paitsi, että ekaan tarvittiin kaksi käskyä. Kaukkareissa annan nyt käsimerkit muihin vaihtoihin paitsi maahanmenoon.

Ja sitten tämä hyppykiertohässäkkä... Kuvassa esteet ovat keskenään 7-8 metrin päästä toisistaan - ja ihan tarkoituksella. Tällä välillä saan jo Superin lähtemään merkin kierrolle. Suunnat sujuvat, kuten myös hyppy. Loppupalautuksia pitää vielä treenailla kotipihassa ahkerasti.

Kiertohyppynouto ja sankari itse :)

ja treeniseurakin oli parasta A-luokkaa! Kuvassa Heidi ja pätevä Ekku

Ekku tekee hienoa työtä Heidin kanssa