Keskiviikkona kylmästä kelistä huolimatta raahauduin aksatreeneihin ja hyvä niin. Meillä oli kyllä varsin kivat treenit. Super pääsi tekemään rataa minikorkeuksilla. Olen nyt ajatellut, että jos Superin hitaus johtuu siitä, että se käy epävarmaksi minun ohjauksesta, niin sittenhän sitä on vissiin harjoiteltava. Niin teimme. Välistä nähtiin jo muille esteille karkaamisia, mistä luonnollisesti Super sai palkan: :P Eikö ole loogista? Taka-ajatuksena minulla on se, ettei agilityssä ole epäonnistumisia. Jos ohjaan huonosti tai huolimattomasti (karkaamiset toiselle esteelle), se ei suinkaan ole koirani vika. Hienoa vain jos alkaa ratkoa tilanteita itse. Kiian kanssa muutoin rata oli varsin sujuva paitsi tuo renkaan jälkeen pitkä kepeille vienti. Jos jäin liian taakse, mentiin hypylle tai putkeen. Jos menin liian eteen, Kiia aloitti pujottelun tokasta tai jopa kolmannesta välistä. Todella vaikea tilanne mutta niin oli ollut kisoissakin tämä monelle koirakolle varsin haasteellinen kohta radalla.
Agitreenin yhteydessä otin ohjatun noudon suuntia namikupilla, nurmella ruutua sekä yhden tunnarin. Taisinpa tehdä yhden luoksetulonkin molempien kanssa. Vähänhän se on sellaista hätäistä, kun treenaan nyt kahdella koiralla samassa ryhmässä aksaa, niin siihen väliin ei ihan hirveästi aikaa jää muun turinan lisäksi tokoiluun.
Eilen menimmekin sitten vuorostaan hakuilemaan. Johan olikin aika päästä hakutreeneihin. Meitä ei ollut kuin Niina, Riikka ja minä mutta saimme varsin kivat treenit vedettyä kaikille kolmelle. En tiedä meneekö uusi filosofiani haun suhteen mehtään mutta nyt kun kokeita ei ole tulossa, voinen kokeilla. Juttelimme nimittäin Niinan kanssa aksatreeneissä tuosta Superin hakuilussa ja mietimme, että koiranhan tulisi saada sille se paras palkka. No mikäs sen parempi palkka Superille kun tyytyväinen mamma. Vaikka Super ei nyt olekaan mikään pidättyväinen koira ja suhtautuu vieraisiin ihmisiin avoimesti, ei se rakasta ihmisiä sillä tavalla kuten esim. Kiia. Olenkin tullut siihen tulokseen, ettei Superin tarvitse rakastaa maalimiehiä (vaikkakin tutut, jo jonkin verran Supraa palkanneet ovat ihquja). Sen ei myöskään tarvitse viihtyä maalimiehellä. Riittää, kunhan pidämme huolen ilmaisun kestosta ja kyllähän tuo akka kehtaa haukkua räksyttää palkkaa maalimieheltä. Kokeessammehan kävi niin, että Super lopetti työskentelyn ensimmäisen maalimiehen jälkeen. Oli sitä mieltä, että hae kuule ihan ite ukkos, kun ei palkkaa tule. Ei tosi. Mielestäni Super kävi vähän epävarmaksi ja lopetti työskentelyn. Nyt pitäisi kertoa tytölle, että se tekee hyvää työtä (sosiaalinen palkka), vaikka sitä ruokaa ei juuri nyt tässä ja heti tulekaan. Niinpä päädyimme sellaiseen treeniin, jossa ensimmäisellä pistolla maalimies ei palkkaa Supraa. Eka piilo oli umpipiilo, jossa Superin ilmaisu takkuili. Kun tulin piilolle, otin Superin haltuun ja pyysin maalimiestä nousemaan pois piilosta. Tämän jälkeen kuljetin Superia ehkä sen kolme askelta, kehuin ja palkkasin itse. Seuraava maalimies olikin "peräänjuoksu". Tähän ei siis muuta kuin haukun aloitus ja palkka maalimieheltä. Toinen maalimies tuli taas suoraan vasemmalle. Tähän taas pitkä ilmaisu ja ei maalimieheltä. Minulta kehut ja palkka. Nyt ilmaisu oli virheetön. Neljäs pisto oli myös suora. Maalimies oli kulkenut takalinjalla piilolle. Emme muuten tallanneet aluetta ja Super oli ensimmäisenä, joten Superin piti pystyä etenemään se 50 metriä ilman high way'tä. Hyvin onnistui. Viimeinen pisto oli myös suora mutta nyt maalimies palkkasi Superin. Neljä ensimmäistä palkkaa oli vähän pienempiä ja viimeisenä tuli sitten iso palkka. Sen saatuaan Super juoksi keskilinjalle minun luokse hakemaan kehuja. Superin ilme oli todella iloinen ja tarmokas. Jos nyt saisimme lisää tällaisia treenejä hyvällä ilmeellä ja vielä ne tottiksen esteet kuntoon, niin kaipa me voimme ensi vuonna kisata myös haussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti