Että sellainen turnee tuli sitten heitettyä viime viikonloppuna... ja kaikki tämä 1,5 vuorokauteen. Hyvin ehtii, kun kaiken suunnittelee valmiiksi. Lähdimme tosiaan viime lauantaina kuuden aikaa aamusta ajelemaan serkkuni kanssa Nokian ryhmänäyttelyyn. Koska bortsukehä alkoi heti aamusta, pääsin itse paikan päälle esittämään Superin ja Nancyn. Meiltä olikin varsin kattava edustus paikan päällä. Uroksista kehässä nähtiin molemmat tuontipoikamme Mac ja Nemo. Mac voitti junnuluokan erinomaisella mutta ei sitten saanut SA:ta, kun liikkeisiin olisi vielä panostettava. Meidän kehä oli kyllä pohjaltaan aika haastava. Se vietti alaspäin ja nurmessa oli kuoppia siellä sun täällä. Ennen kehää kävin treenaamassa ja totesin, että jos täällä yrittää mennä koiran tahtiin, taittaa nilkkansa. Nemo meni ja voitti avoimen luokan uroksen erinomaisella ja SA:lla. Koska Nemo oli ainoa, joka sai uroksista SA:n, tuli Nemo samalla valituksi PU1:ksi sertin kera. Vähänkö hienoa!
 |
| VSP Nemo ja ROP Meg |
Nartuissa junioriluokan tai no joo itse asiassa koko kisan voiton vei Meg. Avoimessa luokassa Nana tuli ensimmäiseksi, Nova toiseksi ja Myy kolmanneksi. Kaikki siis saivat erinomaisen ja Nana sekä Nova myös SA:n. Super esiintyi täysin karvattomana mutta sai kuitenkin erinomaisen sekä SA:n. Olin kyllä tähän todella tyytyväinen.
 |
| Super pentujen jälkeen bikinilookissaan |
 |
| PN-kehä Nokialla |
Nancy voitti veteraaniluokan erinomaisella SA:n kera. Paras narttu -kehässä nähtiin siis Nancy-mummon lisäksi neljä Amazeme-tyttöä, joista tosiaan voiton tällä kertaa vei porukan nuorin. Toiseksi tuli Nana ja sai jo kolmannen varasertin. Kolmanneksi tuli Nanan täti eli Super bikinilookistaan huolimatta. Neljänneksi tuli Superin tyttö, Nova. Aivan uskomattoman hieno päivä oli meillä! Ennen autoon hyppäämistä söimme Mirkun tekemään harvinaisen herkullista mustikkapiirakasta ja hörpimme kahvit. Ehdimme onneksi ottamaan uudet kuvat Mac-pojasta. Komea mies on kyllä meillä kasvamassa!
 |
| Mac 15 kk |
Mirkku ottikin minun tytöt hoitoon matkani ajaksi. Kiitos siitä Mirkulle ja Ollille! Nokialta ajoimmekin sitten Helsinki-Vantaa -lentokentälle. Minä hyppäsin lentokoneeseen ja serkkuni lentokenttäbussiin. Tasan ei käy onnen lahjat :)
Budapestissa sain hyvin mieluisen vastaanottokomitean: Szilvian, Tímean, Hajnin, Grogin sekä Curtisin. Ajoimme paikalliseen ravintolaan illallistamaan sekä sen jälkeen kävimme kaupungilla kävelemässä.
 |
| Olen paljon kuullut puhuttavan unkarilaisten vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä. Nyt pääsin todistamaan tarinat tosiksi. |
 |
| Kaupungilla törmäsimme hääpariin, joka kuvautti itseään Buda Castlen edessä. He halusivat kuviinsa Curtisin ja Grogin, enkä ihmettele miksi. |
 |
| Tia, Arwen ja Senna |
Aikamme kiereltyämme Hajni ajoi minut hotellille. Ehdin nukkumaan vajaa viisi tuntia, kun kello soi. Nautin oikein erinomaisen aamupalan ja suuntasin lentokentälle, jossa minua jo odottvat Tia, Arwen ja Arwenin Senna-tyttönen. Kyllä siinä meinasi ilonkyyneleet vieriä, kun näin vihdoinkin Sennan ihan livenä. Olin toki saanut Tialta paljon lyhyitä videopätkiä ennen tätä mutta eihän se sama asia ole kuin pienen suloisuuden syliin nostaminen. Tia matkasi aamusta Osijekista Kroatiasta Budapestiin Unkariin. Näin suomalaisena tuollaiset 2,5 tunnissa toiseen maahan matkustamiset tuntuvat välistä todella vierailta, vaikka olenhan minä aika paljon Keski-Euroopassa aikaisemminkin matkustanut. Tehtyämme check inin kävimme vielä kerran ulkosalla ja sitten olikin hyvästelyjen aika. Kyllä kävi "sääliksi" Tia, kun hän yritti pidätellä itkuaan onnistumatta siinä. Niin tiedän kyllä hänen tuntemuksensa siinä kohdin, kun oma pieni pentunen lentää pois kodista.
 |
Luukaksen ja Sennan ensitapaaminen
|
Matkamme sujui hienosti. Tultuamme Helsinkiin ajoimme Vantaan kautta viemässä Anitalle takaisin lentolaukun ja sitten sieltä Tampereelle hakemaan Nancy ja Super hoidosta. Olimme kotosalla puoli seitsemän maissa. Senna matkasi todella hienosti koko pitkän matkan. Meillä kotona Senna lähti tutkimaan todella reippaasti paikkoja niin sisällä kuin ulkona. Myöskään perheemme lapset eivät olleet Sennalle mikään ongelma. Saa nähdä mikälainen otus tästä Senna-tyttösestä kasvaakaan...
Ja sitten treenipuolelle. Tiistaina kävimme treenaamassa agililtyä Kiian ja Nastan kanssa sekä tokoa Superin kanssa. Meillä ei ollut radalla kuin putkia ja hyppyjä, sillä tarkoituksena oli treenata erilaisia teknikoita kuten ennakoiva valssi, poispäin käännös, tietty sama kuvio persjätöllä kuin valsseilla, sylikäännös jne. Olipas muuten mukavaa settiä kieltämättä. Nastan kanssa tein myös keppejä. Nyt tuntuisi sujuvan ongelmitta "helpommalta" puolelta mutta "väärältä" puolelta edelleen Nasta meinaa singota toiseksi viimeisestä välistä pois. Olen siis palkannut Nastaa väärin kepeillä. Nyt korjaillaan virhettä.
Superin kanssa tein vain kahta asiaa: kapuloista ja leluista luopumista ison merkin kierrossa sekä eteenlähetystä. Ensimmäinen ei olekaan yhtään niin helppo juttu kuin saatoin kuvitella mutta alkoi sitten kyllä sujua. Eteenlähetyksen olivat vinoja alkuun mutta sitten kun tajusin piirtää maahan sen kehän, niin johan oli helpompaa. Alkuun näytti siltä, että saamme tämän uuden nk. pitkän liikkeen aika kivasti rakennettua mutta nyt kyllä tuntuu, ettemme ole vielä ainakaan tänä syksynä valmiita kokeisiin.
Huomasin muuten eilen, että Superin oikean etutassun kannuskynsi oli revennyt, joten joudumme nyt pitämään vähän taukoa treeneistä, kunnes kynsi irtoaa ja ydin saadaan takaisin piiloon. Ei voi mitään näille haavereille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti