10-0-10-0

Johan oli päivä. Johan oli tokokoe. Johan oli esitys. Ajoimme eilen Poriin tokokokeeseen. Onneksi ajokeli oli hyvä ja radio toimi koko matkan, niin eihän tuo nyt ollut temppu eikä mikään. Kokeemme alkoi etuajassa, mikä sekin oli loistava juttu. Ilmapiiri koepaikalla oli rento ja positiivinen. Pidin siitä. Jännitin koetta mutta samalla minulla oli luotto Superiin. Ruutukin näytti olevan oikealla. Fiilikset olivat erinomaiset. Lissun omistaja, Jaana, ajoi katsomaan koettamme. Tänään emme voineet epäonnistua mutta kuinkas sitten kävikään.

Paikkaistuminen: 10
Paikkamakuu: 10
Seuraaminen : 8,5 (edisti hieman ja ehkä oli ajoittain liian tiivis. Käännökset olivat nyt minun mielestä hyvät)
Zeta (s-i-m): 10
Luoksetulo: 0

...ei perkele... Super kyllä nollasi sen niin totaalisesti, ettei tuomarilla jäänyt kerta kaikkiaan enää mitään annettavaa. Maahan mentiin vasta toisella käskyllä (kaikuvan hallin syndrooma), kun käännyin, Super seisoi siellä, eka stoppi oli valuva ja kun liikkurin käskyä ei tullut heti, lähti Super uudestaan liikkumaan... Loppu joo oli kyllä hyvä. Ei paljon lohduttanut.

Ruutu: 10

Ajattelin, että perskatti, nyt taistellaan ykkösestä.

Ohjattu (oikea): 10 (merkki oli minun makuun hieman hidas ja vaihtohan tuo raville aivan liian aikaisin palautuksessa)
Hyppynouto: 0

Hyppäsi, mietti kapulalla, nosti, lönkötteli esteen taakse, hyppäsi, tiputti kapulan, hetken siinä kun katselimme toisiamme silmiin, annoin toisen käskyn, Super murisi, tarttui kapulaan ja tiputti sen nyt himpun verran lähemmäksi niin, että saatoin nostaa kapulan maasta. Loppuperusasento jäi tekemättä.

Tässä kohdin minulta loppui huumorintaju. Jatkoimme koettamme silti.

Tunnari: 10
Kaukot (s-i-m-i-s-m): 0

Aivan. Kyllä. Juuri näin. Ensimmäinen seisominen meni hyvin mutta ennen kuin liikkuri ehti pyöräyttää taulua Super ehti mennä istumaan ja tästä vielä maahan. Tuomari katsoi, että annoinko kenties käskyjä omaan tahtiin. Istuminen onnistui mutta sitten ennen kuin pääsimme seisomiseen, Super meni maahan ja minä lopetin käskyttämisen tähän. Tytöllä oli korvat ihan törröllään ja itseensä täysin tyytyväisenä hän oli kyllä.

Miksi? Luoksetulon hämäryyden selitän hallilla. Superilla meni siinä jotenkin ajatukset sekaisin ja sivuoveltakin kuului jotain kolinaa.

Metallinoutokapula oli normaalia raskaampi. Eihän se meidän neiti nyt millään voinut sitä minulle tuoda. Tähän lisää haastetta myös treeneihin ja lisää hyvää palkkaa.

Kaukkarit. Niin kaukkarit. Superilla nousee vire liian korkealle, koska tietää, että tämä on viimeinen liike, jonka jälkeen tulee se megapalkka. Seuraavissa kokeenomaisissa treeneissä teemmekin ensin kaukkarit ja sitten vasta hyppynoudon, josta se megapalkka.

No näinpä samalla reissulla Lissua, Lenniä ja Macia sekä heidän omistajiaan. 

Perusaksatokoilta

Miten tuo pitäisi yleensäkään kirjoittaa? Enivei, eilen siis oli taas perinteinen agilitytreeni-ilta, jonka yhteydessä treenasin taas tokoa. Tulipahan huomattua, että näin kun on taas töissä (nytkin luovalla kahvitauolla), niin ei sitä oikein jaksa neljän koiran kanssa treenata. Eilen Nämppä-mummo joutui paitsioon... y-hyyy... Lupaan korvata tämän ruhtinaallisesti jokin toinen kerta.

Tiia oli taas kehittänyt meille todella kivan radan ihan muutamasta esteestä. Koska meidän putki oli ihan pieni, niin laitoimme kaksi putkea peräkkäin. Kiian kanssa meille oli ehdottomasti haastavnta väli 13-14, sillä kun koiran lähetti takaakierrolle 12. hypyn taakse, tuli muuten aikamoinen kiire päästä kertomaan tuo 13 ja sitten vielä pituus. Selvisimme kyllä siitä sitten loppujen lopuksi ja täytyy sanoa, että on muuten makeeta menoa nykyään Kiian kanssa aksassa. Se on kuin tanssia. Kiia taipuu niin loistavasti käännöksiin ja ennen kaikkea minun ohjaukseen. Minun vain pitäisi alkaa opetella merkkauksia ja ohjata enemmän edessä. Tahdon vieläkin jäädä varmistelemaan ja katselemaan... Ei tuollaisen koiran kanssa oikein kannata tuumailla radalla vaan paahtaa eteenpäin kuitenkaan koiraa unohtamatta.

Nastan kanssa teimme samaa rataa 3-4 esteen pätkissä keppejä lukuun ottamatta. Kepeillä Nasta tarvitsee vielä verkkoja tuekseen. Kiian kanssa otin pihalla myös tokoa. Myös Super pääsi tokoilemaan. Tein hieman erilaisen kehän, jossa luoksetulo oli diagonaalisesti. Kiian kanssa teimme seuruuta, zetan jääviä (s-i-m), luoksetuloa, ruutua, ohjatun merkkiä ja tunnaria. Seuraaminen oli ok, zetan jäävissä meinasi ensin tarjota istumista mutta sitten toisella yrittämällä onnistuimme tekemään oikeat jäävät, luoksetulot olivat stoppeineen ok. Nyt mennään kokeeseen edelleen suullisella käskyllä. Ruudut niin vasemmalle kuin oikealle olivat hyvät. Ohjatussa teki merkin, josta palkka. Mutta ainahan jotain hauskaa pitää pienen hörderköllien keksiä ja tällä kertaa se oli tunnari. Kun laitoin tunnarit riviin, Kiia ei rauhoittunut haistelemaan ja vaan nosteli niitä sattumanvaraisesti ja toi sitten reunimmaisen. Saimme tehdä ainakin 7-8 toistoa ennen kuin onnistuimme moiteettomasti. Tähän väliin yksi tunnarin ympyrässä, ei ongelmia ja sitten vielä rivi perään, ei ongelmia. Olemme näköjään liiaksi harjoitelleet vain ympyrää ja Kiia on unohtanut tyystin koko rivin. 

Superin kanssa teimme seuraamisen oikealle käännöksiä ja täyskäännöksiä naksulla. Hienosti meni. Zetassa samat ongelmat kuin Kiialla. Mur! Luoksetulossa stoppi oli nyt hyvä. Ruutu vasemmalle oli hieno. Oikealle tuotti alkuun ongelmia ensimmäisellä kerralla. Ohjatussa merkki oli hyvä ja siitä palkka, eikä noutoa. Muuta emme tehneetkään Superin kanssa mutta täytyy sanoa, että tyttö oli kyllä tulessa. Selvästi on tekemässä juoksuja, kun alkaa olla taas kovin tulisieluinen.

Loppiaistoko - toka EVL1

Tiistaina lähdimme pakkasesta huolimatta Pieksämäelle tokokokeeseen, vaikkakin aamulla herätessäni teki mieli jatkaa unia.Olin vähän kahden vaiheilla kumman kanssa mennä kokeeseen, kun Super on täysin karvaton mutta olen nyt sen kanssa treenaillut enemmälti. Sen sijaan Kiia on lähes täydessä karvassa mutta tuon raivoapinan kanssa ei olla tehty ihan niin napakasti hommia mitä tarve vaatisi. Katselin tyttöjen liikkumista maanantai-iltana lenkillä ja koska Kiia nosteli tassujaan ja Super ei, valinta oli selvä. Super sai lähteä kokeeseen pakkasta uhmaamaan. Mittari näytti ajomatkalla -23 ja jo ehdin pelätä, että mitähän tuleman pitää. Pieksämäellä pakkasta oli vain sen 19 astetta ja hallissa tuosta vielä kymmenen astetta vähemmän. 

Paikkaistumisessa Super oli liikutellut tassujaan ja sai sen vuoksi 9. Paikkamakuusta tuli täysi 10. Seuraaminen oli varsin hyvää. Parissa oikealle käännöksessä ja yhdessä täyskäännöksessä oli löysyyttä. Saimme siitä 8,5, mihin olen todella tyytyväinen, sillä ylisympaattinen Pehkosen Mauri on tiukahkon tuomarin maineessa. Zeta (s-i-m) meni muuten hyvin mutta istumisesta jouduin antamaan toisen seuraamiskäskyn. Tämä oli kokeen pakollinen Höröttimen hööpötys. Saimme sen vuoksi zetasta 8. Luoksetulon stoppi vähän valui ja loppuperusasento oli hieman vino. Saimme luoksetulosta 7. Ruudun merkki olisi saanut olla nopeampi. Saimme siitä 9. Koska yksilöliikkeet tehtiin kahdessa osassa, ehdin käydä välissä lenkillä. Laskeskelin siellä alkuun pisteitä ja jo alkoi tulla lannistavia ajatuksia päähän mutta sitten ajattelin, että hemmetti, nyt minun pitää keskittyä ja kyllä me osaamme, kunhan itse olen kartalla. Pistelasku pitää unohtaa.

Superin partakarvatkin olivat huurussa.

Ohjattu tehtiinkin takaseinästä etuovelle päin niin, että ruutu oli siinä ihan vieressä oikealla. Totta kai me saimme oikean kapulan. Ennen kapuloiden paikallevientiä Super tsiikaili ruutua siinä vieressä, ja minä jo ehdin pelätä pahinta. Sitten kun liikkuri laittoi ensimmäisen kapulan maahan, Super tsekkasi sen ja nosti kontaktin. Ajattelin, että nyt on tyttö kartalla. Onneksi! Merkki oli kuitenkin hieman epävarma mutta hienosti Super haki oikean kapulan. Saimme ohjatusta 8 hitaan merkin vuoksi. Metallinoudon paluu oli hidas ja perusasento taas hieman vino. Saimme siitä myöskin 8. Tässä vaiheessa alkoi kyllä jännittää. Onhan minulla nuo pisteet niin tiukasti päässä, että vaikken nyt niitä laskeskellutkaan, niin tiesin, että nyt ei ole varaa mokata oikein enää mitään. Tunnari olikin hieno perusasentoa myöten. Saimme siitä 10. Kaukkarit olivat muuten todella hyvät mutta istumisesta seisomiseen tarvittiin kaksi käskyä. Saimme kaukkareista 8. Näin ollen Super teki jo toisen ykköstuloksensa 270,5 pisteellä. Sijoituimme luokassamme toiseksi ja saimme kotiin vietäväksi hienon pystin. :)

Wanna-be FI TVA Super

Uuden vuoden tavoitteet

Tälle vuodelle, jos vain terveys ja muut elämän olosuhteet sen sallivat, asetan seuraavanlaiset tavoitteet koiraharrastusrintamalla.

Nämppä 

rallytoko: RTK1 

toko: tulos EVL:ssä 

näyttelyt: ROP VET x 1 

Lainakoira Nasta

agility: kisauran starttaus

Super

toko: FI TVA

pk: pohjat peltojäljelle

muuta: upea pentue

Kiia

toko: FI TVA

agility: enemmän tuloksia, vähemmän hylkyjä

pk: JK2

näyttely: ROP VET x 1

Oikein hyvää alkanutta vuotta ja treeni-iloa blogini lukijoille!

Hassu merkkitreeni ja kenraali

Tiistaina kävimme Peurungan parkkipaikalla tekemässä merkkitreeniä, jossa mukana oli kuusi erilaista merkkiä.Super selvitti ongelmitta kuudesta viisi mutta matalaa keltaista jouduttiin hieman hakemaan. Ihmettelin tätä itse ensin  mutta nyt kun katson kuvaa, ei kyllä ihmetytä laisinkaan. Matala keltainen tuskin erottuu lumesta.

Näistä vaikein oli yllättäen matala keltainen.

 Treeni meni siten, että minulla oli merkit alla olevan kuvan tavoin. Neliöt ovat ruutuja. Välistä lähetin tuolta yhdeltä merkiltä ruutuun mutta pääpaino treenissä oli kuitenkin merkeissä.

Merkkitreenikuvio

Aloitimme vuoden treenaamaalla Pieksämäellä. Myös Nämppä pääsi tekemään kaikki EVL-liikkeet. Tulipahan huomattua kaksi asiaa: 1) Nämppä ei ole aikaisemmin tehnyt zetaa 2) kaukkareissa minulla on aivan eri käskyn junnuille kuin heidän äidilleen. Seuraaminen ei ollut kaksista mutta muutoin Nämppä kyllä suoritti liikkeet hienosti. Tuloksen saaminen on hyvin mahdollista, jos vain ikä ja terveys sen sallivat. Super teki noin muuten hyvän treenin mutta mahtui siihen muutama meille entuudestaan tuttu virhe: 1) ruudussa mentiin maahan oma-aloitteisesti ja aika lähelle ruutunauhaa 2) ohjatun noudon merkki oli hidas 3) ohjatun noudon kapulalle taas syöksyttiin 4) kaukkareissa ennakoi seisomisesta maahanmenon. Loppiaiseksi on luvassa kovaa pakkasta. En nyt tiedä olisiko sittenkin viisampaa lähteä kokeeseen Kiian kanssa, jolla on kuitenkin täysi turkki päällä. Kiiankin treeni oli varsin hyvä mutta mahtui siihenkin muutama Kiialle tyypillisesti outo virhe: 1) ruutuun mentiin sivusta 2) ohjatussa ei meinannut mennä merkille (tämä on tosin meille jo tuttua), 3) tunnarissa meinasi nostella toisia kapuloita ja 4) hyppynoudossa piti sekunnin harkinta-ajan. 

Että näissä tunnelmissa sitten kokeeseen... Nasta pääsi päivän päätteeksi rallattelemaan vieraalla kentällä ja vierailla esteillä vähän hyppyjä, rengasta ja putkea.

Ensimmäinen lomaviikko

Niin on jo ensimmäinen lomaviikko takana ja vaikka kuinka lupasin, että treenaan ihan joka päivä edes vähän jotain, emme sitten jaksaneet/ehtineet/kehdanneet treenata kuin kolme kertaa tällä viikolla. Maanantaina ajoin taas Pieksämäelle tekemään kokeenomaisen treenin, jossa palkkasin vain liikkeiden lopussa ja silloinkin melko hillitysti. Kaikki muut liikkeet menivät hienosti paitsi ne kaukkarit. Super esitti taas omaa sarjaansa ja sitten teimme korjaussarjoja muutaman. Taisimme päästä omalle tasollemme vasta kolmannella kerralla, jolloin Eikka muuttikin vaihtojen järjestystä. Myös neljäs sarja onnistui hyvin.

Tiistai menikin joululahjaostoksilla ja keskiviikko sekä torstain ihan joulun vietossa. Kas kummaa. Tapanina kävin maneesilla tekemässä Nastan kanssa agilitya ja omien koirieni kanssa tokoa. Myös Nancy pääsi treenaamaan. Teimme seuraamista, jääviä, ruutua (oikealle), luoksetulon stoppeja sekä kaukkareita. On todella hauskaa huomata, kuinka vanha koira ei temppujaan unohda. Nämppä osaa edelleen nuo EVL-liikkeet. Ainoa haaste on seuraaminen, jossa Nämppä on alkanut pahasti edistää ja vähän piippaata. Ajattelin, että voisimme käydä jossain kokeessa ensi vuonna, jos vain terveys sen sallii. 

Kiian perjantain treeni oli haasteellinen, koska maneesilla oli samaan aikaan agilityesteitä. Tämähän tietysti nostatti heti välittömästi Kiian virettä, mikä jälkeenpäin ajateltua olikin itse asiassa todella hyvä juttu. Kun lähetin Kiian ruudun merkille, hyppäsi Kiia läheisen esteen yli ja haki yhtä zetan merkeistä. Pyysin nätisti Kiian luokseni ja lähetin uudestaan. Nyt Kiia edelleen hyppäsi esteen yli ja tällä kertaa hakeutui yhden luoksetulon pysäytysmerkin taakse ja jopa yritti lähteä tuomaan sitä minulle. Huokaus. Kutsuin Kiian luokseni ja lähetin kolmannen kerran merkille. Nyt Kiia meni hienosti merkille ja sieltä ruutuun. Tämä harjoitus ehkä kuvaa parhaiten meidän isointa ongelmaa koetilanteessa. Kun Kiia ei saa palkkaa, sen vire nousee nousemistaan ja kun vire on tarpeeksi korkea, ratkoo Kiia tilanteita varsin eriskummallisin tavoin. Uutena haasteena meille on tullut luoksetulon ensimmäisen pysäytyksen ennakointi mutta emmeköhän saa sen pian purettua. Olen nyt tehnyt niin, että kun Kiia alkaa ennakoida stoppia, kutsun uudestaan luokse ja palkkaan luoksetulosta. Olen myös sijoittanut Kiialle nyt merkin vähän kauemmaksi eli noin 15 metriin. Tahtoo nimittäin tähdätä siihen merkille, mikä sinällään ei ole ongelma mutta kun se tähtääminen tarkoittaa myös vauhdin hidastumista ennen merkkiä. Mutta jotain todella positiivista. Teimme aivan loppuun kaukkarit noin 20 metristä ja voi pojat, miten hienosti Kiia ne tekikään!

Superin tämän viikon treeneistä herätti eniten ajatuksia tämän päivän treeni, jossa laitoin maneesin parkkipaikalle kahteen eri kohtaan ruudun niin, ettei Super nähnyt tätä. Ensimmäisellä kerralla kun lähetin matalalle lieriömäiselle merkille, Super lähti etenemään vähän kaartaen eli selkeästi merkkiä etsien mutta löysi kuitenkin merkin. Lähetin Superin tästä oikealle ruutuun mutta Super lähtikin taaksepäin etsimään ohjatun noudon kapulaa tai jotain... eli selkeästi ei ymmärtänyt hakea ruutua. Aloitin alusta. Sama toistui. Aloitin kolmannen kerran alusta. Kolmannella kerralla Super lähti oikealle etenemään mutta ei alkuun heti pongannut ruutua eli selkeästi etsi sitä silmillään. Sitten kun pongasi sen, niin lisäsi vauhtia. Ruudut vasemmalle olivat Superille helpompia. Myös se, jossa ei ollut nauhaa. Toisella kerralla siirsin taas ruutuja eri paikkaa ja sama ongelma toistui. Oikealle ei osata, vasemmalle kyllä. Ongelmana oli myös oikealla oleva nauhaton ruutu, kun Super hakeutui yhden merkin taakse. Jouduimme sitten vielä ottamaan ruudun paikkaakin mutta päätin, että Superin on haettava se paikka, vaikka ei nauhaa ollutkaan. Niinhän se Nämppäkin on alun perin opetettu. Tein muuten saman treenin Kiialle ja Nämpälle ja nämä molemmat hakivat kaikki neljä ruutua ongelmitta merkkejä myöten. Olen näemmä laiminlyönyt asioiden yleistämisen Superin kohdalla ja jumiutunut tiettyihin kaavoihin, treenannut siis samoissa paikoissa, samalla kaavalla. Näissä tilanteissa Super on osannut mutta ei ole selkeästi yleistänyt ajatusta ruudusta liikkeeksi, jossa merkin jälkeen lähdetään juoksemaan minun näyttämään suuntaan niin pitkälle, kunnes tulee käsky pysähtyä tai vaihtoehtoisesti kunnes tulee ruutu vastaan. Riippuu nyt tietysti millä ajatuksella olet koirasi opettanut. Itse käytän tuota jälkimmäistä, jossa koira itse hakee ruudun keskikohdan. 

Tänään teimme myös ohjatun noudon kapulan oikeaoppista tuontia. Tämä treeni aiheutti Superille päänvaivaa, kun ei oikein mikään tapa johtanut palkkioon. Saimme onnistumisia noin viidestä metristä mutta sitten kun välimatka kasvaa, kasvaa myös Superin halu "pallutella" kapulaa. Teimme myös yhden tunnarin ja se onnistui ongelmitta. Myös Kiia ja Nämppä pääsivät tekemään ohjattua sekä tunnaria ruututreenin lisäksi. Nämppä selviytyi moitteettomasti ohjatun sekä vasemmasta että oikeasta mutta Kiia sen sijaan toisella toistolla ei taaskaan meinannut merkkiä kunnioittaa. Murr. Minun pitää nyt muistaa palkata merkistä. Ai niin, ja Superin kanssa olisi syytä nyt treenata merkkiä oikein ajatuksella silläkin riskillä, että saan sille rakennettua merkkimanian. Toisaalta Super ei käytä ihan niin paljon silmäänsä, ettei välttämättä aivan älyttömästi jää noihin merkkeihin kiinni. Ajatuksena on siis saada yleistettyä Superille ajatus merkistä sellaiseksi, jossa merkki tarkoittaa sitä, että Superin pitää juosta eteen noin kymmenen metrin päässä olevan esineen taakse. Se on ihan sama mikä siellä kymmenen metrin päässä on. Kiialla käytin jopa vitamiinipurkkia yhtenä merkkinä. Sama treeni on nyt tehtävä Superille mutta ehkä sillä tavalla viisaammin, että nyt menemme aina merkin eteen erikseen eli se ei voi olla mikä tahansa kentällä oleva tötsä vaan se on aina 10 metrin päästä meistä edessä. Otetaan treenin alle matalat merkit (punainen ja keltainen), korkea, oranssi kartio, valkoinen kukkaruukku, keltainen ja sininen hiekkasanko, vitamiinipurkki, juomapullo... tai vaikka sitten tulitikku.

Nastan kanssa olemme tehneet rengasta, keppejä verkkojen kanssa, A:n kontakteja, takakiertoja ja pakkovalsseja. Vaikka Nasta onkin varsin oppivainen otus, ei sillä ole kyllä yhtään kykyä tarjota itse asioita vaan sille pitää kaikki kädestä pitäen näyttää. Aikamoinen haaste aikaisemmin vain bortsuja kouluttaneelle... Melkein unohdin. Tein muuten Kiiankin kanssa A:n kontakteja ja nyt tuntuisi tyttö asian ymmärtävän. Tämä ei edes tehnyt tiukkaa. Kymmenkunta treeniä kotitalon portaissa ja avot! Kiiakin ymmärsi 2 on-2 off -tekniikan. Miksi sitä ei pysty olemaan tarpeeksi mustavalkoinen näissä asioissa? Siitäpä tulikin mieleen yksi aika osuva video, jossa juuri tätä mustavalkoisuutta käsitellään. Käypäs katsomassa se täältä.

Vatsatautia, tokokoe... ja kaukkaritreeniä

Viime viikko meni iloisesti vatsataudissa, joka alkoi hyvin lievänä mutta samalla kesti riittävän pitkään. Olin jaloillani ensimmäisen kerran sitten maanantai-illan vasta perjantaina ja silloinkin puntit tutisten. Lauantaina matkasimme Superin kanssa Pieksämäelle tokokokeeseen. Tuomarina oli aivan ihana mutta tiukasta linjastaan tunnettu Pulliaisen Riikka. Kokeemme alkoi todella hienosti. Istumisesta 9,5 (oli kerran siirtänyt tassujaan), paikkamakuu 10, seuraaminen 8 (alkuun olin itse vähän passiivinen mutta sitten skarppasin ja loppu menikin hienosti), luoksetulo 9 (osasi muuten tulla suoraan sivulle), ruutu 9,5 (tässä en tiedä mikä virhe tapahtui), ohjattu (oikea) 8 (Super taas saalisti tassuillaan kapulaa), hyppynouto 8 (paluu oli taas luvattoman hidas), tunnari 6 (haisteli, haisteli, nosti oman, ei saanut minulta palautetta, kun en muistanut hymyillä, kävi epävarmaksi, tiputti oman mutta nosti sen sitten ja toi minulle)... Riemastuin niin paljon tästä, että kehuin Superia varsin ruhtinaallisesti. Tästä sitten suoraan kaukkareihin... Vire liian korkea ja Super suoritti vaihtoja ihan omaan tahtiinsa ja ihan miten sattuu, kun tajusi tehneenä virheen. Kaukkarit 0. Pisteitä siis 241 ja hirveä harmitus päälle.Tässä kun on ollut yhtä sun toista, niin fiilikset olivat kyllä aika maassa. Jotenkin sitä toivoisi saavansa positiivisia kokemuksia edes harrastuspuolella, kun muilla tärkeimmillä elämän osa-alueilla tulee sen verran lunta tupaan. Päivän kuitenkin pelasti muiden meidän treeniryhmäläisten onnistumiset. Eikka teki Hemmon kanssa voittajassa hienon ykköstuloksen. Superin tyttö, Lova, ja Jonna tekivät myös avoimessa hienon ykköstuloksen, joka oli heille kolmas. Nähtiinpä avoimessa luokassa myös Nancyn ja Oton poika, Tikki, ja Mari, jotka tekivät komean ykköstuloksen sijoittuen luokassaan toiseksi. Kyllä sitä saa olla tyytyväinen näihin ihaniin, taitaviin ja aktiivisiin kasvatinomistajiin varsinkin kun he kertovat, kuinka mahtava heidän koiransa on ja kuinka paljon he ovat saaneet ja oppineet koiraltaan.

Kokeen jälkeen olemmekin paneutuneet kaukkareihin. Olen niitä nyt tehnyt joka ilta ruoalla. Täytyy sanoa, että kyllä Super kotona osaa. Ajatuksena on se, että vaikka vire on korkea (iltaruoka nostattaa kummasti virettä), pitää silti olla kuulolla. Eilen tein myös kapulan noutoa niin, että kapula oli seinää vasten. Yritän opettaa Superille, ettei kapulalle syöksytä. Teimme myös paljon oikealle kääntymisiä tai siis oikeastaan täyskäännöksiä ja pyörimistä myötäpäivään. Tämän lisäksi teimme sivulletuloja. Nyt minulla alkaa loma, yritän päästä treenaamaan joka päivä edes jotain. Seuraava koitos onkin sitten loppiaisena.