maanantai 19. tammikuuta 2015

10-0-10-0

Johan oli päivä. Johan oli tokokoe. Johan oli esitys. Ajoimme eilen Poriin tokokokeeseen. Onneksi ajokeli oli hyvä ja radio toimi koko matkan, niin eihän tuo nyt ollut temppu eikä mikään. Kokeemme alkoi etuajassa, mikä sekin oli loistava juttu. Ilmapiiri koepaikalla oli rento ja positiivinen. Pidin siitä. Jännitin koetta mutta samalla minulla oli luotto Superiin. Ruutukin näytti olevan oikealla. Fiilikset olivat erinomaiset. Lissun omistaja, Jaana, ajoi katsomaan koettamme. Tänään emme voineet epäonnistua mutta kuinkas sitten kävikään.

Paikkaistuminen: 10
Paikkamakuu: 10
Seuraaminen : 8,5 (edisti hieman ja ehkä oli ajoittain liian tiivis. Käännökset olivat nyt minun mielestä hyvät)
Zeta (s-i-m): 10
Luoksetulo: 0

...ei perkele... Super kyllä nollasi sen niin totaalisesti, ettei tuomarilla jäänyt kerta kaikkiaan enää mitään annettavaa. Maahan mentiin vasta toisella käskyllä (kaikuvan hallin syndrooma), kun käännyin, Super seisoi siellä, eka stoppi oli valuva ja kun liikkurin käskyä ei tullut heti, lähti Super uudestaan liikkumaan... Loppu joo oli kyllä hyvä. Ei paljon lohduttanut.

Ruutu: 10

Ajattelin, että perskatti, nyt taistellaan ykkösestä.

Ohjattu (oikea): 10 (merkki oli minun makuun hieman hidas ja vaihtohan tuo raville aivan liian aikaisin palautuksessa)
Hyppynouto: 0

Hyppäsi, mietti kapulalla, nosti, lönkötteli esteen taakse, hyppäsi, tiputti kapulan, hetken siinä kun katselimme toisiamme silmiin, annoin toisen käskyn, Super murisi, tarttui kapulaan ja tiputti sen nyt himpun verran lähemmäksi niin, että saatoin nostaa kapulan maasta. Loppuperusasento jäi tekemättä.

Tässä kohdin minulta loppui huumorintaju. Jatkoimme koettamme silti.

Tunnari: 10
Kaukot (s-i-m-i-s-m): 0

Aivan. Kyllä. Juuri näin. Ensimmäinen seisominen meni hyvin mutta ennen kuin liikkuri ehti pyöräyttää taulua Super ehti mennä istumaan ja tästä vielä maahan. Tuomari katsoi, että annoinko kenties käskyjä omaan tahtiin. Istuminen onnistui mutta sitten ennen kuin pääsimme seisomiseen, Super meni maahan ja minä lopetin käskyttämisen tähän. Tytöllä oli korvat ihan törröllään ja itseensä täysin tyytyväisenä hän oli kyllä.

Miksi? Luoksetulon hämäryyden selitän hallilla. Superilla meni siinä jotenkin ajatukset sekaisin ja sivuoveltakin kuului jotain kolinaa.

Metallinoutokapula oli normaalia raskaampi. Eihän se meidän neiti nyt millään voinut sitä minulle tuoda. Tähän lisää haastetta myös treeneihin ja lisää hyvää palkkaa.

Kaukkarit. Niin kaukkarit. Superilla nousee vire liian korkealle, koska tietää, että tämä on viimeinen liike, jonka jälkeen tulee se megapalkka. Seuraavissa kokeenomaisissa treeneissä teemmekin ensin kaukkarit ja sitten vasta hyppynoudon, josta se megapalkka.

No näinpä samalla reissulla Lissua, Lenniä ja Macia sekä heidän omistajiaan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti